perjantai 2. marraskuuta 2012

Pienen pieni hiirulaisemme on ollut toiveissa jo jonkin aikaa. Nyt toisen kunnollisen yrityksen seurauksena pieni ihmeemme on aluillaan.

Ensimmäisen positiivisen raskaustestin tein maanantaina 29.10, oltiin tuolloin seurusteltu mieheni kanssa tasan kuusi vuotta. Plussa ilmestyi testiin hyvin himmeänä, eikä aluksi oikein osannut uskoa todeksi, että raskaus olisi totta. Parin päivän (ja varmaan kymmenen erimerkkisen testin) jälkeen ei enää ole epäilystäkään ettenkö olisi raskaana! :´) Clearbluen viikkonäytöllinen testi sen viimein varmisti, kun näyttöön ilmestyi RASKAANA 2-3. Eli laskujeni mukaan nyt mennään viikolla 5.

Valtava pelko vaan on koko ajan. Tuntuu että menkat alkaa ja raskaus keskeytyy. Pitäisi vaan osata luottaa siihen ettei näin käy, tai jos käy niin sitten niin on parempi, sillä alkio ei olisi ollut elinkykyinen. Silti, kenties siksi etten tiennyt olisiko raskautuminen edes mahdollista, pelottaa että kaikki päättyy ennen kuin alkaakaan. Toki helpottaa tieto, että raskaus on meillekin mahdollinen. Silti keskenmeno olisi tietysti valtava pettymys. Yritän kuitenkin asennoitua siihen, että kaikki menee hyvin ja pienellä alkiollamme, hiirulaisella (tai ViliPertillä, kuten mieheni sen nimesi), on kaikki kunnossa.

Vaikka raskaus onkin vasta ihan aluillaan on oireitakin jo tullut. Mahan nipistely alkoi oikeastiin jo viikko sitten. Tuli sellainen tunne että menkat olisi alkamassa, mutta vielä voimakkaampi. Tuntui kuin koko lantio tai kohtu olisi tulessa. Tätä on jatkunut tämänkin viikon. Tunne tulee ja menee, kestää kerrallaan aina 5-10 min ja menee sitten ohi. Pari kertaa, eilen ja tänään tunne on tullut niin kovana, että on ihan tosissaan pelottanut että nyt ne menkat alkoi. Mutta kai se sitten vaan on jotain kohdun muutoskipua tms. Pahoinvointiakin on jo ollut. Ei tosin mitään kovin pahaa, erityisesti aamuisin ruuasta riippumatta on käytävä vessassa yökkäilemässä. Oksennusta ei onneksi tule ja pahoinvointikin poistuu yleensä tuon yökkäilyn jälkeen. Hajut ei vielä ärsytä, ainoastaan laktoosittoman maidon haju sai yökkäämään oikein kunnolla, eikä enää huvita sitä maistella. Maito menee nyt alas vain sekoitettuna pieneen määrään kaakaojauhetta. Kahviakaan ei enää tee mieli. Minä kahviaddikti, joka kärsin aina kauheasta päänsärystä jos aamukahvi jäi saamatta, en kaipaa kahvia enää yhtään. En tiedä johtuuko se tiedosta, ettei se ole sikiölle hyväksi vai siitä, että maanantaiaamuna kahvi haisi oudolle ja jäi siksi juomatta. En tiedä, ja ihan sama jos kahvinjuonnin lopettaminen kerran käy näin helposti niin olkoon. En juo sitten sitä. :) 

Päänsärystä olen kylläkin kärsinyt ja paljon, tosin oletan ettei se johdu kahvista. Särky on ihan toisenlaista ja iskee pahiten ylösnoustessa. Pari päivää on tässä nyt kulunut sohvalla maaten. Mitään muuta ei ole pystynyt tekemään sillä aina noustessa päätä jyskyttää niin paljon, että tuntuu kuin näkökin sumenisi. Juttelin tästä lääkärillekin koska huolestutti tuo voimakkuus. Hän oli sitä mieltä, että  päänsärky johtuu raskaushormonista ja menee ohi kunhan keho siihen tottuu kunnolla. Tänä aamuna ei onneksi päänsärystä ole ollut tietoakaan :)

Mahdollista on myös että tuo pääkipu johtuu flunssasta ja kuumeesta. Olen ollut tämän viikon poissa töistä flunssan takia. Sattui kyllä kieltämättä hyvään aikaan tämä sairastuminen. Voi olla että töissä olisi ollut aika vaikea keskittyä töihin, kun koko jan mielessä pyörii mahdollinen raskaus. Nyt kun tähän on saanut itse vähän totutella niin ensi viikolla työtkin varmaan sujuu huomattavasti paremmin.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!