sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Suomalaista käsityötä äidin hansikaslaatikkoon


Postauksessa esitellyt hansikkaat saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

Mä hukkaan aina kaikki hansikkaani. Unohdan ottaa kunnon hansikkaat mukaan kun lähden ajamaan autoa tai lenkkeilen hakemaan lapsia kerhosta. Hytisen ohuissa neulesormikkaissa tai yritän saada kädet lämpimiksi lapasissa. Hyvin usein, mun käsiä suojaa autoa ajaessa pelkät hihat.

Tämä kaikki muuttui kerralla, kun sain suomalaiselta perheyritykseltä uudet käsintehdyt nahkahansikkaat. Pelkään edelleen sitä, että hukkaan nämä, kuten melkein kaikki muutkin hansikkaani, mutta hienosti nämä ovat pysyneet mulla tallessa jo toista kuukautta. Ja voi että olen tyytyväinen näihin! 


Sormikkaat ovat mun mielestä kaikkein käytännöllisin hansikas. Toki pulkkamäessä ja lumileikeissä toimii paremmin rukkanen, mutta sormikas on käytännöllisempi muihin juttuihin. Nahkahansikkaalla saa hyvän otteen auton ohjauspyörästä ja vaunujen kahvasta. Se on kaunis villakangastakin kaverini, mutta sopii myös urheilutakkiin yhtälailla. 

Valitsin monista väreistä itselleni tuon suklaanruskean ja olenkin tykännyt siitä ihan valtavasti. Mustakin toimisi varmasti aina, mutta jotenkin tämä suklaa on sävynä ja värinä pehmeämpi ja enemmän minua. Koon puolesta jännäsin vähän, olisiko hansikas mulle pieni. Minulla on nimittäin tosi pitkät sormet, ja moni kaupass asovitettu hansikat on pituudesta usein pieni. Tämän hansikkaan suhteen koko onnistui kuitenkin ihan nappiin. Alkuunhan nahkahansikkaan pitääkin olla vähän ahdas, se kun mukautuu käden muotoon käytössä. Nyt kuukauden käytön jälkeen tuntuu, kuin hansikas olisi tehty mun käteen!

Mun hansikkaani on tämä , ulkokuori lampaannappaa ja sisällä lämmin merinovilla/polyesteri -vuori. Nämä hansikkaat on olleet uskomattoman lämpöiset ja vain kovemmilla pakkasilla olen vetäissyt käsiini vanhat rukkaset. Ne vaan eivät tunnu tuon merinovillavuoren jölkeen yhtään niin lämpimiltä, vaan olen alkanut miettiä, josko hankkisin kunnon rukkaset itselleni lämmittämään sormia myös lumileikeissä. Tämä sävy esimerkiksi olisi aika herkullinen mustan takin kanssa! 


Paccas oli mulle entuudestaan ihan vieras yritys, vaikka perheyrityksen taustalla onkin neljän sukupolven ammattitaito. Paccas-tuotteet valmistetaan Suomessa Pohjanmaalla, mikä näin Suomen 100v-juhlavuotena on mun mielestä aika hieno juttu! Laadusta kyllä huomaa, ettei kyseessä ole mikään massatuotantoyritys, vaan jokainen tuote valmistetaan yhtä antaumuksella ja tarkan yksilöllisesti. Materiaalin valmistuksessa huomioidaan Suomen sääolot ja nahka läpivärjätään, jotta se kestäisi mahdollisimman hyvin mahdollisimman pitkään. Paccas myös kiinnittää huomiota tuotantoprosessissa ylijääneeseen raaka-aineeseen ja käyttää ne muuhun.

Olen jo monena talvena miettinyt, että lapsillekin pitäisi saada kunnolliset kintaat lämmittämään sormia. Ja ne ilokseni Paccasilta saapuivatkin. Niistä kirjoitan lisää vielä ensi viikolla ihan omassa postauksessaan, mutta sitä ennen vinkkaisin teille koko joulukuun voimassa olevista alekoodeista!

Koodilla NELLI saat -10€ alennusta kaikista sormikkaista ja koodilla NELLINPOJAT kaikista merinovillaisista lampaannappaisista lastenkintaista -9€ PACCASin verkkokaupasta.

Paccas lupaa myös toimittaa kaikki 19.12 mennessä tilatut tuotteet hyvissä ajoin jouluksi, eli hienosti ehtii ostaa suomalaista käsityötä pukinkonttiin niitä tulevia pakkaspäiviä lämmittämään. 




keskiviikko 6. joulukuuta 2017

VAUVA kahdeksankuinen

Ihaninta itsenäisyyspäivää kaikille! Viettäkää oikein rauhallista juhlapäivää ja muistakaahan kilistellä 100 vuotiaalle Suomelle!

Nyt tähän väliin vauvan kuulumisia!

Meidän vauva täytti viikonloppuna jo kahdeksan kuukautta. Mun piti ihan laskea tuo ikä, sillä en vaan millään voinut uskoa, että oltaisiin neljän kuukauden päässä yksveepippaloista! Aika on kulunut kyllä ihan hirveällä vauhdilla, hetki sitten ei tästä vauvasta ollut vielä tietoakaan ja nyt tuntuu kuin hän olisi ollut elämässämme aina! Meidän ihana kahdeksankuinen. 

Moni onkin kysellyt, miksei Justuksesta ole blogissa postauksia. Tai miksei hänen kehitystään käydä kuukausikoosteissa läpi, kuten tuplien kohdalla käytiin. Miksi vauvaa käsittelevät postaukset ovat niin pintaraapaisuja. Tähän kaikkeen on oikeastaan se yksi ja sama syy, kuin on noihin isojenkin lasten syvällisten postausten puuttumiseen. Mä olen jo pidempään kirjoittanut blogia enemmän omasta näkökulmasta, katsauksena mun elämääni eikä lasten. Lapset ovat tietysti iso osa sitä ja kaikki pyöriikin toki heidän ympärillään. Mutta olen kokenut tän hyväksi tavaksi suojella heidän yksityisyyttään, kertomalla heistä vain pintapuolisesti. Justuksen kuukausipostaukset eivät puutu siksi, että hän olisi jotenkin vähemmän rakas kuin kaksi isompaa (kuten yksi lukija pelkäsi) vaan enemmänkin siksi, että isojen ollessa vauvoja mun blogilla oli parikymmentä tuhatta lukijaa vähemmän. Mä en ole halunnut kertoa kaikkea mun vauvan vauvavuodesta lukijoille vaan olen tallettanut ne vaan hänen vauvakirjaansa. Enkä olisi tehnyt tässä toisin, vaikka hän olisi tyttö (kuten toinen lukijani, ehkä sama kuin edellinen, huolehti).


Mutta mitäs tuolle meidän vauvalle sitten oikein kuuluu? Hänestä on kasvanut niin iso poika ihan huomaamatta. Poissa on ne vauvamaiset piirteet ja tilalle on tullut tarkkaavainen ja aurinkoinen vauvataapero. Luonteeltaan hän on edelleen se pieni aurinko, jonka hymy valaisee niin täydellisen ihanana. En voi käsittää, miten yksikään vauva voi olla niin naurua ja hymyä vaan koko ajan. Justus hekottaa ja nauraa ääneen ihan pikkujutuillekin. Hän on meidänpieni showmies ja koko perheen lemmikki.

Justus pysytteli tiiviisti paikoillaan isojen veljien tapaan aina reilu kuusikuiseksi, jolloin lähti liikkeelle pyörien ja kellonviisarin tapaan liikkuen. Reilu viikko sitten hän lähti ryömimään hyvin omintakeisella tavalla, josta laitoinkin videota instagramiin. Nyt mennäänkin jo vauhdilla ja matalimmalla olleet koristeet ovat saaneet siirtyä syrjään Justuksen tieltä. Olinkin jo unohtanut, miten ehtiväinen tuollainen pikkutoukka on! Kontaamaan lähdetään luultavasti ennen joulua, sen verran vauhtia tuolla tyypillä tuntuu olevan.

Tissillä Justus viihtyy edelleen ja imetys onkin mennyt meillä kaikenkaikkiaan ihmeen hyvin. Olin odotellut enemmän haasteita, mutta imetys tuntuu sujuvan ihan omalla painollaan. Äidinmaitoa Justus saa varmastikin ainakin vuoden ikään, katsotaan siitä sitten eteenpäin kuinka jatketaan. Nyt tissillä käyminen on ainakin vielä tosi tärkeää paitsi vauvalle, myös äidille. Muita ruokia Justus syö myös aika hyvin, vaikka itse olenkin ollut vähän laiska tarjoilemaan hänelle muuta kuin maitoaterioita. Nyt Justus syö oikeastaan kolmesta neljään ruokaateriaa päivässä ja maitoa hörppii ennen, jälkeen ja välissä 6-10 kertaa. Öisin Justus ei enää syökään, se loppui unikouluun josta kirjoitinkin jo aiemmin.

Sormiruokailuja ollaan alettu Justuksen kanssa jo treenailla ja pinsettiote tuleekin melkein. Talkmuruja hän metsästää jo aika taitavasti, mutta enemmän ruokailut on ihan vaan soseita, koska mä en vaan jaksa sitä sotkua. Ja Justusta ei oikein huvita syödä itse, sotkeminen on vaan kiinnostavampaa.

Potallakin ollaan alettu käydä, vaikkakin Justus ei vielä itse pysy potalla. Istuminen muutenkin on vielä vähän huteraa. Tuettuna tietysti sujuvaa, mutta itsekseen tasapaino ei vielä ole riittävän hyvä. 


Justus syö tuttia aina harmin tullen ja nukkumaan käydessä. Syli rauhoittaa kaikista tehokkaimmin ja Justus onkin oikein kunnon sylivauva! Mutta ihanaa kun on. Mikään ei ole suloisempaa kuin kainaloon kaivautuva vauva.

Justus on jo sanonut ekan sanansa, äitttiiiii. Paristi jo, niin että se voidaan jo tietoiseksi sanaksi sanoakin. Muutenkin Justus on kyllä ihan äitin poika ja välillä tulee hetkiä kun mikään muu kuin äiti ei kelpaa. Justus ei oikeastaan vierasta, mutta välillä saattaa alkaa jännittää vieraat naamat. 

Justus on vajaa kymmenkiloinen ja reilu 70 senttinen, eli kasvaa aika samoissa mitoissa kuin isoveljensä. Hänellä on ihanat pulleat reidet ja pehmoiset posket, joita ei vaan voi olla suukottamatta. Justuksella on paljon kiharaa vaaleaa tukkaa, joka menee takaa aina ihan takuille. Näissäkin kuvissa päässä on kunnon rastat. 

Justus rakastaa musiikkia ja pelkää kylpyä. Hänellä on kaksi alahammasta, jotka näkyvät aina Justuksen nauraessa. Hän tykkää juuri nyt päristellä suullaan ja nyrpistää nenäänsä. Hän on kuin pieni possu tuhistessaan nenä rutussa. Hän rakastaa seisomista ja hyppimistä. Sylissä hän ei pysy hetkeäkään paikallaan vaan kokoajan pitää touhuta jotain. Useimmiten hyppiä. 

Valloittava vauva.

tiistai 5. joulukuuta 2017

MOIMOI marraskuu !

Niin se marraskuu jäi taas taakse ja on aika kurkistaa vähän taaksepäin, kuinka vika syksy-kuukausi oikein sujui!


Marraskuu alkoi kovilla pakkasilla. Toppavaatteet sai ihan viimeistään kaivaa kaapeista ja luntakin tuprutti useana päivänä. Joka kerta se kuitenkin aina suli pois ja marraskuu ol ienimmäkseen pimeä, synkkä ja musta. 

Justus alkoi nukkua huonommin ja monena aamuna mulla oli fiilis, että olen vähintäänkin zombi. Sänkyyn jääminen ei vaan ole vaihtoehto, kun isot pitää olla kolmena kertana viikoss akerhossa, enkä oikein millään osa apäiväuniakaan nukkua. Olen sitten ottanut rennosti nuo isojen kerhoajat, kun Justuskin on nukkunut päiväunia. Netflix on tullut tutuksi noina hetkinä.


Julkaisin postaukset niin omasta talvipukeutumisestani kuin lastenkin haalareista. Justuksen talvivaatteista ei vielä olekaan tullut postausta, sen voisin julkaista vielä tämän vuoden puolella. Ennen kuin vauva kasvaa ulos toppahaalaristaan! 

Sisustettiin syyskotia ja käytiin viikonloppureissulla Joensuussa. Blogiss akirjoitin Justuksen syömisistä, leikistä.. 


Bongasin uuden vauvakirjan kauppareissulta ja sen myötä intouduin täyttämään kaikkien lasten kirjoja. Noi on kyllä ihania, kun niihin saa niin hyvin kaikki vauva-ajan muistot talteen. Oot niin ihana -vauvakirja pitää varmaan vielä hankkia isoillekin, se on niin kiva kun sinne voi tallettaa ihan mitä itse haluaa. Pitäisikin taas kehittää lasten kuvia! 

Kuvasin lasten kanssa nelisin joulukorttikuvat ja onnistuttiin ihmeen hyvin. Nyt jos vielä muistaisi tilata joulukortit ennen kuin joulu ihan konkreettisesti on täällä! 

Käytiin paristi uimassa ja mä tilasin muutamia uutuuksia Noshilta lasten vaatekaappiin. Nosh taitaa tällä hetkellä olla ainoita merkkejä joiltaolen lapsille ostanut vaatteita. Muuten heidän kaappinsa täydentyy aikalailla kirpparilta. Nosh onkin pienessä ajass anoussut mun ykkössuosikiksi niin omiss akuin lastenkin vaatteissa!


Isänpäiväviikonloppua juhlittiin ruotsinlaivalla ja isot pojat oli tietysti ihan innoissaan. Tukholmassa vaan kierreltiin ja käytiin Junibackenissa. Jo pelkästään metro oli isoille elämys ja me Henkan kanssa nautittiin laivan notkuvista buffetpöydistä. Tukholmarakkaus iski jälleen ja pitääkin lähiaikoina lähteä sinne uudelleen. Joko yhdessä lasten kanssa, tai sitten ihan vaan aikuisten matkalle!


Kotiin tullessa alkoikin black friday hypetys. Itsekin olin mukana Jollyroomin kamppiksessa, siellä olikin aika huikeat alet käynnissä! Toivottavasti bongailitte paljon joululahjoja tai muita löytöjä! 

Blogiss akirjoitin laivalla olosta ja Tukholmasta lasten kanssa. Julkaisin pitkästä aikaa meidän päivä postauksen, jonka jälkeen alettiinkin sairastella. Sitä on jatkunut aina näihin päiviin saakka, toivotaan että edessä on terveempi joulukuu! 

Kirjoitin meidän hyggenurkasta, joka on muuten mun ehdoton suosikkipaikkani meillä kotona. Marraskuussa instassa näkyi myös paljon noita Leikkien-tuotteita, joita saatiin testiin.


Kirjoitin ihonhoidosta ja siitä, mitä erityisesti meidän atoopikkojen ihon kanssa pitää huomioida. Herkultiin mieheni kanss ajuustoilla ja viinillä ja juhlittiin samalla meidän seitsemänvuotiskihlapäivää. Hitsit, onko kihloihin menostakin noin kauan aikaa! 

Isot kävi parturiss ataas pitkästä aikaa ja black week -kamppis jatkui instassa. 

Leivottiin sämpylöitä ja hehkutin instassa tuota mun kirppislöytöni, noita ihania pippuri- ja suolasirottimia. 


Justukselle aloitettiin unikoulu, joka lähti sujumaan tosi hyvin heti alkuunsa. Hän oli normaalia enemmän sylissä ja päivisin tissin perään, mutta muuten ei tuntunut olevan moksiskaan unikoulusta ja yösyömisen loppumisesta. 

Lähdettiin lasten kanssa Helsingin reissulle, Ikeaan ja pikkuserkkua moikkaamaan. Samalla visiitillä käytiin Lidlin joulutapahtumassa, josta saatiin mahtavat jouluneuleet ja päästiin ajelemaan koiravaljakolla. Huisin kivaa! 

Mä pidin taas Noshin kutsut, enkä tällä kertaa ostanutkaa isoille mitään. Justus sai kivan vaatekerran seuraavassa koossa, kun 62/68 kokoiset laitoin fb-kirpun villiksessä eteenpäin. 

Käytiin shoppailemassa BF-aleissa, mutta ei löydettykään mitään. Verkkokauppojen alet oli paremmat. JA koska isi oli pikkujouluissa, meillä oli leffa- ja karkki-ilta lasten kanssa. 

Sitten oli se vuoden paras päivä, ainakin meidän poikien mielestä. Nimittäin päivä paloasemalla. Me käytiin Paavolan pelastusasemalla ja nyt on taas tankattu paloautoss aistumista koko ensi vuodeksi. 


Tuossa kuvassa näkyykin yksi noista Lidlin huikeista jouluneuleista. Lapset saavat omansa luultavasti itsenäisyyspäivän joulukalenteriluukusta ja taidetaan vetäistä ne päälle itsenäisyyspäivän juhliin. 

Blogissa kerroin unikoulun toteutuksesta ja instassa julkaisin mietelauseen joka olisi hyvä muistaa varsinkin tän jouluhypen keskellä. Kadehtiminen on turhaa, sillä jokainen voi itse vaikuttaa omaan elämäänsä ja siihen millaista se on <3

MAtkakuume on tässä loskan keskellä kova ja vähän himottaisi varailla reissua ensi syksylle tai keväälle. Katsotaan, voi olla, että reissaaminen kolmen lapsen kanssa ei kuitenkaan kauheasti napostele..

Joulukuu lähestyy ja meillä kasailtiin joulukalenteria. Kerroin tuon aikalaatikon käytöstä meidän kalenterissa ja vielä marraskuun vikoina päivinä julkaisin kuvan meidän tonttuovesta. Siis siitä, jota meille ei pitänytkään tulla :D

Niin ja Justus, tuo ihana pikku unikeko nukahti kesken ostosreissun ostoskärryyn.


TERVETULOA JOULUKUU !