keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Raskausviikko 30+6

Sohvanpohjalta hei!

Huomenna taas pyörähtää uusi viikko käyntiin! Ja on vieläpä pyhäpäivä, joten miskin on kotona <3 Tiedossa siis jotain muutakin kuin yksin kotona makaamista ja vauvoille höpöttelyä. Perjantaina tulee täyteen seittemän viikkoa sairaslomaakin. On se paljon. Ja kalliiksihan se tulee. Tai saanhan mä palkan 60 ekalta päivältä, eli vaan n. kaksi viikkoa tulee sitä Kelan SV-korvausta, joka kai on palkasta vaan 75%. Vai olikohan 85%. Eli aika sama kuin äitiyspäivärahakin. Kalliiksi tämän tekee se, että mulla on läppäri koko ajan lähellä ja kaikki verkkokaupat käytettävissä. Omasta mielestäni olen hillinnyt itseni aika hyvin ja kaikki ostettu on tarpeellista. Mies ei ole samaa mieltä. Suuri osa vauvojen vaatteista on kirppareilta, tutuilta ja FB:n monikkokirpparilta ostettua vaatetta. Ehkä 1/6 on sitten uutta täydellä hinnalla tai alennettuna ostettua. Eikä meillä mun mielestä edes ole liikaa vaatetta. No, 62cm vaatetta ehkä on muutama body liikaa. Mutta tällä viikollakin postin kautta tulleet vaatteet (siis juurikin ne joista mies sitten hermostu) on olleet 68-74 cm. Eli poitsuilla käytössä loppusyksystä ja talvella. No, ei auttaneet mun selitykset, että ei ne ikuisesti pysy 50 senttisinä vaan kasvavat ja tarvivat koko ajan uutta vaatetta. Tällä säästelen vaan itseäni ja helpotan ens syksyä kun ei tarvitse ainakaan kirppareita kierrellä koko ajan. No, kaikui melko kuuroille korville. Ärsyttää kun muutenkin on päivät yksin niin sitten illatkin menee kinatessa.

Eilen olinkin sitten vähän varpaillani, kun posti toi viime viikolla lekmeriltä tilatun hyllyn ja henkarit poikien huoneeseen. Ite kun en sitä hyllyä osaa seinään laittaa, niin pakko oli odottaa kunhan mies kotiutuu töistä. Vähän hirvitti, että mitä se tästä ostoksesta nyt sanoo kun jo vaatteet katkaisi kamelin selän.. Mutta alkoi se ilman sen suurempia mukinoita ruuvaamaan reikiä seinään :)

Kehys kuvineen menee varmaan vielä vaihtoon mutta muuten tykkään kyllä lopputuloksesta. Mummi sanoi viikonloppuna, että vauvojen huoneessa ei kaikkea saa laittaa valmiiksi ennen syntymää koska se tuo huonoa onnea. JOspa tuo kehys on nyt sitten se, joka odottelee vielä ehostustaan :)

Tämä päivä onkin kulunut tutusti läppärin kanssa. Tosin tänään raahasin itseni ja koneen terassille aurinkoon. 25c auringossa. Kesä tulee <3 Onneksi tämä mun sairasloma sattui tähän loppukeväälle, eikä loppusyksylle. Marraskuun loskapimeydessä vääntäsin varmaan masentuneena itkua harvasepäivä. Nyt sentäs pääsee nauttimaan auringosta.

Koneella oonkin selaillut monenlaista blogia. Eniten niissä taitaa olla raskaus- tai vauvablogeja mutta myös sisustus- ja urheilublogeja on muutama. Tänään ison osan ajasta on vienyt FB:n kaksoset ja kolmoset yhteisöstä luetut päivitykset. En oo edes tajunnut miten hyvä tuuri meillä on käynyt kun koko raskaus on mennyt niin hyvin ja turvallisesti (siksi ehkä takaraivossa takookin pieni mörkö joka huutelee että vielä joku menee huonosti). Meillä kuitenkin pojat on kasvaneet koko ajan niin hyvin, eikä ultrissa koskaan ole ollut mitään huomautettavaa. Ainoat huomautukset on tulleet mun matalasta hemoglobiinista ja sekin on nyt kyllä aika pikkujuttu. FB:n yhteisössä kun näkee mikä kaikki voi mennä pieleen ja miten pienestä voi pienten kasvaminen mahassa olla kiinni. Saatankin välillä vaikuttaa vähän turhamaiselta ja itsekkäältä kun valitan vaan mahdollisista raskausarvista ja -kiloista, tai kun isoin ongelma on liiallinen vapaa-aika tai poikien huoneen sisustus. Mutta ei se sitä ole. Päivittäin olen niin onnellinen ja kiitollinen, että mulla on maailman ihanin mies ja maailman täydellisimmät pienet pojat mahassa kasvamassa <3<3 Joka päivä sitä ei vaan muista pysähtyä ajattelemaan miten hyvin asiat loppujen lopuksi on. Siinä vaiheessa yhden valokuvakehyksen väärä värimaailma tuntuu aika mitättömältä ja turhalta asialta.

Pojat on olleet taas liikkeessä tänään. Ilmeisesti aurinko lämmittää niitäkin. Maha hyppii ja pomppii sivulta toiselle ja potkuja tulee jatkuvasti. Kaivoin jo puhelimenkin esiin, että oisin ottanut videokuvaa möyrinnästä, mutta tottakai ne sitten päätti käydä päikkäreille. :D No, toisen kerran sitten.

Pari päivää on taas ollut nivuset ihan kamalan kipeät. Tälleen päivällä sitä ei niin huomaa, kai ne jotenkin vetreytyy kun on enemmän liikkeessä. Mutta öisin kun kääntää kylkeä tai nousee vessaan niin tuntuu kuin joku tunkisi pitkää neulaa nivusiin. Varsinkin viime yönä se sattui niin paljon, että silmissä vaan sumeni ja ärräpäät lenteli. Ja siis kyse ei ole mistään supistuksista vaan ihan siitä että lonkanlähentäjien yläreunoja vaan vihloo. Eli siis liitoskipuja. Pirun kipeitä sellasia. Miksi näistäkään ei kukaan maininnut ennen raskautta mitään? Kaikki tuntuu olevan niillä H&M:n kuvastojen mammoilla niin ihanaa ja helppoa..

4 kommenttia:

  1. Ihana kuva poikien jutuista! :) pikkuset paidat ja kengät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo tykkäsin kyllä itsekin. kauhean vaikea vaan metsästää noita sohvan pohjalta :D

      Poista
  2. Tämä kaikki kuulostaa kuin omasta suustani/elämästäni kerrotulta. Samassa veneessä ollaan todellakin :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!