tiistai 26. heinäkuuta 2016

Silloin lomalla

Nyt onkin sitten tulossa oikein kunnon kuvapommitus meidän vajaa parin viikon takaiselta lomalta! Kuvan ovat kaikki puhelinräpsyjä, sillä kameraa tuli kannettua tosi huonosti mukana. Tai olihan se monesti mukana, ei vaan tullut kuvattua sillä! 

Lomasta jäi päällimmäisenä mieleen se, että vietettiin oikein kunnolla perheaikaa. Otettiin loma täysin lasten ja perheen ehdoilla ja sanottiin somettamiselle ja kiukuttelulle heipat. Vähän somettamista ja kiukuttelua tietty lomallakin nähtiin, mutta oli meillä silti ihan huippu loma!



Meidän loma alkoi perjantaina loman alkua juhlistaen Hello! American Dinerissa, josta tuli heittämällä mun suosikki burgerpaikka! Niin herkkua ettette usko! Ja uimaan piti tietty lasten päästä. Mä en ole muuten vieläkään uskaltautunut järveen, sillä tuntuu että toi vesi on edelleen ihan jäätävää!







Loman ekat päivät vietettiin Tallinnassa. Yövyttiin Sokos Hotel Virussa ja kuljettiin Tallinnaa ristiin rastiin. Shoppailtiin, käytiin eläinpuistossa, syötiin maailman parasta wokkia lasten nukkuessa päiväunia, käveltiin vanhassa kaupungissa jalat kipeiksi ja herkuteltiin vohveleilla katukahvilassa. Pojille isoin juttu oli reissulla koetut taksi-, metro- ja ratikkakyydit, joista puhutaan vieläkin.




Sitten otettiinkin Hoplop-päivän ja kotieläinpihapäivien perään extemporereissu Tampereelle ja Tampereen kylpylään. Tampereella oli jäätävän kylmä, lapsillakin oli sormikkaat käsissa! Kivaahan meillä silti Särkänniemessäkin oli, porukkaa oli vähän ja kun vaatettakin oli tarpeeksi, ei kylmä tullut. Mä tein tokalla lomaviikolla vielä toisenkin reissun Tampereelle aikuisporukalla ja käytiin siellä sekoittamassa päät. Huhhei, ei vaan oo ne kieputtimet mun juttu!

Tampereen kylpylässä lilluttiin pariinkin otteeseen kylpylän puolella ja nukuttiin aamulla pitkään hotellihuoneessa. Ja hotelliaamupala. Need no words. Vaikka niitä mustiamakkaroita aamupalalla en kyllä tajua. Ei tajunnut Rasmuskaan, joka pettyneenä vetäisi aamupalaksi puuron, kun nakkeja ei ollutkaan.





 Ja sitten me mökkeiltiin. Loman relax-osio vietettiin Heinolan mökillä. Nukuttiin ja syötiin. Käytiin Heinolan torilla ja Lintutarhalla, sekä sataman isolla leikkarilla. Tehtiin iltalenkki mökkitielle itikoiden sekaan ja kerättiin mustikoita ja metsämansikoita heinään. Istuttiin rantakalliolla ihailemassa auringonlaskua, nukuttiin aitassa kymmenen tunnin yöunia (myös lapset!!!!) ja saunottiin mökkisaunassa. Uitiin, uitiin ja uitiin. Käytiin retkellä ja grillattiin. Syötiin PALJON. Käytettiin villasukkia ja bikinejä. Rentouduttiin. Ihan vaan oltiin.





Joensuu oli meidän vika reissukohde ja sielläkin vierähti useampi päivä. Nähtiin ystäviä ja nautittiin mummolan täyshoidosta. Vietiin pojat ekaa kertaa mustikkametsään ja käytiin parin vuoden tauon jälkeen Sinkkolan kotiteläinpihalla. Syötiin mahtavat Vesikioskin pullavohvelit. Uitiin ja saunottiin. Kerättiin pihan perältä jättikokoisia metsämansikoita. Vietettiin loman ainoa parisuhde-ilta kun suunnattiin kreikkalaiseen syömään ystäväpariskunnan kanssa. Myöhäisillan kahveille vielä ihan kaksin. Parisuhdeaikaa lomalla ei juuri ollutkaan, mutta eipä se haittaa. Perheajaksihan se olikin suunniteltu. Josko syksylle saataisiin järkkäiltyä sitten se ihan ikioma NelliHenri-reissu. Pitkä viikonloppu jossain, ihan vaan kahdestaan.

Hym, voisinkohan jäädä uudelleen kesälomalle? Lomafiilis nosti taas vähän päätään! :D

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Kurkistus uuteen kotiin

Mun pitäisi tosiaan alkaa keksiä vähän synonyymejä tuolle kurkistukselle. .  Tuntuu, että blogissa kurkistetaan vähän sinne sun tänne aina! Mutta eipä ole tullut vastaan kuvaavampaa sanaakaan. Sillä sitähän tää nyt on. KURKISTUS.

Tänään käytiin taas katsomassa kotityömaa parin viikon tauon jälkeen. Mittailtiin vähän seiniä ja tarkisteltiin työn jälkeä. Muuttohalu olisi jo kova, mutta eihän siellä vaan millään ole vielä asumiskuntoista, vaikka vähän elättelinkin jo toiveita parin viikon päästä koittavasta muutosta.  Maltti taitaa olla valttia tässäkin, onhan kyse nyt kuitenkin vaan viikoista.

Meillä oli se checklist, jonka avulla vedettiin potentiaalisia kotivaihtoehtoja yli. Tästä ostoksestamme löytyykin nyt melkein kaikki sen listan jutut. Mulle tärkeimpänä tuo vaalea lattia, korkea katto ja iso keittiö, josta löytyy korkeakiiltovalkoiset kaapinovet. Tupakeittiö tuntui myös aika ehdottomalta, sen kuitenkin hylkäsin tämän ratkaisun nähtyäni. Keittiö ja ruokatila muodostavat oman alueensa ja olohuone on sitten niiden vieressä. Lähellä, mutta mahdolliset sotkut ei silti näy.

Lattia on tällä kertaa laminaattia, mikä tuntuu kyllä lapsiperheessä parkettia paremmalta vaihtoehdolta. Edellisessä oli parketti, ja no.. Sanotaanko, että eläminen näkyi kyllä seuraavalle ostajalle! Seinäpinnat on tosi neutraalit, pääasiassa valkoiset, yksillä tehosteseinillä tehostettuja. Olkkarista löytyy harmaa maalattu seinä, ruokatilaan tulee Econ white light tapetti, meidän makkarin seinä on maalattu harmaaksi sekin, tosi tapetti sinne on vielä mietinnässä. Leikkihuoneen tapetti tulee myös Econ mallistosta ja lasten nukkumahuoneeseen laitetaan half moonia. Muuten pinnat pysyvät valkoisena.


Lattiasta löytyy tuo vaalean laminaatin lisäksi isoa harmaata laattaa eteisestä, käytävältä ja keittiöstä ja ruokatilasta. PIenempänä saman sävyn laatta on sitten vessassa, kylppärissä ja kodarissa. Muita kaakeleita on sitten elävällä pinnalla oleva valkoinen iso matta laatta ja siinä tehosteena mosaiikkilaattaa. Keittiön välitilasta löytyy harmaa mosaiikkilaatta.

Olkkari on kyllä ehdottomasti tän kodin sydän. Lähes 40 neliön olkkari takaa, että mahdotaan oleilemaan koko perhe siinä varmasti. Ja se korkea katto. Eikai tarvitse sanoa, että rakastan sitä jo niin. Ja takka tietty kruunaa koko komeuden. Takka olikin ihan ehdoton, sillä haluttiin mahdollisimman ekologinen koti, jossa olisi tarpeen mukaan mahdollisuus avustaa lämmityksessä myös takalla.

Tän kodin erikoisuuksia on muuten meidän makuuhuoneen korkea katto, sekä siellä kattoon asti ylettyvät kaapit! Ei ehkä tarvitse miettiä, mahtuuko meidän tavarat. Ja saadaan muuten vihdoin kumpikin oma henkari ja hyllykaappi!


Lapset nukkuvat ainakin alkuun samassa huoneessa. Ratkaisu on ollut meillä niin toimiva tähänkin saakka, että muutetaan sitä vasta kun pojat osaavat pyytää omia huoneita. Voihan olla, etteivät halua sitä koskaan. Isoin makuuhuoneista pyhitetään leikkihuoneeksi, jonka suhteen mulla onkin jo suuria visioita. Se on ainoa huone, jonka sisustussuunnitelma on ollut valmiina ja vaikka kuinka kauan. Neljäs makuuhuone tuleekin olemaan sitten meidän työhuone. Tehdään molemmat välillä töitä etänä, joten työhuone on aika ehdoton. Oon ollut tiukkana siitä, ettei työpistettä tulisi makuuhuoneeseen, jossa se sitten häiritsee montaa muutakin juttua. Lisäksi on kiva saada erillinen huone pitkän matkan vieraille.

Talo itsessään on tiilivuorattu puutalo, johon ehkä vähän haaveilen valkoista rappausta päälle.. KAunishan se on noinkin, enkä kyllä edes tiedä mitä kaava rappauksesta sanoisi.. Mutta haaveilempa silti. Talo on rakennettu rinteeseen kulmatontille ja tilaa on reilun 1000 neliön verran. Pihasuunnitelmat on aika vaiheess avielä, mutta niiden pariin siirrytäänkin varmaan vasta ensi keväänä ja kesänä. Luulen, että sisäjuttuihin saadaan laitettua jo iso osa meidän energioista syksyn ja talven aikana!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Hellepäivän jälkkärilemppari



Huh hellettä! Ihanaa sellaista, mutta kylläpä muuten on hiostava viikonloppu takana! Tällaisten päivien perään olisi huippua, jos tulisi oikein kunnon kaatosade ja ukkonen, joka raikastaisi ilman. Vaikka nautin kyllä tästä lämmöstäkin ihan yhtälailla.

Hellepäivinä ei itselle, eikä varsinkaan lapsille tunnu maistuvan kuin kylmät ruuat. Vesimeloni ja jäiset viinirypäleet on meillä yksi yleisimmistä kesävälkkäreistä, mutta melkein yhtä usein varsinkin lapset syö myös näitä kuvien jugujätskejä. 

Jugujätski on helppo tehdä itse, maustamatonta jugua ja marjoja vaan sekaisin ja muottiin. Jos haluaa makeampaa, vähän hunajaa sekaan. Herkumpaa jos haluaa, sekoittaa tuonne jugun sekaan vielä vähän vatkattua vanillavaahtoa. 

Vielä vuosi sitten meidän Rasmus oli tosi kranttu kokonaisille marjoille, joten nämä tehtiin smoothiesta, joka sekin kyllä toimii tosi hyvin! Tälle vuodella kokonaisetkin marjat kelpaa.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Vielä on kesää jäljellä

Tämä kesä on mennyt meidän perheellä enimmäkseen hengailemalla. Kiertämällä lähipuistoja ja uimarantoja, oleskelemalla vaan mökillä. Mitään kovin suunnitelmallista ei olla oikeastaan tehty, ja se onkin tuntunut ihan kivalta kiireisen kevään jälkeen. Mietittiin useampaakin kesälomareissua, mutta tehtiin sitten kuitenkin se ratkaisu, että pojat ei vielä sellaisesta ymmärrä mitään, joten varmaan helpoimmalla (ja halvimmalla) päästään, kun suunnataan reissuilla vaan lähikohteisiin.


Lapset tuntuvat nauttivan eniten juuri siitä, että koko perheen voimin suunnataan leikkipuistoon tai rannalle ja ollaan vaan. Itsekin päästään aika helpolla, kun pojat viihtyvät hyvin keskenään. Uhmakiukuista ei ole ulkona tietoakaan. Ilmatkin on nyt suosineet, joten mikäs ulkona ollessa!

Lomaa meillä on harmittavan vähän, vain kaksi viikkoa koko perheen voimin. Pojat lomailevat vielä ensi viikon ja isovanhempien ja tädin sekä enon avustuksella on saatu tarjottua heille vielä tää pari viikkoinen kesälomaa, vaikka itse töissä ollaankin. Olisihan varahoitopaikka päiväkodissakin toki ollut vaihtoehto, mutta oon ihan iloinen ettei siihen kuitenkaan jouduttu!

Muutamat arkivapaat ja viikonloput yritetään kuitenkin tarjota pojille elämyksiä ja yhteistä perheaikaa. Pikkujätkät kun tuntuu eniten nauttivan ihan vaan yhteisistä touhuista. Ihan sama missä niitä touhuillaan! 


Yksi ihan huippu ulkokohde lahdesta löytyy ja tänne kannattaa kyllä suunnata ihan ehdottomasti! . Me on kesän aikana on käyty monta kertaan Launeen perhepuistossa ja Yli-Marolan kotieläinpihalla. Kumpikin on ilmainen kohde, ja silti sieltä löytyy valtavasti tekemistä. Kotieläinpihalle on helppo mennä yksinkin lasten kanssa, sillä alue on sen verran pieni ettei vilkas taaperokaan ehdi kadota. Eläimiä bongailee helposti pienten aitausten takia. 


Myös mökkirantaa on kulutettu poikien kanssa ahkerasti! Nyt uskallan mennä kolmisinkin poikien kanssa rannalle, juttu mikä ei tullut kysymykseenkään viime kesänä! Nyt pojilla on jo hippunen järkeä, eikä syviin vesiin suunnata ihan päättömästi. Kummallakaan ei myöskään ole enää putkia korvissa, joten vedenmenoa korviinkaan ei tarvitse niin kovasti varoa!

Toivotaan että näistä kesäpäivistä saisi nauttia vielä hetken, on sitten talvella mitä muistella!

Haluisitteko ensi viikolla päästä jo kurkistamaan meidän uuteen kotiin? 

torstai 21. heinäkuuta 2016

Kun arki muuttui helpoksi



En tiedä missä vaiheessa tuo tapahtui, vai mennäänkö nyt vaan jotain tyyntä myrskyn edellä -vaihetta, mutta viimeksi tänään mietin, kuinka helppoa meidän arki nykyään onkaan. (siis versus näihin aiempiin arkiin, joita perheenä ollaan elelty)

Nyt tuntuu, että meillä eletään tosi harmonista ja seesteistä aikaa. En tiedä, tuleeko tää fiilis sitten vaan menneestä lomasta, vai siitä helpotuksesta, että talokuviot loksahtivat viimein paikoilleen. Uskon kuitenkin, että eniten tää johtuu siitä, että meidän lapset kasvoivat iso(mm)iksi.

Onhan meillä monesti vieläkin täysi tohina, meteli ja vauhti päällä, mutta kun mietin aikaa taaksepäin, niin kyllä tää vaan silti helppoa on. Molemmat syö itse ruokansa sotkematta, kaatavat itselleen lisää maitoa, sanovat kiitos ja nousevat itse pöydästä, pyyhkivät suunsa ja kiikuttavat astiat keittiöön. He käyvät itse vessassa, muistuttamatta vielä ja kantavat itse pyykkinsä pyykkikoriin.

He leikkivät keskenään, keskittyvät lukemaan tai rakentamaan palapeliä. He jaksavat istua puolituntia telkkarin edessä piirrettyjä katsellen ja nukkuvat yönsä heräämättä. He kiipeävät itse vaunuun/autoon ja pukevat itse kengät jalkaan. He kertovat mihin sattuu, mitä haluavat syödä ja mikä harmittaa. He nukahtavat itse sänkyynsä hetken luettuaan, kunhan joku vaan odottelee huoneessa rauhoittumisen ajan.


Heistä tuli yllättäen isoja poikia, joiden puolesta mun ei tarvitsekaan tehdä kaikkea. Mä voinkin istua sohvalla lehteä lukien kahvikupin kanssa, tai maksaa kerralla kaikki laskut.  Ja ihan ilman keskeytyksiä. Mä voin tehdä heidän kanssa ruokaa, leipoa tai siivota. Ilman että sotku lopuksi on isompi kuin aluksi. Mä voin sanoa heille, että katsovat nyt Blazea, jotta saan laitettua marjat pakastimeen. Tai että istuvat eteisen lattialle odottamaan, että pakkaan tavarat lähtöä varten.

Mä voin kieltää ja mua totellaan. Uhkailla, kiristää ja lahjoja, niin että mua ymmärretään (niin no tästä en erityisen ylpeä kyllä ole, mutta kyllähän se nyt helpottaa.. :D)

Kaiken kaikkiaan tuntuu, että kaikesta on tullut nyt vastavuoroisempaa. Lapset tajuaa jo sen verran syy-seuraus-suhdetta, että siitä on hyötyä kasvatuksessakin. Heidän tarpeensa ja mielipiteensä on helpompi ottaa huomioon, kun tulkitsenkin sanoja, enkä pelkkiä eleitä ja itkua. Uhmaahan riittää, mutta tuntuu että sekin purkautuu esiin vaan turhautuessa ja tylsistyessä. Pääasiassa meillä on lopulta aika uhmattomia lapsia, jos aktiviteettejä vaan riittää.

Kaikkein isoin juttu tässä nykyisessä arjessa on, että ekaa kertaa koko äitiurani aikana, musta tuntuu että mulla on usein toinen monesti kumpikin käsi vapaa. Musta tuntuu, että riitän kahdelle. Se riittämättömyyden tunne, jota silloin vauva-aikana tunsi koko ajan, ei ole ollut läsnä enää hetkeen. Onko siihen sitten vaan tottunut, vai mikä, mutta sen nyt kuitenkin sanon, että nykyinen arki on kyllä vaan aika siistiä, ja mun lapset on ihan supermahtavia tyyppejä!


Joten, kanssaäidit. Lupaan, että se helpottaa. Tän haluaisin ainakin sanoa sille vuoden takaiselle minulle, joka oli  jokatoinenminuutti välillä valmis passittamaan lapset timbuktuun. Lapset kasvaa ja ne oppivat koko ajan uutta, kun niitä vaan jaksaa opettaa. Tai jos ei helpota, niin tulee ainakin näitä suvantovaiheita, kun voi ainakin uskotella itselleen kaiken sujuvan just eikä melkein hienosti. 

Millaisia arjentilanteita teillä nyt eletään? Onko arki helpompaa kun viimeksi kun sitä mietti, vai kuormittaako joku asia arkea nyt isommin?

Yks arkiruokaviikko

Olen tainnut tätä postausta lupailla taas pienen ikuisuuden, nyt vihdoin sain ruuat paperillekin siirrettyä! Me ollaan arkena pikaruuan ystäviä, tai siis pikaisen ruuan. Pikaruokaa sanan varsinaisessa merkityksessä, ei meidän lautasilla tavata muutamia harvoja perjantaipoikkeuksia lukuunottamatta.

Arjen kokkailut sijoittuvat hyvin usein viikonloppuun ja iltoihin, ja töiden jälkeen meillä tosi harvoin tehdään ruokaa ihan alusta. Pääasiassa lämmitetään edellispäiväistä tai kaivetaan ruuat pakastimesta. Arki on tällä hetkellä sen verran hektistä, ettei aikaa ruuanlaittoon tahdo löytyä ja siksikin meillä suositaan nopeita ruokia.

Käytän paljon arkiruuassa pakastevihanneksia, erityisesti talvella, sillä hintalaatusuhde ja helppous vievät vaan maulta pidemmän korren. Nyt tosin on ihanaa, kun vihannesosastot täyttyvät taas tuoreista ja halvoista vihanneksista, joten voidaan mekin pitää taukoa pakastekasviksista.

Blogissakin kerroin, että on yritetty tuoda kevään aikana myös kasvisruokia meidän lautasille ja se onkin onnistunut aika kivasti. Ei se ihan viikottaista ole ollut mutta jokunen kasvisruoka meidänkin kuukausiin on nyt mahtunut!

Mä teen pääasiassa meidän arkiruuat ja Henkka kokkailee sitten viikonloppuna. Pieni pakastin rajoittaa ihan valtavasti ruuan pakastamista, ja nyt ei oikein pystykään kovin montaa ruokaa etukäteen keittelemään. Mä haaveilen sellaisesta pakastimesta, jossa tarvittaessa olisi ruoka viikon jokaiselle arkipäivälle muutaman viikon ajan! Niin paljon kun kokkailusta tykkäänkin, on työpäivän jälkeen silti kivempi napata ruoka jääkaapista ja tuikata se mikroon.

No mitäs meillä sitten yhtenä arkiruokaviikkona syötiin? 


Soijatomaattilasagnea
Broileripyöryköitä
Makkarakeittoa
Makaroonilaatikkoa

Puuroa
Banaanilettuja
Jogurttia ja talkmuruja








keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Huomisen jalkapallotähdet



Jälleen kerran lähdettiin mukaan Liberon, Blogirinki Median ja Indiedaysin järjestämään vaippakampanjaan, jonka teemana tällä kertaa oli meille ainakin hyvin tuttu aihe, JALKAPALLO!






Tuntuu, että ihastus palloon, sen potkimiseen ja heittämiseen on ollut meidän lapsilla aina. Kummasti tuollainen pienikin futisstara ymmärtää, että mikä siinä pelissä oikein on ideana. Kentältä huudellaan "Kato äiti, MAALI!" ja pallo sekä pelipaita on MUN! Näin varhaisella iällä mun mielestä tärkeää on luoda lapselle innostus ja ilo liikkumiseen, tekniikka tai taito ei niinkään ole isossa osassa. Pelin leikkiminen kehittää lapsen tasapainoa ja motoriikkaa, sekä kehittää niitä tärkeitä taitoja tulevaisuuden varalle!

Tiedättehän sen onnistumisen ilon lapsen kasvoilla, kun jalka pysyykin heiluvan pallon päällä, maali tulee tai potku osuu hienosti liikkuvaan palloon. Siitä kaikessa liikkumisessa pitäisi olla kyse! Ilo ja nauru, joka siitä tohinasta irtoaa, on ihan huippuihanaa katseltavaa!



Meidän lasten vaippaura alkaa olla ihan loppusuoralla, mutta eihän noille peliasuille voinut sanoa ei! Vai mitä tykkäätte noista suomivärein valmistetuista asuista, joiden selässä komeilee lapsen oma nimi? Oma ikioma pelipaita, jonka voi sitten vaatteen pieneksi jäätyä viikata muistojenlaatikkoon jemmaan. Ensimmäinen pelipaita, meidän tulevaisuuden tähdeltä.



Peliasun voi muuten vielä kerätä liberokoodeilla, täältä pääset Liberon sivuille keräilemään ja lunastamaan omasi.




Yhteistyössä:

ja 

BLOGIRINKI MEDIA