keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Ajatuksia kaksosuudesta ja omista sisarussuhteista

Viime aikoina kotona ollessa on tullut mietittyä paljon omaa lapsuutta ja sen peilautumista tulevaan vanhemmuuteen. Omaan lapsuuteen on oleellisesti liittynyt kolme sisarusta, joten samalla on tullut mietittyä myös sitä, millaiset sisarussuhteet meillä on ollut ja millaiset ne tulevat vauvoilla olemaan. 


Aloittelen tämän pohdinnan omista sisarussuhteista. Meitä on siis neljä sisarusta. Netan kanssa ikäeroa on kaksi vuotta ja oltiinkin pitkään ihan vaan kahdestaan ennen kuin Charlotta ja Joonas syntyivät myöskin kahden vuoden ikäerolla. Charlotalla ja Netalla ikäeroa on kuusi vuotta, eli mulle ja Joonakselle sitä kertyy kymmenen.



Charlottaan ja Joonakseen on aina ollut melko helpot välit, juuri kai siksi että ikäero on kuitenkin niin iso. En edes aina sanoisi, että meidän suhde on vaan sisaruksellinen vaan niihin on aina ollut vähän äidillinenkin ote. Läheiset välit meillä on aina ollut juuri siksi, että pieneen on niin helppo luoda mutkaton suhde. Vieläpä kun ikäero on niin iso, ei riidan aiheita löydy helposti. Charlotta ja Joonas oli vasta 11 ja 9-vuotiaita kun muutin pois kotoa ja erityisesti Joonakselle se tuntui olevan vähän rankka paikka. Ja oli se mullekin. Molemmat ja varsinkin Joonas kun oli niin läheisiä niin tuntui oudolta ettei niitä näekään päivittäin tai ei pääse halailemaan aina kun siltä tuntuu. Soitellakkaan kun ei kuitenkaan aina ehdi. Onneksi tuo mun kotoamuutto ei kuitenkaan vaikuttanut suhteisiin heikentävästi. Uuteen tilanteeseen vaan mukauduttiin ja välit pysy onneksi lähes yhtä läheisinä edelleen. 



Nyt raskausaikana koen, että välit molempiin on lähentyneet yhä edelleen ja mukaan on tullut vähän toisenlainen suhde. Kumpikin kun alkaa olla jo melkein aikuinen niin niiden kanssa voi ihan toisenlailla jutella ja jakaa asioita. Nyt voisin sanoa, että suhde on enemmän sisarksellinen kuin mitä se lapsuudessa oli. Nyt väleissä on enemmän vastavuoroisuutta eikä itse joudu olla se holhoaja. Vaikka vieläkin huomaa, että välillä molempiin suhtautuu yhä kuin ne olisi pikkulapsia ja tulee tarve suojella niitä kaikelta pahalta niin on myös toisaalta ollut ihana huomata kuinka nekin huolehtii nyt musta. Välillä havahtuu siihen, että onko ne oikeasti jo noin isoja ja fiksuja. Milloin niistä tuli aikuisia?

Vaikka koinkin aina nuorempana, että välit Charlotan ja Joonaksen kanssa oli ihanat kun ne oli niin läheiset niin kyllä silti tykkään tän hetkisistä väleistä enemmän. Ehkä se on se vastuu mikä on vähän väistynyt (ei tietysti kokonaan, siitä ei varmaan koskaan täysin pääse eroon. Aina niitä kuitenkin haluaa suojella, ettei ne tee hölmöjä virheitä) nyt ollaan kuitenkin kaikki aika tasavertaisia ja niiden kanssa voi jopa vähän riidellä tai tulla muuta erimielisyyttä kun enää ei olekaan se sama auktoriteettiasema kuin ennen :D Mutta tosiaan parempi näin!

Netan kanssa meidän sisarussuhde onkin sitten hieman monimutkaisempi. Meillä tosiaan on vaan se kaksi vuotta ikäeroa ja pieninä ollaan oltu kyllä toistemme tukassa kiinni jatkuvasti. Kumpikaan meistä ei taida olla ihan helppo luonne ja riitoja ja kinoja onkin ollut laidasta laitaan. Kaikesta mistä voi riidellä niin me on varmasti riita saatu aikaan :D

 Me ollaan molemmat myös aika kilpailuhenkisiä, joten toisen kanssa on kyllä tullut myös kilpailtua kaikessa. Oli kyse sitten rahan määrästä tai uusista farkuista. Jostain meidän suhteeseen tuli myös kateus. En nyt varsinaisesti syytä kotikasvatusta siitä, mutta jostainhan se meidän välille tuli. Ei osattu olla ilsia jos toinen sai tai saavutti jotain vaan se tuntui olevan aina itseltä pois. Tällaista kilpailuasemaa en ikinä halua omille pojilleni, vaan haluan että ne osaa iloita siitä, että toinen on saanut jotain vaikka itse ei olisikaan. Mä en itse koe, että oltaisiin oltu kovin läheisiä. Ainakin sitten aikuisiällä tuntui, että ollaan vaan niin kovin erilaisia ettei yhteistä puhuttavaakaan oikein ollut. Lapsinahan me oltiin kuin paita ja peppu. Leikittiin aina yhdessä ja meillä oli yhteisiä kavereitakin. Kun mietin, että milloin se muuttui niin kai se oli Charlotan ja Joonaksen syntymä. Porukoilla ei vaan enään ollut niin aikaa meidän sisarussuhteella ja sille, että olisi huomanneet ettei se ollut ihan kunnossa. Meitä ei muistaakseni koskaan edes pakotettu pyytämään toiselta anteeksi tai halaamaan riidan jälkeen. Siis sitten isompana. Luulen että tän takia meidän väleistä katosi se läheisyys mikä meillä ihan pieninä oli. Tai sitten se oli vaan meidän luonteissa. Ehkä oltiin vaan liian samanlaisia toisilta piirteiltä ja liian erilaisia tais toisilta.

Hirveästi ei sitten Netan kanssa pidettykkään yhteyttä kun muutin kotoa pois ja pari vuotta siitä eteenpäin. Oltiin kyllä ihan väleissä mutta asiaa ei vaan ollut. Aina kotona käydessä vaihdettiin kyllä kuulumiset mutta ainakin mulla oli se tunne, ettei kumpaakaan oikeastaan kiinnostanut toisen elämä. Netta oli armeijassa ja mä opiskelin yliopistossa. Oltiin niin vastakohdat kuin olla voi. 

En tiedä missä vaiheessa se sitten alkoi muuttua. Joskus vuosi sitten vaan tajusin, että hetkinen Netta ei tunnukaan enää niin itsekkäältä vaan sehän kyselee mun kuulumisia. Ja mua ihan oikeasti kiinnostaa sen elämä. Oltiinko sitten vaan lopulta molemmat aikuistuttu ja kasvettu eroon siitä jatkuvasta kilpailusta vai oliko kummallakin vaan sitten niin hyvä elämäntilanne. Ei ollut tarvetta olla toiselle kateellinen. Meillä molemmilla oli omat vahvuutemme ja heikkoutemme eikä niiden myöntäminen tai niistä ylpeily ollut toiselta pois. 

Ratkaisevana tekijänä pidän kuitenkin tätä raskautta. Tän myötä ihan selvästi ollaan lähennytty ja puhelutkin on vähän muuta kuin hieman teennäistä "mitäs kuuluu, joo heippa"- puhetta. 


Nyt voin ihan rehellisesti sanoa, ettei varmaan olla ikinä oltu näin läheisiä kuin nyt. Jotain iloa siis ollut tästä rankasta talvesta ja keväästä. Oon ainakin saanut ihanat välit molempiin siskoihini ja veljestäni on tullut mulle suuri tuki ja turva. Hieno miehen malli siitä tulee myös mun pojille <3 Kai se raskaus vaan lähentää. Tai en tiedä onko se yksinomaan se, vai lähentääkö yhteiset kriisit ja vaikeudet. Kuitenkin, tästä pidetään kiinni. Sisarukset on kuitenkin aivan ihana voimavara ja tuki. Nyt vielä kun niiden kanssa on samalla aaltopituudella, tuntuu että on saanut kolme läheistä ystävää lisää <3



Sitten siihen kaksosuuteen. Meidän pojathan on epäidenttisiä, eli hedelmöittyneet kahdesta munasolusta ja siittiöstä. Geenistö niille siis ei ole sama vaan geenien perusteella voisivat hyvin olla eri aikaan syntyneitä samojen vanhempien lapsia. Eli ihan vaan sisarukset. Teoriassa Onni ja Aarre ovat vain veljekset jotka sattuvat olemaan samanikäisiä.

Käytännössä se ei sitten olekaan ihan näin yksinkertaista. Pojille saattaa olla vaikea hahmottaa, että he ovat kaksi erilaista yksilöä. Tästä syystä haluakin painottaa yksilöllisyyttä heti alussa. Poikia saa sanoa pojiksi, vauvoiksi tai veljeksiksi muttei ikinä kaksosiksi. Kaksosuus heissä tulee aina olemaan, muttei Henkan kanssa haluta että se määrittää heitä liikaa. Eniten haluaisin, että heitä kutsuttaisiin vaan omilla nimillä ettei edes pojat tai vauvat. Mutta koska olen jo nyt huomannut, ettei se oikein onnistu, voi tässä joustaa. Haluaisin kuitenkin pyrkiä siihen, että enimmäkseen molemmista käytettäisiin kummankin kutsumanimeä. 



Onni ja Aarre joutuu jo heti alussa jakamaan kaiken. Pienestä pitäen ne oppii, että vuoroa pitää odottaa. Jos äiti vaihtaa vaippaa toiselle tai isi syöttää toista, toinen odottaa vuoroaan. Tämä varmasti helpottaa jossain vaiheessa arkea, kun poitsut ei missään vaiheessa opi siihen että ovat se yksi ainoa kullannuppu. Mutta toisaalta, heiltä jää myös saamatta sen vanhempien jakamaton huomio. Tästä syystä molemmille onkin tulossa omat kummit, jotka sitten on ihan ikiomia eikä niitä tarvitse jakaa toisen kanssa. Äiti ja isi sekä isovanhemmat ja tädit, sedät ja enot kun kuitenkin on taas yhteisiä. Silti halutaan myös, että molemmat pääsee nauttimaan yksinolosta kaikkien näiden yhteistenkin aikuisten kanssa. Kun Aarre viettää laatuaikaa papan kanssa, on äidin ja isin huomio kokonaan Onnissa ja Onnin haluissa ja tarpeissa. 

Toisaalta, eihän poikien läheisyys varmasti huono asia ole. Niille syntyy heti alussa hyvin läheinen suhde. Onhan ne jo kohdussa kuulleet toistensa sydämensykkeet ja varmasti vauvana saavat turvaa toisen läheisyydestä. Onni ja Aarre ei joudu koskaan khtaamaan pelottavia asioita yksin. Hoitoon mennään yhdessä ja koulu aloitetaan samaan aikaan. Kotona on myös aina samanikäinen leikkikaveri. 

Varmasti Onni ja Aarre tulevat olemaan kunnon riitapukareita keskenään. Kasvatuksessa halutaan kuitenkin keskittyä siihen, että molemmat on täysin samanarvoisia ja ihan yhtä rakkaita. Molemmilla on oikeus harrastaa ja kokeilla asioita joita itse haluaa ja joista on kiinnostunut. Mitään ei tarvitse tehdä koska velikin tekee. Eikä mistään tarvitse tykätä vain koska veli tykkää. Vaikka pojat ovatkin kaksosia, he ovat kuitenkin itsenäisiä yksilöitä, joilla on omat mielihalut ja kiinnostuksen kohteet. Aarre ja Onni.

Omasta lapsuudesta olen ainakin sen oppinut, että meillä näytetään kun rakastetaan. Pojat opetetaan halaamaan ja kertomaan että rakastetaan. Pojat saavat myös päivittäin kuulla kuinka tärkeitä ovat äidille ja isille. Pojille ei koskaan saa tulla se tunne ettei heistä välitetä tai heillä ei ole väliä. Ne on meidän täydelliset pienet ihmeet <3


  En kyllä malttaisi enää odottaa, että saan meidän molemmat pienet tuohon sänkyyn tuhisemaan <3 Unohdin muuten eilen kertoa, että se ultraesittelijä bongasi Onnilta tuuhean tukan <3 Toisella siis ainakin on hiuksia. Onkohan yhtä tummia kuin mulla pienenä? 

Niin ja tosiaan. En siis enää malttanut. Sänky piti laittaa jo valmiiksi eilen :D 

Huonepostausta tarkemmin loppuviikolla, huomenna on taas pitkästä aikaa neuvola ja siirrytään 35:lle raskausviikolle! Hurjaa! Parin viikon päästä Aarre ja Onni on jo täysiaikaisia! <3



2 kommenttia:

  1. Onnea loppuraskauteen ja supertsempit tulevaan synnytykseen!!!! Itselläni on identtiset yksivuotiaat.. Meno on melkoista, sen voin sanoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon! :) Voin kyllä uskoa! Toivottavasti siinä pysyy itse jotenkuten perässä! :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!