tiistai 4. lokakuuta 2016

Periaatteeni vanhempana osa 3

Olen kahdesti julkaissut tämän saman postauksen aiemmin. Vuonna 2014 ja vuonna 2015. Nyt vuonna 2016 lienee juuri sopiva aika uusinnalle, hauskaa nähdä pidetäänkö mistään samasta enää kiinni, vai onko kaikki mennyt uusiksi lasten kasvettua!



1. Pojille luodaan heti synnyttyä yhteinen rytmi, josta pidetään kiinni.
Kyllä mä sanoisin, että rytmissä mennään aikalailla edelleen. Nykyisin se toki ei ole niin justiinsa, jos rutiineista joustetaan. Päivä kuitenkin etenee meillä aika saman linjan mukaisesti aina. Erityisesti ne vapaa päivät. Aamut heräillään rauhassa, syödään aamiaiset ja tehdään aamupesut. POjat leikkii tai katselee piirrettyjä ja mä teen kotitöitä. Viimeistään kymmeneltä lähdetään ulos, ollaan pari tuntia ja tullaan sisään syömään. Nukutaan päiväunet ja syödään välipala. Pojat leikkii tai tehdään yhdessä kotitöitä. Isi tulee kotiin, syödään ja ollaan perheen kesken. Käydään harrastuksissa, kaupassa tai asioilla. Seitsemältä viimeistään rauhoitutaan iltatoimille, iltapesuille ja iltapalalle. Puoli kahdeksalta lapset lukee sohvalla tai sängyssä ja kahdeksalta sammuu valot ja lasten yöunet alkaa. Erityisesti toi illan rauhoittumispätkä on tärkeä, muuten nää energiapakkaukset ei rauhoittuisi unille millään! Päiväkodissa toki sitten se ihan oma rytminsä.

2. Mahdollisimman pian pojille opetetaan, että päivässä syödään kaksi lämmintä ruokaa, välipala ja ilta- sekä aamupuurot. Koko perhe syö yhdessä.
 Useimmiten. Välillä viikonloput hujahtaa niin vaihdilla, että saatetaan korvata yksi lämmin ruoka runsaammalla välipalalla. Mutta enimmäkseen mennään viiden aterian rytmillä. Enimmäkseen myös syödään yhdessä, ollaan pidetty kiinni siitä, että ruokailut on perheen yhteisiä hetkiä. Lapsille yritetään myös opettaa, että pöydästä poistutaan vasta kun siihen saa luvan. Eli kun muutkin ovat lopettaneet ruokailun.

3. Pojat nukkuvat yön omassa sängyssä.
Kyllä vaan. Meidän sänky on vaan 160cm leveä, joten ei sinne mitään kovin toimivaa perhepetiä saisikaan. Lapset nukkuvat omissa sängyissä omassa huoneessa ja aikaisintaan viideltä saa tulla meidän väliin. Toki sairastelut ja pahat unet on eri juttu, mutta hyvin toi kellonaika raja on toiminut. Varsinkin Rasmuksella tuntuu olevan jokin sisäänrakennettu kello, jonka mukaan hän hiipii sänkyymme joka aamu puoli kuusi :D

4. Vauvoja ei nukuteta, vaan opetetaan nukahtamaan itse tutin ja unilelun kanssa.
Eikä nukuteta taaperoitakaan. Nykyisin huoneessa on pakko odottaa siihen, että kumpikin on rauhoittunut kunnolla tai toinen ainakin nukahtanut. Muuten yöunille käymisestä ei tule mitään. Yleensä toinen meistä vanhemmista viettää lastenhuoneessa 15-30 min iltasadun jälkeen, ennen kuin hiippailee sieltä ulos.

5. Lasten ei tarvitse katsoa tv:tä.
Tv-aika toimii nykyisin. Kipeänä ollessa siitä ei juurikaan pidetä kiinni, mutta muuten 1.5 tuntia päivässä on maksimi. Toisina päivinä katsovat yhden jakson piirrettyjä, toisina tuo puolitoista tuntia tulee täyteen. Tv meillä ei silti vieläkään ole koko ajan päällä, itse vihaan sitä taustameluna. Eli jos tv on päällä, sitä katsotaan, muuten se sammuu. Tv on monen hetken pelastus kun lapset muuten on ihan liian energisia tai vaihdikkaita leikkiäkseen nätisti keskenään. Tv takaa monesti mulle sen hetken, että saan päivällisen tehtyä. Pelastus siis. 




6. En osta pojille leluja.
Uutena ei oikeastaan tule hankittua.Kirpparilta ja fb-kirppiksiltä jokusen olen hankkinut, muuten lelut tulevat lahjaksi tai tutuilta tuliaisina. 

7. Pojat saa vain kauniita puuleluja.
Eiköhän tässä menty metsään jo aika päiviä sitten. Muoviroinaa on vaikka kuinka, toki niitä kestosuosikkejakin puisina. Erityisesti Brion junarata on yksi meidän kaikkien suosikkileluista. 

8. Olohuoneeseen saa tuoda kerrallaan vaan kolme lelua. 
Eihän tämä nyt toiminut. Varsinkin vuokra-asuntoaikaan, kun leikkihuone oli olkkarin vieressä, olkkarissa oli varmaan enemmän leluja kuin leikkihuoneessa. Nyt kun leikkihuone on vähän sivummalla, toimii ei-leluja-olohuoneen projekti paljon paremmin! Toki pojat olohuoneessa leikkii ja saakin leikkiä, mutta se loputon lelukaaos pysyy leikkihuoneessa. Äiti 1 Pojat 0.

9. Lelut siivotaan yhdessä iltaisin.
Aina en jaksa edes siivota leluja iltaisin. Tai monen iltana se ei-nukkumisen-valvoja-vanhempi siivoa lelut. MOnesti kuitenkin lelut siivotaan myös yhdessä ja lapsilla on tarkasti tiedossa missä minkäkin lelun paikka on. Siivous ei vaan kovin usein innosta vaan lelut jää monesti sinne missä seuraava leikki tuli mieleen.  

9. Joka päivä syödään vihanneksia ja hedelmiä.
Luulempa tämän toteutuvan aika helpostikin. Ei ehkä joka päivä syödä sitä puoltakiloa päivässä, mutta paljon meillä hedelmiä, marjoja ja vihanneksia syödään. Ainakin jokatoinen päivä blenderissa valmistuu smoothie tai jälkkäriksi on vispipuuroa tai kiisseliä. Myös hedulautaset sohvalla syötynä on yksi meidän perheen viikonlopputraditioista!

10. En anna lapsille eines- tai valmisruokaa.
Hyvin hyvin harvoin. Pinaattilettuja pojat toivovat joskus kauppareissulla ja toisinaan laiskana ostan heille saarioisen äitien tekemän perunasoselaatikon. Näitä kertoja on ehkä 1/kk ja muuten pojat vetelevät hyvää kotiruokaa.



11. Teen vauvojen soseet itse hedelmä- ja marjasoseita lukuunottamatta.
Muutamia poikkeuskertoja lukuunottamatta tein. Koin sen halvemmaksi ja helpommaksi. Lisäksi halusin itse vaikuttaa soseiden sisältöön. Lisäksi lasten mahat meni helposti sekaisin purkkisoseista. Hedelmä- ja marjasoseita meillä kuitenkin syödään edelleen, varsinkin Muksun vadelmakimaraa(?) joka on myös oma suosikkisoseeni!

12. Vauvat sormiruokailee.
No eihän ne oikein sormiruokailleet. Naksuilla jonkin verran ja silloin tällöin jotain muuta. Aikalailla 10kk siirtyivät sitten syömään ruuat itse käsin ja siitä sitten lusikalla. En kokenut sormiruokailun olevan meidän juttu paitsi sotkun myöskään sen vuoksi, että vauvoja oli kaksi. Tuntu etten voinut tehdä muuta kun tuijottaa lasten syömistä. Syöttäminen toimi parhaiten ja nythän pojat tietysti syökin kaiken itse lusikoilla tai haarukoilla. Veitsen käyttöä ei olla vielä harjoiteltu, muutakuin ruuan laitossa. 

13. Ruualla ei pelleillä. Jos ei maistu, sitten ei syödä.
Eipä pelleillä. Ei vanhemmat aika lapset. Jos ruoka ei maistu/kelpaa/huvita syödä, niin ei ole pakko. Pöydässä ollaan niin kauan että muutkin on syöneet, sitten seuraava ruoka on kun sen aika on.

14. En osta pojille Me&I:n vaatteita. Tyhmiä kuoseja ja kauhean kalliita.
Jokusen ostin vauva-aikana. Mutta nyt pariin vuoteen en ole ko. merkiltä ostanut mitään. En oikein luota siihen laatuun enkä tykkää kuoseista. 

15. Pyydetään anteeksi ja kiitetään, eikä oteta toisen kädestä.
Muistutteluahan tämä vaatii, mutta hienosti lapset tän useimmiten muistaa. 

16. Poikia ei vertailla toisiinsa, eikä heitä kutsuta kaksosiksi.
Tässä oon itse tosi tarkkana edelleen, enkä suostu vastaamaan niihin kysymyksiin jossa joku vieras kysyy onko toinen helpompi kuin toinen. Tutut ja sukulaiset harrastaa tätä vertailua meitä enempi ja heitä koitankin muistutella, että välillä saa olla kiukkuisempi ja että kumpikin on omalla tavallaan yhtä ihana. Omasta suusta harvoin pääsee näitä vertailuja, ainakaan poikien kuullen. Toki kannustan heitä toista kehumalla, tyyliin "katsoppas miten hienosti Kasper laittoi paidan itse päälle, laitatko sinäkin Rasmus". Kaksosiksi en ole koskaan osannut enkä osaa vieläkään sanoa. Kaksospoikia käytän kyllä jos esittelen jollekin itseni tai kerron perheestäni. Se on tullut haluamatta tavaksi, sillä muuten seuraa aina jatkokysymys, ai kaksi kolmevuotiasta? Onkos ne sitten kaksoset?. Kimppanimi lapsille on useimmiten pojat. Paljon muistuttelen itseäni myös siitä, että kutsuisin heitä useammin omilla nimillään. 

17. Joka päivä halaillaan, pussaillaan ja sanotaan ääneen että rakastetaan.
Voi kyllä, pojat on kovia halailemaan ja monesti he antavat halit myös kylästä lähteville vieraille. Paljon halaillaan ja pussaillaan ja ainakin joka ilta kerron että äiti rakastaa ihan kauhean paljon. 

Tiivistettynä, voi kai sanoa että aika samoilla linjoilla mennään kuin tähänkin saakka. Katsellaan sitten taas vuoden päästä millaisilla fiiliksillä silloin ollaan!

4 kommenttia:

  1. Olipa kiva! Pitää lukea ajan kanssa nuo aiemmatkin, mutta kommentoinpa nyt kun ehdin. Tuo on nimittäin hauska tuo ihmisten tarve vertailla kaksosia - onko he erilaisia? Onko toinen rauhallisempi? yms. Ja siihen on äärimmäisen hankalaa vastata! Itse aina sanon vaan, että meidän tytöt on hyvin erilaisia, eikä voi oikein vertailla. Ehkä tämä menee kategoriaan kaksosuudenkummallisuuksia ja ihmisillä on sisäsyntyinen tarve asiaa pohtia :D Varsinkin jos/kun on kyseessä identtiset kaksoset - kun nehän on identtiset :D

    VastaaPoista
  2. Hauska tää että oot kirjottanu vuoden välein! Muistankin sen ihan ekan postauksen tästä!:) silloin mietin että mites tulee noi puulelut onnistuu ja olkkariin ei leluja:) onneksi sitä oppii mikä toimii ja mikä ei

    VastaaPoista
  3. Kiva postaus! Jännä tuo vertailujuttu. Luulen, että juuri kaksoslasten vanhempana sitä on parempi siinä, ettei vertaile lapsia. Mulla kun on lapset vuoden ikäerolla, niin ihan liikaa sortuu kyllä vertailemaan. Toki yritän, etteivät lapset kuule sitä. Toisaalta vertailu on ihan luonnollista ja osittain sitä, että kiinnittää huomiota lasten eri piirteisiin ja huomioi heidät yksilönä. Paljonhan se on sellaista ihailua myös. Mutta ymmärrän kyllä, että lasten on silti parempi olla kuulematta sitä :)

    Olen huomannut, että todella monesta asiasta olen joutunut muuttamaan periaatteita ja käytäntöjä (esim. pöydässä istuminen kaikkien ruokailun loppuun, ihan pelkästä pöydässä istumisesta lapsen oman ruokailun ajan on väännetty niin monta vuotta, että en tod tavoittele enempää, vaikka hienoa mun mielestä olisikin. ). Yllättävänä myös olen tässä esikoisen täytettyä kolme myös huomannut, että täytyy yrittää olla paljon löysempi kasvattaja!

    VastaaPoista
  4. Mua kyllä nauratti kohta 14 😂

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!