perjantai 3. toukokuuta 2013

Raskausviikko 30+1

Kolmenkympin raja rikottu. Eli enää en joudu Kuopioon vaan vauvat saa syntyä täällä. Mutta vielähän ne saisi mahassa pysytellä ainakin sen 2-4 viikkoa. Sitten ei ihan kauheesti haittaa vaikka syntyisikin. Painoa kun molemmat on kerännyt aika hyvin.

Tänään tosiaan taas ultrattiin ja katottiin miten vauvat on kasvaneet. Molemmilla oli paino noussut 400g viime kerrasta, eli 1800g on painoa tänään molemmilla. Kasvavat jopa vähän keskikäyrän yläpuolella :) Lääkärin mukaan johtuu kaiketi siitä, että en oo voinut tehdä mitään pariin viikkoon niin kaikki energia on sitten mennyt vauvojen käyttöön. Muutenkin kaikki oli ihan hyvin. Lapsivettä kummallakin tarpeeksi ja istukat toimi hyvin. Aarre edelleen raivotarjonnassa eli sen takia ei ainakaan sektioon mennä. Onni pötköttää tiukasti edelleen poikittain. Aika solmussa ne siellä alkaa olla kun tilan määrä alkaa vähentyä. Lääkäri kun yritti ultrata 4D:llä molempien kasvoja niin milloin oli toisen jalat, kädet tai peppu edessä. Ja jos ei toisen niin sitten omat. Varsinkin Onni ujosteli vähän ultraa ja piilotteli käsiensä alla. Ja vähän se siellä mökötti, suu oli mutrussa koko ajan. Ilmeisesti eilen illalla mahan päällä pidetty jogurttikulho ärsytti Onnia vieläkin, eikä oikein huvittanut poseerata äipälle :D


 Tässä siis Aarteesta kuvaa <3 Kovasti käsi heilui naaman edessä niin ei meinannut kuvat onnistua.




 Ja kahdessa seuraavassa poseeraa Onni. Alemmassa siis pää on vasemmassa yläkulmassa, leuka painettuna rintaan. Pieni mököttäjä <3


Ja sitten siihen kohdunkaulaan.. Edelleen on pehmenny, lyhennytty, kypsytty ja tällä kertaa avauduttu yläkulmasta. (mitä se sitten tarkoittaakaan) Kohdunkaulaa oli jäljellä vielä ensin reilu 2cm ja sitten toisella kokeilulla 1,5cm. Enkä sitten tiedä mistä lie ero johtuu. Sanoi se lääkäri kuitenkin, että nyt ihan oikeasti loppuu kyykistely, kumartelu, kantaminen ja kävely. Ei antanut lupaa käydä yksin kaupassakaan. Myös rappusia pitäisi pyrkiä välttämään. Eli nyt olisi otettava vielä rauhallisemmin kuin tähän asti. Varmaan pää leviää kohta tähän sohvalla makaamiseen. Ja nyt kun ei siis saa enää istua risti-istunnassa, joka on tähän asti ollut se paras asento. Kaikki kädenulottuvilla eikä selkä kuitenkaan väsy. No, kyllä mä sen pari viikkoa vielä jaksan :) Lupaili se lääkäri, että heti kun vauvat menee painoarvioissa kolmen kilon yli niin voidaan alkaa miettiä käynnistystä. Hurraa! Tosin onhan siihen vielä semmonen viisi viikkoa. Mutta silti. Voi ainakin aatella sitä sellasena takarajana.  Ja siinä mielessä oon kuitenkin onnekas, että saan olla kotona. Paljon inhottavaa varmasti olisi viettää nämäkin päivät sairaalassa. Ja salli se lääkäri mulle kuitenkin kävelyäkin kerran päivässä hiljakseen. Eli voin tarvittaessa kävellä kaupalle tai lähteä miehen kanssa kauppaan. :) Eli ei täys liikuntakieltoa kuitenkaan.

 Ja mahankuvausta viikolla 30+0

Huvitti lukea eilen blogia jossa joku tyttö odotti yhtä viikolla 20 ja valitteli kuinka nukkuminen on niin vaikeeta kun maha on tiellä koko ajan. HAH! Tulisi kattomaan mun nukkumista. Kyljenkääntäminen on yhtä ähinää ja vessaan meno yöllä kestää sen viis minuuttia, että saan kammettua itteni ylös.. Mutta kaikki on suhteellista. Niinhän se menee :) Voihan se olla, että oon tietämättäni päässyt helpolla ja sekin tyttö kärsii useemmasta vaivasta kuin mä..
Sain eilen kukkia. Oon kai sitten ollut tarpeeksi kiltisti :D

Onneksi on olemassa nettikaupat. Nyt on nimittäin poikien huoneeseen saatu hankittua kaikki tarpeellinen. Vielä kun saisi ne kaikki kotiin ja laitettua paikalleen. Vaunujakin odotellaan vielä. Ne tulee vasta parin viikon päästä, mutta eihän niillä tietysti kauhea kiire ole. :) 

Lisäksi pitäisi pakkailla sairaalakassi. Ja päivittää lääkekaappi, tosin lääkekaapin päivityksen taidan jättää miehelle :)

Ristiäiskutsutkin ehtii hyvin tehdä tässä sohvalla lojuessa. 

Tutit ja ne muutamat pullot pitäisi keittää.

Ja vauvoille valita kotiintulovaatteet. Vielä kun tietäisi millainen ilma sitten on. Että riittääkö sisävaatteet ja peitot vai pitääkö lisätä fleecet päälle..?

Muutamia vauvanvaatteita pitäisi vielä pestä.

Mutta onneksi tuo TO DO-lista on melko lyhyt. Hyvä että sairasloma alkoi niin aikaisin, niin oon hyvin ehtinyt hoitaa kaiken :)

Loppuun vielä Vauva-lehden raskaustesti:

Minulla on ollut uusia himoja ja inhokkeja.
Uusia himoja ei pahemmin ole ollut. Kylmät ruuat vaan tuntuu maistuvan lämpimiä paremmin. Kylmä vesimeloni ja pikkutomaatit on olleet parhaita. Myös vihannesdippilautasia on tullut tehtyä melko paljon. Inhokkeja ei kauheasti ole, aluksi en voinut sietää jauhelihaa. Varsinkin se haju mikä lähtee raa'asta jauhelihasta kun sitä paistetaan on ihan kamala. Homejuustoakaan ei tehnyt aluksi yhtään mieli.

Olen nähnyt erikoisia unia.
Nään kyllä outoja unia muutenkin, mutta raskausajalta tulee mieleen ainakin se, kun näin unta että vauvat oli kissanpentuja. Ja sitten kun ne synty niin ajattelin et voi ei, en mä kissanpentuja haluisi. Henkka vaan sitte hoki et eikö oo hyvä että ne on terveitä :D Oon myös nähny unia synnytyksestä, joissa vaan toinen syntyy ja toinen jää mahaan kasvamaan. Pari yötä sitten näin unta missä toinen vauva taas synty ja se tuli niin vauhdilla, että Henkka ei ehtinyt synnyttykseen, ja olin sille ihan hirveen vihanen :D

Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään.
 Pomolle kerroin joskus 10 viikolla, kun jäin kymmenen päivän sairaslomalle. Työkavereille vasta joskus viikolla 14. Melko aikaistahan se oli, mutta kun maha alkoi jo olemaan sen kokoinen, ettei sitä oikein pystynyt peittelemään..

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
No en. Johtuu varmaan siitä, että maha vaan yllättäen kasvoi aika isoksi niin mieli ei ehtinyt pysyä perässä. Enemmän olo tuntuu pieneltä valaalta. Tai isolta. Mies on onneksi muistanut kehua aina sillointällöin. Ainakin jos pahin masistelu alkaa.. :D

Pesänrakennusviettini on herännyt.
On kai se tavallaan. Onhan vauvoille kuitenkin kaikki ollut hankittuna jo jonkin aikaa. Tosin tykkään sisustaa ja vaihdella järjestystä muutenkin, että tää nyt vaan on ollut yksi kiva uusi projekti ja syy ostaa ihania vauvajuttuja. Materialisti-minä..

Olen valokuvaillut ja mittaillut mahaani.
Valokuvaillut joo, en aina kyllä itse mutta kuitenkin. Aluksi olisi voinut vähän tiivimmin kuvata, kun nyt tammi-helmikuun kuvista vaan huomaa kuinka maha yht'äkkiä vaan kasvoi. Parissa viikossa. Mittailut on hoitanut neuvolan Hanne.

Mummot ohittavat minut suojatiellä.
Vaikka vannoin että tätä ei ainakaan tule tapahtumaan ja että aion kyllä liikkua ihan loppuun asti, niin supistelujen takia on ollut pakko hidastaa, joten mummot kyllä välillä huristaa ohi. Tosin ne saa tasotusta niillä rollaattoreillaan. Kyllähän mäkin nyt sellasella..

Olen stressannut imetyksen onnistumista.
Vähän joo. Tai en itse osannut sitä edes stressata, mutta ympäristö tuntuu olettavan ettei se onnistu ja se sitten stressaa mua. Mutta ainakin teen kaikkeni, että se onnistuu. Ja jos ei, niin ainakin meillä on söpöjä nalle puh -pulloja vauvoille. :) Ja olen hankkinut muutaman tissinmuotoisen pullon, että jos vaan silloin tällöin on annettava lisätankausta pullosta niin ei ole poitsuille sitten niin hirveä shokki.

Hyvä äiti on kotona pitkään.
Ei nyt ehkä pitkään, mutta riittävästi. Talouden sallimissa rajoissa tietysti. Ite haluisin sen pari vuotta olla ainakin.

Tiedän miten haluan synnyttää.
Tiedän että en haluaisi sektioon, mutta tiedän myös etten voi siihen itse vaikuttaa. Joten niillä mennään mitä vastaan tulee. Synnytystä en ole suunnitellut enkä suunnittele, kaikkea voin koittaa mutta minkään käytöstä en päätä nyt. Avoimin mielin. Tosin epiduraalille en aio sanoa ei :D 

Painoni on siirtynyt uusille kymmenluvuille.
Kerran tähän mennessä. Painoa on tullut nyt 12 kiloa mikä tuntuu itsestä kauhean paljolta ja muista ei juuri miltään. No, ainakin se nousee suunnilleen samaan tahtiin yhtä odottavien kanssa, joten kauhean monia itkuja en oo sen vuoksi itkenyt. Ja syytän tätä vuodelepoa noista kiloista. Onneksi lääkärin mukaan ainakin kymmenen kiloa näistä sijaitsee kohdun sisällä. Jospa tuo kaksi olisi sitten nestettä...

 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!