perjantai 17. toukokuuta 2013

Synnytys; mikä pelottaa, jännittää, mietityttää.

Mä en ole koko raskausaikana osannut oikein pelätä synnytystä. Aluksi kaikki energia meni siihen pelkäämiseen, että selviikö vauvat edes raskausviikolle 25. Siinä ei sitte hirveästi osannut pelätä mahdollista synnytystä. Sitte kun turvalliset viikot alko lähestyä ja kaikki näytti hyvältä, niin jotenkin enemmän jännitin sitä tulevaa vauva-arkea ja imetyksen onnistumista. Jotenkin siitä imetyksestä on tullut mulle ihan kauhea mörkö. Haluisin niin kovasti että se onnistuisi, mutta en tiiä onko se vaan liian vaikeeta kahden kanssa.. Imetystä oonkin vatvonut paljon enemmän kuin synnytystä. Tästä kai johtuu se, että se sairaalakassikin on vielä vähän vaiheessa. 

Varmaan sekin tieto, että meille tulee kaksoset on vähän lievittänyt pelkoja liittyen synnytykseen. Kaksoset kun melkein järestäin syntyy ennen aikasina niin ne myös enimmäkseen on alle kolme kilosia. Ei siis ole odotettavissa viisikilosta keilapalloa, joka repisi mut hajalle. 

Sitten vielä se fakta, jota oon saanut kuulla koko raskauden ja joka tuutista kyllästymiseen asti, että tämä on riskiraskaus, on vaikuttanut siihen että oon ottanut synnytyksen aika rauhallisesti. Mulle aika alussa jo kerrottiin, että ponnistusvaiheessa synnytyssalissa tulee olemaan aika paljon porukkaa, johtuen nimenomaan tästä riskiraskaudesta. Tässä vähän listaa. Eli mun oman kätilön lisäksi paikalla on kätilöt molemmille vauvoille. Lisäksi paikalla on anestesialääkäri jos tulee lähtö hätäsektioon. Sitten löytyy kaksi leikkaavaa lääkäriä, nimeomaan tämän mahdollisen hätäsektion vuoksi. Lisäksi siellä on synnytyslääkäri ja lasten lääkärit molemmille vauvoille. Mahdollisesti vielä jos odotettavissa on että vauvat menee suoraan lasten teholle (ainakin jos kovin pieniä, ei vissiin päde enää nyt) paikalla voi olla myös lasten tehon sairaanhoitajia. Sitten koska kyseessä kuitenkin melko harvinainen synnytys (kaksossynnytyksiä PKSSK:ssa 25 vuodessa) paikalla on jonkin sortin opiskelijaa ja erikoistuvaa lääkäriä. Oonkin kaikille heittänyt, että näiden kaikkien ihmisten lisäksi, varmaan kanttiinin täti ja vahtimestarikin osaa hakeutua paikalle.. Varmaan tämä ihmispaljous rauhoittaakin sitten siinä mielessä, että oon ainakin osaavissa käsissä. 

Käytiin monikkoperhe ry:n järjestämässä synnytysvalmennuksessa n. kk sitten ja oikeestaan sen jälkeen osasin vähän alkaa miettiä synnytystä. Välihuomiona pitää sanoa, että kaikki monikko-odottajat, vaatikaa sitä monikkosynnytysvalmennusta!! On huomattavasti parempi kuin perus, joka käsittelee synnytystä yhden vauvan näkökulmasta. Ainakin musta tuntui, että käynnistä oli hyötyä. Siellä kun sai vielä lähes yksilöohjausta, monikko-odottajia kun ei kauheasti ole kerralla :D
En ole koskaan ollut kovin fanaattinen sen suhteen, että haluaisin luomusynnytyksen. Ennemminkin oon aina ajatellut että varmasti otan sen epiduraalin heti kun vaan saan. Muutenkin oon ollut vähän sillä asenteella, että mitä sitä synnytystä nyt suunnittelemaan, kun en lopulta voi kovinkaan moneen asiaan vaikuttaa. Esim. just se, että lääkäri tekee päätöksen sektiosta ei ole enää mun päätettävissä. Silloin jo mennään. Tästä syystä tuntuu jotenkin helpommalta, etten pahemmin aattele miten haluisin kaiken menevän. Se kun tuskin menee niin. Sitäkin oon miettinyt, että kun monella on synnytystoivelistalla ollut ettei halua kohdunkaulan puudutetta tai välilihan leikkausta. Mä olen taas aatellut et luotan näissä kätilöön. Jos se on sitä mieltä et parempi leikata väliliha, jotta vauva syntyy nopeemmin niin tehdään sitte niin. Tai jos se suosittelee jotain puudutetta niin kokeillaan. Kai se kuitenkin työnsä osaa.

Avautumisvaihetta oon sit hieman enempi miettinyt, mutta tässäkin noudattanut sitä etten päätä mitään. Kaikki voin kyllä kokeilla. Ainakin kauratyyny, jumppapallo, rentouttava musiikki (sellanen intiaani pan-huilu pimpelipompeli) ja hieronta on saaneet ainakin raskausaikana rentoutumaan niin mut kuin vauvatkin, niin varmaan niitä kokeilen ainakin. Lisäksi sitä ammetta olisi ehkä myös ihan kiva kokeilla. Tai suihkua. Niissä oli se rajoitus että kohdunkaula saa olla max. 3cm auki. Eli ihan alussa nämä onnistuu. Kotona en voi tohon suihkuun mennä kunhan supistukset alkaa tai lapsivedet menee, koska meille on annettu ohjeet, että saikulle sillä sekunnilla kun vedet menee tai heti jos supistukset on erityisen kivuliaita tai tulee säännöllisesti. Eli sitä odottelu aikaa kotona meille ei onneksi jää. Sit odotellaan siellä saikulla ja mahdollisesti jopa päiviä o.O Tämä kuulosti erityisen pahalta siitä syystä, että kotoa lähdön jälkeen mä en sitten saakkaan syödä tai juoda yhtään mitään. Ne laittaa siellä saikulla mulle tipan heti kun synnytys on todettu käynnistyneeksi. Tässä on taas tämä sama liirumlaarum, että koska olen riskisynnyttäjä pitää varautua hätäsektioon ja silloin mahassa ei saa olla ruokaa.

Vähän epäselväksi nyt viime äitipolikäynnillä jäi, että jos nyt menisi lapsivedet niin pitäisikö mun soittaa ambulanssi ja tulla sillä, vai saanko tulla omalla autolla Henkan kanssa. Tai taksilla jos se ei ole kotona.. Kun nythän Aarre on poikittain. Ja perätilassa jos vauva on niin silloin pitäs se amppari soittaa.. Pitää muistaa kysyä tästä ensi kerran ultrassa. 

Nyt muutenkin viimesimmässä ultrassa mun synnytys"suunnitelma" meni vähän uusiksi juuri tuon Aarteen poikkitilan vuoksi. Kun eihän se siitä asennosta pysty syntymään. Tähän asti se oli niin kiltisti kököttänyt RT:ssä ja äitin synnytyssuunnitelma oli ajantasainen. Nyt se sitten meni uusiksi ja tuli sektion vuoksi miljoona uutta kysymystä mieleen. Mullehan on luvattu, että jos pojat ei ole syntyneet 38+0 mennessä niin sitten käynnistetään. Päteeköhän tää myös leikkaamiseen? Oonkin mielessäni siirtänyt lasketun ajankin tohon kesäkuu 24. päivän tienoille, koska en nää vaihtoehtona sitä, että ne syntyisi vasta heinäkuussa. En jaksa!! Nyt jo nää supistelut ja liitoskivut on ihan kauheita! Mitä ne sitte kuukauden päästä on?!!

Että eikö mulle voisi luvata sektion 37+0 viikolle, jos sitä ennen ei oo Aarre kääntynyt RT:hen? Kun silloin ne kuitenkin on jo täysiaikaisia. Ja jos lopulta kuitenkin leikataan niin eikö sen vaan voisi hoitaa ennemmin kuin myöhemmin?

Sektio ajatuksena muutenkin hirvittää jotain syystä. Ei niinkään kiireellinen tai hätäsektio, koska niistä lääkäri päättää ja kuten todettua niin en siihen sitte ite voi vaikuttaa. Ja varmasti se lääkäri tietää mikä vauvoille on parhaaksi. Mutta suunniteltu sektio. Se vaan kaikessa mystisyydessään jännittää. Kun en oikein tiedä siitä mitään.Ja sitä kun ei sitten itse voi hallita itteään mitenkään. On ihan vaan muiden käsissä. Makaa vaan kädet t-asennossa sen sermin takana ja oottelee et milloinhan ne leikkaa mun mahan auki ja tunnenkohan mä sitä.. Ja sitten sekin, että joutuu sinne heräämöön eikä saa vauvoja heti viereen. Pelottavaa. 

No, toisaalta. Eipä tarvi tehdä synnytyssuunnitelmaa. Tästä postauksesta taisi tulla aika sekava. Varmaan kuvastaa hyvin sitä, miten levällään kaikki kysymykset mun päässä on. Ehkä seuraavalla ultrakerralla saisin tähän vähän selvyyttä. Jospa siellä olisi joku toinen lääkäri silloin. Kuka vaan mutta ei se viimekertanen. 

No, nyt vähän ilosempiin aiheisiin. Tänään vietin aamupäivän ettien ideoita tuleviin ristiäisiin. Tässä taas esimerkki mun hieman ylimenevästä suunnitelmallisuudesta. Niihin kun kuitenkin on vielä ainakin se 3 kk aikaa :D Mutta hyviä vinkkejä ja ideoita löytyi. Kirjoittelen ristiäispostausta sitten kun saan aikaiseksi alkaa tekemään noita kutsujakin! 

Aamulla yritin vähän piristää itteäni tän kaiken synnytysvatvomisen keskellä ja muutin vähän ilmettä täällä kotona. En tiedä jääkö taso tuon näköiseksi, vai muutanko sitä vielä. Ehkä se vaatii jotain kokonaan uutta. Saa nähdä. Pitää hetki katsella miltä tuo alkaa näyttää. Lisäilin ideakuvia myös tonne välilehdelle HALUAN! Käykäähän katsomassa. 

Tänään päätin, että vauvojen on aika saada lounaaksi muutakin kun ainaista feta-kanasalaatti, feta-tonnikalasalaattia tai bataattikeittoa :D Joten lounaaksi olikin vaihteeksi munakas ja jälkkäriksi, ylläri ylläri; VESIMELONIA! Saatan hieman toistaa itteäni mutten vaan voi mitään sille että se on ihan mielettömän hyvää! <3


Pojilla on ollut tänään joku venyttelypäivä. Välillä on tungettu jälkaa mun kylkiluiden alle ja välillä potkittu oikeaa lonkkaa. Äiti kiittää. Ja supistelut on taas ihan mahdottomia, maha on ku perunapelto.

5 kommenttia:

  1. itse en koskaan tehnyt mitään synnytyssuunnitelmaa, juuri koska ei ollu tmitään käsitystä minkälaista se tulee olemaan. tietenkin olin päättänyt että otan kaikki epiduraalit jne kipua helpoittamaan.Näin jälkikäteen olen tyytyväinen tähän ratkaisuun, ei tule sitten pettymyksiä/järkytyksiä jos kaikki ei mene niinkun suunnitteli. Itselläni ei tietenkään kokemusta kaksosita. Sinulla tulee olemaan kyllä paljon väkeä synnytyksessä, mutta varmasti rahoittaa paljon kun on osaavissa käsissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin mäkin se oon aina aatellut. Turha suunnitella kun kaikki kuitenkin etenee omalla painollaan. :)
      Kiva kuulla et joku muukin on mennyt niin ummikkona synnyttämään ja hyvin on mennyt! Eli kyllä mäkin varmaan selviän! :)
      Voi se aluksi tuntua oudolta et porukkaa on noin paljon. Tai sit sitä ei just ees huomaa :D Mut tosiaan, ainakin osaavissa käsissä ollaan! :)

      Poista
  2. Ootan tässä kolmatta (poikaa epäilen) ja la on13.6. Synnytyssuunnitelmia en ole tehnyt nyt, enkä edellisillä kerroilla. Oikeasraan ekassa synnytyksessä mulla oli toiveena saada synnyttäää jakkaralla mutta kätilö ei osannut sitä tekniikkaa, joten se siitä. Toisessa synnytyksessa lääkäri ei muualla olleen hätätilanteen vuoksi ehtinyt laittaa mulle epiduraalia, vaikka sitä vaadin. Ja nyy tän kolmannen haluan synnytyää ilman epiduraalia, koska se vie ulta muistin. Eli ilokaasulla mennään. Väliliha on molemmilla kerroilla leikattu ja varmaan leikataan nyttenki. Ja en mie sitä pahana pidä. Eikä kätilö ole multa sen leikkauksesta mitään kysyny, vaan on leikannu oma-aloitteisesti. Eikä mulla tulis kyllä mieleenkään kieltää leikkaamasta, repeämisistäki on kokemusta.ja ne ne vasta kipeitä on. Paremmin se väliliha paranee kuin spontaanit repeämät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhelimen kosketusnäyttö ja kommentointi on huono yhdistelmä. Kauhiasti kirjotuusvirheitä..

      Poista
    2. kiva kuulla, että muutkin menneet tällä periaatteella ja selvinneet vieläpä hyvin!
      Tsemppiä sulle synnytykseen ilokaasun voimalla! :)

      musta on kuulostanut hassulta kun kuulee et monet haluaa et väliliha repee spontaanisti, kuulostaa jotenkin kammottavalta! :D Mutta muakin kyllä saa leikellä jos se koetaan tarpeelliseksi! Enköhän luota tässä ammattilaisiin. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!