tiistai 31. lokakuuta 2017

Lokakuun arkiset

Ihanaa lokakuun viimeistä ja Halloweenia! Meinasitteko jotenkin juhlistaa tätä päivää? Vai oliko juhlat ehkä jo viime viikonloppuna? Itse ihailin useammankin instatilin Halloween-juhlia ja päätin, että ensi vuonna meilläkin juhlitaan tätä! Tänä vuonna omat juhlat oli aika pienet, ostettiin Lidlistä yksi koristeviiri ja kummitusjätsekejä, jotka herkuteltiin viime perjantaina poikien serkun kanssa. Mutta ensi vuonna tosiaan voisi pitää ihan Halloween-juhlat!

Näin jälkikäteen selattuna lokakuu näytti Instagramin kautta tapahtumarikkaalta ja ihanalta. Sitä se kyllä olikin, vaikkakin kuukaudesta päällimmäisenä mielessä on ehkä Justuksen normaalia huonommat unet. Hänelle on ollut tulossa kaksi hammasta alaleukaan jo hyvän aikaa, eikä ne oikein vieläkään ole kunnolla puhki. Luulen, että ne siellä kuitenkin kiusaa pikkuista poikaa.


Kuukausi alkoi näköjään isolla kahvikupilla. Kertonee kai jotain tästä väsymyksen määrästä, johon ei oikein kyllä kahvikaan enää riitä! Lokakuun alussa juhlittiin myös Justuksen puolivuotisjuhlia yhdessä kaveriperheen kanssa, josta sieltäkin löytyy yksi puolivuotias. Kakku oli ihana kinuskiunelma, parasta kakku mitä olenkaan taas hetkeen syönyt!

Pojat nikkaroivat isin kanssa meille halkotelineen/suojan/jonkun ja pojat olivat innoissaan kun pääsivät poraamaan ja ruuvaamaan. Ja mulle iski vanhoja kuvia selatessa mahdoton mahaikävä. Voi mikä ihana pallo se olikaan!


Lokakuun sateet ajoivat meidät useampaan otteeseen Karisman leikkialueelle, jossa isot pojat saivat kaikess arauhass apurkaa energiaa. Mä olin ehkä himpun verran väsynyt ulkoiluun tässä meidän pihalla, keskeneräisenä tää kun on aikamoinen hiekka- ja mutalieju! 

Lokakuun alkupuolella järjestettiin meillä Leikkien-kutsut, joista kirjoitin blogiinkin. Nuo Leikkien tuotteet tulevat muuten näkymään somessani koko tän loppuvuoden, ollaan nimittäin lasten kanss amukana Leikkien Brand Repissä, jonka myötä meille saapui iso laatikko Leikkien-tuotteita.


Syksyn myötä pihajuttuja ei ole voinut oikein enää tehdä, joten viikonloput on tullut vietettyä sitten enemmän ja vähemmän perheen kesken. Pitsaperjantai alkaa olla lokakuun myötä jo hyvinkin perinteinen traditio, ja jopa meidän pitsavihaaja-Rasmus on päässyt kiinni pitsansyönnin ihanuuteen! Ensin pelkällä ketsuppipitsalla ja nyt jo kinkku-ananas pitsalla!

Justus testaili hyppykeinua ja yksi lauantai meni HopLopissa. Pojat olivat tästä superinnoissaan, eikä heitä montaa kertaa päivän aikana nähty.

Maanantai. Ei kai kaipaa enempää selittelyä?


Mun sylivauva. Kirjoitin maidonluovutuksesta blogissa ja siinä tienoilla Justuksen heräilyt taisi olla pahimmillaan. Hän oli myös hivenen flunssainen, joka sekin osaltaan vaikuttaa.

Päiväunet ovat huonoista yöunista huolimatta sujuneet aina hyvin ja ollaankin alettu isojen kanssa pitää omia spesiaalihetkiä Justuksen nukkuessa. Usein askarrellaan, piirretään tai pelataan jotain. Varsinkin noi Leikkien-pelit joita saatiin, ovat olleet pojille tosi mieleisiä!

Blogissa kirjoitin myös lasten turvaistuimista yhteistyössä Jollyroomin kanssa. Erityisesti tuo Justuksen istuin on ollut tosi tykätty ja toimiva.



Lokakuussa tilattiin jokunen pinokuutio halkoja ja takkaa tulikin lämmitettyä useita kertoja! Takkatuli on mun mielestä jotenkin ihan superterapeuttista ja tuossa divaanissa pötköttely takkatulta katsellessa on jotain aika täydellistä. Se on muuten yksi niistä paikoista, joissa myös mieheni kanss aoleillaan usein. Tuohon divaaniin mahtuu hyvin kaksi, tosin ihan lähekkäin. Ja sehän siinä tietysti on juuri se pointti 💕

Lapset saivat Kappahl Newbieltä kivat pikkupaktit syksyyn ja niitä vilautin myös instan puolella. Kerroin myös meidän nukkumisjuttuja omaksikin yllätykseksi ekaa kertaa!


Ylläolevassa kuvassa onkin sitten kuvia taas yhdeltä viikonlopulta. Laitettiin ruoka tekeytymään uuniin ja lähdettiin retkelle läheiselle Lapakiston luonnonsuojelualueelle koko perheen voimin. Pojat ovat jo reippaita kävelijöitä ja tuo kolmen kilometrin lenkki oli myös meille aikuisille ihan kiva. Mulla oli vielä Justus manducassa, joten ihan tehokastakin tuo oli. Kotiin tultua syötiin hyvin ja linnottauduttiin sohvalle koko perhe katsomaan Boss Babya. Ihan huippuleffa muuten!


Siskoni miehineen vietti lokakuuss asyyslomaa ja saatiin heidät tänne meille kyläilemään. Pojat rakastavat kumpaakin ihan tosi kovin ja nauttivat heidän seurastaan valtavasti. Tädin ja sedän sekä enon kanssa pyörittiinkin niin Karismass akuin jo toistamiseen saman kuun aikana HopLopissa. Jätkät olivat aika väsyneitä sen päivän päätteeksi!

Lokakuussa olen tehnyt taas kaappien raivausproggista. Yksi kirppispöytä jo olikin ja toinen pitää varmaan ottaa vielä heti perään. Sen verran reilusti noita vanhoja vaatteita ja leluja olisi. Yksi setti käytiinkin lasten kanssa jo viemässä hyväntekeväisyyteen, oli jotenkin hellyyttävää seurata lasten luopumisprosessia vanhoista leluista. He nimittäin ymmärsivät täysin, ettei uusia voi saada ellei vanhoista luovu. Nyt vanhat menivätkin todelliseen tarpeeseen, mistä jäi meille kaikille hyvä mieli.

Kaivoin myös Jutsukselle joitain poikien vanhoja leluja varastosta ja yllättäin myös isot pojat innostui niistä. Mulla oli jossain vaiheess atapana vaihdella leluja parin kuukauden välein, mutta nyt s eon jäänyt. Tuon tavan voisi ottaa uusiksi käyttöön, sillä lelut tuntuvat silloin aina ihan uusilta!


Lokakuuss atuli tilailtua uusia vaatteita niin itselle kuin lapsillekin, tosin moni näistä uusista oli peräisin FB-kirppareilta. Tuo kuvassa oleva Noshin mekko on uusi oma suosikkini, kerrankin jotain muuta kuin mustaa tai harmaata!

Isot pojat saivat Jollyroomin kanssa tehdyn yhteistyön myötä uudet "koulupöydät" ja olivat niistä tietysti ihan innoissaan. He ovat omien puheidensa mukaan koulussa ja tekevät nyt sitten läksyjä. Aika söpöä. Myös nuo poikien viikonloppunamut ovat aika söpöjä, he nimittäin saavat viikonloppuisin valita 4-8 karkkia itselleen, vähän riippuen karkkien koosta. Ja tuo määrä on aina ollut ihan riittävä. Mikään ei ole niin siistiä kuin saada ihan itse valita ja maksaa irttarinsa. ❤

Julkaisin blogissa postauksen noista meidän Leikkien-kutsuista ja mietinkin juuri, pitäisiköhän vielä ennen joulua järkkäillä yhdet.. Mulla on vähän viha-rakkausuhde kutsuihin, tavallaan ne on tosi ihania, tavallaan en tykkää yhtään! Saan kehitettyä niistä aina valtavan stressin itselleni. Mutta oon kyllä iloinen, että päästiin tutustumaan Leikkieniin, toi juna on nimittäin ihan ykköslelu meidän lapsilla.

Uudet talvikuteetkin vetäistiin päälle yhtenä viikonloppuna kun mittari näytti kolmea pakkasastetta. Poikien haalarivalintaan olen tosi tyytyväinen, siitä tulossa postaus vielä loppuviikosta ja toi oma takkini on aivan täydellinen. Siitä tuleekin ihan oma postauksensa ylihuomenna.


Oman kirppispöydän myötä myös kirppislöytöjä itselle on tullut tehtyä useampikin. Esimerkiksi tuo eläinpyramidi löytyi ihan parilla eurolla ja ollaan nyt pelattu sitä lasten kanssa melkein joka päivä! Ihmeen hyvin heillä molemmilla hermo kestää vaikka torni välillä kaatuukin. Ollaan muutenkin päästy aika kivaa arkitouhujen makuun, sillä Justuksen rytmi on selkiytynyt viime kuukausina tosi paljon, joten aika tarkkaan tietää milloin hän nukkuu. Nuo nukkumisajat olen sitten ottanut ihan vaan isoille pojille, silloin tehdään heidän kanssaan jotain kivaa. Muovaillaan, pelataan tai askarrellaan. Meillä on nyt tosi paljon uusia pelejä ja erilaisia muovailujuttuja joiden parissa menee hetki jos toinenkin.

Mä ostin itselleni syksyllä uudet talvikengät, taisin näistä mainitakin viime kuussa.. Ja ne on olleet ihan mahtavat nyt reilun viikon käytöllä. Tuli taas todistettua, että välillä on hyvä panostaa itseenkin. Tässä kuussa rahaa kenkiin ja vaatteisiin onkin mennyt taas normaalia enemmän ja mietinkin ensi kuulle ostolakkoa. Itselleni pitää ostaa vaan villa-alusasu, mutta muuten voisi pitäytyä poissa ostoksista ihan täysin! Tosin, olin suunnitellut hankkivani joululahjat tänä vuonna jo marraskuun aikana, että se vähän romuttaa tätä lakkoa.


Viime perjantaina pidettiin pienimuotoiset Halloween-juhlat, niistä mainitsinkin postauksen aluksi. Juhlien jälkeen siivoiltiin lasten kanssa ja mä pakkailin mun ja Justuksen kamppeet, sillä lähdettiin viikonlopuksi Tampereelle! Meillä on ihanasti pysynyt nuoruusvuosien työporukka kasassa ja treffataan heidän kanssaan aina säännöllisen epäsäännöllisesti. Viime kerrasta tällä porukalla oli jo yli kaksi vuotta, mutta niin sitä vaan jatkettiin siitä mihin viimeksi jäätiin. Viikonloppu muutenkin oli ihan täydellinen, vaikka Justus ei antanut mun juurikaan nukkua. Olin kyllä vaan niin täysin oman ajan tarpeessa, että kotiin taisi palata ihan toinen äiti. Jotain tuosta rentoutumisesta kertoo ehkä sekin, että some pysytteli yhtä kuvaa lukuunottamatta ihan hiljaa. Syötiin tietty salaattia ja juustoja. Niinkuin aina ❤

Reissun päätteeksi oli tosiaan ihana palata kotiin. Isi ja pojat oli pitäneet oikein kunnon laatuaikaa keskenään ja harrastaneet jokseenkin kyseenalaista pieruhuumoria. Sain siitä todistusaineistoa jo Tampereelle ja onhan tuo video vaan ihan mahdottoman valloittava. Kasperin kummitäti tuli meille vielä pariksi päiväksi lokakuun lopuksi ja molemmat pojat nautti kyllä valtavasti! Ja mulle oli tosiaan hyötyä lisäkäsistä ja höpötysseurasta. Tehtiin mukikakkua, ulkoiltiin ja taiteiltiin mad mattrilla legopalikoita.

Ja niin! Lasten mielestä lokakuun huisein juttu oli varmaan tuo viime torstaina satanut ensilumi, josta ollaan saatu nauttia siitä saakka. Toivotaan, että lumi pysyy maassa pitkään ja säästytään mahdollisimman kauan niiltä loskakeleiltä!

Ihanaa alkavaa marraskuuta!

tiistai 24. lokakuuta 2017

Pyykkihommia

Pyykinpesu on yksi mun suosikkikotitöistä. Se on niin helppoa ja nopeaa ja se hoidetaan vaan yhdessä huoneessa. Olen aika tarkka pyykinpesijä, mutta joissain asioissa sitten taas joustan enemmän, eikä kaikki ole nyt niin justiinsa. 


Meillä pestään pyykkiä 4-5 koneellista viikossa muutamana päivinä. Pyrin täysiin koneisiin, mutta valitettavan usein on kyllä pakko pestä myös vähän vajaampia. Meidän tissivauva nimittäin täräyttää välillä niin rönskeja nipoja, ettei niitä voi millään jättää vaatteisiin syöpymään kiinni. Pyykit pyöritellään muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kuivausrummussa, joka on ehkä yksi isoimmista arjen kotitöiden helpottajista meidän taloudessa. Siinä missä rakastan pyykinpesua, vihaan pyykin ripustamista. Siksi tuo kuivausrumpu on mun pelastajani. Lastenvaatteissa rummutan kaikki, villavaatteita lukuunottamatta. Omien ja mieheni vaatteiden kanssa olen sitten tarkempi ja rumpuun päätyy oikeastaan vaan trikoo ja muutamat muut vaatteet joiden mahdollinen kutistuminen ei haittaa.

Lastenvaatteet jaan kahteen osaan. Isosti likaisiin ja ei niin likaisiin. Kunnolla likaiset esikäsittelen monesti sappisaippualla ja pyöritän ne kuudessakympissä lyhyellä ohjelmalla. Lyhyt ohjelma on meidän koneessa puolentoista tunnin mittainen. Vaatteet joissa ei sitten suuremmin ole näkyvää likaa tai ovat vain kevyesti tahraisia, pyörivät neljässäkympissa. Alusvaatteet, sukat ja yöpuvut taas menevät aina kuudenkympin koneellisessa.

Omat ja mieheni vaatteet pestään neljässäkympissä, paitsi alusvaatteet pyöritetään kuudessakympissä. Meidän vaatteita ei pyöri edes koneellista viikossa, joten olen todennut toimivammaksi pestä koko talouden pyykit samassa. Meillä käytetään hajustamatonta pesuainetta kaikkeen pyykkiin, joten sen vuoksi pyykkejä ei tarvitse erotella lasten ja aikuisten pyykkiin. Mä aloin käyttää hajustamatonta isojen poikien vauva-aikana enkä ole sen jälkeen pystynyt palaamaan hajustettuun. Ihot meillä kaikilla varmaan kestäisi, mutta mä en voi sietää sitä hajua. Paristi olen joutunut kirppisvaatteetkin myymään uusiksi eteenpäin, kun tuntuu että haju on niin pinttynyt niihin.

Petivaatteet vaihdetaan kolmen viikon välein, kesällä joskus useammin. Lähes aina pesen lakanat 95 asteessa. Silloin lakanat oikeasti tuoksuvat puhtaille ja pöpöt ja bakteerit lähtee niistä takuuvarmasti. Lyhyemmällä lakanoiden vaihtovälillä pesin petivaatteita viileämmässä, mutta myöhemmin olen toiminut tän toimivan meillä paremmin. 

En käytä huuhteluainetta ollenkaan, lakana- ja pyyhepyykkiin saadan laittaa lorauksen tuota pyykkietikkaa, joka on aivan ihana tuote! Ihan superylihinnoiltu, ja ajattelinkin seuraavan satsin tekeväni ihan itse. Eteeriset öljyt kun tulevat pitkässä juoksussa halvemmaksi kuin tää kympin pyykkietikkaputeli. 

Ulkovaatteita pesen joko ihan vesipesulla kolmessa kympissä puolen tunnin ohjelmalla ja ilman rummutusta tai sitten likaisempia neljänkympin pikaohjelmalla tuon serto-urheiluvaateaineen kanssa. Tuo ei ole hajustamaton, mutta siinä oleva haju on sen verran mieto ettei ärsytä mun nenää. Plus, se on tarkoitettu ulkoilu- ja urheiluvaatteille, joten oon kokenut sen aika toimivaksi!


Mun pesutottumuksilla meidän vaatteet tuntuvat kestävän ja värit säilyvän. Koen, että lastenvaatteet pysyvät parempina pestynä korkeissa lämpötiloissa, rummutettuna ja esikäsiteltynä heti tahran tullessa. Tuo tahrojen esikäsittely on ehkä tylsintä pyykkäämisessä, mutta olen todennut sillä olevan niin suuri vaikutus vaatteen hyvänä pysymiseen, että olen viitsinyt nähdä sen vaivan. Vielä ei ole tullut tahraa, johon ei sappisaippua toimisi. Käytän sitä palasaippuaa, jota voi sitten hangata vaatteeseen tarpeen mukaisen määrään. Pesee muuten kaikenmaailman vanishit pelistä pois mennen tullen!

Pyykissä en erottele merkki- tai markettivaatetta. Noshit ja gugguut pestään ihan samallalailla kuin Lindexit ja Kappahlitkin. Tahranpoistossa tuntuu ratkaisevinta olevan, että tahra esipestään mahdollisimman tuoreena ja laitetaan koko vaate koneeseen viimeistään seuraavana päivänä.

Lasten alusvaatteet pesen aina toisinaan nekin 95 asteessa, ja olenkin näin saanut ne säilymään uskomattoman kauan. Vanhimmat bokserit taitavat olla jo pari vuotta vanhoja! Tällöin voin myös olla varma, että pahimmat bakteerit varmasti poistuvat vaatteista. Eikä ehjiä ja sopivankokoisia vaatteita tarvitse heittää pois vaan siksi, että ne ovat olleet käytössä jo niin kauan. 

Pyykinpesu on sellainen kotityö, että hoidan sen mielummin ihan itse. Isikin meillä pesee kyllä pyykkiä, mutta kyllä se on enemmän mun heiniä. Ja hyvä niin. Viikkauksen voinkin sitten jättää miehelleni, se ei nimittäin huvittaisi mua yhtään! Yleensä meillä kertyykin monen monta koneellista puhdasta pyykkiä koreihin ja kaapeista alkaa vaatteet loppua ennen kuin jaksan alkaa viikkailuhommiin. 

Mä olen paristi blogissakin saanut noottia, ettei mun pyykinpesuni ole ekologista. Ja myönnettäköön ettei varmaan olekaan. Ainakaan tietyllä mittapuulla. Mä kuitenkin koen, että koska esimerkiksi lakanapyykin vaihtoväli on niin pitkä, voin pestä ne kuumemmassa. Ja kun tahrat esikäsitellään ja pestään sitten kuumemmalla, säilyy meillä vaatekin kauemmin kuin jos ei käsiteltäisi ja se kävisi matalammassa lämpötilassa. Uskon liiallisen vaatteiden oston kuormittavan luontoa enemmän kuin mitä kuumassa peseminen tekee. Mut tää on varmastikin niitä valintakysymyksiä. Toisaalta kuormitan mielummin tässä asiassa vähän enemmän ja toimin muualla ekologisemmin, kuin kuljen tai nukun likaisissa tekstiileissä. Mä en nimittäin usko, että vaatteet täysin puhdistuisi neljässä kympissä. Näkyvät tahrat luultavasti poistuu, mutta täysin puhdasta ei tule.

Millaisen pyykki-ideologian te omaatte? 
Tykkäättekö pestä pyykkiä, vai onko se inhokkijuttuja?

maanantai 23. lokakuuta 2017

Ihana kamala arki

Sun arkesi on sun lapsesi lapsuus. Tää lause, jota ainakin itse yritän muistutella itselleni vähän väliä. Erityisesti silloin kun ärsyttää ja kiukuttaa lapset. Sellaisina hetkinä, kun itse haluaisi vaan somettaa, katsella Netflixiä tai olla vaan. Sen sijaan, että kokkailee lounasta, muovailee lasten kanssa tai lähtee lähipuistoon vesisateessa.

Mä en oikein ole sellainen leikkijä äiti. En oikein osaa alkaa leikkiä lasten kanssa, se on paljon enemmän isin hommia meillä. Mä osaan kyllä rakennella legoilla ja tehdä junaradan, mutta kun pitäisi alkaa leikkiä, en vaan millään viitsisi. Onnekseni meillä on isoilla hyvät leikkikaverit toisistaan, joten harvoin mun seuraa ihan kamalasti kaivataankaan. Oon kuitenkin usein miettinyt, että pitäisiköhän mun yrittää leikkiä vähän enemmän. Tai olenhan mä joskus yrittänyt, mutta sitten menee vaan omat hermot kun lapset ei leiki oikein, tai ainakaan niinkuin mä haluisin. Mutta ehkä silti voisi yrittää vähän enemmän, ja leikkiä mukana siinä lasten leikissä. 

Mutta mä olen tainnut vuosien varrella oppia armollisemmaksi itselleni. Eihän mun tarvitse olla se leikkijä. Mä voin olla muutakin, ilman että lasten arki tästä nyt kovin paljon huonommaksi menee. Mun kanssa voi olla kivempi tehdä sitten muita asioita kuin leikkiä. Voi muovailla, piirtää ja tehdä ruokaa. Tykkään leipoa lasten kanssa, siivota, lukea, tehdä temppuratoja. Taidan olla jotenkin paljon enemmän sellainen arkisten toimien äiti, kuin mikään superleikittäjä.

Arjessa mulle tärkeintä on ne pienet hetket. Halaukset, sohvannurkassa sylikkäin kyhjöttäminen, autossa käydyt keskustelut ja yhdessä nauraminen. Ne asiat, jotka myös usein kiireessä unohtuu. Hitaat aamut ja rauhalliset lähdöt ovat varmasti tän kotiäitiyden parasta antia. Ihan valtavasti nautin myös niistä hetkistä, kun lasten kanssa ajellaan nelisin jonnekin. Laitan aina radion kiinni ja juttelen lasten kanssa. Heiltä tulee ihan mahtavia juttuja, kun mikään muu ei häiritse mielikuvituksen pyörteitä.

Lasten haalarit Reima, Äidin takki Ahkka (saatu Ellokselta)

Kuormittavinta arjessa on varmasti väsymys ja sen aiheuttama kireys. Mä olen ihan kamalan kiukkuinen ja äreä jos unet ovat jääneet vähiin. Vaikka meidän vauva hyvä nukkuja onkin, on hänelläkin kausia jolloin oma yöni on nukuttu pätkissä. Väsymyksen myötä mä alan myös tosi herkästi huutaa isoille pojille. Väsymys tuntuu vievän multa ihan täysin ne varapäreet ja kun kilahdan niin kilahdan sitten kunnolla. Järki tietysti sanoo, ettei tuo huutaminen auta yhtään mitään, itselle tulee ihan totaalisen surkea olo ja lapsille varmasti vielä enemmän. Jotenkin niitä omia hermoja pitäisi vaan saada karaistua, ettei ihan jokainen uhmakiukku ja kiusanteko saisi pinnaa palamaan.

Mutta kyllä mä vaan niin rakastan arkea. Siis sitä ihan tavallista ja tylsää. Takaraivolla kummittelee aina se, kuinka lapset kasvaa ihan liian äkkiä ja nyt on aika nauttia siitä heidän lapsuudestaan. Tarjota heille se yhteinen arki, jota sitten muistella siinä vaiheessa, kun kaikki kolme viilettävät omilla menoillaan ja me mieheni kanssa istutaan kaksin hiljaisessa päivällispöydässä. Nyt noita hetkiä kaipailee, varsinkin jos päivään on sattunut se vähän vauhdikkaampi päivällinen. Mutta tiedän vielä tulevan senkin hetken, kun toivoisin noiden kolmen apinan olevan kanssamme pöydässä.

Ihana kamala arki, kiitos että olet.

*yläkuvien takki saatu ELLOS

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Kutsut, joilla on lupa leikkiä

kaupallisessa yhteistyössä LEIKKIEN

Jokunen viikko sitten, meidän koti täyttyi äideistä ja lapsista. Olohuoneen lattia oli täynnä leluja ja pelejä, joista ihan kaikkiin sai koskea ja kaikkia sai kokeilla. Meillä oli Leikkien-lelukutsut!


Mä olen pitänyt aika paljon erilaisia vaatekutsuja, ja kyläillyt itsekin vähintään yhtä monissa. Niissä funktio on aika selvä, usein mielekkäämpää on olla ilman lapsia, katsella esittely, hypistellä vaatteita ja tilata suosikit. Leikkien-kutsujen idea oli ihan toisenlainen. Leluvalikoimaa oli ihan valtavasti, kaikella sai leikkiä ja kaikkeen sai ja oli syytäkin koskea. Lapset olivat ehkä jopa vähän keskiössä, sillä heidän innostustaan ja oivaltamistaan oli ihan supermahtava katsoa!

Yllätyin, miten moni leluista oli meidänkin lapsille tuttu päiväkodista ja kuinka monen pelin kohdalla he tiesivät heti kuinka toimia. Mulle on ollut aina tosi tärkeä hankkia lapsille kehittäviä ja opettavaisia leluja sekä pelejä, joten koen Leikkien brändin olevan ihan mun juttuja. En oikein ikinä ole fanittanut konsolipelejä tai turhaa muovikrääsää, vaikka niitäkin meiltä toki löytyy. Tykkään, että lelussa on aina joku idea tai juju, joka tekee siitä lapsen kehitystä tukevan. Pelien maailmaan on päästy oikeastaan vasta viime aikoina, sillä aiemmin meidän lapsilla ei ole keskittymiskyky riittänyt.

Leikkien lelut ja pelit kehittävät ja tukevat aina jotain leikin tai oppimisen osa-aluetta. Päästiin tänä syksynä mukaan Leikkienin brand rep:iin, jota pystyykin paremmin seurailla instagramin puolella @nellienoor. Kannattaa kurkistaa myös muut brand reppiläiset, #leikkienbrandrep -tagin alta. Syksyn aikana tililleni päivittyy kuvia, joissa meidän lapset testailevat Leikkieniltä saatuja leluja ja pelejä.


Kutsuilta sain paljon uusia ideoita paitsi siihen, mistä omat lapset tykkäävät, myös siihen millaisia ostoksia vaikka kummilapsille tehtäisiin joululahjoja silmällä pitäen. Kutsut ovatkin oiva tilaisuus katsoa ihan käytännössä, mikä lelu tai peli omaa lasta kaikista eniten kiinnostaa. Tiesinkin jo kokemuksesta, että Brand repin kautta tullut vuoden 2017 lelu, Smartmax-juna olisi meidän lasten suosiossa, mutta bongailin myös monta muuta juttua joista he innostuivat. Smartmax-leluja* tilasin enemmänkin, niiden avulla lapsi pääsee tutustumaan väreihin ja magneetin toimintaan. Niitä tuli meille myös brand repin kautta, mutta lisäpaketti mahdollistaisi isommat leikit. Kuvan karkkipeli* oli tuttu päiväkodista ja se löytyy mahdollisesti pukinkontista lapsille. Myös erilaiset logiikkapelit olivat erityisesti Rasmukselle in, kutsuista lähtien hän on puhunut kuvien linnapelistä, ja kuinka haluaisi sen kotiin. Pitänee tästä vinkata kummeille tai mummeille, sillä juuri tällaiset pelit tuntuvat toimivan meidän nelivuotiaalle insinöörille, joka rakastaa ratkoa ongelmia ja pulmia. 

Leikkien tuotteita saa nyt tilattua itselleen helposti ilman kutsujakin, vaikkakin kannustan kovasti myös kutsuihin! Missään muuten ei pääse hypistelemään niin laajaa määrää leluja ja pelejä kuin kutsuilla! Leikkien nettisivut ja verkkokauppa on juuri uudistunut ja löytyy aivan uudesta osoitteesta, täältä. Omat kutsunsa saa tilattua lähialueen edustajalta helposti täältä.  



ARVONTA : Ihan kohta starttaa instagramin puolella huippuarvonta, kun siellä voi voittaa itselleen tuon vuoden lelun, eli Smartmaxin junan! Klikkaile siis itsesi instan puolelle ja osallistu!

*merkityt lelut saatu

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Britax Römer Kidfix leikki-ikäisellä


yhteistyössä JOLLYROOM

Nyt tulee kolmas osa lasten turvaistuimiin liittyen. Ensimmäinenhän löytyy täältä ja Justuksen turvaistuimesta kirjoitin vasta viime viikolla. Kaikki turvaistuimet on saatu Jollyroomilta ja tämäkin postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä heidän kanssaan. 

Isot pojat istuivat kumpainenkin Besafe izi combi isofix -istuimissa lähes nelivuotiaiksi. Kasperilla tuli istuimen painoraja vastaan viime talven lopulla, Rasmus mahtuisi painon perusteella vielä juuri ja juuri. Ahdasta alkoi kuitenkin tulla myös hänellä joten piti alkaa miettiä uusia istuimia. Myös pituusraja penkeissä täyttyi kesällä, kun kumpikin pojista oli jo yli 104cm. Nämä turvaistuinvalinnat on olleet mun mielestä vaikeimpia kaikissa lastentarvikehankinnoissa, ja näihin isojen istuimiinkin saatiin suttaantumaan tunteja vaikka kuinka paljon! 


Lopulta päädyttiin tähän Britax Römerin Kidfix II XP -istuimeen. Isoimmat vaikuttaneet syyt olivat isofix-kiinnitys, jalkojen välissä oleva turvavyönkiinnitin, jonka ansiosta istuin on nelipistevyökiinnitteinen, korkeat sivutömäyssuojat ja istuimen ympäri kulkeva muovituki. Kolme ensimmäistä syytä on varmastikin aika selviä, neljäs tarvinnee vähän selvennystä. Meillä oli keväällä isoilla pojilla toiset istuimet, joiden styroksisten reunasuojien ympärillä ei kulkenut muovisia tukia. Se mahdollistikin sen, että nojatessa istuimeen, styroksi osa otti herkästi osumaa. Toisesta istuimesta pään sivusuoja halkesikin jo, joten istuinhan on sitten käyttökelvoton. Tässä Kidfixissä tuota mahdollisuutta ei ole, sillä nuo valkoiset muoviosat menevät tosiaan styroksien ympärillä.


Nelipistevöiden ansiosta istuin tuntuu turvallisemmalta, kuin perus turvavyöistuin. Tuo haararemmi asettaa myös vyön juuri optimaaliselle korkeudelle, eikä lapsi pääse tahtomattaan tai tahallisesti valumaan vöiden ali. Penkin pehmusteet ovat mukavan pehmeät ja selkänoja hieman kalteva taaksepäin, joten nukahtaessakin lapsi saa niskalle hyvän tuen. Korkeussäätöä on ihan valtavasti, eikä pituusrajat ihan hetkessä tulekaan vastaan! Kankaat irtoavat helposti ja ne voi pestä, tämä ominaisuus on näillä kurakeleillä kyllä ihan huippu!

Tämä istuin on yksi turvallisimmista turvavyöistuimista markkinoilla. Syy on paitsi tuon haararemmin, myös tuon XP-PAD turvavyönohjaimen olkapäällä. Sen avulla turvavyö tulee juuri oikealle korkeudelle lapsen hartialle ja se ohjaa pois jopa 30% kaulan alueelle kohdistuvista voimista etutörmäyksessä (lähde BRITAX testit 2013). Istuin on asennettavissa joko isofixeillä tai turvavyöllä. Riippuen millainen kiinnitysjärjestelmä autosta löytyy.


Muotoilu sopii hyvin kasvavalle lapselle ja meillä ainakin lapset viihtyvät istuimissaan hyvin. Selkänoja on V-kirjaimen muotoinen, eli se levenee ylöspäin. Näin isompikin lapsi mahtuu penkkiin pitkään. Alkuun mietittiin kuinka nämä istuimet tulisi mahtumaan vierekkäin, meillähän Justus on yhdellä reunapaikalla ja pojat vierekkäin keski- ja toisella reunapaikalla. Vaikka autoss aonneksi olisi mahdollisuus laittaa toinen pojista vielä kolmanteen riviin, halusin että kaikki lapset mahtuisivat myös tähän keskimmäiselle riville. Istuimet ovat kiinni toisissaan, mutta ne mahtuvat! Toki tämä ei olisi mahdollista normaalileveässä autossa, vaan mahtuakseen penkit tarvitsevat kaksi täysleveää penkkiä vierekkäin, eli käytännössä tila-auton. (Meillä Volkswagen Touran 7-paikkaisena)

Me ollaan oltu kaikki tosi tyytyväisiä. Lapset toki ovat avainasemassa, hehän näissä istuvat, ja kumpainenkin on sanonut penkin tuntuvan mukavalta. Meille vanhemmille taas turvallisuuden lisäksi näkyy tuo toimivuus, joka tämän istuimen kohdalla näkyy eniten ehkä siinä, että vaikka penkki leveä onkin, saa turvavyöt helposti klikkailtua kiinni. Penkkien väliin jää kuitenkin se viisitoista senttiä. Eli vaikka istuin on ylhäältä tosi leveä, on se alhaalta riittävän kapea. 

torstai 12. lokakuuta 2017

Vauvan oma nurkka

Mä tossa yksi ilta hoksasin, etten ole blogissa julkaissut vauvan nukkumisnurkan kuvia lainkaan! Ylipäätään unijutuista on jäänyt kirjoittamatta ihan täysin. Jotkut ehkä muistaa, että tuplien ollessa vauvoja, he muuttivat omaan huoneeseensa nukkumaan kolmikuisina. Silloin mä en osannut heidän ääntelyssään nukkua yhtään vaan heräilin pienimpäänkin ääneen. Nyt mä en voisi kuvitella, että vauva nukkuisi yksin tai edes kolmisin isojen kanssa.

Justus nukkui aluksi moseksenkorissa meidän huoneen nurkassa. Pari kuisena siirrettiin hänet pinnasänkyyn, kun kori tuntui käyvän ahtaaksi. Vaikka Justus useimmiten nukkuukin sänkyssään, vetelee hän välillä myös unia mun kainalossa. Ei oikeastaan koskaan koko yötä, lukuunottamatta niitä muutamia ekoja öitä. Mutta joka yöstä hän tunnista viiteen tuntiin nukkuu mun vieressä. Vähän riippuen siitä, missä vaiheessa syö ja nukahdanko itse häntä syöttäessä.


Meillä on hyvin nukkuva vauva. Tai siis nyt tuntuisi mieli sanoa oli, sillä viime yöt on olleet ihan mahdotonta hulinointia, eikä hyvin nukkuvasta vauvasta ole tietoakaan. Mä kuitenkin toivon, että tämä on äkkiä ohi menävä vaihe, flunssaa, hampaita, hulinoita, sejasama, kunhan tää on vaan vaihe. Eli puhutaan siis hyvin nukkuvasta vauvasta!

Justuksen kanssa on pidetty tiukasti kiinni yön ja päivän eroista, jonka mä uskon auttaneen uniinkin. Öisin ei seurustella tai vaihdella vaippoja, vaan syödään jatketaan unia. Öisin Justus nukahtaa useimmiten tissille, tosin monesti vähän hätkähtää hereille kun häntä siirretään omaan sänkyyn. Useimmiten Justus syö 1-2 kertaa, joista toinen on myöhään aamuyöllä. Nyt tosiaan viime päivät onkin herännyt 4-8 kertaa, mutta ei siitä ainakaan vielä sen enempää. Hän käy yöunille kahdeksan ja yhdeksän välillä ja heräilee uuteen aamuun kuuden ja kahdeksan välillä. Jos kuudelta, aloittelee hän ekoja päiväunia jo kahdeksan jälkeen. 

Justuksen sänky on meidän sängyn päädyssä ja se on tuntunut nyt aika sopivalta etäisyydeltä. Enää en tosiaan häiriinny vauvan ääntelystä, tosin Justus onkin muutenkin rauhallisempi nukkuja kuin isot pojat. Nyt on tuntunut tärkeältä pitää hänet lähellä, sillä välillä yöllä tulee vaan tarve käydä kurkistamassa häntä ja kuuntelemassa hengitystään. Helpoin olisi pitää hänet sivuvaunussa mun vieressä, tuo lyhytkin matka omalta sängyn reunalta Justuksen sängylle tuntuu nimittäin hurjan pitkältä unen pöpperössä tallattuna. Meidän huoneessa vaan ei ole oikein mahdollista sijoittaa sänkyä mun viereen, joten ollaan tyydytty tähän.


Ekasta tukkoisuudestaan/nuhastaan alkaen Justus on nukkunut sängyn pääty nostettuna. Tämä on ollut mun mielestä hyvä ratkaisu myös siksi, että Justus puklaili alkuun paljon. Jotenkin helpotti omaa mielenrauhaa tietää, ettei hän ollut täysmakaavassa asennossa nukkuessaan. Nytkun taas on jokin pikkuflunssa menossa, on päätyä nostettu yhdellä palikalla lisää. Noita palikoita on siis kolme ja niitä voi pitää yhdessä tai erikseen. Ihan superloistava keksintö!

Justuksen sänky on sama, joka Rasmuksella oli vauvana, välissä siinä on nukkunut lasten serkku ja nyt se on tehnyt taas paluun meille. Taattua Ikea-laatua. Vähän reunoissa on serkku-tytön hampaanjälkiä, mutta eihän se menoa haittaa! Reunapehmusteena on Ikeaa myös, toi pehmuste onkin kätevä, sillä se on yhdistetty pohjakankaalla. Eli alla on kangas, joka yhdistää reunapehmusteen alareunat yhteen. Patjana on Lastentarvikkeesta ostettu Trold ja Emman kosteussuojan päällä vielä Ikean petari. Lakanoissa oon suosinut aina niitä Ikean kuminauhareunallisia lakanoita, ne on vaan niin mahdottoman toimivia ja helppoja! Käytetään niitä myös omassa sängyssä. 



Tutti. Jepjep, meillä syödään tuttia. Onneksi. Annoin tutin Justukselle ekaa kertaa jo synnärillä kun imemisen tarve oli niin mahdoton ja mun oli vaan saatava pari tuntia unta itsekin. Se ei onneksi häirinnyt imuotetta ja imetystä ja nyt tutti onkin aika ehdoton apulainen nukkumaankäydessä. Jossain vaiheessa se pullahtaa ulos suusta, mutta nukahtaessa Justus tykkää sitä lutkuttaa. Toinen tärkeä apulainen nukahtamisessa on rätti, mitä enemmän se haisee maidolta sen parempi. Monesti Justus nyhjää sen kanssa, hinkkaa naamaansa siihen ja vetää sen naamalleen. Se kai tuo hänelle turvaa 💕