maanantai 21. elokuuta 2017

Nellin keittiössä: Parhain ja helpoin mustikkapiirakka


Mustikkapiirakka on ehkä yleisin leipomus, jota meillä leivotaan. Varsinkin tämä kyseinen piirakka, sillä tässä ei tarvitse vatkailla mitään, vaan kaiken voi pistää suloisesti sekaisin samantien. Parasta tässä piirakassa on se, että se maistuu millä vaan täytteellä, tai vaikka ihan pelkkänä rahkapiirakkana. Testattu on mustikka, vadelma, puolukka, raparperi, omena, persikka.. Kaikkein parasta on kuitenkin juuri mustikka. 

Tällä ohjeella olen valmistanut meillä piirakat jo vuosia, enkä kyllä ihan hevillä vaihda. On tää vaan niin täydellistä. Ohjeella tulee pellillinen, mutta jos sen puolittaa saa tehtyä tuollaisen peruspyöreän piirakkavuoan. Tai sitten tekee ohjeen mukaisesti kahteen pyöreään ja pakastaa toisen. Tää nimittäin toimii yhtälailla pakastettuna! Ollaan tehty tätä lasten kanssa myös gluteenittomana, enkä ainakaan itse huomannut maussa eroa. Käytössä oli s-ryhmän Kotimaista gluteeniton jauhoseos. 




MUSTIKKAPIIRAKKA

250g voita tai flora culinessea
8 dl vehnäjauhoja (gluteeniton jauhoseos sopii myös!)
3 dl sokeria
2tl soodaa
2tl leivinjauhetta
2tl vanilliinisokeria
2 dl maustamatonta jogurttia
1 kananmuna

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. 
2. Lisää sulatettu voi ja sekoita hyvin.
3. Ota taikinasta 1/3 osa sivuun päälle ripottelua varten.
4. Sekoita 2/3 osa taikinaan maustamaton jogurtti ja kananmuna
5. levitä voideltuihin vuokiin tai paperitellu pellille. 
(Huomaa, että taikina jää tosi löysäksi)
6. Lisää haluamaasi marjaa tai hedelmää pohjan päälle. Itse käytin pakastemustikkaa n. 4dl. Pakastemarjoihin kannattaa lisätä perunajauhoa pari ruokalusikallista, niin piirakka ei jää keskeltä löysäksi.

500g rahkaa
2 kananmunaa
1 dl sokeria
2 tl vanilliinisokeria

7. Sekoita rahka, kananmuna ja sokerit keskenään
8. Kaada seos marjojen päälle ja levitä koko piirakalle
9. Murustele sivuun otettu pohjataikinan kolmannes rahkaseoksen päälle
10. Paista uunin keskitasossa kiertoilmalla 20 min 200 asteessa. Tavallisella uunilla lämmön voi nostaa 225. 



BON APPETIT !

Hiljaisuus

Me vietettiin perjantaina lasten kanssa ihana päivä. Lähdettiin jo aamusta bussilla keskustaan päin. Bussilla ajelu on isojen poikien mielestä ihanaa, erityisesti nyt kun he ovat jo niin isoja, että saavat istua itse penkillä. He valikoivat aina istuimen, josta näkee ulos ja katselevat sieltä maisemia. 

Me käytiin kauppakeskuksessa ostoksilla. Haettiin pikkuputiikista isille synttärilahja, poikettiin kirjakaupassa kyselemässä sormiruokailukirjaa. Mentiin kauppahalliin lounaalle. Jatkettiin siitä torille, jossa ostettiin vadelmia ja herneitä. Syötiin niitä alatorin leikkipaikalla samalla hyppien trampoliineilla ja keikkuen keinulaudalla. Mä istuin penkillä ja seurailin lapsia. Justus nukkui vaunuissa ja mä mietin, kuinka ihana on olla lasten kanssa kotona, niin tällaisetkin reissut onnistuu. Mä katselin kuinka lapset oli niin onnellisia siellä juostessaan. 

Ajettiin vielä bussilla isin työpaikalle ja haettiin matkalla kaupasta jätskit. Takaisin keskustaan tullessa alkoi sataa ihan kaatamalla. Odotettiin bussia yhden sateenvarjon alla ja katsottiin, kun vesi hakkasi maahan. Vettä tuli ihan kamalasti ja se oli pojista hurjan hauskaa! Me ajettiin bussilla takaisin torille ja jatkettiin siitä toiseen kauppakeskukseen leikkitreffeille. Oltiin leikkipaikalla, lapset leikki ja me ystävä-äidin kanssa juteltiin kuulumisia, puhuttiin kaikesta turhasta, kuinka lapset välillä hyppii seinille, äideistä jotka luovat tuomitsevia ja pitkiä katseita, sekä vauvoista, noista meidän vuorokauden ikäerolla syntyneistä pikkupojista. Puhuttiin isoista pojista, pojista yleensä ja poikien äideistä. Juteltiin somesta ja somekäyttäytymisestä.

Isi tuli hakemaan meitä, käytiin ravintolassa syömässä ja haettiin kaupasta popparia ja karkkia. Katsottiin kotona leffaa koko perhe. Lapset lähtivät leffan jälkeen nukkumaan ja mä avasin somen. Silloin se kaikki hyökyi päälle. Turku. Mä luin ja selasin, itkin, mietin meidän omaa päivää, mietin uhreja, mietin tätä koko maailmaa.


Mä en halunnut kirjoittaa koko asiasta. Mä en halunnut antaa yhtään enempää palstatilaa, kuin on jo annettu. Mä olen niin surullinen, että näin tapahtui, niin pettynyt ajatusmaailmasta, joka keskustelupalstoilta huokuu. Niin väsynyt lukemaan näitä uutisia ja niin vihainen siitä millaisiksi haaskoiksi ihmiset keskustelupalstoilla muuttuvat. Pitäisi saada tietää, kuka se oli joka kuoli, kerrotaan juoruja faktoina, eikä viitsitä käyttää lähdekritiikkiä. Levitellään kuvia ja videoita, linkitetään uutisia ja huudetaan omaa pahaa oloa ja sitä kuinka poliitikot on niin pihalla.

Tämä on meidän maailma. Meidän kaikkien. Ei ole meitä ja noita, ollaan vaan me kaikki, jotka toivovat maailmasta turvallisempaa paikkaa olla ja elää. Vihapuhe ja yhden uskontokunnan leimaaminen ei vaan ole ratkaisu. Pitäisi yrittää ymmärtää toista, rakastaa toista ja välittää toisista. Yhtenäinen kansakunta on paljon vahvempi kuin rikkinäinen. Ei se ole pakolainen, joka tuon hirmutyön teki. Se oli terroristi. Se oli pahuus, jota pakolaisetkin pakenevat.

Mä olen niin surullinen. Kaikkien niiden puolesta, jotka perjantaina menetti läheisen. Kaikkien niiden puolesta, jotka koskaan missään menetti läheisensä liian ajoissa ja toisen käden kautta. Mua surettaa, että mun kolme poikaa elävät lapsuuttaan tällaisessa maailmassa. Mutta mä en voi poistaa pahaa maailmasta, voin vaan kasvattaa lapseni niin, että he tekevät hyvää ja näkevät hyvää toisissa. Kauna ja viha ei ole asioita, joita haluan siirtää heille. 

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Nellin keittiössä : Kiertävä ruokalista

Miten teillä hoidetaan kodin ruokahuolto? Käyttekö kerran vai useasti viikossa kaupassa, suunnitellen kotona vai kaupassa? Ostoslistan kanssa vai ulkomuistista?

Meillä mä olen se ruokavastaava. Mietin ruuat, ostoslistan ja hyvin usein myös valmistan sapuskat. Viikonloppuisin myös isi häärii usein keittiössä, mutta enimmäkseen se on kuitenkin mun aluettani. Pitkään ongelmoin sitä, että meillä toistui aina samat ruuat viikosta toiseen. Varsinkin isojen poikien siirtyessä aikanaan soseista syömään samaa ruokaa, piti mun alkaa monipuolistaa meidän ruokalistoja, sekä lisätä sinne roimasti kasviksia ja vihanneksia.


Parhain oivallus, jonka viime kotiäitijaksona tein oli ehdottomasti kiertävä ruokalista. Valmis ruokalista, joka pyöri kuukaudesta toiseen. Täynnä niitä ihan perusruokia, mutta sopivin aikavälein. Mun kiertävä ruokalista on kuusi viikkoa pitkä ja se on tuntunut oikein sopivalta. Monesti kylläkin saatetaan soveltaa ja vaihtaa jonkin ruuan tilalle joku toinen, sellainen jota jommankumman on alkanut viikolla tehdä mieli. Mutta enimmäkseen mä seuraan jopa vähän turhan orjallisesti meidän listaa.

Listaan olen merkinnyt välipalan ja päivällisen. Lounaankin sinne tietysti voisi laittaa, mutta se meillä on useimmiten edellisen päivän tähteitä, joten turhaa olisi valmistaa kokonaan uusi ruoka. Jos tähteitä ei ole, syödään jotain pakastimen kätköistä tai kokkaillaan munakasta. Munakas onkin sellainen tyhjän jääkaapin pelastus, sen ainekset kun löytyy oikeastaan aina kaapista.

Kiertävän ruokalistan etu on sekin, ettei kauppalistaa tehdessä tarvitse miettiä mitä syötäisiin, riittää kun tsekkailee kaapista mitä puuttuu. Mä rakastan kaikkia mahdollisia listoja, mutta kauppalista on ehkä se mun alltime favourite. Kasaan sen aina samaan järjestykseen kuin miten kaupassakin osastot on järjestetty.

Vuosi sitten kirjoittelin teille meidän lihanvähennyssuunnitelmista ja tän kiertävän ruokalistan avulla sekin onnistuu helpommin. Voin suunnitella viikkoon yhden tai kaksi kasvisruokaa vähän oman fiiliksen mukaan. Kun vuosi sitten tavoite oli, että saataisiin ainakin yksi kasvisruoka joka viikolle, alkaa meillä nyt tosiaan olla niitä jo kaksi lähes poikkeuksetta. Kerran viikossa meillä on kalaa ja neljä muuta päivää vaihtelee jauhelihan, broilerin, naudanlihan, makkaran/nakin ja possun välillä. Mun tavoitteita olisi, että vuoden päästä meidän viikon ruokalistalla olisi jo kolme kasvisruokaa, mutta se kyllä vaatii vähän lisää harjoittelua. Mun ongelmia edelleen on, etten oikein saa kasvisruuista yhtä herkullisia kuin liharuuista. Mutta harjoitus tekee mestarin, toiminee myös tässä lajissa!


Postauksen kuvissa näkyykin meidän viime viikon ruokalista. Tiistai tai keskiviikko on meillä useimmiten kauppapäivä, koska silloin löytyy kaupasta helpoiten tuoretta ja kohtuuhintaista kalaa. Täydennyksiä teen useimmiten meidän lähikaupastaja silloin ostoslistalla on useimmiten jotain iltaherkkua, maitoa, leipää ja hedelmiä. 

maanantai 
nakkikastike pakastimesta
smoothie ja riisikakku
tomaattipinaattirisotto

tiistai
munakas
vispipuuro
uunilohi ja perunamuussi

keskiviikko
uunilohi ja pasta
hedelmälautanen
broileribataattivuoka

torstai
broileribataattivuoka
sämpylä
avokadopasta

perjantai
avokadopasta
mustikkarahka
jauhelihasoijarouhepullat ja peruna

lauantai
bataattikeitto
porkkanakakku
jauhelihasoijarouhepullat ja peruna

sunnuntai
bataattikeitto
hedelmälautanen
broileripastalaatikko


Varsinkin nyt kesällä, tykkään suosia kasviksissa tuoreita ja suomalaisia. Tomaatit, salaatit ja kurkut ostan kesäisin luomuna, ja lihoista otan useimmiten luomun myös, jos vaan tarjolla on. Muuten meillä ei juurikaan luomua käytetä. Jos mahdollista suosin myös lähiseudun tiloja ja lähiruuasta maksan selvästi helpommin ylimääräistä kuin jos kyseessä on luomutuote. Kauden kasvisten perässä mennään myöskin hyvin usein ja esimerkiksi ensiviikolle meillä on paljon kukkakaalia sisältäviä ruokia suunniteltuna, sillä kukkakaali on nyt superhalpaa. Kananmunat meille tulee luomutilalta ja jauhoja ja kaurahiutaleita haetaan aina välillä paikalliselta myllyltä. Viime viikolla bataatti, parsakaali ja broileri oli tarjouksessa, joten niiden mukaan muokattiin meidän kiertävää ruokalistaa!

tiistai 15. elokuuta 2017

Täältä tule Späidermääään !

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä HASBRO MARVELin kanssa.

Meidän nelivuotiaat elää tällähetkellä oikein kunnon supersankarihypetysvaihetta. Supersankarit pyörii niin leikeissä, astioissa, vaatteissa kuin lippiksissäkin. Pojat ovat itsekin leikeissään supersankareita, jotka milloin hyppivät trampoliinilla ja milloin sukeltelevat kylvyssä. Pitkään supersankari oli vaan nimitys supertyypille, ilman sen kummempaa kohdentumista tiettyyn sankariin. Kunnes meille saapui Hasbrolta liuta niitä ihan oikeita Marvelin Titan Hero supersankareita.

Nyt leikeissä seikkailee Äirönmään, Späidermään, Thor, Tulkki ja Kapteeni Ametilkkä. Oikeilta nimiltään Ironman, Spiderman, Thor, Hulk ja Captain America. 


Kasper: "Tää kapteeni ametilkkä on mun supersankari, se pelastaa kun mä joudun vesiputoukseen. Mä uppoan kovaa pohjaan sinne pimeään veteen mut sit tää tulee tsiuuuuuuuu ja sukeltaa ja lentää. Sit sillä on tää sateenvarjo jolla se työntää vesiputouksen pois tsiuuuuu! Sillä on kengät mistä tulee tulta. Rakettikengät! Sit sillä on hevonen, jolla se ratsastaa ja sit me kumpikin ratsastetaan. Sit ylihuomenna se sulee takaisin ja sillä on nää kaikki kaverit jotka kans lentää. Paitsi Tulkki, se ei lennä, se vaan riehuu. Ei saa riehuu, sen äiti sanoo ettei saa. Sit se menee jäähylle ja on kiltti. Sit se pelastaa, mut se ei vieläkään lennä."

Äiti: "Onko joku sun tuttu ihminen sulle vähänkuin supersankari? Sellanen joka auttaa ja pelastaa, jos meinaa käydä jotain pelottavaa?"

Kasper: "Ei ehkä oo. Paitsi pappa ehkä. Se pelasti minut rappusten päältä kun minä kiipesin sinne. Se sano että tein töllöntöitä! Ei saa tehdä töllöntöitä! Sitte Elisakin teki, ja Rasmus teki ja Pappa teki! Mut papalla ei oo tulikenkiä eikä se osaa lentää. Se vaan hyppii. Ja se ajaa autoa tälleen tsuihtsuihtsuih! Eikä sillä oo viittaa. Mutta sillä on saappaat! Pappa on mun kaveri ja vähän Rasmuksenkin kaveri. 

Äiti: " No Rasmus, onko sulla supersankaria?"

Rasmus: " On mulla! Tää. tää, tää ja tää! Tää on Kasperin. 

Äiti: "Mitä ne supersankarit tekee?"

Rasmus: "Ne miekkailee ja tällee (nyrkkeilee). Ne kiusaa ritareita ja poliisia. Sit ne menee vankilaan ja sit ne karkaa. Mä meen kans vankilaan ja karkaan! Kahleista mä osaan karata! Haisuli otti poliisin kengän ja poliisi vei sen vankilaan mut sit haisuli karkasi. Ja mäkin karkasin!

Äiti: "Onko sulle Rasmus joku tuttu vähänkun supersankari? Joka auttaa sua jos jotain käy?"

Rasmus: "En mä nyt jaksa äiti enää puhua. Mä leikin nyt. Mee sä keittiöön!"

Äiti: "Kerrotko kuitenkin vielä, että onko joku tuttu sulle supersankari?"

Rasmus: "Ehkä joku poika on. Nyt mä lopetan."


Supersankarit on tosiaan vieneet meidän poikien sydämen. Alkuun ajattelin, että nää figuurit olisi vähän isommille, eikä meidän nelivuotiaat vielä oikein ymmärtäisi niistä. Mutta höpöhöpö, nää olikin ihan hittejä ja ilman isompia riitoja nämä jaettiin. Thor on yhteinen, tai ehkä jopa enemmän Rasmuksen. Sen suhteen jako ei ole kovin selvä ja sillä leikkii aika samanverran kumpikin poika. Spiderman ja Hulk ovat kuitenkin selvästi Rasmuksen ja Ironman ja Kapteeni Amerikka Kasperin. Spiderman ja Ironman ovat ihan suosikkeja ja ne ovat syrjäyttäneet unikaverimuumit ja -puput ja nyt öisin lasten kainalosta löytyy supersankarit.

Lastenleikin seuraaminen on mun mielestä aina yhtä mielenkiintoista ja varsinkin näiden supersankareiden kohdalla se on ollut tosi kiinnostavaa. Mua on yllättänyt, että vaikka lapset ei ole mitään supersankariohjelmia telkkarista nähneetkään, he tuntuvat tietävän mitä supersankarin toimeenkuvaan kuuluu. Paljon tietysti opitaan isompien kavereiden leikeistä puistosta, päiväkodista ja kerhosta. Paljon on myös mielikuvituksen ja oman sepittämisen mukana tuomaa tarinaa ilman sen kummempaa logiikkaa. 

Ylläoleva keskustelu on käyty lasten kanssa, kun kuvattiin leluja. Tiedustelin heiltä myös, että mitäs supersankarit sitten syövät, jos vaikka joskus tehtäisiin sellaista ruokaa. Rasmuksen mielestä supersankarit syö pelkkää nakkia aina ja joka päivä, paitsi karkkipäivänä myös karkkia. Sunnuntaisin ne syö ketsuppipitsaa. Kasperin mukaan supersankarit ei tietenkään syö mitään, koska ne on robotteja! Paitsi ruuveja, niitä ne syö välillä jos joku osa menee rikki.



Yhteistyössä HASBRO


maanantai 14. elokuuta 2017

Pitäisikö välillä panostaa myös äitiin?

Tiedättehän sen ajatusmaailman, että lapsiin kyllä voi käyttää aikaa, rahaa ja rakkautta mielin määrin, mutta kun kyseessä on omat tarpeet ja halut, oiotaan, nipistetään ja säästetään. Lapset menee aina kaikessa edelle ja itse tulee sitten jossain siellä jonon viimeisenä, heti siivoamisen ja miehen harrastusten jälkeen.

Mä olen välillä ihan mahdoton suorittaja. Välillä suorittaminen menee oman jaksamisenkin edelle ja sitten sitä havahtuu, että hei mäkin tarvitsen muutakin kuin vaan välttämättömän. Vaikka lapsista, erityisesti pienimmästä on välillä hurjan vaikea olla erossa, pitäisi niitä omia hetkiä osata nipistää arjesta muutenkin, kuin niinä päivinä kun seinät meinaa kaatua niskaan.


Multa löytyi pitkään näitä projekteja, kesäkuntoon, talvikuntoon, energisyyteen, parempaan vaatekaappiin, sokerittomuuteen, alkoholittomuuteen, hyvinvointiin, lukemiseen.. Kunnes ymmärsin, ettei ne koskaan kanna hedelmää kovin kauaa. Jokusen viikon jaksaa aina pitää kiinni päätöksistään, mutta sitten alkaa lipsua. Ehkä mä olen vaan heikko, mutta huonon päivän tullen en vaan millään osaa sanoa ei suklaapatukalle!

Nyt tän uusimman kotiäitiysjakson alkaessa, mä päätin tehdä asioita vähän toisella tavalla. Totaali-EI:n sijaan aloin noudattaa sellaista suunnilleen projektia. Kesäkuntoon joksikin kesäksi tai talveksi, energiaa päiviin ulkoilusta ja laadukkaasta ruuasta, suklaata ja herkkuja unohtamatta. Lasillinen hyvää viiniä kun siltä tuntuu ja ehdottomasti jos jokin ruoka sitä kaipaa, hyvinvointia omat mielenkiinnon kohteet muistaen, ei hammasta purren vaan oikeasti nauttien. Lukemistakin, jos vaan huvittaa. Unta riittävästi. Nipistetään mielummin ruutuajasta, ei unitunneista. Ja nyt tuntuu hyvältä.

Tällä kertaa en ole syöksynyt salille synnytyksen jälkeen heti kun siihen on jonkinmoinen lupa saatu. Itseasiassa, en ole miettinyt salia juuri lainkaan. Johonkin jumppaan olisi kiva syksyllä suunnata, mutta mitään aktiivista saliharrastusta tuskin tulee aloitettua. Tää tietystikin tarkoittaa sitä, että siihen omaan ihannepainoon pääsyssä kestää vielä jokunen tovi, mutta uusi minä ei anna sen häiritä. Mä olen suosiolla siirtänyt kaapista ne ennen-lapsia-vaatteet pois, joko varastoon tai suoraan kirpparille. Sitä en tiedä meneekö ne 28 koon farkut koskaan mukavasti jalkaan, mutta ei se oikein haittaakaan. Juuri tilasin perjantaisilta Nosh-kutsuilta itselleni niin söpön ja mukavan pisaratunikan ja legsut, että tuskinpa tuun ikävöimään farkkujen perään ihan hetkeen!


Suklaan mussuttamisen rajoittaminenkin on prosessissa, varsinkin kun yötkin tuntuu taas sujuvan hyvin ja pitäisi muutenkin palailla kunnon arkirytmiin kesäloman jälkeen. Tää suklaa on kyllä aina ollut mulle pieni haaste, siitä kun ei tunnu saavan tarpeekseen!

Ulkoiluakin tulee tänä syksynä harrastettua vähän toisella tavalla kun aiemmin, sillä tässä meidän yhden auton taloudessa, mun osakseni tulee jäämään lasten vienti ja haku kerhoon. Matkaa ei tosin ole reilua kilometria enempää, mutta onhan se jo kahdesti päivässä yhteensä neljän kilometrin rypistys. Tätä silmällä pitäen pitäisikin sovittaa, josko kuoritakit mahtuu jo päälle, onko pipo, hanskat ja sadetakki vielä käyttökunnossa ja jostain pitäisi bongata vielä kunnolliset kuorihousut. Jos vaikka tällä kertaa panostaisin myös itseeni ja ostaisin niiden halppisten sijaan kunnon gorehousut.

Ripsienpidennykset mulla on ollut silmissä jo yli vuoden, kesällä pidin parin kuukauden tauon vain tajuten, että mä vaan tarvitsen ne silmiini. Juurikaan muuten en meikkaa, joten ne on ne mun pelastukseni kiireisiin aamuihin. Huoltoaika on myös sitä ihan yksinaikaa, jolloin ei tarvitse olla valmiina täyttämään aina jonkin lapsen tarpeita. Tän lisäksi mä ajattelin alkaa herättelemään taas hölkkäharrastusta ja alkaa käydä ihan itsekseni pari kertaa viikossa juoksulenkillä. Ottaa siitä sen yhden minä-hetken, joko luureista musaa huudattaen, tai sitten kuunnellen vaan luonnonääniä.


Myös ihan se simppeli ajatus jokaiseen arkipäivään, että mä kyllä riitän, vaikken joka päivä viitsisikään tehdä kaikkea mitä pitäisi, vaan välillä on ihan jees vaan istahtaa keskelle lasten leikkejä kahvikupposen kanssa, auttaa jaksamaan tässä hullunmyllyssä!

Ja se parisuhde. Siihen pitäisi nyt taas alkaa panostamaan hieman enemmän, kun pikkuvauva-arkikin alkaa tasaantumaan! Haluisitteko kuulla tässä lähiaikoina vaikka vähän parisuhdejuttuja? Niitä on usein toivottu, mutten ole aikoihin kirjoittanut, mitä meidän parisuhteelle kuuluu, tai kuinka se reagoi raskaus- ja vauva-aikaan.

Ihanaa ja energistä alkanutta viikkoa! 💕

torstai 10. elokuuta 2017

HIPP hei, soseiden pariin!

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä HIPP:in kanssa. 


Mulle on aina ollut tärkeää, että lapsille tarjottu ruoka olisi mahdollisimman puhdasta ja ravinnerikasta. En ole tämän asian kanssa mitenkään fanaattinen, mutta luulen käyttäväni keskivertoa enemmän aikaa tuoteselosteiden ja ruokien ravintosisältöjen tarkasteluun. Nyt kun kaikki lapsista hoidetaan kotona, on myös helppoa vahtia millaista ruokaa heidän lautasilleen tulee.


Tuplien vauva-aikana olin tosi tarkka siitä, ettei lapset juurikaan saaneet kaupan valmissoseita. Ajatusmaailma oli luultavasti lähtöisin siitä, ettei me itsekään juurikaan valmisruokia syödä, joten miksi niitä sitten antaisi lapsillekaan? Aika kivasti sosekokkailut silloin kotona sujuikin, tosin aikaahan mulla oli vaikka kuinka, sillä tuplat vetelivät pitkiä päiväunia aina samaan aikaan. Pian myös huomattiin, että silloin tällöin tarjotut valmissoseet, saivat poikien vatsat sekaisin. Tämähän sitten aiheutti sen, että oikopolkua ei ollut. Mulla ei ollut mahdollisuutta oikaista lasten ruokailussa, vaan aina oli oltava omat sapuskat matkassa, niin lapin reissulla kun mummolakäynneilläkin. Pitemmän päälle, se tuntui tosi kuluttavalta.

Poikien ollessa kahdeksankuisia, meidän lähikaupan lastenruokavalikoima kasvoi ja hyllystä löytyi HIPP -lastenruokapurkkeja. Mä päätin vielä kokeilla niitä pojille, kun huomasin etiketissä lukevan luomu ja ravintosisällön olevan totuttua parempi. Yllättäin ruoka ei aiheuttanut poikien vatsoille mitään oireita. Silloin mä ekan kerran tutustuin HIPP lastenruokiin.

Justuksen synnyttyä mä kävin pientä taistelua itseni kanssa. Kuluneen äitiyden aikana olin jo oppinut, että välillä kannattaa mennä sieltä, mistä aita on jo kaadettu. Ottaa vastaan tarjottu apu, jotta sitten on energiaa niihin vielä tärkeämpiin taisteluihin. Voi olla tarkka lasten syömisissä ilman, että sillä kuluttaa itsensä loppuun yömyöhään keittiössä kokkaillessa. Mä olin jo oppinut, että osa taisteluista kannattaa vaan jättää taistelematta ja välillä helpottaa arkeaan toisiksi parhaimmalla vaihtoehdolla. 

HIPPn ruuat ovat mun silmään paras vaihtoehto lastenruokahyllyllä. Enkä sano tätä nyt vain siksi, että postaus sattuu olemaan HIPPn kanssa yhteistyössä toteutettu, vaan mä ajattelen niin ihan oikeasti. Luomu kertoo mulle, että ruoassa on takuuvarmasti käytetty ravinteikkaita ja luonnonmukaisia raaka-aineita, joiden tuotantokin on ollut puhdasta. Ruuissa ei ole lisäaineita, eikä niiden raaka-aineita ole kasvatettu kemiallisten torjunta-aineiden alla. Lehmien ja vasikoiden ruokkimiseen ei käytetä geenimuunneltua rehua, antibiootteja tai kasvuhormoneja. Eksoottisimmatkin hedelmät ovat kasvatettu niin, ettei niiden viljely uhkaa sademetsiä.  



Justuksen kanssa mä olen ajatellut mennä vähän rennommin. Paljon ja varmasti valtaosa hänen saamastaan ruuasta on kotitekoista, mutta tällä kertaa varmistan, että kaapeista löytyy myös aina tarvittaessa HIPPn valmissoseita. Oli se syy sitten se, etten huonosti nukutun yön jälkeen jaksa alkaa höyryttämään lihoja, kasviksia ja perunoita, tai se että meiltä löytyy aina jotain evästä, joka Justuksellekin on helppo ottaa mukaan. Pussiin tai purkkiin pakattu ruoka säilyy lämpimässä hoitolaukussa paljon paremmin kuin pakastimesta mukaan napattu ruoka. Haluan silti, että valmisruokakin on mahdollisimman laadukasta ja ravinnerikasta ja siinä HIPPn soseet ovat kyllä onnistuneet. Tuotteiden ravintosisältöluettelot ovat lyhyitä ja pääpaino on juuri sillä itsellään. Hedelmällä, vihanneksella tai marjalla. 

Smoothiepussit pääsivät tällä viikolla Justuksen testiin ja tuli nuo isommatkin lapset vaatimaan osaansa. Parasta näissä smoothiepusseissa onkin ehkä se, että ne on paitsi superkätevä ottaa mukaan maistuvat ne myös isommille lapsille. Nää onkin mun luottotuote hoitolaukussa ja nämä kaivetaan esiin aina kun nälkäkiukku meinaa iskea. Äidille tai lapsille. Tuote on 100% hedelmää ja marjaa, ilman mitään ylimääräisiä aineksia. Eikä varsinkaan lisättyä sokeria, mikä mulle ainakin on melkein kirosana lastensoseissa. 


Kerroinkin jo viikolla, että Justukselle alettiin tarjoamaan jo maisteluannoksia. Maistelut aloitettiin vihannessoseilla, sillä niin mun mielestä taataan se, ettei lapsi totu liikaa pelkkiin herkkusoseisiin. Nyt kun pikkumies on näyttänyt vihreää valoa parsakaalille ja porkkanalle, uskallettiin maistattaa hänellä myös persikkaa ja omenaa. Ja voittekin vaan kuvitella, että sehän maistui. Justus tuntui olevan vanhatekijä sosepussien kanssa ja olisi oikein mielellään vetäissyt koko pussin kerralla. Säästettiin kuitenkin puolet seuraavalle päivälle, jos pienen maha jotenkin reagoisikin uuteen makuun. 

Nyt kuukauden verran olisi tarkoitus rauhakseltaan harjoitella soseita yksittäin ja makupareina. Viiden-kuuden kuukauden iässä aletaan sitten maistella puuroja ja vähän myöhemmin lihoja. Näin alkuun Justus ruokailee vielä meidän jommankumman vanhemman sylissä tai omassa istuimessaan, mutta sitten kun istumisvalmiudet ovat kunnossa pääsee hän tutustumaan syöttötuolissa ruokiin ihan omin käsin sormiruokailun muodossa.


Jos HIPPn luomutakuusta haluaa lukea tarkemmin tai katsoa tuotteiden ravintosisältöjä, kannattaa klikkailla itsensä HIPPn nettisivuille. Siellä voi myös suoraan kysyä tuotteista ravintoterapeutilta tai lukaista eniten kysyttyjä kysymyksi. 

HIPP on aktiivinen myös muualla sosiaalisessa mediassa ja seuraajaksi kannattaa liittyä niin Facebookissa kuin Instagramissakin. Facebookista löytyy ainakin kilpailuja ja arvontoja, joista voi voittaa HIPP-tuotteita.



Yhteistyössä HIPP



Tissiposken sosemaistelut

Meidän pikkumies täytti tämän kuun alussa jo neljä kuukautta! Mikään pikkuinenhan hän ei enää ole millään, niin haikealta kuin se tuntuukin. Pikkuvauvasta on lyhyessä ajassa kuoriutunut taitava ja utelias vauva, jota ei yhtään kiinnosta olla makuuasennossa! 

Justus on osannut kääntyä jo muutaman viikon ajan selältä vatsalleen ja takaisin. Tänään hän tapaili ensimmäisiä ryömintäotteita, kun yritti päästä käsiksi Rasmuksen tarrakirjaan! En yhtään muista milloin tuplat lähtivät liikkeelle, mutta ei se nyt millään voinut olla näin ajoissa. Hei pikkuvauva, tule takaisin!

Justus kasvaa ihan superhyvin äidinmaidolla, 4kk neuvolassa painoa oli jo 8200g ja pituuttakin 66cm! Eli kasvamisen puolesta kiinteiden aloitukseen ei olisi mitään kiirettä. Tarkoitus olikin, että maistellaan vasta reippaasti lähempänä viittä kuukautta ja tämän kerroin neuvolassakin. Mutta lopulta päädyttiinkin antamaan Justukselle lusikankärjellinen bataattisosetta jo viime viikolla ja poika olikin siitä niin innoissaan, ettei syytä hidasteluun ollutkaan. 

Justuksen vaatteet saatu K-Citymarket mywear

Kaikki valmiudet kiinteiden syömiseen ei Justuksella ole vielä täyttyneet, vaikka hän kovasti punkeaakin sylissä ja sitterissä istuvilleen. Olin vähän suunnitellut, että Justuksen kanssa kokeiltaisiin sormiruokailua ihan kunnolla, tuplien kanssa kun se oli alkuun hyvin kausiluonteista. Vasta kymmenkuisina pojat alkoivat sormiruokailla kaiken ruokansa, puuroa lukuunottamatta. Nyt kuitenkin, kun sosemaistelut on jo aloitettu, taidetaan maistella ruokia sosemuodossa, kunnes Justus osaa istua itse syöttötuolissaan.

Tuplille valmistin kaikki soseet hedelmäsoseita lukuunottamatta itse, ja niin se olisi tarkoitus nytkin. Itsetehdyt soseet valmistuvat kuitenkin niin helposti muun kokkailun sivussa, etten koe sen paljoa kuormittavan arkea. Toisaalta, mulle on tärkeää että tiedän mistä vauvanruoka on tehty ja ettei siinä ole turhia lisättyjä ainesosia. 

Ensimmäiset kiinteät maistiaiset Justus saikin siis bataatista, jonka jälkeen on maistettu vielä porkkanaa, parsaa, avokadoa ja banaania. Viikon tahti on ollut siis tiivis, mutta näin me mentiin tuplienkin kanssa ja mun mielestä se toimi hyvin. Muut ruuat maisteltiin yksittäin, avokadon ja banaanin blendasin keskenään. Tosi pieniä määriä Justus vielä söi, oikeastaan teelusikan verran kerrallaan. Avokado-banaania meni toisella kerralla jo kokonainen muotillinen, se kun oli sen verran herkkua ettei vauva meinannut saada siitä trapeekseen. Ja hermohan siinä tietysti meni, kun sose loppui.


Näin alkuun, valmistan Justuksen soseet jääpalamuotteihin, joista siirtelen ne minigrip-pusseihin. Kun määrät alkavat vähän isompana kasvaa, siirrytään orthexin 0,25dl pakasterasioihin, sekä lasisiin muksupurkkeihin. Myös muffinssivuoissa pakastaminen oli tuplien aikaan aika toimivaa, joten myös niihin tulee varmasti valmistettua myös Justuksen sapuskoja.

Nyt ollaan vasta maisteltu Justuksen kanssa soseita kaksi kertaa päivässä, aamulla ja lounaalla. Kaikki muu on uponnut antaumuksella, mutta parsakaalin kanssa menee touhu ihan leikiksi. Justus päristelee soseet ulos, eikä ole kovin kiinnostunut siitä muutenkaan. Bataatti ja avokado-banaani on nyt ollut selvästi mieleisintä.

Justus syö aina ennen soseita tissiä ja maistelee vasta sitten. Soseiden perään ollaan tarjottu tilkka vettä nokkamukista ja se onkin ollut Justuksesta koko touhun hauskin juttu! 


Seuraavat soseet meinasin valmistaa perunasta, kukkakaalista, kesäkurpitsasta ja myskikurpitsasta. Katsotaan mitä pikkunmies niistä tykkää! Nyt kuitenkin mennään alkuun näillä ja otetaan maisteluun jotain hedelmäsoseita, ennen uusia vihannesjuttuja. 

Maistelut on hoidettu tähän saakka sylissä, sekä tuossa tripptrapin newborn -setissä. Sitterissä syötettiin aikanaan isoja, mutta meidän nykyinen sitteri keikkuu niin kovasti, ettei siinä uskalla Justukselle antaa soseita lainkaan. Eihän tuo newborn-setinkään asento mikään hyvä ole, mutta helpompi näin kuin yksin syöttää sylissä. 

Kuinkas muut nelikuiset? Joko maistelut on aloitettu, vai siirrättekö sitä vielä eteenpäin. 

maanantai 7. elokuuta 2017

Syystäydennystä vaatekaappeihin K-Citymarketista + 50€ lahjakortin arvonta !

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-Citymarketin ja mywearin kanssa.

Niin hurjalta kuin se tuntuukin, kesä alkaa olla piakkoin ohi, ja koulut, päiväkodit ja kerhot starttailla. Meillekin saapui pari viikkoa sitten päätös lasten kerhopaikoista, eikä niidenkään alkuun ole kuin kolme viikkoa! Ihan hullua, että kesä oikeasti meni noin nopeasti.


Kerhojen alku toi mukanaan sen ainaisen ongelman. Tiedättehän, kun lasten vaatekaapit huutavat vaan tyhjyyttään ja ainoat vaatekappaleet mitä sieltä löytyy ovat shortseja ja t-paitoja. Kesän aikana on hujahdettu pituutta taas monta senttiä ja keväiset housut ja paidat ovat jääneet pieniksi. Justuksella vaatekaapin tilanne on vielä huonompi, sillä meidän pikkumies kasvaa niin kovaa vauhtia, etten meinaa itsekään pysyä perässä! Hän käyttää nyt 62/68 vaatteita, eikä seuraavaa kokoa ole juuri lainkaan varastossa.

Tällä kertaa lastenvaatehankinnoissa suunnattiin meidän paljon käyttämään ruokakauppaan, Kauppakeskus Karisman K-Citymarketiin. En ole edes osannut ajatella, että lasten syksyn kenkä- ja vaatehankinnat voisi tosiaan tehdä samalla kuin haetaan viikon ruokasatsikin! Mun kokemukset K-Citymarketin vaatevalikoimista on ihan olemattomat ja ollaankin muistaakseni hankittu vain kenkiä sieltä. K-Citymarketin kenkäpassi on jokaperheen kenkähankintojen pelastus, sillä sen kanssa saa -50% alennuksen kuudennesta kenkäparista. Leimat viidestä ekasta parista korttiin ja näin kuudennet saa puoleen hintaan! Tuo määrä tulee lapsiperheissä täyteen jo tosi äkkiä, varsinkin kun mun kokemuksen mukaan meidänkin lasten käyttämät goretex-lenkkarit on aina parhaassa tarjouksessa Cittarin Mammuttimarkkinoilla.

Tällä kertaa tutustuttiin K-Citymarketin vaatemerkkiin myweariin ja hypisteltiinkin niitä oikein antaumuksella. Ilahduin ihan valtavasti nähdessäni syksyn kuosit ja värit, sieltä nimittäin löytyi valtavasti mun rakastamaa raitaa, sekä ihania syksyisiä murrettuja sävyjä. Poikien puolelta löytyi paljon harmaata ja navya ja tytöiltä ihanan kirkasta pinkkiä. Vauvojen puoli oli vieläkin suloisempi ja ihan valtavan monipuolinen. Paitsi, että sieltä löytyi samat raitakuosit kuin isojenkin puolelta oli siellä myös valloittavia settejä vauvoille. Luomupuuvillaiset vaatteet vei erityisesti mun sydämen, sillä ne oli ihan hurjan pehmoisia! Luomupuuvillainen on myöskin peitto, joka sieltä hankittiin Justukselle. Se on juuri sopivan kokoinen pienen pojan päiväuni- tai leikkipeitoksi.

Vauvojen vaatteiden kuosit ja värit olivat maanläheisiä ja iso osa vaatteista väritykseltään ja malliltaan unisex. Valikoimassa oli bodien tuplapakkausta, terällisiä potkuhousuja, yökkäreitä, collareita, bodyja, vaatesettejä.. Bodien mallissa ilahdutti erityisesti se, että haaranapit olivat niin lähekkäin, että pulleammatkin reidet mahtuu lahkeisiin. (terveisin, michelinvauvan äiti).


Mun on myönnettävä, että K-Citymarket ei tule ihan ensimmäisenä mieleen kun alan suunnitella lasten vaatehankintoja. Vaikken uusimpien mallistojen ja droppien perässä juoksekaan, tulee lastenvaatteet silti useimmiten ostettua vaatteisiin erikoistuneista liikkeistä. Nyt kun katson tätä uusinta mywearin mallistoa, jossa yhdistyy mun lempparivärit ja -kuosit, ihmetyttää oma asenne. Erityisesti sen jälkeen, kun vilkaisin hintalappua, tuli fiilis että tänne taidetaan jatkossakin keskittää meidän lastenvaate- ja kenkähankinnat!

Mywear oli isosti myös isojen poikien mieleen. Heillä alkaa olla jo aika vahvat mielipiteet siitä, millaista ja mitä väriä he haluavat päälleen pukea. Vaatteissa joutuukin tekemään jonkin verran kompromisseja ja usein päädytäänkin tilanteeseen, jossa pojat saavat kaksi vaihtoehtoa josta valitsevat mieleisensä. Tällä kertaa ostoskori täyttyi pehmoisista collegehousuista useissa eri sävyissä, raitaisista trikoopaidoista ja lämpöisistä huppareista. Yritin ehdotella kivoja cargohousuja ja leggareita, mutta pojat olivat päättäneet että kollareilla mennään. Mikäs siinä sitten. Mywearilta löytyi myös kivan värikkäitä raitasukkia, täydentämään asukokonaisuuksia.


Kenkävalikoimaakin oli vaikka kuinka. Lenkkaria, tennaria, vedenkestävää lenkkaria, kangaskenkää ja kumpparia. Pojat valitsivat tällä kertaa kerhokengikseen tennarit, kumpikin samanlaiset. Myös ulkovaatteisiin saatiin täydennystä, sillä mywearilta löytyi myös kuorihousut kerhon pihaleikkeihin.

Siinä missä isot pojat ovat jo vähän haastavia puettavia ja heiltä löytyy jo omia mielipiteitä, on Justuksen kanssa ihanan helppoa. Hänelle voi pukea kaikki ne ihanat ja söpöt vauvavaatteet mitkä itsestä tuntuu parhaalta. Mywearin vauvanvaatteet tuntuivat käteen pehmeiltä mutta napakoilta. Ne joustivat kivasti pukiessa mutta olivat silti päällä istuvan näköisiä. Valittiin Justukselle yöpukuja jo koossa 80, eikä ne olleet ollenkaan liian ison näköisiä, sillä resorit pitivät roikkuvat lahkeet kurissa. Mitäs tykkäätte noista yökkärin kuoseista? Aika ihania vai mitä!

Bodyt valittiin koossa 74 ja vaikka ne reiluja olivatkin, ei koko missään nimessä ollut iso meidän 67cm pitkälle pikkumiehelle. Ja siis nuo autoleggarit! Ihan supervalloittavat pöksyt!


Jos kuosit ja värit olivat mieleeni, oli myös hinta. Poikienkin jalassa olevat kollarit saatiin kotiin kuuden euron alennettuun kappalehintaan! Myös tennarit napattiin alesta, ja niiden hinnaksi jäi vaan kymppi. Kummasti lämmitti mieltä, sillä usein lastenvaatteista ja -kengistä saa maksaa pitkän pennin. Mywearin eduksi pitää kyllä lukea myös se, että tuotteiden valmistuksessa ei käytetä lapsityövoimaa ja vaatteet valmistetaan tehtailla, joissa on tehty sosiaalisen vastuun auditointi. Myös koko K-Citymarket ketju noudattaa Keskon vastuullisen hankinnan periaatteita.

Mä olen vaatteiden laadun suhteen vaativa ja myös nämä vaatehankinnat kävi läpi aika kovan pesuprosessin ennen kuin pääsivät lasten päälle. Käyttöönottopesen aina kaikki lastenvaatteet kuudessakympissä, vaikka pesulappu sanoisi mitä. Sen päälle meillä vielä rummutetaan lastenvaatteet kuiviksi. Kaikki vaatteet ei aina tätä kestä, ja se kertoo mun mielestä paljon laadusta. Ilokseni mywear läpäisi mun pesuseulan, joten näitä tullaan varmasti hankkimaan meille jatkossakin. Taidan heti huomenna hakea Justukselle nuo autolegsut ja pari yökkäriä isommassakin koossa!

Kauppakuvia lukuunottamatta, kaikki lasten päällä olevat vaatteet ovat mywearin, mikä niistä on sinun suosikkisi?

K-Citymarket lahjoitti nyt myös 50€:n arvoisen lahjakortin lukijoideni kesken arvottavaksi! 
Arvontaan pääset osallistumaan kommentoimalla tätä postausta ja kertomalla, millaista vaatetta itse hankkisin K-Citymarketista? Osallistua voit aina maanantaihin 14.8 klo 10 asti. Muistathan jättää kommenttiin sähköpostiosoitteesi, jotta tavoitan sinut, mikäli arpaonni suosii! Arvonnan säännöt täällä

Yhteistyössä K-CITYMARKET JA MYWEAR