sunnuntai 30. lokakuuta 2016

MÄ TYKKÄÄN SUSTA NIIN ETTÄ HALKEEN

Täällä lapset kotiutui juuri Nonnalasta meidän parisuhde "vapaa-aika" päättyi. Eilen nimittäin mulla ja Henkalla tuli yhteiseloa täyteen kokonaista 10 vuotta! Sen kunniaksi otettiin pieni irtiotto arkeen ja vietettiin aikaa ihan kaksin, lasten ollessa yökylässä. 10 vuotta on kyllä ihan hurjan pitkä aika!

Tähän kymmeneen vuoteen on mahtunut ihan valtavasti kaikkea, vaikka välillä tuntuu ettei siitä syksystä 2006 ole edes ihan kauhean pitkä aika. Vuonna 2006 oltiin ihan eri elämäntilanteess akuin nyt kymmenen vuotta myöhemmin. Mä vietin abivuotta ja Henkalla oli viimeinen vuosi ammattikorkeassa käynnissä. Mä asuin Lahdessa ja Henkka Joensuussa. Silloin päädyttiin yhteen ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin ollaan saavutettu ja saatu monta ihanaa yhteistä hetkeä ja asiaa. Isoimpina ehdottomasti poikien syntymät, sekä tämä kolmas syntymässä oleva vauva.




Eilen pysähdyttiin yhdessä miettimään, että miltä tämä elämä nyt oikein tuntuu? Ja todettiin että aika upealta. Eletään nyt paitsi niitä ruuhkavuosia, myös sitä unelmaa, jota silloin kymmenen vuotta sitten vaan suunniteltiin ja mietittiin. Silloin pyöriteltiin usein niitä keskusteluja, että missä oltaisiinkaan kymmenen vuoden päästä, tai mitä haluttaisiin että meillä silloin olisi. Kaikki tuo haaveilemamme ollaan nyt saavutettu. Ja enemmänkin. En olisi voinut kuvitellakaan, että tällaisia onnenhetkiä tulisin vielä kokemaan. Ja jos seuraavat kymmenet yhteiset vuodet ovat edes puoliksi yhtä upeita kuin tämä mennyt, en vaan voi olla onnellisempi. 




Tää kymmenen vuotta on kulunut ihan hurjaa vauhtia. Tuntuu, että siitä ekasta yhteisestä syksystä on ihan hetki ja muistan sen syksyn tapahtumat vieläkin ihan helposti. Silti on saatu niin paljon kaikkea ihanaa ja elämä on nyt just aika upeaa. On saatu aikuistua yhdessä, elää kumpikin yhdessä ja erikseen sitä opiskelijaelämää, opetella yhdessä aikuisten elämää, tehty töitä, opiskeltu ja matkusteltu. Muutettu ekaan omaan kotiin, ihmetelty yhdessä ensimmäistä raskautta ja kaksosten odotusta. Koettu yhdessä meidän ihanien poikien syntymä ja tuoda nuo pienet nyytit kotiin. Hakea se viimeinen sinetti meidän parisuhteelle ja sanoa toisillemme tahdon. Muuttaa siihen haaveilemaamme kotiin ja vielä ihan tuon kymmenen vuoden viimeisinä kuukausina, kokea sekin ihme, että tikkuun ilmestyi yllätysplussa. Tää tulossa oleva vauva tuli kyllä täydentämään meidän onnen lauseen kaikissa merkityksissä. Seuraavasta kymmenestä vuodesta tulee varmastikin vielä upeampi! Parhainta kaikessa on, että saan jakaa sen tuon maailman ihanimman miehen kanssa <3


keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Sinustako vaippatestaaja?






Liikkuva lapsi, olipa se sitten vauva. taapero tai leikki-ikäinen, kaipaa liikkumisen ajaksi päälleen kuivaa, joustavaa ja miellyttävän tuntuista vaippaa ja vaatetta. Olenkin teille jo aiemminkin kertonut, että meidän lasten vaippaura on kuljettu täysin Liberon kanssa. Myös tuleva uusi vauva saa varmastikin jalkaansa heti alusta saakka Liberoa, erityisesti tuota uutta ja ihanaa Libero touch-vaippaa, joka on vielä pehmeämpi ja joustavampi kuin aiemmat Libero-vaipat. Liberon haastamana lähdinkin mukaan kampanjaan kertomaan, millaisia ajatuksia uusi touch-vaippa minussa herättää.


Mulle äitinä, niinkuin ihan varmasti kaikille muillekin äideille, on tärkeää että lapsi liikkuessaan tuntee olonsa hyväksi ja kuivaksi. Se toteutuu ennen kaikkea vaipoissa, jotka hengittävät ja tuntuvat pehmeältä iholla. Tärkeässä osassa on tietysti myös vaatteet, mutta koska vaippa ja iho ovat niin paljon kosketuksissa toisiinsa, on vaippa ihan erityisessä osassa. Sisällä vaipat on helppo vaihtaa kuiviin ja puhtaisiin useinkin, mutta ulkoillessa kaipaisi lapselle takuuvarmaa kuivuutta ja mukavuutta. Lapsi juoksee, hyppii, keinuu ja pyörii, jolloin myös vaipan tulee taipua ja vääntyä ihan äärimmäisyyksiin. Se ei saa fuskata, eikä päästää pissoja ulkovaatteisiin, se ei saa luistaa tai valua, vaikka lapsi kiemurtelisi makaronina hiekkalaatikolla.

Puistoulkoilut kuuluvat ja ovat kuuluneet jo kauan meidän vapaapäivä- ja viikonloppuaamuihin. Silloin napataan pyörät varastosta, laitetaan kypärät päähän ja suunnistetaan pienen hikilenkin päätteeksi lähipuistoon. Lapsista parasta on leikkiä merirosvoja liukumäessä ja kiipeilytelineessä. Äiti ja isi on haikaloja, jotka yrittävät napata heitä, samalla kun pojat vuoroin juoksevat hiekkalaatikolta hakemaan ryhmä haun koiria turvaan. Hai ei tietenkään koskaan saa kiinni, mutta ai että kuinka hauskaa se on! Siinä saa samalla itselle hien pintaan ja hymyn nousemaan huulille kun lapset juoksevat kiljuen ja nauraen karkuun.





Välillä keinutaan, yksin, erikseen ja koko perheen voimin. Rakennetaan hiekkakakkuja tai kiipeillään puiston kiville tiirailemaan puissa olevia linnunpönttöjä. Leikkien päätteeksi suunnataan taas pyörillä kotiin syömään. Viime sunnuntaina uunissa odotti koko aamun hautunut Karjalanpaisti. 

Aktiivinen ulkoilu ja leikki on ihan joka lapsen etu, eikä se vaan millään onnistu märällä tai hiertävällä vaipalla.





Joko teille on Libero Touch -vaipat tuttuja?

Libero touch vaippoja löytyy nyt lähes joka kaupasta. Käykää ihmeessä hakemassa testiin myös teidän naperoille! Testauksen jälkeen kannattaa  käydä Liberon sivuilla vastaamassa vaippatestikyselyyn, sillä vastanneiden kesken arvotaan kolmen kuukauden vaippatarvetta vastaava määrä Libero Touch vaippoja! Mikä parasta, joka viikko kampanjan ajan, valitaan uusi voittaja! Kannattaa suunnistaa Liberon vaippatestisivulle mahdollisimman pian, sillä kilpailu alkaa jo tänään! Myös kaikkien tätä postausta kommentoineiden kesken arvotaan erä Libero Touch vaippoja, sekä suloisen pehmoinen Libero-viltti. Kysymys kuuluukin, mitä sinä tykkäsin Touch-vaipoista? 

Arvonnan säännöt voi lukea täältä.







Yhteistyössä:

Libero




tiistai 25. lokakuuta 2016

Toinen neuvola

Imetyskoru saatu www.raskauskeiju.fi
Tasan viikko sitten käytiin mahan kanssa meidän tokassa neuvolassa! Neuvola oli ensimmäistä kertaa tuossa meidän lähineuvolassa, samaisessa paikassa ja samalla tädillä jossa tullaan jatkossakin sitten käymään. Mulla oli aika kovat odotukset neuvolatädin suhteen, olihan mulla Joensuussa ehkä ihanin neuvolatäti ikinä! Toivoin, että tämäkin olisi enempi omaa ikäluokkaa, eikä suhtautuisi liian fanaattisesti ohjeistuksiin ja suosituksiin.

Sain mitä halusin ja neuvolakäynti oli tosi positiivinen kokemus! Juteltiin imetyksestä, asiasta joka mua ehkä eniten tulevassa vauva-ajassa jännittää. Käytiin läpi mun täyttelemät esitietolomakkeet ja juteltiin muutenkin menneestä raskausajasta sekä mun tuntemuksista tätä raskautta kohtaan.

Parhainta noissa neuvolareissuissa on tietty ne vauvan sykkeiden kuuntelut, jotka nyt tehtiinkin ekaa kertaa. Siellä se jumpsutti, vaihdikasta reilun 150 vauhtia. Verenpaine mulla oli hurjan alhaalla, mikä tietysti on vaan hyvä juttu. Mutta eipä se sitten ole ihme, että meinaa vähän huimata erityisesti aamuisin. Hemoglobiini oli onneksi noussut niistä alun rimanalituksista, joten säästyn vielä raudan popsimiseltä. Pissa oli ihan puhdas ja painoakin oli viime kerrasta eli rv7 jälkeen tullut vain 500g. Kaikin puolin hyvin menee siis.

Päädyin ottamaan myös influenssarokotteen, hirveästi en ollut miettinyt ottaisiko vai ei, poikien aikaanhan en ottanut. Nyt kuitenkin, kun lapset käy hoidossa ja me vanhemmat töissä, taitaa meidän kaikkien sairastuminen olla aika paljon todennäköisempää kuin aiemmin. Lisäksi vauva tulee syntymään sinne influenssa-ajan loppuun, joten eiköhän tällä sitten pelata ainakin varman päälle!

Neuvolakäyntejä on tosi vähän, seuraava meni joulukuulle asti ja silloin täytetäänkin jo kelan laput! En voi kyllä käsittää, mihin tää aika oikein menee! Sunnuntaina siirryttiin jo 19. raskausviikolle ja ihan kohta ollaankin puoless avälissä. Vaikka aika välillä matelee, oon ihan varma että kohta ollaan maaliskuussa ja päivittelen vaan edelleen tätä ajankulua!

Mini on vahvistunut ihan valtavasti viime viikkoina. Potkut tuntuu jo reilusti, niin mahan päältä kuin altakin. Jumpat on kovat varsinkin iltaisin. En vaan ollut muistanut, että näinkö jänniä ne liikkeet on! Ja maha, se on kasvanut jo ihan valtavaksi, tai ainakin siltä tuntuu!



On hassua, että hän on jo 20 senttimetrin mittainen ja painaakin parisataa grammaa. Parin viikon päästä kurkistellaankin sitten ultrassa mahan sisään ja saadaan ehkä tietää kumpi meille tällä kertaa tulee! Mimmi vai Mikko! Mulla on itselläni tositosi vahvafiilis, mutta vielä on vähän auki, julkaistaanko noita uutisia. Kovasti kutkuttelisi säilyttää salaisuus aina syntymään saakka! Siihen ei ehkä kuitenkaan taideta kyetä! :D



sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Kun tikkuun tuli kaksi viivaa



Se oli ihan tavallinen perjantai. Työpäivän jälkeen käytiin kaupassa, ostettiin viikonloppuherkkuja ja haettiin punaviinipullo. Kemppariosastolla mä harkitsin hetken. Ja nappasin sen mukaan. Mulla oli monta päivää ollut hassu olo. Mahaa juili ja tissit oli kipeät. Menkathan ne varmaan teki taas tuloaan. Pari viikkoa myöhässä, kuten tavallista. Mutta, jos varmuuden vuoksi, kun ostettiin se viinikin.

Iltatouhut meni kiireessä, kello oli jo kahdeksan ja lapset riekkui hereillä. Pestiin heidän hampaat ja laitettiin sänkyihin lukemaan. Äiti käy vielä pissalla ja tulee sitten lukemaan sadun. Kaivoin purkin, pissasin ja kastoin tikun. Punainen viiva eteni vauhdilla ja se näytti viivan paikan jo selvästi ennen kuin meni loppuun saakka. Kaksi kirkkaan punaista viivaa tuijotti mua tikusta. Eihän tuosta nyt ollut epäilystäkään.

Mä istuin vessassa, tilanne oli niin koominen. Rasmus huusi huoneessaan äitiä peittelemään ja mä vaan istuin jäätyneenä vessassa, se testi kädessä. Rasmus huusi lopulta niin kovaa, että oksensi limaa. Siinä kaaoksessa mä tulin vessasta ja otin lapsen syliin. Sillä oli vatsa oksennuksessa, mutten edes huomannut. Totesin Henkalle, että viinin juonti taisi mun kohdalta jäädä nyt välistä. Ainakin yhdeksän kuukauden ajaksi.

Hiljaisuus eteisessä. No ei tuossa kyllä epäilystäkään ole. Mun kädet tärisi ja Henkka halasi ja suukotti hämmentyneenä. Kasper tahtoi myös katsoa tikkua, tajuamatta yhtään mikä se oli. Oho, miten tässä näin kävi.

Ilta meni ihan kohmeessa. Millä todennäköisyydellä näin voi tapahtua. Mitä ihmettä. Mutta eihän me yritetty. Miten me selvitään. Miten me jaksetaan. Miten me riitetään. Henkka sen sitten sanoi. Näin sen sitten pitikin mennä.

Onnellinen vahinko, joka olikin tarkoitettu menevän juuri näin. Ei elämää voi liian tarkkaan suunnitella, sen näytti jo tuo yritetty ja suunniteltu esikoinen, josta tulikin esikoinen ja pikkukakkonen. Sen näytti myös tämä ylläri, josta kovaa vauhtia on tulossa meidän kolmonen. Elämä ei aina mene niinkuin sen on suunnitellut, se menee juuri niin kuin se on tarkoitettu. Ei meille pitänyt vielä tulla kolmatta, mutta hänpä tulee. Ja niin sen juuri pitääkin mennä.

Jos matkassa on enkeleitä, maaliskuussa viisi on meitä <3

Haastattelussa kolmevuotiaat

Voi kun tämä on pitänyt tehdä jo kauan! Viimein tänään muistin istahtaa alas ja kysellä vähän kysymyksiä meidän parivaljakolta. Ja ihan huikeita vastauksiahan sieltä tuli! Osa meni vähän äidin tulkinnalla, sillä innostuessaan meillä papatetaan sellaista kyytiä, 
että heikompaa hirvittää eikä joka sana ihan avaudu. :D 





Mikä sinun nimi on?
R: Mä oon poika!
Niin olet, mutta mikä sun nimi on?
R: Mä oon Rahnuuh! Poika Rahnuuh! (Rasmus)
K: Minä oon Kattel (Kasper)

Kuinka monta vuotta sinä olet?
K: Minä olen komme vuotta. Ytti katti koooooome!
R: Minä oon viiti vuotta!

Kuka sinun paras kaveri on?
R: Poika!
Mutta kuka poika?
R: Minä poika!
No kuka Kasperin paras kaveri on? 
K: Minun kaveli äiti on. Ahmu(=rasmus) kaveli, isi kaveli. Minun kaveli Oota(=Joonas-eno) on! 

Onko teillä päiväkodissa kavereita?
K: Ojel (Joel) on! 
R: äiti minun kaveli on

Mikä sinun lempiruoka on?
K: Ruoka!
R: Nakki!


Mitä sinä teet ulkona? 
K: Minä pyyrällä ajan. Vuolelle minä iipeän. Uulipukki tulee lahjoja tuomaan! Minulle uulipukki auton tuo!
Mitä Rasmus tekee ulkona? 
R: en mä ulkona ooo!
Et niin, mutta mitä teet jos olet ulkona?
R: Mä titällä olen nyt!
K: En minä ulkona oo, minäki titällä oon!

Missä vauva on?
R: Tuolla äitin mahatta!
K: Minun mahatta vauva on! Minä kulkkaan tinne! Vauva tänne tulee ja minä tälleen aijjai! (pitää leikkivauvaa sylissä ja keinuttaa)

Milloin vauva tulee? 
K: Illalla tulee!
Rasmus, milloin vauva tulee? 
R: eiiiiii tuleeeee ! (ja alkaa nauraa)

Mitä isi tekee työkseen?
K: iti hommiin menee! Minä mukaan menen. Kaakaua minä tiellä juan!
R: en minä tietä! 


Sittenpä loppui meidän äijien kiinnostus tähän aiheeseen, mutta kyllähän sieltä jotain sai irti! 
Tiistaina kuulettekin neuvolakuulumisia, sillä mulla on piiitkän piitkän tauon jälkeen neuvola! On kyllä taas niin huippua päästä kuuntelemaan niitä sydänääniä <3 Vaa'alle kiipeämistä en taas odota yhtään, vaikkei kiloja olekaan vielä tainnut vielä tulla lainkaan. Silti. 

Ihanaa sunnuntai-iltaa sinne! <3

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

16 V I I K K O A



Suuren suuri kiitos kaikille instassa, facebookissa ja blogissa onnitelleille. Oon ihan ällikällä lyöty, miten paljon porukkaa teitä siellä on ja miten iloisia kaikki on meidän puolesta! 

On ihan valtavan iso helpotus päästä kertomaan tää meidän suuri uutinen blogissa ja instassa, oonhan jo viikkoja joutunut kiertelemään ja kaartelemaan. Välttelemään laittamasta omia kuvia ja kertomasta liian tarkasti kuulumisia. Olen pahoillani, jos siellä joku koki tän kiertelyn ikävänä. 

Oma olo oli kaiken lisäksi rv 7-14 niin huono, etten pystynyt kuvitellakaan paneutuvani blogiin tai kuvaamiseen. Kaikki energia meni ihan vaan selviytymiseen ja syömiseen. Miten se vointi voikaan olla niin huono? Eikä nyt tosiaan puhuta mistään aamupahoinvoinnista, vaan mun pahoinvointi oli ihan nonstop ja 24/7. Töistä olin poissa lähes viisi viikkoa ja vasta nyt raskausviikolla 16 olo alkaa olla kokolailla normaali. Liitoskipuja kyllä on, mutta ne nyt on pientä siihen pahoinvointiin verrattuna.

Nyt olen pystynyt lopettamaan myös pahoinvointilääkkeet, niitäkin söin tuon pahimman seitsemän viikon ajan päivittäin maksimiannoksen. Huonolla omalla tunnolla, koska ajatus että lääkkeet on pahasta, mutta eipä siinä muuta voinut. Primperanien avulla edes osa ruuasta pysyi sisällä.

Pakko sanoa, etten kovin mielelläni edes muistele tuota pahoinvointijaksoa. On ihan kamalaa, kun koko päivän odottaa iltaa, että pääsee nukkumaan ja on selviytynyt jälleen yhdestä päivästä. Silloin tuli kyllä mietittyä useaan otteeseen, että mihin sitä tulikaan taas ryhdyttyä ja että tää on nyt kyllä ihan vihonviimeinen kerta koskaanikinämilloinkaan. 

Nyt tosiaan jo helpottaa ja kunhan muistaa syödä riittävän usein, ei oksennuksia tai huonovointisuutta tule. Samoilla viikoilla olo siis helpottui kuin poikienkin raskaudessa, tosin tässä olo oli kyllä pahempi. Ainakin potenssiin kaksi! Vai kultaakohan aika vaan muistot?

Ultrassa olen käynyt kolmesti, jokaisella kerralla on ollut pakko varmistaa vauvojen lukumäärä. Vaikka en tosissani koskaan ole toisiin kaksosiin uskonut, on niitäkin tapauksia olemassa. Oli se kieltämättä helpotus, että tällä kertaa meidän perhe kasvaa vain yhdellä vauvalla. 

Ensimmäinen ultra oli jo viikolla kuusi, sillä silloin en tiennyt yhtään raskauden kestoa. Plussa tikussa oli yllätys ja menkkojen mukaan silloin oltaisiin oltu jo viikolla yhdeksän. Viikot piti siis tarkistaa ja onnekseni mentiinkin paljon pienemmillä viikoilla kuin olin alkuun pelännyt.

Nyt mennään siis sitä seesteistä keskiraskautta. Sitä kun maha ei ole vielä liian iso, mutta näkyvissä kuitenin, ettei kaikkien tarvitse miettiä olenkohan vain lihonut. Innolla odotellaan ekoja pieniä liikkeitä, joita ehkä jokunen onkin jo tuntunut. Kolmen viikon päästä ultrataan vauvaa jälleen, ja vielä harkinnassa on kyselläänkö sukupuolta. Itsellä on aika vahva tunne siitä, kumpi siellä mahassa oikein majailee, joten kiva olisi saada varmuus, onko oma tunne oikeassa. Loppupelissähän sukupuolella ei kuitenkaan ole mitään väliä. Luonnollisestikaan. Enemmän ultrassa jännittää se, voiko meille tosiaan siunaantua vielä kolmaskin terve vauva.

Moni niitä jo toivoikin, ja saamanne pitää. Raskausjuttuja tulee varmasti jatkossa tuutin täydeltä! Mitään joka sunnuntaista viikonpoksumis postausta en kuitenkaan uskalla luvata, vaan mennään vähän fiiliksellä! Ja pelkäksi raskausblogiksikaan tämä ei ole muuttumassa, sillä jatkossakin aiheet pyörii samoissa kuin ennen raskauttakin. Kovasti toivon, että postaustahti olisi ainakin aktiivisempi kuin viime kuukausina!

Kiva olisi myös kuulla, onko siellä ruutujen takana muita samoilla viikoilla olevia? Löytyykö sieltä ehkä raskaus- tai perheblogeja, joista en vielä tiedä mitään? Nyt saa vinkkailla!

lauantai 8. lokakuuta 2016

Maaliskuussa 2017

Kasvaa meidän perhe yhdellä. Maaliskuussa 2017 tulee meidän pikkupojista isoveljiä ja meistä vanhemmista äiti ja isi kolmelle pienelle. Maaliskuussa 2017 on meidän perhe kokonainen.

Täällä odotellaan siis innoissaan tulevaa maaliskuuta! Tervetuloa mukaan meidän odotukseen!






torstai 6. lokakuuta 2016

Meidän koti: Lasten nukkumahuone






Ensimmäinen huonepostaus! Viime viikonloppuna saatiin vähän lyhennettyä sitä loputonta TO DO -listaa ja saatiin lasten nukkumahuone valmiiksi. Ei sieltä paljon tietysti puuttunut, mutta vähän sieltä ja jotain täältä.

Ratkaisu tästä erotetusta leikki- ja nukkumahuoneesta oli aika helppo, sekun toimi edellisessäkin omistusasunnossa niin hyvin. Vielä en koe että lapset tarvisi omia huoneita, joten ratkaisu oli siinäkin mielessä hyvä. Ajatuksena myös se, että yksi huone rauhoitetaan vain nukkumiseen ja toinen leikkiin toimii todella hyvin tuolla meidän tehotiimillä.

Huoneen sävyt on linjassa koko muun talon kanssa. Vaaleaa, valkoista ja harmaata. Vähän kontrastia tulee mustasta ja mintusta, mutta niin värimaailma kuin koriste-esineetkin on haluttu pitää tässä huoneessa minimissään. Funktio on kuitenkin rauhoittumisessa ja nukkumisessa, joten en koe värien tai tavaramäärän huoneeseen oikein sopivankaan. 



Mitään uusia kalusteita huoneeseen ei muuton myötä hankittu. Sänkyt, Unipuun jatkopuut, vievät jo isoimman tilan, joten niiden lisäksi huoneessa on vain tuoli, pehmoleluarkku ja kirjahylly. Niin ja naulakko hoitorepuille, sekä kasa laatikoita, jotka vähän etsii paikkaansa ja sisältöään. 

Arkku on tosiaan täynnä unileluja, vaikka yleensä käytössä onkin vain sängyistä löytyvät puput. Kirjahyllyn kirjavalikoimaa vaihtelen aina välillä, nykyiset suosikkikirjat ovatkin siinä jo hetken olleet. Kumpikin kaluste on saatu talvella Jollyroomilta ja erityisesti tuo kirjahylly on todella toimiva ja tykätty! Lapset saa helposti itse otettua siitä kirjat ja laitettua ne lukemisen jälkeen takaisin.

Huoneen tapetti on vaalea laasti ja vaikka alkuun haaveilinkin vähän toisenlaista tapettia huoneeseen, tuntuu tämä juuri sopivalta. Se mun haavetapetti olisi tehnyt huoneesta aivan liian mintun, joten tämä kompromissi on enemmän kuin hyvä. Nyt tarpeen tullen tuon mintun voi helposti kitkeä pois huoneesta ja lisätä vaikka jotain muuta sävyä. 



Petivaatteet ovat H&M HOMEn mallistosta ja ompa muuten laadukasta kangasta! Nin pehmoista. Voisin hankkia meille vanhemmillekin jotkut kivalla kuosilla olevat! Mielenkiinnolla odotan, kuinka nuo kestää pesussa.

Tauluhyllyjen päältä löytyy kummankin pojan nimikirjainvalo, joissa ei tällä hetkellä ole johtoa lainkaan. Lamput toimittaa nyt ihan vaan koristeen virkaan ja joskus myöhemmin niihin voi lisätä tuon valo-ominaisuudenkin. Hyllyiltä löytyy myös kastelahjana saadut tina-autopankit ja DecoraFramen pikkutaulut.



Seinällä on vielä NG BABYn viiri Lekmeristä.

Lepakkotuoliin suunnittelin vielä uutta päällistä, varmaan ihan vaan kokomustaa, sillä tuo vanha on jo hivenen haalistunut. Yövalon paikka on myös vielä etsinnässä, sekun pitäisi melkein jollekin hyllylle sijoittaa. Ehkä yksi pieni hylly vielä Tuiki tuiki tähtönen -laulutaulun alle..

Mitä pidätte tästä ensimmäisestä valmiista huoneesta? Omaa silmää miellyttää ainakin kovasti! 

Seuraava projekti on luultavasti leikki- työ- tai ruokahuone, vähän riippuen aikatauluista ja miehen rakenteluhalukkuudesta.. Myös IKEA-reissu olisi tarpeellinen ennen noita uusia projekteja.

tiistai 4. lokakuuta 2016

Periaatteeni vanhempana osa 3

Olen kahdesti julkaissut tämän saman postauksen aiemmin. Vuonna 2014 ja vuonna 2015. Nyt vuonna 2016 lienee juuri sopiva aika uusinnalle, hauskaa nähdä pidetäänkö mistään samasta enää kiinni, vai onko kaikki mennyt uusiksi lasten kasvettua!



1. Pojille luodaan heti synnyttyä yhteinen rytmi, josta pidetään kiinni.
Kyllä mä sanoisin, että rytmissä mennään aikalailla edelleen. Nykyisin se toki ei ole niin justiinsa, jos rutiineista joustetaan. Päivä kuitenkin etenee meillä aika saman linjan mukaisesti aina. Erityisesti ne vapaa päivät. Aamut heräillään rauhassa, syödään aamiaiset ja tehdään aamupesut. POjat leikkii tai katselee piirrettyjä ja mä teen kotitöitä. Viimeistään kymmeneltä lähdetään ulos, ollaan pari tuntia ja tullaan sisään syömään. Nukutaan päiväunet ja syödään välipala. Pojat leikkii tai tehdään yhdessä kotitöitä. Isi tulee kotiin, syödään ja ollaan perheen kesken. Käydään harrastuksissa, kaupassa tai asioilla. Seitsemältä viimeistään rauhoitutaan iltatoimille, iltapesuille ja iltapalalle. Puoli kahdeksalta lapset lukee sohvalla tai sängyssä ja kahdeksalta sammuu valot ja lasten yöunet alkaa. Erityisesti toi illan rauhoittumispätkä on tärkeä, muuten nää energiapakkaukset ei rauhoittuisi unille millään! Päiväkodissa toki sitten se ihan oma rytminsä.

2. Mahdollisimman pian pojille opetetaan, että päivässä syödään kaksi lämmintä ruokaa, välipala ja ilta- sekä aamupuurot. Koko perhe syö yhdessä.
 Useimmiten. Välillä viikonloput hujahtaa niin vaihdilla, että saatetaan korvata yksi lämmin ruoka runsaammalla välipalalla. Mutta enimmäkseen mennään viiden aterian rytmillä. Enimmäkseen myös syödään yhdessä, ollaan pidetty kiinni siitä, että ruokailut on perheen yhteisiä hetkiä. Lapsille yritetään myös opettaa, että pöydästä poistutaan vasta kun siihen saa luvan. Eli kun muutkin ovat lopettaneet ruokailun.

3. Pojat nukkuvat yön omassa sängyssä.
Kyllä vaan. Meidän sänky on vaan 160cm leveä, joten ei sinne mitään kovin toimivaa perhepetiä saisikaan. Lapset nukkuvat omissa sängyissä omassa huoneessa ja aikaisintaan viideltä saa tulla meidän väliin. Toki sairastelut ja pahat unet on eri juttu, mutta hyvin toi kellonaika raja on toiminut. Varsinkin Rasmuksella tuntuu olevan jokin sisäänrakennettu kello, jonka mukaan hän hiipii sänkyymme joka aamu puoli kuusi :D

4. Vauvoja ei nukuteta, vaan opetetaan nukahtamaan itse tutin ja unilelun kanssa.
Eikä nukuteta taaperoitakaan. Nykyisin huoneessa on pakko odottaa siihen, että kumpikin on rauhoittunut kunnolla tai toinen ainakin nukahtanut. Muuten yöunille käymisestä ei tule mitään. Yleensä toinen meistä vanhemmista viettää lastenhuoneessa 15-30 min iltasadun jälkeen, ennen kuin hiippailee sieltä ulos.

5. Lasten ei tarvitse katsoa tv:tä.
Tv-aika toimii nykyisin. Kipeänä ollessa siitä ei juurikaan pidetä kiinni, mutta muuten 1.5 tuntia päivässä on maksimi. Toisina päivinä katsovat yhden jakson piirrettyjä, toisina tuo puolitoista tuntia tulee täyteen. Tv meillä ei silti vieläkään ole koko ajan päällä, itse vihaan sitä taustameluna. Eli jos tv on päällä, sitä katsotaan, muuten se sammuu. Tv on monen hetken pelastus kun lapset muuten on ihan liian energisia tai vaihdikkaita leikkiäkseen nätisti keskenään. Tv takaa monesti mulle sen hetken, että saan päivällisen tehtyä. Pelastus siis. 




6. En osta pojille leluja.
Uutena ei oikeastaan tule hankittua.Kirpparilta ja fb-kirppiksiltä jokusen olen hankkinut, muuten lelut tulevat lahjaksi tai tutuilta tuliaisina. 

7. Pojat saa vain kauniita puuleluja.
Eiköhän tässä menty metsään jo aika päiviä sitten. Muoviroinaa on vaikka kuinka, toki niitä kestosuosikkejakin puisina. Erityisesti Brion junarata on yksi meidän kaikkien suosikkileluista. 

8. Olohuoneeseen saa tuoda kerrallaan vaan kolme lelua. 
Eihän tämä nyt toiminut. Varsinkin vuokra-asuntoaikaan, kun leikkihuone oli olkkarin vieressä, olkkarissa oli varmaan enemmän leluja kuin leikkihuoneessa. Nyt kun leikkihuone on vähän sivummalla, toimii ei-leluja-olohuoneen projekti paljon paremmin! Toki pojat olohuoneessa leikkii ja saakin leikkiä, mutta se loputon lelukaaos pysyy leikkihuoneessa. Äiti 1 Pojat 0.

9. Lelut siivotaan yhdessä iltaisin.
Aina en jaksa edes siivota leluja iltaisin. Tai monen iltana se ei-nukkumisen-valvoja-vanhempi siivoa lelut. MOnesti kuitenkin lelut siivotaan myös yhdessä ja lapsilla on tarkasti tiedossa missä minkäkin lelun paikka on. Siivous ei vaan kovin usein innosta vaan lelut jää monesti sinne missä seuraava leikki tuli mieleen.  

9. Joka päivä syödään vihanneksia ja hedelmiä.
Luulempa tämän toteutuvan aika helpostikin. Ei ehkä joka päivä syödä sitä puoltakiloa päivässä, mutta paljon meillä hedelmiä, marjoja ja vihanneksia syödään. Ainakin jokatoinen päivä blenderissa valmistuu smoothie tai jälkkäriksi on vispipuuroa tai kiisseliä. Myös hedulautaset sohvalla syötynä on yksi meidän perheen viikonlopputraditioista!

10. En anna lapsille eines- tai valmisruokaa.
Hyvin hyvin harvoin. Pinaattilettuja pojat toivovat joskus kauppareissulla ja toisinaan laiskana ostan heille saarioisen äitien tekemän perunasoselaatikon. Näitä kertoja on ehkä 1/kk ja muuten pojat vetelevät hyvää kotiruokaa.



11. Teen vauvojen soseet itse hedelmä- ja marjasoseita lukuunottamatta.
Muutamia poikkeuskertoja lukuunottamatta tein. Koin sen halvemmaksi ja helpommaksi. Lisäksi halusin itse vaikuttaa soseiden sisältöön. Lisäksi lasten mahat meni helposti sekaisin purkkisoseista. Hedelmä- ja marjasoseita meillä kuitenkin syödään edelleen, varsinkin Muksun vadelmakimaraa(?) joka on myös oma suosikkisoseeni!

12. Vauvat sormiruokailee.
No eihän ne oikein sormiruokailleet. Naksuilla jonkin verran ja silloin tällöin jotain muuta. Aikalailla 10kk siirtyivät sitten syömään ruuat itse käsin ja siitä sitten lusikalla. En kokenut sormiruokailun olevan meidän juttu paitsi sotkun myöskään sen vuoksi, että vauvoja oli kaksi. Tuntu etten voinut tehdä muuta kun tuijottaa lasten syömistä. Syöttäminen toimi parhaiten ja nythän pojat tietysti syökin kaiken itse lusikoilla tai haarukoilla. Veitsen käyttöä ei olla vielä harjoiteltu, muutakuin ruuan laitossa. 

13. Ruualla ei pelleillä. Jos ei maistu, sitten ei syödä.
Eipä pelleillä. Ei vanhemmat aika lapset. Jos ruoka ei maistu/kelpaa/huvita syödä, niin ei ole pakko. Pöydässä ollaan niin kauan että muutkin on syöneet, sitten seuraava ruoka on kun sen aika on.

14. En osta pojille Me&I:n vaatteita. Tyhmiä kuoseja ja kauhean kalliita.
Jokusen ostin vauva-aikana. Mutta nyt pariin vuoteen en ole ko. merkiltä ostanut mitään. En oikein luota siihen laatuun enkä tykkää kuoseista. 

15. Pyydetään anteeksi ja kiitetään, eikä oteta toisen kädestä.
Muistutteluahan tämä vaatii, mutta hienosti lapset tän useimmiten muistaa. 

16. Poikia ei vertailla toisiinsa, eikä heitä kutsuta kaksosiksi.
Tässä oon itse tosi tarkkana edelleen, enkä suostu vastaamaan niihin kysymyksiin jossa joku vieras kysyy onko toinen helpompi kuin toinen. Tutut ja sukulaiset harrastaa tätä vertailua meitä enempi ja heitä koitankin muistutella, että välillä saa olla kiukkuisempi ja että kumpikin on omalla tavallaan yhtä ihana. Omasta suusta harvoin pääsee näitä vertailuja, ainakaan poikien kuullen. Toki kannustan heitä toista kehumalla, tyyliin "katsoppas miten hienosti Kasper laittoi paidan itse päälle, laitatko sinäkin Rasmus". Kaksosiksi en ole koskaan osannut enkä osaa vieläkään sanoa. Kaksospoikia käytän kyllä jos esittelen jollekin itseni tai kerron perheestäni. Se on tullut haluamatta tavaksi, sillä muuten seuraa aina jatkokysymys, ai kaksi kolmevuotiasta? Onkos ne sitten kaksoset?. Kimppanimi lapsille on useimmiten pojat. Paljon muistuttelen itseäni myös siitä, että kutsuisin heitä useammin omilla nimillään. 

17. Joka päivä halaillaan, pussaillaan ja sanotaan ääneen että rakastetaan.
Voi kyllä, pojat on kovia halailemaan ja monesti he antavat halit myös kylästä lähteville vieraille. Paljon halaillaan ja pussaillaan ja ainakin joka ilta kerron että äiti rakastaa ihan kauhean paljon. 

Tiivistettynä, voi kai sanoa että aika samoilla linjoilla mennään kuin tähänkin saakka. Katsellaan sitten taas vuoden päästä millaisilla fiiliksillä silloin ollaan!

maanantai 3. lokakuuta 2016

Arjen helpoin ruoka

Onko täällä muitakin äitejä, jotka oikoo ruuanlaitossa aina kun pystyy? Mun motto ruuanlaitossa on hyvää, terveellistä, helppoa ja nopeaa. Kaikki toki suhteellista, sillä tietysti mulle riittävän terveellinen ei ehkä toiselle ole sitä. 

Tämä arkiruoka valmistui meillä tänään, vietellään lasten kanssa vapaapäivää ja harvoin haluan niistä pienistä hetkistä heidän kanssaan luopua ja käyttää sitä kokkailuun. Arkilounaat ovatkin meillä sitten hyvinkin pikaisia, monesti lämmitetään vain edellisen päivän tähteitä.


Tänään tähteitä ei ollut, joten jotain oli kokattava. Useimmiten lähdetään ulkoilemaan jo yhdeksän jälkeen ja lounaalle kotiin tullaan yhdeksitoista. Lounaan on siis oltava sellaista, joka ehtii valmistua muutamissa minuuteissa, ennen kun lapset ehtivät huomata että ompas muuten nälkä!

Pojat jäivät vielä hetkeksi ulkoilun päätteksi pihaan leikkimään, kun itse tulin laittamaan lieden päälle ja pakasteperunavihannekset kiehumaan. Olen joskus blogiinkin saanut näiden käytöstä palautetta, että ovat uusavuttomuuden huippu. Ja ehkä ovatkin, mutta kyllä nää vaan on jokaäidin pikaruokien pelastus! Keitto valmistuu kymmenessä minuutissa ja lopuksi sekaan heitellään vaan siskonmakkarat. Peruna toki ei ole yhtä hyvää kuin tuoreena pilkottu ja kiehumaan laitettu, mutta kyllä tää pakasteversiokin hyvää on. Ja se tärkein, nopeaa ja helppoa. 


Ennen käytin keittoihin aina lihaliemikuutioita, mutta lasten myötä keitotkin tulee maustettua vähän toisin. Olen huomannut, että parempaa tulee lisäämällä vähän tuoreita yrttejä, ehkä tomaattipyreetä ja muutamia maustepippureita. Omalle lautaselle voi sitten maunmukaan lisätä suolaa, mutta lapsille riittää tuo makkarassa oleva suolakin. Tosin ainakin omaan suuhun keitto oli ilman suolaakin oikein maistuva! Homemade-lihaliemen teosta oon haaveillut usein, muttei koskaan vielä aika ole sellaiseen riittänyt. Kaupan lihaliemet jää hyllyyn, koska miellän ne niin vahvasti einekseksi kaikkien niiden arominvahventeiden vuoksi. Vinkatkaa ihmeessä, jos joku on bongannut jostain vähän luonnollisempia versioita valmiskuutioista!

Tänään tämä keitto upposi lapsiin hetkessä, välissä santsattiin ja sitten taas jatkettiin. Nakit tietty on kummankin suosikkeja, mutta kiitettävällä tahdilla myös lantut ja porkkanat hupeni lautaselta.

Hintaa tälle ruualle tuli 4,70e ja syödään tästä lasten kanssa kahdella lounaalla. Eli 0,80e /annos.

Kiinnostaako arjen helpot kotiruuat jatkossakin? Suunnittelin nimittäin, että herättelisin tätä blogin ruokaosiotakin pikkuhiljaa henkiin!