perjantai 7. helmikuuta 2014

SOKERIA, SOKERIA, SOKERIA!

Luitteko tämän artikkelin? http://m.iltasanomat.fi/perhe/art-1288650623417.html  Linkin takaa löytyy juttu äidistä, joka on noudattanut lapsillaan sokeritonta ruokavaliota. Paitsi kotona, myös päiväkodissa.

Oma ensireaktio juttuun oli "VAU!". Ihan huippua, että joku on onnistunut siinä, nihin itsekin haluaisin pyrkiä. Myöhemmin törmäsin samaisesta artikkelista tehtyyn aloitukseen Facebookin Äiti-ryhmässä. Itseäni ainakin kummastutti nähdä, kuinka agressiivisesti tällaista ajattelutapaa vastaan hyökättiin. Ihmeteltiin, miksi viedä lapselta oikeus nauttia elämästä viemällä tältä herkut pois, tai miten kukaan jaksaisi neuroottisesti syynätä ravintoselosteita. Aloitus lytättiin, ja todettiin ettei siinä tulla onnistumaan.

Outoa sanon minä. Mun mielestä on yksinomaan mahtavaa, jos joku pystyy estämään lastaan syömästä yltiöpäisesti sokeria päivän aikana, kolmeen ikävuoteen asti. Siihen mäkin haluan pyrkiä.

Faktahan on se, että kaikessa on sokeria. Jos kurkkaa vauvoillekin annettavien talk-murojen, maissinaksujen ja riisikakkujen ravintosisältöä, niissäkin on sokeria. Nyt kuitenkin sokerin määrä ja laatu on sitä ratkaisevaa. Suositusten mukaanhan sokerin määrä päivittäisessä energiansaannissa saisi olla korkeintaan 10%. Kymmenensosa kaikesta saadusta energiasta. Aika vähän.

Vuodenikäisen energiantarve on 800kcal/vrk (Lähde). Pikaisesti laskettuna suositeltu sokerinosuus tuosta olisi sitten 80kcal/vrk. Jos tätä määrää suhteutetaan vähän ruokaan, niin mikäli lapsi syö aamupalaksi cocopops-riisimuroja maidon kanssa, pelkissä muroissa on jo kolmasosa pelkkää sokeria, eli jos 100g annoksessa sokereista tuleva energianmäärä on jo yli 100 kcal, paukkuvat suositukset yli jo heti aamupalalla. No, eihän kukaan lapsi (toivottavasti) vedä aamupalalla 100g muroja (=1/4 osa paketillinen). Mutta 50g:n kerta-annos on jo ihan mahdollinen. Jos näitä sitten syödään aamiaisen lisäksi välipalalla on sokerisuositusmäärät jo täynnä, eikä sokeria saisi saada MISTÄÄN. Ja sehän ei onnistu. Kuten todettua, sokeria on kaikessa. Sokeria ei saisi saada enää mehuista, ketsupista, leivästä, marjoista, hedelmistä ym.ym.ym. Eikä kukaan elä päivää 100g:lla muroja. Tai jos elää niin huonompi juttu. Kaikki muut ravintoaineet jää nimittäin silloin saamatta.

Eikö kuulostaisi paremmalta korvata muroaamiainen puurolla tai edes leivällä? Puurossa sokeria on prosentti ja jos sen syö voisilmällä tai marjoilla, ei sokeria kovin paljon tule.

Valmiskiisselit, jogurtit, mehut, murot, myslit, makuviilit, vanukkaat, valmispuurot yms. sisältävät kaikki isot määrät sokeria. Jos ne kaikki karsitaan ruokavaliosta, jää sokerinsaanti paljonpaljon pienemmäksi. Lapselle voi hyvin valipalalla antaa monia muita kuin yllämainittuja ruokia, joiden sokerimäärät ovat huomattavasti pienempiä. Maustamaton jogurtti, rahka, marjat, hedelmät, leipä, itsetehdyt kiisselit ja vispipuuro ovat vain murto-osa vaihtoehdoista.

Nyt joku skeptinen voisi todeta, että onhan marjoissa ja hedelmissäkin sokeria. Niin on, mutta sokerin laatu ja määrä on ihan toista kuin muroissa ja jogurteissa. Hedelmissä on hedelmäsokeria jonka GI-arvo on normaalisokerin GI-arvoa paljon matalampi. (GI-arvo kuvaa sokerin imeytymisnopeutta, eli sitä miten nopeasti se nostaa verensokeria. Matalan GI-arvon omaavilla tuotteilla kuten hedelmillä, verensokerin nousu on tasaisempaa ja pitkäaikaisempaa kuin korkean GI-arvon omaavilla, eli tavallista sokeria sisältävillä. Matala GI-arvoinen tuote pitää nälkää siis paremmin kuin korkea GI-arvoinen)

No sokeritonta jogurttia siis! No, ei ihan. Omasta mielestä makeutusaineet ovat puhdasta sokeria pahempi vaihtoehto. Pois luettuna luontaiset makeuttajat, kuten stevia tai intiaanisokeri. Näissäkin kuitenkin määrä merkkaa.

Nythän pojilla vältetään sokereita neuvolanohjeistusten mukaisesti. Kuitenkin, kunhan suunnilleen vuoden iässä pojat siirtyvät samaan ruokavalioon meidän kanssa, jää erillisten ruokien valmistus pois. Tällöin, en koe että kaikessa pitäisi välttää sokeria. Kuten jo useasti todettua, kaikessa on sokeria. Käytän ruuassa tomaattisoseita, voin maustaa poikien kiisseleitä tai vispipuuroja sokerilla, mutta KOHTUUDELLA. Lapsi, joka ei sokeria ole saanut ei sitä osaa kaivatakaan. Eikä sitä tarvitse lisätä kaikkeen. Jos rahka tai kiisseli maistuu ilman lisättyä sokeria, miksi sitä pitäisi siihen laittaa? Ja miksi opettaa lapsi makeaan? Se ei ole luontaista vaan opittua. (Jälleen kerran, koska kaikessa on sokeria.)

Valmiskiisselit, jogurtit, vanukkaat, murot ja mehut on meillä siis ehdoton nounou. Miksi? No siksi että en vain näe syytä antaa niitä. Mistään en ole löytänyt vielä sokerinkäytön hyötyjä, joten ennen kuin niitä uskottavasta lähteestä tulee, pysyvät em. "ruuat" poissa meidän kaapeista.

Moni sanoo, ettei lapsia voi estää syömästä sokeria. No miksei? Pääosinhan lapsi syö kotona (siis jos on kotihoidossa). Vanhemmat valmistavat ja tarjoavat ruuat lapselle ja ostavat ne kaupasta. Ei se lapsi tiedä ruuan sokerimääriä, se vaan tottuu siihen makeaan makuun. Kun arkiruoka on on pääosin puhdasta, ollaan päästy jo pitkälle.

Kyläpaikoissa voi olla vaikea estää lasta saamasta sokeriherkkuja. Täälläkin määrät näyttelevät isoa osaa. Ei sen kaksivuotiaan lautaselle tarvitse lappaa montaa keksiä, karkkia ja kakkua. Vanhempi määrää lapsen ruokamäärät ja jos siitä syystä tulee itkupotkuraivarit, niin eipä sille voi mitään. Voi ne raivarit tulla monesta muustakin asiasta.

Itse koen, että vaikeinta varmasti tulee olemaan runnoa tämä ajatus isovanhempien päähän. Sori vaan mummot ja papat! :D Aika vallitseva käsitys tuntuu olevan, että isovanhemmat hemmottelee lastenlasta. Ja milläsmuullakaan kuin ruualla. No, en tietysti voi vahtia mummojen ja pappojen toimintaa lasteni kanssa silloin, kun en ole itse paikalla. Toivon kuitenkin, että siellä suunnallakin arvostetaan ja kunnioitetaan meidän kasvatusmenetelmiä. Meidän lapset, meidän säännöt. Eikä se hemmottelu tarvitse olla ruokaa, tai ainakaan herkkuja. Mummon tekemät sämpylät tai karjalanpiirakat kelpaavat lapsenlapselle varmasti myös ja papan antamat viinirypäleet saattavat olla suurta herkkua! Ennenkaikkea, monen lapsen mielestä yhdessä vietetty satuhetki tai auton renkaidenvaihto menee varmasti karkkipussin edelle. Varsinkin kun nyt puhutaan alle kolmivuotiaasta.

Eikä se lapsi siihen joskus saatuun sokeriin kuole. En kuitenkaan halua, että lapseni oppivat että KAIKKI on makeaa ja kaikessa on sokeria. Moni asia lähtee ihan niistä omista valinnoista kaupan hyllyjen välissä.

Ja jos viikonloppuna kotona on tarjolla korvapuusteja tai pannukakkua, ei siihenkään. Määrä ja se mihin aikaan ruoka tarjotaan merkitsee tässäkin. Pullia ei syödä pitkin päivää vaan jälkkäriksi ruuan päälle. Opetetaan, ettei sokeria syödä nälkään ja että ruokarytmit ovat tärkeitä happohyökkäysten vuoksi.

Siinäpä pähkinänkuoressa mun sokeriajattelua. Mitäs mieltä te olette? Sokeria, ei sokeria vai vähän sokeria?


Ja vau! Teitä bloggerin kautta rekisteröityneitä lukijoita on jo yhtä vaille 200!! Ja Facebookista löytyy toinen samanlainen. Bloglovininkin kautta lähes sata! Nöyrä kiitos! Empä olisi vajaa vuosi sitten uskonut, kun laitoin blogin julkiseksi, että nyt ollaan tässä tilanteessa! Kiitos teille kaikille ihanille! Teette tästä bloggaamisesta ihanan harrastuksen! Pus!

39 kommenttia:

  1. Meilläkin pojat pärjää vallan hyvin ilman sokeria! Tottakai silloin tällöin saavat maistaa jotain herkkua, mutta päivittäistä sokeriannosta ei meillä jaella. Samoilla linjoilla siis! Eikä me vanhemmatkaan olla mitään sokerihiiriä, paitsi herkkupäivänä ;)

    Sen verran kyllä vähän korjaan, että ei noissa Talk-muroissa ole kyllä yhtään lisättyä sokeria eikä edes kaikissa maissinaksuissa. Yllättävää kyllä, ne sokerittomat versiot löytyy jostain ihan muualta kuin lastenruokahyllystä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ite oon kyl melkoinen sokerihiiri, mutta kovasti yritän päästä siitä eroon :D

      Joo, ei niissä lisättyä olekaan, mutta luontaista sokeria myös niissä on, pointti olikin nimenomaan se, että ihan kaikessa (vettä lukuunottamatta) on sokeria, laatu ja määrä vaan ratkaisee :)

      HIhih, hurjaa olisi nähdä teidän menijät kunnon sokerihuuruissaan ;)

      Poista
    2. Huh toivottavasti en joudu koskaan näkemään jätkiä sokerihumalassa... :D Mut toi on kyllä ihan totta, että sokeria on kaikkialla! Järkytyin ihan tolkuttomasti ko kerran erehdyin kattomaan niiden cherios-murojen pakettia. Jotain yli 30% sokeria! :o siihen loppu niiden "terveysmurojen" käyttö. Eikä meillä osteta nykyään enää edes maustettuja jogurtteja (no banaanijogurttia joskus..) tai mehujakaan ihan samasta syystä. Mutta eipä niitä kaivatakaan! :)

      t.tekopyhä sokerinvastustaja, joka kantoi äsken kaupasta mukanaan turkinpippuripussin perjantain kunniaksi.. :/

      Poista
    3. itse joisin limsaa päivästä toiseen, enää ei pysty kun pitää näyttää lapsille mallia. noh, liian useasti tulee juotua kun ne nukkuu :D
      viinirypäleissä on yllättävän paljon sokeria, ja rusinoissa, ja hammashoitaja syytti lapsen reikää hampaissa ( :D) niistä tulleina. vaikka totuus taisi olla vuosien allergialääkkeet ja korvakierre.. mulla oli joku vielä mistä kirjottaa, mutta päästä katosi taas. en voinut avata tänään mun läppäriä lapsille, siinä on ollut 3v sama salasana ja en muistanut sitä! pitäisköhän nukkua joskus.

      Poista
    4. Joo, noi terveysmurot on ihan huijausta.. mä kans söin pitkään niitä fittnesmuroja ennen ku kurkkasin sokerimäärän..
      Hehee, täälläkin yksi tekopyhä, joka kantoi kaupasta laittilimpparia ja suklaata. Älä tee niinkuin minä vaan niinkuin minä sanon.. vai miten se meni ;)

      Hammaslääkärien mielestä kaikki taitaa tuhota hampaat ;)

      Poista
  2. Mä olen tosi tarkka siitä, että syödään mahdollisimman vähän valmisruokia (ainoat mitä syödään on pinaatti- ja veriletut sekä joskus kalapuikot). Luonnonjugurtit, maitorahkat ym. makeutan joskus lapsille lasten hedelmäsoseilla, mutta maistuu kyllä ihan sellaisinaankin. Herkutellaan kyllä, mutta itse leivotuilla herkuilla. Karkkia syödään tosi harvoin. Eli sanoisin että meillä mennään semmoisella maalaisjärjellä ja "kaikkea kohtuudella"-mentaliteetilla ja koen erittäin tärkeäksi opettaa lapsen syömään näin. Vierestä olen seurannut miten nämä ei koskaan sokeria (edes hedelmäsokeria) saaneet lapset ovat sitten alkaneet mättää herkkuja kaksin käsin kun alkavat syömään ilman vanhempien valvontaa...ja senhän tietää miten siinä käy :/

    Ylenpalttista herkkujen mättämistä pidän jo lapsen kaltoinkohtelemisena. Valmisjugurtit, sokerimurot, kauhea läjä karkkeja, sokerimehuja päivittäin... Huh, siinä on turha sitten väsyä känkkäämiseen ja uhmailuun :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä! Itseleivotussa on just se hyvä puoli, että tietää tasan mitä siinä on! :)

      Poista
  3. Mäkin haluan mahdollisimman vähän sokeria Aavan ruokavalioon. Vielä tuo ei ole saanut kuin niissä maissinaksuissa ja hedelmistä/marjoista sokeria. Mun miehellä on ollut nuorena adhd ja jos se periytyy tuolle vauhtihirmulle, niin sokeri on viimeinen asia mitä siihen tarvitaan lisäksi! :D
    Tästä artikkelista tuli vaan mieleen että näin hyvin hämmentävän unen jossa joku nainen syötti Aavalle suklaata ja jouduin näin ollen murhaamaan tämän naisen? Näitä perus raskaana olevan unia siis :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti! En ees oo tullut ajatelleeksi tota, mutta ihan oikeessa oot!

      heheh, voi niitä unia ei oo kyllä yhtään ikävä! :D vaikka saihan niistä hyvät naurut!

      Poista
  4. Ite oon pentuna syöny kaikkee sokerillista, juonu mehua ruokajuomaksi ja syöny kaakaomuroja aamupalaksi. Uskon, että osittain senkin takia miun sokeri addictio on tätä luokkaa nykysin. En oo porukoilleni katkera tms, koska ei he tienny miten epäterveellistä se on ja ihan normaalisti kuitenkin kasvoin. Nykysin kun ite oon tutkinu elintarvikkeita ja tiiän miten hitosti piilosokerii on vaikka vanukkaissa, niin Eetulle en tule niitä tulevaisuudessa antamaan. Herkut silloin tällöin on lapsellaki ok, mut määrät ja se laatu merkkaa. En haluu Eetusta myöskään läskiä, lapset keksii muutenkin kiusaamisen aihetta mistä vaan. Nyt on vielä helppo ku Eetu ei syö ku maitoo ja soseita, mut hyvä miettii kuitenkin valmiiks :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samajuttu. Ua mä uskon että tää mun tunnesyönti on sieltä kans peruja :D

      naulankantaan! Laadulla ja määrällä päästään tosi pitkälle! Ja veikkaan et kun heti alusta päättää ne toimintamallit, ei ongelmia tuu. Vaikeempi on karkkiin tottuneelta kieltää ne karkit!

      Poista
  5. Hienoa jos/kun joku jaksaa suhtautua asiaan moisella antaumuksella. Itse en ehkä ihan vastaavaan pystyisi, mutta toki olen samaa mieltä siitä ettei lapsen todellakaan tarvitse oppia syömään sokeria päivittäin ja kaikessa mahdollisessa muodossa. Useissa jogurttipurkeissa on jopa 9 sokeripalaa. En todellakaan antaisi sellaista lapselleni aamupalaksi muuta kuin pakon edessä. Puuro ja ruisleipä hoitavat asian paljon terveellisemmin.

    Toisaalta herkut kuuluvat meidän perheen elämään, enkä halua niitä täysin kieltää lapseltakaan, mutta kohtuus on muistettava. Kun arkena syötävä ruoka on terveellistä, vähäsuolaista ja sokeritonta, niin viikonloppuun voi mahtua muutama makeampi herkku. Aikomuksena on kuitenkin noudattaa vähäsokerista ruokavaliota niin pitkään kuin mahdollista.

    Eli oma mielipiteeni on, että kohtuus kaikessa ja maalaisjärjellä pärjää pitkälle. Mutta sokerijogurtit on ehdoton nounou :)

    http://liliesandginger.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tolleen sokeripaloiksi muutettuna noi määrät tuntuu vielä isommilta! :D

      jep, herkkuja vedetään täälläkin, mutta pojilta aion pitäö ne poissa niin kauan kun vaan mahdollista. Pienet määrät ei tosiaan ole pahasta mutta sellainen kaiken kuorruttaminen sokeriin on ihan älytöntä!

      Poista
  6. Mä olen sitä mieltä, että mielummin sokeria kuin keinomakeutusaineita. Esikoisen kanssa syötiin pitkään viiliä, luonnonjogurttia ja rahkaa. En muista missä vaiheessa se lipsuminen alkoi. Perhekahvilassa, muskarissa, puistossa jne. on aina tarjolla mehua. Ja kyllä me mehua kotonakin annetaan välillä, siis sokeroitua mummonmehua. Jos teen kotona pullaa, marjapiirakkaa tms. niin toki sitä saa poikakin. Karkkia ja sokerimuroja en anna. Kerran viikossa isi ostaa jumpan jälkeen pillimehun.

    Ymmärrän kyllä sokerinatseilun jos koko perhe sitä noudattaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, sokerinatseilu :D mä en sitä ehkä siksi kutsuisi, vaan kyse on enempi tiedostamisesta missä kaikessa sokeria on ja minkäverran :) mutta joo, enemmin sokeria kuin makeutusaineita!

      Poista
  7. Tosi hyvä kirjoitus, ja oon ihan samaa mieltä! Meidän poika 1v 3kk ei vingu ite herkkuja, niin en koe todellakaan tarpeelliseksi opettaa poikaa kaipaamaan makeaa niin pitkään aikaan, kuin vaan on mahdollista! Eikä se ole karhunpalvelus, vaan palvelus lapselle. Sekin varmasti vaikuttaa helpottavasti, että poju on esikoinen, niin oo isompia sisaruksia joiden herkkuja vinkus itelleenkin. Vanhempien pullien peräänkään poika ei oo vielä kaivannut, ja jos kahvihetkellä ollaan, hän tulee kerjäämään lähinnä huomiota, koska vinkuminen loppuu syliin ottamisella ja vesimukin tarjoamisella :) oon alusta asti antanu pojalle maustamatonta jogurttia ja viiliä pienen hedelmäsosemäärän/marjojen kanssa, ja edelleenkin pojan herkkua on viili ihan pelkälteen :) tästä oon tosi mielissään, enkä todellakaan halua pilata näin hyvää tilannetta tyrkyttämällä ite sokerimössöjogurtteja.. muroja poika ei oo koskaan syöny,ku ei itekään syödä niitä juuri ollenkaan. En oo mitenkään fanaattinen, ja poika mm.maisto omaa 1v kakkua, mutta mitä vähemmän, sen parempi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta. Toisen kanssa olisi vaikeampaa jos kuitenkin esikoinen taisi syödä. Ehkä se on sitä, että toiset antaa liian helposti maistella niitä herkkuja ja siitä sitten tulee kierre, että lapsi vinkuu niiyä.. en tiiä, kun eihän se lapsi tiedä mitä menettää jos koskaan ei ole maistanut! : D

      Poista
  8. meillä on huomenna karkkipäivä, eli 2x lakua per nassu ja pillimehut ;) ja isommat on 6&7v.. meille ei osteta mehua, tai jos ostetaan niin vain mies juo.
    valmiskiisseliä ostin ekaa kertaa viimevuonna, kun meidän marjat loppui pakastimesta. mutta niistäkin ostin jonkin ei lisättyä sokeria jutun, eli mahd vähän :) ja onpa nyt tullut ostettua taas, kun pari viikkoa sitten loppui marjat, jopa viimeiset karviaiset.
    meillä syödään kyllä valmiita jugurtteja, siis niitä sokerillisia, ostan niin 125g purkkeja joita lapset syö aamupalaksi viikolla, iltapalana on aina puuro.
    nuorimman ruokavalio on useiden allergioiden vuoksi niin rajattu, että esim valmisruokia ei ole käytössä. ehkä 5 sopivaa pilttiruokaa on, mutta ikää kun on 3v kohta niin eipä niitä paljoa tule syöteltyä. valmispuurojakaan ei ole sopivia ainuttakaan, ja myönnän että en tiedä onko meidän käyttämässä soijajugurtissa miten sokeria. V ei kuitenkaan syö niitä päivittäin, koska sanoo aika useasti että minä en tyyyykkää jugusta. eikä pakoteta :) soijamaito itsessään kyllä tuoksuu ainakin vanilijalta..
    meillä on erinäistä ruokasirkusta pyöritelty allergioiden vuoksi seitsemän vuotta jo, ihan liiankin tuttua laskea kalorimääriä, miettiä öljy&kalkkilisiä, koettaa taikoa mitä erikoisempia ruokia ihan muutamista ruoka-aineista.. oonkin puolivalmis kokki, ja helpoin erikoistuminen tästä olisi vielä allergia/diettikokiksi , koska ihan tuttua huttua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allergiat varmasti tuo oman vaikeutensa kokkailuun! Eikun kouluyyautumaan! ;)

      Onhan tossa sekin, et en kyllä nää mitään pahaa siinä että joskus syö niitä valmisjogurttejakin, kun jos muu ruoka on terveellistä niin ei muuyamat sokerit siinä paljon tunnu..

      Poista
    2. silläpä minäkin, jos se 1 jugurttipurkki on se päivän sokerisin asia niin ei se kovin paha ole :)

      Poista
  9. Täällä ollaan kyllä niin samaa mieltä sun kanssa!! :-)

    VastaaPoista
  10. toi renkaidenvaihto papan kanssa lähtee meillä toiveisiin :) Kiitos ihanasta vinkistä!

    VastaaPoista
  11. Meillä ylihuomenna 3 vuotta täyttävä poika ei ole vielä koskaan syönyt karkkia, muuta herkkua(pullaa, keksiä ja jätskiä) on saanut, mutta niitäkin vasta lähempänä kahden vuoden ikää. Jogurtit ja viilit meni pitkään maustamattomina/hedelmäsoseella maustettuna. Nykyään saa välillä jos edes haluaa tavs jogurttia, mutta hyvin harvoin. Joskus, kun poika oli jo lähemmäs 2v. ja hänelle tuli mahatauti, yritin saada juomaan mehua, niin ei edes kelvannut :) Nykyään kyllä juo välillä myös mehua. Nyt oon sitten välillä kysynyt, jos jossain on karkkia tai kun itse syödään, että haluaako poika maistaa, niin eipä tuo edes halua ja hyvä niin :) Meidän oppi on mennyt perille :) Meillä ei isovanhemmatkaan ole(onneksi) koskaan tyrkyttänyt sitä karkkia tai muuta herkkua ja ovat ymmärtäneet meidän periaatteen. Nyt kun on pojalla jo pikkusiskokin niin parempi vaan mtä pidempään on nyt ilman karkkia niin on sitten helpompi pitää tuo nuorempikin niistä erossa :)

    Sori tuli tällainen romaani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvälle! Ja tottakai lapsen pitää herkkuja saadakin, mutta ite ainakin kritisoin sitä piilosokeria ja jatkuvaa herkkujen syömistä vastaan!

      Tosi kiva kuulla, että teillä on onnistuttu noinkin pitkään olemaan antamatta karkkia! :)

      Poista
  12. Ite oon sitä mieltä että kohtuudella. Mä en jaksais tuijottaa jokaista purnukkaa ja pussia paljonko missäkin on sokeria tmv. Meillä 1v 8kk saa ihan kaupan jogurttia, rahkaa, muroja ja mehukeittoa. Mehukeiton ostan useimmiten niin missä lukee ei lisättyä sokeria. Mehua saa pienen tilkan muutaman kerran viikossa. Joskus saunajuomana sokerittoman lastenruokaosastolta ostetun pillimehun. Meidän neiti on pphoidossa, joten siellä syö hoitajan tekemiä ruokia ja välipaloja. Uskon että niissäkin on ok määrät sokeria.

    Olen töissä päiväkodissa ja meillä tarjotaan lapsille perus ruokaa, viikossa muutamana päivänä on makeaa välipalaa mm kiisseliä, rahkaa tai jogurttia.

    Kohtuus siis, vanhempana varmaan tulee se 1 karkkipäivä viikossa jolloin voi valita esim. karkkiaskin tai pillimehun kaupasta. Juhlissa saa toki sitten syödä herkkuja muulloinkin. Kotiin meillä harvemmin ostetaan pullaa tai muita herkkuja. Tällä hetkellä rusinat ja maissinaksut on edelleen meidän herkkuja. Itse en näe hyvänä sitä että kaikki kiellettäis just vanhempana esim päivähoidossa tai synttäreillä. Ikävähän se olis jos muut saa ja yksi ei. Tyrkyttää ei mun mielestä koskaan tarvitse, mutta ei muutamana päivänä viikossa syöty rahka, kiisseli tai mehutilkka tai kerran viikossa juotu pillimehu kyllä mitään ongelmia tuo hampaille, lihavuutta tmv.

    Jokainen tyylillään! Hienoa jos joku jaksaa seurata paljon sokeria on missäkin yms. ja yrittää välttää niitä lapsellaan viimeiseen asti. Itse kannatan ennemmin sitä että opetetaan lapselle ns kohtuukäyttö eikä kielletään kokonaan. Kokonaan kiertämisessä vaarana ehkä se, että isompana se lapsi/teini vetää sitten kaksin käsin niitä herkkuja kun vanhemmat ei ole näkemässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtuudella joo, mutta silti pidän niitä piilosokerinlähteitä täysin turhina. Eikä joka purkkia tarvitse tuijottaa, jos tiedostaa muutenkin sen missä ryhmissä niitä runsassokerisia on. Esim, jogurttihyllyssä oikeastaan vain luonnon jogurtit ja maustamattomat on niitä vähäsokerisia. Muroista ei löydy kuin talk-murut.

      Mutta niinkuin sanoit, kukin tyylillään! :) Jokainen kun kuitenkin itse päättää mitä lapselleen syöttää!

      Ja en ole puhunutkaan kaiken kieltämisestä, vaan sokerien VÄLTTÄMISESTÄ alle kolmivuotiaalle. Tällä omasta mielestäni opetetaan sitä kohtuullista syömistä. Herkut herkkupäivänä ja spesiaalitilanteissa ja muuten terveellinen vähä sokerinen ruokavalio :)

      Poista
  13. Moikka Nelli! olen jo pitkään lukenut blogiasi ja tykkään ihan älyttömästi :) tämä teksti osui ja upposi kyllä hyvin. Itse työskentelen päiväkodissa pienten ryhmässä, lapset ovat iältään n. 9kk-3 vuotiaita. Olen monesti kritisoinut päiväkodissa lapsille tarjottavia välipaloja. Joka päivä sokeri kiisseleitä, rahkoja, kauraomena paistosta vaniljakastikkeella? Ne maistuvat jo aikuisen suuhun aivan liian makeilta (kyllä olen maistanut ja en voinut edes loppuun syödä), entäs sitten noin pienen lapsen? miksei päiväkodissa voitaisiin panostaa terveellisempään välipalaan? Joskus (HARVOIN!) jos välipallalla on hedelmiä tai täysjyväpatonkia lapset syövät todella mielellään ja jaksavatkin päivän loppuun asti paremmin. Mutta joka päivä tarjolla on aina lisukkeeksi sitä sokerikiisseliä?? miksi oi miksi? Joten suosittelen kyllä jos pojat menevät päiväkotiin joskus niin tiukka "ei sokeri"-linja pitäisi myös siellä. Koska tarjolla on myös niitäkin vaihtoehtoja, jotka ovat kyllä paljon terveellisempiä ja lapsi jaksaa paremmin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos kommentistasi!
      Mulla ei kokemusta päiväkotien ruuista ole, kuulopuheita vaan, mutta sitä se siis on mitä oletinkin! :)

      Nuo mainitsemasi jälkiruuat kuulostaa just niiltä herkuilta, jotka mun mielestä kuuluu vaan erikoistilanteisiin ja herkkuhetkiin.. Ja mä luulen, että lapsetkin tykkäisi enemmän niistä terveellisistä ruuista, ja niinkuin sanoit jaksaisi kiukuttelematta päivän loppuun asti!

      Kiitti!

      Poista
  14. Itse olen ihan samaa mieltä, että lapsen ei tarvitse elää pelkällä sokerilla. En kuitenkaan meinannut karkeista ja herkuista tehdä "kiellettyä", koska usein se sitten houkuttaa vain enemmän. Pyrin samaan, johon vanhempani, eli herkut on luonnollinen asia, joita syödään silloin tällöin. Ei mitään karkkipäiviä sun muita, vaan herkkuja saa joskus. Itse en ole ollut mikään sokeriaddikti aiemmin, minkä uskon johtuvan juurikin tuosta luontaisesta ajattelusta ja siitä, ettei meillä ole ollut karkkipäiviä, jolloin karkkia mätetään urakalla eikä jälkiruuat kuuluneet jokaiseen päivään. Raskaana ollessa sitten addiktoiduin ja nyt pitäisi kyllä vieroittautua noista herkuista ennen kuin poika alkaa paremmin ymmärtämään. Muuten tämä ajatus ei kyllä onnistu! :D Ja pyrin siihen, että eineksiä mahdollisimman vähän ettei sitä piilosokeriakaan niin tulisi. Hyvä kirjoitus Nelli! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Varmaan siinä pitäisi valita jokin keskitie, että samalla onnistuu rajoittamaan, muttei kuitenkaan tule sitä kielletyn hedelmän houkutusta!

      Hihih, mä olen ihan mahdoton addikti ja toivon etten tartuta tätä poikiin, ehkä siks oon tällänen kiihkoilija ;)

      Toi piilosokeri taitaa olla se pahin ja isoin ongelma monilla lapsilla :/ Herkut kun kuitenkin useimmiten taitaa olla kaikilla lapsilla saatavilla vain silloin tällöin.. Ehkä?

      Poista
  15. Kasvoin 80-luvulla viisilapsisessa perheessä. Veljellämme on diabetes ja silloin hoitoon kuului täydellinen sakkaroosi-sokerin välttäminen. Veli kun ei saanut makeata niin vanhemmat päätti että kukaan meistä ei saa. Eli karkkipäivää ei meillä ollut enkä edes osannut kaivata sitä. Keltaista Jaffaa saatiin pienet pullolliset kahdesti vuodessa, uutena vuotena ja juhannuksena. Totta kai lapsena pidin makeasta, mutta en kadehtinut kavereita, jotka saivat vaikkapa hedelmäjugurttia bulgarialaisen jugurtin sijasta.

    Joku pelkäsi tossa ylempänä, että sokerin totaalikieltäminen voi johtaa siihen, että isompana tenavat sitten mättää makeaa naamaan kaksin käsin. Voinee käydä, mutta omalla kohdallani en vieläkään kaipaa ylen makeaa. Eli jugurtti on edelleen maustamatonta, sillä sokerijugurtit ovat aivan ylimakeita. Liika sokeri ei maistu hyvälle, siitä tulee vain äklö olo. Ja keinotekoiset makeutusaineet maistuvat oudon teräviltä suussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkai se menee, että jos siihen sokeriin ei totu, sitä ei niin osaa kaivatakaan. Kiitti sulle kovasti kommentista! Kiva kuulla tälläisiä onnistumiskertomuksia! :)

      Poista
  16. Kiinnostava teksti!

    Meillä sokeria käytetään kohtuudella. En tutki jokaisen pojalle syöttämäni ruuan sokeri määriä, tai muutakaan. Oon sitä mieltä että kaikkea kohtuudeella. Silloin kun olin pieni, meillä oli kotona pöydällä aina kipossa karkkia tai muita herkkuja ja siinä ne pysyikin pitkän aikaa, vaikka olisi ollut saatavilla milloin vain. En halua että Joonatan sitten isompana esim. kaverin synttäreille mennessään syö kerralla puolet kakusta, vaan osaa ottaa sopivan määrän.
    (Miun äiti ei pienenä saanut karkkia syödä ja vanhempana osti ensimmäisellä palkallaan pelkkiä herkkuja...:D )

    Mehua ollaan keitetty marjoista itse, eikä lisätty sokeria sekaan ja hyvin on kelvannut. Meillä on myös pahimpina syömälakkoina syöty juuri sitä mikä vain sattuu menemään alas. Painoa pojalla muutenkin sen verran vähän, ettei saisi mielellään laskea syömälakkojen takia. On ollut maustettua jugua ja vanukasta, aina ei nekään silti maistu vaan suu pysyy tiukasti kiinni vaikka "herkkua" onkin.

    Mutta en mie silti halua että tuo mitään suklaamuroja alkaa noin pienenä syömään aamupalaksi, niiden ravintoarvokin on aivan olematon. Puurolla mennään toistaiseksi, mutta jotain vahtelua olisi siihenkin kiva keksiä.
    Riittävä liikunta, hampaiden hoito ja muu ruokavalio kun on kunnossa niin kyl mie pienen herkuttelun sallin juurikin omilla syntymäpäivillä ja vaikka mummilassa, missä käydään kuitenkin suht. harvoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tässä tekstissä just kritisoin sitä ylenpalttista herkkujen lappamista ja piilosokeria vastaan :) Kohtuukäyttö opetetaan ilman muuta, mutta mun mielestä alle kolmivuotiaan kohtuukäyttö on sitä ettei sokeriherkkuja saada juuri lainkaan. Isompi ja painavampi lapsi on sitten jo eri asia, paljon liikkuva lapsi kuluttaakin toisellalailla kuin taapero :)

      Noi suklaamurot pitäisi löytyä karkkihyllystä eikä kaurahiutaleiden vierestä :)

      Hih, meillä ei karkki pysyisi pöydällä kovin pitkää aikaa, mä kävisin sen sieltä aika nopeasti syömässä :D

      Poista
  17. Meillä lapsi on saanut olla ilman lisättyä sokeria. Yhden vuoden ikään asti oltiin varsin tarkkoja, sen jälkeen lapsi on saanut maistaa esim. pullaa, suklaata tms. jos vanhemmat ovat syöneet, mutta eipä tuo vieläkään välitä niistä,lähinnä vaan maistaa ja toteaa sitten "äiti syö". Herkkua ovat tyrnit, mustaherukat,puolukat, pavut, viili, maustamaton jogurtti, hedelmät. Nykyisellään on päiväkodissa ja syö siellä "normiruokaa" (ts. turhan paljon piilosokeria ja turhan eineksistä minun mielestäni) ja kotona tarjotaan sitten tuttuun tyyliin ravitsevaa ja (lisä)sokeritonta ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, ihana <3

      Kuulostaa ihanilta noi teidän "herkut" :D Voih tota päiväkotia :/

      Poista

Kiitos kommentistasi!