perjantai 9. lokakuuta 2015

The end of the era


Tänään on sen viimeinen päivä. Mun kotiäitiaikakauden nimittäin. Vähän haikein mielin, mutta enimmäkseen kuitenkin uutta odottaen ja intoa puhkuen starttaan ja startataan ensi viikolla ihan uuteen arkeen.


Monen monta kokemusta ja hetkeä rikkaampana, joista yhtäkään en varmasti vaihtaisi pois. Vaikka joinain hetkinä saatoinkin kirota nuo muruseni ainkin mielessäni jonnekin alimpaan manalaan. Melkein kaksijapuolivuotta. Pitkä aika, mutta silti tuntuu kuin se olisi mennyt hetkessä!

Olen valtavan onnellinen ja tiedän olevani etuoikeutettu, kun näin pitkään sain olla kotona lasteni kanssa. Taloustilanne onneksi jousti sen verran, että ruoka tuli pöytään vaikka toinen meistä tekikin työpäivän kotona. Sain nähdä molempien poikieni ensimmäiset kaksi vuotta lähietäisyydeltä, puhaltaa pois kivun joka kolhusta, suudella pois poskille valuneet kyyneleet ja halata pois pahan mielen. Sain nähdä kaikki ne uudet taidot, kuulla kaikki uudet tiedot ja kokea jokaisen uuden ihmetyksen aiheen. Korvaamattomia hetkiä jokainen, jotka on nyt tallennettu paitsi vauvakirjojen sivuille, myös tänne blogiin tekstin ja instaan kuvien muodossa. Ennen kaikkea, jokainen noista hetkistä on tallennettu pysyvästi sydämeeni.


Tämä aika oli ihanaa, kamalaa, itkun ja naurun täyteistä, kommelluksia, muutoksia ja rakkautta täynnä. Näistä pienistä hetkistä syntyi meidän poikien varhaislapsuus ja olen ikionnellinen, että sain kokea sen näin pitkään näin läheltä.

Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan, ja jo jonkin aikaa olen paitsi tiennyt, myös huomannut itsestäni ja lapsistani, ettei tämä järjestely toimi enää kauaa. Meidän supervauhdikkaat pojat kaipaavat paljon enemmän virikkeitä, kuin voin heille kotona tarjota. He tarvitsevat ympärilleen lisää vertaisia, pääsevät näkemään muitakin tapoja kuin kodin tavan toimia, ja ennen kaikkea pääsevät mukaan paljon monimuotoisempaan ohjelmaan, kuin mitä tällä hetkellä itse heille voin tarjota. Myös itse, niin äitinä kuin työntekijänäkin, kaipaan haasteita, sisältöä ja motivaatiota päivään. Niin paljon kuin poikiamme ja heidä kanssaan olemista rakastankin, on minun päästävä upottamaan käteni muuhunkin kuin sormiväreihin ja muovailuvahaan.


Mä en ole se vuosia kotona lasten kanssa touhuava äiti, joka vielä ennen lapsia luulin olevani. Tuntuu etten ole riittävä vain äitinä. Ja se on ihan ok. TUntuu hyvältä sanoa se ääneen ja myöntää, "ei musta ole enää vain kotiäidiksi.". Niin tärkeä työ kuin se onkin, tarvitaan me kaikki nyt jotain uutta.

Jotain uutta alkoi pojilla maanantaina. Ensin vietettiin kolme tuntia päiväkodilla yhdessä. Syötiin ja lähdettiin. Tiistaina mentiin päiväkotiin yhdessä, mutta parin tunnin jälkeen mä lähdin ja tulin välipalan jälkeen hakemaan pojat kotiin. Helpottavaa oli kuulla, että pojat olivat valloittaneet niin hoitopaikan lapset kuin hoitajatkin ja vain toiselta oli päässyt pieni itku äidin lähdettyä. Vaikka tiesinhän mä, että lapseni ovat maailman ihanimmat, oli ihana huomata, että myös muut näkevät heidät niin. Kovasti helpotti myös omaa mieltä, kun huomasin ettei tosiaan tehty ratkaisua itsekkäistä syistä vain. POjatkin selvästi kaipasivat jo uusia tuulia. Keskiviikkona koitti ensimmäinen kokonainen (tai 6,5 tuntinen) yksinolo hoitopäivä. Aamupalalle jäi äidille vilkuttavat vähän hämmentyneet pojat, ja välipalalta heitä hakiessa, oli mulla vastassa kaksi hymysuuta. Alku ei olisi oikein tän paremmin voinut mennä. Tiedän, että vielä voi tulla takapakkia, mutta ainakin tämä startti oli oikein sujuva!

Beatrix-reppu saatu. miniones.fi

Jotain uutta alkaa mulla taas ensi maanantaina. Pitkän tauon jälkeen mä palaan töihin. Tuntuu vähän uskomattomalta itsekin sanoa tuo, sillä ajatuksenahan oli viimeistellä gradu tämän syksyn ja ensi kevään aikana. No, se lykkääntyy, ainakin puolella vuodella. Sillä en vaan voinut sanoa vakipaikalle ja kuukausipalkalle ei. Nyt käännetään tämä kivi ja katsotaan mitä tulevaisuus sen kautta tuo tullessaan! Työstä en sen tarkemmin kerro. Luulen, että työ ainakin sopii minulle ja tulen siinä viihtymään. Toivottavasti myös etenemään urallani! Mutta aika näyttää.

No entä blogi, on varmaan se kysymys seuraavaksi monien huulilla. Ei se ainakaan mihinkään katoa. Se on varmaa, en varmasti osaisi olla ilman kirjoittamista, vaikka yli viikon someloma ihan superhyvää tekikin! Ehkä jatkossakin otan näitä breikkeja, sillä nyt tuntuu että runosuosi sykkii ihan toisellalailla kuin ennen lomaa! Postaustahti varmasti laskee, enkä voi luvata kuin sen yhden postauksen viikkoon, ainakin alkuun. Ehkä enemmän, ehkä vähemmän. Toivottavasti kuitenkin pysytte messissä mukana kaikesta huolimatta! :) Instagramissa ja Snapchatissa (heti kun vaan alan handlata sen!) löydytään nimimerkillä  nellienoor ja kannattaakin kurkkia niihin jos blogi on hiljaa! Sinne varmasti tipahtelee jotain päivittäin.

Mutta nyt, oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Palaillaan ensi viikolla!

26 kommenttia:

  1. Loistavaa, että teille tulee tämä elämänmuutos selkeästi oikeaan aikaan. Kun olette kaikki siihen valmiita. Onnea uuteen työhön! :)

    VastaaPoista
  2. Onnea ja tsemppiä uuteen! Mulle kaksosten hoitoonmeno oli erityisen haikeaa, kun tiesin, ettei kotivuosia ole enää tiedossa - mutta toisaalta on mahtavaa, kun tajuaa, miten isoja ja pärjääviä lapset jo on, ja miten sitä itsekin on kasvanut valmiiksi uuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilia!
      Onhan tää, mutta ehkä vielä joskus oon kotona. Ainakin ajatus helpottaa tätä haikeutta! :)

      Poista
  3. Kuulostipa jotenkin omahyväiseltä tuo pätkä jossa kirjoitit että miten muutkin näkevät "maailman ihanimpana" poikasi, ei nyt kuitenkaan kannata kuvitella heitä siellä hoidossa millekään jalustalle vaikka kotona ovatkin keskipisteenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooo, tuskimpa heitä millekään jalustalle siellä nostetaan. Eiköhän ne ammattilaiset osaa suhtautua tasapuolisesti kaikkiin lapsiin. Mutta toki jokaiselle vanhemmalle on varmasti tärkeää että ona lapsi on tykätry ja pääsee hyvin porukkaan mukaan. Ja ilman muuta oon ylpeä lasteni sosiaalisuudesta jonka uskon vsan auttavan sopeutumista.

      Ja siitä tuskin on haittaa, että jokaista lasta välillä nostetaan jalustalle. Me ainakin kasvatetaan lapsia rakastamaan itseään ja pitämään itseään ihanana ja upeanan lapsena :)

      Fakta nyt vaan on, että kiintymys on hoitajankin helpompi luoda iloiseen ja avoimeen lapseen kuin sulkeutuneeseen. Joten olen toki iloinen että hoitajatkin näkevät pojat ihanina pikkulapsina. :)

      Poista
  4. Apua, tämä on musta aina ihan kamalaa ja superhaikeeta kun läheltä (nettimaailmasta) seuraamani kotiäidit lähtee takasin duuniin. :O itse olen ollut nyt 2 vuotta kotona ja vielä 6kk edessä, tuntuu niin hullulta kun moni samaan aikaan kanssani mammaillut on ollut jo hyvän tovin töissä (vaikka tiedänkin että olen itse voinut olla poikkeuksellisen pitkään). Hyvää uutta arkea teille! Eihän se elämä siihen lopu vaikka yksi aikakausi loppuukin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Mulla on ollut samat fiilikset kun vuoden sisään pikkuhiljaa kaikki samaanaikaan synnyttäneet palailee töihin!
      Mut tosiaan, aikakausiahan nää on js eteenpäin pitää mennä että tulee taas uusia hienoja juttuja! Mutta haikeeta toki silti! :)

      Ja ihanaa että teillä onnistuu vielä puolivuotta tuo kotona oloaika! Lapset on vaan niin hetken pieniä, että ilo irti näistä hetkistä! ♡

      Kiitos! ♡

      Poista
  5. Ihanan helpottava alku lähteä töihin, kun pojat pärjää noin hyvin päiväkodissa <3 Tsemppiä tulevaan! :) <3

    VastaaPoista
  6. Voi että, tsemppiå teille kaikille!
    Mä ajattelin että menen töihin pian, mutta en mä haluakaan, mä niin tykkään olla kotona tytön kanssa.

    VastaaPoista
  7. Lycka till <3

    Meillä esikoinen aloitti hoidon ollessaan 2v. ja nyt yksi päiväkoti vuosi takana siis. Hyvin on mennyt, korvakierrettä lukuunottamatta, mutta se alkoi jo kotihoidossa ollessa. Nyt meillä kaksoset 8kk, valvottavat edelleen ja huonohkosti nukkuvat päivisinkin. Muuten kyllä valloittavia poikia <3 Esikoisella oli koliikki ja korvakierre, valvotti myös, joten enpä ole oikein helppoa pikkulapsi -aikaa kokenutkaan. Olen varma että se vaikuttaa myös siihen miten hyvin äiti kotona viihtyy ja jaksaa olla.

    Nyt luulen että palaan töihin jo aika varhain lasten kannalta. Toisaalta harmi, mutta tällä kertaa myös taloudellinen tilanne pakottaa. Rakensimme tässä "ohessa" oman kodin. Vauvat oli 1kk kun muutettiin, joten haasteita on kyllä ollut sikälikin. Raksa-aika meni siis yh-äitinä miehen ollessa talolla ja kävin töissäkin vielä välissä sen 5kk.

    Töihin paluun koen ristiriitaisena, koska tosiaan pojat todennäköisesti vasta sen 1v. Onhan ne pikkusia <3 mutta Suomessa ei kyllä kotiäitiyttä noin niinku taloudellisestikaan kannusteta/arvosteta sitten yhtään. Koetan hokea itselle, että siellä isoveli odottamassa heitä ja saavat toisistansa turvaa. Toki myös omaa jaksamista pitää ajatella. Voi olla että pääsen ns. helpommalla töissä. Mutta onhan ne illat tooosi lyhyitä, ja viikonloput menee hujauksessa. Mutta se on arkea ja elämää. Pitää yrittää vielä nauttia täsä kotiajasta vähän aikaa, vaikka aika sumussa se meneekin..

    Omassa työssä on kyllä hyötyä myös siitä että ymmärtää että vauva-aika ei mene aina niin kuin Strömsössä, siis että ne vauvat vaan nukkuu ja syö ;) jepjep. Onhan tämä kaksosuus iso rikkaus mutta myös kokemani mukaan aika rankka vaihe, kun ei vaan riitä. Vielä aika tarvitseva esikoinen mukana <3

    Tsemppiä teille uuteen arkeen :) Aika aikaansa kutakin, ja eipä tosiaan ole aina mahdollisuutta valita halusi tai ei, sitä kotona oloa joten olette olleet onnekkaita.

    Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Huhuh, teillä ei sitten tosiaan touhua puutu, enkä kyllä yhtään ihmettele että töihin paluu vähän jo houkuttelee!
      Mä luulen, että olisin itsekin palannut jo aikoja sitten töihin, ellei pojat olisi olleet aina hyvin nukkuvia vauvoja ja lapsia. Harkittiin mun töihinpaluuta jo vuosi sitten, mutta silloin hetki ei vaan tuntunut oikealta.

      Töissä käymisessä on tosiaan puolensa, ja veikkaan kans, että kotona olosta on ollut paljon apua työmarkkinoita ajatellen! Pinna tässä ainakin kasvaa! :D

      Tsemppiä sinne, millaiseen ratkaisuun päädyttekin! <3 Ei tosiaan kaksosuun mikään helppo rikkaus ole, vaikka niin kovin ihanuu useimmiten onkin! <3

      Poista
  8. Tsemppiä uusiin tuuliin sekä uudenlaiseen arkeen. Mahtavaa, että päiväkoti on alkanut niin hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne! Toivotaan että jatkokin menee yhtä sujuvasti! :)

      Poista
  9. Tsemppiä uusiin haasteistiin! Ihanalta kuulostaa, kun päiväkotiarki alkanut mukavasti. Meidän kaksostytöt on nyt 1v2kk ja pari kuukautta sitten oli todella vaikea vaihe ja ajattelin, että huhheijaa, mä niiiiiin haluan takas töihin, mutta kappas kun se olikin vain vaihe (niin kuin kaikki nykyään ;)) ja nyt on taas melko mukavaa olla kotona. :) Eli ainakin sinne asti, kun tytöt 2v. mutta eihän sitä tiedä jos haluaisi sittenkin pidempään vielä. Täällä kun tuskin enää vauvoja tulee, niin ihania ja helppoja, kun he ovat olleetkin :)

    Toivottavasti jaksat blogiakin vielä kirjoittaa, vaikka tahti hiljenisikin. Oot ainakin mulle ollut loistava "vertaistuki" tässä kaksosarjessa (ja jo niissä PCO -teksteissä, joihin joskus oon kommentoinutkin. :)) Mukavaa loppusyksyä!

    VastaaPoista
  10. Tsemppiä uuteen arkeen!! :) Kauanko pojat on päiväkodissa, ovatko ihan 5pvä viikossa? Kuinka monta tuntia kerrallaan?
    Oman perheen päiväkotiarkea tammikuulle tässä pohdiskelen.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ovat joo 5 pvänä viikossa 7-8 tuntia, vähän riippuen päivästä! :)
      Kiitos! <3

      Poista
  11. Anteeksi nipotus, mutta häiritsi kamalan paljon.The End of an Era, ei the era :D Tsemppiä muutoksiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä se kuulosti näin paremmalta, ja onhan se myös juurikin sen tietyn kotiäitiysajan loppu, joten toimi tuo the mun mielestä paremmin. Jonkun muun yleisemmän aikakauden loppu varmaan olisikin sitte an. :D Mutta, tietoinen valinta, en muuta :D

      Poista
  12. Mitä toi ees tarkoittaa?

    VastaaPoista
  13. Hienoa kuulla, että tutustuminen ja hoidon alku päiväkodissa on mennyt noin hyvin! Tsemppiä uuteen arkeen! :) :)

    -tyttöankka

    VastaaPoista
  14. Hienoa, että uusi arki on lähtenyt käyntiin. Itse haaveilen pystyväni olemaan kotona vielä ainakin seuraavat 5 vuotta tehden sijaisuuksia silloin tällöin. Mutta tuntuu vieraalta ajatukselta mennä tekemään edes niitä sijaisuuksia, niitä piti jo nyt aloittaa tekemään aina kun mies on vapaalla, jottei tarvitsisi Venlaa viedä hoitoon.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!