maanantai 9. lokakuuta 2017

Luovuttaisinko maitoani?

Mun äidinmaidonluovutus päättyi aika tasan kuukausi sitten. Tarkemmin en olekaan luovuttamisistani täällä kertonut, mutta nyt ajattelin omistaa kokonaisen postauksen sille. Olihan tuo kaikenkaikkiaan lähes neljän kuukauden matka ja varsin tärkeä sellainen 💕





Mun siskoni luovutti omaa maitoaan pari vuotta sitten omasta vauvastaan. Mä muistan jo silloin sanoneeni hänelle, etten luultavasti itse jaksaisi tai ehtisi, vaikka kuinka tärkeää tuo luovuttaminen onkin. Siskoni mainitsi äidinmaidonluovutuksen paristi Justuksenkin odotusaikana ja mä kuittasin sen aina sillä, etten jaksa taas lähteä siihen pumppausrumbaan. Isojen poikien imetyshän kariutui osittain juuri siihen. Kun en vaan jaksanut enää pumpata imetysten perään.

Justuksen imetys on ollut mulle tosi tärkeää, eniten ehkä juuri tuon kaksosten epäonnistuneen imetyskokemuksen vuoksi. Mä halusin onnistua imetyksessä edes tämän yhden kerran. Jotenkin olin itse muodostanut siitä jonkinasteisen äitiyden mittarin. Yleisesti ottaen en ajattele, että imetys millään tavalla mittaa äitiyttä. En mä ajattele toisten äitien kohdalla, että joku olisi parempi tai huonompi riippuen tavasta tarjota vauvalleen ravinto. Mutta itseäni mä arvotin sillä, saisinko imetystä onnistumaan. Sitä en tiedä oliko se järkevää, ei ehkä, olihan se alkuun aikamoinen stressinaihe. Mutta toisaalta hyvä niin, koska tuon pakottavan imetystarpeen vuoksi mä myös osittain koen, että imetys lähti hyvin käyntiin. Tuon pakottavan tarpeen vuoksi Justus käytännössä asui alkuun tissillä ja tuon tarpeen vuoksi mä imetin alkuun, vaikka sattui ja toinen nänni oli ihan verillä. Mutta siitä se lähti.

Eka kuukausi olikin meidän kohdalla vielä ihan harjoittelua. Maidon noustua se tuli suihkuten ja Justuksella oli selvästi haasteita ehtiä syödä sitä. Rintakumin kanssa suihkuaminen oli vähäisempää, mutta silläkin maito tuli kumista yli. Mä aloin pumpata etumaitoja pois toisesta toisesta tissistä, jotta vauvan olisi helpompi syödä. Tää olikin tosi hyvä keino. Sain kasvatettua meidän pakastimen maitovarastoja ja Justus sai syödä hotkimatta ja rauhassa. Huomasin, että maitomäärät alkoivat nousta, Justus nimittäin alkoi tyytyä vain yhteen tissiin. Pikkuhiljaa suihkuaminenkin väheni, tai Justus tottui siihen. 

Kun Justus oli reilun kuukauden, mulla oli tapana pumpata yhdestä tissistä etumaito pois ja antaa vauvan vasta sitten syödä. Vauvan syötyä tyhjensin toisenkin tissin pumppaamalla. Aloin miettiä, että jos kerran pumppailen tässä joka tapauksessa ja meidän pakastin on jo nyt ääriään myöten täynnä, pitäisiköhän tätä luovuttaa enemmän tarvitseville. Olin jo huomannut, ettei pumppaaminen ihan mahdottomasti vienyt edes aikaa, tai veihän se jonkin verran, mutta jos joka tapauksessa pumppaan, niin miksi en tekisi sitä luovutusohjeiden mukaan.

Justus oli kuusiviikkoinen kun soitin Päijät- Hämeen keskussairaalan äidinmaitokeskukseen ja tiedustelin mahdollisuutta ruveta luovuttajaksi. Sovittiin sairaanhoitajan kanssa, että tulisin seuraavana maanantaina käymään, saisin lainaan pumpun ja maitopulloja ja mun maitoni ja vereni testattaisiin. Maidon puhtaus tarkistettiin ja mun verestä tarkistettiin ettei mulla olisi mitään luovutusta estäviä sairauksia. Mitään ei löytynyt ja maitokin oli laadultaan hyvää. Luovutus alkoi.

Lahdessa luovutus on tehty helpoksi, ja pumpatut maidot voi kotona pakastaa ja maitoauto hakee ne 1-4 viikon välein kotoa. Mä sovin maitonoudot sen mukaan, miten luovutuspulloja riitti. Alkuun maitoa tuli 2dl vuorokaudessa ylimääräistä, mutta jo parin viikon luovutuksen jälkeen huomasin pumppailevani helpostikin viittä desiä. Sähkökäyttöinen pumppu seisoi olkkarin nurkassa koko tuon neljän kuukauden ajan. Pumppasin yhden tissin aina aamulla ennen Justuksen heräämistä ja toisen tissin alkuillasta. Varmistin aina, että vauva sai omansa ennen kuin pumppasin maitoa pois. Yleensä vaihtelin tissejä joita pumppasin. JOs olin syöttänyt Justusta oikeasta ennen ekaa pumppausta, pumppasin vasenta ja annoin Justukselle taas oikeasta hänen herättyä. Päivän aikana säästelin sitä pumpattua tissiä, enkä syöttänyt siitä kuin kerran, jotta se olisi taas täynnä maitoa iltapumppauksella. Ja joo, olihan mulla hieman lehmäfiilis, mutta yritin muistaa aina sen olon tullessa, kuinka tärkeää työtä tein. Tarjosin parasta ravintoa paitsi omalle vauvalle, mutta luovutin sitä myös toisille. Jotenkin tämä oli myös eheyttävä kokemus sen kaksosten epäonnistuneen imetyskokemuksen jälkeen.

Tää tekniikka toimi kivasti. Kertaakaan mulla ei ollut sellainen olo, että Justus jäisi ilman. Hän kyllä piti puolensa ja koska kasvu oli niin huikeaa, ei oikein ollut syytä lopettaa luovuttamista. Varmasti jos Justuksen paino ei olisi noussut normaalisti, olisi ollut pakko miettiä muita vaihtoehtoja. 

Maidonluovutuksessa työläimmäksi koin sen puhtaudesta huolehtimisen ja pumpun sterilisoinnin. Omaa vauvaa imettäessä ei tule pestyä tissiä ja käsiä aina imetysten välissä, mutta maitoa luovuttaess aoli tärkeää tehdä pumppaukset aina puhtain käsin ja puhtaasta rinnasta. Pullot joihin pumpattiin tulivat valmiiksi steriileissä pusseissa, mutta pumppausvälineet mun piti itse keitellä säännöllisesti. Alkuun tääkin oli kauhean työlästä, mutta lopulta loin systeemin, että käytin yhtä pumppusuutinta aina päivän, huuhtelin sitä vaan pumppausten välissä. Mulla oli neljä settiä joita kierrätin. Eli neljän päivän välein keitin kaikki pumppusetit ja ne olivat sitten aina tarpeen mukaan käytettävissä. 



Tälleen luettuna, maidonluovutus voi kuulostaa kauhean rankalta. Mutta ei se tosiaan ollut. PUmppauksissa meni ehkä se 10 min kerraööaan, sillä tuo sähköpumppu oli ihan supertehokas. Luovutetusta maidosta makettu korvauskin kannustaa luovuttamiseen, tai ainakin siihen, että sen eteen voi nähdä vähän vaivaa. Isoin palkinto luovuttamisessa tietysti on, että näin saadaan tuota valkoista kultaa niille kaikkein pienimmille vauvoille, joiden oman äidin maito ei ehkä ole vielä noussut tai sitä ei muista syistä ole. Niinä päivinä, kun en olisi jaksanut, mietin niitä keskoskaapeissa olevia pieniä ihmisentaimia. Niille tuo mun maitoni oli ihan lottovoitto. Sen avulla he vahvistuisi ja pääsisi pois niistä kaapeista. Jos mä pystyn, niin miksipä ei?

Nyt tuo neljä kuukautta maidon luovuttamista on jo takanapäin ja mä olen tosi ylpeä itsestäni, että lähdin siihen. En asettanut itselleni mitän odotuksia, pumppaan sen mitä pumppaan ja niin kauan kuin pumppaan. Lopulta pumppasinkin lähes neljä kuukautta, aina siihen saakka kun Justus täytti viisikuukautta. Kaikkiaan mun maitoja annettiin pikkukeskosille 35kg, eli 35 litraa. Se on muuten ihan pirusti maitoa se!

Korvaus, jonka tuosta työstä sain, meni uusiin imetysvaatteisiin ja meidän olohuoneen divaaniin. Tuntui kivalta hankkia jotain ihan koskreettista, tuossa divaanissa loikoillessa mä aina muistan, että se on maksettu mun tissimaidolla. Ha! :D

Postauksen otsikkoon ei voi muuta sanoa kuin että luovuta! Kokeile! Eihän se ota jos ei annakaan. Useimmiten maitomääriä saa kasvatettua aika helposti pumppaamalla. Juuri viime viikolla törmäsin uutiseen, jonka mukaan Jyväskylässä on pula äidinmaidosta. Eli jos ole jyväskyläläinen pikkuvauvan äiti, entäs jos luovuttaisitkin maitojasi äidinmaitokeskukselle? Tai jos et itse pysty, vinkkaa kavereillesi tästä! Ehkä joku pystyy, ja saadaan niille pienille sinne teho-osastolle luonnonomaa superfoodia! Luovuttamisen voi aloittaa, jos omasta synnytyksestä on kulunut alle kaksi kuukautta. Eli vauvan ensipäivinä tätä ei tarvitse päättää.

Laitetaanko hyvä kiertämään?

11 kommenttia:

  1. Mahtava kun olet jaksanut luovuttaa. Arvostan! Meidänkin pikkuruiset keskoset ovat saaneet luovutettua maitoa ensimmäiset viikot ennenkun mun oma maito alkoi riittämään.

    VastaaPoista
  2. Vau, mahtava määrä maitoa!! Meiän poika sai sairaalassa pariin kertaan luovutettua maitoa, kun mulla ei vielä ollut maito noussut. Vaikka poika ihan täysaikasena syntyikin, niin olin kyllä niin kiitollinen luovuttaneille äideille. Oisin itekin halunnut luovuttaa mutta maitoa tulee aika tarkalleen vaan tuolle omalle tissiposkelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sitä on hyvä olla olemassa juurikin tuostakin syystä! Mutta ihanaa että riittää ainakin omalle vauvalle! <3

      Poista
  3. Kiitos postauksesta. Meidän vauva syntyy päivänä minä hyvänsä, ja oon jo jonkun aikaa pohdiskellut maidon luovutusta, jos imetys sujuu samalla lailla, kun esikoisenkin kanssa :)

    VastaaPoista
  4. Vau, luovutitpa hienosti! Täällä yksi jyväskyläläinen pikkuvauvan äiti joka aloitti loutuvuksen tällä viikolla :) toivottavasti päästään myös 4kk mittaiseen luovutukseen!

    VastaaPoista
  5. Jestas mikä määrä maitoa! :o Ja uskomattomia määriä kerralla. :o Itse aloitin tänään luovuttamisen. Vaikea uskoa että tuollaisia määriä pystyisin "tuottamaan", mutta kaikki on varmasti tarpeen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tosin se määrä nousee koko ajan, kun vaan pumppailee! Joka tippa on kyllä varmasti tarpeen!

      Poista
  6. Oih ihanaa kun löytää muita luovuttajia. <3Samoja fiiliksiä täällä omalla kohdalla kun sulla, just kirjoitin oman tarinani luovuttamisesta blogiini :) Yhdessä tehdään hyvää <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!