perjantai 12. huhtikuuta 2013

Raskausviikko 27+1

Taas kuukausi väliä kirjoittamisessa. Laiska minä. Tosin tällä kertaa kyse ei ollut ihan vaan mun laiskuudesta. Meillä läppäri "levisi" tai en ihan tiedä mitä sille kävi, kai siihen joku virus iski kun ei se toiminut ollenkaan. No mies sitä ensin yritti korjailla, mutta kun ei sille oikein mitään uskaltanut maallikkona tehdä ettei kaikki ihanat kuvat katoaisi. Ainiin ja tämä koneen pimahtaminen oli sitten tietysti mun vika.. Tyypillistä. Ilmeisesti Katsomosta ohjelmien kattominen saa koneen leviämään eikä suinkaan ne kaikki muut ohjelmien lataukset yms. No mutta joka tapauksessa, vein koneen sitten ihan ammattilaiselle huoltoon, jossa siitä löytyikin pari virusta jotka oli ilmeisesti jumittaneen Windowsin. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, kuvat tallessa ja kone toimii jälleen! :) Koko tämä operaatio vaan kesti reilun viikon jolloin kone ei ollut käytössä, joten tässä syy kirjoittamattomuudelle! :D

Kaikin puolin tuo, että kone toimii jälleen oli kyllä pelastus mulle. Aiemminhan mun koneen käyttö on ollut aika vähäistä, ja kaiken laskujen maksua lukuunottamatta oon hoitanut puhelimella. Nyt kuitenkin sairaslomalla kone on pelastanut mut monelta tylsyydeltä! :D
Niin ja sairasloma! Tosiaan, nyt ehkä olisi syytä palata se kuukausi taaksepäin!

Olihan se tietysti tiedossa aiemminkin, että viimeistään rv 28 jäisin pois töistä sairaslomalle. Tuli se silti hieman yllätyksenä kun kolme viikkoa sitten menin rutiinitarkastukseen äitipolin ultraan, niin lääkäri kirjoittikin kerralla kuukauden sairaslomaa. Silloin se tuntui hurjalta ja kävi mielessäkin, että onkohan tää nyt ihan aiheellista ja valitanko vaan turhasta.. Kuitenkin, ei tarvinnut edes viikkoa olla kotona kun huomasin, että päätös oli aivan oikea. Väsymys jopa kotona pienillä kotiaskareilla ja puolenkilometrin lenkeillä oli valtava. Mitä se sitten olisikaan ollut jos olisin töissä ollut päivät?

Syy sairaslomalla oli uupumus ja supistelu. Uupumus on helpottanut ja pysyy kurissa lepäilyllä mutta supistelut ei ole loppuneet. Vähän ehkä lisääntyneet. Ei kuitenkaan kai tarvitse huolestua, sillä ne ei ole säännöllisiä eikä oikeastaan kipeitä. Tämähän se mua on ihan valtavasti ärsyttänyt, kun alkuraskaudesta aina kysyttiin supisteluista. Onko ollut ja millaisia on olleet. No mistäpä mä tiedän!?? Neuvolantädillekin sanoin, et joku sais kehittää laitteen jolla voisi koittaa miltä harjoitussupistus tuntuu ja voisi siinä olla myös se asetus joka näyttäisi miltä sitten tuntuu se supistus kun pitäisi lähteä sairaalaan.. Nyt kuitenkin uskon, että tiedän miltä se harjoitussupistus tuntuu. Tunne on vähän sama kuin jos salilla tai jumpassa on tehnyt vatsalihakset niin loppuun että ne tärisee. Ei se tärinä, vaan se tunne siellä lihaksessa. Tämän lisäksi tuntuu että joku on laittanut sellaisen painonnostovyön alavatsan ympärille ja se olisi laitettu liian tiukalle. Ja vielä näiden lisäksi koko maha menee ihan kovaksi, siis ei jousta yhtään niinkuin normaalisti, vaan tuntuu että ihonalla on kivi. Ja vielä ehkä lisäisin sellasen tuntemuksen, että maha tavallaan tuntuu nousevan ylöspäin. Tavallaan alavatsa "kohoaa".. No, en tiedä oliko tämä nyt sen enempää selkokieltä kuin mitä kaikissa raskausoppaissa on, mutta ainakin selitetty konkreettisimmin kuin "kuukautiskipujen kaltaisia tuntemuksia" ei mun kuukautiskivut ole koskaan olleet lähellekään tuollaisia..

Ultrassa myös todettiin, että kohdunkaula painettaessa pehmeä mutta muuten normaalin mittainen. Tämä kai sitten tarkoittaa, ettei suurempaa huolta, sillä lääkäri sanoi ettei kiellä liikuntaa, mutta rauhallisesti pitää ottaa. Mitä sekin sitten taas tarkoittaakaan..

Vauvoilla kuitenkin kaikki taas hyvin <3 Toinen oli jo 820g pikkupötkäle, siis B-vauva joka nököttää poikittain jossain ylävatsalla. A-vauva on sitten kasvattanut massaansa vähän hillitymmin ja painoa oli hänellä 760g. A-vauva on pyöräyttänyt itsensä ympäri sitten viime ultran jolloin oli raivotarjonnassa. Nyt asento oli perätila, eli peppu alhaalla ja pää ylhäällä ottamassa osumaa veljen jaloista.. Toivottavasti B ei nyt kauhean kovaa potki pikkuista A:ta kuitenkaan <3 kiltisti siellä. Molemmat kuitenkin kuulemma hyvin kasvaneet ja hyvin liikkuvaisia :) <3
Lisäksi lääkäri katseli niitä rakenteita, mutta eipä siitä oikein selkoa saanut. Kaiken kuittasi kuitenkin normaalina ja ok:na. Eli kaiketi kaikki hyvin <3 

Tässä on muistaakseni A-vauva, toinen jo hymyilee <3

                                    Ja tässä sitten kaiketi B-vauva. Toinen nukkuu siinä niin suloisena <3

Sairasloma on kaikinpuolin sujunut mukavasti. Oon ottanut ilon irti lomasta, ja katellut Viaplaysta Perhesiteitä ja Täydellisiä naisia. Tässä siis syy miksi tietokone oli pelastus :D Pikkuhiljaa oon myös pessyt ja viikannut vauvojen vaatteita ja yrittänyt miettiä onko niitä riittävästi.. Kauhean vaikeaa :D Huone alkaa myös olla kunnossa, kiitos ennen pääsiäistä tehdyn Ikea-reissun. Vain jotain pientä sisustustavaraa sinne voisi laittaa, ja ehkä jonkun taulun..? Tai sitten kuvan vauvoista kunhan ovat syntyneet. :) Vaunuja lukuunottamatta, kaikki hankinnat on tehty. Vaunutkin on jo tilattu, mutta ne tulee vasta toukokuun alussa. Ehtii kuitenkin vielä hienosti :) Mun isä soitteli pari viikkoa sitten ja lupasi maksaa vaunut <3 ihanaa, nyt saadaan juuri ne jotka halutaankin <3 parasta.

Toinen sokerirasituskin oli kaksi viikkoa sitten. Selvisin taas hienosti ilman sen kummempia pahoinvointeja. Nälkä vaan oli valtava, eikä se piikittäminen nyt muutenkaan kauheen mukavaa ole.. Vähän pelotti tulokset, koska mulla on ollut ihan hirveä jano koko ajan ja herkkujakin on mennyt paljon enemmän kuin alkuraskaudesta. Arvot kuitenkin oli edelleen yhtä hyvät kuin aluksi, eli ei huolta :) 4,3/ 7,3/ 6,5

Myös neuvolakäynti ajoittui viime viikolle. Kaikki oli taas kaikin puolin kunnossa, eli aika rutiinikäynti. Pissa ok, hemoglobiini edelleen alhaalla, rautaa lisää! Verenpaine laskenut viime kerrasta aika rajustikin mutta kuitenkin ihan hyvä. Paino oli taas noussut, tietysti.. Aina yhtä kauhea on se reissu vaa'alle kun ei se lukema näytä yhtään siltä mihin on tottunut.. No, vauvat kasvaa se kai se tärkeintä on <3 Sydänäänet kuului molemmilta hyvin, toisella vähän nopeempina kuin toisella :)

En muista tulinko maininneeksi joskus aiemmin, että on käyty perhevalmennuksissa pitkin kevättä.. No voi olla etten oo maininnut, sillä ei niissä nyt oikeestaan hirveesti maininnan arvoista ole ollut.. Toka kerta oli ihan hvyä ja hyödyllinen kun siellä käytiin läpi rentoutusta. Sellanen rentouttava hengitysharjotus. Lisäksi isit hieroi äitejä, ja fyssari näytti kädestä pitäen miten hieronta on ollut optimaalisinta. Tämä oli kiva kerta, koska sen seurauksena oon helpommin saanut kinuttua mieheltä hierontaa :D Kaikki muut kerrat olikin ihan turhia. Kerrat oli sellasia tyyliin, näin nostat vauvan sängystä ja näin pidät sitä sylissä.. Sitten keskusteltiin voimavaroista plaa plaa. Ehkä noista olis voinut saada jotain irti jos siellä olisi ollut vähän sanavalmiimpia ihmisiä. Tuntuu hölmöltä puhua yksin ohjaajien kanssa. No mutta johtusko tää siitä että vetäjät oli opiskelijoita..?
Paljon, paljon parempi kerta oli maanantaina kun käytiin monikkoperheyhdistyksen vetämässä perhevalmennuksessa. Siellä vetäjät kuului yhdistykseen ja heillä kaikilla oli itsellään kaksoset. Pari tuntinen vierähti siinä että nämä ihmiset kertoi omasta arjesta vauvojen kanssa, miten vauva-aika oli mennyt ja millaisia kokemuksia raskausajasta ja synnytyksestä jäi. Paljon tuli vinkkejä siitä mikä on hyödyllistä ja tarpeellista ja mikä ei. Myös muitutukset siitä, että ihmiset jotka on saaneet yhden vauvan ei tiedä kaksosuudesta mitään ja niiden neuvot voi heittää romukoppaan samantien. Toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Tämä oli aika helpottavaa, sillä juuri ne neuvot ja ohjeet on ahdistaneet mua. Tuntuu että kaikki on ihan varmoja että meidän vauvat on kauhean hankalia ja vauva-ajasta tulee ihan hirveää. Tuolla kokemukset oli ihan päinvastasia. Tosta keskustelusta hyödyin paljon enemmän kuin yhdestäkään keskustelusta kenenkään kanssa tähän asti! :) Ensi lauantaina mennään synnärille tutustumaan. Meitä ei kai ole kuin minä ja mieheni, joten tiedossa taitaa olla yksityiskierros. Eipä haittaa, eipähän tarvitse kilpailla huomiosta. Harva saa tuollaista henkilökohtaista synnytysvalmennusta :D

Ja loppuun vielä eilisen masukuvaa <3
 
 

5 kommenttia:

  1. Hei! Siellä näky toinen sänky, kivan näkönen huone! :) Ja masu on kasvanu hirveesti! Hyvä että kaikki hyvin <3

    VastaaPoista
  2. Joo, kohta näät koko huoneen! Ei se kyllä ihan vielä ole valmis :) mutta melkein ;)

    VastaaPoista
  3. aikamoiset karvat kainalossa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä se tosiaan näyttää. Kainalot on kyllä karvattomat, mulla vaan on tummempi pigmentti kainaloiden ihossa kuin muuten niin kuva hämää :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!