lauantai 26. syyskuuta 2015

P I Z Z A N I G H T !

Viimeksi oli tortillailta, niin nyt sitten luonnollisesti pizzailta!
Meillä on jo pitkään tehty pitsat tietyllä täytekombolla, joka vaan on niin hyväksi havaittu. Nyt kuitenkin vähän fiksailtiin, ja vaihdettiin tonnikala paprikaan. Hyvää tuli, mutten nyt ole ihan varma syrjäyttikö tuo paprika kuitenkaan tonnikalaa..


Nuo pitsalevyt on olleet meillä käytössä jo pari vuotta, ja ovat ihan parhaat kotipitsan teossa! Omamme ostettiin joskus Lidlistä, mutta bongailin näitä jokin aika sitten Kotikokilta(?)kin. Prismassa näitä muistaakseni oli. Pitsalevyjen pohjassa on siis reikiä, joten pohjasta tulee rapeampaa kuin normipellillä.

Mä teen pitsapohjan aina samalla ohjeella, en uskalla vaihtaa ettei vaan epäonnistu! :D Samalla ohjeella pyöritellään myös sämpylät, mutta niihin vaan laitan vehnäjauhojen sijaan sämpylä- ja ruisjauhoja sekä erilaisia siemeniä. Pitsapellit voidellaan öljyllä ennen paistoa, jotta pohja ei tartu kiinni.

Pizzapohja

puoli pussia kuivahiivaa
2dl vettä
5dl vehnäjauhoja
1tl suolaa
ripaus sokeria
4rkl rypsiöljyä, joista 2rkl taikinaan ja 2 rkl peltien voiteluun

1. sekoita kuivahiiva, suola ja sokeri kahteen desiin jauhoja. 
2. lisää 42 asteinen vesi ja sekoita kunnolla.
3. lisää vielä desi jauhoja, jonka jälkeen öljy. Sekoita.
4. Lopuksi vielä loput jauhot, niin kauan että taikinan koostumus on sopiva ja se isrtoaa hyvin sormista ja kulhosta.

Laita taikina jääkaappiin puoleksi tunniksi ja voitele sillä aikaa pellit ja valmistele pitsatäytteet.
Parasta pitsaa tulee, kun juuston laittaa tomaattisoseen päälle, ja vasta niiden päälle loput täytteet! ;) 

5. Paista 225 asteisessa uunissa 15-20 min. 

Kotitekoinen pitsa on kyllä superherkullista! Päälle vielä rucolaa ja kaveriksi lasi valkkaria. Namia!

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Siivouspäivä

Meillä, niinkuin varmaan jokaisessa lapsiperheessä, siivotaan vähän joka päivä. Mä olen kokenut helpoimmaksi tän tyylin, sillä silloin ei yhdelle päivälle kasaannu kaikki. Siitä huolimatta meillä on myös siivouspäivä, jolloin sitten siivotaan vähän paremmin. Viime vuosina se on vakiintunut perjantaiksi, siistissä kodissa on aina kivempi aloittaa viikonloppu!

Imuroida meillä saisi joka päivä. Makuuhuoneet imuroin kuitenkin vaan kahdesti, yleensä tiistaisin sekä silloin siivouspäivänä. Keittiö ja olohuone tulee kuitenkin imuroitua melkein päivittäin, en vaan tajua miten tuota murua ja hiekkaa kulkeutuu ihan joka paikkaan! 


Pölyt pyyhitään torstaisin ja silloin pyyhin myös meidän peiliovet. Peiliovet on oikeasti ihan vikatikki lapsiperheessä, ja voitte uskoa että olen ihan vaan paristi kironnut nuo meidänkin.. Toisaalta peileistä tulee niin paljon lisää tilantuntua, että taitaa ne päätyä kuitenkin seuraavaankin kotiin. Mutta voi että kun vihaan sitä lasien jynssäämistä!

Keskiviikkoisin pestään vessa ja jokatoinen viikko kylpyhuone. Kylpyhuonesiivouksessa olen laiskistunut ihan kamalasti, vuokra-asunnon pinttyneitä seiniä ei ole kovin motivoivaa siivota! Maanantai taas on ollut perinteisesti pyykkipäivä, tosin nykyään tuntuu että konekin pyörii jokatoinen päivä! Maanantaina kuitenkin pyörivät ainakin liinavaatteet, joten pyykkimäärä on muita päiviä suurempi silloin.



Niin, ja perjantaisin vaihtuu myös parin viikon välein petivaatteet. Viikottain tuuletan peitot ja tyynyt ja helteiden aikaan myös petivaatteet vaihtuivat viikottain. Kahden viikon välein uusien lakanoiden vaihto, on kuitenkin se perussykli. 

Siivouspäiväperjantaisin siis imuroidaan ja pyyhitään lattiat. Kunnon lattioiden pesusta olen luopunut oikeastaan kokonaan, sillä pelkään niin parkettien turpoamista! Viledalta saatu moppi, jota blogissa ja instassakin monesti olen hehkuttanut, onkin ihan huippuväline parkettipesuihin! Vettä suihkaistaan juuri se sopiva määrä mopin eteen ja sitten vaan pyyhitään. Perusmopeissa on niin ärsyttävää se moppiosan uudelleenkastelu! Tässä mopissa sitä ei tarvitse tehdä lainkaan. Tarvittaessa vettä voi suihkia myös enemmän, jos lattiasta löytyy pinttynyttä likaa. Ihan huipputuote, jota ilman en vaan voisi enää elää. Jos saisin valita vain kolme siivousvälinettä joilla siivota koko koti, olisi tämä ehdottomasti yksi niistä!



Siivousaineita käytetään aika maltillisesti, mutta kuvan neljä tuotetta ovat varmaan kovimmalla käytöllä. Pinnat pyyhkäistään limentuoksuisella kiiltolla, mopin sisään kaadan tilkan lattiapesu kiiltoa, peilit puhdistuu parhaiten Cifillä ja keittiön sekä ruokapöydän pyyhintään käytän Ajaxia. Tuoksut monesti on näissä mulle se juttu, erityisesti tuon lattiapesuaineen tuoksu on se ainoa oikea puhtaan kodin tuoksu!

Mun mielestä on ihanaa kun joka paikalle on oma puhdistusaineensa, rättinsä ja tuotteensa. Siksi meidän siivouskaappi pursuukin jos jonkinmoista ainetta, aina parafiiniöljystä wc-pesuaineeseen. Kempparihyllyt on mulle unelmien täyttymys, ja niiden edessä voisin viettää aikaa vaikka kuinka. Tällä hetkellä haaveilenkin siivouskaapin siivoamisesta ja ajantasalle päivittämisestä. MOni tuote ja purkki alkaa nimittäin olla aika tyhjillään!


Mun ehdottomat siivouksen luottotuotteet ovat mikrokuituliinat sekä ihmesieni. Ihmesieni on oikeasti niin nimensäveroinen, sillä puhdistuu ihan kaikki. Se on paras tuote tummuneille saappaille, sekä kahvin tummentamalle lavuaarille. Sillä puhdistuvat nahkatuolit, kylpyhuoneen kaakelit sekä suihkuseinät. Ja avuksi tarvitaan vaan vettä. Ihan huippuhuippu hyvä tuote! Mikään muu ei oikeasti puhdista vaikka saappaita niin hyvin kuin ihmesieni!

Toinen pelastus on universal stone, joka tepsii hyvin samankaltaisiin haastaviin siivouskohteisiin kuin ihmesieni. Universal stone vaan on vähän työläämpi käyttää, siksi ihmesieni on ollut viime aikoina mun suosiossa!

Siivousajan löytäminen on tällä hetkellä tosi vaikeaa. POjat auttavat mielellään, ja useimmiten siivotaankin kolmestaan heidän kanssaan. Isi ei meillä tällä hetkellä siivouksiin kauheasti osallistu (päivittäistä perussiivousta lukuunottamatta) mutta se onkin sovittu tarkoituksella niin, Kivempi viettää koko perheen kesken aikaa vain kivojen juttujen parissa, eikä hinkata kulmat kurtussa kotia! Pian tämäkin kuitenkin tulee muuttumaan, kun mun kotiäitipäivät alkavat olemaan ohi, nyyh.




Helpoimmalla pääsen, kun siivoan poikien päiväuniaikaan. Se on toisaalta pois siitä omasta vapaa-ajasta, mutta toisaalta siisti koti on ihaninta mitä tiedän. Ja myönnettävä on, että tällä hetkellä siivous poikien kanssa on aika haastavaa. He kun sotkevät sitä mukaa kun siivoan. Ei meillä näinkään siistiä pitkään ole, mutta ompa edes puhdasta. Tän asian hyväksyminen on mulle välillä tosi vaikeaa ja vähän kaiholla odotan sitä, kun lelut pysyvät poikien huoneessa eikä olohuone näytä aina räjähtäneeltä lelukaupalta.. Mutta, mä yritän kestää tän :D

Millaisia siivoustapoja teillä on? Mistä tuotteesta tai siivousvälineestä ette luopuisi mistään hinnasta?

tiistai 22. syyskuuta 2015

Potkutellaanko?

Kesän alussa kirjoitin teille poikien potkupyöristä, jotka Jollyroom lähetti. Silloinhan pojat olivat himpun verran liian lyhyitä pyörille, ja koska tekniikka ei oikein sujunut, ei potkuttelustakanaa tullut mitään. Parin ensimmäisen käyttökerran jälkeen, pyörät laitettiin varastoon odottelemaan syksyä.

Reilu kuukausi sitten ne kaivettiin taas esiin ja homman nimi olikin jo ihan toinen! Tähän asti on potkuteltu Plaston muovimopoilla, harjoiteltu itse potkuttelua, sekä liikennesääntöjä että vanhempien tottelua. Poikien kanssa olisi ihan turha lähteä liikenteeseen, jos kadulle rynnittäisiin suinpäin. Pitkään tämä touhu olikin yhtä katastrofia, ja sydän sykkyrällä seurasin poikien menoa ja roikuin paidan helmassa ettei nuo mopoilijat huristaisi autojen alle. Pikkuhiljaa, monen lenkkikerran päätteeksi uskalsin lähteä poikien kanssa kolmisin lähikauppaan. Matkalla ylitetään tie useaan otteeseen, eikä tuo Kauppakatu ihan pieni-liikenteisin ole muutenkaan. Vähän ehkä yllätyin itsekin, kuinka nätisti pojat käyttäytyivät!

Aika oli siis kypsä potkupyörille. Varsinkin Kasper, pojista 2cm pidempi tapaus, potkutteli jo kahden treenikerran päätteeksi jo todella taitavasti. Itse selviän perässä vielä reippaasti kävellen, mutta kohta saa kyllä jo ottaa hölkkäaskeleet avuksi! Kasper on myös todella tottelevainen pieni mies, ja pysähtyy kiltisti käskystä odottamaan.

Rasmukselle potkuttelu oli aluksi vielä hieman haastavaa, ja meno oli ekat viikot enemmän pyörän kanssa kävelyä kuin potkuttelua. JOhtunee kuitenkin vielä puuttuvista senteistä sekä varovaisuudesta, mitä kyllä toivoisin vähän pikkuveljelleenkin.. Kasper nimittäin kokeilee jo rajojaan ja taitojaan pyörällä ja välillä alamäissä tekisi mieli laittaa ainakin itselle kädet silmille, sen verran hurjalta menoa välillä näyttää.. Tasapaino on kuitenkin huikea ja yhdellä muksahduksella ollaan toistaiseksi selvitty.

Nyt pojat hallitsevat kumpikin pyörät jo hyvin ja itsekin saa ottaa välilläjuoksuaskelia pysyäkseen näiden touhojen perässä! :D



Hyviltä pyöriltä nuo JOllyroomin pyörät nyt käyttökokemuksenkin perusteella vaikuttaa. Meillä pyörät ovat 10" eli se pienempi, ja silti 88cm Kasper yltää vasta juuri sopivasti maahan. Eli kovin paljon pienemmälle tuota pyörää ei ehkä kannata hankkia. Mun mielestä tämä on ollut aika toimiva setti, että alkuun harjoiteltiin liikkumista mopoilla, joiden kanssa tasapainossa pysyy kuitenkin helpommin, eikä vauhti ylly liian kovaksi. Sitten vasta otettiin pyörät käyttöön, kun liikenteessa osataan jo liikkua.

Potkutellaanko teillä vai onko alla perinteinen polkupyörä?

maanantai 21. syyskuuta 2015

Meidän häät: Morsiamen meikki

Hääjuttuja!


Kesän hääputki alkaakin sopivasti olla ohi, joten hyvillä mielin voi taas sukeltaa omien häiden kuviin! Näistä hääpostauksista on tullut ihan mun suosikkeja, tekisi mieli kirjoittaa viikottain, mutta maltan silti. Kivempi ehkä, että näitä voi jatkaa pitkälle pimeään syksyyn! ;)
Toisaalta, nämä hääjutut ovat myös vaikeita, kun valtavasta kuvamassasta pitää valita ne sopivimmat ja parhaimmat. Meillä on hääkuvia kaikenkaikkiaan lähes 2000 kappaletta! 



Mutta nyt olisi vuoro meikkijuttujen. 
Mun meikkini taiteili sama taituri, joka laittoi hiuksetkin. Suosittelen muuten ottamaan meikin ja kampauksen samasta paikasta, silloin kokonaisuuden hahmottaminen on tekijällekin helpompaa. Lisäksi kampausta ja meikkiä voi tehdä vuoronperää, esimerkiksi mun hiukset pohjustettiin ja laitettiin lämpörullille ihan ekaksi ja sitten tehtiin meikki. Lopuksi valmistui kampaus.

Meikki pelotti mua ennen koemeikkiä kaikista eniten! En ole koskaan ollut toisen meikattavana, ja silmissä vilisi ne kauhukuvat, joita lähiviikkojen aikana oli facebookin hääryhmissä silmien eteen tipahdellut. Tiedättehän ne kuvat, joissa iho kiiltää ja silmät ovat eriparia.
Mulla oli muutama pinterestin ideakuva mallina, mutta onhan se silti aina erijuttu. Meikki toisen naamassa näyttää kuitenkin aina eriltä kuin omassa!



Top Studion Sanna sai kyllä rauhoitettua mut koemeikissä oikein kunnolla. Muistutteli siitä, että meikki voidaan aina pyyhkiä pois. Sitä on helppo lisäillä ja myös vähentää. Siinä ei tapahdu mitään peruuttamatonta. KOemeikin jälkeen mulla olikin oikein kunnon zenfiilis. Koemeikissä testattiin minkävahvuiset silmät tulisi olemaan ja miten hyvin pohja kestäisi. Katsottiin myös meikkivoiteen oikea sävy. Suurimman vaikutuksen muhun kuitenkin teki se, että lähtiessäni pois, Sanna lähti mun matkaan ulos katsomaan miltä meikki näyttää luonnonvalossa!

Koemeikin jälkeen mulla olikin siis hyvin luottavainen fiilis tulevaan meikkiin. Sanna painottikin, että erityisesti pitkää kasvoilla olevassa meikissä pohjustus on kaiken a ja o. Mullekin laitettiin kahta eri pohjustustuotetta. T-alueelle tehokkaampaa ja muualle vähän kevyempää. Lisäksi meikistä tehtiin vedenkestävä.


Tuleville morsioille mä suositten ehdottomasti avoimuutta. Meikkaaja ei ole ajatustenlukija siinä missä ei kukaan muukaan. Jos meikki ei miellytä, kerro huolesi. Hääpäivä on kuitenkin kerran (oletettavasti) elämässä, joten meikki on mun mielestä se juttu, joka ei saa harmittaa. Se kuitenkin vaikuttaa niin omaan yleiseen fiilikseen, kuin hääkuviinkin.

Sanna meikkasi mut Make up For everin tuotteilla. Merkki oli mulle ihan vieras, mutta ilmeisesti kyseessä on ammattilaissarja, jonka valikoimista löytyy laajin valikoima meikkejä. Sannalta löytyy muuten Make Up For Ever academyn meikkaajan tutkinto, eli taitoa varmasti löytyy!


Mä olin täysin tyytyväinen mun häämeikkiini. Päivän aikana itkin, nauroin, hikoilin, vääntelin naamaa ja tanssin pitkälle yöhön. Silti meikki vaan pysyi ja pysyi. Myönnettäköön, että se oli jopa haastava pestä pois :D Päivän aikana taputtelin kasvoja paristi kasvopaperilla, mutta puuteria en edes muistanut lisätä, vaikka Sanna sanoikin , että se olisi ehkä tarpeen. 

Vasemmalla kuva heti meikinteon jälkeen, oikealla aamuyöstä hääsviitissä räpsäisty kuva.

Hääkuvista tuli ihania, mulla oli kaunis olo ja Henkan ilme mut ensikerran hääpäivänä nähtyään on tallennettu kuviin. Se ilme kertoo mulle muuten kaiken mitä mun pitää tietää. "Vau. Sä näytät niin kauniilta. Mä rakastan sua." Jokaisen morsiamen pitäisi saada kokea tuo hääpäivänään. Eli, rakkaat kanssamorsiot, panostakaa häämeikkiin! Se on kuitenkin iso osa päivää! Ja mä voin täydestä sydämestäni suositella teille Top Studiota ja Sannaa. Itse en valitsisi enää toisin! :')


Kiitos Sanna ja Top Studio, teitte mun päivästä täydellisen! <3

Hei, ja muistakaa ettei morsiamen meikki ole ainoa juttu mikä pitää muistaa varata! Kuvien onnistumisen takaamiseksi, kannattaa myös sulhon naamaan sutia puuteria, jottei myöskään hänen naamansa kiillä. Henkkakin kävi hääpäivänä Top Studiolla kampauksessa ja "meikissä" ja eikö vaan ole hänenkin tyylinsä aika täydellisesti viimeistelty?

Lisää hääjuttuja löytyy tuolta sivun alareunasta Häät-tagin alta. Kampaus- ja hiusvärijutut täällä ja täällä ! Hiustenhoidosta täällä!

Yhteistyössä:

* hää- ja koemeikit saatu

lauantai 19. syyskuuta 2015

Leikki on sun työtä

Yksi hienoimmista asioista lapsen kehityksen seuraamisessa, on ehkä leikinkehitys. Katsoa vierestä, kuinka mielikuvituksen avulla palikka muuttuu autoksi ja kankaanpala kupissa on puuroa. Kuunnella, kuinka lapsi rakentaa leikkiään ja seurata vierestä kuinka omistautunut lapsi leikilleen voi olla.

Mulle on tärkeää, että pojat osaavat leikkiä itse, ja siksi pyrin mahdollisimman vähän ohjaamaan heidän leikkiään. Toki meillä leikitään yhdessäkin, mutta silloinkin yritän seurata poikien leikkiä, neuvomatta siinä liikaa itse. (Välillä kyllä niin toivoisi, että itsekin voisi vaan leikkiä!)

Paitsi lapsen leikin seuraaminen, toinen mikä on ihan huippua, on katsoa noiden veljesten yhteisiä leikkejä. Vaikka vielä leikitään paljon itsekseen toisen vieressä, on jo selvästi havaittavissa niitä yhteisiäkin leikkejä. Sitä kuinka vierekkäin rakennetaan samanlainen torni, ja yhteisestä merkistä rikotaan ne. Äänimerkistä vaihdetaan leluja päikseen ja vierekkäin ajetaan pitkillä junilla samanlaista ympyrää. Tuo kaksosten side jaksaa vaan joka päivä hämmästyttää!


Rasmus ja Kasper ovat valtavan monipuolisia leikkijöitä, ja olenkin iloinen, että heille on voitu tarjota leluja laidasta laitaan, ilman tiettyä sukupuoliaspektia. Meidän leikkihuoneesta löytyy sekä perinteisiä tyttöjen ja poikien leluja, että sukupuoliseutraaleja leluja. Mun mielestä on kiva, että pojat pääsevät valikoimaan leikittävät lelut omien mieltymysten, eikä meidän vanhempien lokeroiden perusteella. 

Meillä ollaan vahvasti automiehiä. Molemmat, ja kiinnostuskin on melkein yhtä kova. Erityisesti hälytysajoneuvot, työkoneet, bussit ja rekat ovat poikien mieleen, mutta käytännössä mikä vaan pärisevä pyörillä kulkeva toimii. Myös lentokoneet ja laivat ovat upeita. Koska leluja on aina ollut valittavana laidasta laitaan, eikä auto ole ollut se ensisijainen tarjottava lelu, voi ihan rauhassa sanoa poikien oman kiinnostuksen ohjanneen heitä autojen maailmaan. Toki nyt tuota kiinnostusta autetaan rakentamaan, ostamalla kaupasta niitä mieleisiä autoja, bongaamalla niitä liikenteestä ja lainaamalla kirjastosta sen aiheisia kirjoja. Mutta yhtälailla tuetaan niitä muita kiinnostuksen kohteita, ja tarjotaan uusia.


Autojen rinnalla lastemme leikeissä alkaa näkyä jo paljon roolileikkejä. Palikoita rakentaessa avuksi otetaan työkalut ja rakennuskypärä ja vauvaa työnnetään nukenvaunuissa. Vauvaa puetaan ja syötetään, välillä röyhtäytetään ja taputetaan pepulle. Kasper jopa välillä imettää vauvaansa. Rooleissa matkitaan selvästi meitä vanhempia ja imetään kaikki meidän tekemä myös leikkeihin.

Välillä pojat istahtavat leikkipöydän ääreen ja kattavat siihen astiat kummallekin. Sitten herkutellaan tomaateilla, joita välillä lämmitetään mikrossa. Liedeltä otetaan lisää ruokaa ja muistetaan varoittaa veljeä, "oijoi, poppaa! Puhalla!" Maistiaisia kiikutetaan myös äidille ja isille maisteltavaksi. Keittiön ääressä touhutaan paljon, ja se onkin varmasti meidän yksi pitkäikäisimmistä leluista, ainakin tähän saakka!


Palikat, mega blocksit, palapelit ja duplot ovat yksi ryhmä joka tällä hetkellä on vajaa 2,5 vuotiaidemme suosikkeja. Erityisesti palikoiden kokoaminen korkeaksi torniksi on suosikkileikkejä ja se jaksaa viihdyttää erityisesti Rasmusta pitkiäkin aikoja! Myös mega blocksit, joiden rakentelu on pienille vielä helpompaa kuin duplojen, näyttäytyvät päivittäin lasten leikeissä.

Riehumisleikit ovat myös poikien suosiossa. Kiipeily, kuperkeikat, hyppiminen, pyöriminen ja putkessa ryömiminen ovat superhauskoja juttuja. Erityisesti kun niitä juostaan läpi veljen kanssa, on riemu ylimmillään! Ja välillä saa mun mielestä riehuakin, pitäähän ne energiat saada purettua :D
Ja lukeminen. Sitä en ehkä leikiksi laske, mutta se on noussut nyt poikien suosioon parin viime kuukauden aikana. Tai lukemiseksi ei ehkä voi sanoa sitä kirjojen selailua ja asioiden nimeämistä, mitä pojat enemmänkin tekee. Mutta ihanaa se on silti. Kirjat kaivetaankin meillä nykyään aika usein esiin. Myös kirjastoon on päästy nyt tutustumaan enemmän, kun pojat ymmärtävät käsitellä kirjoja varoen.

Miten teidän kaksivuotiaat leikkii?

torstai 17. syyskuuta 2015

Paras suklaamukikakku

Lupailin teille tämän ihanan herkun ohjetta jo viime viikolla, mutta saankin tämän ulos vasta nyt. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa, vai kuinka? 

Tämä kahden minuutin mukikakku on ehdottomasti tyhjien kaappien ja yllätysvieraiden pelastus! Supernopea ja herkullinen jälkkäri, jonka ainekset löytyy varmaan joka keittiöstä!



Ohje on tehty tätä Suklaapossun ohjetta mukaillen, ja tuo Suklaapossun ohjeen kakku oli muuten ensimmäinen mukikakku, joka itselläni onnistui ja joka oikeasti maistui hyvälle! Kannattaa kokeilla siis sitäkin!

Nopea suklainen mukikakku
2 isoa kuppia

1 dl vehnäjauhoja
1dl fariinisokeria
2 rkl perunajauhoja
0,75dl kaakaojauhetta
0,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1dl maitoa
0,5 dl juoksevaa margariinia

Ohje:
1. Sekoita kuivat aineet kulhossa keskenään ja lisää joukkoon maito sekä rasva.
2. Sekoita kunnolla ja kaada taikina kahteen suureen mukiin. 
3. Paista mikrossa täydellä teholla n. 60-90 sekunttia, vähän riippuen mikrosta. Meidän mikrossa paras tulee 80 sekuntilla, silloin taikina jää vähän raa'aksi. Kokeilemalla löytyy parhain lopputulos!
Sitten annetaan vaan jäähtyä ja lisätään päälle pallo jäätelöä. Menee tuo kakku ilmankin, mutta jätskin kanssa on niiiiin hyvää!


Meneekö testiin? ;)

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Crocs Test Squad : Syksyn parhaat saappaat

Nyt on vuoro ensimmäisen Crocs Test Squad -postauksen! Meidän perhe pääsi tälle kaudelle mukaan testiryhmään, joten blogissakin tullaan syksyn mittaan näkemään useampi ihana kenkäpari!

Crocsin saappaat on meille jo ennestäänkin tutut, sillä nämä ovat nyt poikien kolmannet saappaat Crocsilta. On kokeiltu muitakin merkkejä, mutta Handle It Bootit ovat vaan luokkansa parhaat! Kertoohan sen jo sekin, että saappaat ovat Ruotsissa tehdyn testin ykköset! Kapea varsi ja leveä lesti sopii hyvin ainakin meidän lasten jalkaan ja lapset saavat ne itsekin helposti vedettyä jalkaan. Näillä muuten tepsutellaan usein sisälläkin, jos pikkukädet nämä vaan löytävät..

Moni saapas tuntuu tippuvan helposti lapsen jalasta, ja muissa saappaissa se oli ainakin meillä ongelma. Crocsit ei tipu, kiitos napakan varren. Toimivuuden lisäksi saappaat ovat valtavan suloiset! Vähän iloa sadepäiviin, eikös?


Myös aikuisten saappaat olivat meille tuttu tuote jo ennestään. Mulla on ollut parin vuoden ajan samaiset keltaisena. Nyt valitsin Jaunt Shorty Boot -saappaista saman Pool Bluen, jonka otin Kasperillekin. Ja väri on aivan ihana! 

Aikuisten saappaan varsi on matalampi kuin lasten ja se sujahtaa helposti ulkohousunkin alle. Lesti on näissäkin kovin leveä, mutta ei se hirveästi menoa haittaa, kun usein saappaaseen tulee laitettua villasukka kuitenkin.

Vähän saapas hiostaa, mutta mikäpä kumikenkä ei. Sadepäivinä leikkipuistossa hengailukin on ihan toista, kun jalassa on kunnon kengät ulkoiluun. Saappaista kannattaa valita se isompi tuplakoko, sillä mitään iso mitoitusta nämä ei ole. Ja mahtuu sitten se villasukkakin takuuvarmasti!


JOko teidän kaapeista löytyy Crocsin saappaita, vai ovatko ihan uusi tuttavuus?

Nyt kannattaa suunnata vaihdilla Crocsin verkkokauppaan, sillä sieltä saa yli 40€:n ostoksista 10€:a alennusta! Alennus koskee vain tiettyjä malleja, mutta valikoima on laaja! Esimerkiksi nuo naisten Jaunt Shorty Bootit kuuluvat tuohon aleen! Shoppailemaan!

Yhteistyössä:
* molemmat Pool Blue -saappaat saatu

tiistai 15. syyskuuta 2015

3. kavitaatiokerta

Kesän aikana mä kävin kolmesti Joensuun Hyvänolon keskuksen sponssaamana vatsanalueen kavitaatiohoidoissa. Kavitaatiossahan siis kyse on rasvasolujen "poksauttelusta" ultralla ja niiden ohjaamisesta imusolmukkeiden kautta kuonan mukana pois. Tarkemmin hoidosta voi lukea täältä ja täältä.

Kolmannen hoitokerran teki tälläkin kertaa Linda ja keskityttiin vatsanalueeseen myös nyt kuten aiempinakin kertoina. Kavitaatiotahan voisi tehdä myös muualle, mutta mä koin vatsan juurikin omaksi ongelma-alueekseni. 

Toisella kerrallahan multa ei lähtenyt senttiäkään mistään, vaikka ensimmäisellä kerralla niitä karisikin oikein kunnolla! Mitään ei kuitenkaan tullut myöskään takaisin, joten sanoisin hoidon olleen aika tehokas. Kolmannella kerralla heti hoidon jälkeen mitattiin sentti vähemmän kuin ennen hoitoa ja kaksi viikkoa myöhemmin, kunnon tehourheiluboostin jälkeen mittasin navan kohdalta itseni vielä kaksi senttiä kapeammaksi.


Kaiken kaikkiaan siis, kuluneen kolmen kuukauden ja kolmen kavitaatiokerran jälkeen, mun vatsani on 9cm kapeampi kuin lähtötilanteessa! Kuvitelkaa! LÄhes kymmenen senttiä pois navan kohdalta! TUntuu aika huikealta, sillä en aloitustilanteessakaan kokenut olleeni mitenkään ylipainoinen. Äsken mitatessani senttejä oli tullut kyllä vielä kolme takaisin, mutta pistän tämän nyt hormonikierron syyksi, joka paisuttaa vatsaani aina oikein kunnolla!


Laihdutuskeinoksi kavitaatiosta ei oikein ole. Mutta slimmiyttävänä lisänä, motivaationa laihdutukseen tai ihan vaan kokeeksi se on loistava hoito! Koko touhu on täysin kivuton, enkä ainakaan itsessäni huomannut erityisiä oireita hoidon jälkeenkään. Paino hoidolla ei oikeastaan putoa, mutta senttejä sillä kyllä saa pois! Varmaan jatkossakin voisin kesän alkuun vetäistä pienen kavitaatiohoitokierroksen, jolloin kesäkunto on taas vähän lähempänä, himpun verran helpommin!

Nyt Hyvänolon keskus tarjoaa kaikille lukijoilleni UUTUUS-hoitoa alehintaan! Nimittäin kulmakarva tuuhennoksen 40 euron etuhintaan! Tämän lisäksi hiustenvärjäyksen yhteydessä saa leikkuun ilmaiseksi, koodilla HOKLOKA! Eli syystyyliä nyt hakemaan! Edut voimassa 16.10 saakka!

Yhteistyössä 

perjantai 11. syyskuuta 2015

Normipäivä

Se kaikista normaalein. Kun ei ole sovittuna menoja, ei ole neuvolaa, ei lääkäriä, ei ostosreissua. Ei leikkitreffejä, ei harrastuksia tai kyläilyreissuja. Se ihan normaaleista normaalein päivä.
Millainen se meillä on?

Aamulla isi herää aina ekana töihin. Kaikesta yrityksestä huolimatta, pojatkin heräävät aina joko herätyskelloon tai viimeistään kahvinkeittimen porinaan. Musta on tullut viime aikoina tosi laiska aamuherääjä ja monesti jäänkin vielä torkkumaan sänkyyn, kun isi keittää poikien kanssa puurot.

Pasila-päivinä isi starttaa jo ennen seitsemää juna-asemalla ja me jäädään poikien kanssa koomailemaan kotiin. Tehdään aamutoimia ja katsellaan piirrettyjä. Pojat leikkivät ja mä selailen puhelinta. Kahdeksan on mulle se takaraja, jolloin yleensä kasaan itseni, siivoan keittiön ja teen lounasta jos se ei ole jo valmis edelliseltä päivältä. Tänä normipäivänä meillä löytyy jääkaapista broilerilasagnea, joten uutta ruokaa ei tarvitse kokkailla. 

Normipäivänä pesukone pyörii ainakin keran ja astianpesukone useimmiten kahdesti. Aamuisin laitan ne molemmat pyörimään. Oman aamupalan syön usein vasta lähellä yhdeksää ja juon samalla toisen kupin kahvia. Tällöin pojat myös pyytävät itselleen kipot talkmuruja olohuoneen lattialle, ja syövät niitä Ryhmä Hauta katsellessa.

 Aamun aikana pojat onnistuvat saamaan meille jo hirveän kaaoksen, jota harvoin jaksan alkaa aamulla ennen uloslähtöä siivoamaan. Lähteminen on aina ihan kamalaa hässäkkää, ja oikeasti tekisi mieli huokaista aina tooooosi syvään kun ollaan ovesta ulkona :D

Yhdeksän ja kymmenen välillä suunnataan puistoon joko pyörillä tai vaunuilla. Puistossa meillä menee ainakin tunti, joskus kaksikin mutta se on jo maksimi. Yhdentoistakieppeillä tullaan takaisin kotiin, useimmiten ruokakaupan kautta.


Pojat syövät oman lounaan, jonka aikana mä joko siivoan sotkut tai teen omaa lounasta. Melkein joka päivä mun lounas on salaatti, useimmiten kana-vuohenjuusto. Se on vaan parasta! Lounaan jälkeen pojat siirtyvät päiväunille parvekkeelle ja mä siivoan viimeistään kodin levällään olevista tavaroista. 1-30 kertaa käsken poikia rauhoittumaan ja laittamaan silmät kiinni. Useimmiten selvitään alle viidellä kerralla, niin tälläkin kertaa.

Kun koti on siisti mä istun sohvalle syömään. Sohvalla syöminen on ehdottomasti yksi mun huonoista tavoista, mutta se on vaan niin mukavaa! Katson Netflixiä tai Katsomoa/Ruutua. Tällä kertaa Toisenlaisiä äitejä. Pojat nukkuvat 1,5-3h joiden aikana mä teen kotitöitä, olen vaan ja hoidan blogijuttuja. Tänään niitä ei tule tehtyä vaan koko päiväuniaika kuluu kaikkeen muuhun.

Rasmus heräilee useimmiten ensin ja Kasper puolituntia myöhemmin. Tämä on ihan hyvä, sillä näin ehdin hetken keskittyä vain Rasmukseen, jolle päiväunilta herääminen on aina vähän vaikeaa. Unikiukut rauhoitellaan Ryhmä Haulla tai Youtuben hälytysajovideoilla. Kun mun annetaan siirtyä pois sohvalta teen pojille välipalan.


Tänään välipala on smoothie, joka välipalapöydässä on ainakin kahdesti viikossa. Se on niin helppo valmistaa ja nopeasti saa pyöräytettyä lasilliset meille kaikille. Välipalan jälkeen pojat leikkivät keskenään ja mä valmistelen päivällistä.

Yksinleikki ei kiinnosta, joten luetaan yhdessä sohvalla kirjoja. Kun äidistä voidaan taas irrottaa, liukenen keittiön puolelle ruuanlaittoon. Meillä on ruokana siskonmakkarakeittoa, johon kuorin ja pilkon vihanneksia, samalla kun toimin erotuomarina poikien riidoissa.

Leikit ei millään innosta, joten kaivan piirustusvälineet esiin, jotta saan ruuan tehtyä loppuun. Piirtäminen on varma nakki, ja se jaksaa nytkin viihdyttää poikia lähes tunnin. Ruoka valmistuu liedellä ja poikien piirtäessä mä viimeistelen siivousjuttuja. Meillä siivotaan jotain joka päivä, jolloin säästyn sellaiselta monen tunnin siivousrupeamalta yhtenäpäivänä! Tänään imuroidaan, järkkäillään lelut ja pestään vessa. Pojista alkaa olla jo iso apua siivoiluissa, ja usein pienellä ohjeistuksella siivoustuloskin on oikein hyvä!


Isi saapuu kotiin viiden jälkeen, jolloin syödään koko porukka. Lähdetään ruuan jälkeen lenkille tai muuten vaan ulkoilemaan. Tänään jätetään vaunut kotiin ja mennään poikien ehdoilla kevyt hölkkä/kävelylenkki. Potkupyörillä potkitaan jokovaa, joten lenkki on meille aikuisillekin oikein sopiva!


 
Kotiin tultua toinen meistä suuntaa lasten kanssa iltapesuille, kun toinen siivoaa keittiön ja tekee iltapalan. Iltatouhut meillä sujuu aika vahvasti rutiineilla, sillä on huomattu sen helpottavan poikien nukahtamista. Iltapalan jälkeen pidetään koko porukalla lukuhetki sohvalla, jonka päätteeksi pojat menevät nukkumaan. Heille luetaan vielä iltasatu, jonka jälkeen sänkyistä ei enää hypitä pois.

Meidän illat kuluu hyvin usein sohvalla. Parina iltana aina toinen on omissa harrastuksissa, mutta viime viikkoina ollaan ainakin aika tiukasti kökötetty illat sohvalla. Hyvä iltapalaa, parhain kainalo ja hyvä leffa. Parempaa illanviettotapaa ei ehkä olekaan!