keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Viikko 6

Omien laskujen mukainen kuudes viikko alkaa. Eli siis 6+0, onko se nyt sitten kuudes vai seitsemäs viikko.. Riippuu varmaan miten sen ajattelee.
Oireilua on edelleen. Mahakivut on kokolailla helpottaneet, välillä tulee sellasia menkkamaisia mahakipuja, mutta menevät sitten melko nopeasti ohi. Pahoinvointi on viime kirjoittamasta pahentunut jo vähän. Ei se vieläkään ihan kauheaa ole, sellaista etovaa oloa enimmäkseen. Tosin nyt on jo ihan rehellisiä oksennuksia ollut. Erityisesti aamulla, tai jos joku paha haju yllättää. Tälläkin hetkellä velloo sellainen huono-olo. Ei se erityisesti oksentamista vaadi, mutta kyllähän se vähän helpottaa. Edelleen on olo ollut melko hyvä, odotin ehkä aika paljon voimakkaampaa pahoinvointia. En siis vieläkään valita olostani. Tavallaan oon jopa ilonen, että jotain oiretta on, koska silloin tuntuu konkreettisemmalta se, että raskaus jatkuu ja tuolla mahassa todellakin tapahtuu jotain. Vieläkin on jotenkin epäuskoinen olo koko asiasta eikä oikein osaa luottaa siihen että kaikki menee hyvin. Ensi perjantain ultra kummittelee aikamoisena mörkönä mielessä. Siellä se sitten selviää onko meidän hiirulainen oikeassa paikassa ja onko kaikki muutenkin ihan hyvin. Lähinnä kai eniten pelottaa kohdunulkopuolisen raskauden mahdollisuus tai tuulimuna. No, odotellaan.

Eilinen erilaisten äitien -jakso kosketti aikalailla. Siinä oli 28-vuotias tyttö, joka miehensä kanssa oli yrittänyt lasta seitsemän vuotta. seitsemän! Syy lapsettomuuteen oli PCO eli samainen pirulainen kuin mullakin. Yllätyin vähän koska olin kuvitellut, että PCO ei niinkään vaikeuta lapsensaantia kunhan ovulaatio saadaan jotenkin tulemaan. Tällä parilla se ei sitten ilmeisesti onnistunut ihan yhtä helposti kuin meillä. Näillä oli lopulta koeputkihedelmöitys onnistunut.

Silloin kun mulla vuosi sitten todettiin tuo PCO niin ymmärsin lääkärin puheista, että raskaaksi tulo on ihan yhtä mahdollista kuin normaalisti tietyin apukeinoin vaan. Onneksi en tätä tiennyt silloin, olisi saattanut paniikki iskeä. Nyt raskaaksi tulo kuitenkin onnistui parissa kuukaudessa. Tai ainakin toivottavasti onnistui. Eihän sitä tosiaan vielä tiedä. Nyt vaan tuon ohjelman myötä tuli uusi pelko, että jospa tämä raskaus nyt sitten kuitenkin menee kesken tai on tuulimuna tai muuten käy jotain, niin onnistuuko se toinen yritys sitten näin helposti kuin tämä. Jospa tämä olikin onnellinen sattuma ja seuraavaa odotellaan se seitsemän vuotta? apua. Ei varmaan vaan auta muu kuin rauhoittua ja odotella sitä ensi perjantain ultraa :S

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!