keskiviikko 5. joulukuuta 2012

viikko 9+0

Ja kymmenes viikko alkoi! Tai alkaa oikeastaan vasta huomenna, mutta kuitenkin.

Olo ei ole yhtään parantunut. Tai kai se jonkin verran on, kun kerran pahoinvointi ja oksentelu ajoittuu iltaan. Syömisellä oksentelun saa päivät pidettyä kurissa. Tämä sitten tarkoittaakin sitä, että melkein koko ajan pitää syödä jotain.. Illalla edes syöminen ei auta, vaan oksennus saattaa lentää mistä syystä vaan. Joku paha haju, tai liian kova yskiminen tai ihan vaan ajatus siitä että "hyi, pitääköhän kohta oksentaa.."

Sunnuntaina olo oli niin huono ja heikko, että oli pakko käydä päivystyksessä. Siellä laittoivatkin tippaan ja sunnuntaipäivästä kolme tuntia meni siellä makoiluun. Olo kyllä helpottui, mutta heti kun lähti niin paha olo iski taas. Äkkiä ruokaa ja kotiin, niin sillä se pysyi taas aisoissa eikä koko päivänä tarvinnut oksentaa. IHANAA! Takapakkia tulikin sitten eilen kun oksensin taas viisi kertaa, eli käytnnössä kaiken kolmen jälkeen syödyn. En päivystyksessä käydessä tajunnut pyytää sairaslomaa, ja päätinkin, että ellei tää olo ole helpottunut ensi tiistain neuvolakäyntiin mennessä, niin sitten varaan työterveyshuoltoon ajan ja pyydän sairaslomaa. Selkeästi huomaa, että kun saa levätä niin olokin helpottuu. Liika touhuaminen, siivoaminen tai muu väsymys vaan pahentaa sitä oloa. Illalla onkin sitten niin kuollu, että jos kaheksalta ei pääse nukkumaan, niin sitten sammun sohvalle. 

Ja lehtien otsikot on täynnä sitä, kuinka vaikeaa Englannin Katella on kun kärsii raskauspahoinvoinnista.. No voi ei. Sillähän on siivoojat ja kokit, eihän sen tarvitse kuin patsastella kokkareilla.. On se epäreilua, mulla lentää oksennus jo tiskikoneen täytöstä työpäivän jälkeen.

Nyt kun ultrasta jossa saatiin tietää kaksosista, on kulunut jo kaksi viikkoa, huomaa että suhtautuminen on jo helpottanut. Ei enää osaa edes ajatella että meille tulisi vaan yksi vaan aina mielessä ajattelee nämä kahtena hiirulaisena. On se hassua <3 Jostain syystä mun mieli mieltää nämä tytöiksi. Aina kun ajattelen vauvoja niin miellän ne tytöiksi. En usko että se johtuu siitä, että haluisin niiden olevan molempien tyttöjä, koska hienointa olisi (tietysti että ovat molemmat terveitä ja kaikki kunnossa) että toinen olisi tyttö ja toinen poika. En tiedä yrittääkö mun alitajunta kertoa jotain, vai mistä oon saanut päähäni nämä kaksi tyttöä?
No, pitää odotella sitä rakenneultraa, jossa sitten ehkä selviää vauvojen merkki.

Mummi ja pappa tulee tänä iltana, enkä oikein tiedä miten saisin tämän salattua vielä niiltä. Maha nimittäin pömpöttää jo kunnolla (taitaa kuitenkin olla enimmäkseen turvotusta) eikä omat enää millään mahdu jalkaan. Tänään päälle laittamani "muka löysä" paitakin kiristi mahan kohdalta. Kai mun on vaan laitettava joku kaapu etten ihan paljasta meidän yllätystä.

Ainiin, päivystyksessä ultrattiin mahan päältä, ja hyvin näkyi molemmat vauvat ja sydänäänet <3<3

En malttais odottaa jouluun, että päästään kertomaan molempien vanhemmille. Pikkasen kyllä jännittää niiden reaktio. Tuleekohan sanomista siitä ettei olla vielä naimisissa tai että en oo ihan vielä valmistunut.. Tai jostain muusta mitä en vielä edes osaa aatella. :/ Hui, jännittää.. Ja mikähän mahtaa se reaktio olla kun tajuavat että kerralla tuleekin kaksi pikkuista :D

1 kommentti:

  1. Uutena lukijana piti vielä vilkaista blogia ihan alkupäästäkin. Todella kiva blogi ja tätä varmasti jään seurailemaan :) Pakko oli nyt vain tähän postaukseen kommentoida kun jäi häiritsemään. Viittasit tuossa raskauspahoinvoinnissä Englannin Kateen ja kuinka helppoa hänellä oli pahoinvointinsa kanssa. Itse myös Katen tavoin hyperemeesistä kärsineenä voin kertoa, ettei normaalia raskauspahoinvointia voi siihen todellakaan verrata... Itse oksensin viikosta 6 alkaen synnytykseen saakka joka ikinen päivä 20-30 kertaa ja olin tipassa useasti, koska mikään ei tietenkään pysynyt sisällä. Minulla tämä jatkui ihan synnytykseen saakka, Kate pääsi kylläkin siinä vähemmällä ;) Ei pahalla tarkoitettu kommentti, mutta pakko oli sanoa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!