torstai 3. tammikuuta 2013

Viikko 13+0

Niin se vaan neljästoista viikko alkoi, joulu meni ja vuosi vaihtui. Jouluna oli muka niin kiire etten missään välissä ehtinyt kirjotella. Olisihan siinä varmaan ollut aikaa, mutta tuntui etten käynyt koneella ollenkaan ja kaikki aika meni johonkin muuhun. No, nyt sitten uudella innolla!

Eli joulu meni, ja kerrottiin uutinen molmpien vanhemmille ja mun isovanhemmille. Lisäksi hyvin menneen np-ultran jälkeen laitoin myös kuvan Facebookkiin jakoon, joten salaisuus oli sitten mennyttä viimeistään siinä vaiheessa.

Reaktiot oli yllättäviä. Miehet vanhemmat reagoi yllättävän kevyesti, olin odottonut enemmän järkyttyneitä reaktioita. Ei kai tämä uutinen sitten muille ollutkaan niin uskomaton ja olivat kai osanneet sitä jo jonkin aikaa odottaa. 

Omille vanhemmille kertominen jännitti huomattavasti appivanhempia enemmän. Helpottavaa oli huomata että varsinkin isäni reaktio oli selvästi ilahtunut. Hänen reaktionsa pelottikin ehkä eniten. Äiti liikkui siten jossain onnen, järkytyksen, ärtymyksen ja ilon välimaastossa joulun ajan. Ärtymys ilmeisesti johtui enimmäkseen minun tiputuksessa oloon ja siihen etten sitä ollut kertonut. Olisi kuulemma halunnut olla tukena. Isovanhemmat ei sitten yllättyneet vauvasta oikeastaan yhtään. Se että niitä onkin kasi yllätti sitten jo vähän. Ilmeisesti hekin olivat osanneet uutisia jo odottaa. Ketään ei onneksi tuntunut ihmetyttävän se ettemme ole naimisissa. Sekin vähän yllätti, kun olin olettanut että siihen reagoidaan vahvemmin. Nyt voi rauhassa lykätä häät jonnekkin vauvojen syntymän jälkeiseen aikaan :) Ilmeisesti ihan turhaan pelkäsin uutisten kertomista, kaikki kun tuntuivat lopult aolevan ihan iloisia ja odottavan tulevaa kesää :)

Joulun tienoilla pahoinvointikin helpotti. Selkeästi stressillä on jotain tekemistä oksentelujen kanssa, sillä lomaillessa en oksenttanut enkä joutunut ottamaan pahoinvointilääkettä kertaakaan. Kuitenkin heti kun torstaina olin päivän töissä. olo illalla oli ihan kammottava eikä kahdeksaa pidempään valvominen olisi tullut kysymykseenkään. Myös eilen selkeästi työt väsytti ja illalla olo oli taas ihan hirveä ja kaikki töiden jälkeen syödyt ruuat lensivät kaaressa vessanpönttöön. 

Np-ultrakin oli heti joulun jälkeen. Kylläpä jännitti. Vasta jälkeenpäin huomaa miten kireä tuli oltua ennen sitä. Kaikki oli kuitenkin onneksi hyvin ja molempien niskapoimu 1,2mm eli ilmeisesti ihan raja-arvoissa. Tällä viikolla pitäisi tulla puhelu, mikäli arvoissa jotain häikkää on. Eihän se tietysti koko totuutta kerro välttämättä, mutta helpottaa ja huojentaa oloa kummasti. Molemmilta löytyi kaikki tarvittava virtsarakkoja myöten. Vaikka lähtiessä yritin vielä lääkäriltä kysellä, että niin löytykö mitään huomautettavaa, niin ei ollut. Kaikki oli niinkuin pitikin. Istukat oli etu ja takaseinässä. Se oli ilmeisesti hyvä asia, niin eivät kasva ainakaan yhteen. Ja saa kumpikin sitten kaiken tarvitsemansa oman istukkansa kautta. Synnytykseen sijainnit ei kuulemma vaikuta. A-vauva eli alempana oleva, joka jo viime ultrassa heitteli kuperkeikkoja makasi tässä ultrassa selällään ja hyppi ylös-alas :D Hassua miten ne jo nyt voi liikkua niin paljon. B-vauva on selkeästi rauhallisempi vaikka liikettä näkyi paljon silläkin. Hauska sitten nähdä kun syntyvät, että onko luonteet vielä samanlaiset :D 
Mukava yllätys oli myös se, että ultraava lääkäri lupaili että jos eivät ole syntyneet ennen viikkoa 38 niin sitten käynnistetään. Se viikko ajoittuu jonnekin juhannuksen jälkeiselle viikolle. Ilmeisesti ne eivät halua päästää kaksosia liian isoiksi. Hyvä vain. Viikolla 38 vauvat kuitenkin on jo täysin kehittyneitä muutenkin täysiaikaisia, niin ei oikeastaan huoleta ajoissa syntyminen. Helpottaa vaan :)

Helmikuun lopulla on sitten rakenneultra, jonka jälkeen ilmeisesti aletaan seurailla vauvoja ja mua vähän tarkemmin. Ilmeisesti erityisesti kohdunkaulan kypsymistä vahditaan. Hyvä vaan että tutkivat. Ompahan ainakin turvallinen olo. Nythän en ole käynyt sen enempää lääkärissä tai neuvolassa kuin yhtäkään odottovat. Kahden viikon päästä olisi sitten seuraava neuvolakin. Ja loma siihen heti perään. :)

Sokerirasituskokeeseenkin varasin ajan, senkin kahden viikon päähän. Vähän hirvittää, miten pystyn olemaan syömättä niin kauan. Ja kun sitä nestettä ei kuulemma saisi oksentaa.. :/ No, jospa se siitä..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!