Poikien syksyn ulkovaatteet

Nyt siihen joka perheblogin must have -juttuun, eli välikausivaatteisiin! Millaisissa tamineissa meillä valmistaudutaan alkavaan syksyyn?

Välikausia alkaa tällä kokoonpanolla olla jo useampi takana, joten äitinäkin alkaa olla jo aika varma olo siitä, millaiset vaatteet meidän lapsilla oikein toimii. Toisaalta myös tiedossa on vähän sekin, mitkä merkit ovat laadukkaita ja millaisia vaatteita lasten on helppo pukea päälle.

Mun on ollut helppo luottaa Polarn o Pyretiin, sillä sieltä meille on tullut aina laadukkaat ulkovaatteet. Viime keväälle otin vielä fleecevuorelliset haalarit, jotka menevät kyllä vieläkin, omalla kokemuksella vaan haalari on melko toimimaton leikki-ikäisellä. Haalarit on olleet TODELLA vähällä käytöllä ja lähes aina päälle on päätynyt takki-housu -yhdistelmä.

Tälle syksylle viime kausien Reiman takit lähti kiertoon ja kesän aleista ostettiin pojille uudet kuoritakit koossa 104. Kokeiltiin 98 ja 110, mutta 104 oli näille metrin mittaisille jätkille sopivin. Takin malli on aika pitkä, mutta toisaalta tykkään että se peittää selän kunnolla. Hihoissa on myös mukavasti pituutta. Ulkohousut tuntuu olevan aika kertakäyttötavaraa, joten viime kautisten Kappahlin 98 kuorihousujen lisäksi tilasin toiset kuorihousut H&M:ltä, ja ne ovatkin olleet yllättävän hyvät tällä parin viikon käytöllä!

Pipoja löytyy muutama Polarn o Pyretin trikoinen, yhdet Name Itn heijastinpipot, sekä yhdet merinovillaiset kypärän alushatut, nekin PoP:lta. Rukkasissa päädyttiin jälleen reiman kuorihanskoihin, jotka ovat nyt jo toista kautta käytössä.

Kengissä oon todennut kaikkein parhaaksi nämä Vikingin Gore tex -lenkkarit. Nämäkin ovat jo viime kevään osto ja onnekseni menevät vielä ainakin tämän syksyn. Olen ottanut tavaksi ostaa vähän reilumman koon, jotta se varmiten menee sitten vähän pidempään kuin vain yhden kauden. Toki liian isoa kenkääkään ei voi ostaa, mutta ainakin meidän lapsilla jalan kasvu on pysynyt siinä 1-koossa, jotta keväällä vähän reilu kenkä onkin syksyllä sopiva.

Saappaat toki on sitten ihan sadekelin varuste, mutta muuten goreilla mennään aika pitkälle. Jos pikkupakkasilla varpaat tuntuu kylmiltä, kannattaa kenkään laittaa merinovillasukka. Näin on ainakin meillä selvitty pitkällekin syksyyn näillä kengillä. 

Popin wind fleece on loistotuote kuoritakin lisäksi, sitä kun voi käyttää sellaisenaan tai napittaa takkiin kiinni, jolloin takki menee niillä pienillä pakkasillakin. Lisäkerroksena housupuolella on ihan tavalliset fleecehousut H&M:ltä, jotka lämmittävät peppuja jos maa on kylmä.

Kaulureita en oikein osaa käyttää, ne tuntuu itselläkin ahdistavilta, joten pojillekaan en osaa niitä pukea. Meillä on toiminut parhaiten ihan vaan kypärähatut sekä lisälämmikkeenä merinovillainen tuubihuivi. Näillä keleillä nuo nyt on olleet aika tarpeettomia vielä, muttei varmaan kauaa enää mene, kun ilmat alkaa olla niin kylmiä ettei kypärähattukaan ole pahaksi!

Vielä pitäisi uusia lasten merinovillasukka- ja -housuvalikoima, sillä reilun vuoden palvelleet ovat nyt jo pieniä ja lähtivät kesällä kiertoon. Paidat bongasin Lindexin aleista, ja mietin samaisesta putiikista niille housuja kaveriksi. Toisaalta edelliset Name Itin olivat tosi laadukkaat nekin.. Taitaa olla helpompi pyörähtää kaupoilla viikonloppuna ja tsekata tarjonta!

HEI HEI ELOKUU

Huhhei, myöhässä viikolla, mutta syytetäänkö sairastelua ja muuttohässäkkää? Meidän Instamonthista huomaa kyllä, että kyseessä oli kiireinen kuukausi, sillä koko elokuun kuvasaldo jäi ihan olemattomaksi! Totuttu 5-10 kuvaa viikossa ei täyttynyt millään ja koko kuukauden saldokin oli reilusti alle kaksikymmentä. Syyskuussa toivottavasti tilanne sitten toinen!

Elokuu aloitetteen kummitytön yksvee synttäreillä ja muutenkin juhlafiiliksillä, olisihan tää meidän viimeinen kuukausi vuokra-asunnossa! Lapsilla oli myös uusia tuulia tiedossa, sillä vanha päiväkoti lakkautettiin kesäkuun loppuun ja nyt uudessa aloiteltiin heti elokuun alussa. Vaihdosta oon kyllä ollut niin iloinen, tuntuu että tämä nykyinen sopii meidän lapsille paljon paremmin! Ja ovathan he tietysti nyt isompien ryhmässä, joka sekin osaltaan saattaa vaikuttaa viihtymiseen.

Juna- ja ryhmä Hau leikit olivat elokuun top2 ja niitä kumpikin leikki innoissaan. Junaradan rakentamisessa ei pojilla oikein riitä keskittymiskyky, vaan pyytävät aina meitä vanhempia rakentamaan. Riidoilta vältytään ihmeen hyvin, onhan rata sen verran iso, että kumpikin varmasti mahtuu leikkimään!

Nautittiin kesän mauista vielä viimeisten mansikoiden muodossa ja vinkkasin teille myös ihanan Pikku Vaniljan kisasta, johon mukanaolijat valittiinkin jo!

Ekaan kirpeään syysaamuun pukeuduttiin uusiin vk-vaatteisiin, jotka totuttuun tapaan ovat Poppia ja ostettu alesta.

Pitkästä aikaa leivottiin myös sämpylöitä, ja se muuten jäikin viimeiseksi kerraksi tuossa asunnossa!

Elokuun mantra oli mitä osuvin, parempi oho, kuin mitä jos. Pätee kyllä ihan muihinkin kuukausiin. Elokuussa myös syötiin noutoruokaa enemmän kuin ikinä, hengittihän muutto jo niskaan ja mulla itselläni oli ainakin mitta niin täysi meidän pientä keittiötä, että kiinnostus kokkailuun oli pyöreä nolla.

Tehtiin uuden kodin maanmuokkaussuunnitelmaa ja pojat vietti tvn ääressä ihan liian monta hetkeä, meidän vanhempien pakatessa.

Haettiin thairuokaa, ja taidetaan hakea jatkossakin, oli se vaan niin herkkua! Piha alkaa saada muotoaan, se tosin ei ole ihan noin jyrkkä kuin kuva antaa ymmärtää. Vielä pitäisi suunnitella pihan muodot vähän tarkemmin, vaikka voi olla, että pihasuunnitelmassa käännytään ammattilaisen puoleen.

Lapset olivat yökylässä Papalla, joten me suunnattiin aamubrunssille Seurahuoneelle. Niin ihanaa ruokaa ja kaiken tietysti kruunasi nuo vohvelit.

Kesä tuli vielä takaisin ja t-paidoissa vietettiinkin jokunen hetki hiekkalaatikolla. Fiilisteltiin, että seuraavat hiekkakakkuilut hoidetaankin omalla pihalla tai uudella lähileikkarilla.

Meillä oli kauhea muuttokaaos, mutta ruoka onneksi oli edes nättiä. Kaikki tavarat oli hukassa ja tuntui ettei se pakkaaminen lopu koskaan.

Vikat leikit vanhassa huoneessa, vikat iltasadut sohvalla. Kaikki oli viimeistä kertaa, mutta myönnettäköön ettei haikeutta ollut kauheasti ilmassa. Vuokra-asumista ei tule ikävä, ja nytkun muutama päivä ollaan jo uudessa kodissa asuttu, voin sanoa, että oli se sen arvoistakin. Muttei silti enää koskaan uudelleen! :D

Mukavaa syyskuuta kaikille! <3