maanantai 4. maaliskuuta 2013

viikko 21+4

Rakenneultra onnellisesti takana :) Voi sitä jännityksen määrää taas. Lisäpelkoja tilanteeseen toi vielä se, että olin juuri kuullut ystäväni vastasyntyneen tytön joutuneen teholle, koska pieni ei saanut syötyä ja oksensi vaan kaiken. Vaikka raskauden ajan tutkimuksissa kaikki oli tytöllä ollut hyvin. Vieläkään ei ole tietoa mistä tytön oireet johtuu ja mikä on vialla. Ainakin pikkuinen pääsi nyt kotiin, ja maitokin maistuu jo, niin ehkä se siitä pikkuhiljaa. <3

Rakenneultraa edeltävän illan ja yön tunnelmat oli siis melko sekavat ja kun yöllä piti käydä vessassa niin valvomiseksihan se meni sitten. Mielessä vaan pyöri mitä kauheuksia vauvoille voi vielä syntymänkin jälkeen tulla, mihin ei osaa valmistautua yhtään.. Ja sekin että meillähän ultrassakin voi löytyä vielä vaikka mitä.

Perjantaiaamuna ystävä onneksi soitti ja kertoi omia ja vauvansa kuulumisia. Vähän helpotti ja rentoutti kun kuuli, että kaikki on kuitenkin kunnossa ja tutkimuksia jatketaan. On se uskomaton voimanpesä. Voisin kuvitella, että itse olisin samassa tilanteessa ihan romuna mutta M oli sama positiivinen itsensä kun aina ennenkin ja niin pirteä. Itselläkin tuli sellainen olo, että kyllä se siitä. Tyttö on hyvissä käsissä kun lääkärit tutkii ja selvittää :)

Puolilta päivin suunnattiin sitten omalle lääkärin ajalle ja ultraan. Lääkäri oli taas sen 20 min myöhässä. Ärsyttävää. Vähän taas lisäodotusta.. Mietin jo, että kohta on kyllä pakko käydä uusiksi vessassa jos aikaa kuluu näin paljon. Mutta viimein meidät sitten kutsuttiin sisään. Aluksi vähän juteltiin ja lääkäri tiedusteli vointia. No mitäpä siinä nyt sitten olisi sanonut, kun ei kaikesta pienimmästä viitsi valittaa. Ärsyttää ne kommentit "se kuuluu asiaan..". No, kyllä se ne mun ongelmat mukisematta kirjasi ja saneli potilastietoihin. Eli nyt siellä sitten on, että alavatsa on kipeä ja sitä vihloo ja pistää. Nivuset on ihan hullun kipeät ja kävely ja liikunta sattuu. Ja väsyttää, väsyttää, väsyttää. Jälleen sain kuulla, että olenhan tietoinen että kyse on nyt sitten riskiraskaudesta.. JOO JOO. Ihan kuin sen nyt voisikin jotenkin unohtaa, kun sitä joka tuutista toitotetaan :D

No, seuraavaksi pitikin siirtyä tutkimuspöydällä. APUA! Kilo mömmöä mahalle ja ultraamaan. Aina sama pelko iskee ultran alkaessa, että jos lääkäri sanookin ettei löydä toisen sydänääniä. Ilmeisesti mitään valittamista ei ollut koska lääkäri vaan jatkoi pyörittelyä. Sitten se onneksi aloitti yksinpuhelunsa vauvojen rakenteista. "aivot mittasuhteiltaan normaalit, pikkuaivot näkyy, aivojen pohjakuoppa 6mm, normaali. Sydänn nelikammioinen, verenkierto normaali, aortan kaari löytyy. Mahalaukku, virtsarakko, munuaiset on. Napa normaali, napanuorassa kolme verisuonta, virtaukset normaalit. Omat istukat, kiinnittyneet seinämään laajalle. Jalkojen ja käsien luut mittasuhteiltaan normaalit, isojen luiden pituudet vastaa viikkoja. Varpaat ja sormet normaali. Huulen kaari näkyy, korvat näkyy. Pään aukile normaali. " Ja tämä mumina vaan jatkui :D Puoliakaan en varmaan muista kaikesta siitä mitä lääkäri sanoi, mutta pääasia oli, ettei mistään löytynyt huomautettavaa. Kaikki löytyi mitä pitikin ja kaikki oli normaalia. Molemmilla vauvoilla. Huulen kaarta kun se lääkäri katsoi niin otti 4D kuvauksen käyttöön ja sai vauvoista kasvokuvan <3 itkuhan siinä tuli, kun näin meidän pikkuset niin selkeinä. Toisella sormi nenässä ja toinen nieleskeli lapsivettä <3 Ja kaikki kunnossa :') Vieläkin tuntuu ihan oudolta, että voiko mun sisällä oikeasti kasvaa kaksi noin täydellistä pientä ihmistä? 

Koot vauvoilla oli ihan normaalit myöskin., Vähän edellä viikkojaan kasvoivat, viisi päivää. Mutta ilmeisti tuossa vaiheessa kasvu on jo melko yksilöllistä, joten lääkäri ei tuntunut erityisen huolissaan olevan siitä. 400g painoivat molemmat. Pituudet kuulin, mutten kyllä enää muista. Molemmat liikkui valtavasti <3 Kun oli saanut kuulla, että kaikki oli kunnossa, uskaltauduin kysymään sukupuolista. Näkyykö tai voiko kertoa.. Lääkäri sitten totesi, että veljekset ne taitaa olla, niin selkeät pippelit näkyy :) APUA! :D Edellisellä viikolla ostettujen haalareiden väri osui siis ihan oikeaan. :P

Seuraava ultra saatiin kuukauden päähän. Nyt ilmeisti seuraillaan sitten tarkemmin vauvoja ja mua :)

Ultran jälkeen käytiin vielä miehen kanssa kahvilla sulattelemassa uutisia. Varsinkin mulle poikauutiset oli pieniä shokki. Mä kun ajattelen aina niin HIRVEEN rationaalisesti niin ensimmäinen ajatus oli, että enhän mä edes tunnista autoja tai tiedä eri kuorma-autojen nimiä.. Hirveen loogista. Ihan kuin se nyt määrittelisikin mua äitinä yhtään mitenkään :D Mut minkäs teet, mun aivot vaan toimii vähän omalla tavallaan. Myös se ehkä vaikutti lievään shokkiin, että itse oli ihan siinä uskossa, että molemmat on tyttöjä. Se tunne oli ollut melko vahva koko raskauden ajan. Ilmeisesti en siis tunne kroppaani yhtään :D Ja oli mulla kyllä pieni tyttö toive muutenkin. Ja nyt kun olikin poikia tulossa ja vielä kaksin kappalein, niin piti vähän asennoitua uusiksi. Tuli kauhea riittämättömyyden tunne, että enhän mä tiedä poista mitään! Mutta sitten tajusin, että oonhan mä Joonastakin osannut hoitaa. 

Nyt kun tuota uutista on saanut vähän sulatella, niin tunnelmat on jo vähän rauhallisemmat. Koko ajan tulee mieleen asioita ja mielikuvia, millaisia niistä tulee. Miten ne touhuaa yhdessä hiekkalaatikolla tai tuijottaa ihmeissään traktoria. Ja mihin kaikkiin supersöpöihin vaatteisiin niitä voikaan pukea :D Kuopiosta viime viikolla shoppailin jo niille kaikkea kivaa <3 joku raja kyllä pitää noissa ostoksissakin pitää, vauvan vaatteet kun on uutena ihan mielettömän hintasia, vaikka ostaisikin vaan h&M:n ja lindexin "niitä halvempia". Äkkiä saa satasen tuhlattua, eikä ole tarvinnut ostaa mitään kauheen ihmeellistä. Onneksi on kirpparit, joista löytyy kyllä ihan mielettömästi hyviä ja vähän käytettyjä vaatteita ja vielä melko edullisesti. 

Käytiin miehen vanhemmilla viikonloppuna ja anoppi tiedusteli milloin äitiyspakkaus tulee. Kerroin sitten milloin on odotettavissa ja totesin perään, etten tiedä minkä verran niitä vaatteita tulee käytettyä, kun osa niistä on vähän turhan retroja mun makuun. En oikein tykkäisi pukea vauvoille oranssia.. Anoppi vaan totesi, että ei ne vauvat välitä mitä niillä on päällä. No joo, ehkä ei mutta miksi en saisi pukea niitä nätteihin vaatteisiin? Ne on kuitenkin niin vähän aikaa pieniä, että mä haluan ottaa ilon irti kun vielä voin päättää niiden vaatteista. Jos ne tätiinsä tulee, niin ne ei suostu pukemaan kuin fleeceä 2-5 vuotiaina... :D Ja onhan siinäkin perään että turha ostaa kallista noin pienille kun ne kasvaa niin vauhdilla. Mutta mä nyt vaan olen tällanen matrialisti :D Eli en vaan voi tälle mitään.. :D Vain parasta ja kauneinta mun pikku-pojille <3

Parisuhdekin on mennyt yllättävän hyvin raskausaikana. Mieskin oli ihan ihmeissään kerran kun juteltiin, kun totesi, että mulla on ollut huomattavasti vähemmän mielialanheittelyitä ja kiukutteluja nyt kun silloin kun söin pillereitä. Ja totta se on. Oon mielestäni ollut koko ajan aika oma itseni. Tuplasti väsyneempi vaan! :D
Ainoa pikkuongelma mikä on niin mies ei ehkä oikein osaa olla mun lähellä. Tai osaahan se kainalossa pitää ja silitellä, mutta se ei taida oikein enää kasvaneen mahan takia pitää mua niinkään naisena vaan enemmän mammana jossa meidän vauvat kasvaa. Ja voiko sitä oikeastaan syyttää siitä? En mä itsekkään tunne oloani erityisen eroottiseksi kömpelönä ja mahaa varoessa. Toivotaan vaan, että naiseuskin musta vielä löytyy synnytyksen jälkeen, enkä jämähdä ihan vaan mammaksi. 

Yritän laittaa tänne kuvat vauvoista vielä tällä viikolla, jos vaan osaan. En ihan hallitse tätä ohjelmaa.. :D

Kohta siskon kanssa taas vauvanvaate ostoksille!! <3 :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!