tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kotona viimeinkin.

No nyt ollaan kotona. Vihdoin. Alkoihan toi sairaalassa olo jo kyllästyttää. Kaikenkaikkiaan oltiin osastolla 5 päivää + tämä päivää puolille päivin asti. Muuten varmaan oltaisiin päästy jo vähän aikaisemmin, mutta ensin seurattiin poikien sokeriarvoja ja sitten haluttiin vielä varmistus sille, ettei bilirubiiniarvo olisi liian korkea. 


 No, mutta kaikenkaikkiaan hyvä, että oltiin noinkin pitkään sairaalassa. Ainakin kaikki on nyt pojilla kunnossa :)

Aluksi pojat pääsi meidän kanssa vuodeosastolle. Molempien sokeriarvoissa huomattiin kuitenkin laskua, joten ne meni seurantaan. Lisäksi B-vauva Onni oli vähän laiska syömään ja unohti välillä syömisen yhteydessä hengittää ja menikin välillä vähän harmaaksi. Lastenlääkäri sitten päätti, että Onni hakee vauhtia syömiseen sitten lastenteholta. Vaikka oltiin osattu varautua siihen, että toinen tai molemmat pojista sinne joutuu, tulisi se kuitenkin vähän shokkina. Molemmat kun oli kuitenkin syntyneet yhdeksän pisteen vauvoina. 

Olikin aika kamalaa käydä ensimmäistä kertaa katsomassa Onnia, kun se siellä keskoskaapissa makasi nenämahaletkussa. :'( Tuli itelle tosi tyhmä ja itsekäs olo, että oonko mä nyt pakottanut mun pienen liian ajoissa tähän maailmaan. Jos se ei ole vielä kypsä.. Vähän olo parani kun Onni edistyi niin hyvin, että pääsi jo tavalliseen sänkyyn. Sokereita kuitenkin tarkkailtiin edelleen. Oli myös epäilys infektiosta, johtue lapsiveden aikaisesta menosta. Näin ei sitten kuitenkaan lopulta ollut ja ainoaksi ongelmaksi muodostui ne sokerit. Sunnuntaina Onni sitten viimein pääsi osastolle meidän kanssa.

Tänä kolmena päivänä, joka oltiin sitten vietetty Aarteen kanssa kolmistaan oli Aarteeseen ehtinyt jo saada voimakkaan kiintymyssuhteen. Se on mun pieni. Onniin kiintymyssuhteen luominen oli vaikeampaa, kun ei voinut olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Vieläkin Aarre tuntuu tutummalta ja siitä on ihan jatkuvasti huono omatunto. Onneksi ollaan nyt kotona, niin molempiin poikiin pääsee tutustumaan ajan kanssa. Vaikka kyllähän ne on aika unisia tapauksia molemmat! :D Syö ja nukkuu. Vartti ennen syömistä jaksetaan ehkä seurustella, mutta sekin vähän vaihtelevalla menestyksellä..

Mutta nyt lähipäivät kuluukin tiivisti vauvoihin tutustuessa. On ne vaan niin mielettömän suloisia <3<3

 

 

22 kommenttia:

  1. Ihanat!! :) Paljon onnea teille!

    VastaaPoista
  2. Olen muutaman kuukauden seurannut blogiasi.. kun saimme uutisen omista kaksosista alkoi googletus kaikesta kaksosiin liittyvästä. sieltä myös löytyi tämä sinun blogi! hyviä kirjoituksia olet kirjoittanut, koskettaviakin.. onnea pienistä pojista! meidän kaksosia odotetaan syntyväksi loppuvuodesta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Toivottavasti olet saanut jotain apua blogista. Omana raskausaikana mielessä oli kysymys jos toinenkin! :D

      Onnea sulle kovasti loppuodotukseen! Kohta saat sinäkin pikkuset jo syliin! :) <3

      Poista
  3. Aaaawww <3 niin söpöjä pieniä!! Onneks kaikki nyt hyvin :) onnea vielä <3

    VastaaPoista
  4. Ihanat pojat!<3 mäkin haluan jo!;D

    VastaaPoista
  5. Voi elämä miten söpöt ja suloiset veljekset! <3 Kumpi on kuvissa kumpi? Joko te itse tunnistatte pojat ongelmitta vai meneekö sekaisin? ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo helposti tunnistaa, molemmissa vasemmalla Aarre ja oikealla Onni. :)

      Poista
  6. He ovat äärettömän suloisia :)

    VastaaPoista
  7. Ihania pikkutuhisijoita <3 En malttaisi odottaa omia pikkuisia tähän maailmaan. Yllä kysyttiinkin jo, että tunnistatteko pojat toisistaan vai meneekö sekaisin?
    Supersuloiset pienet. Toivottavasti jaksat jatkaa blogia vauva-arjesta huolimatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritetään ainakin! :) Aika menee onneksi tosi nopeasti, vaikkei aina siltä tunnukkaan. Kohta on sullakin pienet täällä! Jaksamisia sulle odotukseen! :)

      Poista
  8. Voi että on suloiset poitsut. Onneksi olkoon viellä koko perheelle. Mie joka päivä käynyt siun blogia kattelemassa, että millon pääsette kotiin. Mut hyvä juttu että nyt on kaikki hyvin ja olette kotiutuneet. Pääsee vauva-arki alkamaan kunnolla ja saapi rauhassa tutustua nyt molempiin poikiin. Kiva oli lukea tuo siun synnytys stoori, anto itsellekkin rohkeutta että kyllä siitä selviää. Mie oon viellä kotona, meijän poitsu antaa odottaa itseään, tänään tuli 41rv täyteen. Nyt torstaina on sitten se hyvinvointi kontrolli aika äitipolille, että sitten ne kai jotain päätöksiä tulee, joko pääsee sairaalaan vai vieläkö oon juhannuksen tän ison mahan kanssa. Toki onhan täs viel mahdollisuus et käynnistyy itsestään ennen sitä, mut jotenkin en itse usko siihen. Henkalle kans terkkuja!! ja tsemppiä arkeen.
    -Sonja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sonja! Varmasti selviät! Kyllähän se tuntuu kipeeltä ja sattuu, mut jokainen kipuilu ja vihlominen on lähempänä syntymää! Ja sitten helpottaa! :)
      Pidetään peukkuja et juhannusvauva tulee! Saadaan meidän pojille leikkikaveri! Kävelyä, seksiä, saunaa ja siivousta vaan! ;)

      Tsemppiä!! Laita viestiä kun saatte pienen maailmaan! <3

      Poista
    2. Tänään kävin sitten siinä hyvinvointi kontrollissa. Kaikki oli hyvin, kohdunkaula oli hävinnyt ja olin sormelle auki. Tutki tarkotuksella aika rajusti(teki kyllä kipeää), että lähtis jo syntymään.Ihan rupes verta tihkuttamaan.Tänään olin sitten koko päivän liikenteessä, pienistä tuskista huolimatta. Mutta vielä tulin kotiin kypsyttelemään. Jos ei nyt viikonlopun aikaan mitään tapahdu tiistaina klo 8.30 sitten suoraan synnytyssaliin. Syntymäpaino arvio oli 38rv:lla 3100g ja nyt poitsun syntymäpaino arvio 3600g, et on tässä loppuajasta ottanut pienen kasvupyrähdyksen.

      Juhannus vauva olisi kyl kiva ja että syntys itsestään ettei tartteis käynnistellä.Niin on kyllä sitten tosi samanikäiset vauvat, että on sitten tosiaan leikkikaveria.
      Kiitoksia tsemppeistä, mie ilmottelen kun saadaan poitsu maailmaan.

      Aivan mainioita kuvia pojista<3
      -Sonja-

      Poista
    3. Oi! Sehän voi sitten tulla koska vaan! Mä olin kans sormelle auki ja kohdunkaula hävinnyt silloin kun vedet oli mennyt. Nyt siis jännätään! :)
      Mutta hyvänkokoinen pikkunen sieltä tulossa, ei onneksi mikään hurjan iso jättivauva! :D

      Ne on kyllä niin ihania <3

      Poista
  9. Voi hellan lettas miten ihanat pojat :) !!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!