maanantai 9. syyskuuta 2013

Maanantai

On se hassua, että äitiyslomallakin maanantai voi tuntua maanatailta. Vaikka kaikki päivät on lähes toistensa kopioita, jotenkin maanantai onnistuu erottumaan sieltä muita huonompana. Miksi? Onkohan tää nyt vaan mun pään sisässä. Koska tiedän että on maanantai, kaikki epäonnistuneet asiat menee maanantain piikkiin. Ja mikähän tänään on epäonnistunut? No, aamulla kahvi jäähtyi mukiin, Kasper puklasi mun uuden hienon paidan päälle (niin, no. perustrikoo-paidan. Mitäpä muita mä kotona pitäisin :D), toinen kupillinen kahvia jäähtyi mukiin, Kasperia ei nukuttanut samaan aikaan kun Rasmusta, vaan se kitisi sylissä lähes tunnin ajan. Nyt se onneksi sammui sänkyynsä nunnu naamalla. Kaikki muu on onneksi onnistunut. Uskallankohan keittää kolmatta kahvisatsia, vai olenko vaan suosiolla ilman?

Viikonloppu meni taas vauhdilla. Oli aika ihanaa olla pitkästä aikaa viikonloppu kotona. Ei tehty mitään. Tai lauantaina vähän shoppailtiin. Minulle, ja vain minulle <3 En ostanut mitään pojille, en Henkalle enkä kotiin. Keskityin ihan vaan itseeni ja omaan vaatekaappiini. JOtenkin säälittävää vaan on, että ostokseni koostuivat mustista ja valkoisista pitkistä perustopeista, normileggareista, löysistä neuleista ja pitkistä trikoopaidoista. Räväytin sentäs sen verran, että ostin BikBokista mustavalkoisella pantterikuosilla olevat saumattomat legginsit sekä jotain nahkajäljitelmää/pvc:tä olevat legginsit. Tylsä mammatyyli on kai tullut jäädäkseen. Toistaiseksi tuollaiset vaatteet on kuitenkin ainoita, joissa tunnen oloni hyväksi. Mahan iho on vielä sen verran pehmeää, että siitä tulee löysä röllykkä farkkujen vyötärön päälle. Eli ahdistus on taattu. Shoppailupäivän kohokohta taisi olla se, kun Vilan myyjä kehui tyyliäni (?). Niin, mitä tyyliä? Vilan neule, legginsit ja saappaat. No ilot ne on pienetkin. Eikä iloa onnistunut edes hälventämään se, että Henkka totesi vaan myyjän olevan hyvä myyjä. Kehumalla se sai mut tuhlaamaan ko. kauppaan lähes kolminumeroisen summan. Ei, kyllä se oli rehellisen lumoutunut mun omaperäisestä ja autenttisesta tyylistä.. :D

Pojat on hyvää shoppailuseuraa.

Viikonloppuna myös nautittiin kenties kesän/syksyn viimeisistä lämpimistä ilmoista. Lämpötila kohosi yli kahdenkymmenen ja ulkona tarkeni hyvin lyhythihaisessa. Perjantaina meillä oli taas herkku+leffailta ja pojatkin nukkuivat tosi kiltisti. Perjantaina pääsin myös hieman irrottautumaan kotoa, kun käytiin Rasmuksen kummitädin kanssa pumpissa. Teki kyllä taas hyvää. Kyllä mä vaan tarviin muutamaan hetken erossa pojista, ihan yksin, ja aivot pois päältä. Vähän fiilistä heikensi kipuileva polvi, joka varsinkin askelkyykyissä tuntui aika inhottavalle. Diagnosoin, että raskauden jäljiltä nivelet on vielä vähän löysät ja siksi se kipu. Pitää seurailla, jos se ei siitä helpota, ja näyttää sitten vaikka jollekin fyssarille. Lauantaina Henkka lähti ex-tuoporukan illanviettoon ja me vietettiin poikien kanssa iltaa kolmestaan. Siivottiin vaatekaapit ja otettiin syysvaatteet esiin. Käytiin me lenkilläkin.



Sunnuntaina nukuttiin pitkään, pojatkin onneksi ymmärsi tän ja tankkasivat vaan seittemältä maitoa ja jatkoivat unia yhdeksään. Päivää vietettiin kotona sohvalla. Katottiin taas Modernia perhettä ja leikittiin poikien kanssa. Iltapäivällä lähdettiin vielä keskustaan päivälenkille ja herkuttelemaan Amarilloon. Tosin mun kohdalla herkuttelusta ei voi puhua, sillä Amarillon big burger ei tosiaan ollut mun makuun. Pihvi oli mauton, majoneesia ihan liikaa, salaattia ihan liian vähän ja ranskalaiset lötköjä. Olisi pitänyt vaan ottaa se hyväksi havaittu chicken pocket tuplavuohenjuustolla. Muutenkin Amarillo on viime aikoina tuottanut pettymyksiä toisensa perään. Illalla kyläiltiin vielä mummolassa.


Tänään alkaa muuten Erilaiset äidit! Toinen tuotantokausi. Meinasitteko katsoa? Mä avaan kyllä telkkarin siinä vaiheessa kun se alkaa, viime syksynäkin tuli katsottua sitä ekaa tuotantokautta. Kyllähän se tunteita herätti, ärsytystä, ihmetystä ja myötätuntoakin. Päällimmäiseksi sarjasta jäi kuitenkin positiivinen kuva. Sama elämäntilanne vaan kiinnostaa. 

Viime kaudella eniten tunteita herätti ehkä se toimeentulotukiperhe avaruuspesukoneineen. Miten voi olla niin välinpitämättömiä ihmisiä, että omasta taloudesta ei huolehdita? Sitten kiukutellaan, kun kaupunki ei maksa kaikkea? Mielestäni toimeentulotuki on se viimesijainen etuus, etuus joka auttaa kun mikään muu ei auta. Ei vaihtoehto sille, ettei vaan huvita mennä töihin. Pahiten särähti korvaan ja silmään juurikin se pesukoneen hankinta ja kaupasta mukaan otetut yksittäispakatut juustot ja vanukkaat..

Toinen, mikä nosti karvat pystyyn oli se muistaakseni ensimmäisen jakson nuori perhe. Tyttö kun tuntui olevan sitä mieltä, että vanhempiensa pitää ostaa hänelle kaikki mitä hän vauvalle haluaa. Mitäs ovat opettaneet hänet niin hyvälle.. Ja poika taas tuntui ajattelevan, että hänen pitää päästä joka viikonloppu kavereiden kanssa ryyppäämään.. Toivotaan, että ovat kypsyneet vähän sen toisen lapsen myötä..

Ihmetystä taas aiheutti se luomuperhe. Istukkaa ei irroteta vauvasta synnytyksen jälkeen, jotta vauva saa siitä varmasti kaikki ravinteet, ja sitä kuskataan vauvan mukana korissa.. Vesi haetaan kaivosta pulloihin, koska vesijohtovesi ei ole hyvästä. Se kun sitten kai on, että vesi seisoo päiviä siinä pullossa? Jotenkin tää logiikka ei vaan uppoa muhun.. Myös kahdestaan hoidettu synnytys ilman asiansa osaavaa kätilöä hirvitti aikalailla. Myös se, ettei vauvalla käytetä lainkaan vaippoja kummastutti.. Voi sitä pyykin määrää! :D Vielä kun ei ole sitä avaruuspesukonetta..

Myötätuntoa herätti se lapsettomuus-pari, joka naisen PCO:n vuoksi oli yrittänyt lasta viisi vuotta. Siinä sai itkeä melkein koko jakson ajan. Onneksi olin silloin jo itse raskaana, muuten epätoivo olisi saattanut olla aika suunnaton. Silloin vasta tajusin, että PCO:hon ei välttämättä hormonit tehoa, ja raskaus ei ala. Itse olin elänyt jossain ruusunpunaisissa päiväunissa, että PCO ei ole este vaan pienenpieni hidaste, joka hoidetaan pelistä pois muutamalla hormonitabletilla, jonka jälkeen raskautumiseen on samat edellytykset kuin kellä tahansa muullakin. Mutta eihän se taida ihan niin mennä.

Joten innolla odottelen mitä tuleva kausi tuo tullessaan! :)

Nyt heräsi Rasmus, joten lähden tästä vaihtamaan vaippaa pienelle ihmeelleni <3





4 kommenttia:

  1. Mie otin kans viimeks Joensuun Amarillossa jonkun hampurilaisen, siinä oli ihan liikaa jotain chilikastiketta ja muutenkin oli aika pahaa :( Amarillossa on muutenkin aika huono ruokalista nykyään :( Mutta söpöjä kuvia pojista :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on, tuntuu että aina kun ne uudistaa sitä, se menee vaan huonompaan suuntaan. Pitäisi tajuta pysyä poissa.. Joensuun ravintolatarjonta kun ei vaan päätä huimaa.. :D

      Poista
  2. Nauratti, että meitsin lemppari on myös Amarillossa se kanahässäkkä :) Ja me ukkojen kanssa syödään myös ulkona, että rattaat mahtuu ja pojat viihtyvät kun voi seurata liikennettä.. Me oltiin myös la shoppaa :) Ihme ettei törmätty :) Ja NIIN IHANAT pojat! Mitkä kengät!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah :D Hyvä maku ;)
      No on tosiaan ihme ettei törmätty! Me kun pyörittiin oikeastaan koko ajan iso myyssä ja istuttiin aika pitkään Arnoldsissakin.. Joensuun kokoisessa paikassa siis pieni ihme! :D

      Kengät on ihanat <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!