maanantai 6. toukokuuta 2013

Raskausviikko 30+4

Aamulla havahduttiin miehen kanssa (tai minä havahduin) siihen, että ensi viikon torstaina alkaa pyöriä 32:lla alkavat viikot. Eli sen päivän jälkeen synnytystä ei yritetä enää estää. Hui. Aika on tosiaan mennyt ihan mielettömän nopeasti. Tällaista neurootikkoa niinkuin minä, ahdistaa vaan hirveästi etten tiedä vauvojen syntymäpäivää. Vähän ehkä helpottaisi jos olisi joku lasketun ajan tapainen päivä, joka antaisi vähän suuntaa. Tosin en todellakaan halua ajatella, että vauvat syntyisi VASTA 11.7.. Että jos jollain olisi joku visio oikeasta päivästä tai edes siitä onko se nyt sitten toukokuussa vai kesäkuussa niin saa kertoa! :D

Extempore Lahden-reissu sujui hyvin, vaikka kieltämättä takaraivossa jyskytti koko ajan pieni pelko siitä, että entä jos niitä kipeitä supistuksia tuleekin Lahdessa ollessa. Ei onneksi tullut. Tai ehkä yksi mutta oon aika varma ettei se ollut supistus. Ehkä. Mieskin varmuuden vuoksi kysäisi, että missäs täällä muuten synnytetään, onko se se keskustassa oleva sairaala? Hyvä että tuli puheeksi, koska eihän se se ole. No tarvetta lähteä ei kuitenkaan tullut, ja nyt ollaan taas turvallisesti kotona. Tosin laskin vähän senkin varaan, että kunhan otan neuvolakortin mukaan niin säästytään PHKS-käynniltä. Sitten jos se olisi ollut kotona niin aivan varmasti olisi pitänyt lähteä. No, mutta mies pääsi paikanpäälle katsomaan jääkiekkoa (kuulema One's in the life time -kokemus) ja mä pääsin vielä esittelemään valaan muotoja perheelle ja muutenkin viettämään niiden kanssa vähän aikaa. Nyt on taas suhteita hoidettu :D

Kotimatka käytiinkin kädenvääntöä poikien toisista nimistä. Etunimet on jo lyöty lukkoon, mutta toiset nimet hakee vielä paikkaansa ja järjestystään. Vielä ei päästy yhteisymmärrykseen.

 Poikien isomummi oli Lapin reissulla neulonut molemmille villasukat ja lapaset syksyksi. Mun peukalo keskellä kämmentä -käsillä ei saisi lähellekään tällaista aikaan, joten hyvä että turvauduin mummin apuun enkä hakannut itse päätä seinään. :D Melkein laittaisin nämä jopa koristamaan poikien huonetta, mutta ehkä otan nämä ensin käyttöön ja laitan kehyksiin vasta sitten kun ovat jääneet pieneksi. Jää sitten muisto vauva-ajoilta :)

Tänään on taas aloiteltu viikkoa rauhallisesti. Jotain hyödyllistä oli tehtävä, joten keitin vauvojen pullot ja tutit. Nyt on nekin steriilit ja odottamassa mahdollista käyttöä! Myös hoitolaukun laittelin tänään kuntoon. Tarkoituksena olisi, että kyseinen kassi olisi kaiken aikaa valmiina lähtöön ja sieltä löytyisi aina tarpeellinen perustavara. Vielä kun mieheen saisi juurrutettua jotenkin ajatuksen, että aina kun tulet kotiin niin täytät kassiin tavarat joita sieltä on käytetty. Ei tarvi sitten reissun päällä huomata, että hups, täällä ei ole yhtään vaippaa tai tuttia. Itse kassin löytäminen ei sitten ollutkaan ihan helppo homma. Ite ajattelin vaan mennä kauppaan ja ostaa hoitolaukun, mutta mies oli sitä mieltä ettei halua kanniskella vauvalaukulta näyttävää kassia. (siis jotain pallokuosista nalleunelmaa..) Joten päädyin vanhaan kunnon Marimekon laukkuun. Löytyisihän niitä hoitolaukkujakin tietysti mustana, mutta koitetaan nyt ensin tätä.


Täytteeksi meni; Fleece pötköttelyjä varten (menee myös varapeittona) kertakäyttövaipanvaihtoalustoja (kai niitä nyt useemman kerran kuitenkin voi käyttää..) puhdistuspyyhkeitä pepulle ja puhdistuspyyhkeitä naamalle. Tutit molemmille, pullot molemmille ja varamaitoa pari purkkia. Vaippoja, pikkupyyhe vaipanvaihtoihin (tai pikapesuihin) ja kaksi harsoa pulautusten varalle tai sitten muuhun käyttöön. Myös vaihtovaatteet lämpimälle ja kylmälle kelille mahtui vielä kassiin. Ja vielä lelu viihdykkeeksi. Niin ja nenäliinoja, jotka tosin puuttuu kuvasta koska muistin ne vasta äsken. Taustalla siis näkyy se katu-uskottavan isin marilaukku :)

 Posti toi tänään pojille kummallekin tällaiset marimekon autosukat ja -hanskat. Kuvassa on vaan toinen setti mutta tuli sieltä onneksi molemmille omat :)

Myös Suomen monikkoperheyhdistys oli muistanut meitä tänään paketilla. Mies sai paidan ja mulle tuli vähän lisälukemista. Tosin en tiedä miltä vuodelta toi kirjanen on, kun kuvat näytti siltä kuin ois napsittu joskus 90-luvulla. :D Mutta jospa siitä jotain uutta saisi irti :)


 Niin ja yksi turhamainen äiti täällä hei! Bongasin eilen mahastani, navan vierestä parin sentin mittaisen, uhkaavasti punoittavan viirun.. Voi ei. Se sai heti tupla-annoksen avokadoöljyä, joten toivotaan että se ei tuosta kasva tai muutenkaan muuta muotoaan. Muuten raskausarveton maha on muisto vaan..  Meinasin kyllä vetästä itkupotkuraivarit mutta olin niin väsynyt että päätin jättää myöhemmälle. Ehkä mä en tähän kuole. Ehkä.

Tänään on taas P-K:n monikkoperheyhdistyksen perhevalmennusta Perheentalolla. :) Kivaa, viime kerta oli ainakin niin hyödyllinen, että isot odotukset on tällekin kerralle.
 

1 kommentti:

  1. hoitolaukkuun kannattaa lisätä käsihuuhde, aina ei pääse pesemään käsi... ;)t.henna

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!