keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Virtuaalielämää

Henkka jaksaa aina kysellä, että mikä niissä blogeissa oikein kiinnostaa. Omalta lukulistalta löytyy viitisenkymmentä sisustus-, lifestyle-, raskaus-, äitiys- tai vauvablogia. Yksi reissublogikin siellä on. Poden lähes vieroitusoireita, jos en ainakin kerran päivässä pääse kurkistamaan bloggeriin ja päivittyneiden blogien listalle. 

Blogin kirjoittamisen suurimpia etuja on vertaistuki. Toisaalta myös itse haen blogeista niitä muita tapoja hoitaa arkea. Meillä tehdään näin, muissa kodeissa noin. Joskus on hyvä katsoa niitä omia toimintamalleja kriittisellä silmällä, ja ottaa vaikutteita muiden arjesta. Muista blogeista saatu apu, tuki ja turva on myös korvaamatonta. On ihana seurata muiden samanikäisten vauvojen kasvua, ja todeta että meidänkin poikien kehitys etenee samaan tahtiin. On helpottavaa huomata, että muutkin äidit tarvitsevat omaa aikaa ja kyllästyvät välillä vauva-arkeen. Toisaalta, on taas ihana kuulla toisen suusta olevansa hyvä äiti. Vauvat kun eivät oikein osaa kiittää ja kehua. Hymyt tottakai palkitsee, mutta joskus tekee vaan hyvää kuulla toiselta äidiltä, että hyvin sujuu.

Netti- ja blogimaailma voi joskus olla tosi raaka. On aika kauheaa huomata joitain blogeja lukiessa, kuinka ilkeitä ihmiset voivat toisille olla. Se, että jakaa elämänsä niin avoimesti netissä, että kirjoittaa siitä blogiin, aiheuttaa monesti sen, että lukijat kokevat olevansa oikeutettuja sanomaan mitään vaan. Vaikka se loukkaisi kirjoittajaa kuinka. Äitiyttä, bloggaajan ulkonäköä, parisuhdetta ja jopa vauvaa saatetaan arvostella tosi ilkeästikin. Olen enimmäkseen sitä mieltä, että jokainen perusteltu mielipide on oikeutettu, mutta jos mielipiteen ainoat tarkoitusperät ovat loukata kirjoittajaa, kertoo tämä mielestäni enemmän kommentoijan omasta kypsymättömyydestä, kuin mistään muusta. Kritiikki on aina hyvästi, mutta olisi hyvä muistaa pitää se rakentavana. 

Huomaan itsekin usein sortuvani siihen ajatteluun, että oma tapani toimia on se paras tapa. Mutta eihän se näin mene. Pitää kyetä seisomaan päätöstensä takana, mutta toisaalta myös myöntää tarvittaessa olleensa väärässä. Helposti tulee itsekin neuvottua muiden blogeissa, että oletko kokeillut tätä, tai kannattaisi ehkä tehdä näin. Vaikka mitäpä se minulle kuuluu miten kukaikin kotiaan, lapsiaan tai arkeaan hoitaa. Blogeista vaan syntyy helposti se kuva, että koska blogi on julkinen ja avoin, sitä voi kritisoida ja arvostella miten paljon vaan.

Monesti kommenttien muodossa tullut kritiikki aiheuttaa puolustusreaktion. Tulee sellainen "Kylläpäs teen oikein!!!!". Ja älä sinä tule minua neuvomaan! Oonkin viimeaikoina ottanut tavaksi, tällaisten kommenttien tullessa pysähtyä miettimään, että jospa tekisinkin näin kuin lukija ehdottaa. Miten se vaikuttaisi meidän arkeen? Helpottaisiko? Vaikeuttaisiko? Toimisiko? Hetken kun viitsii miettiä, ei tule itsekään vastattua niin kipakasti. Itsestä liian kriittisesti kirjoitettu kommentti ei välttämättä ole sitä, vaan se vaan itselle kolahtaa siihen arkaan paikkaan. Varsinkin Anonyymeiltä tulleet kommentit tuntuvat helposti enemmän arvostelevilta kuin allekirjoitetut. Itse ainakin arvostan sitä, että jos on tarvetta antaa kritiikkia tai arvostella minua, blogia tai arkeamme tehtäisiin se ihan omalla nimellä, eikä anonymiteetin turvin. Taas päästään siihen, että on osattava seisoa omien sanojensa takana.

Vaikka blogimaailma siis on todella raadollista joskus, löytyy tästä paljon hyvääkin. Eikai muuten tätä niin moni tekisikään? Vertaistuen ja käytännön vinkkien lisäksi moni bloggaaja tuntuu ystävältä. Heidän elämäänsä seuraa mielenkiinnolla, odottaa vauvan syntymää, jännää sukupuolta, itkee synnytyskertomusta, tsemppaa elämäntaparemontissa, tukee vaikeissa hetkissä ja seuraa lasten kasvua ja kehitystä. Eikö kuulostakin ihan ystävyyssuhteelta? Ainoana erona normaalin ystävyyteen on se, ettei bloggaajaa ole ikinä tavannut, hänen kanssaan ei ole jutellut, eikä häntä oikeasti tunne. Blogia lukemalla muodostaa tiedostamatta mielikuvan kirjoittajasta, millainen hän on, mistä asioista tykkää ja mitä inhoaa. Bloggaajan koti tuntuu tutulta. Saattaa tietää bloggaajan elämästä ja menneisyydestä enemmän kuin monien "real life ystävien". Ehkä oudointa on tavata bloggari kasvotusten luettuaan hänen blogia. On outoa käydä hänen luonaan, ihan kuin olisi ollut siellä enenkin, vaikka tietää ettei ole. Hassua on kuulla myös toisen ääni, nähdä miltä hän oikeasti näyttää. Tuntuu että on tentunut ihmisen jo ikuisuuden vaikka olisikin tavannut vasta pari kertaa.

On hassua miten kova halu on kuulla blogi"ystävien" kuulumisia, innoissaan avaa aina suosikkiblogien uudet kirjoitukset. "Mitähän heille tänään kuuluu?" Myötäeläminen niin suruissa ja iloissa kuuluu jokapäiväiseen elämään. Ja lukuhetkeen. En ole koskaan itkenyt kuultuani tuntemattoman keskenmenosta tai synnytyskertomuksesta. Blogeissa tämäkin on mahdollista, sillä eiväthän he ole tuntemattomia. Vaikka bloggaajia ei olekaan ikinä tavannut heidät helposti rinnastaa ystäviksi. Odottaa heidän kommentteja ja ilahtuu heidän päivittäessä kuulumisia. Joskus kadehtii heidän elämäänsä, ulkonäköään tai miestään. Eli sitä samaa mitä tavallistenkin ystävien kanssa.

Kotona lasten kanssa ollessa olo voi monesti tuntua yksinäiseltä. Mutta eipä tunnu enää kun avaat bloggerin ja sukellat muiden bloggaajien elämään. Taas on ystäviä ympärillä. On se vaan hassua :D Ehkä hieman säälittävääkin, mutta en vaan voi sille mitään että olen ihan totaalisen koukussa kymmeniin blogeihin, niiden kirjoittajien elämään ja arkeen. Lasten kasvua ja kehitystä on ihana seurata, ja kuinka se motivoikaan itseä kun toinen (hyvä Emmi!) onnistuu laihdutusprojektissa, hei minäkin haluan!! :D Ja on helpottava huomata, että omat lapset kehittyy samassa tahdissa muiden samanikäisten kanssa. Vaikka eihän sitä pitäisi vertailla. Mutta vertailen silti.

On ihana tuntea kuuluvansa jonnekin, että on se jokin oma juttu, kodin- ja lastenhoidon lisäksi. Ihanat mammabloggaajat! (Vihaan muuten tota sanaa.. :D)

Tämä oli taas tätä ajatusten virtaa, jossa ei välttämättä ole päätä eikä häntää, tai ainakin ne ovat suloisena sekasotkuna tekstin seassa.. Mutta kuitenkin, toivottavasti saatte kiinni pointista! :)

Kivaa keskiviikkoa! Tänään tulee taas Greyn anatomia! <3
Ootteko muuten ehtineet jo askarrella isänpäiväkortteja tai hankkia lahjoja iseille? Sunnuntainahan juhlitaan isejä! Huomenna tulossa lahjavinkkejä, ja perjantaina jos vaan aikaiseksi saadaan, yksi korttivinkki! Omaa isääni ja poikien pappaa lahjoin jo viikko sitten t-paidalla, jossa oli poikien ja papan yhteiskuvan lisäksi teksti "Rasmuksen ja Kasperin Pappa". Noita paitoja saa tilattua helposti netistä, ja hintakin on aika kohtuullinen. Paidasta tuli omasta mielestä ainakin hurjan söpö! Saa nähdä nähdäänkö sitä papan päällä joskus.. Joensuulaisille vinkiksi, että Kuvanmaailmasta noita ainakin saa parissa arkipäivässä ja tilauksen voi tehdä netissä!

Mutta nyt kirjan ja kanasalaatin pariin!

-Nelli

23 kommenttia:

  1. Täyttä asiaa puhut ja tunnistin itsessänikin samoja piirteitä. Täällä kirjoittelee myös blogia 17-vuotias tänään 10kk Nelli tytön äiti. Aivan mahtava blogi ja teidän pojat on todella suloisia :)

    Meandmylittlelove.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että muillakin samanlaisia ajatuksia!
      Kävinkin vastavierailulla ja koukkuun jäin! Vielä pitäisi ajan kanssa selailla ne vanhemmatkin postaukset :)

      Poista
  2. Heh voin taaskin allekirjoittaa kaiken mitä kirjotit :D Oon joskus miettiny, että olis kiva tavata muita kanssa bloggaajia kenen kuulumisia ja elämää tulee seurattua päivittäin :)

    Ja mitä tuohon isänpäivä asiaan tulee niin lahjan olen ostanut jo pari päivää sitten :D Hirveän hankalaa se kyllä oli, yleensä olen ostanut miehelle kaikkia tekniikkaa, kuulokkeista, tietokoneen langattomaan näppikseen ja hiireen sekä partakoneen.. Nyt alkaa olla tilanne, että mitään tekniikkaa ei tartte! Siispä lähdin vähän erilinjalle ja ostin Simpsonien 1 tuotantokauden, fingerpori kirjan ja jonkun sota-aiheisen pokkarin :) Eilen täydensin vielä parilla sydän suklaarasialla :) Kohta aloitan kortin askartelun, että saan sen valmiiksi ja piiloon enneku mies tulee töistä!

    Ps. Sä osaat muuten kirjoittaa tosi hyvin! Ei tää postaus ollu ollenkaa sillisalaattia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin myös, että olisin ostanut sen Grant theft auto 5 (?) pleikkapelin. Mutta onneksi tulin järkiini :D

      Poista
    2. Se tapaaminen olisi varmaan myös tosi outoa. Just kun tietää toisesta niin paljon, ja on jo ehtinyt muodostaa mielipiteen tekstien perusteella :D Saa ensivaikutelma ihan uuden merkityksen :D

      Joo, mä olen ainakin oppinut, että tekee vaan itelleen kiusaa jos hankkii jonkun pleikkapelin ;)

      Tekniikka on kyllä varma valinta miehelle! Mutta hyvältä kulosti tuokin lahja mihin päädyit! Vähän spesiaalia omaa aikaa isille! :)

      Kiitos Iina <3

      Poista
  3. Aivan samaa mieltä! :) Ihanaa vertaistukea ja tsemppausta kun lukee muiden blogeja. Minun mies kyselee myös aina "mitä luet, ai taas jotain blogia, montaako oikein jo luet?!" Kaverini myös ihmetteli, että miten en enää ehdi katsomaan telkkarista mitään ohjelmia. No kun luen blogeja ennemmin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sama juttu :D Ja on kyllä ihan totaalinen virhe aloittaa jonkun uuden ihanan blogin lukeminen illalla. Pakkohan se on saada loppuun! :D

      Poista
  4. Samaa mieltä kaikesta kuin sinä !! Söit jalat suustani!
    Ja voi rakas blogi''ystäväni'' <3 Minä ihan herkistyin <3

    VastaaPoista
  5. Olipas hyvä kirjoitus! :) sulle ois tunnustus mun blogissa! :)

    VastaaPoista
  6. Samaa mieltä sun kanssa. Itse aloitin bloggaamisen reilu viikko sitten ja tuntuu että jo tässä ajassa siitä on tullut tärkeä osa päivää. Mieheni kysyi minulta miksi minun pitää saada ruveta kirjoittamaan ja vastaus oli niinkin yksinkertainen kun että olen kotona joka ikinen päivä ja tarvitsen edes pienen "pakohetken arjesta" ja blogi toimii siinä mainiosti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä se kyllä koukuttaa! :D Mulle tulee melkein vieroitusoireita jos bloggeriin ei jostain syystä hetkeen pääse :D
      Ja kyllä kirjoittaminen vaa tuo ainakin itselle sellaista mielenrauhaa :)

      Poista
  7. Huippua Nelli! Vertaistuki on kyllä parasta, vaikkakin virtuaalisesti ! Ihana seurata muiden vauva-arkea kun omia mammakavereita livenä on niin vähän :)

    Ja ah, viikon kohokohta. Greyn anatomia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä <3 Mullakin melkein kaikki mammakaverit löytyy blogeista :D

      Grey <3

      Poista
  8. Mie tilasin miun isälle t-paidan spread shirtistä, enkä ollut tulokseen oikein tyytyväinen, kun kuvamaailman paitaan en saanut kuvaa sopimaan niin päädyin tuohon firmaan:( Kun kuvassa on miun iskä kaikkien lastenlasten kanssa Peetun ristiäisissä ja tekstiksi laitoin ukki ja villi tusina:) Seurakunnan kerhossa tehtiin Peetun kaa isille tyynyliina ja boxerit Peetun jalanjälkipainatuksella <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kivat noi kädenjälkijutut!
      voi harmi jos lopputulos paidassa ei ollut hyvä :/ kuvanmaailman se ohjelma oli kyllä vaikea. mäkin puljasin ikuisuuden :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!