sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Höyhensaarilla.

Mun on pitänyt jo parin kuukauden ajan kertoa Rasmuksen ja Kasperin nukkumisesta. Postaus on aina vaan lykkääntynyt, sillä kahta samanlaista yötä ei viimeaikoina perättäin ole montaa kertaa tullut.

No, aloittelen sieltä ihan alusta, eli poikien ensimmäisiltä kuukausilta.

Rasmus ja Kasper on hyviä nukkujia, helposti nukahtavia ja suhteellisen rauhallisisa tapauksia. Kuulostaa helpolta, eikös? No sitä se olikin ensimmäiset 6 kuukautta.



Kaksi ensimmäistä elinkuukauttaan Rasmus ja Kasper nukkuivat meidän huoneessa yhteisessä pinnasängyssä vierekkäin. Vauvat söivät päivinöin kolmen tunnin välein ja yöllä uni jatkui ilman huutoja maitopullon tyhjennyttyä. Ihan muutamia kertoja Rasmuksen vatsaa väänsi ja hänen kanssaan piti valvo, pitäen vauvaa joko olkapäällä tai jalkojen päällä. Kertaakaan en muista poikien ensimmäisen kuuden kuukauden aikana nukkuneeni päiväunia. Niin hyvin he nukkuivat, ettei omasta univelasta ollut tietoakaan.

Kaksikuisena Kasper alkoi liikkua ja huitoa niin paljon, ettei samassa sängyssä nukkumisesta tullut mitään. Tila alkoi myös käydä vähiin. Tuli siis poikien aika siirtyä omaan huoneeseen. (meidän huoneeseen ei kahta pinnasänkyä mahdu) Sekä poikien, että meidän vanhempien unenlaatu parani valtavasti. Pojat kasvatti öiden ateriarytmin neljään tuntiin ja kiinteiden aloituksen myötä 3-4 kuisina yöllä herättiin kahdesti.

Nukuttamisesta ei meillä myöskään ole poikien aikana tullut hirveästi kokemusta. Alle parikuisina pojat nukahtivat itsestään. Väsynyt vauva vietiin sänkyyn ja toinen herätettiin aina toisen syödessä. POjille muodostui todella nopeasti yhtenäinen unirytmi.



Ihan alusta asti pojille tehtiin iltatoimet seitsemältä. Vaikka ihan pieninä he heräsivätkin ennen meidän nukkumaanmenoa vielä kertaalleen, pidettiin aika tiukasti kiinni "yönukkumaanmenosta" 19-20. Sen jälkeen ei enää juteltu, ja valot oli pois vaikka pojat heräsikin. En muista, että olisi kovin montaa kertaa jouduttu valvomaan ilta-tai yöaikaan, eli tämä yön opettaminen taisi upota pojille aika helposti. Päivä aloitettiin myös alusta-asti 7-9 aikaan. Tällöin annettiin aamupala sitterissä ja puettiin päivävaatteet. Pojille pyrittiin tekemään selväksi päivän ja yön ero.

Iltatoimet olivat alusta asti samat ja samassa järjestyksessä. Kasvojen pesu, pepun pesu, yöpuku ja tarvittaessa rasvaus. Hampaiden myötä mukaan on tullut vielä hampaidenpesu kasvojenpesun yhteyteen. Iltapesujen jälkeen rauhoitettiin olohuone. Hämärässä leikittiin vielä viimeiset leikit, mutta riehuminen jätettiin pois. Iltamaito vielä ennen sänkyynmenoa. Pojat sänkyyn, tutit suuhun ja nunnut kainaloon. Peitto päälle, suukot ja hyvänyöntoivotukset ja huoneesta poistuminen. Joskus pojat jäi tyytyväisenä sänkyyn ja nukahtivat itse, joskus tarvitsivat tuttien nostoa, maitohörppyjä tai syliin rauhoittamista. Varsinaista nukuttamista ei kuitenkaan koskaan. Aina pidettiin kiinni siitä, ettei pojat nukahda syliin tai maitopullolle. Tai jos nukahtaisivat, heräisivät ainakin jonkin verran sänkyyn laskiessa tai pulloa poisottaessa.

Ensimmäinen kuusi kuukautta meni siis mielettömän helposti. Sitten tuli vaikeuksia. Oliko syynä sitten hampaat, liikkumaan oppiminen tai flunssat, en tiedä, mutta yöt alkoivat muuttua ihme venkslaamiseksi. Pojat alkoivat heräillä vuoronperään, vaikka aiemmin heräämiset oli tarkasti synkronoitu samaan rytmiin. Maitoa haluttiin 5-10 kertaa yönaikana, ja juotiin vain 10ml kerrallaan. Sitten taas nukahdettiin.

Nukkaanmeno sujui kuitenkin edelleen hyvin, jopa helpommin kuin aiemmin. Yhä useammin pojat nukahti samantien, ilman tuttien nostoja tai maitopulloja. Syliin rauhoittelua ilta-aikaan ei ole ollut enää pitkään aikaan.



Ongelmat olivat yöaikaan heräilyssä.  6-8 kk pojat heräilivat 1-3 tunnin välein ja useimmiten vuoronperää.

Puolivuotiaana Rasmus laitettiin nukkumaan äitiyspakkauksen makuupussiin, sillä poika tuntui häiriintyvän omista liikkuvista käsistä ja jaloista ja heräävän niihin. Makuupussi rauhoitti unet. Viikko sitten pussi poistettiin, kun poika tuntui rauhoittuneen ja tottuneen omiin liikkeisiinsä.

Viimeviikolla kyllästyin siihen, että kävin nostamassa jommankumman tuttia tai tarjoamassa maitoa yönaikana 10-20 kertaa. Omat ja vauvan unet siinä kärsii. Päätettiin, että meillä alkaa unikoulu. Tutustuin erilaisiin unikouluihin, mutta eniten meille sopiva tuntui olevan tassuttelu. En halunnut, että pojat joutuisivat huutamaan. Halusin, että heidän tarpeisiinsa reagoidaan, mutta samalla tehdään selväksi, että yö on nukkumista varten, ei syömistä tai leikkimistä. Selväksi oli jo tullut, että pojat ei tarvinneet maitoa yön aikana.

Vaikeuksia unikouluun toi se, että meitä on vain kaksi aikuista, joten molempia tarvitaan. Kahden vauvan samanaikainen unikouluttaminen kun vaatii kuitenkin molempia. Toisinsanoen, kumpikaan ei nuku niinä öinä kunnolla. Me aloitettiin siitä, että Kasperin sänky siirrettiin leikkihuoneeseen ja Rasmus jäi nukkumahuoneeseen. Tämä siksi, että mikäli toinen kovasti raivoaisi, ei toisen uni kärsisi. Kunhan unikoulu saadaan päätökseen, siirtyy Kasper takaisin Rasmuksen seuraksi nukkumahuoneeseen.

Me päätettiin, että yö on 00-06. Tällöin ei maitoa anneta, eikä siirretä meidän sänkyyn nukkumaan. Vauvaa ei viedä pois omasta huoneestaan vaan rauhoitetaan sänkyyn silitellen tai sylissä pidellen. Vauvan itkiessä häntä yritetään ensin silitellen rauhoitella omassa sängyssään. Vatsan silittelystä pojat hermostuu, mutta pään ja kasvojen silittely rauhoittaa. Jos tämä ei auta ja itku vaan yltyy otetaan lapsi syliin ja rauhoitetaan siihen. Ei heilutusta tai hytkytystä. Selän ja pään silittelyä vaan. Syliin ei kuitenkaan nukuteta. Lapsen rauhoituttua, hänet siirretään jälleen sänkyynsä. Jos itku alkaa, yritetään taas ensin rauhoittaa silitellen. Sänkyynlaittoa toistetaan niin pitkään, että lapsi jää sinne itsekseen. Hereillä.

Ennen puoltayötä maitoa annetaan, mutta muuten noudatetaan samoja sääntöjä kuin yölläkin. Nukkumaan käydään 19.30-20.30 riippuen edellisten unien kestosta. Pääosin ennen kahdeksaa. Iltatoimet samat kuin tähänkin asti.

Nyt kolme yötä on takana ja meillä on mennyt ihan mielettömän hyvin!

Ensimmäisenä yönä molemmat söivät 23.30 ja jatkoivat heti unia. Kasper heräsi itkemään 02.30 ja nukkui puolen tunnin pätkiä 05 asti, jolloin Henkka jatkoi ja sai Kasperin nukkumaan. Kasper nukkui kahdeksaan asti. Rasmus heräsi viideltä, mutta jatkoi heti uniaan. Rasmus heräsi vielä kuudelta, mutta maitopullon saatuaan nukkui vielä puoli kahdeksaan. Kasper rauhottui aina silittelyyn tai pariin sylikäyntiin. Rasmuksella oli poikkeuksellinen yö, ei se normaalisti ikinä nuku näin pitkiä pätkiä! :D

Toisena yönä molemmat söi pullolliset maitoa 00.00. Rasmus huusi 00-01 ja molemmat 04.30-05.00. Molemmat heräsi  07.30!!! Henkka hoiti yön viiteen asti yksin, joten mulle tuli ruhtinaalliset 7 tuntia unta putkeen. Hassua, että unikouluyönä nukun paljon paremmin kuin normaaliöinä! :D

Kolmas yö sujui vielä paremmin. Kasper söi 23.00 ja Rasmus puoliltaöin. Kasper heräsi 04.00 ja rauhoittui pelkkään silittelyyn. Rasmus heräsi 05.30 ja vaati rauhoittelun syliin. Kasperin silittelyyn Henkka käytti 5min ja Rasmuksen 15min. Kasper heräsi juttelemaan 06.30 mutta nukahti uudelleen maitopullon juotuaan. Molemmat nukkuivat taas melkein kahdeksaan.

Pakko sanoa, että meidän unikoulu sujui odotettua paremmin! Varmasti takapakkia voi vielä tulla, mutta toisaalta luotan siihen, että koska poikien ainoa uniongelma oli se maitopullolle tapaherääminen, on tän vieroittamisen mahdollista onnistua ihan hyvin. Eli en nyt tiedä voiko tätä varsinaisesti unikouluksi sanoa..

Toiveet on siis korkealla. Viimepäivinä myös päiväunet on jälleen pidentyneet molemmilla pojilla. Välissähän Rasmus vähensi unenmäärää päiväunilla alle kahteen tuntiin (johtui varmaan sairastelusta) kun nyt molemmat vetelee molemmilla päiväunilla yli kahden tunnin unia! Kasper nukkuisi pidempäänkin, mutta joku raja on pidettävä.

Meillä nämä huonot nukkumiset taisi siis olla vaan vaihe. Jospa tästä on nyt vaan suunta ylöspäin, tai tilanne pysyisi edes tässä missä nyt ollaan!

Loppuun on vielä pakko sanoa, että tiedän kyllä meidän vauvojen olevan hyviä nukkujia ja ilmeisesti helpohkoja vauvoja sen osalta. JOten myös tämän unikoulun helppous johtuu kaiketi siitä. En siis milläänlailla väheksy unikoulun haasteita oikeasti kunnolla unikoulutettavalle vauvalle. Meillä kun ne ainoat haasteet taitaa olla se, että vauvoja on kaksi. Ja kuten todettua, meillä ei varsinaista uniongelmaa edes kunnolla ollut.

Hurjasti voimia kaikille uniongelmaisten vauvojen vanhemmille! Omalla kokemuksella ainakin kannustan jonkinlaisen unikoulun pitämiseen! Kummasti itsellä on paljon energisempi olo, kun takana on muutama suuriuninen yö :)

6 kommenttia:

  1. Jes, teilläkin sujunu hyvin!!:) meillä ruvennu nyt taas vähän levottomimmiks unet, mut hyvin nukutaan silti vieläkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! No, mut ainahan taitaa tulla pieni takapakki ennen iun taas menee hyvin! Jospa teillä se on sitä!

      Poista
  2. mä sain tänä aamuna piiiitkän aamun. Nousin vasta 10.30 <3 (okei, olin pessyt pikkusen klo.06.10 ja vaihtanut univaatteet pois ja isi jatkoi siitä) ja kyllä tuntuu paaaaaaaaaaaaaaaaljon paremmalta. On kuin uusi ihminen!!
    Oli mukavaa luettavaa!! Varsinkin kun teillä on kaksi! Oonki aina miettinyt, että se on varmasti vaikeaa, kun saat toisen nukkumaan niin toisen vatsaa kipristää ja herää itkien ja herättää myös sen juuri nukahtaneen!! o_0

    Meillä ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia nukkumisen kanssa. Kikkara on nyt 2v. 1½v nukkui omassa sängyssä. Nukutin viereen meidän sängyssä ja nostin omaan nukkumaan. Mutta tosiaan puolentoistavuoden iässä pääsi kiipeemään omastaan meidän sänkyyn ja sinne kikkara on jäänyt ja perhepedissä nukuttu puolisen vuotta. Maailman parasta nukahtaa tuhisevan pienen viereen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kuulostaa ihanalta! Mä en muista milloin olisin nukkunut 9 pidempää! :D

      kahdessa on vähän haastetta, onneksi nää kaksi on aika helppoja.. kammottaa lukea joitain oikeasti vaikeiden kaksosten nukkumisjuttuja.

      Se on ♡ nukkuvat pienet on niin ihania ♡

      Poista
  3. Meillä tyttö oli ihan unelmanukkuja. 2kk alkaen nukku täydet yöt, ei ikinä mitään ongelmia :D Poika sen sijaan valvotti meitä 1,5vuotta (joista puoli vuotta olin yksin lasten kanssa miehen ollessa armeijassa;D) ja nyt 2-vuotiaana edelleen herää kerran yössä. Tulee meidän viereen nukkumaan tuolloin ja nukkuu siinä sitten aamuun asti. Jännä nähdä millainen nukkuja tästä kolmannesta tulee ;) Pojankaan kohdalla ei silti edes mietitty unikoulua, hänellä valvomiset johtuivat maitoallergian aiheuttamasta ihottumasta ja vatsakivuista. Olis ollu tosi julmaa siinä tilanteessa unikouluttaa. Teillä kyllä pojat nukkuu hyvin ja kiva kun vielä paremmin nyt unikoulun myötä :)

    VastaaPoista
  4. Voi, ihanaa että teillä on mennyt vieroittaminen noin hienosti! Kyllä se vain varmasti virkistää, kun saa nukkua! :D

    Minun pitäisi varmaan myös, kun poika herää noin 3 kertaa yössä syömään edelleen. Mutta mutta. Kun en saa tuota miestä lähtemään avuksi unikoulun toteutukseen, vaikka nyt olisi todella hyvä aika, kun mies on pidemmällä sairaslomalla. Plääh. Mutta jotenkin jo se helpottaa oloa, että tietää, että imetystä on jäljellä varmaan pari kuukautta, minkä jälkeen luulisi sitten helpottavan. Ainakin toivon niin!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!