keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Kuumeilua

Monissa seuraamissani blogeissa, joita kirjoittavilla äideillä on lähes samanikäisiä lapsia kuin pojat, raskaus- ja vauvakuumeillaan. Joillakin vauva on haaveissa, toisille se on jo tulossa. Ja eipä siinä, nythän se pikkukakkonen on tehtävä jos tahtoo sen lyhyellä ikäerolla ensimmäiseen (tai toiseen tai kolmanteen). Toisaalla taas haaveillaan raskausmahasta ja haluttaisiin jälleen raskaaksi, kuitenkin ilman sitä lopputulosta.

Pikkuiset kirppuni <3
 







Täälläkin kuumeillaan. Ei tosin vauvoista tai mahoista. Kahdessa vauvassa riittää sen verran tekemistä, etten olisi valmis kolmanteen näin pian. Nyt jos laitettaisiin tai saataisiin laitettua vauva alulle, tulisi sille ja pojille vuosi ikäeroa. Kolme alle vuoden ikäistä.. Kiitos Ei! Omaa mahaani taas ei ole sitäkään vertaa ikävä kuin pienen pientä vauvaa saattaisi olla. Oma mahani kun oli vaan niin hetken kivan kokeinen. Aika pian, jo viikolta 25 eteenpäin, se oli niin iso että tuli tielle ja haittasi muutenkin elämää kovasti. Eikä ihme, olihan se silloin jo sen kokoinen kun monella yhtä synnyttämään menevällä olisi. Mulla on siis tainnut mennä ohi se 'ah ihana söpö pallomaha'-vaihe. Mulla kun se oli sellainen vaan hetken.


Mutta se kuume. Se on omakotitalokuume. Ja aika suuri sellainen. Rakastan tätä meidän nykyistä asuntoa. Tässä on ihana pohjaratkaisu, kauniit pinnat ja juuri sellainen sisustus kun on haluttukin. Myös asumiskustannuksiltaan tämä on aika huokea, kiitos vesikiertoisen lattialämmityksen. Se mikä tästä puuttuu on isompi keittiö, tilavampi tuulikaappi ja suuremmat makkarit. Eli neliöitä.

Haaveilen isosta valkoisesta kivitalosta, jossa on lämmin autotalli ja sopivan iso piha. Hyvät ulkoilumaastot. Riittävän lähellä mutta toisaalta tarpeeksi kaukana keskustasta. Mutta mitä keskustaa. Se tässä taitaa olla se suurin mutta. Henkan töistä kun ei oikein tiedä missä ne parin vuoden päästä on. Joensuu ja Jyväskylä taitaa olla tällä hetkellä ne vahvimman ehdokkaat ja itse toivoisin myös Lahtea vaihtoehdoksi. Mulle kai niitä töitä löytyy melkein mistä vaan. Uraa kun ei ole haaveissa kuitenkaan rakentaa vielä vuosiin, joten ei ole hirveästi väliä mitä työtä teen. Tai sitten rupean vaan kotirouvaksi.

Mistä te kuumeilette?

Maanantaina meillä oli se lääkärineuvola. Oma neuvolatäti oli ilmeisesti sairaana, kun kollega otti meidät vastaan. Ja pakko taas valittaa, että ikävöin koko käynnin niin sitä meidän omaa tätiä. Sen luona käydessä ei tule sellainen olo, että meistä halutaan mahdollisimman pian eroon, vaan mieltä painavista asioista voidaan ja ehditään jutella. Nyt oltiin oikeastaan liukuhihnalla. Täti ei edes nostanut katsetta tietokoneen ruudusta, saatika viitsinyt kirjoittaa mittoja neuvolakorttiin. Piti pyytää ne lääkäriltä. Se myös päätti että Rasmus vierastaa, kun se alkoi itkeä tädin työntäessä naamansa kovaan ääneen puhuen sen eteen. Kai nyt kuka vaan säikähtää tuollaista. Ärmur. Kyllä taas sappi kiehui siellä :D En kyllä kestä jos meillä menee neuvolatäti vaihtoon. Meidän neuvolaan on tulossa kolmas terveydenhoitaja, jolle sitten osa asiakkaista siirtyy. Jaot menee jotenkin uusiksi :/

Mutta niitä mittoja (4,5kk). Suluissa edelliset eli 3kk.

Rasmus: Pituus 65cm (61cm)
               Paino 7400g (6400g)
               Päänympärys 43,8cm (41,6cm)

Kasper: Pituus 66cm (62cm)
              Paino 7900g (7100g)
              Päänympärys 42,9cm (41cm)

Kummastakaan ei hajuakaan mitä lääkäri oli kirjoittanut, mitään huomautettavaa ei kuitenkaan ollut :) Kovasti kehui poikia, mutta niinkai ne kehuu kaikkia vauvoja.

Omaa mieltä piristi kovasti se, että lääkäri totesi poikien olevan selvästi hyvinvoivia. Noin nauravaisilla pojilla ei varmasti voi olla huonot olot kotona. Itsellä se pahin pelko poikien kasvatukseen liittyen on juuri se, että pelkään heidän jäävän jostain paitsi. Onhan heitä kuitenkin kaksi, joten kaikki aika ja huomio on jaettava heidän kesken. Ilmeisesti en ole kuitenkaan onnistunut pilaamaan poikien minäkuvaa vaan kiintymyssuhde on muodostunut hyväksi <3 Pojat luottaa, että äiti ja isi huolehtii, vaikkei aina ehdi tai voi sylitellä.

Lääkärikin totesi Rasmuksen olevan selvästi se liikkuvaisempi veljes kun taas Kasper on sitten puheliaampi. Kasper jokelteleekin jo hurjasti ja on koko ajan suu hymyssä. Polvien päällä hytkyminen on Kasperista hauskinta ja silloin KAsper nauraa ääneen. Ihana <3.

Eilisen huippuhetkiin kuului Rasmuksen kääntyminen selältä mahalle! Tämä oli eka kerta, mahalta selälle molemmat osaa kääntyä jo sujuvasti. Ainakin useimmiten. Rasmus on koko ajan ihme mutkalla, joten ei ole kovin yllättävää että kääntyi nyt. Kasper antaa vielä odotella. Ei se Kasperillakaan kaukana ole, joten katsellaan. Kasper on osannut nauraa ääneen jo kuukauden verran, mutta nyt Rasmuskin on oppinut. Kaulapoimua puhdistaessa Rasmus hekottaa ja tänään aamulla nauroi ääneen Pingulle. Vauvanauru on vaan niin suloista, väkisinkin alkaa itse nauraa :D

Maanantaina meille sattui muutakin jännää, mutta siitä lisää sitten tammikuussa vasta ;)

maanantai 28. lokakuuta 2013

Mä tykkään susta niin että halkeen.

Huomenna meille tulee Henkan kanssa yhteistä taivalta taaperrettua seitsemän vuotta. Hurjaa miten kauan siitä on kun ensimmäisen kerran tavattiin. Mä asuin vielä kotona, ja olin vasta täyttänyt 18 vuotta. Nyt meillä on yhteinen koti ja kaksospojat. Hassua. Enpä olisi silloin seitsemän vuotta sitten arvannut.

Kysymyspostauksen yhteydessä pyydeltiin postausta meidän tarinasta. Joten tässä tulee!

Oli kesä 2006, mä olin töissä teollisuusyrityksen arkistointipuolella ja työnkuvaan kuului paljon tietokoneella tehtäviä töitä, joten Hotmailin messenger oli usein auki. Minulla oli myös jonkin aikaa ollut profiilit irc-galleriassa ja kuvake.net:ssä, niinkuin silloin oli tapana. Facebookkia ei vielä ollut. Tai ainakaan mulla ei ollut siellä tiliä. (Metsästin eilen kuvia tähän postaukseen mun vanhalta koneelta.. Ja voi apua mitä "löytöjä" siellä oli..) Kadun varmaan vielä tän julkaisua, mutta saanko esitellä, Teini-Nelli!!



Henkka opiskeli silloin ja oli kesätöissä samassa firmassa missä työskenteli opiskelujenkin ohessa. Työpäivät oli usein iltavuoroje, joten aamupäivät kului helposti kotona koneella. Henkallakin oli profiilit irc-galleriassa ja kuvake.net:ssä.



Henkka kertoi bonganneensa mun kuvan kuvake.net:n etusivulta. Siellä kun näkyi aina samoihin aikoihin kirjautuneet muutkin käyttäjät. Sitä kautta Henkka avasi mun profiilin ja selaili kuvia. Ja kertoi ihastuneensa heti. Ensimmäinen Henkan mulle laittama kommentti oli sitä samaa sarjaa, mitä moni muukin kuvakkeessa saatu kommentti oli. Tarkkaan en sitä sanasta sanaan muista, mutta jotakuinkin näin se meni "vau, näytätpä upealta, olisi kiva tutustua suhun paremmin!" Kuva johon tuo kommentti tuli oli toi mun mustavalkoinen. Kuvakkeellahan on maine sellaisena seuranhakupalstana, ja se oli osa syy sille miksi itsekin siellä olin. Ja olihan kiva saada vähän itsetunnonpönkitystä niillä kehuilla. Itse seurustelin silloin, tosin "suhde" oli kaikkea muuta kuin vakava. Oli kiva seurustella, vaikka poika ei ollutkaan milläänlailla kiinnostava.

Henkan kommentin jälkeen en voi sanoa ihastuneeni heti. Kävin tottakai katsomassa kuvat ja tykästyin siihen miltä Henkka näytti. Kuvin kommenttien perusteella sain sen kuvan, että Henkka seurusteli, joten päätinkin vastata ihan kiusallani jonkun kuvan alle. Ajattelin, että no jo on jätkä, seurustelee ja silti lirkuttelee muille tytöille! :D Ja hyvä että vastasin. Tässä ei oltaisi muuten.

Henkka oli alusta asti se kiinnostuneempi osapuoli. Itse kun vielä "seurustelin" en niin hanakasti etsinyt seuraa. Monet aamut juteltiin messengerissä, ja viikon tuntemisen jälkeen Henkka laittoi numeronsa ja pyysi tekstailemaan jos viikonloppuna olisi tylsää. Hän oli itse lähdössä kavereiden kanssa laivalle, joten ei olisi koneella. Muistan silloin ajatelleeni, että tuskin laittaisin viestiä. Sunnuntaina oli kuitenkin eri ääni kellossa. Oltiin tyttöjen kanssa rannalla ottamassa aurinkoa ja juteltiin pojista. Huomasin, että puhuin paljon enemmän Henkasta kuin silloisesta poikaystävästä.

Henkan kanssa juttelu oli helppoa. Vaikka keskustelut käytiinkin netin välityksellä, Henkkaan oli helppo ihastua. Vaikka muistankin vihanneeni sitä, että se käytti niin paljon hymiöitä. Ja aina jos sanan sisällä oli moi tuli siihen iso vilkkuva "moi"-hymiö. "Puhuttiin" paljon. Messengerissä, kuvakkeessa ja tekstarein. Henkka osasi sanoa aina ne oikeat asiat. Oli ihanaa huomata, kuinka joku piti minua niin kiinnostavana. Oli myös tosi outoa kuinka tunteista tuli niin vahvoja, vaikkei toista ollut koskaan tavannutkaan. Jossain vaiheessa tajusin ihastuneeni, Henkka oli mielessä useissa arjen tilanteissa. Edellistä suhdetta vaan en oikein saanut lopetettua. Poika oli armeijassa, ja oli aina jotenkin niin reppana kun nähtiin.

Sitten lähdettiin tyttöjen bile/rentoutumislomalle Bulgariaan. Matkalla tuli selväksi, että halusin tutustua Henkkaan paremmin. Ikävöin keskusteluja Henkan kanssa päivittäin. Vaikka matkakohteessa oli paljon muitakin kivoja ja kiinnostavia poikia, kukaan ei vetänyt vertoja Henkalle. Henkka muisti mua joka ilta hyvän yön viestillä, vaikka viestit maksoivatkin tuhottomasti. Suomeen saavuttua silloinen suhde päättyi heti ja Henkka alkoi ehdotella kasvotusten tapaamista.

Tapaaminen pelotti mua. En ollut kauhean varma siitä, olisinko tarpeeksi hyvännäköinen Henkalle. Pelkäsin myös, että iso ikäero (5 vuotta) olisi liian suuri, ja olisin liian teini Henkan makuun. Mietin myös, olisiko meillä kasvotusten mitään sanottavaa toisillemme.

Yksi syyskuun viikonloppu Henkka sitten ajoi Joensuusta Lahteen. Nähtiin mun kaverin talon pihalla, tytöt halusi varmistaa ettei Henkka ollut mikään sekopää :D Kun ne vakuuttui, lähdettiin Henkan kanssa kahdestaan syömään ja istumaan puistoon. Olin pelännyt ihan turhaan. Juttelu oli yhtä helppoa kuin ennenkin, vaikka mahassa lentelikin perhosia. Vierekkäin istuessa tuntui kuin käsi olisi ollut tulessa. Ja voi että, kun se oli hyvännäköinen! Muistan vieläkin, että Henkalla oli musta t-paita ja farkut.

Illaksi mentiin istumaan iltaa mun kaverin luo ja sieltä baariin. Baarissa sitten pääsin viimein Henkan kainaloon. Siellä sohvalla kun oli niin ahdasta, niin hyvällä syyllä pystyi painautumaan ihan kiinni. Se oli kyllä ihan parasta. Parin tunnin baarissa olon jälkeen liuettiin ulos ja lähdettiin meille. Jännitin sitä ekaa suudelmaa. Millaista se olisi, tuntuisiko se miltään, osattaisiinko me, vai olisiko se vaan sellaista säätämistä että molempien pää olisi koko ajan väärässä asennossa.

No, aika klisee on että ensisuudelma vei jalat alta. No ei ihan kirjaimellisesti, mutta muistan (ja päiväkirja hehkuttaa) että kun Henkka suuteli mua, tuntui kuin lattia olisi keinunut, enkä tiedä olisinko pysynyt pystyssä jos Henkka ei olisi pitänyt musta kiinni. Silloin tätä tyttöä vietiin!

Henkka lähti seuraavana päivänä takaisin Joensuuhun, enkä ollut ihan varma oltaisiinko yhteydessä sen jälkeen. Itse olin armottoman ihastunut, mutten ollut varma olinko itse tehnyt samanlaista vaikutusta Henkkaan. Malttamattomana odottelin, että kello tulisi niin paljon että se olisi päässyt Joensuuhun ja voisin alkaa odotella viestiä.

No se viesti onneksi tuli ja monta seuraavaa. Jälkeen päin selvisi, että Henkka oli aivan yhtä ihastunut muhun kuin mä siihen. Ruotsin yo-kuuntelun jälkeen lähdin viikonlopuksi Joensuuhun. Siitä meidän kaukosuhde alkoi. Vielä ei seurusteltu virallisesti, vaikka itselle ainakin Henkka oli se ainoa. Ketään muuta en enää voinut kuvitella. Välimatka oli kauhea, mutta sitten ne yhteiset hetket ihan parhaita <3 Lopulta todettiin seurustelevamme 29.10.2006 Siitä tuli sitten meidän vuosi päivä.

Koko seurustelun alku oli itselle aika kauheaa. Se välimatka toisesta ja pelko siitä, jos tämä loppuukin. Erossa oli tosi vaikeaa. Olisi pitänyt keskittyä kirjotuksiin ja kouluun, mutta koko ajan oli vaan ikävä Henkan luo. Alussa nähtiin vain 3-6 viikon välein ja voin sanoa, että se oli ihan hirveää. Molempien koulut ja Henkan työ asettivat rajoituksia. Keväällä onneksi helpotti. Mulla alkoi lukuloma, jonka vietin käytännössä kokonaan Joensuussa.

Meidän suhde syventyi ja talvella Henkka sanoikin mua junalle saattaessaan ekan kerran rakastavansa mua. Aloin miettiä muuttua Joensuuhun. Henkka omalta osaltaan mietti muuttoa Lahteen. Päädyttiin kuitenkin Joensuuhun koska siellä oli yliopisto, johon pääsy oli mun haaveena. Kesä 2007 meni vielä reissatessa puolin ja toisin, mutta sitten elokuussa mä muutin Joensuuhun. Henkka oli juuri ostanut rivarihuoneiston, joten päästiin laittamaan ekaa yhteistä kotia.

vuosi 2007


Moni oli sitä mieltä, että edettiin liian nopeasti ja suhde ei tulisi kestämään. No, se kesti kaikista vaikeuksista huolimatta. Oli tottakai vaikea vuosi. Itse muutin kotoa, äidin ja isän lompakolta omaan yhteiseen talouteen miehen kanssa, joka oli jo vuosia asunut yksin. Ristiriidoilta ei vältytty, ja muistankin että ekana vuonna oli paljon riitoja ja ongelmia. Ne selvitettiin, ja yhdessä päätettiin ja haluttiin jatkaa. Syksyllä 2008 oltiin asuttu yhdessä vuosi kun lähdettiin yhteiselle lomalle Turkkiin. Oltiin molemmat tosi onnellisia ja rakastuneita. Niitä kuvia on vieläkin ihana katsella.

vuosi 2008


Arki meillä meni kaikenkaikkiaan hyvin. Oli riitoja, mutta ne sovittiin ja jatkettiin eteenpäin tiukemmin yhteen solmittuna. Opiskeltiin ja käytiin töissä. Arki oli pitkälti sitä. 2009 Henkka myi asuntonsa, koska aloitti taas opiskelun. Muutettiin keskustaan vuokralle.

vuosi 2009

Vuonna 2010 lähdettiin lomalle Egyptiin. Silloin oltiin päätetty, että kunhan mun opinnot valmistuu, yritetään vauvaa. Odotin, että Henkka siellä kosisi mua. Mutta se olikin varannut meille kylpyläviikonlopun Flamingoon kuukausi reissun jälkeen. Siellä se sitten kosi mua. Sormus oli ihana. <3 Kosinta tuli ihan yllätyksenä, ja Henkka oli hankkinut sormuksen itse tietämättä millaisen mä olisin halunnut. En oikein tiennyt sitä itsekään. Kun näin sormuksen, tiesin että se oli juuri se oikea. Kunnon prinsessasormus timantteineen. Mutta riittävän simppeli mun makuun. Sovittiin, että naimisiin mennään vasta myöhemmin. Oma koti ja lapset tulisi ensin.

vuosi 2010

Vuosi 2011


Kevät 2012 oli rankka. Henkka kirjoitti Gradua ja oli tosi stressaantunut. Riideltiin paljon, eikä yhteistä aikaa ollut kauheasti. Mä opiskelin ja kävin kokopäiväisesti töissä. Löydettiin täydellinen koti meille. Kaupat tehtiin heinäkuussa 2012, jolloin myös muutettiin samantien. Sovittiin, että syksyllä vauva saisi tulla.

vuosi 2012


Syyslomalle lähdettiin Barcelonaan ja Fuengirolaan. Siellä oli the ovulaatio. 29.10 reissulta palattua tein ensimmäisen haalean positiivisen raskaustestin. Meidän 6-vuotispäivänä. Siitä alkoi meidän pienten hiirulaisten odotus.

siinä se oli. Hennon hento plussa <3


Henkassa rakastuin siihen turvallisuuden tunteeseen joka mulle tulee Henkan seurassa. Tiedän, ettei se koskaan satuttaisi mua. Tiedän että sen kanssa olen turvassa. On ihanaa, että vielä nytkin, seitsemän yhteisen vuoden jälkeen, sen ei tarvitse kuin yllättäen nostaa mun leukaa sormillaan ja suudella mua, niin olen ihan sulaa vahaa sen käsissä. Se on vaan kaikinpuolin niin täydellinen mies mulle. Luottamus meidän välillä on vahva, ja aina meillä on ollut hyvä keskusteluyhteys. Asiat on jaettu, ne vaikeat ja pelottavatkin. Kaikesta on puhuttu. Henkassa on tarpeeksi vastusta mulle. Se on riittävän mukautuvainen jos jollain ei sille väliä, mutta pistää vastaan jos on erimieltä. Joskus se on ärsyttävän itsepäinen. Tai jopa jääräpäinen. Se sanoo itse itseään villasukaksi, mutta oikeasti se vaan ei viitsi riitelemällä riidellä asioista, joilla sille ei ole väliä. Sitten niistä oikeasti merkityksellisistä se pitää kiinni. Henkka ymmärtää mua, ja tajuaa, että mun pitää saada tehdä tietyt asiat, jotta paletti pysyy kasassa. Se tuntee mut riittävän hyvin, että tietää jos oon kiukkuinen, siihen usein auttaa siivoaminen. Se saattaakin joskus todeta, "Kulta, pitäisikö sun vähän siivota?"

vuosi 2013


Arvostan Henkassa eniten sitä, kuinka se laittaa aina perheen etusijalle. Meillä on samat arvot ja odotukset. Henkka on mun paras ystävä. Sille kerron aina kaikki murheeni ja suruni. Sen kainaloon käperryn kun on paha mieli. On ihanaa, että elämään kuuluu ihminen, jolle tietää itsekin olevansa tärkein. On ihanaa, kun Henkka jakaa omat työongelmansa ja murheensa, ja niitä voidaan yhdessä ratkoa. Suhde on vastavuoroinen, yhdessä jaetaan niin ilot kuin surutkin. Me ollaan tiimi.

Aina vaan jaksan ihmetellä, miten onnistuin löytämään noin upean miehen itselleni. ( tai Henkkahan mut taisi löytää..) Siinä missä se on rakastava ja välittävä avomies ja kihlattu mulle, se on ihana isä pojille. Oon jopa vähän kateellinen siitä, kuinka poikien ilme kirkastuu aina kun isi tulee kotiin. Kun Henkka on pitempää poissa, ja tulee taas kotiin, pojat etsii sitä katselleen, varmistaen että se on vielä siinä. Niillä on jo nyt omat juttunsa, ne juttelee päivän tapahtumista, leikkii kirahvilla ja pelaa änäriä. Tekee poikien juttuja.


Vuosi sitten.

Vuosi sitten lähdettiin syyslomamatkalle Barcelonaan ja Fuengirolaan.
Tuliaisina Barcelonasta tuotiin kotiin kaksi mahamönkijäistä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! ;)
























lauantai 26. lokakuuta 2013

Esittelyssä koti! -Keittiö

Nyt kurkistetaan meidän keittiöön!
Meillä on tupakeittiö, eli keittiö, olohuone ja ruokatila on yhtä suurta huonetta. Tätä haluttiin kun asuntoa etsittiin. Monissa asunnoissa, joita käytiin katsomassa, keittiö ja olohuone oli erotettu seinällä. Monesti se loi kovin ahtaan ja pimeän kuvan asunnosta. Siksi rakastuttiinkin tähän.

Eli tässä kuva meidän keittiöstä olohuoneesta päin otettuna. Laskutilaa keittiössä ei kauheasti ole, ja se onkin isoin miinus. Myös kaappitilaa on aika vähän.

 Pöytää ja jääkaappia vastapäätä olevalla seinällä on Ikean Lack-hyllyistä kasattu pieni pöytä. Lampun varjostin on Ikeasta. Lampunjalka on niin vanha, etten edes tiedä mistä se on. Otin sen mukaani kun muutin pois kotoa. Family-teksti on Anttilasta ja hurrikaanimalja Askosta. Pöydän alapuolella on lehtikori ja lelukori Sokoksesta. Taulut tilattiin Ifolorilta juuri ennen poikien ristiäisiä.





 Haluan, että pöytäpinnat on aika tyhjät, juuri tuon tilanpuutteen vuoksi. Pöydällä säilytetään vaan kovimmalla käytöllä olevia tavaroita. Kahvinkeitintä, veitsiä ja puuro- sekä protskujauhepurkkeja. Myös talouspaperi ja öljy+pippuri ja suola löytyy pöydältä.


 Poikien ruokalaput piilottaisin mielelläni kaappiin, mutta ne vaan kuivuu parhaiten tuossa.. Ton koukkuidean nappasin Johannalta blogista "Täyttä elämää puolikkaassa talossa". Koukut on Clas Ohlsonilta ja ruokalaput Marimekon.

Kahvi-, kaurahiutale- ja protskujauhekipot on Amanda B:stä. Puualusta öljylle, suolalle ja pippurille sokoksesta ja tuoksulajitelma Ikeasta. Lajitelman kulho Pentikistä.

 Haluan, että jääkaapin ovessa ei ole kauheasti tavaraa, se kun heti lisää epäsiistiyden kuvaa mielestäni. Ovesta löytyykin vain muutamat tarkoin valitut magneetit. Mikron vieressä on muutamat pastakirjat.

 Simpukkalamppu Anttilasta.



Välitilanlaatta on vaalealla pohjalla oleva iso laatta, jossa on beigejä poikkiviivoja. Tehosteena on käytetty tummanruskeaa mosaiikkilaattaa lieden yläpuolella, hanan takana ja mikron alapuolella.

 Liesituulettimen päällä on Finmarin purkeissa siemeniä, soijarouhetta ja kauraleseitä. Siemeniä laitan usein salaattiin, kauraleseitä rahkaan ja jogurttiin ja soijarouhetta jauhelihan joukkoon.

 Kaapinovissa on kohostruktuuri. Pinta on eläväisennäköinen kun se ei ole ihan tasainen.


 Myös työtason pinta on "juovuinen".

 Tässä on kuvaa alakaapeista ja niiden pinnasta.

Jaakaapin ja pakastimen yläpuolella on vähän lisäsäilytystilaa. Sieltä löytyy Sokoksen koreista poikien ruokia ja ruokalappuja, nokkamukeja, protein puddingia ja Nan-purkkeja. Tarjotin Amanda B:stä ja viinicooleri Villeroy Bochin.

Kodinkoneet on Whirlpoolin ja keittiö muistaakseni Topi-keittiöltä.