keskiviikko 12. elokuuta 2015

Pissa- ja kakkajuttuja

Tämä otsikko on pyörinyt luonnoksissa varmaan jostain niistä ajoista saakka, kun pojille potat hankittiin, ja heidät siihen ekoja kertoja istutettiin. Nyt viimein alkaa olla asiaaan jotain sanottavaa ja kerrottavaa. Pitkään myös ajattelin, että pottailu ja kuivaksiopettelu ovat asioita, joista en blogiin kirjoita. Sekun tuntuu aiheelta, joka on jokaiselle niin kovin henkilökohtainen ja yksilöllinen. Päädyin kuitenkin lopulta kirjoittamaan, vaikka toisin jo päätinkin. Voihan tämän tehdä yleisellä tasolla ja hyvällä maullakin.

Pottailu ja kuivaksi opettelu on olleet ainoita niitä vauvavuoden asioita, joista en ole suostunut stressiä ottamaan. Ensinnäkin, en usko että yksikään lapsi oppii kuivaksi ennenkuin on itse siihen valmis ja toisekseen, potalle ei voi pakottaa. Kuivaksi oppimisen taustalla on myös paljon rakenteellisia ja fysiologisia asioita, jotka eivät opettamalla kehity. Tai en suostunut ottamaan stressiä, mutta koin kyllä painostusta kuivaksi oppimiseen. Kovasti kuitenkin tavoittelin itselle sitä zen-fiilistä, ja hoin kyselijöille, ettei pojat armeijassa enää vaipoissa olisi. Kuivaksi oppimisessa on mun mielestä ihan turha vertailla lapsia. Meillä on kaksi samoin potalle opetettua, ja silti ihan täysin erilailla siihen suhtautuvaa lasta. Jos yhden perheen sisällä voi olla kaksi ääripäätä, niin eri perheissä laidasta laitaan mennään vielä enemmän. Vanhempien on myöskään ihan turha nostaa itseään jalustalle lapsen kuivaksi oppimisesta. Kaikki lähtee lapsesta ja hänen valmiudestaan. Vanhempi voi vaan kannustaa lasta oivaltamaan idean itse.


Poikien ollessa pieniä, haaveilin että he oppisivat päiväkuivaksi puoleentoista vuoteen mennessä. Tuplasti vaippoja tarkoitti myös tuplasti euroja, joten kuivana olo tarkoittaisi isoa säästöä lompakolle.  Kun potat kotiutuivat meille poikien ollessa 9kuisia, pojat pelkäsivät niitä. Baby Björnin "tuoli"potta on niin korkea, ettei meidän yhdeksänkuisilla ylttäneet jalat maahan. Itse pelkäsin, että he tupsahtavat siitä nenälleen ja satuttavat itsensä. Kumpikaan ei jaksanut istua potalla kahta sekuntia kauempaa, he karkailivat ja aina kun sain toisen palautettua, toinen häipyi. Ei ollut yhdeksän kuukautta oikea aika pottailun aloittamiseen. Huomasin, että pottailu sai oman verenpaineen aina nousemaan, kun homma ei toiminutkaan toivomallani tavalla. Potat muuttivat kodinhoitohuoneesta vessaan, sillä siellä ne olivat turvassa innokkailta leikkijöiltä. Pottia työnnettiin ympäri asuntoa niitä nuoltiin ja niihin noustiin seisomaan. Pottakuppia heiteltiin. Aina kun poikia yritti potissa istuttaa alkoi huuto. Pottailu jätettiin suosiolla myöhemmäksi.


Pitkin toista ikävuotta pottia otettiin esiin välillä tiuhemmin, välillä harvemmin. Mentiin täysin poikien ehdoilla, eikä missään tilanteessa pakotettu heitä potalle. Uskoin, ja uskon vieläkin, että lapsi kyllä kertoo kun on valmis. Oman esimerkin kautta kerrottiin pojille mistä pottailussa on oikein kyse. Mä itse kävin aina pissalla ovi auki ja kerroin pojille mitä tapahtuu. Juteltiin potista ja siitä mitä niillä tehdään. Istuttiin pottien päällä ja otettiin vaippa pois jos pojat oli suostuvaisia.

Puolitoista vuotiaina meillä koettiin läpimurto, kun pottaan saatiin ensimmäiset pissat. Niitä ihailtiin, kehuttiin ja taputettiin. Tehtiin iso numero pissan kaatamisesta pönttöön ja ihailtiin vielä vähän lisää. Toinen pojista hoksasi homman jujun samantien. Pottailu lähti sujumaan. Kuitenkin kun hetki myöhemmin jätettiin pitkään kuivana pysyneet vaipat pois, ei homma toiminutkaan enää. Päädyttiin siihen, että vaipat saisivat olla. Useimmiten ne pysyivät kuivina, välillä ei. Päivät menivät molemmilla helposti kahdella, korkeintaan kolmella vaipalla. Pois niitä ei vaan saatu millään.


Nyt poikien ollessa kaksivuotiaita, uskallan sanoa heidän olevan kuivia. Vahinkoja sattuu, mutta niin kuuluukin. Hyvin uskalletaan lähteä ilman vaippoja reissuun. Ajaa autolla pitkiäkin matkoja, kunhan varavaatteet vaan on mukana. Yövaippaa käytetään kuitenkin edelleen. Kai siitäkin voisi jo irrottautua, muttei kuitenkaan olla vielä osattu. Kaikki ajallaan.. :D

Parhaiten meillä toimi aika. Ihan rauhassa edettiin, potat laitettiin välillä tauolle ja sitten hetken päästä taas jatkettiin. On aika pikkujuttu, onko lapsi kuiva yksivuotiaana, kaksivuotiaana vai kolmevuotiaana. Kyllä siitä kuiva tulee. Eli mun vinkki on, nou panic! Ja toinen vinkki, matot pois ja potat olohuoneeseen. Kun potta on näkyvissä, taaperokin muistaa sen helpommin. Ja meillä muuten muistutellaan vieläkin. Pieneltä ei vaan oikein voi odottaa, että hän muistaisi käydä aina hädän tullen potalla. Välillä pojat osaavat pyytää potalle aiheesta, välillä turhaan. Välillä potta unohtuu. Tuotoksista ollaan kovin ylpeitä ja kumpikin käy niitä ihailemassa ennen kuin ne kaadetaan pönttöön. Iso juttu on myös vessanveto.

6 kommenttia:

  1. Olivia alko käymään potalla n. 10kk, kun meni päikkyyn. Olin vaan sillä ajatuksella, että " nytkö jo?! " No käyttäkööt ne siellä potalla, itse en jaksanut vielä vauvan kanssa alkaa pottailemaan, koska Olivialla ei ollut mitään kiinnostusta sitä kohtaan.

    No kävi viime keväänkin päikyssä potalla, mutta kotona ei. Joskus näytin pottaa, mutta ajatus katosi sen käytöstä yhtä nopeasti, kun oli alkanutkin jo.

    No nyt Olivia on 1.5v joten päätin, että pottailu alkaa meillä kotonakin, kun päikky alkaa taas. Noh.. Otin maton pois ja laitoin potan olkkarin lattialle. Sekä vaatteet kokonaan pois neidiltä. Menee potalle, jos menee ja tekee siihen, jos tekee.

    Mutta olin tosi yllättynyt, kun neitokainen ilmotti, että nyt on hätä "kakkaaa" ja marssi potalle ja sinne pottaan ne tuli. Ja oli niin ylpeää tyttöä sen jälkeen, kun vain voi olla. :D Joten kiinnostusta on niin jatketaan samaan malliin. Voi olla, että potta stoppi tulee jossain vaiheessa tai sitten ei. Ei voi tietää. Päivä kerrallaan mennään. Usein tekee jo päikyssä ja kotona pottaan. Mutta nimenomaan ei tressiä siitä, lapsi oppii, kun oppiin.

    Salaisissa toiveissa olisi kyllä ensikesäksi päiväkuiva mimmi! Mutta katsotaan!

    VastaaPoista
  2. Itse panikoin kuivaksi opettelussa ja pieleenhän se meni. Nyt tyttö on päiväkuiva, muttei meinaakaan olla yökuiva, mutta kuten sanoit, kaikki aikanaan. Enää en panikoi. :)

    VastaaPoista
  3. Mä oon kanssa pohtinut paljon, avaisinko aihetta blogissa. Meillä pottailu lähti käyntiin aivan ihmeellisen hyvin, oltiin viime tammikuussa Tamperella, kun Alinalla oli se leikkaus. Hotellihuoneessa oli potta ja päätettiin kokeilla, tulisiko sinne mitään :D Ja tulihan sinne kakka heti ekalla kertaa :D Olin aivan, että whaaat, heti ekalla kerralla. Kotiin lähtiessä, piti käydä hakemassa Ikeasta samanlaiset potat, mitä hotellihuoneessa oli. Kotiin tullessa myös Vilma pääsi kokeilemaan ja silloinkin tuli saalista, muistaakseni pissan muodossa. :) Välillä yön jälkeen on täysin kuivat vaipat ja heti tehdään possaan pissat, toisena yönä vaipat on aivan märkiä. Kakka tulee ajoittain vaippaan, about 10min jälkeen siitä, kun vaippa on laitettu takaisin. Joten kyllä meillä varmasti on vaipat vielä tovin, sama täällä, en aio ottaa ressiä :) Pottailu on kuitenkin hyvällä mallilla jo :)

    VastaaPoista
  4. Meidän piotailu alkoi viime kesänä O:n ollessa n. 10 kk. Kokeilin huvikseni häntä potalle mun vanhempien luona ja ekalla kerralla tuli jo molemmat tarpeet. Sitten ostettiin kotiinkin potta ja aina teki sinne jotain kun siihen istutettiin ruuan tai unien jälkeen. Sitten tulikin marraskuussa muuttohässäkkä jonka aikana ei itse mukamas ehtinyt/muistanut. Sen koomin ei ole edes pissattu pottaan kuin kerran tai kaksi. Ei edes jaksa istua siinä viittä sekunttia kauempaa. Pitäisi taas ryhdistäytyä asian suhteen, mutta en aio ottaa stressiä. :) Asiaa hankaloittaa mielestäni myös se ettei poika puhu ja täten ei mitenkään ilmoita kun pissa tai kakka on tulossa (tai tullut jo)

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa hyvältä! Itsellä on ihan sama zen-ajatus (hih!) siitä, että lapsi äkkää kyllä pottahomman jujun, kun on valmis. Meillä poika on ollut hassusti yökuiva 1v4kk asti (eli nyt 3,5kk) mutta päivisin käy potalla vain kaksi kertaa: aamulla ja illalla. Ja kun palasin töihin, pottaan ei sen jälkeen ole tullut kuin kerran vahingossa jotain. Herkkiä juttuja :-). Kaikki ajallaan.
    -tyttöankka

    VastaaPoista
  6. Kiva että kirjoittelit tästä! Mua tuppaa välillä stressaamaan koko pottailu ja kyselyt, joihin olen todennut että toivottavasti koulussa ei tarvitse äidin tulla vaihtamaan vaippaa. :D Vaikka aika hyvin meidän jätkällä kaiketi menee, joinain päivinä paremmin kuin toisina, mutta onhan tässä aikaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!