tiistai 14. toukokuuta 2013

Neuvolaa ja ultraa

Tänään olikin aamulla kauan odotettu neuvola. Kaikki oli kunnossa, mulla hemoglobiini ja verenpaine hieman alhaalla mutta ei mitenkään vaarallisen. Hemoglobiini oli jopa noussut viimekerran 108:a 111. Eli hurja nousu! :D Vauvoilla kaikki oli hyvin. Sf-mitta huiteli jo 40cm kohdalla, joten ihan omilla käyrillä huidellaan.. Mutta tasaista kasvua se onneksi on ollut, joten ei huomautettavaa siitäkään. Kohta vaan loppuu asteikko neuvolakortista.. Mulla on kyllä ihan huippuihana neuvolatäti, mutta ei se kaksosraskaudesta kyllä mitään oikein tiedä. Eli se vertaistuki pitäisi hommata jostain muualta. Nyt onneksi sain seuraavan neuvolakerran vähän lähemmäksi kuin viimeksi. Nyt vaan kahden viikon päähän.

Tänään reissattiin oikein kunnolla noiden terkkarin ja sairaalan väliä. Samalle päivälle ajoittui nimittäin ultra äitipolilla. Taas oli lääkäri puoli tuntia myöshässä.. Ja kaikista toiveista ja rukouksista huolimatta, mulle tuli se ei niin mukava lääkäri.. Oon käyny tähän mennessä ehkä seittemän kertaa ultrissa ja viidellä eri lääkärillä. Tämä on niistä ehdottomasti se vähiten kiva. Siellä tulee aina sellanen olo, että anteeks kun tulin. Ärsyttävää. Jos joskus joku kysymys olisikin niin sitä ei viiti kysyä, ettei nyt vaan olisi vaivaksi. Eihän sen näin pitäisi mennä?!

No, mutta ultrassakin kaikki kunnossa. Aluksi katottiin poikien rakenteita mahan päältä. En vaan tajunnut siitä ultrakuvasta mitä se lääkäri milloinkin tsuumaili. Päät ja jalat näytti kaikki ihan samalta. Ja kun siitä muminasta ei saanut mitään tolkkua niin en sitte jaksanut sen tarkemmin kysellä. Jotain napavirtauksista se puhui. Niitä lukemia en kyllä kuolemaksenikaan muista, mutta kuittasi ne ok:na ja normaalina, joten ei taida olla aihetta huoleen :) Aarre, eli A-vauva on tähän asti jököttänyt tiiviisti raivotarjonnassa pää tiiviisti kiinni mun lantiossa. Lääkäri sano kuukausi sitten ettei se siitä varmaan ole enää liikkumassa. No, Aarrepa päätti muuta. Se on nyt samassa asennossa veljensä kanssa, eli poikittain. Senkin pikkuapinat. Ilmeisesti piti päästä vähän vaihtamaan jatuksia veljen kanssa. Saisivat kehittää nyt jonkun kriisin tai riidan, jotta Aarre sujahtaisi taas kiltisti RT:hen. Muuten tämä tarkoittaa sitä, että sektioon mennään. Aarre on nimittäin pysäköinyt tiukasti selkänsä kohdunkaulaa vasten ja siinä asennossa sieltä ei tulla kyllä ulos kuin mahan kautta. No, rehellisesti sanoen mulle on aika lailla se ja sama miten ne tulee ulos kunhan tulee! Ja mielellään ei hirveen myöhään.. :D Kuitenkin se alakautta olisi ehkä vähän parempi vaihtoehto, mutta taidan olla stressaamatta koko asiaa, kun en siihen kuitenkaan voi itse vaikuttaa..

Kohdunkaulantilanne oli hyvä. Tai sama kuin viimeksi, mutta en siis ollut aiheuttanut vähäisillä tekemisilläni sen lyhentymistä tai avautumista. Yläkulmasta se edelleen lerputtaa(?), joo nimenomaan näin se lääkäri sanoi :D Mutta tää ei ilmeisesti ollut kovin vakavaa koska ei kieltänyt mitään uutta. Kehotti jatkamaan vaan lepäilyä, eli tulkitsin niin, että uskallan joskus nousta tästä sohvaltakin ja käydä vaikka ihan vähän kaupungilla.

Pojat oli edelleen jaksaneet kasvaa hyvin. Molempien paino oli jo n. 2100g, eli yli neljä kiloa vauvaa mun mahassa, Apua! Lääkäri totesi, että yritetään sinne 34. viikolle nyt ainakin ja uskon kyllä et sinne mennäänkin. Eihän siihen kuitenkaan ole kuin kaksi viikkoa ja jos kohdunkaulan tilanne nyt oli noin hyvä niin tuskin ne sieltä ihan heti on tulossa..Seuraava ultra siis kahden viikon päästä, ellei aiemmin tule aihetta tarkistella tilannetta.

Sairaalalta suunnattiin keskustaan, jossa miehen (joka muuten lupasi että nimen saa julkistaa) eli Henkan vuoro oli asettua potilaan rooliin veren luovutuksen merkeissä. Punasen ristin pisteellä vietettiin sitten hetki juoden mehua ja syöden dominoja. Mä yritin olla kattelematta pussiin virtaavaa verta ja keskittyä uuteen Kauneus ja terveys -lehteen. En tiiä mikä tossa veressä on, mutta en vaan oikein kestä nähdä sitä. Henkan olikin jo korkea aika luovuttaa verta, sillä hemoglobiini huiteli jo 177.. Eli pikkusen parempi kuin mulla. Sanoin sille että olisi puutänyt rautatabletit sieltä mukaan, niin mun ei olisi tarvinnut käydä itelleni ostamassa, mutta eipä se muistanut.. 

Henkka selvisiilman sen kummempia heikotuksia ja käytiin sitten vielä Tiimarista hakemassa vähän ristiäiskorttitarpeita :)

Jouduin ottamaan turkoosia juuttia, kun Tiimarista ei löytynyt sellasta "verkkokangasta". Pitää koittaa millasia kortteja noista saisi, et mennäänkö niillä vai haenko vielä jostain toisesta askartelukaupasta jotain tarpeita. Ihan ei vielä ole korttien malli selkiytynyt, mutta kokeillaan!

Suunnattiin vielä Amarilloon syömään. Palkittiin itsemme, kun oltiin molemmat oltu niin reippaita ;) Illaksi haettiin vielä vähän irtokarkkeja ja HObitti-leffa. Viimein! Meidän piti jo Jouluna käydä kattomassa tää leffassa, mutta ei koskaan saatu aikaseksi, tai sitten oli jo muuta ohjelmaa. Vuokratakin se on pitänyt vaikka kuinka kauan, mutta ei olla saatu aikaseksi. Nyt siis viimein. Tosin oli vähän pettymys. Olihan se hienosti tehty, mutta jotenkin juoni tuntui etenevän tosi hitaasti. Ei oikein meinannut jaksaa seurata.

Nyt sitten ukko kattookin jääkiekkoa ja mä yritän keksiä itelleni jotain ohjelmaa. Onneksi on tämä blogi. Muuten varmaan kattosin tota jääkiekkoa :/

Hehkutin täällä jossain postauksessa, että imetystyyny on jo raskausaikana aivan ihana. Saahyvin tuettua ittensä ja mahansa johku asentoon. Suosittelen kokeilemaan! Mutta huippu keksintö on kyllä jumppapallokin. Eikä tarvi olla kuin ihan se perus keskikoko jota melkein kaikissa isommissa marketeissakin myydään. Mäkin ostin omani joskus Anttilasta parilla kympillä. Tänään kaivoin sen taas vaatehuoneesta ja ai että kun se oli ihana! Mulla on tän viikon ollut ihan kauheat liitoskivut. Nivuset ja koko lantio on olleet tosi kipeet, öisin vessaan nousu ja kyljenkääntö on saanu kyyneleet silmiin. Niin hullusti se vaan sattu. Niimpä tuntu ku oisin päässy taivaaseen kun istuin jumppapallon päälle ja venyttelin nivusia oikein kunnolla. Aivan ihanaa <3

Huomenna olisi P-K:n monikkoperheyhdistyksen äitien illallistreffit. Vähän kahden vaiheilla olen siitä menemisestä sinne. Olisi tosi kiva, mutta en sitten tiiä kun en siltä ketään oikein tunne. Pitää nyt tunnustella oloa huomenna. Jos on muutenkin sellanen "vihaan koko maailmaa" -olo niin varmaan parempi jättää väliin. Silloin en ehkä oo ihan ihmisiin tutustumistuulella :D

Unohdin viimeksi noista poikien liikkeistä kirjoittaa. Olin siinä yhdesä postauksessa vähän huolissani, kun molemmat oli pitäneet hiljaiseloa pitkin päivää. No, huoli oli turha, seuraavana päivänä molemmat nimittäin aloitti aamujumpalla puoli seittemän ja jatkoi samaan malliin koko päivät. Ultrassa myös sanoivat että virkeästi liikkuu molemmat <3 Ja Onnilla varsinkin on usein hengitysharjoituksia, sen verran paljon se nikottelee :)

Mutta nyt vähän iltapalaa mamalle ja pojille. Hyvää yötä kaikille! :)
 

10 kommenttia:

  1. Hyvä että kaikki hyvin! Pikkupojuset ne siellä kasvaa <3 :3 Ja ne on kyllä kasvanu taas ihan hirmusesti! Ootpa reppana, ku tommoset kivut öisin. :( Mut ei oo enää pitkä aika :) Pusuja ja haleja pienille ja sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin on. niillä taitaa olla massakausi :D
      Ei onneks joo oo pitkä aika, hermo alkaa jo mennä tähän lyllertämiseen ja valas-oloon :D
      halipusut sinnekin! <3

      Poista
  2. <3 hyvin ovat kasvaneet, siis tosi hyvin. Painon takia ainakaan ette varmastikkaan joudu jäämään saikkulaan normia pidempääm :)t.henna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niimpä. arvioitahan noi painot tietysti on, mut ihan hyvältä jo vaikuttaa :)

      Poista
  3. Voimia odotukseen :) sinulla on aivan ihana vauva maha :) olen seurannut blogiasi pitkään mutta kommentoin nyt vasta ensimmäisen kerran. meille syntyi.1,5kk sitten kaksoset. Minulle tehtiin sektio ja pakko sanoa ettei jäänyt kuin positiivinen kokemus sektiosta ja siitä toipumisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itsestä se tuntuu jo kauhean isolta!
      Miten teillä on vauvojen kanssa sujunut? Ja millä viikolla syntyivät?
      Muakin tossa sektiossa pelottaa lähinnä vaan se, että siitä ei oikein tiedä mitään. Normaalin synnytyksen on jotenkin muotoillut omassa päässään mutta sektio on vähän mörkö kaikessa tuntemattomuudessaan..

      Poista
  4. Oikein hyvin on sujunut :) Onhan tässä koko ajan tekemistä, varsinkin nyt kun vauvat on alkanut olemaan enemmän hereillä. Ei tämä arki kuitenkaa mitään "kauheata" kahden kanssa ole. Minusta ainakin tuntuu, että monilla ihmisillä on sellainen käsitys, että kaksosten kanssa on kauheata ja arki on todella vaiketa, mutta ei se sitä ole ainakaan meillä. Minä ainakin koen olevani etuoikeutettu kun kaksoset saimme :) Vauvat syntyi rv 38+5. Olisi varmaan pysynyt laskettuun aikaan asti vatsassa, jollei sektiota olisi tehty. Sektio tehtiin A vauvan perätilan ja lievän raskausmyrkytyksen takia. Minuakin hirvitti alkuun ajatus sektiosta juuri sen tietämättömyyden takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aika paljon kauhukertomuksia kaksosista kuulee sellasilta joilla niitä ei edes ole. Sit ne joilla on niin on just sanonu tota et ei se nyt niin kauheeta ja vaikeeta ole kuitenkaan :)
      Toivotaan että meillä sujuu sitten yhtähyvin kuin teillä! :)

      Poista
  5. Ei enää kauaa, hienoa että kasvavat hyvin :) On enää lopputsemppauksen aika!

    *mun blogini http://aitinaomanlainen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. näimpä! Kiitos :)
      Pitääkin käydä tutustumassa! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!