torstai 5. maaliskuuta 2015

Hyvästit tutille !

Pojat 10 pvä


POjat 2vko
Meidän pojat on syöneet tuttia ihan pienestä saakkaa. Mä en usko tutittomuuden olevan edes mahdollista kahden vauvan kanssa, ellei sitten omaa jotain mahtavia itkunsietokykyjä.. Meillä niitä ei ollut, joten tutti kyllä pelasti meidät monilta tilanteilta!

Ensimmäisen kerran tutista vierottautumista suunniteltiin poikien täyttäessä vuoden. Silloin ei kuitenkaan raaskittu, tutti oli niin kovin tärkeä osa nukahtamista ja se pelasta monelta harmilta. Tutin avulla myös autolla matkustaminen sujui helpommin ja sillä sai pelastettua tilanteet, kun kiukku tuli molemmille lapsille samaan aikaan. Osittain tutti on pysynyt meillä tähän saakka osittain poikien takia, osittain ihan täysin itsekkäistä syistä. Tutti on taannut meillä tähän asti helpomman arjen. 

Pojat 13kk


Viime kuukausina tutti on näytellyt koko ajan vaan isompaa osaa. Erityisesti toiselle pojistamme tutti niin kovin rakas ja se suussa oltaisiin koko ajan. Viikko sitten päätin, että tuttia käytetään jatkossa vain ja ainoastaan päivä- ja yöunilla ja ihan pikkuhetki päiväunien jälkeen. Muuten tutti pysyy poissa ja lohtu haetaan sylistä tai nunnusta tai sitten vaan huudetaan. Pari päivää meillä meni aikalailla päin seiniä. Pojat kapinoivat ja karjuivat tuttikaapin edessä käsi ojossa. Mä meinasin luovuttaa monta kertaa, mutta pidin pääni. Ei tuttia. Selitin itkeville taaperoille, ettei tuttia syödä kuin päiväunilla. Hyvin saatiin harmit laantumaan ihan vaan sylillä. Tosin, se vaati sen, ettei kotona voinut tehdä oikein muuta kuin olla poikien kanssa, sillä lähes koko ajan sylissä oli ainakin yksi poika. Mutta se olikin tiedossa.

Viimeiset pari päivää on mennyt helposti. Harmeja tulee, mutta tuntuu ettei niitä tule läheskään niin usein kuin silloin kun tuttia vielä syötiin harmeihinkin. Lisääkö tutin syöminen myös sen käyttöä? :D Onhan se tietysti helpompi laittaa tutti suuhun ja hiljentää huuto, kuin kuunnella itkua ja kokata lapsi sylissä. Tosin, nyt kun tutti ei olekaan apuna rauhoittamassa itkua, huomaan poikien rauhoittuvan myös sylissä nopeammin. Paljon useammin myös nyt sanoitan pojille kiukkutilanteita, "sinua harmittaa, äiti tietää, mutta se menee kohta ohi. Luetaanko muumikirjaa/katsotaanko muumeja/ rakennetaanko junarata?". Syli onneksi on se tehokkain apu, ja jos sekään ei auta, onkai vaan annettava kiukuta? 

Rasmus 1v 6kk


Tutti on siis selvästi ollut päivissä vain tapa, jota todellisuudessa ei edes tarvita, ja jonka käyttö on vienyt tilaa siltä niin kovin tärkeältä, tunteiden sanoittamiselta. Päätettiinkin jokunen päivä sitten, että nyt on hyvä aika lopettaa tutin käyttö myös öisin. Molemmat pojat ovat terveitä, me vanhemmat ollaan terveitä ja isi on kolme päivää vapaalla. Kolmen päivän ajan, käytössä on siis kaksi syliä joista hakea lohtua. Tänään päiväunien jälkeen, me kerätään poikien kanssa kaikki tutit pussiin ja viedään ne yhdessä lelukaupan tädille. Kumpikin poika saa sitten palkkioksi uuden isojen poikien lelun. Jo ennen päiväunia juteltiin poikien kanssa tuttien viemisestä, kerroin useasti kuinka tuteilla sanotaan päiväunien jälkeen heihei, eikä niitä sitten enää tarvita. Vaikea sanoa, mitä mieltä pojat asiasta oli, sillä kommentit olivat vaan "ishi brryyy ishi brryy.."

Eniten jännittää se, kuinka illalla rauhoitutaan nukkumaan. Onneksi nunnut on pojille myös lähes yhtä tärkeät nukahtamisessa kuin tutit, eivätkä ne ole lähdössä vielä vuosiin minnekään! 

Kuinka teillä muilla on sujunut tuteista luopuminen? Kapinoiko taapero? Entä te kaksosten vanhemmat? Miten sujui? Nyt kaivataan tsemppausta! :D

23 kommenttia:

  1. Eiköhän se hyvin suju kun päiväkäytöstä olette ensin luopuneet, teitä on siellä sopivasti kaksi rauhoittelemassa! Täällä tutti jäi pois jo ennen joulua saman ikäiseltä kuin teidän pojat, koskaan se ei erityisen tärkeä ollut, mutta kuitenkin nukahtamiseen vaikutti suuresti. Ensimmäisenä iltana sen perään kyseltiin kovasti, poika etsi sängyn läpi jos jostain vielä löytyisi lutkutin. Isimies sai kuitenkin rauhoteltua niin että hän nukkui koko yön sillä normaalilla meidän väliin tulon herätyksellä. Seuraavana päivänä päikkäreille nukahtaminen kesti normia kauemmin mutta jo illalla alkoi riittää selitys että tuttia ei enää ole. Kolmantena päivänä alkoi jo selvästi helpottaa ja riitti kun selitti saman asian uudestaan.
    Vähän jännitti miten hän suhtautuisi kun vähän nuoremmalla kaverilla oli tutti myös päivisin käytössä mutta muutaman kerran se eksyi suuhun, mutta antoi sen pois ilman kiukkuja. Nykyään hän vain tarjoaa tutin takaisin kaverille ilman että laittaisi omaan suuhun ollenkaan. Luulen että meillä helpotti tutin jättämistä unirätti ja herra hakkaraisen pehmolelu joista on tullut entistä tärkeämpiä nyt kun tuttia ei enää ole :)

    VastaaPoista
  2. Meillä just n. 3kk sitten vieroitettua tutista 1v ja 8kk iässä. Tutti oli sellaset 2kk pelkkä unitutti ja kun lapsi oli nukahtanut niin sitten oli itse sylkäissyt sen pois. Mutta sitten se vieroitus alku meni loistavasti n. 3päivää kunnes aina nukkumaan mennessä alkoi "mennään etsimään tutti" "missä tutti" ja joka kerta piti selittää ettei tuttia ole ja nyt nukkumaan. Toki nukahtamiseen meni pitempi aika ja yölläkin huudettiin muttei sitä kestänyt kun max 4päivää. Nyt tutti on muisto ja olen tyytyväinen itseeni ja lapseen :)

    VastaaPoista
  3. Multa ei vielä löydy kokemusta tutista luopumisesta, kun tytöillä se on vielä niin tärkeässä osassa. Esikoinen taas ei koskaan ole syönyt tuttia, joten vieroitusta ei ole tarvinnut tehdä. Hänelle tutti ei vaan koskaan kelvannut. Tytöille työnsin kyllä tutit suuhun heti synnäriltä kotiin päästyä, ajattelin, että oikeasti "haluan" opettaa heidän syömään tuttia, koska uskon (ja nyt kokemuksen myötä voin sanoa) sen helpottavan monessa tilanteessa. Tytöt ovat kohta vuoden ja olen alkanut vähentää tarpeetonta tutin syömistä, eli leikkien ajaksi tutit laitetaan kokonaan pois näkyvistä. Mutta en kyllä vielä jaksa stressata siitä kokonaan luopumisesta! Tsemppiä teille, mä tuun hakemaan täältä sitten vertaistukea, kun meillä luopuminen on edessä! ;)

    VastaaPoista
  4. Mä oon kanssa miettinyt tätä asiaa viimeksi nyt aamulla! Vilmalle tutti o tosi tärkeä, se kulkis tutti suussa kokoajan, jos sais valita.Meidän tutit vietiin pienenä hirvelle:D Ite oon miettinyt, että katkaisisin tuttiossn pois, niin mielenkiinto lakkaisi? Sori kirjotusvirheet, en oikeen hallitte tätä tabletin näppistä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anoppi kuulemma tehny aikoinaan niin, et leikkas saksilla tuttiosaan pienen viillon tai reiän, näin tutists ri enää saanu sellasta imua ja mielenkiinyo tuttia kohtaa loppus.

      Poista
  5. Meillä kun ei tuo tutti ole missään vaiheessa kelvannut, niin ilman on pitänyt pärjätä. Oikeasti kyllä tuttia oltaisi pahemmin tarvittukaan, muutakuin automatkoilla. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  6. En muista ikää milloin esikoinen vieroitettiin tutista, mutta jotain 1,5-2v se oli. Meillä tutti meni "rikki", leikkasin imuosan pois. Päästiin yllättävän helpolla, pari kertaa kiukuttiin tutin perään. Keskimmäinen ei tuttia syönyt ja neidin tutista päästiin eroon parin kerran tassuhoidolla. Tilalle annettiin rätti (harso) jota onneksi saa pestä :D Rätti onkin tuki ja turva päivä- ja yöunilla. Siihen on ihana kaivautua ja hieroa sillä unisia silmiä. Ja välillä vähän lutkutetaan reunasta (ylennsä on ihan märkä yön jäljiltä).

    VastaaPoista
  7. Meillä poika oli 1v10kk kun tutti jätettiin pois. Oli sitä ennen saanut tutin ainoastaan päivä- ja yöunille mentäessä. Ekat kuusi iltaa jäi itkien sänkyyn kunnes alkoi nukkumaan meno menemään yhtä kivuttomasti kuin ennenkin, kaipa tuo huomasi että ei sitä tuttia tule vaikka itkee. Päiväunille meno oli helpompaa kun nukkuu rattaissa niin sai heijattua uneen.
    Tsemppiä!!!

    VastaaPoista
  8. Meillä on ollu tutti käytössä monta kuukautta enää vaan yöunilla. Ihmeen helposti meni päivätutista luopuminen :). Aamuisin laitetaan aina tutti jemmaa ja illalla sit annetaan nukkumaan mennessä. Aattelin pikkuhiljaa kokeilla yötutistakin luopumista,mutta saa nähä :). Tsemppiä!

    VastaaPoista
  9. Hyvään alkuunhan te olette jo päässeet! Mä en oikein osaa muuta kuin tsempata, meillä ei kukaan lapsista ole syönyt tuttia, vaikka kaksosille mä niitä koetinkin yön pimeinä tunteina tarjota. ;) Helpompi ehkä kuitenkin niin, ei itsekään tottunut siihen, että tutilla voi rauhoittaa.

    VastaaPoista
  10. Itse olen kans kaksonen, identittisiä siskoni kanssa!:) meillä ei koskaan tutteja ollut, tai no olihan niitä mutta ei koskaan niitä hyväksytty ja syljettiin pois suusta joten ne ei sitämyöten kuuluneetkaan meidän lapsuuteen. En tiedä kuinka äiti pärjäsi :-D

    VastaaPoista
  11. Meillä tutti lähti vähän ennen 1v synttäriä (oltuaan jo siinä vaiheessa vähän aikaa pelkkä yöunitutti), kun kahtena yönä peräkkäin nousin n. tunnin välein ihan vaan nostamaan sitä perkaleen pudonnutta tuttia.. Päätin että nyt riittää ja kertarykäisyllä sitten unituttikin pois. Päästiin tosi helpolla, ensimmäisenä iltana itkua tuli 40min ennenkuin nukkumatti haki, ja seuraavana ehkä vain 5minuuttia. Nukahtaminen oli siis nopeasti hanskassa, mutta uusi pulma olikin sitten yöllisistä herätyksisyä nukahtaminen.. Esim jos pissat tulee läpi ja täytyy suorittaa yöllä koko vaipan-&pyjamanvaihtorumba, on kunnolla hereille havahtunutta taaperoa paljon vaikeampi saada nukahtamaan kuin auvoisina tuttiaikoina. Onneksi meillä on unipupu todella tärkeässä roolissa, joten pikkuhiljaa pupu on alkanut riittää lohdukkeeksi myös aamuyön tunteina, eikä perään enää jäädä itkemään.

    Tutin poisottaminen oli lopulta minulle paljon pahempi paikka kuin pojalle :D Se on jotenkin niin "ihanaa" että pieni lapsi saa lupsuttaa tuttia, ja mietin monta päivää toiminko liian hätäisesti vieroituksessa, kun on noita hampaitakin tulossa ja niihin tutti kivasti lohduttaisi ym ym.. Mutta nyt kun tajuan miten helpolla päästiin, ja varsinkin kun näen jatkuvasti juuri näitä +1,5v toddlereita joille tutti on ihan elämää tärkeämpi kapistus niin voin vaan onnitella itseäni hyvästä duunista. Mutta hyvin se varmasti menee teilläkin, kun sen asiakseen ottaa! Tsemppiä, maksaa vaivan ihan pian. :)

    VastaaPoista
  12. Meillä meni 1,5v tytöltä N. Viikko tutin unohtumiseen. Tuttia kyseltiin paljon ja kerroin että se on annettu pupu vauvalle, joka kerta kerroin kuinka hienosti tyttö jo pärjää ilmankin :) unille täytyi silittämällä alkuun nukuttaa kun äitiä itkettiin paljon. Luovuttaa teki mieli, onneksi pysyin tiukkana ja pian tutti olikin unohdettu :) syliä vain, kyllä se siitä!:)

    VastaaPoista
  13. Paljon tsemppiä sinne! Lopussa kiitos seisoo. Meillä loppui yöheräilyt kuin seinään kun tutti jäi pois. Tuntui että aivan niinkuin tytöt olisivat saaneet nukkua levollisemmin kun ei tarvinnut etsiä puoliunessa tippunutta tuttia ja itkeä sen perään. Meillä leikattiin tutit rikki ja sanottiin että ei voi enää pitää niitä kun ovat menneet rikki. Tytöt olivat 1v 10kk. Toiselta neidiltä meni viikoksi päikkärit pois, ei vaan suostunut nukahtamaan ilman tuttia. Olo oli kyllä kamala kun meillä huudettiin viikon aikana enemmän kuin koskaan. Teki mieli välillä luovuttaa kun tuntui että voiko neidit koskaan päästä asian yli. Onneksi pidimme päätöksestä kiinni, joskus se olisi ollut edessä kumminkin. Oli yllätys miten tärkeä se tutti olikaan ollut tuossa nukahtamistilanteessa. Onneksi oli unikaverit kuitenkin lohtuna. Toivon teille parempaa vierotusta kun mitä meillä oli:)

    Tsemppiä!

    -Hanna -

    VastaaPoista
  14. Esikoisen unitutti meni "rikki", kun hän oli 1 v 8 kk. Itkeskeli jonkun illan, mutta ehkä noin viikossa palattiin normaaliin (eli osasi nukahtaa itsekseen, eikä tarvinnut rauhoitella uneen). Tuttu unikaveri helpotti tilannetta. Sydäntä riipaisevaa silti, ei voi mitään. Kuitenkin se tuntui ihan sopivalta iältä ja ajalta. Kun päätös oli tehty ja tutit rikki, niin eipä siinä enää paljon jossiteltavaa jäänyt.

    Nyt kuopus 1 v 5 kk on paljon enemmän kiinni tutissa kuin esikoinen (tai sit aika kultaa muistot...). Alkoi vaatia sitä myös päivisin, mutta parilla kiukuttelulla siitä selvittiin ja nyt on vain unikäytössä. Välillä kyselee päivisin "Tuttia!", mutta tyytyy uniriepuunsa päivällä ja ymmärtää, että tutti tulee vain nukkumaan mennessä. Kesän alussa olis tarkoitus vieroittaa ja siitä tulee varmasti sirkus, kun on nimittäin aika kovatahtoinen ja -ääninen neiti kyseessä :)

    VastaaPoista
  15. meillä vielä edessä. hyvin olette jo päässeet pienin askelin eteenpäin. hyvin se menee :)

    VastaaPoista
  16. Iiik jään jännityksellä odottamaan jatkoa, meillä nimittäin sama edessä, en vaan ole vielä uskaltanut ::D meillä viimeinen vuosi syöty vain yöllä, tarkemmin ottaen nukahtaessa, aina kun yöllä käy kurkkaamassa niin tutti on kaikkialla muualla kuin suussa. Eli pitäiskö meidänkin nyt vaan uskaltaa??! ;) TSEMPPIÄ ♥♥

    VastaaPoista
  17. Opetin kerran liki 7kk ikäisen syömään tuttia, helpotti kummasti. Itkutta on kaikki jättäneet tutin sitten aikanaan pois. Eka annettiin vaan unille, sitte jätettiin pois

    VastaaPoista
  18. Miiolta jäi tutti kun oli noin 1v6kk. Se tapahtui oikeastaan vahingossa ja huomattiin, ettei oltu käytetty pariin päivään tuttia, kun oli aina nukahtanut autoon tai muuten ilma. Sitten vaan jätettiin pois.

    Miio ei koskaan itkenyt tutin perään, joten tämänkin takia varmasti oli helppo homma. Oli hauska huomata, että itsellä tuli välillä tuttia ikävä. Kaupungilla tai autossa kun lapsi sai raivarit alkoi miettiä, että nyt kun ois se tutti. Niin kuin itsekkin sanoit, niin usein se on enemmän helpotus vanhemmille, ehkä jopa oikotie pois tilanteesta. Uskon, että lapsi varmasti oppii nopeasti tutista pois, jos sitä ei yksinkertaisesti ole saatavilla, mutta aikuinen kaipaa sitä välillä näin 9 kuukaudenkin jälkeen tietyissä tilanteissa :D

    VastaaPoista
  19. Meillä esikoinen oli 2v1kk kun jätti tutin pois. Meneteltiin juuri niin että eka vain unille, sitten vain yöunille ja lopuksi pois. Ei mitään ongelmia. Toinen lapsi oli 16kk kun tutti tippu ulkona eikä enää ostettu uutta. Hän ei kaivannut tuttia ollenkaan! Kolmas ei oo syönyt tuttia ollenkaan, joten hänen kanssa onkin helppoa :d

    VastaaPoista
  20. Kun poikani oli 1,5kk leikkasin kaikista tuteista päästä pienen palan pois salaa. Kun poika sitten normaaliin tapaan laittoi tutin suuhun, ei se ollutkaan enää sama . Tutti oli mennyt rikki, eikä kelvannut enää. Poika heitti itse rikkinäiset tutit roskiin ja sen jälkeen parina iltana niitä kysyi ja sitten muisteltiin, kuinka tutti on mennyt rikki. Yhtäkään itkua ei tästä syntynyt=) Ja aiemmin olisi syönyt tuttia koko ajan.

    VastaaPoista
  21. Tutin käytöstä tai sen vieroituksesta en tiedä yhtään mitään, mutta tsempit siihen! Sitä oli pakko tulla sanomaan, että aivan ihanalta kuulostaa tuo tunteiden sanoitus:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!