maanantai 6. maaliskuuta 2017

T Ä Y S I A I K A I N E N

Tänä aamuna raskausappiin vaihtui raskausviikoksi 38 (37+0), eli vauva on nyt täysiaikainen! Näin pitkällä raskauksissa en ole ikinä ollut, pojathan syntyivät nipinnapin keskosina viikolla 36+0. Koko viikon on tuntunut, että etuajassa tulee tämäkin bebe, mutta niin vaan täällä ollaan! Oon kyllä tosi iloinen ja toisaalta myös ylpeä kehostani, että onnistuin saamaan vauvan näille viikoille saakka. Nyt hän on tervetullut syntymään milloin vaan, vaikka saisikin toki viikon kaksi vielä odotella. Mutta enpä enää viitsi himmailla, jos hän on tullakseen niin TERVETULOA vaan! Toisaalta tarkoitus ei ole myöskään provosoida supistuksia kovenemaan, vaikka välillä kyllä mieli tekisikin. Sen verran kuluttavia nuo jatkuvat supistusjaksot ovat!


Edellisessä kaksosraskaudessa tein myöskin Vauvalehden raskaustestin, joten ajattelin, että se olisi kiva toteuttaa nyt täysiaikaisuuden päivänä myös tästä raskaudesta!

Minulla on ollut uusi intohimoja ja inhokkeja.
Olen oikeastaan himoinnut aika samoja juttuja kuin ilman raskauttakin. Kirpeät hedelmät, hedelmät yleensäkin, marjat, pikkutomaatit, vesimeloni ja kirpeät karkit ovat olleet himotuksen kohde nro. 1. Viime viikkoina olen syönyt appelsiineja ja veriappelsiineja ihan valtavasti. Pahoinvoinnin aikaan ainoat ruuat jotka yhtään houkutti oli juurikin kylmät hedelmä- ja marjasmoothiet, hyvä olo sitruuna mehuvissy ja mannapuuro. Taisinkin syödä parin viikon ajan vaan mannapuuroa lounaaksi! Inhokkeja ei lämpimän ruuan lisäksi ole tainnut olla mitään.

Olen nähnyt erikoisia unia.
Meni tosi kauan, että raskaus edes tuli uniin. Sitten kun tuli olen oikeastaan nähnyt vain synnytysunia ja nekin on olleet hyvin tavallisia ja normaaleja. Edellisessä raskaudessa unet oli huomattavasti oudompia! Mun unissa vauva on aina pikkuinen poika, ihan Rasmuksen näköinen. Kerran näin unta, että syntyikin tyttö ja olin aamulla ihan paniikissa! En ole ottanut edes huomioon, että vauvan sukupuoli ei ole varma! Sen jälkeen pitikin käydä hakemassa kirpparilta yksi tyttömäinen vaatekerta kaapin perälle.

Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään.
Ajatus oli pitää asia salassa jonnekin rv 14 saakka, mutta eihän siitä pahoinvoinnin takia mitään tullut. Kun rv 7+jtn olin vartin oksentanut työpaikan vessassa, päätin että nyt riitti. Soitin neuvolaan, sain ajan lääkärille ja kerroin lähiesimiehelleni raskaudesta. Sairaslomalle jäänti tuntui luovuttamiselta ja epäonnistumiselta, vaikka sitten jo seuraavana päivänä totesin päätöksen ihan oikeaksi. Työtehot oli ihan hukassa, eikä töistä muutenkaan tullut mitään. Tasan neljä viikkoa olin poissa, ennen kuin pahoinvointi oli sen verran hallittavaa, että jaksoin taas työpäivät. Sairaslomalle jäädessä paljastin asian myös omalle työtiimille, muille uutiset kerrottiin vasta rv 15. Perheelle ja tuttaville toki jo aiemmin.

Olen valokuvannut ja mittaillut mahaa.
Säännölliset valokuvaukset aloitin vasta joskus rakenneultran jälkeen, sitä ennen en oikein osannut. Raskaus oli sen verran yllätys, että asennoituminen kasvavaaan mahaan oli pitkään vähän hukassa, enkä oikein osannut alkaa kuvailemaan pelkkää turvotusta. Nyt mahaa on tullut kuvailtua enemmän kuin pojista ja viikonloppuna mennään ihan virallisiin raskauskuviin valokuvaajalle! Tämä jännittää kovasti, sillä tällä hetkellä en itse tunne hehkuvani lainkaan! Jännä nähdä mitä ammattilainen saa musta irti! Neuvola on hoitanut pääasiassa mittaukset, mutta Baby showereissa mittasin mahan ympäryksen myös itse! Silloin mitaksi tuli hieman yli 120cm, aika hurjasti kun normaalimitta navankohdalta on kuitenkin 30cm vähemmän! Sf-mitta onkin mennyt ylärajojen yläpuolella koko ajan, huomenna olisi taas neuvola, ja mulla on fiilis että mitta on nyt rajojen sisällä. Lääkärin mukaan iso mitta johtuu tuplien venyttämästä kohdusta ja runsaasta lapsivedestä. Mitään lisätutkimusten tarvetta iso maha ei onneksi ole aiheuttanut.

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
En tosiaan. En tunne oloani lainkaan omakseni mahan kanssa ja vaikka voisi luulla rintojen kasvunkin olevan hyvä juttu, en oikein tykkää siitäkään. Tunnen itseni enimmäkseen vaan hyvin epäseksuaaliseksi olennoksi, enkä aina jaksaisi odottaa sitä, että pääsen mahasta eroon ja olemaan omassa kehossani ihan vain minä! Yksi isoimmista asioista joita raskauden jälkeiseltä ajalta odotankin, on se, että voin halata miestäni normaalisti, ilman että maha on koko ajan tiellä.


Pesänrakennusviettini on herännyt.
Ei oikeastaan normaalia enempää. Keväisin mulla tulee aina sellainen siivousvimma, että kaapit pitää järkkäillä ja luopua kaikesta turhasta. Se on tullut nytkin, mutten usko sen liittyvän raskauteen. Keväällä mua puraisee aina myös sisustuskärpänen ja talviset koristetyynyt vaihtuu raikkaampiin. Niin kävi nytkin, muttei taaskaan raskauden vuoksi. Vauvalle on kyllä kaikki ollut valmiina jo jonkin aikaa, mutta enempi se on mun perusluonne, joka ei vaan kestä keskeneräisyyttä!

Olen stressannut miten imetys onnistuu.
Tämä kyllä jännittää mua kaikista eniten. Imetys oli ainoita asioita poikien vauva-aikana, jossa en tuntenut onnistuvani. POikien kohdalla siirryttiinkin korvikkeeseen jo 1kk iässä. Nyt toivoisin täysimetystä ainakin neljään kuukauteen ja olen kyllä kehittänyt imetyksestä itselleni aika pakkomielteen, vaikken ajattelekaan imetyksen olevan hyvän äitiyden tai vanhemmuuden mitta. Eniten imetyksen haluan kai onnistuvan itseni takia. Että minustakin lopulta oli siihen!

Hyvä äiti on kotona pitkään.
Myöskään tämä ei ole mun mielestä hyvän äitiyden mitta, mutta omalla kohdallani haluan olla kotona mahdollisimman kauan. POikien kanssa olin 2,5 vuotta, käyden välissä 4kk ajan töissä. Toivottavasti nyt kolmannen kohdalla jaksan ainakin suurinpiirtein saman ajan. Mä olen sellainen kotiäitiluonne, ettei ainakaan nyt ikävä töihin ole. Toisaalta kolmen lapsen päiväkotimaksut ei myöskään houkuta mua lainkaan!

Tiedän miten haluan synnyttää.
Mahdollisimman pian! Ei mutta oikeasti olisin jo aika valmis synnyttämään. En malttaisi odottaa, että tapaan meidän kolmannen pienen. Edellinen synnytyskokemus oli niin hyvä, että olisin ollut valmis uusimaan sen heti synnytettyäni. Toivon kovasti, että tälläkin kertaa kaikki etenee niin sujuvasti ja helposti. Olen kyllä valmistautunut siihenkin, että saatan joutua käynnistykseen ja kärvistelmään synnytyksessä paljon poikien synnytystä pidempään. Mutta aika go with the flow -fiiliksellä tässä ollaan! En viitsi stressata asiasta, johon en vaan itse voi vaikuttaa. Synnytys menee niinkuin menee ja itse keskityn vaan rentoutumaan ja olemaan rauhallinen.

❤ PAINONI ON NOUSSUT 9 KILOA ❤ NUKUN VUOROKAUDESSA 8 TUNTIA ❤ARVELEN, ETTÄ VAUVA SYNTYY RASKAUSVIIKOLLA 39+0 ❤ KUTSUMME LASTA USEALLA ERINIMELLÄ. ENITEN KÄYTÖSSÄ OVAT NESTORI, MINI JA BEBE ❤ ENNEN RASKAUTTA JA ALKURASKAUDESSA OLIN VARMA, ETTÄ TÄMÄ ON VIIMEINEN RASKAUTENI. NYT EN ENÄÄ OLEKAAN SIITÄ LÄHESKÄÄN NIIN VARMA. ❤

3 kommenttia:

  1. Onnea! Mulla odottaa sama päivä huomenna. <3 Esikoinen tulossa ja ei niin mitään tuntemuksia sen suhteen, että pieni ihme alkaisi lähtöä vatsan uumenista tehdä. Mutta ei ole mikään kiire. Tsemppiä loppuodotukseen, meillä taitaa laskettu aika olla aika samoihin aikoihin. :)

    VastaaPoista
  2. Hienoa, nyt poika on täysiaikainen! Meillä esikoinen synty 37+1, reipas 3200 g poika joten oli varmasti täysiaikainen. Toinen syntyi 39+4 ja hänen kanssaan tuntui että ois menny yliajalle vaikka syntyikin ennen laskettua aikaa, jäi jotenki nii vahvasti se rv 37 mieleen että nyt sitä ollaanki jo valmiina. Tsemppiä sulle viimeisiin päiviin!

    VastaaPoista
  3. Nyt kun meille on tulossa kolmas lapsi, niin kovasti mietityttää minkälaiseen autoon me mahdutaan. Esikoinen täyttää pian 5, kuopus on vauvan syntyessä 1 v 10 kk. Nykyiseen farmariin ei ainakaan mahduta. Minkä kokoinen auto teillä on? Ja mitkä istuimet isoveljillä on?

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!