keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kasvatan lasta, ihanaa yksilöä, en massanmukaista sukupuolta.

Mä luen itseni suvaitsevaksi ja erilaisuutta kunnioittavaksi ihmiseksi. Väitän etten ole rasisti tai että omaisin putkinäön, joka suvaitsee vaan yhden mielipiteen. Uskon siihen, että jokainen mielipide on oikea, jos se vaan voidaan perustella hyvin. Vihaan sitä, että ollaan jotain mieltä koska vaan ollaan. Jos mielipide kerrotaan, pitää jokaisen kyetä perustelemaan miksi niin ajatellaan. Ihmisen arvottaminen materian ja ulkonäön mukaan saa karvat nousemaan pystyyn. Raha tai rahattomuus ei automaattisesti tuo onnea, vaan ihminen itse vaikuttaa omaan onnellisuuden asteeseen ja tunteeseen. Kaikkien kanssa ei tule toimeen, eikä voikaan tulla, mutta ketään ei pidä syrjiä mielipiteensä takia. Toisaalta taas ulkoisen habituksen perusteella ei pidä myöskään luoda ensivaikutelmaa tai ennakko-odotusta ihmisestä. Ulkokuori pettää usein, ja sisältä löytyykin ihan toisenlainen ihminen, kuin ennakko-odotus antoi ymmärtää. Vihaan ennakko-odotuksia!!

Näin kasvatan myös lapseni. Erilaisuus on ihanaa. Se, että lapsikin ymmärtää erilaisuuden rikkautena, on meidän kasvatuksessa tavoite. Lapseni ei tule ikinä syrjimään kehitysvammaista, köyhää, lihavaa, lyhyttä, pitkää tai punahiuksista lasta vain siksi, että toinen ei ole hänen peilikuvansa, tai ajattele asioista samalla lailla kuin hän. Ei ainakaan, jos minulla on valta vaikuttaa siihen.  Lapsellani on tottakai oikeus itse valita lapset joiden kanssa hän leikkii, mutta haluan opettaa hänet siihen, ettei ulkoinen erilaisuus tai eroava ideologinen ajatusmaailma tee toisesta välttämättä huonoa leikkikaveria. Erilaisuus saattaa tuoda leikkiin ihan toisenlaista syvyyttä kuin mitä siihen muuten tulisi.

Lapseni leikkii leikkejä. Ei tyttöjen leikkejä, ei poikien leikkejä, eikä tyttöjen tai poikien leluilla. Lapseni leikkii sitä leikkiä, juuri sillä lelulla kuin itse haluaa. Jos hän valitsee leikikseen nukkeleikin ja syöttää nukkeja pinkki tutu päällä, hän saa tehdä sen. Se ei tee hänestä outoa tai mieleltään vääristynyttä, vaan kertoo hänen mielikuvituksestaan. Vanhempana minun velvollisuuteni on kasvattaa lapsestani itsevarma ja oman-arvonsa tunteva. Jotta sitten kun hän ehkä valitsee jonkin yhteiskunnallisesta valtavirrasta eroavan mielenkiinnon kohteen tai tavan toimia, hänellä on eväät puolustaa itseään ja olla ihan juuri sitä mitä on, välittämättä muiden puheista.  Kieltoja perustellaan usein sillä, että muuten lapsi tulee kiusatuksi. Koulumaailma on julma. Kiusatuksi voi tulla ihan mistä syystä vaan, siinä missä sitä erilaista lasta voidaan kiusata hänen erilaisuutensa vuoksi, voidaan yhtälailla massaan uppoavaa lasta kiusata ihan mistä syystä vaan. Aina kiusaaminen ei vaadi edes syytä.

Kotileikki ei ole tyttöjen leikki. Se on leikki, jossa lapsi leikkii arkea. Harjoittelee tärkeitä taitoja, joilla on tai ei ole hyötyä tulevaisuudessa. Meillä ei ole kotitöissä miesten tai naisten töitä, miksi niitä olisi lasten leikeissä? Lapset tulevat saamaan kasvettuaan leikkikeittiön leikkeihinsä, enkä näe sen olevan millään tavalla liian tyttömäinen. Tekeehän meillä isikin ruokaa ja keittiötöitä. 

Lapseni saa käyttää kaikkia värejä vaatteissaan. Ei ole olemassa tyttöjen tai poikien värejä, on vaan värejä. Tummia värejä, kirkkaita värejä, hempeitä värejä. Toiset niistä mielletään enemmän feminiineiksi kuin toiset, mutta lapsen käytössä sillä ei mielestäni ole väliä. Tyttö voi käyttää sinistä ja vihreää ja poika pinkkiä sekä punaista. Mielestäni lapselle tulee antaa mahdollisuus käyttää eri värejä. Ihan kaikkia värejä, eikä täyttää hänen vaatekaappiaan vain yhdellä.  Tutkimusten mukaan yhden ainoan värin käyttäminen lapsella, vaikeuttaa hänen tasa-arvoiseksi aikuiseksi kasvamistaan.  Väri leimaa lapsen helposti tietyntyyliseksi. Vaaleanpunaisella söpösteleväksi, sinisellä rohkeaksi. Haluan lapseni olevan HÄN, ei vaatteiden perusteella arvotettu ja niiden mukaan lokeroitu.

Jos lapseni lempilakanat ovat vaaleanpunaiset Rakkausmuumi-lakanat, saa hän nukkua yönsä niissä. Se että hän tykkää hempeistä vaaleanpunaisista lakanoista ei tee hänestä heikompaa tai huonompaa äijää. Päinvastoin avarakatseisen ja tiedostavan. Hän tietää mitä haluaa ja mistä pitää.

Lapseni ei tarvitse alkaa pelaamaan jääkiekkoa, koska se on poikien laji. Hän saa myös aloittaa tanssin tai baletin, jos se hänestä tuntuu kiinnostavalta. Minä olen vanhempi, joka tukee lastani siinä mitä HÄN haluaa tehdä.

Vanhempi on se, joka asettaa lapset rajat ja säännöt, joiden sisällä lapsi valitsee. Meillä uskotaan kasvatuksessa rajojen ja rakkauden kombinaatioon. Sopivassa suhteessa molempia.  Vanhemman säännöt ovat juuri ne, jotka hän kokee hyviksi ja tarpeellisiksi. Toinen vanhempi ei voi sanoa niiden olevan huonoja tai järjettömiä. Jokainen kuitenkin kasvattaa vain sitä omaa lastaan. Ei naapurin tai sukulaisen.
Minulla on kaksi ihanaa, täydellistä ja kaunista pientä poikaa. He saavat itkeä jos heitä itkettää. Nauraa jos heitä naurattaa. Kertoa päivästä niin että heitä kuunnellaan. Tehdä valintoja niin että heitä tuetaan. Turvata vanhempiin joka hetkessä kun pelottaa. 

Se, että lapsesta kasvaa tasapainoinen, toisia-ajatteleva, rehellinen ja empaattinen ihminen on monen asian summa. Paitsi kasvatus, myös vertaissuhteet vaikuttavat valtavasti siihen, millainen lapsesta kasvaa. Siksi koenkin, että hyvän kasvatuksen vastapainona, lapsi tarvitsee myös hyvät vertaiset. Eli ”kunnolliset” ystävät. Niin raa’alta kuin se kuulostaakin, minusta vanhempi päättää kenen kanssa lapsi viettää aikaa. Piste. Sitä ei päätetä ulkonäöllisten syiden, taloudellisten tai edes ideologisten aatteiden perusteella , vaan puhtaasti toiminnan. Jos koen, ettei toisen lapsen seura ole hyväksi omalle lapselleni, on minulla oikeus ja velvollisuus kieltää lastani viettämästä aikaa tämän lapsen kanssa. Näin sanottuna kuulostaa aika kamalalta, mutta olen mielummin kamala, jos sillä voin estää lastani myöhemmin joutumasta huonoihin piireihin.
Kasvatuksella haluan tukea lasteni kasvua itseajatteleviksi ja suvaitsevaisiksi ihmisiksi.  Haluan että he ensisijaisesti ovat yksilöitä, heitä itsiään eikä poikia, kaksosia tai miehiä. Heillä on oikeus tehdä niitä asioita, pukeutua sen värisiin vaatteisiin ja leikkiä niitä leikkejä juuri sen sukupuolisen lapsen kanssa kuin ITSE haluavat.

Vaikka lapseni ovat sukupuoleltaan poikia, ei heidän tarvitse upota mihinkään lokeroon ja toimia sen lokeron sääntöjen mukaan. Mies ei muka puhu, pussaa eikä näytä tunteita. Lasteni pitää pystyä puhuamaan vanhemmilleen kaikesta. Osata kertoa milloin suututtaa, miksi ja mikä sen aiheuttaa. Kertoa ihanista hetkistään, avautua ja luottaa. Osata sanoa anteeksi, kiitos ja rakastan sinua. Lapseni, sukupuolestaan huolimatta, ei pidä joutua turruttamaan tunteitaan vain koska se ei jollekin sukupuolelle ole ominaista.

Vielä vuosia me vanhempina päätämme ison osan lastemme asioista ja tekemisistä. Ja niin sen kuuluukin mennä. Lapsen pitää kuitenkin myös saada itse vaikuttaa häntä koskeviin asioihin, sen verran kun se hänen ikäkaudelleen on mahdollista.  Vanhempi opettaa lapselle neuvottelua, keskusteluja ja kompromisseja.  Jos lapselleni tulee valtaisa Hello Kitty-kuume jossain vaiheessa, koen että vanhempana minulla on oikeus kieltää lasta päällystämästä itseään ja huonettaan Hello Kittyyn. Sillä en mielestäni rajoita lasta, vaan opetan hänelle kohtuutta. Ei ole tervettä hurahtaa täysillä ja totaalisesti vain yhtään asiaan, vaan oppia tykkäämään monesta. Ei mielenkiintoa tarvitse rajata vain yhteen piirroshahmoon vaan niitäkin voi fanittaa useampia.  Lapselle voidaan hankkia vaikka hello kitty yöpuku, mutta häntä ei tarvitse kuorruttaa pelkällä hahmolla päästä varpaisiin. Minä vanhempana annan siis lapselle rajat joissa hän valitsee itselleen mieluisimman vaihtoehdon.

Tällä hetkellä tuntuu vallitsevan se ajatus, että jokainen poikalapsi tulee kiinnostumaan Disney Pixarin Carsista ja Lentskareista ja tyttö Hello Kittystä. Ei ole vaihtoehtoa, ettei niistä kiinnostuta missään vaiheessa. Miksei? Eiväthän aikuisetkaan aina kiinnostu yhdestä ja samasta asiasta muiden kanssa. Lapsi voi tykästyä Chuggingtoniin, Muumeihin tai vaikka Lohikäärmeratsastajiin. Ei se, että jotkut tykkäävät CARSista tai Kittyista tarkoita että kaikki automaattisesti pitävät. Vanhempana haluan tarjota lapselleni vaihtoehtoja, enkä olettaa hänen tykkäävän vain siitä yhdestä, vain koska toisetkin pitävät. 

Sukupuoli on mielestäni tärkeä asia, siksi en koekaan olevani täysin sukupuolineutraalisuuden kannattaja. Haluan lasteni tietävän heidän olevan sukupuoleltaan poikia. MUTTA sukupuoli ja poikana olo eivät saa määrittää sitä, millaisista asioista he saavat kiinnostua tai millaisia he ovat. Pojilta monesti hyväksytään koulumaailmassa enemmän huonoa käytöstä kuin tytöiltä. Poikia pidetään matematiikassa tyttöjä parempina ja tyttöjä kielissä. Nämä ennakkoluulot ja –käsitykset haluaisin kitkeä kasvatuksestamme kokonaan pois. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että sukupuoliroolit käännettäisiin päinvastaisiksi, vaan siitä, että pojille mahdollistetaan erilaisia toimintatapoja ja asioita OMAN mielenkiinnon mukaan.

Mitä ajatuksia teksti teissä herätti? Onko teillä tytöillä tyttöjen vaatteet ja pojille poikien leikit, vai meneekö roolitukset sekaisin? 

MITÄ MIELTÄ SINÄ OLET SUKUPUOLISENSITIIVISESTÄ KASVATUKSESTA? 


51 kommenttia:

  1. Odotinkin, että missä vaiheessa tulee se vaaleanpunainen muumilakana :D heh! mut hyvä teksti!

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus! Meillä on tyttö-poika-kaksoset, ja huomaan näiden asioiden toteutuvan lasten elämässä niin hyvässä kuin pahassakin. Hyvässä siinä, että lapset ovat aina saaneet lahjaksi ihan kaikenlaisia leluja traktoreista keijuihin ja siksipä heillä on ollutkin aina mahdollisuus leikkiä ihan sellaisilla leluilla kuin haluavat. Usein kun huomaa, että esim. perheissä, joissa on vaikkapa vain tyttöjä, lelumaailma on lähinnä pinkkiä höttöä. Toisaalta kuitenkin muut aikuiset (valitettavasti joskus jopa lasten omat isovanhemmatkin) lokeroivat lapsia heidän sukupuoliensa mukaan. Tyttö on kuulemma tällainen ja tällainen johtuen sukupuolestaan ja poika on sellainen ja sellainen, koska on poika. Tai sitten vastaavasti kauhistellaan, kun tyttö on vauhdikas ja ketterä ja poika on hiljainen ja varovainen, kun pitäisi kuulemma olla toisin päin. Ja sitten ne lahjaksi saadut vaatteet ovat aina vaaleanpunaisia ja sinisia. Ahdistavaa. Luulen, että sivullisilla on usein jonkinlainen tarve vertailla kaksosia keskenään, ja lokerointi sukupuolen mukaan on kai sitten olevinaan niin helppoa. Itse pitäisin kuitenkin tärkeämpänä tutustumista lapsen omaan luonteeseen ja kiinnostuksenkohteisiin ilman mitään sukupuolen tai minkään muunkaan mukaisia ennakko-odotuksia. En halua ajatella, että lapseni on tietylainen, on kiinnostunut tietyistä asioista tai leikkii mielellään tietyillä leluilla, koska on tyttö/poika, vaan koska hän on nyt vain sellainen kuin on. Oma itsensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä rikkaus perheissä jossa on kumpaakin sukupuolta! Lapset leikkii yhdessä molempien haluamia leikkejä, joten monipuolisuuttakin tulee varmasti paljon!
      Oon myös huomannut, että kaksosia tunnutaan haluavan lokeroida vielä enemmän kuin yksittäin syntyneitä.. Eroja oikein etsitään!

      Samaa mieltä! Kiitos paljon hyvästä kommentista! :)

      Poista
  3. Todella hyvä postaus! Hyvin kirjoitettu, paljon asiaa. Taidan olla kaikessa sun kanssa samaa mieltä!
    Olivia leikkii niin autoilla kuin poneilla. On sinisiä ja vihreitä housuja, toki paljon vaaleanpunaisiakin sävyjä, joita tuntuu olevan aina eniten päällä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ihana <3
      Ihanaa että Olivialla on autojakin!
      Ja vaaleanpunainen on ihana <3 Varaan omallekin tytölle tulisi helposti ostettua reilusti vaaleanpunaista! Onhan se vaan niin söpö! :DD

      Poista
    2. On autoja! :) se leikkii niillä todella mieluusti ja ääntelee trinntrinnn samalla :)

      Poista
  4. Todella viisaita sanoja!

    VastaaPoista
  5. Kirjoitit tosi viisaasti ja hyvin, hyvin perusteltu ja selitetty. Oon kovin samaa mieltä. :) Myös ammatilliset tuntosarvet heilui täällä innoissaan, kun joku puhuu kotileikin ja hoivaleikin tärkeydestä/sopivuudesta kaikille lapsille.

    - tyttöank

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana tyttöankka! <3
      Toivottavasti pojatkin kiinnostuu kotileikistä! :D

      Poista
  6. Meillä ei kanskaa oo vaatteet pelkästään vaaleenpunasta. Leikkii niin autoilla, kuin nukeillakin. Lempparileluja onkin tällähetkellä autot ja junat. :D

    VastaaPoista
  7. Mulla on poika, jolla on siniset vaatteet ja cars-hahmon martti kädessä. Tykkään myös korostaa, että mulla on poika. Punaisia vaatteita ja asusteita löytyy mutta en haluais lastasi puhuteltavan tytöksi siksi että mun on pakko pukea hänet punaiseen haalariin...

    Itse tykkään, että sukupuolet on eroteltu mutta vaateostoksilla se rasittaa. Tytöille on puoli kauppaa ja pojille hylly ja kaks rekkiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sun ongelma on toi poikana olon korostaminen. Kaupassa on vaatetta vaikka kuinka, think outside of the box, ei se jako mene niin että siniset poikien vaatteita, kaikki muu tyttöjen! :D sama kuin pelkät vaaleanpunaiset olisi vaan tytöille ja muut pojille!!!

      Poista
    2. Mä en ole yhtään yllättyny et ano tarttui tähän =D mä en keltaista hello kittyä enkä vihreitä leggareita viitsis pojalle pukea! Samahan tää vaateasia on kaikkialla. Avaa mikä kuvasto tahansa on naisille vaatteita se 100 sivua ja miehille 11sivua.

      Enkä mä mielestäni sanonu et kaiken pitää olla sinistä =D mutta, jos mä vaatteita etin niin en mä niitä tyttöjen puolelta osta!

      Poista
    3. ymmärrän siunkin pointin, mut mun on pakko sanoa, että vaikka meidän lapsilla on punaiset vk-haalarit, ei heitä ole kuin kertaalleen luultu niissä tytöiksi. Enkä mä toisaalta sanoisi niinkään, että mun on pakko pukea pojat punaiseen korostaakseni sitä että heidät voi pukea siihinkin. Punaiset haalarit vaan oli kivat, enkä nää eroa miksi ne olisi sinistä paremmat tai huonommat. Ehkä se on se vaihtelu mikä siinä enempi merkkaa..

      Ja meiltä löytyy myös vihreät legginsit, jotka on myöskin mun mielestä tosi kivat pojille. :D

      Toi on kyllä totta että miesten ja poikien vaatteita löytyy kuvastoista enemmän. Mutta ehkä se johtuu vaan siitä, että tytöille ja naisille on monipuolisempia vaatekappaleita tarjolla. Ei mun mielestä silti se tarkoita sitä, ettei tyttöjen osaston vaatteita voisi ollenkaa katsoa.. Monet vaatteet sielläkin kun on kuitenkin aika neutraaleja. Ja toisinpäin. Siksi mä vähän kritisoin sitä, että lastenosastot on jaettu. Eikö voisi olla yksi iso lastenosasto jossa kaikki vaatteet olisi sekaisin? Vaikka sitten värien mukaan jaettu, eikä sukupuolen :))

      Ja anon kanssa oon samaa mieltä tuosta värien jaottelusta. Ei mitään väriä ole tehty vaan tietylle sukupuolelle. :)

      Poista
    4. Tässä Nellin tekstissä on mielestäni juurikin tuo pointti, että hänellä ei ole tarvetta korostaa lastensa olevan poikia. Niinkuin nyt Tutipuulla on. Mutta jokainen tyylillään. Mulla on tyttö jota aika usein luullaan pojaksi. Varmaan juuri siksi etten osaa häntä vaaleanpunaisiin hörhelöihin pukea. Silti se ei mielestäni vähennä hänen tyttömäisyyttään millään lailla. Jos hän joku päivä tahtoo sen hellokitty-paidan, todennäköisesti hän sen saa mutta siihen asti vaatteet, lelut ym edustakoot sitä että hän on lapsi eikä mikään prinsessa. 😊 Minna

      Poista
    5. Totta Minna! :) Mä en tiedä miten itse pukisin mahdollisen tyttöni, mutta koska vaaleanpunainen hattara ja hörhelö ei ole yhtään mua, tuskin osaisin niitä lapsellekaan laittaa. Enkä ehkä haluaisikaan.

      Poista
  8. Mä olin muutama kuukausi sitten luennolla jossa käsiteltiin tätä aihetta, mielenkiintoinen oli ! :) hyvin kirjoitettu ja olen kyllä kanssasi samaa mieltä ja samalla tavalla aion meidän neidin kasvattaa, jos hän haluaa leikkiä autoilla niim sitten hän saa ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti oli! Tää aihe tuntuu olevan aika pinnalla nykyään!
      Niimpä!

      Poista
  9. Hyvä teksti :) Oon täysin samaa mieltä!

    VastaaPoista
  10. Hyvin kirjoitettu!

    ..Mukava blogi sinulla, liityin lukijaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla!
      TUlenkin vastavierailulle!! :)

      Poista
  11. Todella hyvä ja mielenkiintoinen postaus, kiitos siitä :). Monessa asiassa olen kanssasi samaa mieltä. t. Heidi

    VastaaPoista
  12. hyvä teksti ja totta mut ihan ku lukis kiljuvaa pikkunälkää.. otsikkokin melkein sama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä sattui.. En Demin blogia seuraile säännöllisesti, joten oli jäänyt näkemättä. KIva kun vinkkasit! :)

      Poista
  13. mun mielestä maailmassa saa olla poikien ja tyttöjen juttuja. Tietenkin on hienoa antaa lapsen itse valita mutta kyllä mun mielestä olis hassua jos mies haluais alkaa käyttää mun hajuvettä.. Nainen ja mies vaan on eriasia ja sillä on tässä maailmankaikkeudessa tarkoituksensa että on olemassa kahts eri sukupuolta. Suvaitsevaisuus on se avainsana joka pitäisi jokaisen ihmisen kaaliin kaivertaa. Trendi tuntuu olevan tuo sukupuolettomien olentojen kasvatus..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin saakin!
      En tosin ymmärrä miten hajuvesi nyt millään tavalla liittyy tähän, sehän kuitenkin valitaan aika vahvasti mieltymysten mukaan :D
      Suvaitsevaisuus tässä munkin tekstissä on se pointti. JOkainen saa olla sellainen kuin haluaa ja tykätä niistä asioista kuin tykkää, ilman että kukaan alkaa sanelemaan mitä hänen sukupuolensa perusteella pitäisi olla :)

      Enkä kannata sukupuolettomuutta vain neutraalisuutta.

      Poista
  14. Upeaa!! Mun rakkaus aun blogiin vaan syvenee! Ihana lukea kunnolla perusteltuja mielipidepostauksia! Liikaa on niitä postauksia muilla bloggaajilla että olen tätä mieltä koska vaan olen! Lisäksi tykkään sun tyylistä kirjottaa. Se ei ole paasausta vaan perustuu faktoihin! Kiitos! Tekstistä näkyy että sulla on yliopistotausta. Selkeää ja sujuvaa. Ihan huippua!!

    Meillä molempien tyttöjen kaapit on täynnä pinkkiä, ja vasta nyt tajusin millaisen kuvan se antaa lapsistani muille! Apua :D nyt lisää väriä kaappiin ja monipuolisuutta leluihin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi punastun! :DD Ihana kuulla että tykkäsit, paljon rohkeammin uskaltaa taas jatkossa tehdä mielipidepostauksia! :)

      Ja älä nyt koko kaappia uudista! Pinkki on ihanaa! :D

      Poista
  15. Tämä aihe on ollut viime aikoina paljon esillä. Minusta tuntuu hassulta, että sukupuolisensitiivisyydestä puhutaan kuin se olisi jotenkin normaalista poikkeava kasvatustyyli. Olen aina pitänyt normaalina että tyttö on tyttö, poika on poika ja maailma on heille täysin avoin niin värien, leikkien kuin ammattienkin suhteen. Näin minut kasvatettiin ja näin aion omat lapseni kasvattaa.

    Tämä ei siis ole mitenkään hyökkäys tekstiäsi tai sukupuolisensitiivisyyttä vastaan. Hyvin asiasta kirjoitat.

    T. Fyysikko-äiti, jonka aviomies on tanssija :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, toisaaltahan nämä on ihan itsestään selviä asioita.. Silti näitäkin kommentteja lukiessa huomaa, ettei se ole kaikille ihan itsestään selvää, että kaikki värit on tarkoitettu kaikille ja kaikki lapset saavat leikkiä kaikilla leluilla :D

      Poista
  16. Kiva postaus ja aika samoilla linjoilla itsekin! :) Meillä poika leikkii pääsääntöisesti autoilla, mutta myös esim. keittiöleikkejä ja nukella. Nyt varsinkin kaksosten syntymän jälkeen on alkanut kantaa nukkea ja pehmoja ja "syöttää" niitä. 2-vuotis neuvolassakin nappasi ensimmäiseksi lattialta nuken ja tuttipullon ja alkoi syöttämään vauvaa. Ai miten niin lapset matkivat vanhempiaan?! Että mitä meillä kotona nykyään aika paljon tehdään! ;) Mutta tästähän sen myös näkee, että lapsi seuraa vanhemman esimerkkiä ja tekemisiä.

    Tosta ajattelutavasta en myöskään pidä että poikien pitäisi olla tietynlaisia ja tyttöjen tietynlaisia, jokainen on oma yksilönsä ja jokaisella on omat luonteenpiirteensä ja kiinnostuksen kohteensa. Vanhempana minun pitää tukea jokaisen yksilöllisyyttä. Etenkin kaksosten kohdalla tämä unohtuu monelta. Usein ajatellaan, että kaksosten pitäisi olla samanlaisia ja kiinnostuneita samoista asioista.

    Toinen asia joka tullut vastaan on, että jotkut ajattelevat, että poikia ei (sitten isompana) tarvitse osallistuttaa esim kotitöihin samalla tavoin kuin tyttöjä. Itse ainakin aion vaatia samalla tavalla esim huoneen siivousta niin tytöiltä kuin pojaltamme, kaikki joutuvat samalla tavalla viemään likaiset sukkansa pyykkikoriin ja osallistumaan pieniin kotitöihin, mitä nyt lapselta voi tietyssä iässä edellyttää. Koen lasten tasavertaisen kohtelun myös perheen sisällä tärkeäksi, kaikilla on oltava samat oikeudet ja velvoitteet olivatpa he tyttöjä tai poikia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täysin samaa mieltä kanssasi! Meillä kotona oli aina tyttöjen ja poikien työt, pikkuveli säästyi aina kotitöiltä sillä syyllä että on poika.. Ei tule tapahtumaan meillä! Toivottavasti! :D

      Esimerkin voima on kyllä ihan valtava!

      Poista
  17. Komppaan Nelli sua, jälleen kerran. Meillä Iidan suosikkilelut ovat autot ja mopot. Nyt kaksivuotiaana nuketkin kiinnostavat ja kotileikit. Mutta ne mopot, ne on parhaat, niin sisällä kuin ulkonakin. Kieltämättä rasittaa, että lapset sukupuolitetaan pukeutumisen värien mukaan, mutta puistossa sitä tekee itsekin. "Odota, anna pojan laskea ensin" Hah, kompastuu omaan ansaan kun päättelee vaatteista ja ulkonäöstä sukupuolen.

    Mun mielestä on ihanaa, että lapset kasvatetaan kaikkien värien ja asioiden maailmaan. Ei vain niinhin perinteisiin tyttö-poika-juttuihin. Meillä tyttöjen vaatekaapista löytyy niitä äidin suosikkeja (ja 2v:n omat suosikkivärit). Musta on hyvä, ettei lapsi opi vuoraamaan itseään hellokittyllä tai angry birdsillä. Meillä on muutama hello kitty vaate, mutta ne ovat VAIN kissavaatteita. :)
    Aikuiset asettavat rajat, lapsi valitsee rajojen sisältä. Kuten sanoit. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanaa Iidaa!
      Joo, sorrun itsekin tohon samaan.. Mutta tuntuu jotenkin hassulta sanoa "anna lapsen laskea ensin" :D varmaan olisi hiomisen varaa omissakin asenteissa! :D

      Poista
  18. Mutta et sinä voi päättää lasten kavereita. Jos lapsella ei ole parhaita mahdollisia sosiaalisia taitoja, eikä hänellä ole paljoa kavereita, mutta tiedät etteivät he ole ehkä parasta seuraa, kiellätkö lapselta kaverit? Onko parempi että lapsella ei ole sosiaalisia kontakteja oman ikäisiinsä?

    Ja mitä pahaa siinä on että tiettynä aikana kiinnostaa vain Cars tai Hello Kitty? Aikansa kutakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no en. Mutta mä voin omalla kasvatuksella edesauttaa lapseani sosiaalistumaan. Monien tutkimusten mukaan kun vanhempien sosiaalisuus kun vaikuttaa myös lapsen sosiaalisuuteen. Ja vaikka mä en voi valita kenen kanssa lapsi viettää aikaa, voin valita sen kenen kanssa hän ei vietä. Mielummin ei kavereita, kuin kavereita jotka ovat huonoa seuraa. Ja lapsillani tulee aina olemaan sosiaalisia kontakteja omanikäisiinsä, onhan meillä kuitenkin kaksi lasta ja ystäviltä löytyy samanikäisiä. JOten en näe tuota ongelmana :)

      Ei siinä pahaa olekaan että se kiinnostaa. Mutta se kiinnostus ei mun mielestä saisi olla koko elämä. :)

      Poista
  19. Ihana teksti <3 Näin viiden lapsen äitinä voi tosin todeta, että kaikki ei mene elämässä (eikä lapsenkasvatuksessa) niinkuin suunittelee. Ympäröivä yhteiskunta on niin voimakas kasvattaja että kaikkeen me vanhemmat emme voi vaikuttaa. Muistan opiskeluajoilta kirjan (olikohan nimeltään siinäpä vasta kiltti tyttö), jossa psykologivanhemmat yrittivät kasvattaa tytärtään hyvin sukupuolineutraalisti. Kitja loppui jotenkin siihen tyyliin, että tyttö oli tokaissut äidilleen, että miksi käyt töissä kun äitien paikka olisi kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tosiaan! :D Se ehkä eniten pelottaakin, että hyvästä kasvatuksesta huolimatta, kaverit ja yhteiskunta vaikuttaa lapseen niin paljon, että metsään voi mennä silti! :/

      Meillä oli toi sama tenttikirja kans! Eikö siinä ollut just se ajatus, että vertaiset ja yhteiskunta vaikuttaa lapseen niin voimakkaasti, että kasvatuksella on vain pieni vaikutus niihin verrattuna?

      Poista
    2. Hei! Mahtava ja ajankohtainen teksti! Näin vastavalmistunutta ammattikasvattajaa ilahdutti! :) Onneksi yhteiskunnassakin vähitellen heräillään sukupuolisensitiivisempään kasvatukseen ja esimerkiksi uuteen valtakunnalliseen esiopetuksen opetussuunnitelmaan kirjataan pyrkimys sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta! Kyllä yhteiskuntakin muuttuu kun sitä muutetaan! Käyppäs facebookissa
      katsomassa semmosta sivustoa kuin tasa-arvoinen kohtaaminen päikodissa! :)

      Poista
  20. Hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus!

    Hyvin samoilla linjoilla mennään täälläkin. Lapset ovat ennen kaikkia lapsia eikä tyttöjä tai poikia. Itse pidän kuitenkin tärkeänä myös samaa sukupuolta olevan mallia lapsen elämässä. Vaikka lasta ei lokeroidakaan vain toiseen sukupuoleen ei se poista esimerkiksi miehen mallia pojan elämässä. Useat tutkimustulokset puoltavat nimittäin tätäkin puolta. Vaikka miehiä on nykyään paljon kasvatusalalla, on ala edelleen naisvaltainen. Varsinkin alle kouluikäisten ryhmissä miehet ovat harvinaisuus, minkä vuoksi poikien mieskontaktit voivat olla todella vähäisiä. Tämä tietenkin pätee myös tyttöihin samoissa ryhmissä. Kun ryhmät ovat pullollaan vain tätejä, on hoivasuhde yleensä erilainen mitä se olisi miehen ja lapsen välillä.

    Ja niin kuin aiemminkin kommentit ovat antaneet ymmärtää; yhteiskunnalla on valtava vaikutus lapseen. Vaikka itse yrittäisi kasvattaa llapsesta yksilöä, on kouluissakin edelleen niitä kasvatusalan ammattilaisia jotka lokeroivat lapsia poikiin ja tyttöihin. Törmäsimpäs viime vuonna luokkahuoneessa, jossa lasten penkit olivat sinisiä tai punaisia lapsen sukupuolen mukaan. Ja kyseessä oli vielä vasta uudistettu koulu, joka painotti samanaikaisopetusta. Sai hieman karvat nousemaan pystyyn.

    Vertaissuhteet ovat lapsen kehityksessä tärkeässä asemassa. Mielestäni aikuinen voi kuitenkin vain ohjata lapsen kaverisuhteita oikeaan suuntaan esimerkiksi harrastuksiin viemällä tai asumalla hyvällä asuinalueella (ja kyllä. Niin vanhanaikaiselta kuin tuo kuulostaakin. Huonoilla asuinalueilla asuu yleensä myös enemmän huonotapaisempia lapsia kuin hyvilllä asuinalueilla, mikä näkyy myös alueiden kouluissa.) Lapsi tekee kuitenkin loppupeleissä itse valinnan kaverisuhteiden suhteen, mikä korostuu etenkin teini-ikäisten keskuudessa. 5 - vuotiaalta toisen lapsen huono seura voidaan kieltää. Sama voi olla hieman vaikeampaa 15-vuotiaan kanssa. Heillä kun yleensä on jo muutenkin enemmän vapauksia.

    VastaaPoista
  21. hyviö ajatuksia :) itselläni ei ole vielä lapsia joten en ole juurikaan asiaa pohdiskellut. Tuntuu että pojat vaan on luonnostaan niin poikia ja tytöt tyttöjä. Serkkupoika sai juuri mun omia vanhoja leluja, barbeja ja muita leikkeihinsä, niin niin oli niilläkin sotaleikit meneillään kun kylässä kävin. Babyborn oli saanut komeat sotamaalaukset ja kaikilta barbeilta oli lähtenyt hiukset päästä xD mutta kai se on pääasia että lapsi oppii hyväksymään myös ihmiset jotka ovat erilaisia kuin itse :) niin ja pitää kertoa vielä miten ylpeä olin serkustani jonka paras ystävä 4v. on tummaihoinen. Kysyin tietääkö serkkuni myös 4v. mistä se johtuu että toisen iho on vaslea, toisen tumma ja mistä johtuu että Viljamin iho on tumma, serkkuni vastasi ettei hän ole pistänyt merkille. Seuraavan kerran kun näin serkkuni hän tuli innoissaan kertomaan että nyt oli hoksannut viljamin ihonvärin joka on hänenmielestään tosi hieno <3

    VastaaPoista
  22. Vastavierailulla. Tähän bloggaukseen oli tullut mukavasti myös ymmärtäväisiä kommentteja. :) Ueimmiten ainakin minä kohtaan vain vastustusta ja tahallaan väärin ymmärtämistä. Ei olla avoimia kuuntelemaan oikeasti sitä, miksi tämä asia on tärkeä tai mitä se ihan oikeasti tarkoittaa.

    Jos käy, niin linkkaan tähän myös pari omaa tekstiäni aiheesta. Ajattelen asiasta aika pitkälti samalla tavalla. Ehkä siksi, että minä en koskaan mahtunut siihen lokeroon, jota minulle koitettiin tarjota. Enkä mahdu siihen vieläkään. En suoraan sanottuna ymmärrä miksi ihmisiä pitäisi lokeroida.

    http://elinalappalainen.blogspot.fi/2014/02/ymparisto-maarittaa-sukupuolirooleja.html
    http://elinalappalainen.blogspot.fi/2013/12/sateenkaaren-vareill-sukupuolettomaksi.html
    http://elinalappalainen.blogspot.fi/2013/12/pinkki-tulisiko-sita-valttaa.html

    Sukupuoli-hakusanalla löytyy muutakin pohdintaani aiheeseen liittyen.
    http://elinalappalainen.blogspot.fi/search/label/Sukupuoli

    VastaaPoista
  23. aaaivan mahtava kirjoitus! allekirjoitan kaiken <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!