torstai 29. lokakuuta 2015

Throwback Liberon kanssa


Mä synnyin vuonna 1988, silloin suosituin tytön nimi oli Maria ja pojan nimi Juhani. Silloin syntyi 63 000 muutakin lasta Suomeen ja silloin vaipat oli vähän toisenlaisia kuin nykyään.

Mun vanhempani pukivat mut kerttisvaippoihin. Mun mummo aina päivitteli kuinka helppoja ne oli ja kuinka ne toisaalta kuormitti luontoa hirveästi. Silloin hänen nuoruudessaan kun vauvoille puettiin harsovaipat. Harsot sitten pestiin ja laitettiin kuivumuun ennen kuin ne puettiin uudelleen päälle. Aikalailla kestoilumeininkiä, mitä nyt pesu oli aika paljon vaikeampaa kuin nyt! Kertakäyttövaippoja mummoni käytti kuitenkin omilla lapsillaan. Silloin ne oli paksut, jäykät ja kiinnitettiin neppareilla(!). Kallistakin se oli. Aika paljon ollaan noista päivistä tultu eteenpäin.

Mulla oli ajatus käyttää omilla lapsilla kestoja. Ja ajatukseksi se jäi. Muutamaa poikkeuskertaa lukuunottamatta, meidän vaippakaapista on aina löytynyt Liberoa. Malli istuu meidän lapsille, ja muutenkin merkki on ollut meidän käytössä toimivin. Ollaankin tästä syystä lähdetty jo moniin Liberon ja Blogiringin kamppiksiin mukaan, niin tähänkin.

Oletteko bonganneet vaippahyllyiltä jo tuon Liberon uutuus-vaipan? Multa oli koko lanseeraus mennyt ohi ja yllätys olikin melkoinen kun sain nämä käsiini. Uutuuksiahan saapuu melkein koko ajan, mutta harvoin niistä huomaa vanhaan sen kummempaa eroa. Touch-vaipassa huomasi. Sisäpinta on niin pehmoinen! Melkein kuin pistäisi pehmoista fleeceä lapsen iholle. Uutuus-vaipoissa onkin kiinnitetty nyt erityistä huomiota vaipan mukavuuteen. Lisäksi vaippa on selvästi edeltäjäänsä ohuempi.

Paitsi että tuo vaippa yllätti mut pehmeydellään, tuli sen mukana muutakin jännää! Nimittäin throwback-vaippa! Vaippa on kestovaipan tyylinen, mutta imuosa vaan on kertakäyttöinen. Ja suojakuori muovia. Jep, muovia! Tuskin on ollut mistään hengittävimmästä päästä tuo vaippa silloin. Näitä kahta vaippaa pyöritellessään huomaa mitä kehitys on tällä aikaa tehnyt. Lasten mukavuuteen kiinnitetään nyt vähän erilailla huomiota, Libero vaipat ovat joutsenlipputuotteita ja ne on valmistettu silmällä pitäen lasten herkkää ihoa.


Liberolta on auennut nyt ihan uusi Throwback-saitti, josta pääsee katsomaan miten erilainen maailma oli omana ja lapsen syntymävuotena. Kurkista täältä. Tämänkin tekstin ekan kappaleen faktat napsin tuosta throwback-koneesta! Koneesta voi selailla myös muita vuosia ja mä ainakin katsoin sieltä kaikkien meidän sisarusten syntymävuodet sekä omien vanhempieni syntymävuodet! Tällaiset muistelujutut on aina niin kivoja, paitsi että omat laspuusjutut helposti unohtuu, ei niistä omien vanhempien aikaisista jutuista useinkaan tiedä tuontaivaallista!

kuva täältä

Nyt haastankin teidät kaikki, erityisesti instagramin käyttäjät julkaisemaan oman lapsuusthrowback-kuvan tänään! Laita se instaan ja lisää mukaan tagit #liberothrowback ja #lapsuusmuisto ja muistakaa käydä tuolla throwback-sivuilla vertailemassa, millaiset jutut omana syntymävuotena oli in! :)

Kivaa päivää!

Yhteistyössä:








maanantai 26. lokakuuta 2015

Fiiliksiä uudesta arjesta !

Heippa kaikki! Taas pitkästä aikaa! Tuntuu vähän hassulta istua taas illalla blogin ääressä, tätä on tapahtunut viimeksi niin pitkä aika sitten! Muutamat viimeisimmät postaukset ovat olleet puhtaasti ajastettuja, eikä uusia kuulumisia ole tipahdellut blogiin juuri lainkaan. Instakin on ollut normaalia hiljaisempi (kiitos surkean puhelimen, joka onneksi on nyt jo poissa). Mä otin tietoisesti kunnolla aikaa opetella tätä uutta arkea, ilman stressiä blogista, ja tuntuu että siinä hyvin onnistuinkin. Iso pahoittelu kuitenkin puuttuvista kommenttien vastauksista! Kaikki on kyllä luettu, mutta vastailen ihan ajan kanssa vasta!



Meillä tosiaan starttasi tänään kolmas kunnon päiväkoti+työviikko. Tänään tuntui, että me aletaan jo hallita tää touhu. Tai ehkä se johtui vaan takana olleesta viikonlopusta ja kellojen siirrosta! :D Huomisaamuna saattaakin olla jo ihan toinen ääni kellossa!

Meidän arki tuntuu nyt kuitenkin olevan aika kivasti tasapainossa. Meillä vanhemmilla nyt ei kyllä pahemmin ole aikaa harrastaa, tai tuntuu ainakin ettei kalenterit anna sille yhtään myöden. Eikä nyt näin aluksi tarvitsekaan. Mutta myöhemmin ja jatkossa kaipaisin kyllä jotain liikuntaharrastusta tähän arjen rinnalle. Istumatyö kuitenkin vaatii veronsa, joten vapaa-ajalla olisi kiva ehtiä vähän liikkua! Nyt kuitenkin tehtiin lokakuulle sopimus, että omat menot on meillä molemmilla vanhemmilla ihan minimissään ja kaikki yhteinen kotiaika vietetään lasten kanssa. Paria isin iltatyömenoa lukuunottamatta, onkin onnistuttu tässä melko hyvin!


Pojat on elementissään päiväkodissa. En tiedä olisiko tämä stratti tän paremmin voinut mennä. Kumpikin selkeästi viihtyy, kaverit ja hoitajat ovat kivoja. Hoitoon jää ja sieltä lähtee kaksi hymysuista nappulaa. Kotikiukuiltakin on vielä vältytty, vaikka tuntuukin että uhmaa ja omaa tahtoa löytyy tuplasti verrattuna siihen, kun pojat hoidettiin kotona. Omatoimisuus on kuitenkin kasvanut valtavasti myös siinä sivussa. Puhetta tulee hirveästi ja pojat tuntuvat muutenkin niin isoilta! Ei ne mitään taaperoita oikein enää olekaan!

Mä itse nautin meidän elämästä tällä hetkellä valtavasti. On mahtavaa päästä tekemään muutakin kuin kotitöitä. On ihanaa olla päivän aikana muutakin kuin äiti. Vaikka äitiys onkin superia, on myös tosi ihanaa tehdä välillä muutakin. Onnistua muuallakin kuin kotona. Äitiyskin tuntuu jotenkin hienommalta, nyt kun mussa on se toinenkin puoli. Myönnettäköön, että mä selvästi kaipasin tätä. Pelkkä kotona olo ei vaan enää ollut mua varten. Ja vaikka töissä olikin tosi rankka alun kahden viikon koulutusjakso, joka nyt onneksi on jo takanapäin, en mä ole hetkeäkään katunut töihin lähtöä. Tämä oli meille se oikea ratkaisu.


No entäs ne talojutut? Niissäkin luonnollisesti on menty eteenpäin, nytkun tulevaisuuden talousjututkin alkaa meidän perheessä olla tiedossa. Meillä on kaikki aika levällään vielä, sunnuntait on juostu talonäytöissä kurkkimassa pari- ja omakotitaloja. Muutama tonttikin on tsekattu ja tutustuttu yhteen rakennustapaselosteeseen. Me siis palloillaan uudehkon valmiin talon, talopaketin ja rakennuttajan rakentaman upouuden talon välillä. Me itse haaveillaan, että muutto uuteen kotiin olisi jo 2016 vuoden puolella. Se tietysti rajaa rakennuttamisen melkeimpä pois, en tiedä pystyykö mikään talotoimittaja noin nopeisiin toimituksiin. Mutta varmaan se, että ainakin itse olen niin kallellani siihen rakennuttajan tekemään taloon, etten osaa oikein muuta ajatellakaan. Aika näyttää, on fraasi joka on täällä ollut kovalla käytöllä viime aikoina. Tosi vaikea mulle hokea tollaista, kun olen niin kaikkimulle-ihminen. Nyt yritetään kuitenkin malttaa, onhan kyse isoista asioista.

Pikkuhiljaa tuntuu, että olen löytämässä tasapainon myös bloggaamisen ja tämän uuden arjen sovittamiseen. Tälle viikolle uskallankin jo luvata useamman postauksen. Blogi on nyt se, joka joutuu kärsimään näistä kiireistä, mutta kai se vaan on ihan normaalia. Kaikkeen ei millään riitä aika!


Mutta hei, ihanaa viikkoa teille! Mä painun suihkun kautta sohvalle herkuttelemaan vuohenjuustosalaatilla. Eka flunssakin rantautui meille, tosin kovasti yritän häätää sitä. Toistaiseksi se vaan jyllää minussa. Peukut pystyyn, ettei tartu lapsiin!

Kuvituksena viimeisimpiä instakuvia! Instaa yritän päivittää tällä viikolla ahkerammin. Kurkkikaas siis sieltä @nellienoor !

maanantai 19. lokakuuta 2015

Broileri-vuohenjuustosalaatti


Tämä salaatti ei esittelyjä kaipaa. Parhainta ikinä, josta syystä löytyykin useamman kerran viikossa mun lounaslautaselta. Ja herkutellaan tällä monesti myös iltapalaksi, yhdessä sohvalla lasten jo mentyä nukkumaan.

Tän salaatin resepriä on toivottu kovasti sekä instassa, että blogissa. Ja tässä tulee! Mutta varokaa, tähän jää pahasti koukkuun! ;)

Täydellisen salaatin raaka-aineita ovat broileri, vuohenjuusto, punasipuli, cashewpähkinät ja mansikat. Oman ihanan lisänsä tuo myös pestopasta, kurkku, tomaatti ja keltainen paprika. On tässä setissä nähty myös nektariinia ja kesäkurpitsaakin. Meillä salaatti rakentuu usein siitä, mitä jääkaapista ja vihannesosastolta löytyy. Kesällä salaattiin pääsi aina mansikat, mutta koska suomalaisia marjoja ei enää ole tarjolla, on se poistettu meidän herkkusetistä. 

Vaikka suosinkin lähes kaikessa aatetta "pieni on kaunista", ei se päde salaattiin. Mitä enemmän sen parempi. Mitä useampaa lajiketta sen herkumpaa.

Tänä iltana herkutellaan tällä jälleen joten tässä resepti teillekin!

300g maustamatonta broilerin filesuikaletta
cayannepippuria
suolaa
pippuria
kurkumaa
paprikajauhetta

puolikas kurkku
100g pikkutomaatteja
yksi keltainen paprika
puolikas punasipuli
jäävuorisalaattia
kourallinen suolattuja cashewpähkinöitä

(yksi nektariini)
(pari desiä vihreällä pestolla maustettua pastaa)
(puolikas kesäkurpitsa paistettuna ja maustettuna)
(100g mansikoita)
vuohenjuustoa oman maun mukaan 
(paras vuohenjuusto on Soignonin 400g maxi format, mutta hyviä on myös muut)

1. Paista broileri pannulla. Mikäli laitat salaattiin pastaa, keitä myös se. 
2. Mausta broileri kunnolla, tulinen liha toimii tosi hyvin vuohenjuuston kanssa!
3. Annan broilerin jäähtyä ja pilko vihannekset sillä aikaa. Jos laitat salaattiin kesäkurpitsaa, paista se pannulla. Mausta cayannepippurilla, paprikalla ja basilikalla. 
4. Sekoita salaatti ja leikkaa vuohenjuustosta viipaleita. 

5. nauti <3

Tämä salaatti on kaikkein parasta kaikilla näillä aineksilla, mutta harvemmin niitä kaikkia tulee laitettua. Boldatut on kuitenkin must! 

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

No ne lastenvaatteet.

Äidit tuntuvat jakautuvan kahteen leiriin, mitä tulee lastenvaatteisiin. On ne, joiden mielestä merkkivaatteisiin tuhlaaminen on typerää ja sitten ne, joiden mielestä vaatteisiin pitää panostaa, eikä mikään summa ole liian suuri jos vaate vain miellyttää. Itse koen asettuvani johonkin tähän välimaastoon. En ymmärrä merkin perässä juoksemista, mutta ymmärrän laatuun panostamisen. En tajua halvan suosimista jos laatu on kuraa, mutten myöskään kalliiseen panostamista jos pettymyksiä tulee laadun suhteen joka dropissa. Enkä voi käsittää sitä, että vaatteen hinnalla ja statuksella ratsastetaan.

Älkääkä ymmärtäkö nyt väärin. Ymmärrän ihan täysin sen, että ollaan innoissaan lastenvaatteista. Rakastetaan vaatteita ja sormet syyhyää näppäimistöllä odottamassa uuden dropin julkistamista. Lasketaan euroja, kuinka moneen ihanuuteen ne tällä kertaa riittää? Mutta sitä en ymmärrä, että vaatteita ostetaan koska niitä on muillakin, tai koska kaikki tietävät ne kalliiksi merkkivaatteeksi. Se, että määritellään oma oleminen lapsen päällä olevien vaatteiden hinnalla, on mun mielestä vähintäänkin hölmöä. Samaan kastiin menevätkin sitten nämä, jotka nenänvarttaan pitkin tuijottavat naapurin lapsen H&M-kollareita. Ylipäätään se, että katsotaan lastenvaatteita hintalapun kautta, on järjetöntä.

Yläkuva: Shortsit H&M, raitapaita H&M banaanipaita Lindex Alakuva: Paidat* Raila Design (saatu), Shortsit Name it
Vasemmalla: Paita Pomp de lux, shortsit Name it, kengät Vendi ; Oikealla: Kypärä Stadium, Paita Lindex, Shortsit H&M, kengät H&M


Mä en oikein tiedä, missä se merkki- ja halppisvaatteen raja kulkee. Vai onko se sitten se hinta joka määrää eron? Mä itse laittaisin H&M, Lindex, Kappahl ja Cubus -ketjut siihen halppis-kategoriaan, Name itin, POmp de Luxin, Me & I:n  ja Polarn o pyretin sinne jonnekin keskivaiheille ja Mini Rodinit, Paput, Gugguut ja Vimmat sitten sinne merkkivaatteisiin. Näissäkin vaan on aika häilyvät rajat, sillä jotkut vaatteet voivat olla samoissa hinnoissa sekä Kappahlilla, POpilla että Mini Rodinilla. 

Mä itse vannon laatuun. Kappahlin yöpuvut todettiin meillä laadultaan surkeiksi, joten niihin ei laiteta enää euroakaan. H&M on taas todettu todella kestäväksi, joten mielelläni hankin sieltä lisääkin täytettä poikien kaappiin. Gugguun laadusta olen taas kuullut kovasti huonoa, ja todennut meidän hupparit kulutusta ja pesua kestämättömiksi, joten Gugguun tuotteisiin en enää rahoja laittaa. 

Vasemmalla: Paidat Kappahl, Legginsit Lindex, Tennarit H&M Oikealla: Hupparit Gugguu, Kollarit Lindex, kengät H&M

Vasemmalla: Lippis H&M, Neule H&M, t-paita Lindex, Legginsit Kappahl, Reppu Skip Hop Oikealla: paita ja housut Pomp de lux

Koska ostan vaatteita kaksosille, olen aika tarkka siitä mitä ne maksavat. Vaikka vaatetta voisikin varmasti ostaa aina vaan kerrallaan toiselle, en mä osaa hankkia paitaa vain jommalle kummalle. Lähes aina, kannan kaupasta mukanani joko kaksi samaa vaatetta tai kaksi samantyylistä. Mulle on tärkeää, että pojat on puettu yhtä nätisti. Ei välttämättä samoihin vaatteisiin, mutta yhtä kauniisiin. Siksi mä ajattelen aina vaatteen hinnatkin tuplana. Ei ole paljon jos paita maksaa kaksikymppiä. Mutta se on paljon jos kaksi paitaa maksaa 40e. Tajuatteko logiikan? Jos mä ostaisin paidan sillä ajatuksella, että sitä käyttäisi mahdollisesti vielä nuorempikin sisarus, ei 20euron hinta tuntuisi missään, silloinhan se oli 10e/lapsi. Nyt kuitenkin, kun käyttäjiä on vain yksi on 40e "yhdestä" paidasta liikaa. Enhän voisi ostaa sitä yhtä kallista paitaa vaan toiselle, sillä sittenhän toisella pojalla ei olisi paitaa ollenkaan.

Rahan syytäminen merkkiin on myös mun mielestä vähän hassua. Moni kallis merkkivaate kun ei laadultaan ole lähellekään yhtä hyvää kuin markettitavara, tai kuosi ei sitten olekaan sen kummempi kuin halppiksessakaan. (Kurkistakaapa vaikka tämä Annen postaus!) Sittenhän sillä rahan laittamisella ei toki ole väliä, jos kokee sen sopivaksi summaksi sijoittaa lapsenvaatteeseen. Tässä tullaan nyt taas siihen näkemyseroon, joka varmasti jokaisella käyttäjällä on. Vaatteiden ekologisuuteen mä en puutu nyt tietoisesti ollenkaan, se on sitten taas toinen puoli tätä juttua!

Mä itse koen löytäväni riittävästi kivoja ja erilaisia lastenvaatteita niistä perinteisistä ketjuliikkeistä. Osa jopa hämäävästi samankaltaisia merkkivaatteiden kanssa. Poppiin panostan aina mielelläni, se on todettu meillä hyvin kestäväksi ja laadukkaaksi merkiksi. Myös Lindex ja H&M ansaitsevat meiltä kiitosta. Name itin kollarit, Kappahlin yöpuvut ja Pomp de luxin housut taas noottia. Mutta merkkien muut tuotteet ovat omassa käytössä toimineet.

Molemmissa kuvissa Legginsit Polarn o pyret ja paidat Lindex

Paitsi että vaadin hinnalta suuria (tai no pieniä) tulee kankaan laadun olla hyvää ja konepesun kestävää. Pesen kaikki poikien vaatteet (villaa lukuunottamatta) 60 asteessa ja heitän siihen perään vielä rumpuun kuivumaan, joten ihan heiveröistä vaatetta meille ei voi tulla. Olen kuitenkin nähnyt, että monet halppisvaatteet kestävät tämän käsittelyn, joten lähden sitten niiltä laadukkailtakin vaatimaan kyllä samaa. Iso pettymys onkin jos kalliit housut tulevat ulos koneesta nukkaantuneina, kutistuneina ja muotonsamenettäneinä.

Millaisia vaatimuksia teillä on lastenvaatteilta?

maanantai 12. lokakuuta 2015

Hillosta piristystä aamiaisherkkuun

Meillä on tapana tehdä viikonloppuisin vähän herkumpaa aamiaista. Välillä herkutellaan kunnolla, ja suunnataan brunssille valmiiseen pöytään, tai kokkaillaan brunssi ihan kotioloissa. Toisinaan syödään kevyemmin ja toisinaan raskaammin. Puuroa kuitenkin viikonloppuaamuissa vältellään, se kun kuuluu meillä arkeen.

Hilloja käytetään todella vähän. Ei oikeastaan koskaan, enkä itse olekaan ikinä keitellyt hilloja. Nyt kuitenkin päästiin mukaan Blogiringin ja Dansukkerin hillosokerikamppikseen, joten olikin jo korkea aika testata se hillojen keittely!



Hilloja voi tehdä oikeasti ihan vaikka ja mistä raaka-aineista! Kurkkaa vaikka tämä herkku, jota ainakin meidän on pakko kokeilla!! Hilloa voi tehdä sekä tuoreista, että pakastetuista marjoista. Meidän pakastimesta löytyi onneksi kunnon lähiruokaa hillon pohjaksi, kiitos marjastusinnostuneet isovanhemmat!

Punaviinimarjoista ja mansikoista syntyy meidän aamujen piristysruiske, ihanan kirpeänmakea herkkuhillo, joka maistuu taivaalliselta niin banaanilettujen kuin paahtoleivänkin kanssa. Tämä muuten sopisi ihanasti myös kääretortun väliin!

Itsetehdyssä hillossa on se hyvä puoli, että voit itse valita käyttämäsi sokerimäärän. Hillosokeripaketin kyljestä löytyy ohje, jonka avulla onnistuu varmasti jokainen, mutta superhyvin onnistui myös tämä meidän hillo, jonka valmistuksessa käytettiin ohjetta vähemmän sokeria.



Sunnuntaiaamuna, hillo sai kaverikseen ne monen viikonloppuaamun herkut, banaaniletut sekä vadelmat, mansikat ja mustikat. Loraus siirappia, nokare marjarahkaa ja avot! Tästä on hyvä startata hitaasti aamuntouhuihin.

Syksyn kirpeä mansikka-viinimarjahillo

500g mansikoita
500g punaviinimarjoja

1. Survo sulaneet marjat soseeksi, valuta ylimääräinen neste pois
2. Kiehauta sose, niin että soseesta alkaa nousta vesihöyryä. Sekoita joukkoon hillosokeri.
3. Keitä 15min välillä sekoittaen.
4. Anna hillon jäähtyä ja purkita se sitten kuumiin lasipurkkeihin.
5. Sulje ja hyydytä jääkaapissa vuorokausi.


Joko te muut olette keitelleet kesän maut hilloksi?

Yhteistyössä:


ja



perjantai 9. lokakuuta 2015

The end of the era


Tänään on sen viimeinen päivä. Mun kotiäitiaikakauden nimittäin. Vähän haikein mielin, mutta enimmäkseen kuitenkin uutta odottaen ja intoa puhkuen starttaan ja startataan ensi viikolla ihan uuteen arkeen.


Monen monta kokemusta ja hetkeä rikkaampana, joista yhtäkään en varmasti vaihtaisi pois. Vaikka joinain hetkinä saatoinkin kirota nuo muruseni ainkin mielessäni jonnekin alimpaan manalaan. Melkein kaksijapuolivuotta. Pitkä aika, mutta silti tuntuu kuin se olisi mennyt hetkessä!

Olen valtavan onnellinen ja tiedän olevani etuoikeutettu, kun näin pitkään sain olla kotona lasteni kanssa. Taloustilanne onneksi jousti sen verran, että ruoka tuli pöytään vaikka toinen meistä tekikin työpäivän kotona. Sain nähdä molempien poikieni ensimmäiset kaksi vuotta lähietäisyydeltä, puhaltaa pois kivun joka kolhusta, suudella pois poskille valuneet kyyneleet ja halata pois pahan mielen. Sain nähdä kaikki ne uudet taidot, kuulla kaikki uudet tiedot ja kokea jokaisen uuden ihmetyksen aiheen. Korvaamattomia hetkiä jokainen, jotka on nyt tallennettu paitsi vauvakirjojen sivuille, myös tänne blogiin tekstin ja instaan kuvien muodossa. Ennen kaikkea, jokainen noista hetkistä on tallennettu pysyvästi sydämeeni.


Tämä aika oli ihanaa, kamalaa, itkun ja naurun täyteistä, kommelluksia, muutoksia ja rakkautta täynnä. Näistä pienistä hetkistä syntyi meidän poikien varhaislapsuus ja olen ikionnellinen, että sain kokea sen näin pitkään näin läheltä.

Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan, ja jo jonkin aikaa olen paitsi tiennyt, myös huomannut itsestäni ja lapsistani, ettei tämä järjestely toimi enää kauaa. Meidän supervauhdikkaat pojat kaipaavat paljon enemmän virikkeitä, kuin voin heille kotona tarjota. He tarvitsevat ympärilleen lisää vertaisia, pääsevät näkemään muitakin tapoja kuin kodin tavan toimia, ja ennen kaikkea pääsevät mukaan paljon monimuotoisempaan ohjelmaan, kuin mitä tällä hetkellä itse heille voin tarjota. Myös itse, niin äitinä kuin työntekijänäkin, kaipaan haasteita, sisältöä ja motivaatiota päivään. Niin paljon kuin poikiamme ja heidä kanssaan olemista rakastankin, on minun päästävä upottamaan käteni muuhunkin kuin sormiväreihin ja muovailuvahaan.


Mä en ole se vuosia kotona lasten kanssa touhuava äiti, joka vielä ennen lapsia luulin olevani. Tuntuu etten ole riittävä vain äitinä. Ja se on ihan ok. TUntuu hyvältä sanoa se ääneen ja myöntää, "ei musta ole enää vain kotiäidiksi.". Niin tärkeä työ kuin se onkin, tarvitaan me kaikki nyt jotain uutta.

Jotain uutta alkoi pojilla maanantaina. Ensin vietettiin kolme tuntia päiväkodilla yhdessä. Syötiin ja lähdettiin. Tiistaina mentiin päiväkotiin yhdessä, mutta parin tunnin jälkeen mä lähdin ja tulin välipalan jälkeen hakemaan pojat kotiin. Helpottavaa oli kuulla, että pojat olivat valloittaneet niin hoitopaikan lapset kuin hoitajatkin ja vain toiselta oli päässyt pieni itku äidin lähdettyä. Vaikka tiesinhän mä, että lapseni ovat maailman ihanimmat, oli ihana huomata, että myös muut näkevät heidät niin. Kovasti helpotti myös omaa mieltä, kun huomasin ettei tosiaan tehty ratkaisua itsekkäistä syistä vain. POjatkin selvästi kaipasivat jo uusia tuulia. Keskiviikkona koitti ensimmäinen kokonainen (tai 6,5 tuntinen) yksinolo hoitopäivä. Aamupalalle jäi äidille vilkuttavat vähän hämmentyneet pojat, ja välipalalta heitä hakiessa, oli mulla vastassa kaksi hymysuuta. Alku ei olisi oikein tän paremmin voinut mennä. Tiedän, että vielä voi tulla takapakkia, mutta ainakin tämä startti oli oikein sujuva!

Beatrix-reppu saatu. miniones.fi

Jotain uutta alkaa mulla taas ensi maanantaina. Pitkän tauon jälkeen mä palaan töihin. Tuntuu vähän uskomattomalta itsekin sanoa tuo, sillä ajatuksenahan oli viimeistellä gradu tämän syksyn ja ensi kevään aikana. No, se lykkääntyy, ainakin puolella vuodella. Sillä en vaan voinut sanoa vakipaikalle ja kuukausipalkalle ei. Nyt käännetään tämä kivi ja katsotaan mitä tulevaisuus sen kautta tuo tullessaan! Työstä en sen tarkemmin kerro. Luulen, että työ ainakin sopii minulle ja tulen siinä viihtymään. Toivottavasti myös etenemään urallani! Mutta aika näyttää.

No entä blogi, on varmaan se kysymys seuraavaksi monien huulilla. Ei se ainakaan mihinkään katoa. Se on varmaa, en varmasti osaisi olla ilman kirjoittamista, vaikka yli viikon someloma ihan superhyvää tekikin! Ehkä jatkossakin otan näitä breikkeja, sillä nyt tuntuu että runosuosi sykkii ihan toisellalailla kuin ennen lomaa! Postaustahti varmasti laskee, enkä voi luvata kuin sen yhden postauksen viikkoon, ainakin alkuun. Ehkä enemmän, ehkä vähemmän. Toivottavasti kuitenkin pysytte messissä mukana kaikesta huolimatta! :) Instagramissa ja Snapchatissa (heti kun vaan alan handlata sen!) löydytään nimimerkillä  nellienoor ja kannattaakin kurkkia niihin jos blogi on hiljaa! Sinne varmasti tipahtelee jotain päivittäin.

Mutta nyt, oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Palaillaan ensi viikolla!

torstai 8. lokakuuta 2015

Crocs Test Squad! Uudet mukavuuskengät äidin ja isin kenkäkaappiin!

Täällä ollaan lomalta palailtu ja jälleen taas takaisin sorvin ääressä! Kunnon loma ja irtiotto teki tosissaan hyvää ihan koko meidän perheelle, ja nyt ollaankin kaikki täynnä ihan uutta energiaa! Kummasti helpottaa arkea, kun mieli ja kroppa on kunnolla levännyt. Tästä on hyvä lähteä kohti uusia haasteita! Nyt kuitenkin esittelyyn toinen Crocs Test Squad testikierros, tällä kertaa täytettä saatiin isin ja äidin kenkäkaappeihin. 



Mä olen surkea korkkareiden käyttäjä. En viihdy koroissa yhtään. En matalissa enkä varsinkaan korkeissa. Tuntuu, ettei vastaan ole tullut vielä yhtiäkään oikeasti mukavia korollisia kenkiä. Siksi jalassa useimmiten onkin tennarit. Sain testattavaksi Crocsilta naisten Strech Sole Wedge Bootiet*, joiden korko on aikalailla juuri passeli. Kenkä tuntuu jalassa samalta kuin tennareilla tallaisi, mutta ryhti on selvästi parempi ja olo huomattavasti naisellisempi. Siltikään pituutta ei tule ollenkaan liikaa, mikä itselleni on tärkeää. Omasta kropasta kun löytyy vartta jo 172 sentin verran, ei koroilla tarvitse hakea lisäpituutta. Ryhdikkyys on kuitenkin aina tervetullutta, ja ainakin itse nautin siitä fiiliksestä mikä itselle koroista tulee. Olo on supernaisellinen. Ja samaan tulokseen päästiin, vaikkei korot näissä popissa niin huikeat olleetkaan.

Väriksi valitsin tutun ja turvallisen ruskean, joka sopiikin hyvin valtaosaan vaatteistani. Toinen varteenotetattava vaihtoehto oli musta, joka kuitenkin on aina yhtä turvallinen valinta. Mulla kuitenkin yhdet mustat kiilakorot on jo kaapissa, joten päädyin pitkän harkinnan jälkeen ruskeaan. Ja hyvä niin. Nämä kenkät tullaan varmasti näkemään jalassani vielä moneen otteeseen syksyn ja talven aikana. Itseasiassa, luovuin KAIKISTA muista vähälle käytölle jääneistä saappaistani ja ne odottelevat nyt perjantaista kirppikselle vientiä. Kertonee jotain vaikutuksesta, jonka kengät minuun tekivät! 


Pitkään himoitsin näiden kenkien pidempivarrellista versiota, mutta tämä tuntuukin paremmalta vaihtoehdolta. Nilkkuri toimii kaltaisellani farkku- ja legginsrakastajalla superhyvin! Mitä mieltä te olette? Iskeekö pitkä- vai matalavartinen teihin?



Isi taas valitsi itselleen ruskean Strech Sole Desert Shoen*, sillä ajatuksella että näitä voisi pitää töissä vähän rennompina kenkinä. Näissä kengissä nimittäin kenkä muotoutuu jalan mukaan, eikä toisinpäin. Kuulostaa ainakin siltä, että mukavuus on taattu!





No entäs ne isin fiilikset muutamien viikkojen käytön perusteella? Ilmeisesti tyytyväinen on, kun arvio kengistä oli; Monipuolinen kenkä, joka sopii paitsi rentoon farkkutyyliin myös vähän siistimpään smart casual -työlookkiin. Kenkä myös oikeasti tuntuu sulautuvan jalkaan. Se ei kiristä eikä ahdista, eikä pitkienkään päivien päätteeksi hiosta. Kevyt kenkä ja jalkapohjaa hierova pohjallinen ovat myös suuria plussia.

Kuulostaa siis aika huippuhyvältä kengältä! Tuossa naisten mallissa on muuten myös tuo sama hierova pohjallinen, ja kummastakin kengästä löytyy nuo askeleen mukaan taipuvat pohjat. Siinä varmaan syy, miksi tuntuu kuin kenkää ei jalassa näitä käyttäessä olisikaan.

Kummatkin kengät ovat muuten aitoa mokkaa. Naisten mallissa kannattaa valita se reilumpi koko ja miesten mallissa se pienempi. Ihastuitko? Eikun vaan shoppailemaan sullekin omat!

Vink Vink! Tilaamalla Crocsilta uutiskirjeen, saat 20%:n alekoodin, jonka voi käyttää vaikka toisiin näistä kengistä!


Yhteistyössä:

http://www.crocs.fi/on/demandware.store/Sites-crocs_fi-Site/fi_FI/Home-Show

* Kengät saatu