Hei me askarrellaan !

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Adlibris verkkokirjakaupan kanssa. 

Meillä tykätään ihan valtavasti askarrella. Kovin montaa kehotusta pöydän ääreen ei tarvita, kun kaapista kaivetaan askartelu- tai piirrustustarpeita esiin. Askartelu ja piirtäminen on meillä nyt varsinkin vauvan syntymän jälkeen sellainen yhteinen kiva tekeminen isojen poikien kanssa. Kotiinjäätyäni oon pyrkinyt siihen, että yhdessä touhuillaan ainakin pari kertaa viikossa. 

Askartelu on paitsi hauskaa yhteistä puuhaa koko perheelle, myös lapsen hienomotoriikkaa kehittävää aktiviteettia. Meillä ainakin askartelutuokiot ovat auttaneet lasten kynänkäsittelyä, saksilla leikkaamista, sekä silmän ja käden yhteistyössä ihan valtavasti. Se on kiva ajanviete viikonlopuille ja sadepäiville sekä hauska aktiviteetti vaikka loma-ajoille.

Saatiin Adlibrikselta iso askartelupakkaus juuri sopivasti äitienpäivän alla ja lapset pääsivätkin toteuttamaan itseään erilaisten askartelujen parissa. Paketti on tarkoitettu yli kolmivuotiaille ja toimi ainakin meidän lähes nelivuotiaiden kanssa tosi kivasti. Kaikki tuotteet olivat tarpeeksi helppoja ja uusi tuttavuus helmimassa, taisi olla meidän kaikkien suosikki! Mun tekisi mieli nytkin lähteä puristelemaan sitä massaa. Paketti oli siitä kätevä, että siinä oli pakattuna kaikki tarpeellinen monenlaiseen askarteluun yhteen pakettiin. Tää olisi aika sopiva setti viedä vaikka kesäsynttäreille lahjaksi tai ihan huippu mökkituliainen lapsiperheelle.

Meille laatikosta löytyi jos jonkinlaista äitienpäiväaskartelua. Näitä oli helppo toteuttaa jopa vauva kainalossa ja yhdellä kädellä isoja poikia avustaen. Askartelujen parissa vierähti helposti tunti ja ihmeen hyvin meidän elohopeatkin jaksoivat tuon ajan paikallaan istua.

Askartelupaketin lisäksi meille saapui numeroharjoitteita sisältävät pyyhittävät tehtäväkirjat, joista erityisesti Kasper innostui. Hän on lapsista se pitkäjänteisempi, ja täyttikin kirjansa meilkein yhteenpötköön. Parastahan tuossa kirjassa on, että tehtävät tehtyään sen voi pyyhkiä puhtaaksi ja aloittaa taas alusta.

Erilaiset tehtävä- ja värityskirjat ovatkin olleet nyt kotona ollessa kovalla käytöllä. Niissä lapsia pystyy kuitenkin avustamaan helposti, vaikka vauva olisikin tissillä samalla. Tussikirjoja ei uskallettu sohvalle viedä, mutta tavallisia tehtäväkirjoja täytetään ja väritellään usein imetyshetkien lomassa. Lähelle nelivuotias kaipaa kuitenkin jo jotain pientä aivopähkinää, jota ikätason mukaiset tehtäväkirjat tarjoaakin sitten tosi kivasti.

Numerot ja laskeminen on nyt meillä kovasti pinnalla,  joten Adlibriksen valikoimista valitsin pojille vielä laskemiseen motivoivan kirjan. Kirja on tehty juuri tällaisia pieniä laskijoita varten ja sen sivut on täytetty erilaisilla ajoneuvoilla, joita lapsi sitten pääsee etsimään ja laskemaan. Meillä laskeminen päättyy vielä yhteentoista ja sen jälkeen tuleekin monta viittätoista ennen kuin siirrytään kymmenentoista lukuun, josta ei sitten osatakaan enää jatkaa. Kirjan laskutehtävät loppuvat kuitenkin onneksi kymppiin, joten tuskastumiselta on useimmiten vältytty!

Laskukirjan kaverina saatiin vielä Lastenhuoneen askartelukirja, joka on mulla ollut ikuisuuden ostoslistalla. Valikoimaa askartelu ja DIY-kirjoissa olisi ollut vaikka mitä, mutta omille askartelutaidoilleni tällainen simppeli ja selkeä kirja oli juuri omiaan. Sivuilta löytyy monta kivaa askartelujuttua, joita toivottavasti viimeistään syksyn aikana päästään testailemaan enemmänkin. Vaikka vauvankin kanssa askartelut jotenkin sujuu, pitäydytään mielummin noissa helpoissa askarteluissa, kunnes kädet ovat taas kokonaan vapaat.

Ihan tavallista satukirjavalikoimaakin Adlibriksessä on valtavasti ja meillekin saapui sieltä yksi suosikkikirjasarjani kirjoista. Kaikki ehkä muistavat omasta lapsuudestaan nuo Tammen kultaiset kirjat, joita edelleen on myynnissä! Mua ilahdutti erityisesti tämän Richard Scarryn Kultainen Kirjasto -kirjan sisältämä tarina Pekka ja pupu lääkärissä, joka oli lapseni mun suosikkisatuni. Nyt saan lukea sitä myös omille pojilleni muiden ikivihreiden tarinoiden lisäksi.

Jos askartelukaappi tai kirjahylly kaipaa täytettä, kannattaa nyt klikkailla itsensä Adlibrikseen, sillä alennuskoodilla POJAT10 saat -10% alennusta ihan koko valikoimasta! Mä suosittelen erityisesti tuota askartelupakettia, sekä noita tehtäväkirjoja! Ihan huipputuotteet! Alennuskoodi on voimassa aina 30.6.2017 saakka.

Yhteistyössä ADLIBRIS

Arkea kolmen lapsen kanssa

Vauva lähestyy jo kovaa vauhtia kahden kuukauden ikää ja ollaankin vietetty lasten kanssa nelisin arkipäivät jo kuukauden verran. Tähän kuukauteen on mahtunut päivää jos jonkinlaista, mutta enimmäkseen olen kyllä tosi positiivisilla fiiliksillä. Vauva on sujahtanut meidän arkeen tosi kivasti ja ollaan vältytty aikalailla kaikelta ikävältä. Ainakin toistaiseksi.

Mun ajatukset kolmilapsisesta arjesta ei onneksi olleet alunperinkään kovin ruusuiset. Tiedostin kyllä, että tekemistä varmasti riittäisi ja mun olisi pakko laskea rimaa, mitä tulee siivoamiseen ja blogin kirjoittamiseen. Myös oma aika tulisi olemaan se, joka olisi ainakin aluksi aika kortilla.

Meille taisi siunaantua jälleen aika helppo vauva. Pitänee koputtaa puuta, kun sen nyt näin ääneen sanoin, mutta sitä tämä meidän pikkumies on ainakin vielä ollut. Alun rikkinäisten öiden jälkeen, on päästy aikalailla helpolla kaikesta. Vauva tekee jo pikkuhiljaa itselleen rytmiä, ja vaikka olenkin tämän tapauksen kanssa mennyt niin lapsentahtisesti imetyksessä ja nukkumisessa kuin mennä voi, niin vauva tuntuu silti omaksuneen tämän meidän päivärytmin.

Meidän vauva on oikea hurmuri. Jokeltaa ja nauraa jo kovasti, on niin kovin ilmeikäs, että kameran kortti on täynnä hänen kuviaan ja instaan tekisi mieli laittaa kuva jos toinenkin. Pikkuveli on vienyt myös isojen veljien sydämet ja kumpikin on kova poika hoitamaan vauvaa. Ja apua näistä pienistä isoista veljistä on valtavasti. Siis ihan oikeasti. He keikuttavat sitteriä, ilveilevät vauvalle ja nostavat tuttia. Haevat puklurättejä ja etsivät vauvan sukkia. Tärkein juttu iltaisin on antaa vauvalle hyvänyön pusu ja hali.

Jopa mustasukkaisuudelta ollaan toistaiseksi vältytty. Isot pojat ovat omaksuneet hienosti sen, ettei äiti aina ehdi. Ja itse olenkin yrittänyt huomioida heitä rutkasti enemmän, aina kun pystyn. 

Vauhtia ja meteliä meiltä ei toki puutu. Välillä kun riehuminen on ylimmillään ja kiellot kaikuvat kuuroille korville, mietin mihin taas olenkaan ryhtynyt. Pääsisin niin paljon helpommalla, jos isot pojat olisivat päiväkodissa. Mutta sitten on taas niitä hetkiä ja päiviä, kun on ihanaa että hekin ovat kotona. Saadaan ottaa tosi rennosti, tutustua vauvaan yhdessä ja rakentaa juuri sellainen päivä kuin itse halutaan. 

Paljon meidän arkea vietetään tällä hetkellä leikkihuoneen lattialla, olkkarin lattialla ja sohvalla. Joinain päivinä poden huonoa omaatuntoa, kun isot pojat ovat katselleet telkkaria neljä tuntia ja itse en ole montaa kertaa sohvalta noussut. On syöty lounaaksi jotain nopeaa, tai vaan leipää. Ehkä juuri ja juuri pesty hampaat, eikä tosiaankaan siivottu yhtiäkään jälkiä. Mutta onneksi on kompensoimassa niitäkin päiviä, kun ollaan siivottu koko koti, leikitty duploilla ja junilla, ulkoiltu kahdesti ja syöty hyvin ja terveellisesti. Vetäisty päiväunet ja katsottu telkkariakin vain aamupiirrettyjen verran.

Mä olen onnellinen. En ole joka hetki sellainen äiti kuin haluaisin, varsinkaan isoille pojille, mutta mä opettelen. Onhan tää uutta meille kaikille. Yritän oikoa kotitöissä, olla vähemmän somessa ja kasvattaa hermoja. Onhan mun tärkein duunini kuitenkin olla äiti. Ja aika kivasti oonkin pärjännyt, tosin siitä lienee kiittäminen miestäni. Ei tästä mitään tulisi, ellei hän olisi niin kannustava ja mukana kotitöissä heti töiden jälkeen. Mun ei ole kertaakaan tarvinnut pyytää, että osallistuisitko vähän. Sanomattakin on selvää, että illat hoidetaan yhdessä. 

Vauva-arki on ollut helpompaa kuin ajattelin. Ehkä se on päivänselvää, sillä onhan aiempi kokemus kahdesta vauvasta, joten nyt yhden kanssa kaikki on sujuvampaa. Ehkä se on myös se oma kokemus ja varmuus, joka kuluneen neljän vuoden äitiyden aikana on syntynyt. Tai ehkä se on vaan noi kolme ihanaa poikaa, joiden kanssa joka päivä on vaan niin mielettömän ihana. Ei joka hetki, mutta ihan joka päivä.

Nyt heittäisin pallon teille. Mistä haluatte lukea? Millainen postaus kiinnostaisi? Lupaan, että kevään ja kesän aikana toteutan jokaisen! (hups, mitähän tuli luvattua! 😜 )

Jos meidän arki kiinnostaa enemmän, kannattaa sitä seurata Instagramin kautta @nellienoor . Oon päässyt viimein kiinni siihen mystoryyn, joten lupaan enemmän videoita kuin tähän saakka! Blogi on enemmän isoja linjoja, ja ne pienet arkiset hetket löytyy instan puolelta! 😊