maanantai 11. joulukuuta 2017

Tissistä tuttipulloon + arvonta



Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä ESSKA:n kanssa.

Isojen poikien vauva-aikana tuli kokeiltua vähän jokaista pulloa ja löydettiinkin aika helposti meille sopiva. Silloin arki oli aikalailla pullojen pyörittelyä, sillä kaksi korvikevauvaa tarvitsivat myös tuplamäärän pulloja. Vauvamme söivät myös silloin tuttia, joita niitäkin oli melkoinen valikoima! Nyt Justuksen vauva-aikana me hankittiin silloin isojen vauvavuodelta hyväksi havaittuja tuttipulloja vain yksi. Tuttejakin hankittiin, sillä meille oli aika selvää, että vauvalle tarjotaan tuttia ja pidetään peukkuja, että hän sit' myös syö.

Justus on saanut aina vain äidinmaitoa, joko suoraan tissistä tai pumpattuna pulloon. Pullon antamista olen vähän pelännyt, sillä  halu imetyksen onnistumiseen on ollut niin voimakas, että olen pelännyt pullojen tekevän sille hallaa. Nyt kuitenkin Justuksen kasvaessa, olen alkanut kaivata omaa aikaa enemmän. Tiedossa on muutama pidempi päiväreissukin, joiden aikana isin pitäisi antaa useammat maitoateriat vauvalle. Saatiinkin sopivasti testiin ESSKA:n uutuuspulloja, joita vasta ihan hetki sitten on saatu Suomen valikoimiin. Merkki oli mulle entuudestaan ihan vieras, mutta nyt pikaisilla testauksilla pullo ja sen tuttiosa vaikuttaa tosi hyviltä. Pullo sopii hyvin niin omaan kuin vauvankin käteen, suuosassa on patentoitu ilmasysteemi, joka vähentää koliikkia ja estää ilmaa joutumasta vauvan mahaan. Pullo on 100% BPA-vapaa ja tuttiosa matkii rinnan muotoa helpottaakseen rinnast apulloon siirtymistä.


Meillä Justus oli ihan innoissaan päästessään kokeilemaan uusia pulloja. Me laitettiin pulloihin virtaukseltaan pienimmät tutit, jotta hän ei pääsisi liian helpolla. Tissistä kun joutuu aina vähän kovemmin imemään, jotta maitonsa saa tilattua. Pullojen korkit tuntuivat jämäkiltä, mutta ne sai silti helpoti auki ja tuttipullon kaksi eri kokoa antoivat kivasti liikkumavaraa. Pieni pullo riittää Justukselle maitoihin hyvin, mutta vaikkapa velliä olisi kiva laittaa isompaan pulloon. Toisaalta muistelen myös, että meidän korvikevauvat söivät huomattavasti isompia annoksia kuin tissivauva nyt, joten isompi pullo voisi olla silloin parempi.

Kerroinkin aluksi, että toivottiin vauvan kelpuuttavan tutin. Meillä kävi hyvin, sillä Justus on suostunut syömään tuttia aika helposti. Se on ollut monen tilanteen pelastus ja tissin korvike. Muotoilultaan nämä nyt testiin tulleet ESSKA:n tutit ovat aika samanmuotoisia kuin meillä aiemmin käytössä olleet, joten Justus otti nämä omakseen helposti. Parempaa näissä vaan on, että tutti on tosi ilmava. Tutti on tavallaan tuollainen kasin muotinen, eikä se peitä vauvan suuta kokonaan. Tuntuu, että ilmakin kiertää helpommin!



Tutit nousi mun suosikiksi hetkessä, varsinkin tuo kuvien ihana jouluinen pingviini. Justuskin kelpuutti nämä heti, kun olin vaan saanut ne steriloitua. Sterilointi näissä on muuten tosi helppo, tutteja ei tarvitse keitellä kattilassa, vaan ne voi laittaa suoraan vauvan suuhun. Paketti on nimittäin steriloitu ja tutti heti valmis käytettäväksi. Nuo paketit ovat myös tosi näppäriä muusskain säilytyksessa, tutti pysyy niissä puhtaana vaikka laukussa ollessaan.

ESSKA:n tuotteet ovat ihan uudet Suomen markkinoilla ja nyt niitä on saatavilla S-ryhmän kaupoista kuten Prismoista.

LUKIJAKILPAILU: Kommentoimalla postausta, voit voittaa itsellesi 30€:n arvoisen ESSKA-tuotepaketin. Jätä kommenttiin toimiva sähköpostiosoite ja kerro kenelle sinä tuotepaketin tarvitsisit. Arvonta-aikaa on tasan viikko, aina 18.12 klo 10 saakka. Kilpailun säännöt täällä.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Suomalaista käsityötä äidin hansikaslaatikkoon


Postauksessa esitellyt hansikkaat saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

Mä hukkaan aina kaikki hansikkaani. Unohdan ottaa kunnon hansikkaat mukaan kun lähden ajamaan autoa tai lenkkeilen hakemaan lapsia kerhosta. Hytisen ohuissa neulesormikkaissa tai yritän saada kädet lämpimiksi lapasissa. Hyvin usein, mun käsiä suojaa autoa ajaessa pelkät hihat.

Tämä kaikki muuttui kerralla, kun sain suomalaiselta perheyritykseltä uudet käsintehdyt nahkahansikkaat. Pelkään edelleen sitä, että hukkaan nämä, kuten melkein kaikki muutkin hansikkaani, mutta hienosti nämä ovat pysyneet mulla tallessa jo toista kuukautta. Ja voi että olen tyytyväinen näihin! 


Sormikkaat ovat mun mielestä kaikkein käytännöllisin hansikas. Toki pulkkamäessä ja lumileikeissä toimii paremmin rukkanen, mutta sormikas on käytännöllisempi muihin juttuihin. Nahkahansikkaalla saa hyvän otteen auton ohjauspyörästä ja vaunujen kahvasta. Se on kaunis villakangastakin kaverini, mutta sopii myös urheilutakkiin yhtälailla. 

Valitsin monista väreistä itselleni tuon suklaanruskean ja olenkin tykännyt siitä ihan valtavasti. Mustakin toimisi varmasti aina, mutta jotenkin tämä suklaa on sävynä ja värinä pehmeämpi ja enemmän minua. Koon puolesta jännäsin vähän, olisiko hansikas mulle pieni. Minulla on nimittäin tosi pitkät sormet, ja moni kaupass asovitettu hansikat on pituudesta usein pieni. Tämän hansikkaan suhteen koko onnistui kuitenkin ihan nappiin. Alkuunhan nahkahansikkaan pitääkin olla vähän ahdas, se kun mukautuu käden muotoon käytössä. Nyt kuukauden käytön jälkeen tuntuu, kuin hansikas olisi tehty mun käteen!

Mun hansikkaani on tämä , ulkokuori lampaannappaa ja sisällä lämmin merinovilla/polyesteri -vuori. Nämä hansikkaat on olleet uskomattoman lämpöiset ja vain kovemmilla pakkasilla olen vetäissyt käsiini vanhat rukkaset. Ne vaan eivät tunnu tuon merinovillavuoren jölkeen yhtään niin lämpimiltä, vaan olen alkanut miettiä, josko hankkisin kunnon rukkaset itselleni lämmittämään sormia myös lumileikeissä. Tämä sävy esimerkiksi olisi aika herkullinen mustan takin kanssa! 


Paccas oli mulle entuudestaan ihan vieras yritys, vaikka perheyrityksen taustalla onkin neljän sukupolven ammattitaito. Paccas-tuotteet valmistetaan Suomessa Pohjanmaalla, mikä näin Suomen 100v-juhlavuotena on mun mielestä aika hieno juttu! Laadusta kyllä huomaa, ettei kyseessä ole mikään massatuotantoyritys, vaan jokainen tuote valmistetaan yhtä antaumuksella ja tarkan yksilöllisesti. Materiaalin valmistuksessa huomioidaan Suomen sääolot ja nahka läpivärjätään, jotta se kestäisi mahdollisimman hyvin mahdollisimman pitkään. Paccas myös kiinnittää huomiota tuotantoprosessissa ylijääneeseen raaka-aineeseen ja käyttää ne muuhun.

Olen jo monena talvena miettinyt, että lapsillekin pitäisi saada kunnolliset kintaat lämmittämään sormia. Ja ne ilokseni Paccasilta saapuivatkin. Niistä kirjoitan lisää vielä ensi viikolla ihan omassa postauksessaan, mutta sitä ennen vinkkaisin teille koko joulukuun voimassa olevista alekoodeista!

Koodilla NELLI saat -10€ alennusta kaikista sormikkaista ja koodilla NELLINPOJAT kaikista merinovillaisista lampaannappaisista lastenkintaista -9€ PACCASin verkkokaupasta.

Paccas lupaa myös toimittaa kaikki 19.12 mennessä tilatut tuotteet hyvissä ajoin jouluksi, eli hienosti ehtii ostaa suomalaista käsityötä pukinkonttiin niitä tulevia pakkaspäiviä lämmittämään. 




keskiviikko 6. joulukuuta 2017

VAUVA kahdeksankuinen

Ihaninta itsenäisyyspäivää kaikille! Viettäkää oikein rauhallista juhlapäivää ja muistakaahan kilistellä 100 vuotiaalle Suomelle!

Nyt tähän väliin vauvan kuulumisia!

Meidän vauva täytti viikonloppuna jo kahdeksan kuukautta. Mun piti ihan laskea tuo ikä, sillä en vaan millään voinut uskoa, että oltaisiin neljän kuukauden päässä yksveepippaloista! Aika on kulunut kyllä ihan hirveällä vauhdilla, hetki sitten ei tästä vauvasta ollut vielä tietoakaan ja nyt tuntuu kuin hän olisi ollut elämässämme aina! Meidän ihana kahdeksankuinen. 

Moni onkin kysellyt, miksei Justuksesta ole blogissa postauksia. Tai miksei hänen kehitystään käydä kuukausikoosteissa läpi, kuten tuplien kohdalla käytiin. Miksi vauvaa käsittelevät postaukset ovat niin pintaraapaisuja. Tähän kaikkeen on oikeastaan se yksi ja sama syy, kuin on noihin isojenkin lasten syvällisten postausten puuttumiseen. Mä olen jo pidempään kirjoittanut blogia enemmän omasta näkökulmasta, katsauksena mun elämääni eikä lasten. Lapset ovat tietysti iso osa sitä ja kaikki pyöriikin toki heidän ympärillään. Mutta olen kokenut tän hyväksi tavaksi suojella heidän yksityisyyttään, kertomalla heistä vain pintapuolisesti. Justuksen kuukausipostaukset eivät puutu siksi, että hän olisi jotenkin vähemmän rakas kuin kaksi isompaa (kuten yksi lukija pelkäsi) vaan enemmänkin siksi, että isojen ollessa vauvoja mun blogilla oli parikymmentä tuhatta lukijaa vähemmän. Mä en ole halunnut kertoa kaikkea mun vauvan vauvavuodesta lukijoille vaan olen tallettanut ne vaan hänen vauvakirjaansa. Enkä olisi tehnyt tässä toisin, vaikka hän olisi tyttö (kuten toinen lukijani, ehkä sama kuin edellinen, huolehti).


Mutta mitäs tuolle meidän vauvalle sitten oikein kuuluu? Hänestä on kasvanut niin iso poika ihan huomaamatta. Poissa on ne vauvamaiset piirteet ja tilalle on tullut tarkkaavainen ja aurinkoinen vauvataapero. Luonteeltaan hän on edelleen se pieni aurinko, jonka hymy valaisee niin täydellisen ihanana. En voi käsittää, miten yksikään vauva voi olla niin naurua ja hymyä vaan koko ajan. Justus hekottaa ja nauraa ääneen ihan pikkujutuillekin. Hän on meidänpieni showmies ja koko perheen lemmikki.

Justus pysytteli tiiviisti paikoillaan isojen veljien tapaan aina reilu kuusikuiseksi, jolloin lähti liikkeelle pyörien ja kellonviisarin tapaan liikkuen. Reilu viikko sitten hän lähti ryömimään hyvin omintakeisella tavalla, josta laitoinkin videota instagramiin. Nyt mennäänkin jo vauhdilla ja matalimmalla olleet koristeet ovat saaneet siirtyä syrjään Justuksen tieltä. Olinkin jo unohtanut, miten ehtiväinen tuollainen pikkutoukka on! Kontaamaan lähdetään luultavasti ennen joulua, sen verran vauhtia tuolla tyypillä tuntuu olevan.

Tissillä Justus viihtyy edelleen ja imetys onkin mennyt meillä kaikenkaikkiaan ihmeen hyvin. Olin odotellut enemmän haasteita, mutta imetys tuntuu sujuvan ihan omalla painollaan. Äidinmaitoa Justus saa varmastikin ainakin vuoden ikään, katsotaan siitä sitten eteenpäin kuinka jatketaan. Nyt tissillä käyminen on ainakin vielä tosi tärkeää paitsi vauvalle, myös äidille. Muita ruokia Justus syö myös aika hyvin, vaikka itse olenkin ollut vähän laiska tarjoilemaan hänelle muuta kuin maitoaterioita. Nyt Justus syö oikeastaan kolmesta neljään ruokaateriaa päivässä ja maitoa hörppii ennen, jälkeen ja välissä 6-10 kertaa. Öisin Justus ei enää syökään, se loppui unikouluun josta kirjoitinkin jo aiemmin.

Sormiruokailuja ollaan alettu Justuksen kanssa jo treenailla ja pinsettiote tuleekin melkein. Talkmuruja hän metsästää jo aika taitavasti, mutta enemmän ruokailut on ihan vaan soseita, koska mä en vaan jaksa sitä sotkua. Ja Justusta ei oikein huvita syödä itse, sotkeminen on vaan kiinnostavampaa.

Potallakin ollaan alettu käydä, vaikkakin Justus ei vielä itse pysy potalla. Istuminen muutenkin on vielä vähän huteraa. Tuettuna tietysti sujuvaa, mutta itsekseen tasapaino ei vielä ole riittävän hyvä. 


Justus syö tuttia aina harmin tullen ja nukkumaan käydessä. Syli rauhoittaa kaikista tehokkaimmin ja Justus onkin oikein kunnon sylivauva! Mutta ihanaa kun on. Mikään ei ole suloisempaa kuin kainaloon kaivautuva vauva.

Justus on jo sanonut ekan sanansa, äitttiiiii. Paristi jo, niin että se voidaan jo tietoiseksi sanaksi sanoakin. Muutenkin Justus on kyllä ihan äitin poika ja välillä tulee hetkiä kun mikään muu kuin äiti ei kelpaa. Justus ei oikeastaan vierasta, mutta välillä saattaa alkaa jännittää vieraat naamat. 

Justus on vajaa kymmenkiloinen ja reilu 70 senttinen, eli kasvaa aika samoissa mitoissa kuin isoveljensä. Hänellä on ihanat pulleat reidet ja pehmoiset posket, joita ei vaan voi olla suukottamatta. Justuksella on paljon kiharaa vaaleaa tukkaa, joka menee takaa aina ihan takuille. Näissäkin kuvissa päässä on kunnon rastat. 

Justus rakastaa musiikkia ja pelkää kylpyä. Hänellä on kaksi alahammasta, jotka näkyvät aina Justuksen nauraessa. Hän tykkää juuri nyt päristellä suullaan ja nyrpistää nenäänsä. Hän on kuin pieni possu tuhistessaan nenä rutussa. Hän rakastaa seisomista ja hyppimistä. Sylissä hän ei pysy hetkeäkään paikallaan vaan kokoajan pitää touhuta jotain. Useimmiten hyppiä. 

Valloittava vauva.