tiistai 31. joulukuuta 2013

Meidän vuosi 2013

Kaikki blogit vilisee nyt näitä muistelupostauksia. Mun piti tehdä tää jo eilen, mutta en vaan millään ehtinyt. Nyt koitan tässä illanvalmistelujen lomassa väsätä tätä..

Tammikuussa maha (Rv 13-17) alkoi kasvaa. Pahoinvointi ja väsymys vaivasi. Söin Primperaneja, joilla pahoinvointi pysyi työpäivän aikana hallinnassa. Illalla en jaksanut mitään. Uni tuli viimeistään kahdeksalta eikä mikään muu kuin kylmä ruoka maistunut.

Loppukuusta lähdettiin Henkan kanssa talvilomalle lappiin. Pari päivää ennen reissua, oksentelu loppui melkein seinään.. Väsymys vaivasi silti edelleen. Lapissa hiihdettiin talven ensimmäiset ja viimeiset hiihdot, sen jälkeen ei enää nivuset kestäneet.


Helmikuussa nautittiin talvesta ja raskaudesta. Maha oli sopivan kokoinen, jotta liikkuminen oli vielä mahdollista. Pahoinvointi ja väsymys oli poissa ja vauvojen liikkeetkin jo tuntuivat. Loppukuussa oli rakenneultra, jossa saatiin melko varma poikalupaus molemmista! Muutenkin oli helpottava kuulla, että vauvoilla oli ultrauksen perusteella kaikki kunnossa, eikä ennenaikaisuuden merkkejä ollut näkyvissä.

Helmikuussa tehtiin suuri osa isoista hankinnoista hankinnoista. Pelkäsin, että mikäli joudun aikaisessa vaiheessa vuodelepoon, en enää pääse itse ostoksille. Oltiin perhevalmennuksessa ja reissattiin Tampereella, Lahdessa ja Kuopiossa.

Maaliskuun alussa väsymys alkoi taas painaa. Hemoglobiini tippui alas, eikä rautakuurikaan nostanut sitä. Alimmillaan se kävi alle sadassa. Kävin kuukausittain kontrolleissa äitipolilla, mutta aina vauvoilla oli kaikki hyvin. Kasvoivat jopa vähän käyrien yläpuolella. 

Maaliskuun puolen välin jälkeen alkoi sairasloma raskausviikolla 26. Kohdunkaula oli pehmennyt ja kanava lyhentynyt. Lisäksi harjoitussupistukset vaivasivat.

Äitiyspakkaukset tuli ja tein itse Henkalle isyyspakkauksen.

Väsymys oli ihan mieletön. Sekä fyysinen, että henkinen. Elämä pyöri enimmäkseen nukkumisen, syömisen ja sohvalla olon ympärillä. En uskaltanut kauheasti liikkua, kun pelkäsin tilanteen etenemistä kohdunsuulla. Vasta jälkeenpäin näistä kuvista näkee miten mielettömän väsynyt olin. Raskaus ja muut yksityiselämän ongelmat kuormitti valtavasti. Ei siis mikään ihme, että tolloin Viaplay oli paras kaveri :D


Huhtikuussa väsymys vaivasi edelleen. Laittelin kotia kuntoon vauvoja varten. Nettishoppailin ja nautin keväästä. Huhtikuun puolenvälin kontrolli jatkoi sairasloman aina äippäloman alkuun asti. Lisäksi tuli määräys vuodelepoon. Kohdunkaula oli lyhentynyt lyhyessä ajassa paljon ja riski vauvojen syntymälle oli suuri. Osastolle en joutunut vaan lepoa sain jatkaa kotona. Kuitenkin heti kipeän supistuksen tullen käskettiin tulemaan heti sairaalalle. Olo oli epävarma.. Millainen se kipeä supistus olisi?

 
Toukokuun alussa tehtiin vielä reissu Lahteen. En tajua miten uskallettiin, vauvathan olisi voineet syntyä sinne. Oma pää taisi olla vaan niin sekaisin kaikesta, että pakko oli päästä jonnekin täältä neljän seinä sisältä. Kaikki sujui onneksi hyvin ja rv 30 :n jälkeen helpotti henkisesti. Viikot olivat vauvojen kannalta jo tosi hyvät ja uskalsin ottaa vähän rennommin. Vuodelepokin peruttiin ja sain luvan liikkua. 

Liikkumisluvasta innostuneenä lähdettiin Ikeaan tekemään viimeiset hankinnat. Mulle järjestettiin ihanat Baby Showerit ja malttamattomana odottelin vauvojen syntymää. Kaikki oli jo valmiina, enää kerrytettiin viikkoja.

Kesäkuussa se sitten tapahtui. Musta tuli äiti, Henkasta isi ja meistä perhe, kun meidän pienet ihmeet syntyivät Rv 36 13.6.2013 <3 Kaksosiksi olivat tosi hyvänkokoisia, viimeistään tässä vaiheessa osasin olla iloinen, että jaksoin sen rankan kaksikuisen vuodelevon. Palkinto oli enemmän kuin sen arvoista! Kotiuduttiin juuri ennen juhannusta ja kesäkuu meni opetellessa uutta arkea. Henkka jäi heti poikien synnyttyä kahden kuukauden isyyslomalle, joten meidän arki rullasi kivasti vauvakuplassa.

Heinäkuussa pojat täytti 1kk, tehtiin heidän ensimmäinen mökkireissu ja juhlittiin samalla pikkuveljeni rippijuhlia. Vauvat vei huomion juhlakalulta ja äiti ja isikin saivat syöttö- ja hoitoapua. Lomailtiin ja nautittiin auringosta. Kesä oli ihanan kuuma! <3

Elokuussa Henkka palasi töihin ja piti opetella uusi arki. Pojat oli onneksi ihan mielettömän helppoja, joten univelkaa ei pahemmin kertynyt. Arki lähti helposti pyörimään ja itsellä oli varmas olo äitiydestä. Lopetin imetyksen, se tuntui kahden vauvan kanssa ainoastaan kuormittavalta. Tuntui että korvikkeen kanssa minusta riitti enemmän molemmille vauvoille, kun ei tarvinnut käyttää aikaa pumppaamiseen.

Pojat kasvoi ja kehittyi hyvin. Keskosuudesta ei ollut enää tietoakaan, vaan pojat olivat ottaneet kasvussa ikätoverinsa kiinni. 

Itse aloittelin urheilua pitkän tauon jälkeen uudelleen. Raskaus- ja vähän muistakin kiloista oli kova polte päästä eroon, ja onnistumiset lenkkipolulla vaan lisäsi motivaatiota.


Syyskuussa oli poikien ristiäiset A-vauva ristittiin Rasmus Aarre Juhaniksi ja B-vauva Kasper Onni Elmeriksi. Ristiäiset onnistui tosi hyvin, vaikka itse stressasinkin kaikkea mahdollista enimmän ajan. Henkka piti kesälomaa ja reissattiin taas Lahdessa ja Tampereella.

Pojat kasvoi ja kehittyi valtavaa vauhtia! Maailma alkoi kiinnostaa ja kumpikin alkoi treenata kääntymistä. Omia piirteitä alkoi näkyä ja arki sujui edelleen tosi hyvin.

Käytiin Henkan kanssa ekaa kertaa treffeillä kahdestaan poikien syntymän jälkeen. Oli ihana katsoa leffa ilman keskeytyksiä. Silti kotiin oli taas ihana palata. 


Lokakuussa pojat täytti neljä kuukautta. Kasvis- ja hedelmäsoseita oltiin maisteltu jo kuukauden verran ja ne ja ne maistui molemmille tosi hyvin.

Vaaka alkoi näyttää samaa kuin ennen raskautta ja oma peilikuva alkoi taas pikkuhiljaa miellyttää. Tavoitepainoon silti vielä viisi kiloa matkaa!

Tehtiin koko perheen voimin syyslomareissu Saimaan kylpylään ja pojat pääsi ekaa kertaa uimaan.


Marraskuussa pääsin 2-3 kertaa viikossa käymään salilla, kiitos vuorotteluvapaalla olleen mummon. Salikäynnit oli valtava henkireikä ja kuun lopulla sekä peilikuva, että vaa'an lukema palkitsi. Nyt ollaankin taas otettu takapakkia, mutta huomenna alkaa taas uusi kuuri!! :D

Juhlittiin Henkan ensimmäistä isänpäivää ja pojat pääsivät siirtymään kuunlopulla isojen poikien tuoleihin! Vaunuissakin siirryttiin ratasosaan ja sitterit siirrettiin varastoon! Meidän isot pojat!


Joulukuussa tehtiin jouluostoksia, nautittiin lumesta ja herkuteltiin. Henkka piti kahdenviikon isyysloman ja saatiin taas keskittyä viettämään enemmän aikaa yhdessä. Lomailtiin lapissa ja vietettiin aikaa perheiden ja ystävien kanssa.


Vuosi meillä vaihtuu ihan tässä kotona hyvän ruuan, juoman, ystävien ja pelien merkeissä! Muutamat raketit ja skumppapullokin on hankittu. Äsken satoi lunta, joten vuosi vaihtuu sittenkin valkoisissa tunnelmissa!

Ihanaa uutta vuotta kaikille lukijoille ja nähdään taas ensi vuonna!! <3

T: Nelli, Henkka, Rasmus ja Kasper

maanantai 16. joulukuuta 2013

Purkkibrownies.

Tässä vinkki joulupukinkonttiin, ihmisille joilla on jo kaikkea! Toimii varmasti hyvin pikkulahjana kerho- tai hoitotädeille! Ohje ei ole mun oma, nappasin sen facebookin Kaksoset ja Kolmoset -palstalta! Ite oon tehnyt tälläista samanlaista esim. maustekakusta. Oikeastaan mitä vaan sellaista voi tehdä, missä melkein kaikki ainekset on kuivia, eikä välissä tarvitse muutamaa ainetta vatkata tai sekoittaa! :)

Browniesit purkissa

1 dl vehnäjauhoja
3/4 tl suolaa
1 dl kaakaojauhetta
1 dl vehnäjauhoja
2 dl fariinisokeria
2 dl sokeria
100g tummaasuklaata
100g valkosuklaata
 pähkinärouhetta

1. Kasaa täytteet n. 1litran kokoiseen purkkiin ohjeen järjestyksessä. 
2. Koristele purkin kylkeen kortti jossa lukee ohje: "Voitele 22x22cm vuoka ja kaada purkin sisältö sekoituskulhoon. Sekoita kuivataineet kunnolla sekaisin! Lisää joukkoon 160g sulatettua voita tai flora culinessea sekä kolme munaa. Sekoita tasaiseksi. Paista 175 asteessa n. 30 min."

Ite käytin Ikean 1,8 litraista purkkia, kun aattelin että sitä voi sitten käyttää muuhunkin. Sellainen suljettava hillopurkki toimisi varmasti yhtähyvin! Siinä noi värierotkin tulisi paremmin esiin. Suklaana käytin leivontasuklaata ja pähkinöinä kokonaista pekaanipähkinää, jonka rouhin veitsellä vähän pienemmäksi. Lisäksi hasselpähkinärouhetta.


Meillä on vielä ohjekortit tekemättä ja koristenauhat laittamatta :)

tiistai 10. joulukuuta 2013

Joulupipareita.

Tein eilen piparkakkutaikinan, joten tänään olikin sitten vuorossa poikien ensimmäinen tutustuminen pipareiden tekoon. Tänä vuonna pojat vielä keskittyi seuraamaan tapahtumaa syöttötuoleistaan, mutta varmaan ensi vuonna ovat jo innokkaita leipureita!





Meidän leivontasessio sujui ihan kivasti, pojat vähän ihmeissään katseli tuoleistaan, että mitähän se äiti nyt väsää.. Maissinaksut piti poikia tyytyväisenä sen hetken, että sain yhden pellillisen tehtyä.

Sitten loppui pinna..

Ainoa oikea piparkakkutaikinanohje on Mummin resepti. Sen parempia pipareita ei vaan saa millään muulla ohjeella. Pipareista tulee rapeita ja syödessä ne murenevat suuhun. Ei sellaisia pahviläpysköjä kuin siitä valmistaikinasta.

Mun mielestä joulupiparit on parhaita ilman mitään koristeita. Ihan vaan sellaisenaan. Tai sitten vähän aurajuustoa päälle. Nami. Sokerikuorrutteesta en oikein tykkää, mutta silti joka vuosi pitää ne muutamat piparit koristella. Niin nytkin. Henkka nämä lopulta todennäköisesti syö. :D







Joko te olette leiponeet pipareita?

tiistai 3. joulukuuta 2013

Haaste: 10 asiaa, jotka piristävät tähän vuodenaikaan.

Sain jo melkein kuukausi takaperin tällaisen haasteen "Ja hän sai nimen äiti" -blogia kirjoittavalta Marilta. On jo pitkään pitänyt tehdä tämä, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt otan itseäni niskasta kiinni!

Syksy on vuodenajoista usein masentavin. Tosin tämän vuoden syksy on ollut ihan siedettävä. Lämmintä oli pitkään ja aurinkokin pilkahteli usein. Luntakin saatiin tosi pian, tosin se sulikin sitten yhtä nopeasti pois. Nyt on vain pimeää. 

Joitain valonpilkahduksia tässäkin vuodenajassa on.

1. Pojat. Saavat vaan joka päivä hymyn huulille. Äskenkin naurettiin sille, kun Kasper räkätti itsekseen. Ei hajuakaan mille se nauroi, mutta hauskaa oli.

2. Suklaa. En voi mitään sille, mutta siitä tulee vaan niin hyvä mieli <3 

 3. Se kun pieni poika nukahtaa syliin.


4. Hyvä ruoka ja viini



5. Iiiiiiso kuppi kahvia.


6.Kynttilät.


7. Ystävät ja tulevat tyttöjen pikkujoulut.



8. Lumi. Ja Aurinko. Silloin harvoin kun se pilkahtelee.


9. Henkka. Rakastan Rakastan.


10. Perhe.



Mikä teitä piristää näin syksyisin/talvisin?

Mukaan haastan ainakin Meerin Katariinan ja Paulan.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Broilerivihannesvuoka

Ruokafilosofia-postauksessa toivottiin reseptiä tähän, joten tässäpä tulee!

700g broilerin maustamatonta filesuikaletta
1 kesäkurpitsa
1 sipuli
1-2 punasipulia
3-4 eriväristä paprikaa
1 prk ananasta
1 rkl soijaa
1 rkl kasvisfondia
1-2 rkl chilikastiketta
2 tl cajunmaustetta
2 tl chilimausteseosta
suolaa

Kaikessa yksinkertaisuudessaan, pilko vihannekset, käytä ne pannulla tilkassa oliiviöljyä, mausta soijalla, kasvisfondilla ja chilikastikkeella ja kaada uunivuokaa. Uuniinlaittamisvaiheessa joukkoon voi lisätä parsakaaliakin. Mun piti, mutta vuoka tuli niin täyteen ettei se mahtunut.



Paista broileri ja mausta cajun- ja chilimausteella maunmukaan. Kaada vihannesten päälle ja laita uuniin 170 asteeseen n. puoleksi tunniksi.

Illalla me syötiin tämän kanssa riisiä ja seuraavana päivänä söin tätä lounaaksi ihan tällaisenaan. Maustemäärät on suuntaa antavia, kun lorottelen noita aina vaan vähän mielen mukaan. Periaatteessa niin, että loraus kaikkea, mutta mitat on jotakuinkin noin :)


Korvatulehdus

Rasmuksella on ollut flunssaa, yskää ja nuhaa jo reilun viikon verran. Missään vaiheessa ei ole kuitenkaan kuume noussut.

Koko eilisen päivän Rasmus oli tosi itkuinen ja väsynyt. Unta kesti aina 30-45min, jonka jälkeen heräsi itkien. Ja sitten kelpasikin vaan syli, johon nukahti. Lämpökin nousi, mutta pysytteli koko päivän alle 38 asteessa. Mietin, että oonko taas ylihuolehtiva äiti, jos soitan Rasmukselle lääkärinajan. Tuleva viikonloppu ja Rasmuksen väsynyt olemus sai kuitenkin soittamaan ITE:lle.

Aika saatiin parin tunnin päähän korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärille. Sille samalle, jolla on ennenkin käyty. En halua edes miettiä miten kiven takana lääkäriaika olisi taas ollut jos olisin yrittänyt terveyskeskuksesta. Todennäköisesti aikoja eiliselle ei olisi saanut tai meidän olisi ohjattu päivystykseen jonottamaan.



Nyt ajettiin auto ostoskeskuksen autotalliin, noustiin hissillä lääkärikeskuksen odotusaulaan, ilmottauduttiin kelakortilla ja istuttiin odottamaan. Odotettiin viisiminuuttia ja päästiin sisään. Lääkäri katsoi kurkun ja korvat. Vasemmassa korvassa oli iso antibiootteja vaativa tulehdus. Lääkäri kurkkasi vielä Kasperinkin korvat, ettei jouduttaisi tulemaan seuraavana päivänä uudestaan. Siellä kaikki oli kuitenkin kunnossa. Resepti ja lasku käteen ja apteekin kautta kotiin. Koko reissuun kului aikaa tunti. Rahaa meni 90e, mutta kummasti mieltä lämmittää, kun senkin voi ohjata Tapiolan maksettavaksi. Rahat on tilillä parissa päivässä. Ihanan helppoa ja nopeaa. Kontrolliaikakin saatiin joulukuun puoleenväliin :)

Eli jälleen, voin vain suositella vauvavakuutuksen hankkimista! Jo syntyneelle vauvallehan sen voi ottaa jo 2kk iästä alkaen. Syntymättömälle sen voi ottaa jo raskausaikana. Maksaa paljon, mutta kyllä se vaan palkitsee, kun pääsee erikoislääkärille jonottamatta.

Rasmus sai toisen satsin lääketta aamulla, ja on jo paljon paremmassa kunnossa. Vielä vaan aika uninen. Aamu-unet on venyneet jo kahteen ja puoleen tuntiin. Yökin meni onneksi aika hyvin, kiitos kipulääkkeen ja puuduttavien korvatippojen :)

Me jatketaan täällä parantelua, kivaa viikonloppua kaikille! <3

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kanapaprikapasta

Meillä oli tänään parisuhdepäivä. Alkuviikkoisen vuosipäivän kunniaksi pojat menivät mummolaan hoitoon ja me vietettiin Henkan kanssa päivä ihan vaan kaksistaan. Alunperin ajateltiin, että olisi menty ulos syömään ja leffaan. Kotona olo ja hyvän ruuan tekeminen kuulosti kuitenkin paremmalta.

Kymmenen jälkeen vietiin pojat mummon ja ukin hoiviin ja tultiin kaupan kautta kotiin ihan kahdestaan. Olipa outoa. Ei olla oltu kotona ilman poikia sen jälkeen kun lähdettiin synnyttämään. Päivä kului aika vauhdilla. Syötiin hyvin, otettiin päikkärit ja katsottiin telkkaria. Äkkiä kello oli jo neljä ja lähdettiin hakemaan poikia.

Henkka kokkaili ihan mahtavaa ruokaa, joten päätin jakaa ohjeen myös teille!

Valkosipulietanat aurajuustolla

1 prk etanoita
200g voita
6 valkosipulin kynttä
provencen maustesekoitusta
aurajuustoa/parmesania

patonkia

1. Liota etanat hyvin juoksevan veden alla. Laita yksi etana/etanapannun kolonen.
2. Sulata voi, ja lisää siihen murskatut valkosipulit ja mausteet. Sekoita. Kaada etanoiden päälle niin että kolo täyttyy.
3. Ripottele päälle aurajuustoa tai parmesania. Voi laittaa uuniin myös sellaisenaan.
4. Paista uunissa pellin päällä 15min 200 asteessa.

Meillä oli vaan punkkua. Valkkari olisi ehkä toiminut pastan kanssa paremmin. Hyvää oli näinkin :)

Broileripaprikapasta

2-3 paprikaa
500g broilerin filettä
öljyä
voita
1,5dl kanalientä
1 valkosipulinkynsi
paprikajauhetta
provencen yrttejä
cayannepippuria
parmesania
basilikaa

pastaa
suolaa

1. Leikkaa paprikat paloiksi ja poista siemenkodat. Huuhtele. Laita uuniin 200 asteeseen kuori ylöspäin. Paista kunnes kuori alkaa kupruilla. Ota pois uunista, anna jäähtyä ja irrota kuoret hedelmälihasta. Pilko paprikat.


2. Paloittele broilerin fileet mikäli et käytä valmiita suikaleita. Ruskista broileri ja valmista samalla kanaliemi erillisessä kattilassa. Laita myös pasta kiehumaan suolaveteen.

3. Siirrä kypsäksi paistetut broilerit eri kulhoon. Kuumenna voi pannulla, lisää paprikat. Kuullota hetki ja lisää kanaliemi sekä valkosipuli. Mausta. Provencen yrttiseosta n. 3tl, cayannea maunmukaan.


4. Lisää broilerit paprikaseokseen ja anna kiehua n. 2min. Sekoita vielä parmesania seoksen joukkoon.


5. Pastaa lautaselle ja kanapaprikakastiketta päälle. Vähän parmesania ja basilikaa vielä koristeeksi ja valmista on! Nami.



Jälkkäriksi voisi Italia-teeman mukaisesti tehdä vaikka Tiramisuja. Me jätettiin tällä kertaa välistä, sillä valmistus kestää niin kauan ja yritetään vähän tiputtaa painoa. (Voissatirisevät etanat on niin kevyitä..)

Tässä on aika hyvä ja helppo ohje, jolla me ainakin ollaan pari kertaa onnistuttu :) Ohjeeseen

Tässä kuvaa pääsiäisen tiramisuista.



Leppoisaa sunnuntai-iltaa! <3

maanantai 28. lokakuuta 2013

Mä tykkään susta niin että halkeen.

Huomenna meille tulee Henkan kanssa yhteistä taivalta taaperrettua seitsemän vuotta. Hurjaa miten kauan siitä on kun ensimmäisen kerran tavattiin. Mä asuin vielä kotona, ja olin vasta täyttänyt 18 vuotta. Nyt meillä on yhteinen koti ja kaksospojat. Hassua. Enpä olisi silloin seitsemän vuotta sitten arvannut.

Kysymyspostauksen yhteydessä pyydeltiin postausta meidän tarinasta. Joten tässä tulee!

Oli kesä 2006, mä olin töissä teollisuusyrityksen arkistointipuolella ja työnkuvaan kuului paljon tietokoneella tehtäviä töitä, joten Hotmailin messenger oli usein auki. Minulla oli myös jonkin aikaa ollut profiilit irc-galleriassa ja kuvake.net:ssä, niinkuin silloin oli tapana. Facebookkia ei vielä ollut. Tai ainakaan mulla ei ollut siellä tiliä. (Metsästin eilen kuvia tähän postaukseen mun vanhalta koneelta.. Ja voi apua mitä "löytöjä" siellä oli..) Kadun varmaan vielä tän julkaisua, mutta saanko esitellä, Teini-Nelli!!



Henkka opiskeli silloin ja oli kesätöissä samassa firmassa missä työskenteli opiskelujenkin ohessa. Työpäivät oli usein iltavuoroje, joten aamupäivät kului helposti kotona koneella. Henkallakin oli profiilit irc-galleriassa ja kuvake.net:ssä.



Henkka kertoi bonganneensa mun kuvan kuvake.net:n etusivulta. Siellä kun näkyi aina samoihin aikoihin kirjautuneet muutkin käyttäjät. Sitä kautta Henkka avasi mun profiilin ja selaili kuvia. Ja kertoi ihastuneensa heti. Ensimmäinen Henkan mulle laittama kommentti oli sitä samaa sarjaa, mitä moni muukin kuvakkeessa saatu kommentti oli. Tarkkaan en sitä sanasta sanaan muista, mutta jotakuinkin näin se meni "vau, näytätpä upealta, olisi kiva tutustua suhun paremmin!" Kuva johon tuo kommentti tuli oli toi mun mustavalkoinen. Kuvakkeellahan on maine sellaisena seuranhakupalstana, ja se oli osa syy sille miksi itsekin siellä olin. Ja olihan kiva saada vähän itsetunnonpönkitystä niillä kehuilla. Itse seurustelin silloin, tosin "suhde" oli kaikkea muuta kuin vakava. Oli kiva seurustella, vaikka poika ei ollutkaan milläänlailla kiinnostava.

Henkan kommentin jälkeen en voi sanoa ihastuneeni heti. Kävin tottakai katsomassa kuvat ja tykästyin siihen miltä Henkka näytti. Kuvin kommenttien perusteella sain sen kuvan, että Henkka seurusteli, joten päätinkin vastata ihan kiusallani jonkun kuvan alle. Ajattelin, että no jo on jätkä, seurustelee ja silti lirkuttelee muille tytöille! :D Ja hyvä että vastasin. Tässä ei oltaisi muuten.

Henkka oli alusta asti se kiinnostuneempi osapuoli. Itse kun vielä "seurustelin" en niin hanakasti etsinyt seuraa. Monet aamut juteltiin messengerissä, ja viikon tuntemisen jälkeen Henkka laittoi numeronsa ja pyysi tekstailemaan jos viikonloppuna olisi tylsää. Hän oli itse lähdössä kavereiden kanssa laivalle, joten ei olisi koneella. Muistan silloin ajatelleeni, että tuskin laittaisin viestiä. Sunnuntaina oli kuitenkin eri ääni kellossa. Oltiin tyttöjen kanssa rannalla ottamassa aurinkoa ja juteltiin pojista. Huomasin, että puhuin paljon enemmän Henkasta kuin silloisesta poikaystävästä.

Henkan kanssa juttelu oli helppoa. Vaikka keskustelut käytiinkin netin välityksellä, Henkkaan oli helppo ihastua. Vaikka muistankin vihanneeni sitä, että se käytti niin paljon hymiöitä. Ja aina jos sanan sisällä oli moi tuli siihen iso vilkkuva "moi"-hymiö. "Puhuttiin" paljon. Messengerissä, kuvakkeessa ja tekstarein. Henkka osasi sanoa aina ne oikeat asiat. Oli ihanaa huomata, kuinka joku piti minua niin kiinnostavana. Oli myös tosi outoa kuinka tunteista tuli niin vahvoja, vaikkei toista ollut koskaan tavannutkaan. Jossain vaiheessa tajusin ihastuneeni, Henkka oli mielessä useissa arjen tilanteissa. Edellistä suhdetta vaan en oikein saanut lopetettua. Poika oli armeijassa, ja oli aina jotenkin niin reppana kun nähtiin.

Sitten lähdettiin tyttöjen bile/rentoutumislomalle Bulgariaan. Matkalla tuli selväksi, että halusin tutustua Henkkaan paremmin. Ikävöin keskusteluja Henkan kanssa päivittäin. Vaikka matkakohteessa oli paljon muitakin kivoja ja kiinnostavia poikia, kukaan ei vetänyt vertoja Henkalle. Henkka muisti mua joka ilta hyvän yön viestillä, vaikka viestit maksoivatkin tuhottomasti. Suomeen saavuttua silloinen suhde päättyi heti ja Henkka alkoi ehdotella kasvotusten tapaamista.

Tapaaminen pelotti mua. En ollut kauhean varma siitä, olisinko tarpeeksi hyvännäköinen Henkalle. Pelkäsin myös, että iso ikäero (5 vuotta) olisi liian suuri, ja olisin liian teini Henkan makuun. Mietin myös, olisiko meillä kasvotusten mitään sanottavaa toisillemme.

Yksi syyskuun viikonloppu Henkka sitten ajoi Joensuusta Lahteen. Nähtiin mun kaverin talon pihalla, tytöt halusi varmistaa ettei Henkka ollut mikään sekopää :D Kun ne vakuuttui, lähdettiin Henkan kanssa kahdestaan syömään ja istumaan puistoon. Olin pelännyt ihan turhaan. Juttelu oli yhtä helppoa kuin ennenkin, vaikka mahassa lentelikin perhosia. Vierekkäin istuessa tuntui kuin käsi olisi ollut tulessa. Ja voi että, kun se oli hyvännäköinen! Muistan vieläkin, että Henkalla oli musta t-paita ja farkut.

Illaksi mentiin istumaan iltaa mun kaverin luo ja sieltä baariin. Baarissa sitten pääsin viimein Henkan kainaloon. Siellä sohvalla kun oli niin ahdasta, niin hyvällä syyllä pystyi painautumaan ihan kiinni. Se oli kyllä ihan parasta. Parin tunnin baarissa olon jälkeen liuettiin ulos ja lähdettiin meille. Jännitin sitä ekaa suudelmaa. Millaista se olisi, tuntuisiko se miltään, osattaisiinko me, vai olisiko se vaan sellaista säätämistä että molempien pää olisi koko ajan väärässä asennossa.

No, aika klisee on että ensisuudelma vei jalat alta. No ei ihan kirjaimellisesti, mutta muistan (ja päiväkirja hehkuttaa) että kun Henkka suuteli mua, tuntui kuin lattia olisi keinunut, enkä tiedä olisinko pysynyt pystyssä jos Henkka ei olisi pitänyt musta kiinni. Silloin tätä tyttöä vietiin!

Henkka lähti seuraavana päivänä takaisin Joensuuhun, enkä ollut ihan varma oltaisiinko yhteydessä sen jälkeen. Itse olin armottoman ihastunut, mutten ollut varma olinko itse tehnyt samanlaista vaikutusta Henkkaan. Malttamattomana odottelin, että kello tulisi niin paljon että se olisi päässyt Joensuuhun ja voisin alkaa odotella viestiä.

No se viesti onneksi tuli ja monta seuraavaa. Jälkeen päin selvisi, että Henkka oli aivan yhtä ihastunut muhun kuin mä siihen. Ruotsin yo-kuuntelun jälkeen lähdin viikonlopuksi Joensuuhun. Siitä meidän kaukosuhde alkoi. Vielä ei seurusteltu virallisesti, vaikka itselle ainakin Henkka oli se ainoa. Ketään muuta en enää voinut kuvitella. Välimatka oli kauhea, mutta sitten ne yhteiset hetket ihan parhaita <3 Lopulta todettiin seurustelevamme 29.10.2006 Siitä tuli sitten meidän vuosi päivä.

Koko seurustelun alku oli itselle aika kauheaa. Se välimatka toisesta ja pelko siitä, jos tämä loppuukin. Erossa oli tosi vaikeaa. Olisi pitänyt keskittyä kirjotuksiin ja kouluun, mutta koko ajan oli vaan ikävä Henkan luo. Alussa nähtiin vain 3-6 viikon välein ja voin sanoa, että se oli ihan hirveää. Molempien koulut ja Henkan työ asettivat rajoituksia. Keväällä onneksi helpotti. Mulla alkoi lukuloma, jonka vietin käytännössä kokonaan Joensuussa.

Meidän suhde syventyi ja talvella Henkka sanoikin mua junalle saattaessaan ekan kerran rakastavansa mua. Aloin miettiä muuttua Joensuuhun. Henkka omalta osaltaan mietti muuttoa Lahteen. Päädyttiin kuitenkin Joensuuhun koska siellä oli yliopisto, johon pääsy oli mun haaveena. Kesä 2007 meni vielä reissatessa puolin ja toisin, mutta sitten elokuussa mä muutin Joensuuhun. Henkka oli juuri ostanut rivarihuoneiston, joten päästiin laittamaan ekaa yhteistä kotia.

vuosi 2007


Moni oli sitä mieltä, että edettiin liian nopeasti ja suhde ei tulisi kestämään. No, se kesti kaikista vaikeuksista huolimatta. Oli tottakai vaikea vuosi. Itse muutin kotoa, äidin ja isän lompakolta omaan yhteiseen talouteen miehen kanssa, joka oli jo vuosia asunut yksin. Ristiriidoilta ei vältytty, ja muistankin että ekana vuonna oli paljon riitoja ja ongelmia. Ne selvitettiin, ja yhdessä päätettiin ja haluttiin jatkaa. Syksyllä 2008 oltiin asuttu yhdessä vuosi kun lähdettiin yhteiselle lomalle Turkkiin. Oltiin molemmat tosi onnellisia ja rakastuneita. Niitä kuvia on vieläkin ihana katsella.

vuosi 2008


Arki meillä meni kaikenkaikkiaan hyvin. Oli riitoja, mutta ne sovittiin ja jatkettiin eteenpäin tiukemmin yhteen solmittuna. Opiskeltiin ja käytiin töissä. Arki oli pitkälti sitä. 2009 Henkka myi asuntonsa, koska aloitti taas opiskelun. Muutettiin keskustaan vuokralle.

vuosi 2009

Vuonna 2010 lähdettiin lomalle Egyptiin. Silloin oltiin päätetty, että kunhan mun opinnot valmistuu, yritetään vauvaa. Odotin, että Henkka siellä kosisi mua. Mutta se olikin varannut meille kylpyläviikonlopun Flamingoon kuukausi reissun jälkeen. Siellä se sitten kosi mua. Sormus oli ihana. <3 Kosinta tuli ihan yllätyksenä, ja Henkka oli hankkinut sormuksen itse tietämättä millaisen mä olisin halunnut. En oikein tiennyt sitä itsekään. Kun näin sormuksen, tiesin että se oli juuri se oikea. Kunnon prinsessasormus timantteineen. Mutta riittävän simppeli mun makuun. Sovittiin, että naimisiin mennään vasta myöhemmin. Oma koti ja lapset tulisi ensin.

vuosi 2010

Vuosi 2011


Kevät 2012 oli rankka. Henkka kirjoitti Gradua ja oli tosi stressaantunut. Riideltiin paljon, eikä yhteistä aikaa ollut kauheasti. Mä opiskelin ja kävin kokopäiväisesti töissä. Löydettiin täydellinen koti meille. Kaupat tehtiin heinäkuussa 2012, jolloin myös muutettiin samantien. Sovittiin, että syksyllä vauva saisi tulla.

vuosi 2012


Syyslomalle lähdettiin Barcelonaan ja Fuengirolaan. Siellä oli the ovulaatio. 29.10 reissulta palattua tein ensimmäisen haalean positiivisen raskaustestin. Meidän 6-vuotispäivänä. Siitä alkoi meidän pienten hiirulaisten odotus.

siinä se oli. Hennon hento plussa <3


Henkassa rakastuin siihen turvallisuuden tunteeseen joka mulle tulee Henkan seurassa. Tiedän, ettei se koskaan satuttaisi mua. Tiedän että sen kanssa olen turvassa. On ihanaa, että vielä nytkin, seitsemän yhteisen vuoden jälkeen, sen ei tarvitse kuin yllättäen nostaa mun leukaa sormillaan ja suudella mua, niin olen ihan sulaa vahaa sen käsissä. Se on vaan kaikinpuolin niin täydellinen mies mulle. Luottamus meidän välillä on vahva, ja aina meillä on ollut hyvä keskusteluyhteys. Asiat on jaettu, ne vaikeat ja pelottavatkin. Kaikesta on puhuttu. Henkassa on tarpeeksi vastusta mulle. Se on riittävän mukautuvainen jos jollain ei sille väliä, mutta pistää vastaan jos on erimieltä. Joskus se on ärsyttävän itsepäinen. Tai jopa jääräpäinen. Se sanoo itse itseään villasukaksi, mutta oikeasti se vaan ei viitsi riitelemällä riidellä asioista, joilla sille ei ole väliä. Sitten niistä oikeasti merkityksellisistä se pitää kiinni. Henkka ymmärtää mua, ja tajuaa, että mun pitää saada tehdä tietyt asiat, jotta paletti pysyy kasassa. Se tuntee mut riittävän hyvin, että tietää jos oon kiukkuinen, siihen usein auttaa siivoaminen. Se saattaakin joskus todeta, "Kulta, pitäisikö sun vähän siivota?"

vuosi 2013


Arvostan Henkassa eniten sitä, kuinka se laittaa aina perheen etusijalle. Meillä on samat arvot ja odotukset. Henkka on mun paras ystävä. Sille kerron aina kaikki murheeni ja suruni. Sen kainaloon käperryn kun on paha mieli. On ihanaa, että elämään kuuluu ihminen, jolle tietää itsekin olevansa tärkein. On ihanaa, kun Henkka jakaa omat työongelmansa ja murheensa, ja niitä voidaan yhdessä ratkoa. Suhde on vastavuoroinen, yhdessä jaetaan niin ilot kuin surutkin. Me ollaan tiimi.

Aina vaan jaksan ihmetellä, miten onnistuin löytämään noin upean miehen itselleni. ( tai Henkkahan mut taisi löytää..) Siinä missä se on rakastava ja välittävä avomies ja kihlattu mulle, se on ihana isä pojille. Oon jopa vähän kateellinen siitä, kuinka poikien ilme kirkastuu aina kun isi tulee kotiin. Kun Henkka on pitempää poissa, ja tulee taas kotiin, pojat etsii sitä katselleen, varmistaen että se on vielä siinä. Niillä on jo nyt omat juttunsa, ne juttelee päivän tapahtumista, leikkii kirahvilla ja pelaa änäriä. Tekee poikien juttuja.