sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Suomalaista käsityötä äidin hansikaslaatikkoon


Postauksessa esitellyt hansikkaat saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

Mä hukkaan aina kaikki hansikkaani. Unohdan ottaa kunnon hansikkaat mukaan kun lähden ajamaan autoa tai lenkkeilen hakemaan lapsia kerhosta. Hytisen ohuissa neulesormikkaissa tai yritän saada kädet lämpimiksi lapasissa. Hyvin usein, mun käsiä suojaa autoa ajaessa pelkät hihat.

Tämä kaikki muuttui kerralla, kun sain suomalaiselta perheyritykseltä uudet käsintehdyt nahkahansikkaat. Pelkään edelleen sitä, että hukkaan nämä, kuten melkein kaikki muutkin hansikkaani, mutta hienosti nämä ovat pysyneet mulla tallessa jo toista kuukautta. Ja voi että olen tyytyväinen näihin! 


Sormikkaat ovat mun mielestä kaikkein käytännöllisin hansikas. Toki pulkkamäessä ja lumileikeissä toimii paremmin rukkanen, mutta sormikas on käytännöllisempi muihin juttuihin. Nahkahansikkaalla saa hyvän otteen auton ohjauspyörästä ja vaunujen kahvasta. Se on kaunis villakangastakin kaverini, mutta sopii myös urheilutakkiin yhtälailla. 

Valitsin monista väreistä itselleni tuon suklaanruskean ja olenkin tykännyt siitä ihan valtavasti. Mustakin toimisi varmasti aina, mutta jotenkin tämä suklaa on sävynä ja värinä pehmeämpi ja enemmän minua. Koon puolesta jännäsin vähän, olisiko hansikas mulle pieni. Minulla on nimittäin tosi pitkät sormet, ja moni kaupass asovitettu hansikat on pituudesta usein pieni. Tämän hansikkaan suhteen koko onnistui kuitenkin ihan nappiin. Alkuunhan nahkahansikkaan pitääkin olla vähän ahdas, se kun mukautuu käden muotoon käytössä. Nyt kuukauden käytön jälkeen tuntuu, kuin hansikas olisi tehty mun käteen!

Mun hansikkaani on tämä , ulkokuori lampaannappaa ja sisällä lämmin merinovilla/polyesteri -vuori. Nämä hansikkaat on olleet uskomattoman lämpöiset ja vain kovemmilla pakkasilla olen vetäissyt käsiini vanhat rukkaset. Ne vaan eivät tunnu tuon merinovillavuoren jölkeen yhtään niin lämpimiltä, vaan olen alkanut miettiä, josko hankkisin kunnon rukkaset itselleni lämmittämään sormia myös lumileikeissä. Tämä sävy esimerkiksi olisi aika herkullinen mustan takin kanssa! 


Paccas oli mulle entuudestaan ihan vieras yritys, vaikka perheyrityksen taustalla onkin neljän sukupolven ammattitaito. Paccas-tuotteet valmistetaan Suomessa Pohjanmaalla, mikä näin Suomen 100v-juhlavuotena on mun mielestä aika hieno juttu! Laadusta kyllä huomaa, ettei kyseessä ole mikään massatuotantoyritys, vaan jokainen tuote valmistetaan yhtä antaumuksella ja tarkan yksilöllisesti. Materiaalin valmistuksessa huomioidaan Suomen sääolot ja nahka läpivärjätään, jotta se kestäisi mahdollisimman hyvin mahdollisimman pitkään. Paccas myös kiinnittää huomiota tuotantoprosessissa ylijääneeseen raaka-aineeseen ja käyttää ne muuhun.

Olen jo monena talvena miettinyt, että lapsillekin pitäisi saada kunnolliset kintaat lämmittämään sormia. Ja ne ilokseni Paccasilta saapuivatkin. Niistä kirjoitan lisää vielä ensi viikolla ihan omassa postauksessaan, mutta sitä ennen vinkkaisin teille koko joulukuun voimassa olevista alekoodeista!

Koodilla NELLI saat -10€ alennusta kaikista sormikkaista ja koodilla NELLINPOJAT kaikista merinovillaisista lampaannappaisista lastenkintaista -9€ PACCASin verkkokaupasta.

Paccas lupaa myös toimittaa kaikki 19.12 mennessä tilatut tuotteet hyvissä ajoin jouluksi, eli hienosti ehtii ostaa suomalaista käsityötä pukinkonttiin niitä tulevia pakkaspäiviä lämmittämään. 




keskiviikko 6. joulukuuta 2017

VAUVA kahdeksankuinen

Ihaninta itsenäisyyspäivää kaikille! Viettäkää oikein rauhallista juhlapäivää ja muistakaahan kilistellä 100 vuotiaalle Suomelle!

Nyt tähän väliin vauvan kuulumisia!

Meidän vauva täytti viikonloppuna jo kahdeksan kuukautta. Mun piti ihan laskea tuo ikä, sillä en vaan millään voinut uskoa, että oltaisiin neljän kuukauden päässä yksveepippaloista! Aika on kulunut kyllä ihan hirveällä vauhdilla, hetki sitten ei tästä vauvasta ollut vielä tietoakaan ja nyt tuntuu kuin hän olisi ollut elämässämme aina! Meidän ihana kahdeksankuinen. 

Moni onkin kysellyt, miksei Justuksesta ole blogissa postauksia. Tai miksei hänen kehitystään käydä kuukausikoosteissa läpi, kuten tuplien kohdalla käytiin. Miksi vauvaa käsittelevät postaukset ovat niin pintaraapaisuja. Tähän kaikkeen on oikeastaan se yksi ja sama syy, kuin on noihin isojenkin lasten syvällisten postausten puuttumiseen. Mä olen jo pidempään kirjoittanut blogia enemmän omasta näkökulmasta, katsauksena mun elämääni eikä lasten. Lapset ovat tietysti iso osa sitä ja kaikki pyöriikin toki heidän ympärillään. Mutta olen kokenut tän hyväksi tavaksi suojella heidän yksityisyyttään, kertomalla heistä vain pintapuolisesti. Justuksen kuukausipostaukset eivät puutu siksi, että hän olisi jotenkin vähemmän rakas kuin kaksi isompaa (kuten yksi lukija pelkäsi) vaan enemmänkin siksi, että isojen ollessa vauvoja mun blogilla oli parikymmentä tuhatta lukijaa vähemmän. Mä en ole halunnut kertoa kaikkea mun vauvan vauvavuodesta lukijoille vaan olen tallettanut ne vaan hänen vauvakirjaansa. Enkä olisi tehnyt tässä toisin, vaikka hän olisi tyttö (kuten toinen lukijani, ehkä sama kuin edellinen, huolehti).


Mutta mitäs tuolle meidän vauvalle sitten oikein kuuluu? Hänestä on kasvanut niin iso poika ihan huomaamatta. Poissa on ne vauvamaiset piirteet ja tilalle on tullut tarkkaavainen ja aurinkoinen vauvataapero. Luonteeltaan hän on edelleen se pieni aurinko, jonka hymy valaisee niin täydellisen ihanana. En voi käsittää, miten yksikään vauva voi olla niin naurua ja hymyä vaan koko ajan. Justus hekottaa ja nauraa ääneen ihan pikkujutuillekin. Hän on meidänpieni showmies ja koko perheen lemmikki.

Justus pysytteli tiiviisti paikoillaan isojen veljien tapaan aina reilu kuusikuiseksi, jolloin lähti liikkeelle pyörien ja kellonviisarin tapaan liikkuen. Reilu viikko sitten hän lähti ryömimään hyvin omintakeisella tavalla, josta laitoinkin videota instagramiin. Nyt mennäänkin jo vauhdilla ja matalimmalla olleet koristeet ovat saaneet siirtyä syrjään Justuksen tieltä. Olinkin jo unohtanut, miten ehtiväinen tuollainen pikkutoukka on! Kontaamaan lähdetään luultavasti ennen joulua, sen verran vauhtia tuolla tyypillä tuntuu olevan.

Tissillä Justus viihtyy edelleen ja imetys onkin mennyt meillä kaikenkaikkiaan ihmeen hyvin. Olin odotellut enemmän haasteita, mutta imetys tuntuu sujuvan ihan omalla painollaan. Äidinmaitoa Justus saa varmastikin ainakin vuoden ikään, katsotaan siitä sitten eteenpäin kuinka jatketaan. Nyt tissillä käyminen on ainakin vielä tosi tärkeää paitsi vauvalle, myös äidille. Muita ruokia Justus syö myös aika hyvin, vaikka itse olenkin ollut vähän laiska tarjoilemaan hänelle muuta kuin maitoaterioita. Nyt Justus syö oikeastaan kolmesta neljään ruokaateriaa päivässä ja maitoa hörppii ennen, jälkeen ja välissä 6-10 kertaa. Öisin Justus ei enää syökään, se loppui unikouluun josta kirjoitinkin jo aiemmin.

Sormiruokailuja ollaan alettu Justuksen kanssa jo treenailla ja pinsettiote tuleekin melkein. Talkmuruja hän metsästää jo aika taitavasti, mutta enemmän ruokailut on ihan vaan soseita, koska mä en vaan jaksa sitä sotkua. Ja Justusta ei oikein huvita syödä itse, sotkeminen on vaan kiinnostavampaa.

Potallakin ollaan alettu käydä, vaikkakin Justus ei vielä itse pysy potalla. Istuminen muutenkin on vielä vähän huteraa. Tuettuna tietysti sujuvaa, mutta itsekseen tasapaino ei vielä ole riittävän hyvä. 


Justus syö tuttia aina harmin tullen ja nukkumaan käydessä. Syli rauhoittaa kaikista tehokkaimmin ja Justus onkin oikein kunnon sylivauva! Mutta ihanaa kun on. Mikään ei ole suloisempaa kuin kainaloon kaivautuva vauva.

Justus on jo sanonut ekan sanansa, äitttiiiii. Paristi jo, niin että se voidaan jo tietoiseksi sanaksi sanoakin. Muutenkin Justus on kyllä ihan äitin poika ja välillä tulee hetkiä kun mikään muu kuin äiti ei kelpaa. Justus ei oikeastaan vierasta, mutta välillä saattaa alkaa jännittää vieraat naamat. 

Justus on vajaa kymmenkiloinen ja reilu 70 senttinen, eli kasvaa aika samoissa mitoissa kuin isoveljensä. Hänellä on ihanat pulleat reidet ja pehmoiset posket, joita ei vaan voi olla suukottamatta. Justuksella on paljon kiharaa vaaleaa tukkaa, joka menee takaa aina ihan takuille. Näissäkin kuvissa päässä on kunnon rastat. 

Justus rakastaa musiikkia ja pelkää kylpyä. Hänellä on kaksi alahammasta, jotka näkyvät aina Justuksen nauraessa. Hän tykkää juuri nyt päristellä suullaan ja nyrpistää nenäänsä. Hän on kuin pieni possu tuhistessaan nenä rutussa. Hän rakastaa seisomista ja hyppimistä. Sylissä hän ei pysy hetkeäkään paikallaan vaan kokoajan pitää touhuta jotain. Useimmiten hyppiä. 

Valloittava vauva.

tiistai 5. joulukuuta 2017

MOIMOI marraskuu !

Niin se marraskuu jäi taas taakse ja on aika kurkistaa vähän taaksepäin, kuinka vika syksy-kuukausi oikein sujui!


Marraskuu alkoi kovilla pakkasilla. Toppavaatteet sai ihan viimeistään kaivaa kaapeista ja luntakin tuprutti useana päivänä. Joka kerta se kuitenkin aina suli pois ja marraskuu ol ienimmäkseen pimeä, synkkä ja musta. 

Justus alkoi nukkua huonommin ja monena aamuna mulla oli fiilis, että olen vähintäänkin zombi. Sänkyyn jääminen ei vaan ole vaihtoehto, kun isot pitää olla kolmena kertana viikoss akerhossa, enkä oikein millään osa apäiväuniakaan nukkua. Olen sitten ottanut rennosti nuo isojen kerhoajat, kun Justuskin on nukkunut päiväunia. Netflix on tullut tutuksi noina hetkinä.


Julkaisin postaukset niin omasta talvipukeutumisestani kuin lastenkin haalareista. Justuksen talvivaatteista ei vielä olekaan tullut postausta, sen voisin julkaista vielä tämän vuoden puolella. Ennen kuin vauva kasvaa ulos toppahaalaristaan! 

Sisustettiin syyskotia ja käytiin viikonloppureissulla Joensuussa. Blogiss akirjoitin Justuksen syömisistä, leikistä.. 


Bongasin uuden vauvakirjan kauppareissulta ja sen myötä intouduin täyttämään kaikkien lasten kirjoja. Noi on kyllä ihania, kun niihin saa niin hyvin kaikki vauva-ajan muistot talteen. Oot niin ihana -vauvakirja pitää varmaan vielä hankkia isoillekin, se on niin kiva kun sinne voi tallettaa ihan mitä itse haluaa. Pitäisikin taas kehittää lasten kuvia! 

Kuvasin lasten kanssa nelisin joulukorttikuvat ja onnistuttiin ihmeen hyvin. Nyt jos vielä muistaisi tilata joulukortit ennen kuin joulu ihan konkreettisesti on täällä! 

Käytiin paristi uimassa ja mä tilasin muutamia uutuuksia Noshilta lasten vaatekaappiin. Nosh taitaa tällä hetkellä olla ainoita merkkejä joiltaolen lapsille ostanut vaatteita. Muuten heidän kaappinsa täydentyy aikalailla kirpparilta. Nosh onkin pienessä ajass anoussut mun ykkössuosikiksi niin omiss akuin lastenkin vaatteissa!


Isänpäiväviikonloppua juhlittiin ruotsinlaivalla ja isot pojat oli tietysti ihan innoissaan. Tukholmassa vaan kierreltiin ja käytiin Junibackenissa. Jo pelkästään metro oli isoille elämys ja me Henkan kanssa nautittiin laivan notkuvista buffetpöydistä. Tukholmarakkaus iski jälleen ja pitääkin lähiaikoina lähteä sinne uudelleen. Joko yhdessä lasten kanssa, tai sitten ihan vaan aikuisten matkalle!


Kotiin tullessa alkoikin black friday hypetys. Itsekin olin mukana Jollyroomin kamppiksessa, siellä olikin aika huikeat alet käynnissä! Toivottavasti bongailitte paljon joululahjoja tai muita löytöjä! 

Blogiss akirjoitin laivalla olosta ja Tukholmasta lasten kanssa. Julkaisin pitkästä aikaa meidän päivä postauksen, jonka jälkeen alettiinkin sairastella. Sitä on jatkunut aina näihin päiviin saakka, toivotaan että edessä on terveempi joulukuu! 

Kirjoitin meidän hyggenurkasta, joka on muuten mun ehdoton suosikkipaikkani meillä kotona. Marraskuussa instassa näkyi myös paljon noita Leikkien-tuotteita, joita saatiin testiin.


Kirjoitin ihonhoidosta ja siitä, mitä erityisesti meidän atoopikkojen ihon kanssa pitää huomioida. Herkultiin mieheni kanss ajuustoilla ja viinillä ja juhlittiin samalla meidän seitsemänvuotiskihlapäivää. Hitsit, onko kihloihin menostakin noin kauan aikaa! 

Isot kävi parturiss ataas pitkästä aikaa ja black week -kamppis jatkui instassa. 

Leivottiin sämpylöitä ja hehkutin instassa tuota mun kirppislöytöni, noita ihania pippuri- ja suolasirottimia. 


Justukselle aloitettiin unikoulu, joka lähti sujumaan tosi hyvin heti alkuunsa. Hän oli normaalia enemmän sylissä ja päivisin tissin perään, mutta muuten ei tuntunut olevan moksiskaan unikoulusta ja yösyömisen loppumisesta. 

Lähdettiin lasten kanssa Helsingin reissulle, Ikeaan ja pikkuserkkua moikkaamaan. Samalla visiitillä käytiin Lidlin joulutapahtumassa, josta saatiin mahtavat jouluneuleet ja päästiin ajelemaan koiravaljakolla. Huisin kivaa! 

Mä pidin taas Noshin kutsut, enkä tällä kertaa ostanutkaa isoille mitään. Justus sai kivan vaatekerran seuraavassa koossa, kun 62/68 kokoiset laitoin fb-kirpun villiksessä eteenpäin. 

Käytiin shoppailemassa BF-aleissa, mutta ei löydettykään mitään. Verkkokauppojen alet oli paremmat. JA koska isi oli pikkujouluissa, meillä oli leffa- ja karkki-ilta lasten kanssa. 

Sitten oli se vuoden paras päivä, ainakin meidän poikien mielestä. Nimittäin päivä paloasemalla. Me käytiin Paavolan pelastusasemalla ja nyt on taas tankattu paloautoss aistumista koko ensi vuodeksi. 


Tuossa kuvassa näkyykin yksi noista Lidlin huikeista jouluneuleista. Lapset saavat omansa luultavasti itsenäisyyspäivän joulukalenteriluukusta ja taidetaan vetäistä ne päälle itsenäisyyspäivän juhliin. 

Blogissa kerroin unikoulun toteutuksesta ja instassa julkaisin mietelauseen joka olisi hyvä muistaa varsinkin tän jouluhypen keskellä. Kadehtiminen on turhaa, sillä jokainen voi itse vaikuttaa omaan elämäänsä ja siihen millaista se on <3

MAtkakuume on tässä loskan keskellä kova ja vähän himottaisi varailla reissua ensi syksylle tai keväälle. Katsotaan, voi olla, että reissaaminen kolmen lapsen kanssa ei kuitenkaan kauheasti napostele..

Joulukuu lähestyy ja meillä kasailtiin joulukalenteria. Kerroin tuon aikalaatikon käytöstä meidän kalenterissa ja vielä marraskuun vikoina päivinä julkaisin kuvan meidän tonttuovesta. Siis siitä, jota meille ei pitänytkään tulla :D

Niin ja Justus, tuo ihana pikku unikeko nukahti kesken ostosreissun ostoskärryyn.


TERVETULOA JOULUKUU ! 

maanantai 4. joulukuuta 2017

Viikonloppufiilikset


Kivaa maanantaita! Yksi viikonloppu olisi taas takanapäin, toivottavasti se oli teillä oikein onnistunut. Meillä oli pitkästä aikaa oikein kunnon perheviikonloppu ja touhuiltiin kaikkea kivaa keskenämme. Isossa osassa viikonlopussa on tietysti ollut tää kaikki joulunodotus ja hössötys, meillä lapset ovat olleet tosi innoissaan joulukalenterista ja tuosta tonttuovesta. Ja onhan tuo tonttuovi tuonut aivan uuden ulottuvuuteensa lasten uhkailuun. Haha, siiskun se tonttuhan on nyt konkreettisempi, kun se ihan asuu meillä. Pojat muistuttelevat toisiaan, että älä huuda, tonttu kuuntelee!

Meidän viikonloppua on värittäneet myös noi joulukalenteriin laitetut tehtävät, jotka olivat kyllä loistoidea! Muistin virkistämiseksi, otin ne meidän Leikkieniltä saadusta Aikalaatikosta ja muokkasin niitä tarvittaessa meille sopivammaksi. Esimerkiksi perjantain tehtävä oli pulkkamäen laskun lisäksi lähteä porukalle joulutapahtumaan, jossa me vietettiinkin useampi tunti ihanassa lumisateessa.

Lauantain tehtävä oli leikkiä piilosta, jonka lisäksi lähdettiin luistelemaan. Lahden torille on avattu luistelukenttä, jota haluttiin testata. On muuten ihan loistopaikalla, luistelukenttien ongelma on mun mielestä aina ollut palveluttomuus, siis se ettei sieltä löydy vessoja tai kahviloita. Torilla kaikki on lähellä ja itsekin hörpin kahvia kentän laidalla, kun isi luisteli isojen poikien kanssa. 

Luisteluiden jälkeen käytiin tietysti juomassa kaakaot Sokoksella. Pojat halusi kaakaoon kermavaahtoa ja kaveriksi ostettiin vielä mokkapalat. Kaakao ja mokkapalat on kyllä ihan mahtava makupari!

Sunnuntai kuluikin mun kohdalla enimmäkseen töitä tehden, kun isi ja pojat touhuili kotona joulujuttuja. Kalenterista tuli sunnuntaille tehtäväksi kirjoittaa joulupukille ja se onkin nyt ollut työnalla. On aika herttaista, ettei nuo meidän lapset osaa toivoa itselleen kuin yhtä lahjaa. Kasperin toive on sateenvarjo ja Rasmuksen metsäkone. Lelukaupassa käydessä he tietysti bongailevat vaikka mitä, mitä kysyvät sitten joulupukilta, mutta silti tosipaikan tullen, on nämä heidän toiveensa.

pipot saatu LIDLsuomi



Perjantain joulutapahtumassa tavattiinkin taas joulupukki, jolle lapset toiveensa kertoi. Muutenkin tuo tapahtuma oli tosi ihana ja maasto mitä parhain. Niin ja keli. Lunta tuprutti taivaan täydeltä ja oli tosi ihanan jouluinen ilma. Nyt sitten tuleekin taas vettä, joka kummasti latistaa tätä joulufiilistä.

Viikonloppuna ollaan myös laitettu kotiin vähän joulua, ei mitenkään isosti, mutta muutamilla jouluvaloilla ja tähdillä saa kyllä ihmeitä aikaan! Lapset olisivat halunneet laittaa meille jo kuusen, eivätkä nyt millään jaksa odotella sitä kun mennään se hakemaan. Meillä on ollut jo mun lapsuudesta perinteenä, että kuusi haetaan ennen joulua omast ametsästä ja käydään samalla laavulla paistamassa makkarat. Pojista tää oli viime vuonna niin jännää, että tän vuoden reissua odotellaan jo innoissaan.

Justuksellekin tuli jo kahdeksan kuukautta mittariin viikonloppuna, en voi millään käsittää miten tuo meidän pieni kasvaa niin vauhdilla. Hän on edelleen tosi yskäinen ja korvasta löytynyt tulehdus tuntuu kiusaavan varsinkin öisin. Silti nuo pienet on vaan niin urheita sairastajia, meidänkin vauva vaan hymy korvissa naureskelee, vaikka nenä onkin ihan tukossa ja yskä kiusaa. Toivotaan, että alkuviikosta jo helpottaa ja itsenäisyyspäivää päästään juhlimaan terveinä!

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Loskakelien pelastus



Postaus sisältää mainoslinkkejä
merkitty *

Joulukuu ja niin ne ikävät loskakelit vaan taas saapuivat. Eilen oli niin ihana keli, pikkupakkanen ja paljon lunta. Tähän aamuun herättiinkin sitten taas vesisateessa ja loskassa. Tuntuu, että nää Suomen kelit ja varsin talvet menee vaan kokoajan märempään ja vetisempään suuntaan!

Toppahaalareissa on onneksi hyvä vedensietokyky, mutta ainakaan itse en viitsi lapsille toppiksia laittaa tuohon vesikeliin. Usein mennäänkin kuorivaatteilla, aluskerrastoilla ja kuriksilla. Mutta hitsivie mikä pukeminen siinä on! Ensin ajattelin tätä pukemisrumbaa helpottamaan lapsille jotain kakkoshaalaria, kuten tätä toppahaalaria*, mutta sitten bongasin nää täydelliset kurahaalarit*! Miksi olisinkaan ostanut toiset toppahaalarit kun yhdet on jo olemassa?

Ja siis miksi ihmeessä en ole aiemmin näitä kurahaalareita keksinyt? Miksi mä olen pukenut lapsille kolme eri kerrosta, kun olisin selvinnyt kaikesta kerralla ja yhdellä vaatekerroksella? Pelkäsin alkuun, että nää haalarit olisi liian kylmät, mutta tuo sisäfleece tuntuu olevan sen verran paksu, että ainakin meidän lapset pysyy lämpöisenä. Ja jos viima olisi oikein kova, voisihan tuonne alle vetää vielä villahaalarin.

Kuosivalikoimaa oli tosi reilusti. Pojat olisivat halunneet tän dinokuosin*, mun koska tilausvaiheessa ei kokoja siinä ollut, valittiin yhteisymmärryksessä nuo kuvien mustavalkoiset* haalarit. Myös toi kala* olisi ollut mun mielestä tosi kiva ja siinä on hyvin kokojakin, mutta pojat itse ei sille syttyneet. Sävy haalareissa onkin aika hyvä, sillä lika ei näissä pahemmin näy. Tuo kurakangas on myös tavallista kurista liukkaampaa, tai siltä ainakin tuntuu. Nämä haalarit saa nimittäin tosi kätevästi suihkutettua puhtaaksi.

Meidän 110cm ja 106cm lapset käyttävät kuvissa kokoa 116, joka on kyllä reilu mutta kiristysremmillä vyötäröllä saa haalaria sopivasti kasaan ja istuvammaksi. 

lauantai 2. joulukuuta 2017

Joululahjavinkit leikki-ikäisille

Joulukuu tarkoittaa useille myös joululahjaostoksia, sekä helposti tietämättömyyttä siitä, mitä sille sukulais- tai kummilapselle nyt hankkisi. Meille ainakin alkaa lasten lahjakyselyitä tulla jo hyvissä ajoin syksyllä, ja niitä yritänkin sitten aina kysellessä muistella. Toki jokainen lapsi on yksilö, eikä mieltymykset ole kaikilla samat. Kasailin tähän nyt omien lasteni suosikkeja, mutta myös sellaisia yleispäteviä juttuja, jotka toimivat vähän joka lapselle.  Lahjavinkkejä, jotka itse olen todennut hyviksi ja toimiviksi.

Alkuun on kuitenkin sanottava, että kaikista parhaita ovat aineettomat lahjat. Meidän lapset ovat niitä kiitettävästi saaneetkin ja luulen, että ne Korkeasaari, Linnanmäki ja HopLop -reissut on jääneet lasten mieliin. Lahjan ei tarvitse aina olla materiaa. Vaikka aikaa tietysti voi käyttää muutenvaankin, on tuollainen lahjakortilla luvattu reissu aina konkreettisempi.

Jos lapselta kysytään, tule toiveena usein ekana joku lelu. Se ykköstoivemieltymys on aina aika lapsikohtainen, mutta sitten on näitä suosikkeja, jotka uppoavat melkein lapseen kuin lapseen. Ryhmä Hau on ehkä se varmin nakki alle kouluikäiselle. Vai olenko väärässä, että noita koiria taitaa fanittaa niin tytöt kuin pojatkin aina parista vuodesta ylöspäin. Ryhmä Hau -tavarass aon sekin kiva, että leluja löytyy monest ahintaluokasta. Pikkuajoneuvoja ja koiria kympillä, settejä aina parista kympistä viiteenkymppiin ja sitten ne muutamat kalliit satasen jutut.


Toinen varma leluhankinta on duplot. Settejä on ihan kamalasti ja jos ei ole varma mitä lapsella jo on, peruspalikat on aika varma. Tuon kuvan rakennustyömaasetin Rasmus sai kummeiltaan synttärilahjaksi, eikä meillä varmaan millään duplolla olla leikitty niin paljon kuin sillä. Duplojen suhteen kannattaa kuitenkin kysellä leikki-ikäisen vanhemmalta vieläkö ne uppoaa. Meillä ne nimittäin ovat vielä isokin hitti, mutta useampi kommentoikin edelliseen leikkipostaukseen, ettei omat nelivuotiaat enää välitä duploista vaan pikkulegot on se juttu. Tosin sieltäkin valikoimaa löytyy rutkasti ja monesta hintaluokasta!

Sitten on brion junarata ja sen oheistuotteet. Tää on meidän lapsilla ollut ja tulee varmaan olemaan yksi mieleisimmistä leluista. Ja mun mielestä on huippua kun tää on puuta ja tätä saa kasvatettua pikkuhiljaa erilaisilla osilla. Kasperin toivelistalla on tuo poliisiasema ja oon kuullut tontuilta, että sellainen olisi ehkä tulossa..

Toinen vasta hetki sitten bongattu lelusuosikki on nuo smartmaxin magneettipalikat. Mitä isompi paketti, sen isompia rakennelmia saa tehtyä. Mutta pienelläkin paketilla pääsee hyvään alkuun. Eikä se smartmaxin junakaan ole hullumpi leikki-ikäiselle.

Usein pojille ostaessa hälytysajoneuvoissa ei voi mennä vikaan. Poliisiauto, paloauto, ambulanssi. Tai mikävaan niihin liittyvä uppoaa ainakin meidän lapsiin. Tosin niin taitaa upota kaikki muutkin koneet ja rekat. Rasmuksen lahjatoive on esimerkiksi metsäkone. 

Ja sitten mun on pakko nostaa tuo madmattr, jota olen paristi instan puolellakin kehunut. Ihan superkoukuttava aikuisellekin, mutta lapsetkin viihtyy ton pariss akauan. Mä taidan laittaa tätä lapsille jo joulukalenteriin, sillä aattona ilmestyessään tällä luultavasti pitäisi päästä leikkimään heti. Mutta jos perus muovailuvahat on jo vanhajuttu, tää on kyllä ihan ehdoton! 

Jos leluja ei halua hankkia, on kirja ehkä yksi parhaista lahjoista. Mä usein vinkkaankin meidän lasten kummeille kirjoista, sillä tykkään niistä niin kovin itsekin. Tatut ja Patut on varmaan aika monen leikki-ikäisen suosikki ja meilläkin tuota joulukirja aon selailtu kaupassa usein. Tää onkin ilmeisesti isoille tulossa, joten päästään varmaan heti jouluaattona tämä lukemaan iltasaduksi.

Myös Mauri Kunnaksen kirjat on ihan huippuja. Nyt jouluksi ilmestynyt tuo Historia-kirja olisi kiva lisä monellekin lapselle näin juhlavuotena. Myös toi etsi&löydä Hakkarainen on tosi hauska, Kasper sai sen viime jouluna ja ollaan luettu ja selattu sitä lähes joka ilta. Lapset ei koskaan kyllästy etsimään Mauri Kunnaksen kuvituksesta noita kuvia ja tuntuu, että joka selailu kerralla kirja antaa vähän lisää. Siitä on nyt tullut tuo jouluversio, jos alkuperäinen löytyy jo!


Pelit. Siinä myös yksi oiva idea. Nuo Leikkienin autot ovat ihana lahja koko perheelle ja tuohon linnapeliin Rasmus ihastui meidän kutsuilla. Sen annoinkin jo vinkiksi kummeilleen, veikkaan että nousee ihan ehdottomaksi hitiksi! Puupelit on muutenkin mun mielestä niin ihania, tuon villit vihannekset pelin pojat sai synttärilahjaksi ja ollaan pelattu sitä tosi paljon. Jotenkin tykkään kauheasti tällaisista kehittävistä ja opettavaisista peleistä. 

Kimble on mun oma ikisuosikki ja siitä näköjään löytyy toi lastenkin versio. Vaikka luulen, että leikki-ikäiset hallitsee jo sen ihan perinteisenkin!

Jos taas ei halua mitään näistä, löytyy tän ikäisille liuta käytännöllisiä ja hyödyllisiä lahjoja. Yöpuku on oikeasti yksi parhaista lahjoista. Yöpuku voi olla vähän reilukin, sillä se nyt haittaa yhtään. Myös pussilakanasetti on varmaan toivottu ihan joka kotiin. Kannattaa niissä vaan varmistaa koko jota lapsi käyttää. Käytössä kun voi olla joko aikuisten, junioreiden tai vauvojen koko.


Design lettersin kirjainmuki on myös yksi aika varma suosikkilahja. Meidän isot pojat saivat ne pari vuotta sitten ja kaivavat ne aina ensimmäisenä kaapista käyttöön. Se on myös kaikessa yksinkertaisuudessaan tosi kaunis. 

Samalta merkiltä löytyy myös kivoja käyttöastioita, joissa koristeena samat perustikkukirjaimet. Nyt uutena oli näköjään tullut työkaluastiasto, jonka tiedän varmasti olevan ainakin meidän poikien mieleen! Samaan settiin voi laittaa vielä aterimetkin, joita niitäkin leikki-ikäinen helposti kaipaa. Tosi kivoja löytyy myös Hackmannilta muumikoristeilla ja Pentikiltä nallekoristein.

Ja sitten ne mun omat suosikkini, nimittäin liikunnalliset lahjat. Näihin lisäsin myös harrastuksiin liittyvät, sillä tän ikäisillä niitäkin usein on. Kannattaa siis kysäistä, josko lapsi tarvitsisi uusia luistimia, kypärää, monoja yms.. Niiden hankkiminen kun tuntuu olevan loputonta. Jalat ja lapset kasvavat niin vauhdilla. Noiss ahankinnoissa kannatta amuuten pitää silmät auki kirppareilla, laadukkaita luistimia on esimerkiksi myynnissä vaikkajakuinka! 

Laadukas juomapullo toimii oikeestaan harrastuksess akuin harrastuksessa ja vaikkei lapsi mitään harrastaisikaan, on juomapullolle varmasti käyttöä. Meillä lapsilla on camelbakin pullot, mutta veikkaan että hankin seuraavaksi nuo lasiset lifefactoryt. Niille siis pisteet!


Meillä on ollut nuo Dinoxin renkaat jo reilun vuoden ja lapset rakastavat niitä. Tuossa siis ihan huippuidea liikunnaiselle rämäpäälle ja oikeastaan ihan kaikenlaisille muillekin lapsille. Näiden avulla motoriset taidot kehittyvät huimasti!

Ja Bobles. Hitsi kun noi on söpöjä! Meidän lähiostoskeskuksen leikkipaikalla on näitä ja mä ajattelin nyt ostaa yhden tuollaisen lapsille yhteiseksi lahjaksi. Näitä löytyy monista hintaluokasta näitäkin ja kestävyyden puolesta vaikuttavat olevat huippuluokkaa. Ja onhan nuo nyt kauniita muutenkin.

Kuten jo todettua, kannattaa tiedustella lapsilta uupuvat harrastusvälineet. Meillä pojat aloittavat esimerkiksi uintiharrastuksen vuoden alussa, joten heille uimalasit ja uimakengät tulisit tarpeeseen. Moni muukin lapsi alkaa tuon ikäisenä olla jo sen verran vesipeto, että myös esimerkiksi lippupaketti uimahalliin toimisi myös.

Jos taas haluaa antaa varmasti tarpeellisen ja käytännöllisen käyttötavaran, kannattaa ehkä suosiolla kääntyä lapsen vanhempien puoleen. Toppapuvun/kenkien/pipon/saappaiden hankinnalle sanotaan varmasti kyllä kiitos, mutta tällöin varminta on ehkä antaa lahja lahjakorttimuodossa. Lupaus ostaa vaikka kevät-goret lapselle, ilahduttaa ihan takuuvarmasti!


perjantai 1. joulukuuta 2017

Joulukuun eka ja tonttuovi

No nyt se on täällä! Joulukuu! Meillä isot pojat ovat kyselleet ja odotelleet tän päivän saapumista jo ties kuin kauan. Vielä enemmän tietysti odotellaan sitä itse joulua. Sitä, kun joulupukki tulee ja tuo lahjoja. Mutta tää joulukuun eka oli hyvä välietappi, nyt joulunodotuskin on lapsille konkreettisempaa, kun jäljellä olevat yöt näkee olohuoneen joulukalenterista.

Mun mielestä on kiva aina pienesti höpsähtää jouluna, tehdä siitä joulun odotuksesta vähän spesiaalimpaa lapsille ja itselle. Valmistautua oikein tosissaan ja täyttää päivät jouluisilla jutuilla. Mitään överijoulujuttuja meille ei tule, mutta jollain tavoin joulunodotus varmasti näkyy vähän joka päivässä.


Tonttuovi alkoi vilahdella mun instafeedissä jo hyvissä ajoin marraskuussa. Mietin itsekin, että ompas kiva idea. Mutta en sitten ajatellut meille hankkia. Ennen kuin sitten yhtäkkiä se olikin meille saatava. Päätin marraskuun vikoina päivinä, että jos sitä ei kaupasta täältä Lahdesta saisi, en alkaisi tilaamaan. Pikaisella googletuksella selvisi, että sitä saa aika monestakin paikkaa, mutta valitsin kaikkein varmimman, Kärkkäisen.

Eilen me se haettiin ja illalla vielä maalasin ja kiinnitin sen. Olin taas hyvissä ajoin kalenterinkin kanssa, sillä sitäkin kasailin vielä iltamyöhään. Perinteiseen tapaan, tein kalenterin lapsille itse ja se sisältää herkkujen lisäksi tarroja, pikkukirjoja, pikkuleluja, lastenlaulukortteja ja jokaiselle päivälle jonkin kivan pikku aktiviteetin. Instassa kerroinkin aktiviteettien olevan Leikkienilta saadusta Aikalaatikosta, mutta helpostihan nuo voisi keksiä itsekin! Tän päivän juttu oli pulkkamäki, joka käytiinkin jo korkkaamassa. Lisäsin korttiin vielä joulupukin tapaamisen, sillä illaksi suunnataan  PHLUn joulutapahtumaan, jossa toivonmukaan bongataan myös pukki!

Tonttuovi aiheutti lapsissa ihmetystä heti aamulla. Samantien oltiin vakuuttuneita, että siellä se tonttu asuu. Entäs joulupukki? Se ei kyllä mahdu tuosta ovesta.. Se tuleekin piipusta! Ei se kyllä mahdu piipustakaan.. Se tulee siis ovesta! LAsten ajatuksenjuoksua oli hauska seurata ja tää päivä onkin pohdittu, kurkkiikohan se tonttu tuolta ovenraosta meitä. Yöllä se varmaan sitten tulee ja jättää kalenteriin yllätyksen.


Joulukuun eka on siis ollut hyvinkin jännityksen täyteinen! Viikonloppuna ajateltiin tehdä kotiin vähän joulua, meillä ei nimittäin vielä ole huonekuusta jouluisempaa! Hassua, sillä aiempina vuosina muistelen joulun tulleen kotiin jo hyvissä ajoin marraskuussa! Vähän harmitusta tähän jouluintoon tuo tosin tuo meidän pikkuinen, jolla on elämänsä eka korvatulehdus ja kauhean kova yskä. Käytiin jo kertaalleen viikolla lääkärissä, mutta koko ajan Justuksen yskä kuulostaa enemmän siltä, että kohta hengitellään spiiralla. Toivotaan, että povailen turhia ja säästytään tuolta. Pitäkää peukkuja!

Ihanaa alkanutta joulukuuta !

tiistai 28. marraskuuta 2017

Lempeä unikoulu

Muistatteko meidän arkipäiväpostauksen? Sen yhteydessä kerroinkin, että meidän ekan puolivuotta niin hyvin nukkunut vauva, on alkanut heräillä moneen kertaan yössä. Nukkuahan hän on aina osannut tosi hyvin ja päiväunien suhteen mitään ongelmaa ei ole ollut. Puolen vuoden kieppeillä, juuri siinä liikkumaan oppimisen ja hampaiden puhkeamisen aikaan, alkoi yöheräilyjä tulla koko ajan vaan enemmän. Tosi tyypillinen yö oli sellainen, jonka aikana Justus söi tissiä käydessään nukkumaan kahdeksalta, heräsi syömään puolilta öin, puoli kahdelta, kolmelta, puoli viideltä ja kuudelta. Käytännössä siis puolentoista tunnin välein. 

Oli oikeastaan aika selvää, ettei Justus herännyt nälkään, sillä tissistä hörpättiin muutama huikka, jonka jälkeen vauva käänsi kylkeä ja jatkoi uniaan. Heräämisen syyksi epäiltiin itse liikkumista,  hampaita, läheisyyden kaipuuta tai sitten ihan vaan äiti-ikävää. Tai sitten herääminen oli ihan vaan tapa ja tissi helppo tapa saada uudelleen unen päästä kiinni. Juttelin näistä meidän heräilyistä 7kk-neuvolassakin ja sieltä tuli aika tiukka käsky yösyömisten lopettamiseen. Pelkkä neuvolan "käsky" ei tietysti olisi meillä riittänyt syyksi, ollaan kaikessa oltu aikalailla oman tiemme kulkijoita. Neuvolan suositukset on toki otettu aina huomioon, mutta lopulliset päätökset on tehty kuitenkin itse. Niin tässäkin. Halusin kuitenkin ennen unikoulun aloitusta kuulla neuvolan kannan syömisiin, tarkistaa vauvan korvat ja jutella unikoulusta ihan muuten vaan.

Unikoulu sanana on mun mielestä jo itsessään aika negatiivinen. Jotenkin siihen liittää aina ajatuksen vauvan surusta, läheisyyden kaipuusta ja itkusta, siitä ettei vauvan tarpeita täytetä ja hänen kiintymyssuhteensa jotenkin kärsii. Siitä ei missään nimessä ole ollut meillä kyse, vaan vaikka unikoulu meidän vanhempien tarpeesta nousikin esiin, oli selvää että se toteutettaisiin Justuksen ehdoilla. Jos vauva huutaisi tissiä, sitä luonnollisesti hänelle annettaisiin. Huudattamaan tai huudatusunikouluun ei oltu missään vaiheessa valmiita ryhtymään, mä en usko, että yksikään lapsi oppii itkemisen kautta mitään. Toki tässäkin pitää tunnistaa vauvan itkut. Mikä on mielipahaa siitä ettei homma nyt mennyt niinkuin itse halusi ja mikä sitten lohdutonta läheisyyden ja tissin ikävää. Pähkinänkuoressa, jos ekana unikouluyönä olisikin huomatta, ettei Justus vaan ole valmis nukkumaan koko yötä, olisi homma jäänyt siihen. Sitten olisi helpotettu mun univelkaa jotenkin muuten. Myöskään imetystä "vaarantamaan" en olisi korvikkeilla suostunut. Ajattelen, että pakollista imetystä on jäljellä kuitenkin enää pari kuukautta, joten jaksaisin kyllä katkonaisia unia sen aikaa. Tästä voi ehkä päätellä, ettei mun univelka kuitenkaan ollut niin radikaalia. Meillä kuitenkin isi hoito pääasiass aviikonloppu yöt, joten mä sain siellä nukuttua paremmin.

Me pidettiin tuplillekin aikanaa unikoulu ja muistelen sen ajoittuneen juuri tähän 8-10 kk tietämille. Tuplat olivat korvikevauvoja, joten heille unikoulu oli jotenkin helpompi. Maito kun oli aina tullut pullosta, läheisyys äidiltä ja isiltä. Ne oli helppo erottaa toisistaan ja saada se maidon tuoksu pois. Justuksen kohdalla tässä oli heti isompi haaste, kun syliin ottaessa ne tissit ja maitokin oli siinä lähellä. Ratkaisu olisi tietysti ollut se, että isi olisi pitänyt unikoulun. Meidän tapauksessa tuntui kuitenkin paremmalta, että unikoulun pitäjä olisi äiti, sillä Justuksella muutenkin on välillä niitä hetkiä, jolloin vain ja ainoastaan äiti kelpaa. Koettiin, että näin "menetys" olisi pienempi. Lisäksi isi meillä kuitenkin käy arkisin töissä, joten mun oli jaksamisenkin suhteen helpompi valvoa öitä. Olihan tuota pätkänukkumista tullut harrastettua muutenkin.

Tuplien aikaan luin unikoulusta paljon ja silloin päädyttiin toteuttamaan tassuttelu-unikoulua vähän meille sopivammaksi soveltaen. Se todettiin silloin hyväksi, joten myös Justuksen kohdalla lähdettiin toteuttamaan sitä. Unikoulusta haluttiin mahdollisimman lempeä. Kuten jo mainittua, ei haluttu huudattaa vauvaa, vaan haluttiin että vauvan tarpeisiin vastataan koko ajan ja hänen kanssaa ollaan. Tassuttelu-unikoulussa idea on silitellä selkää ja taputella peppua. Mutta kaikkien meidän lasten kohdalla kasvojen ja pään silittely on toiminut paremmin.



Meidän lähtötilanne oli sinänsä jo helppo, että illat ja nukahtamistilanteet olivat hyvinkin samanlaisia ja rauhoitettuja, olleet jo pitkään. Iltatoimille rauhoitutaan seitsemän jälkeen, valoja vähennetään, leikkejä rauhoitetaan ja omaa ääntä hiljennetään. Syödään iltapuuro, laitetaan yöpuku ja tehdään pesut. Mä yleensä imetän Justuksen vielä kahdeksan aikaan, jonka jälkeen hänet laitetaan sänkyyn, annetaan tutti suuhun, rätti kainaloon ja peitto päälle. Hänelle toivotetaan hyvät yöt ja poistutaan huoneesta. Välillä tuttia käydään nostamassa ja peittelemässä vauvaa uudelleen. Toisinaan imetän hänet vielä uudelleen. Ollaan kuitenkin aina pidetty kiinni siitä, että vaikka Justus nukahtaisikin tissille, hän heräytyisi ainakin vähän ennen sänkyynsä laittoa. Yleensä tämä tapahtuu automaattisesti tissin lupsahtaessa pois suusta ja nostaessa hänet sänkyynsä. Jos vauva on tottunut nukahtamaan syliin, kannattaa mun mielestä opettaa hänet ensin nukahtamaan itse, ennenkuin lähtee unikouluun.

Öisin meillä ei ole oikeastaan koskaan vaihdettu vaippaa, sytytetty valoja tai juteltu vauvalle. Vältetään myös katsekontakteja ja hymyjä. Tämän uskon tekevän selvän rajan myös vauvalle, mikä on yön ja päivän ero. Aiemmin Justus monestikin öisin nukahti tissille ja jatkoi unia mun vieressä. Olin nukahtanut jossain vaiheessa aina itsekin, joten en ollut siirtämässä häntä heti ruokailun jälkeen sänkyyn. Mä itse uskon, että tästä syystä öistäkin tuli rikkonaisia. Justus oppi siihen, että herättyään tuli tissi, joka tainnutti hänet takaisin uneen.

Aloitettiin unikoulu sillä ajatuksella, että kokeillaan. Justus on vielä pieni, kuitenkin vasta reilu 7kk, eli jos hän vielä tarvitsee yömaitoa, hän saisi sitä. Käytännössä siis niin, että jos hän vetäisi kamalat raivarit rauhoitteluista, sylittelystä ja tutinnostoista huolimatta, annettaisiin hänelle maitoa ja siirrettäisiin vielä unikoulua. Päätettiin, että Justuksen yö on 00-06 eikä sinä aikana anneta maitoa. Herätessään tutti nostetaan ja häntä rauhoitellaan kasvoista ja päästä silitellen, sekä antamalla rätti lähemmäs kasvoja. Itkuun kokeiltaisiin ensin silittelyä, mutta jos silitys ei toimisi, otetaan hänet syliin rauhoittumaan. Rauhoituttuaan hänet laitetaan takaisin sänkyyn. Jos itku alkaisi uudelleen, otetaan hänet syliin. Tätä samaa toistetaan kunnes vauva nukahtaa. Me myös haluttiin olla tarkkoina sen kanssa, ettei vauvaa nukuteta silittelyyn, vaan silittely olisi vaan se rauhoittelukeino. Haluttiin, että vauva nukahtaa kuitenkin itse, eikä silittelyn avulla.



------

ENSIMMÄINEN YÖ

Justus kävi nukkumaan normaalisti kahdeksalta iltatissin jälkeen. Hän heräsi puoli kaksitoista, jolloin imetin hänet sängyn reunalla istuen. Nostin sängyynsä, kun lopetti syömisen. Justus kävi heti nukkumaan tutti suussa. 

Heräsi itkien vaille kolme. Nostin tutin, rauhoittui. Alkoi itkeä hetken päästä uudelleen, nostin tutin uudestaan. Ravasin sänkynsä luona useaan otteeseen, mutta silittelyt ja tutinnostot riitti. Luulin jo moneen kertaan, että Justus olisi nukahtamassa, mutta aina hän havahtui itkeskelemään. Vauva oli selvästi ihan väsynyt ja silmät lupsuivat, mutta millään hän ei osannut rauhoittua. Kello oli jo yli neljä ja mua alkoi jo tuskastuttaa. Päätin kuitenkin, etten luovuta, kun selvästi vauva ei ole nälkäinen. Puoli viiden aikaan alkoi lohduton itku, jonka seurauksena otin Justuksen syliin. Hän hamuili tissiä, mutta tarjosin tuttia. Hän melkein nukahti syliin, josta nostin hänet sänkyynsä. Vilkaisin kelloa vielä hivuttautuessani omaan sänkyyn. Mietin, että olisi pitänyt vaihtaa lakanat sellaisiin, jotka ei kahise. Kello oli 04.45. Justus heräsi seuraavan kerran puoli seitsemän, jolloin annoin hänelle maitoa. Jatkoi uniaan kahdeksaan.

TOINEN YÖ

Justus käy nukkumaan normaalisti kahdeksalta. Iltamaidon jälkeen jää sänkyynsä juttelemaan ja nukahtaa sinne. Herää vaille kaksitoista taas itkemään, eikä rauhoitu ekalla tutinnostolla. Annan maitoa, jota vaan hörppää ja kääntyy sitten pois. Laitan sänkyynsä ja nukahtaa sinne. 

Herää puoli neljä. Nostan tutin, mutta Justus on aika räkäinen ja häntä selvästi ärsyttää tukkoisuus. Hän yrittää nukahtaa, mutta ei saa hyvää asentoa. Mietin, että pitää laittaa korotuspalat sänkyyn heti aamulla. Hän nukahtelee ja heräilee 5-10 min välein tukkoisuuteensa ja mietin jo antaisinko maitoa. Kuitenkin, kun heräämisen syy selvästi on räkäisyys eikä nälkä, nostelen vaan tuttia. Otan syliinkin, josko pystympi asento auttaisi. Puoli viisi luulen jo hänen nukahtaneen, mutta 04.50 Justus itkee taas. Totean Henkalle, etten enää millään jaksa, joten hän nousee ja antaa Justukselle tutin. Itku yltyy, joten Henkka ottaa Justuksen syliin. Rauhoittuu siihen ja jää sänkyyn laskettua nukkumaan. Herää seuraavan kerran puoli kahdeksalta.

KOLMAS YÖ

Justus käy nukkumaan normaalisti. On nuhainen, joten yhden korotuspalan sijaan laitetaan kolme. Iltamaidon jälkeen on aika rauhaton ja tutti nostellaankin useaan otteeseen. Puolen ysin aikaan on unessa. 

Herää kahdelta, tutin nosto riittää. Herää kolmelta, tutin nosto riittää. 

Herää puoli seitsemän, imetän, jatkaa unia puoli kahdeksaan.

NELJÄS YÖ

Isi on pikkujouluissa, joten mä olen yön yksin. Päätän jo illalla, että jos ihan mahdottomaksi menee niin mä annan vaan tissin suuhun ja otan viereen. En nyt yhtään jaksa tutinnosteluita.

Justus käy kahdeksalta nukkumaan. Ei oikein osaa rauhoittua, joten imetän vielä kerran. Nukahtaa itsekseen sänkyyn.

Herää puoli neljä, nostan tutin. Herää varttiavaille kuusi. Päätän, että annan jo maitoa, koska söi viimeksi kahdeksalta. Syö pitkään ja antaumuksella, kunnes kääntää pään pois. Annan tutin suuhun ja Justus jatkaa uniaan vielä puoli kahdeksaan.

VIIDES YÖ

Isi hoitaa tämän yön. Mä varaan jo illalla korvatulpat valmiiksi jos Justus heräilee usein. Normaalisti kahdeksan aikaan nukkumaan.

Herää kerran jossain vaiheessa, isi ei katsonut kelloa. Jatkaa unia saatuaan tutin. Herää puoli kuusi ja jatkaa unia seitsemään saatuaan tutin. Seitsemältä annan aamumaidon, jatkaa unia vielä kasiin.

SEURAAVAT KAKSI YÖTÄ

Käy nukkumaan normaalisti iltatissin jälkeen. Välillä vaatii tutinnostoja välillä jää itsekseen heti nukkumaan.

Herää kerran tai kaksi aamuyöllä, mutta tutinnosto riittää.

Herää uudelleen aina kuuden kieppeillä, ennen tai jälkeen, jolloin haluaa maitoa ja saakin. Jatkaa usein unia vielä lähelle kasia. 

-----

Siinä meidän unikoulu. Tai mä kovasti uskon ja luotan, että tämä oli tässä. Suunta on ainakin tosi lupaava! Justuskin tuntuu hörppivän maitoa nyt päivisin paljon enemmän kerralla, kuin mitä teki ennen unikoulua. Kenties kiinteätkin kelpaavat nyt paremmin? 

Millaisia unikoulukokemuksia teillä on?




sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Ostetaanko vaunut?



Vaunuista on saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.

Syyskuun alussa vierailtiin vaunujen oston merkeissä Ruoholahtelaisessa lastentarvikeliikkeessä. Meidän vaunut ei enää toimineet aktiivisen vauvan kanssa, joka halusi jo nähdä ympärilleen. Mä kaipasin kääntyviä etupyöriä ja helppoa liikuteltavuutta ja isi muunneltavuutta. Justus taas istuma-asentoa ja sitä, että näkisi maisemia. 

Oltiin tutkailtu netistä erilaisten vaunujen ominaisuuksia ja todettiin aika pian, että meidän kaikkien toiveet täyttäviä vaunuja oli oikeastaan vaan yhdet. Bugaboon Buffalot, joita harkittiin jo raskausaikanakin. Mietittiin, josko tilattaisiin vaunut ulkomailta, sillä silloin säästöä tulisi satasen verran. Todettiin kuitenkin hyvin pian, että halutaan tässä kohdin hyvää palvelua kasvokkain, mahdollisuus reklamaatioihin suomen kielellä, sekä tukea omalta osalta suomalaista yrittäjyyttä ja suomalaista työtä.

Me suunnattiin Vaunuaittaan. Vaunuaitta on Suomen vanhin lastentarvikeliike ja sijaitsee keskeisellä paikalla Ruoholahdessa. Me ajettiin vaunuostoksille Lahdesta ja parkkipaikan löytyminen läheisestä parkkihallista oli helppoa. Siitä sitten hipsittiin liikkeeseen ja alettiin paremmin tutustua vaunuihin. Mä itse olin oikeastaan jo päätökseni tehnyt, mutta isi halusi vielä koeajaa vaunuja, testailla ominaisuuksia ja istuttaa Justusta vaunuihin. Tämä kaikki onnistuikin helposti, samalla kun myyjät kertoivat meille vaunuista tarkemmin. 

Todettiinkin aika pian, että meidän ratkaisu kivijalkaliikeostoksista oli juuri oikea. Päästiin kokeilemaan ihan käytännössä kuinka vaunut menevät kasaan, nähtiin erilaisia malleja ja pystyttiin kokeilla työntötuntumaa. Me saatiin palvelua. Eikä palvelun saanti pääty tuohon ostohetkeen, sillä jatkossakin jos vaunujen kanssa tulee jotain ongelmaa, saadaan helposti yhteys Vaunuaittaan. Mahdollisten reklamaatioiden varalta asiointi on myös helpompaa näin, kuin ulkomaalaisessa nettikaupassa, sillä asiointi voidaan hoitaa suomeksi. Huollon ajaksi on myös mahdollisuus saada varavaunut, eikä omia vaunuja tarvitse itse alkaa lähetellä Bugaboolle. 


Me todettiin suomalainen perheyritys paremmaksi ostopaikaksi paitsi käytännönsyistä myös siksi, että halutaan muissakin valinnoissa tukea suomalaista työtä. Suomalainen asiantuntemus ja osaaminen häviää aika nopeasti, jos aina päädytään tilaamaan tuotteet ulkomailta. 

Vaunuaitta oli mulle liikkeenä ihan uusi, toki heidän verkkokauppaansa olin kurkistellut aiemminkin. Ihastuksekseni huomasin, että valikoima oli todella laaja ja hyllystä löytyi monta omaa suosikkimerkkiäni. Yhdellä reissulla saisi hoidettua helposti kaikki vauva-ajan hankinnat niin halutessaan. Esimerkiksi nuo kuvissa näkyvät Wallabyn vaunuverhothan istuvat Buffaloihin ihan täydellisesti ja Skiphopilta voi valikoida vaunuihin sopivan vaunulelun.

Valikoima ei rajautunut pelkkiin vaunuihin ja niiden tarvikkeisiin, vaan tarvikkeita kaikenlaiseen vauvanhoitoon oli mielinmäärin. Mä bongasin meille myös tuon Ezpz-silikonilautasen, josta Justuksen olisi kiva sitten sormiruokailla. Tuo onkin ollut meillä kovalla käytöllä. Myös Sophie la Giraffen tuotteita löytyi kiva valikoima, joiden hankkimista mietin Justukselle. Ainakin tuo kylpyvaahto ja perinteinen purulelu olisi kiva lisä joulupakettiin!


Meidän vaunut ovat olleet nyt käytössä vajaa kolmen kuukauden ajan ja olen ollut tosi tyytyväinen valintaan. Mutitelineen ja Bugaboon oman lämpöpussin hankintaa ollaan mietitty, mutta ne olisikin helppo joko tilata Vaunuaitan verkkokaupasta tai huristella suoraan liikkeeseen. Myös kesän tullen kesäkuomun hankinta tulee ajankohtaiseksi. Toinen mitä ollaan mietitty on juoksurungon hankinta. Sen päällehän käy tuo meidän Buffaloiden istuin, joten säästyttäisiin toisten vaunujen ostolta. Juoksurunko olisi kätevä juoksulenkeillä ja varsinkin isi sen perään on haikaillut. Kivasti rullaa lenkillä kyllä Buffalokin, mutta veikkaan juoksurunkoa vieläkin kätevämmäksi. 

Kirjoittelen teille parin viikon päästä vielä tarkemmin näistä meidän vaunuista ja mitä ollaan oltu nyt käytössä niistä mieltä. Ostopaikan suhteen meillä meni ainakin kaikki ihan nappiin. Kiitos Vaunuaitan väki, meillä on ihanat vaunut!