maanantai 28. toukokuuta 2018

Imetystaival

Raskausaikana mulla oli isot toiveet imetyksen suhteen. Tuplien epäonnistunut imetys harmitti ja toivoin tästä uudesta yrityksestä eheyttävää ja onnistunutta kokemusta. Olin kyllä sinut tuplien vauva-aikana tehdyn imetyksen lopettamisvalinnan kanssa, mutta silti se harmitti, sillä olisi halunnut mahdollistaa imetyksen myös heille. 


Imetys jännitti vauva-ajassa kaikista eniten, ja mulla oli tosi voimakas halu onnistua. Justuksen synnyttyä vauva annettiinkin rinnalle heti ja vauva tuntui tietävän heti mitä tehdä. Vaikka vauva osasikin, mulla itsellä oli epävarma olo. Millainen asento, miten pitkään ja kuinka ihmeessä kestäisin sitä kipua? Sillä kipua todellakin oli! Huomasin jo tosi alkuun, ettei imetysohjausta annettu, ellei sitä itse hanakasti vaatinut. Soitin kello joka ainoa kerta kun tuli tunne, ettei vauva ehkä ole oikeassa asennossa. Asentoa viilattiin monen kätilön kanssa ja ongelmia tuli kun vauva ei millään meinannut jaksaa imeä muutamaa hörppyä enempää. Ison vauvan kanssa seurattiin myös sokereita, joka sekin toi mulle pientä stressiä. Tiedossa nimittäin oli, että mikäli sokereista tulisi huono tulos, pitäisi vauvalle antaa lisämaitoa. Lisämaito oli mulle melkein kirosana, sillä sen kanssa alkoi tuplien imetyksen ongelmat. Kieltäydyin ehdottomasti lisämaidosta niin pitkäksi aikaa, kun se vauvan terveyden kannalta olisi turvallista. Mulle annettiinkin mahdollisuus lypsämiseen käsin, jonka otin ilolla vastaan, vaikka ajatus itse touhusta kovasti mietityttikin. Maitoa sain lypsettyä yllättäen tosi hyvin ja se sitten annettiin imetyksen yhteydessä neulattomalla ruiskulla vauvalle. Vauva pääsi maidon makuun ja imetys käynnistyi kunnolla. 

Kipu oli edelleen aikamoista, sillä vauva tuntui imevän koko ajan, eikä nänni ollut tottunut niin kovaan käsittelyyn. Päästiin kotiin vauvan ollessa 2vrk:n ikäinen ja sillin maitokin lähti vasta kunnolla nousemaan. Imetin, imetin ja imetin. Välillä hammastapurren kun sattui vaan niin paljon. Imetysote oli pienesti pielessä, joten otin avuksi imetyskumit. Ne auttoivatkin todella hyvin, ja niiden avulla vauvakin oppi kunnollisen otteen. Imetys alkoi viimein sujua, eikä se enää niin sattunut. Viikon kohdalla todettu kohtutulehdus mainasi laittaa kapuloita rattaisiin, mutta hoitui onneksi pelkillä antibiooteilla. 

Ajattelin mielessäni vuoden imetystä, mutta menin hetki ja tavoite kerrallaan. Ensin tavoite oli se kuukausi joka isoillakin pojilla oli. Sitten kaksi kuukautta, kolme ja kun se meni helposti, asetin tavoitteeksi viiden kuukauden täysimetyksen. Imetyksestä tuli tosi tärkeä ja olin aika ehdoton korvikkeen suhteen. Missään nimessä en halunnut antaa sitä yhtään vauvalle, ettei imetys ja maidontulo vaan vaarantunut. Pumppasin ja imetin, jotta meillä oli pakastimessa aina maitoa niiden hetkien varalle, kun itse en ollut vauvan luon nälän iskiessä. Määrät kasvoivatkin suihkutissien vuoksi aika rytinällä ja vauvan ollessa viisiviikkoinen, aloin luovuttaa maitoa myös äidinmaitokeskukseen. 


Viidenkuukauden merkkipaalu tuli ja vauva sai ekat maisteluannokset. Edelleen menniin lusikankärjillä ja parilla teelusikallisella, joten itse miellän täysimetyksen jatkuneen vielä pitkään tämän jälkeenkin. Virallisesti, täysimetystä kesti kuitenkin viisikuukautta. Kahdeksankuukauden ikään saakka Justus kuitenkin eli melkein pelkällä maidolla. Hän oli valtavan huono syömään kiinteitä, eikä oikein mikään sose tai ruoka maistunut. Vasta lähellä yhdeksää kuukautta vauva kiinnostui kiinteistä. 

Imetys jatkui sujuvasti ja helposti. Alun ongelmat jäivät onneksi ainoiksi, eikä kartaakaan imetyksen aikana tullut tukoksia tai tulehduksia. Justus oli myös helppo imetettävä, sillä hän hörppi maidon nopeasti ja vauhdilla. Rintaraivareita tai tissilläasumista ei meillä nähty ja vauvalle tuntui pitkään riittävän vain yksi tissi, jonka jälkeen pumppasin toisenkin tyhjäksi. Maito riitti meillä tosi hyvin, vaikka luovutinkin sitä pari kuukautta muualle. Pääsin huoletta omille menoille, kun vauva sai äidinmaitoa tuttipullosta isiltä, ja kelpuutti pullonkin oikein loistavasti. 

Tuttipulloa alettiin tarjota Justukselle aina pari kertaa viikossa ja viikonloppuöisin. Aina pullosta antaja oli isi, ajateltiin tämän olevan vauvalle helpoin, jolloin hän ei ehkä kaipaisi pulloa minulta. Meillä hyvä asia oli selvästi sekin, että tissistäkin maitoa tuli niin vauhdilla, ettei ero pullon ja tissin virtauksen kanssa ollut varmasti kovin kummoinen. Mua itseäni helpotti kuitenkin tieto siitä, että mulla oli mahdollisuus lähteä ilman vauvaa ja olla huoletta useampi tuntikin pois, eikä hän silti joutuisi huutamaan nälkäänsä. 

Puolen vuoden tienoilla oli selvää, että imetys jatkuu ainakin yksi vuotiaaksi. Mietin pidempääkin aikaa ja päätin mennä oman ja vauvan fiilisken mukaan. Lähellä yhtävuotta alkoi tökkiä, sillä huomasin imetyksen aiheuttavan mulle mahdottomat sokerihimot ja kovat niskakivut huonojen imetysasentojen vuoksi. Päätin, että imetystä aletaan pikkuhiljaa lopettaa vauvan ollessa vuoden ikäinen.

Kun yksitoistakuukautta tuli täyteen, en enää pumpannut pullosta ennetun maidon tilalle uutta, vaan annoin maidon tulon näin hiipua pikkuhiljaa. Justus kävi edelleen rinnalla 8-10 kertaa päivässä, mutta pikkuhiljaa määrät alkoivat laskea ja aloin itsekin tarjota hänelle maitoa nokkamukista ja tuttipullosta. Mitään ongelmaa tässä ei ollut vaan Justus hyväksyi maidon yhtälailla pullosta kuin tissistäkin. Nokkamuki sen sijaan ei käynyt. Justuksen täyttäessä vuoden, annoin tissistä enää pari kertaa päivällä ja tarpeen mukaan yöllä. Tavallinen imetyskertojen määrä pyöri 4-6 välillä. 

Tissimaidon loppuessa pakastimesta alettiin Justukselle tarjota pieniä määriä tavallista maitoa. Maha ei reagoinut kovin paljoa, joten uskallettiin antaa jo kokonaisia pullollisia. Lopetin yöimetykset ja vauvan vaatiessa maitoa, annettiin hänelle maito pullosta. Meillä ei siinä vaiheess aollut jaksamista unikouluun ja toiveissa oli, että vauva jättäisi yömaidon itse jossain vaiheessa pois. Päiväimetyksetkin vähenivät yhteen imetykseen aamulla, jonka senkin jätin kokonaan pois Justuksen ollessa 1v 1kk. Kertaalleen imetin vielä sen jälkeen toisen tissin alkaessa kuumottaa, sillä pelkäsin siihen iskeneen tiehyttukoksen. Mitään sen kummempaa ei kuitenkaan tullut ja tuo jäikin meidän viimeiseksi imetykseksi. 


Justus otti imetyksen loppumisen ihmeen hyvin siihen nähden, että hän on kuitenkin aina ollut tosi tissin ja maidon perään. Tissi on aina ollut paras lohdun tuoja ja pari viikkoa hän olikin tosi sylinperään ja tykkäsi nuuhkutella kaulaani ja rintaani. Maitoa hän ei kuitenkaan varsinaisesti vaatinut ja paitaakin yritti repiä vaan muutamasti. Tuntui, että tämä ratkaisu oli vauvallekin nyt hyvä. Kiukkua ja kitinää oli pari viikkoa tosi paljon, mutta sekin on nyt alkanut helpottaa ja taaperoinen alkaa olla oma aurinkoinen itsensä. Maito on edelleen tärkeää, mutta sen hän on nyt jo melkein kuukauden saanut vain pullosta. Yöpullot hän on muutamaa poikkeusyötä lukuunottamatta jättänyt lähes kokonaan pois, joten meidän toive taitaa olla toteutumassa, eikä unikoulua ehkä tarvita. 

Tää ratkaisu tuntuu tosi hyvältä. Mun makeanhimoni ovat imetyksen loputtua olleet poissa ja huomaan myös mielialani muuttuneen. Jotenkin imetys tuntui aiheuttavan voimakastakin alakuloa välillä. Vauva on alkanut tankkailla läheisyyttä enemmän vain sylissä hengailemalla ja halailemalla. Edelleen hän tykkää painaa pään rintaa vastenja haistella ja nuuskutella, mutta mitään imemisyrityksiä ei ole kertaakaan ollut. 

Imetystä kesti lopulta reilun vuoden ja se oli ihan mahtava aika meille molemmille. Imetyksestä tuli se eheyttävä kokemus jota toivoinkin ja ilokseni siitä muodostui myös tosi positiivinen ja iloinen juttu. Tuntuu, että se edellisen vauvavuoden imetyspettymyskin helpottui tällä onnistumisella ja varsinkin tuolla maidonluovutuksella eteenpäin. En usko, että lapset meillä ovat sen enempää eri viivalla terveydellisesti tai läheisyyden puolesta, vaikka imetys molempien asioiden kannalta onkin hyväksi ja eduksi. Kumpaankin kuitenkin vaikuttaa moni muukin asia, jotenkin liian suurta painoarvoa en pelkän imetyksen varaan laita. Mutta olen silti tosi onnellinen, että näin pitkä matka saatiin imetyksen kanssa mennä ja että Justus on saanut ekan vuotensa kasvaa vain äidinmaidolla. 

3 kommenttia:

  1. Onnittelut hienosti sujuneesta pitkästä imetyksestä. Mahtava juttu. Itse imetin ensimmäistä lastani 1 v. asti ja toista kaksivuotiaaksi. Toisen lapsen pitkä imetys herätti ihmisissä ihmetystä ja kummastusta. Minun mielestä tässä maassa pitäisi olla enemmänkin ihmeissään niistä äideistä, jotka eivät HALUA imettää, kuka minkäkin syyn takia. Suomalausvauvat saavat aivan liian lyhyen aikaa rintamaitoa!

    VastaaPoista
  2. Ihan mahtava matka! Onnittelut. Haikeudella luin tuosta teidän viimeisestä kerrasta. Jotenkin iski tajuntaan, että meidänkin tissiposki lopettaa joskus. No kiirettä ei ole ja tissi tuntuu olevan todella tärkeä. Mahakaan ei kestä maitotuotteita muuta kuin juustoa ja rahkaa niin jatketaan näin. Ihanaa kesää teille!

    VastaaPoista
  3. Tää oli ihana. Meillä tulee huomenna vuosi täyteen ja elokuussa jo palaan töihin. Oon yrittänyt vähentää imetystä vaihtelevin menestyksin. Tissi on toiselle niin tärkeä että ihan pelottaa yrittää sitä lopettaa kesän aikana. Minut on yllättäny se miten tunteella suhtaudun kaikkeen lapseen liittyvään ja suren jo valmiiksi sitä harmitusta mitä imetyksen lopetus lapselle aiheuttaa (johtuu ehkä siitä et on esikoinen). Mutta imetys alkaa jo riittää omalta osalta. Itse oon ollu onnekas ja paino on pudonnut imetyksellä reilusti vaikka makeanhimo on ihan jäätävä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!