torstai 14. marraskuuta 2013

Purkaus.

Mun oli tosiaan tarkoitus tulla kertomaan teille meidän isänpäivästä (jospa pahin isänpäivä-ähky olisi suurimmalta osalta mennyt jo ohi), mutta nyt kyllä joudun aloittamaan tämän postauksen pienellä valitusvirrellä. (Jälleen.)

Henkalla on tänään työpaikan illanvietto. Se lähti viiden jälkeen, eli käytännössä vaan kävi kotona ja jatkoi sitten matkaansa. Mä jo eilen vähän valmistauduin tähän iltaan ja Henkka hoiti eiliset nukutukset (lue; tainnutukset), ajattelin että kun yhtenä iltana en joudu tappelemaan noiden pikku kullannuppujen kanssa nukkumaanmenosta, pää pysyy paremmin kasassa tänä iltana. No, väärässä olin. Eilinen "nukutus" onnistui muutamalla päänsilityksellä ja tutinnostolla.

Tämän illan nukutus alkoi puoli kuudelta kiukkuhuudolla. Pojat oli nukkuneet puoli viiteen päiväunia, joten väsymyksestä ei voinut olla kyse. Kumpikaan ei viihtynyt sitten hetkeäkään leikkimatolla. Tai no viihtyi, sen puoli minuuttia jonka käytin sitten toisen hyssyttelyyn ja hauskuuttamiseen sylissä. Äiti yritti kaikkensa. Leikittiin yhdessä, heiluteltiin leluja, soitettiin leluja, katsottiin telkkaria, lennettiin, hypittiin, syliteltiin, syötiin tuttia, laulettiin, laulettiin ja laulettiin. Kun äiti huomioi, kaikki oli hyvin mutta heti jos käänsi katseen toiseen vauvaan, toinen aloitti katkeran itkun.

Kello tuli puoli seitsemän ja aloitettiin iltapesut, vaipanvaihdot ja yökkärit. Vaikka kaikki tehtiin olohuoneen lattialla, taustalla oli koko ajan vuoroin toisen ja vuoroin molempien itku. Sain oikeasti purra hammasta etten olisi huutanut takaisin. Puurojen syöntikin sujui enemmän ja vähemmän itkien. Tai voiko sitä edes itkuksi sanoa? Sellaista ääääääääääääääää-huutoa. Kello oli vasta seitsemän ja olin jo totaalisen kypsää kauraa. Muistelin jo niitä lapsettomiakin vuosia ja ajattelin, että olisimpa silloin päässyt tähän hetkeen. Olisi saattanut tulla tarve lykätä lapsen hankkimista...

Pahaa oloani purin laittamalla Henkalle aika kitkerän viestin meidän illan kulusta. Joo, tiedän. Tosi väärin tehty, nyt on sen vapaailta eikä sen kuuluisi joutua miettimään miten meillä menee. Tyhmä äiti. Mutta pakko se *itutus oli purkaa jonnekin. Poikiin kun ei oikein voinut.

Silittelyä, heilutusta, hytkytystä, hyssyttelyä. Sama setti jatkui reilut puoli tuntia, vuoroin toisessa sängyssä ja vuoroin toisessa. Nyt lastenhuoneessa on ollut 20 min hiljaista, joten uskalsin aloittaa tämän postauksen. Kai ne nukahti, vielä en uskalla käydä katsomassa.

Pakko sanoa, että kaikki kunnia nyt yksinhuoltajaäideille ja -iseille. Olette kyllä ihan huippuvanhempia! Itse e kestäisi kyllä hetkeäkään, kun ei olisi sitä toista joka vuorollaan yrittäisi rauhoitella vauvaa. Jos ei olisi sitä toista, jolle väsyessään voisi työntää sen vauvan ja mennä itse hakkaamaan päätä seinään. Mä meinaan hajota tähän yhteen iltaan.

Tavallaan tiedän mistä tämä kai johtuu. Parina päivänä aamu- ja iltapäiväpäikkärit on olleet hyvät ja pojat on nukahtaneet helposti. Sänkyyn, vaununukahtaminen on vielä yritysasteella, tosin ei ole ehditty vielä kokeillakaan. Se muutos mikä edelliseen on, että parina päivänä päiväunia on nukuttu vain kahdet kolmien sijaan. Joten lopputulos on se, että meillä on kaksi TOSI väsynyttä poikaa jo puoli seitsemältä. Eli nukkumaanmeno pitäisi ajoittaa juuri oikeaan kohtaan. Jos pojat on liian väsyneitä tai liian vähän väsyneitä, nukahtamisesta ei tule mitään. Kivana pikkulisänä Rasmuksella on flunssa.

Että näin. Pitipä taas päästä purkamaan. Laittelen sitä isänpäiväpostaustakin vielä tänä iltana. Nyt on pakko saada ruokaa, jos vaan uskallan käyttää tota mikroa..

18 kommenttia:

  1. Voiei :( Mäkin oon ollut kirjaimellisesti yksin tän vuoden Nellin kanssa lukuunottamatta viikonloppuja, kun Nellin isä on armeijassa. Onneks
    pääsee ens kuussa pois. Välillä on joo nii hetkiä, että päähän ottaa ihan tosissaan ja mieli tekis juosta vaan karkuun, mutta eipä siitä lasta voi syyttää. Kuitenkin kun niin kiltti tyttö meillä on kaikin puolin :) tsemppiä, oot upee mamma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tsempit myös sinne! Yksin on vaan niin paljon vaikeampaa! :)
      Sehän tässä tuskastuttavinta onkin, kun lasta ei voi siitä kiukkuamisesta syyttää. Pitää vaan itse jaksaa :) Kiitos Tiia <3

      Poista
  2. Meillä oli eilen just samanlainen meininki!!:D tuo ääääääää- kitinä on niin raastavaa !

    VastaaPoista
  3. Meillä Lyyti on itkeä tihrustanut pari päivää heti kun käännän selän! On ollut pakko käyttää manducaa että saan edes jotain tehtyy.. eikä yhtään auta että tuo isompi kitisee kun ruoka on pahaa tai sitä kun on tylsää...

    Tsemppii sinne taas <3

    P.s. Tiedän kokemuksesta että noi illanvietot on jostain sieltä syvältä, varsinkin kun niitä on välillä tosi usein töiden takia :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Emmi :/ Eipä ole siis helppoa sielläkään. Tsempit sinnekin suunnalle! <3
      Tää pikkujouluaika on niin raivostuttavaa!

      Poista
  4. Meillä oli tuollainen ilta eilen! Ja olin ihan hermoromahduksen partaalla, vaikka minulla huutamassa oli vain yksi poika.. Mutta tänään laitoin pojan sänkyyn ja poitsu sammui kuin saunalyhty. En oikein osaa tästä vielä iloita, kun tiedän mikä huomenna illalla on vuorossa, ei voi kahtena iltana mennä kaikki hyvin.. Jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin onneksi helpotti!
      Eikai pienilläkään voi aina olla hyvä päivä :)
      Kiitos Mari <3

      Poista
  5. Joo, se kuka väitti äitiyttä helpoksi, oli väärässä! Kovaa duunia tämä on, palkitsevaa tottakai ja useimmiten ihanaa, mutta välillä totaalisen rankkaa ja väsyttävää.. Mutta usko pois, huomenna on parempi päivä :) Meilläkin pojat (4v. ja 3v.) laittaa välillä sellasen shown pystyyn, etten tiedä miten päin asiaa hoitaisi. Isoja poikia toki sun muruihin verrattuna ja niille pystyy jo asioita selittämään, mutta ei se todellakaan kovin usein mene perille ;)
    Tsemppiä, mä lähetän "etä-voimia"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin!
      Kiitos tsempeistä! Seuraava päivä oli tosiaan helpompi! Ja onneksi ne aina lopulta nukahtaa! :D
      Isoissa on sitten ne ovat vaikeutensa taas! :)

      Poista
  6. Sama! Tiistai-illalla kun Jonne oli tentissä niin eikös pojat juuri sillon järjestäneet ihan järkyttävät itkupotkuhuutoraivarit nukkumaan mennessä. Tunti ja vartti sitä kesti, ja pari kertaa piti käydä itsekin vessassa rauhoittumassa ettei ala rääkymään takasin! Mutta jollain ihmeen tavalla ne nukahti..ja mikä ärsyttävintä, tätä episodia ei saa tietenkään kertoa kotiintulevalle miehelle koska "tosi kiva tulla kotiin ja kuulla että kaikki on ihan kamalaa". Argh noita miehiä!! Onneksi me äidit sentään ymmärretään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä siinä onkin että noi raivarit tulee just silloin kun on yksin?

      Voi niin tuttua taas! :D Äidit onkin parhaita <3 Kiitos JOhanna taas! <3

      Poista
  7. Joo ei oo kivaa varmasti ei! Noh, onneksi nyt (toivottavasti) nukkuvat :) Toivotaan, että nukkuvat hyvin, niin saat itsekin levättyä. Ja onneksi huomenna on perjantai! Wuhuu! Minä näin TEISTÄ viime yönä unta. Ei siinä mitään sen kummempaa juonta ollut, mutta se jäi mieleen että Henkka käytti unessa nuuskaa ja kertoi olevansa todella hyvä (maajoukkueessa) salibandyssä. Olin aamulla että whaaat :D Siis kaikkeen sitä ihminen unissaan näkee :D

    Meillä miehen vuorotyö (5yötä, 5aamua, 5 iltaa) hankaloitti vauvaelämää. Nyt isukin työvuoroilla ei enää sinäänsä ole merkitystä meidän arkeen. Jes, voitto se pienikin voitto :D Mutta silloin kun oli kaksi kiukkuista nukutettavaa en rakastanut iltavuoroja, niin ja yövuoroviikkojen jälkeen oli kyllä niin pää tyhjä että ei mitään rajaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unet on kyllä joskus aika hurjia! :D

      En kyllä kadehdi yhtään tota sun tilannetta, oot ollut ihan huippu kun oot jaksanut yksin niiden kanssa noin monena iltana! Eli ei pitäisi mun näistä muutamista valittaa! :D

      Poista
  8. Voi, niin tuttua! Miehellä ollu kans muutama illanvietto pojan syntymän jälkeen, ja voin ihan rehellisesti kertoa et jonkin verran v*tutti lähettää Se matkaan hymyillen, ja ottaa sitten vastaan, kun on niin hilpeällä tuulella palatessaan! Meillä kun on tilanne vielä Se, ettei mulla ole tilaisuutta ottaa samanlaista irtiottoa. Kyllä sitä miettii Sillon, et mikähän oikeus miehellä on saada sitä vapaa-aikaa? Se saa sentään viettää päivät aikuisten seurassa :D vaikeahan sen tietty on ymmärtääkään tätä koti elämää.. Silti ketuttaa! Olipas sekavaa, mut yhteenvetona Se, että saa ketuttaa ;) -Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja musta tuntuu että Henkka ei ees ymmärrä kuinka rankkaa se voi olla että päivän aikana ei juttele välttämättä yhdenkään aikuisen kanssa..

      Ihana Laura! Tsemppiä sinnekin ketutuseen! Ja onneksi sentäs ihan aina ei ketuta! ;D

      Poista
  9. Täällä myös yksi edelleen väsynyt ja turhautunut äiti kun 4kk V-poju on päättänyt heräillä vielä useammin öisin;nyt siis kahtena yönä peräkkäin tunnin välein! Mies tänään pitänyt pekkasen töistä ja lähti aamulla kahdeksalta veljensä kanssa kalaan.. No ei siinä mitään,mutta kun herra tuli kotiin niin että olin nukuttamassa poikia päikkäreille ja suunnitelmana itsekin nukkua ees se tunti minkä yleensä V nukkuu. Vanhempi poika A innostuu kun isi tuli kotiin ja alkaa möykkää niin että V virkistyy ja nukuttamisessa meni aikaa. Myös isukki päätti tulla päikkäreille. V heräili tunnin sisällä 3 kertaa itkemään/inisemään aina juuri kun olin itse ehtinyt torkahtaa..lopputulos: Istun nyt tässä kirjoittamassa V sylissä kun isi ja A nukkuu makkarissa! että reilu peli..näin meillä... Sori tällainen valitus,mutta tiedetään miltä susta tuntuu! Voimia -Tuire-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi :/ Tsemppiä sinnekin Tuire! Öisin herääminen on kyllä niin tuskaista, menee koko seuraava päiväkin ihan harakoille.. :/

      Elämä on kyllä joskus niin epäreilua! ja miehet on joskus ihan mahdottomia marttyyrejä.. Voimahalit! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!