maanantai 29. syyskuuta 2014

Aina ei tekniikka toimi..

Tarkoitus oli tänään kirjoitella otsikolla "Miksi bloggaan?" ja valmistella tälle viikolle muitakin postauksia, mm. uusista istuinpehmusteista vaunuihin, kotiäitityylistä, uudistuneesta olohuoneesta ja taaperoiden lemppari välipaloista. Netti ei vaan nyt oikein pelitä, ja uusi modeemi(?) on tulossa vasta loppuviikosta. Tämä viikko taitaa siis olla lomailua blogista.. Onneksi office toimii, joten ehkä saan jotain ensi viikolle tehtyä! :D Palataan siis viimeistään viikonloppuna entistä ehommalla yhteydellä! Pus!

Puhelimen netti onneksi kuitenkin vielä toimii, joten Instagram päivittyy edelleen! Sieltä voikin seurailla meitä reaaliajassa! @nellienoor

Oikein ihanaa viikkoa kaikille, meilläkin oletaan olla jo elävien kirjoissa! <3

perjantai 26. syyskuuta 2014

Talvi tuli ! (ja meni..)

Tänne Pohjois-Karjalaan satoi maanantain ja tiistain aikana useiden senttien lumikerros. Aika hurjaa, että ihan vasta pari päivää sitten, mittari näytti vähän vajaata kahtakymmentä plus astetta, ja sitten hetkessä maa onkin valkoinen. Mikään ihana talvinen lumivaippa se ei tosiaan ollut, vaan maa oli märkä ja loskainen ja taivaalta tuli vaan lisää märkää lunta. Mun eka fiilis valkoisesta maasta oli; "Ihanaa! Lunta! Talvi! Poikien kanssa päästään touhuamaan lumeen!" Todellisuus olikin vähän toista.. POjilla meni hermot, kun taaperokärryt eivät kulkeneetkaan lumessa vaan keräsivät sohjon renkaisiin. Huterilla askelilla ei päässyt tarpomaan painavassa lumessa, vaan koko ajan oltiin nenällään. Lumileikit vaihtuivatkin aika vauhdilla pikalenkkiin kaupalle ja takaisin. Eli ei nyt mennyt ihan kuin Strömsössä! :D

Meidän POlarn o Pyretin vk-haalarit pääsivät kuitenkin kunnon testiin, maassa loskassa istuvien taaperoiden kanssa. Liian isoksi epäilemäni 92cm koko onkin ihan sopiva, mittailujen mukaan on täysin samankokoinen meidän 86cm toppahaalareiden kanssa.. Eli jos fleecevuorellinen POP:n kuorihaalari on vielä hakusessa, OSTA KOKOA ISOMPI ! Vastaavat ilmeisesti kokoa pienempää. Kumpikin poika pysyi kurahousujen puuttumisesta huolimatta ihan kuivana, eli hyvin tuntuisivat haalarit pitävän vettä!



Myös meidän vaunujen uuden sadesuojan sopivuus testattiin nyt. Meillähän oli Bumbleridien oma sadesuoja kesään asti käytössä, mutta koska koin sen liian isoksi kantaa mukana ja muutenkin todella toimimattomaksi meidän käytössä, on se pyörinyt enimmäkseen vaatehuoneen perällä. Sadekeleillä ei ole hirveästi ulkona liikuttu, tai jos on, on vaunut sitten vaan kastuneet. Onneksi meillä vaunut mahtuvat hyvin tuulikaappiin niin ne on saanut aina kuivatettua! Suomen keleissä on kuitenkin todella epäkäytännöllistä olla ilman vaunujen sadesuojaa, joten Lastentavaratalo Päivänsäteen myyjän suosituksesta hankittiin meille Emman tuplavaunujen sadesuoja. Ja se sopii meidän vaunuinhin niin hyvin! Ihan kuin olisi tehty niille! Kuomujen etuosaan se olisi vaan hyvä saada kiinnitettyä jotenkin, sillä tuuli meinää nostaa sen kuomun päältä pussiksi.. Muuten juuri sopiva! Nyt sadesuoja kulkee kätevästi mukana työntöaisaan kiinnitettävässä pienessä pussissa. Edellistä muovihärveliä ei tosiaan tule ikävä!



Tällä viikolla meille saapui myös Raila Designin ihanat istuinsuojat vaunuihin, mutta niistä lisää sitten vasta ensiviikolla ! 

Äsken käytiin myös lääkärissä ja loppuviikon huonosti nukutuille öille löytyi syy korvatulehduksesta. Nyt sitten taas vedellään yksi antibioottikuuri ja katsellaan kuukauden päästä onko korva jo terve. Jos ei, saattaa edessä olla kitarisaleikkaus :/  oumai..

Ihanaa viikonloppua teille kaikille ihanille !


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Lapsilukuni ?


Olen aina ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että lapsia saadaan. Niitä ei tehdä, hankita tai suunnitella. 

Tekemiseksi se lapsen saaminen kuitenkin usein menee, jos takana on useampi yrityskuukausi. Jollain asteella lapsia pitää myös mielestäni suunnitella. En kannusta ketään hankkiutumaan raskaaksi vain koska nyt tuntuu siltä. Miehestä ja elämäntilanteesta viis. Kehotan opiskelemaan, hankkimaan ammatin ja vakaan elämäntilanteen ennen lapsia. Se ei tietenkään takaa sitä, että kaikki menee nappiin, mutta antaa ainakin isommat mahdollisuudet sille.

Se, kuinka monta lasta me mieheni kanssa saadaan, on arvoitus. Meille on jo siunaantunut kaksi ihanaa, joista olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen. Itse ajattelen niin, ettei elämää voi kovin tarkkaan suunnitella. Voi tehdä aikatauluja, pohtia ja haaveilla. Mutta loppupelissä asiat vaan menevät omalla painollaan.



Olen aina ajatellut, että 2 (tai korkeintaan 3) lasta on hyvä. Mieheni samaten. Kuitenkin kun tieto kaksosista, kahdesta vauvasta kerralla tuli, olin jo aika varma ettei lapsilukuni olisi heistä täynnä. Jos lapset olisivat tulleet erikseen, tilanne olisi saattanut olla toinen. Nyt kuitenkin jäi tunne että jotain on vielä kokematta ja näkemättä. Sen yhden riskiraskauden ja tuplavauva-arjen kokeneena tuntuu, että jotain puuttuu. Poikien vauvavuotena en kuitenkaan voinut kuvitellakaan, että kolmonen (tai kolmonen ja nelonen) tulisi kovin pienellä ikäerolla poikiin nähden. Halusin nauttia poikien vauva- ja taaperoajasta, ilman uutta vauvaa. Toisaalta en myöskään kokenut olevani valmis uuteen raskauteen. Pahoinvointi ja liitoskivut olivat vielä liian tuoreena mielessä. Ei varmasti vuoden ikäerolla, eikä todennäköisesti kahdenkaan. Ehkä kolmen vuoden ikäerolla tai sitten neljän, jopa viiden. Tiesin ja tiedän kuitenkin, että kolmatta lähdetään jossain vaiheessa yrittämään ja toivomaan.

Nyt tuntuu, että kolme on se lapsilukuni. Lähipiirin lisääntyneet vauvauutiset ja pyöristyneet masut ovat aikaansaaneet sen, että pieni raskauskuume kytee jo jossain. Vauvakuumeeksi se ei ole vielä kasvanut, pojat kun kuitenkin vielä tuntuvat niin pieniltä. Toisaalta taas tiedostan oman riittämättömyyteni jo kahden taaperon kanssa, mitä se olisikaan kolmen alle kolmevuotiaan kanssa? Ihan vielä en ole valmis itseäni siihen soppaan laittamaan, vaan poikien pitää seistä varmemmin omilla jaloillaan ennen uutta vauvaa. 



Raskauskuume yllätti, sillä en kauheasti viihtynyt raskaana. Kai se osittain johtuu siitä, että oma raskausaika ei ollut kovin perinteinen tai nautittava. Voimakas pahoinvointi ajoi tiputukseen jo viikolla 10 ja pysyi lääkkeillä joten kuten hallinnassa siihen asti, kun se viikolla 16 loppui lähes seinään. Siitä alkoi sietämätön väsymys, joka kaatoi sohvan pohjalle jo loppuiltapäivästä. Toinen raskaus kolmannes päättyi onneksi energisesti ja sieltä kai se kaipuu raskauteen kumpuaakin. Maha oli selvästi näkyvä ihana pikku pallo ja vauvojen liikkeet tuntuivat jo selvästi. Äitiysvaatteet mahtuivat päälle eikä maha ollut tiellä bodypump-tunneillakaan. Sekin ilo sitten loppui lyhyeen, kun kohdunkaulan tilanne ajoi sairaslomalle rv 26 alkaen. Siitä loppuaika olikin yhtä pelkoa, kipua ja tylsyyttä. Tuntuu siis, että jotain jäi kokematta. JOtain jäi puuttumaan. Sitähän ei tiedä, seuraisiko seuraavaakin raskautta sama tunne, mutta jotenkin kaipaan vaan tavallisuutta. Tavallista raskautta. Tavallista raskauden seurantaa ja tavallisia reaktioita. Kaksosraskaus kun on vaan riskiraskaus, siitä ei kai yli eikä ympäri pääse. 



Lapsilukuni taitaa siis olla kolme. Sitähän en tiedä, kasvaako se kolmen jälkeen neljäksi, tai jopa viideksi, mutta nyt tuntuu tältä. Kolme on hyvä ja meidän perheelle juuri sopiva. Kovasti toivoisin yhtä tyttöä. Kai se vaan on monilla kaipuu saada ne molemmat sukupuolet, niin itselläkin. Mutta lasta me ensisijaisesti lähdetään yrittämään. Kaksospojat ja tyttö tuntuu hyvältä tiimiltä. Kuitenkin kaksospojat ja pikkuveli, on ihan yhtä tervetullut paketti. Olisi melkein oma jääkiekkokentällinen kasassa. Nyt luulen, että vaikka toiveissa olisin yksi tyttö, jäisi meidän lapsiluku siihen kolmeen vaikka poika tulisikin seuraavaksi. En oikein näe itseäni suurperheen äitinä ja toisaalta, saisimpa sitten olla itse se meidän perheen prinsessa ;) Enkä nyt suoraansanoen oikein ymmärrä sellaista, että lapsia tehtäisiin vain jonkin tietyn sukupuolen toivossa.

Mä jatkan siis raskauskuumeilua ja ihastelen kavereiden kasvavia masuja ainakin hetken. Varsinkin tulevat häät pitävät raskautumishaaveet vielä ainakin vuoden poissa. Mutta vuosihan menee ihan hirveän nopeasti. Jospa siihen mennessä saisin myös tuon miehen pään käännettyä! ;)

Millaisia lapsilukuja teillä lukijoilla on? Onko ne jo täynnä vai vielä odottamassa täydennystä? Mikä tekijä eniten vaikuttaa lapsilukuunne?

tiistai 23. syyskuuta 2014

Ruokaviikko #3

Me käydään yleensä kerran viikossa kaupassa, jolloin pyritään ostamaan ruokaa koko viikolle. Jääkaappia sitten täydennetään pienemmillä ostoksilla sitä mukaa, kun jotain uupuu. Tällä on saatu tosi hyvin laskemaan meidän kuukausiruokamenoja! Varsinkin nyt kun ollaan viikot poikien kanssa kolmistaan, teen mielummin kerralla isoja satseja ruokaa, joita sitten syödään viikon aikana monena päivänä. Säästyy aikaa ruuanlaitolta ja saa helposti kerrytettyä pakastimeen hätävararuokavaraston!

Maanantaina syötiin pinaattilettuja ja makaronilaatikkoa. Tiistaina syötiin tonnikalapastaa ja makaronilaatikkoa. Makaronilaatikkoa jäi vielä iso satsi pakastimeenkin, josta sen sitten voi sulattaa vaikka ensiviikolla ruuaksi. Myös puoli pakettia pinaattilettuja pääsi pakastimeen odottamaan seuraavaa lettupäivää.


Keskiviikkona dippailtiin kananugetteja ja kasviksia sekä syötiin päivälliseksi possukastiketta. Torstaina pojat söivän lounaalla edellisen päivän nugetteja ja päivälliseksi pakastimesta viikonlopun broileri-paprika pataa.


Perjantaina lounaaksi pakastimesta edellisen viikon naudanlihakastiketta ja päivälliseksi jauhelihapihvejä. 
Lauantaina lounaaksi syötiin taas jauhelihapihvejä ja päivälliseksi pakastimesta keskiviikon possukastiketta.
Sunnuntaina lounaalla syötiin tulista broilerilaatikkoa. Päivällinen oli retkellä syöty makkara.


Syödäänkö teillä tähteitä, vai valmistetaanko joka ruualle uusi ruoka ?

maanantai 22. syyskuuta 2014

Viikonlopun TOP3

Mä olen aina tykännyt lukea muiden blogeista viikkojen ja viikonloppujen top3-10 juttuja. Varsinkin ne viikonloppujen top-postaukset on olleet kivoja, sillä niistä pääsee jotenkin niin helposti sisään siihen, mitä bloggaajan viikonloppu piti sisällään. Ilman mitään turhia liirumlaarumeita. Pitkiäkin tekstejä on toki kiva lukea, mutta näin ne viikonlopun huippujutut pääsee kurkkaamaan kätevästi ja nopeasti.

Nyt siis meidän perheen ensimmäinen viikonlopun TOP3! Katsotaan, saavatko nämä vielä jatkoa!

1. Isi tuli kotiin
Viikonlopun ehdottomasti odotetuin juttu oli tietysti se, kun isi tuli taas kotiin. Isin kotonaolo tiesi helpostusta arjen askareisiin sekä viimein kunnollisia yöunia! Unohtamatta tietenkään huippuseuraa iltojen sohvahetkille, sekä hyvää syytä vähän herkutella ;) 
Tän mamin vapaa-aika alkoikin yllätyksellisesti jo viideltä, kun isi olikin ottanut aikaisen startin viikonloppuun, ja saapui kotiin tunteja aiemmin kuin piti. <3 "ISHII" niinkuin pojat sanoo.

 2. Ensimmäiset omat lastenvaatekutsut

Lauantaina sain taas vähän omaa-aikaa, kun isi lähti poikien kanssa aamusta leikkipuistoon. Oli hyvin aikaa laittaa koti kuntoon ja tarjottavat esille ennenkuin kutsut kunnolla starttasivat.

Koko Pomp de Luxin-mallisto oli materiaaleiltaan itselle iloinen yllätys! Vähän varauksella olin suhtautunut tähän kaikkien hehkuttamaan merkkiin, mutta kun niitä lopulta pääsi itse hypistelemään, olin myyty. Pojat saivat syksylle ja talvelle kivaa ja rentoa kotivaatetta, ja löytyipä mallistoista muutama paketti pukinkonttiinkin laitettavaksi! Materiaalit olivat niin pehmeitä, että olisin mielelläni hankkinut jotain itsellekin ! Vieras merkki vaan aiheutti päänvaivaa kokojen suhteen.. Parin viikon päästä nähdään, menikö valinta nappiin.


3. Ihana sunnuntai

Koko sunnuntai pyhitettiin ihan vaan perheelle. Itse sain nukkua pitkään, kun isi nousi seitsemältä touhuilemaan poikien kanssa. Kahdeksalta pöydässä odotti kunnon herkkuaamiainen! POjatkin jaksoivat ihmeen pitkään pöydässä, joten saatiin kaikki nauttia aamiaisesta kaikessa rauhassa.

Päivä jatkui sohvalla rentoillen ja koko porukalla siivoten. Olohuone sai uuden järjestyksen ja pojat purkaa energiaansa moppien varressa. Siivous on poikien mielestä ihan huippukivaa!

Päiväunien jälkeen lähdettiin Kuhasaloon retkelle. Ihmeteltiin myrskyävää järveä, sekä joka toista kiveä sen rannalla. Paistettiin makkaraa ja juotiin kaakaota. 



Millainen viikonloppu teillä muilla oli ?

perjantai 19. syyskuuta 2014

Syysflunssan kourissa

On niin mun tuuria, että ne pahimmat syysflunssat iskee juuri silloin, kun isi on lähtenyt taas viikoksi Jyväskylään ja me ollaan poikien kanssa kolmestaan. Omiin aikatauluihin flunssa olisi käynyt paljon paremmin niin, että se olisi alkanut vaikka nyt. Saadaan isi lähes viikoksi kotiin, joten tämäkin äippä olisi ehkä vähän paremmin jaksanut yövalvomiset..

Eli maanantaista asti on sairastettu. Räkä valuu, hengitys rohisee, kuume nousee ja tuntuu että pojat yskivät keuhkot pihalle. Keittiön pöydällä pyörii kipu- ja kuumelääkkeitä, nenäsumutteita, nenäliinoja, babyhaler, nenäfriida ja pikkuniistäjä. Sohvalla lojuu yksi väsynyt äiti ja kaksi pientä sairastajaa. Niin sanoinko jo, että isi tulee tänään kotiin? Sitä onkin odotettu koko viikko kuin kuuta nousevaa <3 



Pakko sanoa, että olo on aika koomainen. Silti en osaa alkaa poikien päiväuniaikaan nukkumaan. Tuntuu helpommalta olla hereillä, kuin nukahtaa tunniksi ja jatkaa päivää taas väsyneempänä. Koko viikko on mennyt aika katkonaisilla unilla ja aina toinen pojista on nukkunut huonosti. Joka yö on nukuttu enemmän ja vähemmän perhepedissä, mikä viimeistäänkin takaa äidin huonot yöunet, vaikka pojat saattaisivatkin nukkua yhtäjaksoisesti.

Pelottavinta ja pahinta on varmasti olla yksin vastuussa kahdesta. Vaikeimpia ovat ne hetket yöllä, kun molemmat heräävät itkemään ja vain äidin syli helpottaa. Silloin oikeasti haluaisi revetä kahtia, jotta riittäisi kummallekin. Ja sitten pitää kuunnella toisen lohdutonta itkua pinniksessä, kun syliin ei vaan mahdu kaksi. Ne on niitä hetkiä, kun tekisi itsekin mieli alkaa itkeä, laittaa korvatulpat korviin ja mennä peiton alle. Sanoa toiselle, että sun vuoro. 



Pahinta koko viikossa on ehkä ollut havahtua telkkaria katsoessa siihen, ettei toinen pojista meinaa yskimisen lomassa saada henkeä. Se tunne kun yksin kuuntelet pienen katkonaista ja haukkovaa hengitystä on ihan kamala. Mitä pitää tehdä? Mikä auttaa? Mihin soittaa? Pitääkö lähteä päivystykseen? Kylmää ilmaa? Höyryä? Ventolinea? Mitä jos se lakkaa hengittämästä? 

Onneksi kylmä ulkoilma ja pystyasento laukaisivat pahimman ahdistuksen. Apukin on onneksi lähellä ja mummo on hetkessä meillä valvomassa toisen pojan unta ja ukki viemässä meitä päivystykseen. Ja onneksi varastosta löytyi vielä toinen turvakaukalo, niin ei tarvinnut turvautua ambulanssikyytiin. Diagnoosina kurkunpääntulehdus. Meidän onneksi, käynti päivystyksessä oli nopea ja lääkäri asiansaosaava. 

Ventolinella, babyhalerilla, ilmankosteuttajalla ja sängynpäädyn korotuspaloilla ollaan selvitty loppuviikko ilman hengenahdistuksia. Eli vinkkinä muillekin, nuo on todettu todella toimiviksi!





Korvatulehduksilta ollaan vielä toistaiseksi vältytty. Kiitos paikallaan olevien putkien! 
*koputtaa puuta...*

Voimia kaikille muillekin sairastaville !

torstai 18. syyskuuta 2014

Pomp de Lux - syksyn suosikit

Täällä kirjoitin jo pari viikkoa sitten niistä vaatteista, jotka Pomp de Luxin kuvaston julkistamisen jälkeen nousivat omiksi suosikeiksi. Sen verran monta kivaa siellä oli, että päätin pitä elämäni ensimmäiset lastenvaatekutsut! Kutsut ovat nyt viikonloppuna, joten korkea aika oli tutustua vaatteisiin vähän tarkemmin. Lähemmän tutkiskelun myötä, haaremikollarit olivat edelleen yhdet suurimmista suosikeista, ja niiden näkemistä livenä odotankin innolla! Myös nämä muut klikkailisin ostoskoriin, jolleivat omat kutsut olisi ihan pian.




















































































Miten suloiset nuo neuleet ovatkaan!
Pojat ovat sen verran pitkiä ja hoikkia, että kaikki kollarit ja farkut tuntuvat valuvan heidän jalastaan.. Haaremit on olleetkin malliltaan ainakin muilta merkeiltä juuri sopivia meidän jätkille. Myös tollaiset resorilliset farkut toimivat napillisia paremin!

Poikienpuolen vaatteita selaillessa kurkistin myös sen tyttöpuolen, josko siellä olisi myös jotain kivaa. Omille pojille sieltä ei mitään löytynyt (pipoa lukuunottamatta), mutta muutamia tyttömäisiä suosikkeja kyllä. Ylättävää vaan oli, että poikien vaatteet olivat paljon enemmän omaan mieleen ja siellä piti moni vaate jättää valitsematta, ihan vaan koska kaikkea ei voi ottaa. Tyttöjen puolelta suosikkeja ei löytynyt läheskään niin paljon. Ehkä olen jo niin poikien maailmassa, että rimpsut ja röyhelöt ei vaan sytytä? :D Joko tyttöjen puoli on tänä syksynä poikien vaatepuolta selvästi heikompi, tai sitten tarvitsisin sen yhden prinsessan katraaseen, jotta tyttöjen vaatteistakin löytyisi enemmän suosikkeja. Niin tai näin, tällaisia suosikkeja valikoimista nyt löytyi. Tuo tyttöjen malliston pipo ja kaulahuivi ovat ainakin poikien malliston versioita kivemmat!

Lähteekö sieltä ruutujen toiselta puolelta tilausta Pompille? Vai joko tilasitte?

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Sukka-asiaa

Omassa sukkakaapissani on aina ollut puuvillasukkia. Kylmillä keleillä olen vaan lisännyt villasukan siihen päälle ja ihmetellyt kun varpaat on silti jäässä. Selvittämättä kuitenkaan mistä se johtuu.

Nyt kun pojille on goretex-kengät talvelle hankittuina, päädyin lueskelemaan googlen avustuksella sukkasuosituksia gore-kenkiin, jotta niistä saadaan kaikki mahdollinen hyöty irti. Tiesittekö, että puuvilla- ja villasukka kombo eivät kuulu gore tex -kenkään? Puuvillasukat keräävät jalan hikeä itseensä, jolloin jalka kastuu ja kylmettyy. Gore-ominaisuuksista ei ole paljon hyötyä, kun jalka kastuu kengän sisäpuolelta. Goretex-kenkään pitäisi siis laittaa  pelkkä villasukka, joka siirtää kosteuden sukan ulkopuolelle, kylmettämättä jalkaa. Näin jalat pysyvät lämpiminä kylmemmälläkin kelillä. Mutta aika hankala on laittaa vain perusvillasukat jalkaan. Mua ne ainakin helposti kutittaa.

Onneksi netin ihmeellisestä maailmasta löytyy vaihtoehtoja myös sukkapulmiin! Nimittäin merinovillasukat! Merinovilla siirtää kosteutta 30-kertaisesti keinokuituun verrattuna. Lisäksi se tuntuu kuivalta ja joustavalta ihoa vasten! Myös materiaalin pitäisi olla perinteistä villasukkaa pehmeämpää, joten sen ei PITÄISI kutittaa.

Poikien kaapista löytyy, ylläriylläri pelkkiä puuvillasukkia, joten sukkalaatikon täydennys tulisi nyt tarpeeseen. Muutenkin voisi hankkia merinovillasukkia koko meidän porukalle. Jotenkin kuvittelin, että ne olisi kauhean kalliita, mutta niitä löytyykin tosi kohtuuhintaisina!

Villasukka kengässä aiheuttaa usein myös sen ongelman, että kenkä tulee liian täyteen, eikä veri pääse kiertämään kunnolla ja lämmittämään jalkaa. Merinovillasukat ovat paljon ohuemmat ja vievät kengässä saman tilan kuin normaalikin sukka. 

Lisäksi jarrusukkia ei saisi käyttää kengässä lainkaan, ne kun estävät jalkaa liikkumasta kengässä luonnollisesti lisäten jarruilla kitkaa.. Kun jalka ei liiku askeleen aikana kengässä luonnollisesti voi aiheutua taas niitä jalan ja askeleen virheasentoja.

Menee taas nämä kenkä/sukkavalinnat vähän hankaliksi! :D

Jopa liian pieni sukka voi olla haitallinen askellukselle ja lapsen jalalle. Eli siinä missä kengän pitää olla oikean kokoinen ja vähän reilu, pitää myös sukan.

Toivottavasti näillä merinovillasukilla poikien jalat pysyvät lämpiminä syksyn ja talven nollakeleillä ja pikkupakkasilla!

Kuva

Googlettamalla merinovillasukat lapsille, yksi ensimmäisistä hakutuloksista oli Pierre-Robertin verkkokauppa, josta sukkatilaus sitten lähtikin matkaan jo edellisviikolla!  Nyt sitten vaan odotellaan, millaisia sukkia posti tuo tullessaan ja miten ne kelien viiletessä toimivat! Luotto on ainakin kova!

Nyt vaan jäin sitten miettimään myös merinovillaisia alusasuja lapsille.. 
Onko jollain kokemuksia niistä? Miltä merkiltä löytyy hyviä?

tiistai 16. syyskuuta 2014

Ensiaskelkengät

Perjantaina ostin kauppareissulta pitkästä aikaa Vauva-lehden. Raskausaikana sitä tuli luettua paljon enemmän, mutta nykyisin tuntuu, että jutut on kohdistettu paljon enemmän odottaville ja pikkuvauvojen äideille, kuin taaperoikään ehtineiden muksujen äideille. Nyt kuitenkin yksi otsikko herätti kiinnostuksen. "Näin valitset hyvät ensiaskelkengät". Tällä kertaa artikkeli ei tarjonnut uutta tietoa aiheesta, mutta vahvisti jo ennestään olemassa olevia oletuksia.

Blogini eniten keskustelua herättäneet postaukset ovat ehdottomasti mielipidepostauksien jälkeen olleet kenkiä ja turvaistuimia käsittelevät aiheet. Itse ainakin koen kenkien valitsemisen lapselle todella hankalaksi. Niin paljon puhutaan siitä, kuinka suuri merkitys hyvillä kengilla lapsen jalalle on, että siinä ei tosiaan haluaisi mennä metsään. 

Kengän pitää olla tukeva, hengittävä, joustava, mielellään nahkainen ja ehdottomasti sopivan kokoinen. Ei liian iso, eikä missään nimessä liian pieni. Käynti- ja kasvunvaraa saisi olla 1,5-2cm. Yritäppä sitten löytää kenkä, joka täyttää nämä kaikki ehdot. Vielä kun kenkäkauppiaillakin on aina se oma suosikki, joka kuitenkaan ei ole välttämättä kaikista myyntipuheista huolimatta se paras.

Meillä kenkävalintoja pyöriteltiin pitkään ja hartaasti ja lopulta päädyttiin Superfitiin. Kenkä oli hyvännäköinen, tukevanoloinen, mutta silti riittävän joustava. Todella kevyt, nahkainen ja nauhakiinnityksen vuoksi hyvin kiristettävissä jalkaan. Ecco oli myös pitkään meillä vaihtoehto, mutta se karsiutui lopulta leveämmän lestin vuoksi pois. Se oli liian leveä poikien kapeisiin jalkoihin. 

 Tällä parin kuukauden käytöllä, en voi kuin kehua superfitejä. Kunnollista käyttökokemusta en tietysti voi antaa, sillä enhän tiedä miltä ne tuntuvat jalassa, mutta meno on ainakin sen mukaista, että ilmeisesti hyvin istuu! Nauhoista huolimatta kenkä on nopea laittaa jalkaan, se pitää kosteuden kengän ulkopuolella ja mahdollistaa kömpelönkin taaperon liikkumisen. Vaikka kengät jalassa on monesti vaikeampi kävellä kuin ilman, en ole pojista tätä huomannut. Kenkä siis tuntuu kaikin puolin hyvältä. 

Käytettyä kävelykenkää en uskaltaisi hankkia lapselle ensikengäksi. Toisen jalan muotoilemat kengät voivat aiheuttaa jalan ja askelluksen virheasentoja, joita ei enää myöhemmin saa korjattua. Lastenkenkiin pitää kuitenkin mielestäni panostaa ja meillä se tarkoittaa sitä, että kengät hankitaan uutena. Muut kengät ovat sitten asia erikseen, ja niissä aiempi käyttö ei mielestäni haittaa. Toki tästä voi olla montaa mieltä, ja varmasti ollaankin. Mutta näin kuitenkin meillä.

Sen verran tyyristä kenkien ostaminen kuitenkin on, että toivon meidän selviävän syksyn ulkoiluista näillä ja kumisaappailla. Viileämpiä kelejä kaapissa odottelevat Superfitin varrelliset goretexit. Yhtään en haluaisi ostaa tuplapareja toisia goreja tälle syksylle, eli kertokaahan kokeneemmat, kai joku on selvinnyt, tai aikoo selvitä pakkaskeleihin asti ilman syysgoreja?


Huomenna tulossa sitten vähän sukka-asiaa! Itselle ainakin tuli uutena asiana se, että lähes yhtä tärkeitä jalan kannalta ovat kenkävalintojen lisäksi sukkavalinnat !

maanantai 15. syyskuuta 2014

Hirveää, Kaksoset !

Olen nyt ollut reilun vuoden kaksosten äiti. Lähes kaksi vuotta, jos raskausaika lasketaan mukaan. Luulen, että kysyttäessä jokaiselta kaksosten vanhemmalta, kaikki heistä ovat ainakin kertaalleen kuulleet tuntemattomien kauhistelevan kaksosuutta. 

"Apua, kaksi vauvaa!" 
"Voi ei, onneksi itse olen aina saanut vain yhden kerrallaan"
"Teillä täytyy olla tosi rankkaa!"
"Osanottoni!"
"Voi ei! Onko niitä kaksi?"
"Siis onko teillä kaksi samanikäistä?"
"Kauheaa. Taidat tarvita usein lomaa."
"Itse en ikinä haluaisi kaksosia."

Tässä listassa ovat nyt vaan ne muutamat voivottelut ja kauhistelut, joihin itse olen törmännyt. Tuota listaa voisi varmaan jatkaa loputtomiin, sillä lähes joka kauppareissulta tai kaupunkikierroksella, joku kommentoi tupliani negatiivissävytteisesti.

 Joka ainoan tällaisen idioottikommentoijan perään tekisi mieli aloittaa luento siitä, miten onnellinen olen siitä, että osakseni sattui kaksoset. Miten rikasta arki meillä on ja tulee aina olemaan, kiitos kahden tismalleen samanikäisen. Yksikkölasten vanhemmat voivat vaan arvailla, miten ihana tunne se on, kun kaksi pientä taapertajaa tulevat hymyssäsuin halaamaan ja hukuttamaan äidin märkiin suukkoihin. Se kaksosuutta kauhisteleva yhden äiti ei voi edes tietää, miten suurilta onnen hippusilta jää paitsi kasvattaessaan VAIN yhtä.

Usein kaksosista puhuttaessa nostetaan esiin vain ne negatiiviset asiat. Kuinka kaksoset joutuvat pienestä saakka jakamaan ja kuinka heidän kehityksensä tulee jäljessä, sillä vanhemmilla ei ole heille aikaa. Nyt romukoppaan ne kaikki oletukset ja typerät stereotypiat! Kaksosuudesta huolimatta, kaksosetkin ovat yksilöitä. Yksittäisiä lapsia, joita ei kuulu määritellä vain kaksosuuden kautta. He kehittyvät, kasvavat ja saavat huomiota juuri niin yksilöllisesti kuin on tarve.



Enkä edes halua lähteä kieltämään sitä, etteikö kaksosten vauva-aika olisi rankkaa. Se on, ja ihan hirveän rankkaa onkin! Mä olen tuota mieltä, ja meillä kuitenkin oli ja on perustyytyväiset ja helpot vauvat. Ihan mahtavia selviytyjiä ovat ne kaksosten vanhemmat, jotka ovat selvinneet koliikeista, keskosuudesta ja reflukseista. Ihan jokaisesta ei siihen olisi. Yksikään ihminen, jolla ei itsellään ole kaksosia ei vaan millään voi käsittää tuplavauva-arjen haasteita. Sitä kuinka se riittämättömyyden tunne on läsnä ihan koko ajan. Kuinka koko ajan pitää revetä kahtia. Ja ei, se ei tosiaan ole sama kuin kaksi eri-ikäistä. Vauva on vauva ja taapero taapero. Tuplasti haastetta, mutta myös tuplasti onnea ja iloa.

No mitäs ne kaksosten ja kaksosuuden hyvät jutut sitten on?

Lapsi oppii jo pienestä, ettei ole maailman napa. Välillä pitää pystyä odottamaan. Leluja pitää jakaa ja toiset pitää ottaa leikkiin mukaan. 

Aina on samanikäistä leikkiseuraa. Vaikka kaksosetkaan eivät aina kehity samaantahtiin, ikäkausi on kuitenkin sama ja silloin monesti myös kiinnostuksen kohteet. Leluja on tuplamäärä ja koska tuplilla usein on se mystinen yhteys, leikkikaveri tajuaa aina mistä leikissä on kyse. Yksin ei tarvitse mennä kerhoon, päiväkotiin tai kouluun, vaan sisarus on aina seurana ja turvana.

Malli. Lapsi matkii. Niin hyvässä kuin pahassakin. Kun toinen syö nätisti haarukalla, toinenkin syö. Kun toinen joutuu jäähylle rattaisiin, toinen kävelee kiltisti perässä, sillä ei nyt ole yhtään hauskaa lähteä karkuun yksin.

Kukaan ei tiedustele milloin se toinen/kolmas/neljäs lapsi tulee. Ei tarvitse joka toiselle sukulaiselle alkaa selostaa lisääntymissuunnitelmiaan, kun kaikki olettavat että tuskin nyt moneen vuoteen kuitenkaan.

Yksi raskausaika, yksi synnytys, yksi imetys ja yksi palautuminen. Silti kaikki sisaruuden ja kahden lapsen ilot.



Vaatekaupassa ei tarvitse miettiä kumpi väri. Voi ottaa ne molemmat vaihtoehdot.Vaatekaapissa on tuplamäärä ihania pikkuvaatteita ja aina voi pukea lapset toisiinsa mätsääviin vaatteisiin.

Ota 2 maksa 1 -tarjouksissa on yhtäkkiä järkeä. 

Kaikista juhlista selviää puolet vähemmällä ja halvemmalla. Yhdet ristiäiset, yhdet synttärit, yhdet rippijuhlat ja yhdet ylppärit. Jos oikein tuuri käy, myös yhdet häät !

Proceedings of the Royal Society B:n julkaiseman tutkimuksen mukaan kaksosia synnyttävät naiset ovat elinvoimaisempia ja hedelmällisempiä kuin yhden lapsen synnyttäjät ja elävät yhden lapsen synnyttäneitä pidempään.

Aina on rinnalla joku, joka on elänyt juuri samat henket. Ensimmäiset synttärit, eka koulupäivä.. Se tuttu ja turvallinen, johon voi aina luottaa.


Seuraavan lapsen saa hoidettua vaikka yhdellä kädellä, sillä kaksosten kanssa siihen on tottunut. ;)

Meidän pojat ovat tiimi, joiden kasvua ja kehitystä koen etuoikeudeksi seurata. Ihan kuka vaan äiti ei tätä palettia saisi pidettyä kasassa. Ihan kenestä vaan ei olisi tuplien äidiksi. Ihan kuka vaan ei tätä pääsekään kokemaan. Joten annetaan kateellisten ja tietämättömien kauhistella. Meillä on jotain, mitä suodaan vaan harvoille ja valituille! Hei, tuplamammat! Olkaahan ylpeitä itsestänne ja siitä mitä olette saaneet ja mihin pystyneet! Me ollaan saatu jotain, mistä niin kovin harva pääsee nauttimaan !

Tex Mex -kokkailuja !

Me päästiin Blogiringin kautta mukaan erittäin mieleiseen kampanjaan! Kuten ehkä olette aiemmin julkaisemistani resepteistä huomanneet, tykätään molemmat Henkan kanssa kovasti tulisesta ruuasta, ja usein käytetään varsinkin chiliä ruokien maustamiseen. Valion Tex Mex -juustoraasteet on siis kuin tehty meitä varten!

Juustot on pakattu näppäriin 150g:n pusseihin, ja maustamista helpottaa se, että raasteissa mausteet ovat jo valmiina. Vaikka tuote on luokiteltu voimakkaaksi, ei se ole ollenkaan liian tulista. Myös meidän pikkujätkät vetelivät näitä ruokia mielellään! Nyt siis jakoon meidän perheen muutamat suosikit!Myös muita juustoisia reseptejä kannattaa käydä katsomassa Blogiringin kampanjasivulla !



Juustoiset uuniburritot


450g maustamatonta broilerin filesuikaletta
1 tl mustapippuria
½ tl chilirouhetta
ripaus suolaa
2 isoa sipulia
1 keltainen paprika
1 vihreä paprika
1 punainen paprika
1 prk ananaspaloja
1 prk salsaa (mild, medium tai hot oman maun mukaan)
pala gorgonzola juustoa
8 kpl tortillalettuja
150g Valio maustettua tex mex juustoa

1. Paista broileri ja lisää mausteet
2. Siirrä kypsät broilerinsuikaleet pois pannulta sivuun odottamaan.
3. Suikaloi paprikat ja sipulit ja freesaa ne kuumalla pannulla.
4. Lisää sipuli-paprika seokseen purkki salsaa sekä ananaspalat
5. Asettele tortillaletut pellille ja täytä ne. Pohjalle sipuli-paprika seosta, päälle broilerinsuikaleita. Murenna gorgonzolaa broileripalojen päälle.
6. Pyöritä täytetyt letut rullalle, ja käännä avonainen puoli alaspäin. Ripottele päälle reilulla kädellä Maustettua Valio Tex mex juustoa.
7. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa n. 10min, tai kunnes tortillaletut alkavat ruskistua.

Nauti nachojen, salsan ja guacamolen kanssa.































Tulinen broileripiirakka

 
pohja:
150g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhoja
125g maitorahkaa

täyte:
2,5dl Valio Crea paahdettu sipuli creme fraichea
200g Valio maustettua tex mex juustoraastetta
1 kananmuna
300 g maustamatonta broilerin filesuikaletta
puolikas purjo
150g fetajuustoa

päälle ripotellaan 100g Valio maustettu tex mex juustoraastetta

1. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään. Nypi joukkoon pehmeäksi sulatettu voi. Sekoita maitorahka seoksen joukkoon.
2. Ruskista broileri ja mausta suolalla sekä pippurilla. Suikaloi purjo ja paloittele fetajuusto.
3. Taputtele taikina voideltuun ja jauhotettuun piirakkavuokaan.
4. Sekoita creme fraiche, juustoraaste ja kananmuna keskenään. Kaada seos pohjan päälle.
5. Ripottele päälle purjot, broilerit ja fetat. Lisää vielä loppu juustoraaste valmiin piirakan päälle.


Paista uunin alatasolla 200 asteessa 25-30 min.
 



Yhteistyössä 

lauantai 13. syyskuuta 2014

Entäs se äidin välikausi ?

Lasten välikaudesta on tullut hypetettyä ja heukutettua jo moneen otteeseen. Blogissakin on pyörineet kuvat poikien haalareista, pipoista ja kuravaatteista. Mutta entäs äiti? Missä jamassa on äidin välikausivaatetus?

No, ei liene yllätys, että lastenvaatteisiin ja -kenkiin panostaessa omat tarpeet jäävät taka-alalle. Mistä johtuu se kieroutunut ajatusmaailma, että lasten pukeutumiseen voi syytää rahaa ihan mielin määrin, laatuhan maksaa! Mutta omien vaatteiden kohdalla sitten valitsee sitä heikkoa laatua ja halpoja tuotteita? Itsehän siellä ulkona poikien kanssa olen, joten eikös ne omat vaatteet ole ihan yhtä tärkeitä? Ne vieläpä kestävät vähän pidempään oikeankokoisina kuin lastenvaatteet.

Kuorivaatteiden osalta ulkoilutamineet näyttävät oikein hyvältä myös minun osalta, vain kumisaappaat puuttuvat edelleen.  Mutta sitten kun katsoo niitä siistimpiä kaupunkivaatteita, ei kaapissa olekaan mitään. Taidan olla jo niin mammautunut, että kaappikin on täynnä yhtä mukavuusvaatetta! Ainoa siistimmäksi luettava takki on harmaa, vuosia vanha H&M:n villakangastakki, joka joutaisi jo kiertoon. Se on kaiken lisäksi liian lyhyt omaan makuun. Kaipaisin niin kunnolla istuvaa ja tyylikästä villakangastakkia, ilman huppua. Sellaista, jonka voisi laittaa sekä farkkujen, että tarvittaessa hameenkin kanssa.

Takit, huivit ja hanskat; www.zalando.fi kengät www.bianco.fi


Ja kun kerran shoppailun makuun pääsee, niin myös kenkävarasto kaipaisi täydennystä. Jo vuosia multa on puuttunut kunnolliset nahkasaappaat. Joka kausi hankin ne halvat tekonahkaiset, jotka sitten kestää sen yhden tai kaksi kautta ja lähtee sitten parilla eurolla kirpparille. Kerralla jos raaskisi panostaa, saisi pitkäksi aikaa hyvät kengät. Nahkahanskatkin kaipaisivat jo uudistamista. Huiveja onneksi löytyy ihan joka lähtöön, eli niitä ei ainakaan tarvitse hankkia!

torstai 11. syyskuuta 2014

Arkisia asioita torstaihin.

Osa-aika yksinhuoltaja-arkea on elelty ihan pian kaksi viikkoa, ja perjantaina saadaan taas isi kotiin. Keskimäärin mun mielestä meillä on mennyt poikien kanssa todella hyvin. Toki tähän pari viikkoiseen sisältyy muutamia epätoivon hetkiä, ja tilanteita kun itsekin mielellään heittäisi lusikan tiskiin ja vetäisisi lattialla itkupotkuraivarit. Enimmäkseen meillä kotona on kuitenkin kaksi iloisesti touhottavaa poikaa, jotka antavat välillä myös äidille muutamia hengähdystaukoja.

Avaimet tähän onneen on ihan ehdottomasti äitikaverit ja se, ettei kauheasti olla vaan hengailtu kotona. Toki niitäkin päiviä löytyy, mutta useimpina päivinä meillä on sovittu meno joko aamu- tai iltapäivälle. Jos vietetään kotipäivää, ulkoillaan PALJON. Ulkona pojat nimittäin viihtyvät huomattavasti sisätiloja enemmän. Itselle ulkona on toki hankalampaa, kun molemmat pojat ovat jo aika vikkeliä jaloistaan. Onneksi käskyjä kuunnellaan ainakin silloin tällöin, piha on melko suojaisa ja meidän lähipuisto on iso ja aidattu. Pitkien ulkoilujen päätteeksi, ruoka ja uni kuitenkin maistuvat paljon paremmin ja jätkät viihtyvät pidempää keskenään leujen parissa sisälläkin. Eli pointsit ulkoilulle.






Ilman aikuista seuraa mun pää olisi aika varmasti levinnyt. En vaan yhtään jaksa kykkiä viitenä päivänä viikossa sisällä, vaan jotain aktiviteettia pitää löytyä. Onneksi muissa äideissä on hengenheimolaisia ja tällekin viikolle on sovittuna jo kolmet leikkitreffit, meillä tai muualla. Suuri plussa myös toimivasta joukkoliikenteestä ja sen ilmaiskyydeistä vaunuileville. Jos bussit eivät kulkisi tai olisivat maksullisia me oltaisiin aika jumissa kotona. Henkka vei auton Jyväskylään, joten vaihtoehdot ilamiselle liikkumiselle olisivat kävellen tai pyörällä. Ja vaikka paristi ollaankin tämä kymmenen kilometriä keskustaan ajettu pyörällä, ei se mäkisessä maastossa kahden pikku-ukon kanssa ole kovin herkkua.

 Yksi ihan mahtava juttu on myös Pelastakaa Lapset Ry:n ylläpitämä Perheentalo, Joensuun keskustassa. Me ei olla oikein kerhoilevaa porukkaa, joten perhekerhot yms. ei ole oikein meidän juttu. Perheentalo on ihan loistava juttu meille, kun monesti keskustaan tulee lähdettyä aika extempore. Se on aina arkisin auki, ja pojat takuuvarmasti viihtyvät. Syöttötuoleja löytyy riittävästi ja sinne on kahdenkin lapsen kanssa helppo mennä. Viime perjantainen aamupäiväkin vietettiin siellä. Ja mennään varmasti myös tällä viikolla. Joka toinen perjantai on siellä pullanpaistopäivä ;) POjatkin pääsivät viime perjantaina ekaa kertaa pullan makuun. Leipomiset jätettiin vielä isommille lapsille.



Ja yksi ehkä suurin pelastus on mummo ja ukki. Meillä on mummon työvuorolista jääkaapin ovessa, jotta tarvittaessa voidaan soittaa mummo hätiin ja äiti pääsee tuulettamaan ajatuksiaan salille tai lenkkipolulle. Tai vaikka vaan hierontaan. Sen verran hyvin meillä on vielä mennyt ettei hätäsoittoja ole tarvinnut tehdä. Pienet arjen irtiotot kuitenkin kummasti piristävät mieltä sen vähän haastavamman vaiheen aikana.

Eli hyvin meillä pyyhkii. Kun on tarpeeksi tekemistä, arkikin rullaa paljon helpommin. Kovasti me silti kaipaillaan isiä mukaan meidän arkeen. Ei se ole sama, että vain viikonloppuisiin ollaan koko porukka koolla.









Joku saisi muuten kehittää tupla-autokärryt kauppoihin. Ei ole mitenkään kovin hauskaa yrittää noiden kolmeen eri suuntaa viettävien kärryjen kanssa pysytellä pikkukärryjä työntävän pikku-ukon perässä.. :D

Kuvituksena toimi parin viikon sisällä napsitut puhelinkuvat. Pahoittelut siis heikosta laadusta!

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Homemade Äitiyspakkaus !

Säännöllisen epäsäännöllisesti, blogiini saavutaan googlen kautta hakusanoilla; "äitiyspakkaus" "äitiyspakkaus kaksosille" ja "onko äitiyspakkaus tarpeellinen". Käynnit kohdistuvat pääosin joulukuussa julkaistuun käyttökokemus-postaukseen meillä olleista äitiyspakkauksista.  Lopputulemahan postauksessa oli, että meidän käytöllä olisi ollut paljon käytännöllisempää ottaa kaikki kolme äitiysavustusta rahana, ja hankkia sillä itselle tarpeelliset jutut. 

Ajatuksenahan äitiyspakkaus on ihan huippu, on mahtavaa, että meillä Suomessa on mahdollisuus äitiyspakkaukseen! Kaikkialla sitä ei ole. Turha kuitenkaan lähteä kieltämään sitä tosiseikkaa, että pakkaus saattaa monelle osottautua melko turhaksi. Tai tarpeelliseksi muuten, mutta vaatteet saattavat jäädä syystä tai toisesta käyttämättä. Niin kävi ainakin meille.

Me otettiin pojista kaksi pakkausta ja yksi raha. Ei edes harkittu vaihtoehtoa, että pakkaus jätettäisiin ottamatta. Mulle äitiyspakkauksen saaminen oli päähänpinttymä, must have. Vähän kuin se liberolaukku saikulta lähtiessä. Äitiyspakkaus jotenkin teki raskaudesta ja vauvojen saapumisesta konkreettisempaa. Ja se jännitys sitä(niitä) avatessa! Ihan mahtavaa. Kaikessa ihanuudessaan, pakkaus jäi kuitenkin enimmäkseen pölyttymään kaappeihin. Haalari oli kovalla käytöllä, sillä se oli meidän kesällä syntyneille vauvoille juuri passeli koko talven. Kaikki muut vaatteet joko kävivät päällä, tai pysyivät lipastossa käyttämättömänä, josta ne sitten kerättiin kirppiskassiin. Vaatteet eivät vaan olleet sellaisia, jotka olisin pojille halunnut pukea. Aina laatikossa oli joku ihanampi Lindexin tai Kappahlin ostos, joka vauvan päälle laitettiin. Se pakkauksessa tullut oheiskrääsä, kynsisakset ja harjat yms. olivat ihan tarpeellisia. Toiselle tai kolmannelle lapselle nekin kuitenkin olisi jo turhia, sillä edelliseltä ne olisi säästössä jo.

Pakko sanoa, että harmittaa. Olisi pitänyt ottaa äitiysavustus rahana, 140€:lla saa kuitenkin jo aika paljon tarpeellista, ja ennen kaikkea mieluista vauvalle. Ei kauheasti ilahduta, että pakkauksista tarpeellisia olivat vain itse laatikot, haalarit ja makuupussit. Ja hiusharjat. Niitäkään ei olisi kahta tarvittu. 

Tästä lähtikin idea omasta äitiyspakkauksesta. Mitä kaikkea tuolla 140 €:lla saisi?

Uudelle vauvalle en enää ostaisi niin paljon pikkuvaatteita (44-50cm), kuin mitä pojille hamstrasin. Muutenkin vauvanvaatehankinnat pitäisin paljon kohtuullisempana kuin viimeksi. Vaikka ne minivaatteet onkin hurjan söpöjä, jää ne kuitenkin aika vähälle käytölle. Paitsi siksi, että vauvat kasvavat niin nopeasti myös siksi, että vauva ei kauheasti sotke.

kuvat H&M, Name it, Kappahl, Anton&NIna
 Kietaisubodyt koettiin meillä ihan huipuiksi. Varsinkin isi liputti niiden puolesta, sillä vaikka ne ensin vaativatkin vähän pyörittelyä, että tiesi mikä neppari laitetaan mihin, oli niillä vaan niin helppo pukea heiveröinen pikkuvauva. Nameitin käännettävät hihat olivat myös pitkäkyntiselle vauvalle ihan mahtavat, me ei oikein koskaan osattu pitää pojilla tumppuja käsissä. Ne sitäpaitsi lähtivät aina hetkessä pois. H&M:n puolipotkarit olivat ainoita terällisiä, joita me pojilla käytettiin. Joustavan vyötärön vuoksi, housut vaikuttivat mukavilta vauvojen päällä.

Harsot olivat ihan must puklaileville vauvoille. Meillä niitä oli parikymmentä, mutta yhdelle riittää varmaan 5-8. Harsot ovat lisäksi todella pitkäikäisiä, meillä ne ovat vieläkin käytössä naamanpesuliinoina.

Yllä olevan kuvan tuotteet yhteensä vähän vajaa 50 €.

Vaatteet Lindex, paitsi harmaan housut Kappahl


Vauvanvaateshoppailussa kannattaa ehdottomasti käyttää hyödyksi alet, ja kanttistarjoukset. Lindexissä on aina kauden alussa voimassa se osta 40€ saat 10€ alennusta. Alerekeissä myös aina löytyy suloisia minivaatteita isoilla alennuksilla! 

Jämäköiden resoreiden vuoksi, isompikokoiset kollarit menevät kevyesti pikkuisellekin. Turha siis hamstrata monia 50cm housuja, vauvalle kertyy niin nopeasti pituutta ja painoa, että 62cm housut ovat tosi pian hyvät!

Ylläolevan kollaasin saa hankittua n. 50€:lla. (siis jos käyttää sitä lindexin tarjousta..)

kuvat; Lindex, Kappahl, Kela, Netanttila
Meillä oli pojille hankittuna ihan liian monenlaisia haalareita ja pukuja talveksi. Käytössä oli kuitenkin vain windfleecet ja äippäpakkauksen haalarit. Jos uudelleen pitäisi valita, ostaisin  äitiyspakkauksen haalarin tutulta tai FB-kirpparilta,  siis jos vauva vaan sattuisi syntymään keväällä tai kesällä. Muuten olisi pakko varmaan satsata oikeankokoiseen haalariin kaupasta.  Myös makuupusseja löytyy todella kohtuuhintaan kirpparilta. Jos kuosi ei miellytä, voi sen aina tuunata mieleisekseen, kuten monissa blogeissa on tehtykin! Itse jos tuunaisin, hankkisin joko tuota aappa-kangasta tai jotain ihanaa mustavalkoista marimekkoa! Poikavauvalle marimekon Boboo olisi ihana! 

Ylläoleva kollaasi n. 40€, riippuen toppapuvun ja makuupussin hinnasta.

Nyt tuli siis 140€ täyteen. Aika monenlaista saa siis siihen summaan mahtumaan. Ja vieläpä kaikki uutta (tai ainakin uudehkoa) ja varmasti juuri sitä omaa makua. Näillä tuotteilla myös jälleenmyyntiarvo on vähän parempi kuin perus äp-pakkauksen tuotteilla. Eli pelkkää säästöä, eikö? ;)

Mitä muuta äitiyspakkaukseen sitten laittaisin?

Tutit ja pullo Ainu Mam, kuolalappu, neulepeitto ja sukat Lindex, täkki ja pyyhe Ikea.
 Vaikka moni toivookin imetyksen onnistuvan, saattaa vastaan tulla tilanteita joissa pullo on ihan hyödyllinen. Jos ei muuten, niin ainakin äiti pääsee käymään kaupassa, kun isi voi ruokkia vauvan pullolla. Myös tutit on mun mielestä aika pakollinen. Meillä pojilla oli niin kova imemisen tarve ihan pieninä, että ilman tutteja oltaisiin oltu pulassa.

Peitto lämmikkeeksi ja pyyhe kylpyhetkiin ovat myös aika tarpeellisia. Samoinkuin vauvan täkki ja minikokoiset sukat. Kuolalappu paljon puklailevalle ja kuolaavalle vauvalle on myös tosi hyvä! Säästyy edes vähän siltä ainaiselta pyykkäämiseltä!

Ylläoleva kollaasi n. 45 €.

Kuvat, Libero, Ainu Mam, Bepanthen
Liberon vaipat ovat aina sopineet meidän pojille parhaiten, joten pakkaukseen laittaisin myös yhden satsin niitä. Kestovaipat kunniaan, mutta mulla ei vaan mielenkiinto enää riittäisi niihin tutustumiseen, ja helpommalta tuntuu vaan jatkaa kerttisten käyttöä. Hiusharja, pikkuniistäjä (tai nenä-friida), sinkkivoide, pumpulipuikot ja bepanthen ovat oikeastaan olleet "kempparipuolelta" ainoita hyödyllisiä tuotteita. Muut pyörivät kaapissa edelleen. Näitäkin siis parempi ostaa tarpeeseen, kuin mitä-jos-tilanteisiin.

Kollaasin tuotteet n. 25€.

Eli summasummarum. Mun mielestä tärkeistä tuotteista ja kivoista vaatteista koostuvan äitiyspakkauksen saisi siis vähän reilulla 200 eurolla. Ei siis mikään paha summa ollenkaan, jos 140e siitä tipahtaa tilille Kelasta. Omasta mielestä ainakin paljon parempi vaihtoehto kaapissa pölyttyville äitiyspakkauksen vaatteille. :)

EDIT: Ainiin! Ainakin pussilakana, lakana ja kosteussuoja puuttuu tästä paketista. Eli Ikeasta hommattuna kerryttävät pottia n.30e! 

Jäikö jotain oleellista pois? Mitä sinä lisäisit vielä äitiyspakkaukseen? Löytyykö teiltä jonkin vuoden pakkaus, vai hankitko omaa silmää miellyttävät tuotteet rahalla?

tiistai 9. syyskuuta 2014

No words needed -kuvakilpailu !


Ajattelin tulla vinkkaamaan teille, ainakin itselleni kovin ajankohtaisesta kilpailusta!
CupoNation ja 21Diamonds järjestävät kuva- ja -videoaiheisen kilpailun!
Kilpailun osallistumiseen tarkemmat ohjeet alla olevassa kuvassa!




Kilpailuun voi lähettää omia kuvia ja videoita 28.8.-30.9 ja äänestysaikaa on aina kilpailun loppuun saakka! Voittaja ja julkaistaan 3.10 ja palkinnot ovat ihan huikeat!

-       1. palkinto on voittajan valitsema sormus (3 vaihtoehtoa) 21Diamondsilta, arvo 800 € - 350 € + 300 € lahjakortti Supersaverille
-       2. palkinto on valkokultainen helmiriipus, arvo 840 €
-       3. palkinto on valkokultaiset korvakorut, arvo 475 €
-       Yksi 3 parhaan ulkopuolelle jäänyt onnekas osallistuja saa 21Diamondsin tuotepaketin
-       Yksi 21Diamondsin tuotepaketti arvotaan kilpailussa äänestäneiden tai CupoNationista ja 21Diamondsista Facebookissa kilpailun aikana tykänneiden kesken

Osallistumaan pääset kilpailun sivuilla, täällä !
Nyt pikapikaa osallistumaan kilpailuun ja klikkailemaan omat suosikit!



maanantai 8. syyskuuta 2014

PCO - Mitä, Miten, Miksi?

Helmikuisen Kaksplussan artikkelin jälkeen, on tullut useita kysymyksiä liittyen siinä mainitsemaani PCO:hon. Mikä se on? Miksi mulla on se? Miten se vaikuttaa lastensaantiin? Ja milloin mulle se tuli?

Aika avoimesti olen aina kertonut omasta PCO:sta. en ole ikinä kokenut sen olevan niinkään sairaus, vaan enemmän oire, joka nyt vaan lisää vähän haastetta raskautumiseen

PCO tarkoittaa, että munasarjoissa on monta kystaa. Se ei ole kuitenkaan samaa kuin PCOS eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä, mutta voi aiheuttaa sen. Monirakkulaisuuden alkusyy on usein se, että aivolisäkkeestä erittyy liikaa LH-hormonia eli lutropiinia. Näin PCO:ta kuvailee Wikipedia.

PCO on siis oire, jossa munasarjoissa on monta yhtä suurta munarakkulaa, mutta yksikään niistä ei jostain syystä kasva niin suureksi, että "poksahtaisi" irti munasarjasta ja lähtisi kohti kohtua. Ovulaatio jää siis usein tapahtumatta ja tästä syystä myös kuukautiset ovat todella epäsäännölliset.

PCO ja PCOS menevät usein sekaisin. PCO:ssa kyse on kuitenkin oireesta eli monirakkulaisista munasarjoista ja niiden aiheuttamasta lapsettomuudesta tai raskautumisen ongelmasta, kun taas PCOS on oireyhtymä, johon monirakkulaisten munasarjojen lisäksi liittyy muitakin oireita. Ylipainoa, hirsutismia, aknea...

Tarkasti ei tiedetä miksi PCO:ta esiintyy joillakin naisilla (tutkimusten mukaan 5% naisista kärsii PCO:sta, ja se on yksi yleisimmistä lapsettomuuden syistä), perinnöllinen yhteys on myös mahdollinen.

Mä itse kuulin omasta PCO:sta ensimmäisen kerran gynekologilta joskus 2010. Olin juuri vaihtanut ehkäisyvalmistetta ja todella epäsäännölliset kuukautiset ihmetytti. Kierrot venyivät helposti moneen kuukauteen ja kestivät sitten reilusti yli viikon. Kivuliaat ne eivät oikeastaan koskaan olleet, ainoastaan todella epäsäännölliset. Gynekologi halusi ultrata munasarjat sulkeakseen muut syyt pois. Pöydällä maatessani gyne sitten vaan totesi mulla olevan polykystiset munasarjat. Siis anteeksi mitkä?



Mun onneksi, yliopistolla tekee keikkaa ehkä maailman ihanin gynekologi, joka on erikoistunut lapsettomuushoitoihin ja avannut oman klinikankin Joensuuhun. Sainkin sitten hyvän ja selkeän kuvauksen siitä, mistä oireessani on kyse. Olen ikuisesti kiitollinen lääkärilleni siitä, ettei hän missään vaiheessa lähtenyt pelottelemaan minua. Ensimmäinen kysymys jonka hän minulle esitti ultrauksen jälkeen oli; "haluatko raskaaksi, kuukautiset, vai jatkaa samalla tavalla kuin tähänkin asti." Siinä tilanteessa olin lievästi sanoen hölmistynyt, sillä raskaus ei kesken opintojen ollut varsinaisesti ensimmäisenä mielessä. Koko käynnin ja senkin jälkeen, olin siinä uskossa että raskautuminen olisi ihan helppoa, kunhan sitä vaan vähän avustetaan alkuun. Jo silloin mulle kerrottiin, että halutessani raskaaksi, söisin vaan parin päivän ajan joitain pillereitä, jotka sitten aikaansaa ovulaation ja siinä se. Vauva tulossa! Onneksi mulla oli siis niin positiivinen lääkäri. Lähdin vastaanotolta hyvillä mielin. Olin vihdoin saanut tietää, miksi mun kierrot on olleet aina niin outoja. Enkä ollenkaan pelännyt sitä, että raskaaksi tuleminen olisi joskus vaikeaa tai mahdotonta.

Meni pari vuotta, enkä oikeastaan vaivannut koko pco:lla päätäni. Menkkoja mulla tuli 2-4 vuodessa, mutta se nyt ei varsinaisesti haitannut. Kukapa niitä kauheasti kaipaisi? Se mikä enemmän rassasi, oli ne jatkuvat raskaustestit joita varmuuden vuoksi tein sulkeakseni raskauden mahdollisuuden pois. Kun vuonna 2012 alettiin puhua vauvan yrittämisestä, jätettiin ehkäisy pois jo aika ajoissa. Missään vaiheessa en itse uskonut raskauden alkavan ilman hormoneja, joten en voi sanoa stressanneeni asialla oikeastaan mitenkään.

Syksyn tullen, varasin ajan samaiselle gynekologille. Sain reseptit teroluteihin sekä clomifeniin ja ohjeet niiden käyttöön. Lääkäri vaikutti hyvin luottavaiselta raskautumiseen ja sanoikin, että varmaan puolen vuoden sisään olisin raskaana. Jos en, pidettäisiin parin kuukauden tauko hormoneista. Googlettelin paljon PCOta sinä syksynä. OIkeastaan silloin vasta ymmärsin mikä mulla oikein oli. Onneksi silloinkin netin keskustelut oli pullollaan positiivisia kokemuksia ja onnistuneita hoitoja. Vieläkään en osannut edes ajatella, ettei vauva olisi mahdollinen. Olin kuitenkin valmistautunut ainakin puolenvuoden, jopa parin vuoden odotteluun. Myös se mahdollisuus, että lasta yritettäisiin hedelmöityshoidoilla, kävi paristi mielessä. 

Keskustelupalstat olivat myös pullollaan onnistuneita raskautumisia, joiden seurauksena oli tullut kaksosia ja kolmosia. Otinkin heti puhelun lääkärille ja tiedustelin kontrollien tarvetta. Lääkärin mukaan, mun annostus oli niin pieni, ettei riskiä/mahdollisuutta monikkoraskaudelle oikeastaan ollut.

Ensimmäisen viidenpäivän satsin clomifeniä otin syyskuun alussa. Oltiin sovittu Henkan kanssa, että ottaisin hormonit kaikessa hiljaisuudessa, jottei touhujen kanssa tulisi painetta. Oltiin myös puhuttu, ettei ruveta metsästämään ovulaatiota millään testeillä. Laskeskelin ovulaation ajankohdan noin suunnilleen ja niihin aikoihin pidin huolen, että vauvantekoa harjoiteltiin riittävän usein. Olin valmistautunut, ettei vauva lähtisi alulle ensimmäisellä yrityksellä. Silti lokakuun alussa alkaneet menkat masensi. Kun kierron pituus selvisi, totesin laskeneeni ovulaation ajankohdankin ihan metsään. Seuraavaan kiertoon päätin ottaa avuksi ovulaatiotestit. 

Seuraavan satsin clomifenia söin kierron alkuun lokakuussa. Tässä kierrossa avuksi otettiin myös terolut ja sen keltarauhashormonit. Nyt päätin pelata varman päälle ja bongata ovulaation clearbluen hymiöovulaatiotesteillä. Varmistin myös sen, että ovulaation tullessa munasoluilla oli aina jotain millä hedelmöittyä.  Olin lukenut aiemmin, että punaviinin juominen ovulaation jälkeen helpottaisi munasolun kiinnittymistä, joten koska loma meillä sattui juuri sopivaan saumaan, nautin kymmenenä iltana ovulaation aikaan ja jälkeen lasin punaviiniä. Liekkö siitä johtunut hyvin kiinnittyneet kaksi munasolua ;)?



Loppu onkin historiaa. Kymmenen päivää todetun ovulaation jälkeen tein hennon plussatestin ja pari viikkoa siitä, ultrassa kuultiin ne legendaariset sanat. "Siinä on sydänäänet ja tuossa toiset. Onnea, teille tulee kaksoset!"

Vasta oman raskautumisen jälkeen, aloin kuulla niitäkin tarinoita, kun raskautta yritettiin vuosia siinä onnistumatta. Moni PCOsta kärsivä, oli saattanut syödä useamman clomifen-kuurin, kolminkertaisella annoksella itseeni verrattuna, eikä silti ollut raskautunut. Varsinkin sen syksyn Erilaiset äidit -jakso avasi omia silmiä, ja sai arvostamaan sitä, miten helposti oma raskaus oli alkanut. Raskauden alku tunnelmia voit lukea täältä!

Eli vaikka mun "ongelma" rinnastetaan yhdeksi lapsettomuuden syyksi, en koe että oltaisiin ikinä kärsitty lapsettomuudesta tai, että oltaisiin oltu lapsettomuushoidoista. Silti ajattelen, että tiedän siitä lapsettomien tai pitkään yrittäneiden kokemasta tunneskaalasta jotain. Usein loukkaa ne ihmisten yleistykset ja oletukset siitä, että lapseton olisi jotenkin katkera tai pettynyt jos läheisille tulee vauvauutisia ennen häntä. En tietysti voi puhua kuin omasta puolesta, mutta mun mielestä on jopa vähän ylimielistä ajatella niin. Eihän kenenkään toisen raskaus tai vauva ole multa pois.



PCO:n sanotaan joskus katoavan synnytyksen myötä. Mä en tiedä kuinka mulla on käynyt, sillä mun munasarjoja ei ole vielä ultrattu raskauden jälkeen. Kierrot mulla kuitenkin on säännöllistyneet ihan valtavasti siitä, mitä ne ennen raskautta oli. Parhaimmillaan, neljä kiertoa peräkkäin olivat 28-31 päivää pitkiä. Ei tunnu monesta varmaan yhtään erikoiselta, mutta mulle, ihmiselle jonka kierrot ovat aina olleet kaikkea 15-150 päivän välillä, tämä on jo aika iso juttu! Vaikka välillä on ollut myös 50 päivän kiertoja, mulla on vahva usko siihen, että jotain mun kropassa tapahtuu toisin, kuin ennen raskautta. 

Kun meillä joskus sitä kolmatta lähdetaan toivomaan ja yrittämään, kokeillaan sitä ensin ihan täysin luomusti. Jännää! :D

Jotenkin mun on ihan hirveän vaikea kirjoittaa tästä. Ei siksi, että tämä olisi vaikea aihe puhua, vaan siksi etten oikein tiedä mitä kertoisi. Jos nyt jotain oleellista jäi kuitenkin kertomatta, laita kommenttia, kerron mielelläni lisää!