maanantai 13. tammikuuta 2014

Periaatteeni vanhempana.

Olen tiukka vanhempi. Rutiineista ja rytmistä pidetään kiinni, ja meillä on jo nyt muodostunut sääntöjä, joita noudatetaan tai tullaan noudattamaan. Iso osa periaatteista on muodostunut jo ennen raskautta tai raskausaikana. Osa vasta poikien synnyttyä. Monet tulevat vielä kehittymään poikien kasvaessa. Monet periaatteista ovat myös pehmentyneet tai kadonneet kokonaan.

1. Pojille luodaan heti synnyttyä yhteinen rytmi, josta pidetään kiinni.
Tämä onnistui helposti. Vastasyntyneenä pojille tuntui olevan luonnollista syödä kolmen tunnin välein, niin päivällä kuin yölläkin. Vähän isompina, vain toinen saattoi vaatia ruokaa, tällöin ruokaa annettiin myös toiselle. Päiväunet laitettiin samaan rytmiin, ensimmäisen herättyä myös toinen herätetään n.30 min sisään. Paitsi toisilta päiväunilta, silloin saa nukkua miten pitkään nukuttaa, enintään kuitenkin neljään.

2. Mahdollisimman pian pojille opetetaan, että päivässä syödään kaksi lämmintä ruokaa, välipala ja ilta- sekä aamupuurot. Koko perhe syö yhdessä.
 Tämäkin oli helppo toteuttaa. Pojat nautti heti kiinteästä ruuasta ja söivät sitä innolla. Jo viisikuisina pojilla oli normaali viisijakoinen ruokarytmi. Puolivuotiaina päästyään syöttötuoleihin, pojat pääsivät osallisiksi ruokailuun.

3. Pojat nukkuvat yön omassa sängyssä.
En ole perhepedin kannattaja, pidän sitä huonona asiana sekä vauvan, että vanhempien unen kannalta. Varsinkin kaksosten ollessa kyseessä, perhepeti ei mielestäni tule kysymykseenkään. Jos vauvoja olisi yksi ja se olisi jatkuvasti rinnalla, olisi varmasti mietittävä tämä uudelleen. Pojat kuitenkin nukahtivat heti pienestä lähtien hyvin takaisin omaan sänkyyn, vaikka heidät sieltä otettiinkin syliin syömään. Ehdottomia tässäkään ei olla, jos jompikumpi on kipeä ja kaipaa selvästi läheisyyttä otetaan hänet tottakai viereen. Lasta vaan ei totuteta nukkumaan siinä vanhempien välissä. Tällä hetkellä pojat nukkuvat hyvin omissa sänkyissään, joskus toinen nostetaan jatkamaan aamu-unia vieren, muuten nukkuminen tapahtuu omassa sängyssä.

4. Vauvoja ei nukuteta, vaan opetetaan nukahtamaan itse tutin ja unilelun kanssa.
Ihan pienestä pojat vietiin väsyneinä omaan sänkyyn, annettiin tutti suuhun ja nukku kainaloon ja jätettiin sinne. Itku rauhoitettiin, mutta syliin ei nukutettu. Rauhoittunut vauva laitettiin aina hereillä omaan sänkyyn. Voin sanoa, että nyt meidän illat on helppoja. JOskus varsinkin yksin ollessa tulee niitä kauheita iltoja, kun molemmat tarvisivat syliä samaan aikaan. Tällöin rauhoittaminen voi viedä puolikin tuntia. Useimmat illat etenee kuitenkin niin, että pojat viedään sänkyyn, peitellään, laitetaan tutti suuhun, nunnu kainaloon, silitetään päätä ja annetaan hyvänyön suukot ja poistutaan huoneesta. 3/7 illasta pojat nukahtaa itse. Muina iltoina toiselle tai molemmille pitää käydä antamassa tutti uudelleen suuhun tai silittelemässä rauhalliseksi. Syliin ei ole tarvinnut enää pitkään aikaan rauhoittaa, vaan pojat ovat rauhoittuneet pelkkään silittelyyn ja suukotteluun. Joskus nukahdetaan samantien, joskus sängyssä möyrytään ja jokelletaan. Huoneeseen mennään kuitenkin vasta, jos toinen itkee.

5. Lasten ei tarvitse katsoa tv:tä.
Tässä piti joustaa siinä vaiheessa, kun pojat ei viihtyneet hetkeäkään yksin lattialla. Tällöin pikkukakkonen tai muumit vei huomion siksi aikaa, että sai tehtyä itselle ruokaa tai viikattua pyykit. Nyt meillä on käytössä pojille tv-aika. Pojat katsoo maksimissaan 1h tvtä päivässä ja korkeintaan puoli tuntia kerrallaan. Tällä hetkellä pojat katsoo telkkaria ehkä kaksi kertaa viikossa 20-30min. Yleensä sen ajan kun teen meille päivällistä. Telkkari ei enää kiinnosta noin pitkään, mutta muumin tunnari riittää jo unohtamaan harmin ja kiinnostumaan uudelleen leluista. Poikien ollessa hereillä meillä on tosi harvoin tv päällä. Henkka katsoo joskus urheilua, mutta sekin aika harvoin. Kyläpaikoissa ei oikein voida tähän vaikuttaa. Silloin tehdään poikkeuksia. Kyläillessä, jos tv on auki pojat katsoo sitä sen minkä katsoo.

6. En osta pojille leluja.
No empä. No, yritän ostaa järkeviä ja pitkäikäisiä leluja.

7. Pojat saa vain kauniita puuleluja.
Mistähän noi kaikki muoviset ja pehmoiset on oikein ilmestyneet? On meillä onneksi myös niitä puisia, mutta vähintää yhtä paljon muovisia.

8. Olohuoneeseen saa tuoda kerrallaan vaan kolme lelua. 
Tän ei ole tarkoituskaan vielä toimia. Poikien on vaan parempi pitkään leikkiä olohuoneen lattialla, jossa heihin on näköyhteys. Tämä periaate koskee enemmän sitä aikaa, kun pojat on isompia ja osaavat leikkiä keskenään. Silloin leikit ja lelut ovat leikkihuoneessa.

9. Lelut siivotaan yhdessä iltaisin.
No, äiti siivoaa lelut iltaisin. Pojatkin toivottavasti kohta :D 

9. Joka päivä syödään vihanneksia ja hedelmiä.
 Tämä on edelleen voimassa. Jokapäivä on syöty vihanneksi ja hedelmiä. JOskus eneemmän joskus vähemmän.

10. En anna lapsille eines- tai valmisruokaa.
Vaikea uskoa, että tämä ei pitäisi sitten kun pojat ei enää syö soseita. Ei syödä itsekään einesruokaa, joten miksi antaisin sitä lapsilleni?

11. Teen vauvojen soseet itse hedelmä- ja marjasoseita lukuunottamatta.
Oon tehnyt, ja teen varmaan jatkossakin. Helpompi mun mielestä kantaa vihannekset ja lihat kotiin ja tehdä niistä iso satsi sosetta, kuin kantaa purkkikaupalla valmissoseita. Käytetään meillä niitä valmissoseitakin, mutta oikeastaan vaan reissussa ollessa. Tykkään tehdä ruokaa, ja itse tehdessä voi yhdistellä niitä ruoka-aineita mitä haluaa. Maustaa omanmielen mukaan ja takuuvarmasti tietää mistä ruoka on peräisin ja ettei siinä ole lisäaineita tai arominvahventeita. Samalla voi itse valita valmistustavan, jotta vitamiinit varmasti säilyy vihanneksissa. Ja itsetehty on paljon halvempaa.

12. Vauvat sormiruokailee.
No en ole jaksanut. Kauhea sotku! Pojat sormiruokailee 1-2 kertaa päivässä, yleensä lounaalla tai välipalalla tai molempina. Muuten meillä menisi viisi vaatekertaa per päivä, eli yhteensä kymmenen.. Nytkin tulee pyykkiä paljon.

13. Ruualla ei pelleillä. Jos ei maistu, sitten ei syödä.
Joopa joo. Puuro menee suuhun helpoiten helikopterina, täkätäkätäkä-äänen saattelemana. Tai laulamalla autolla ajetaan varovarovasti. Tai pärisemällä, pörisemällä ja hölöttämällä..

14. En osta pojille Me&I:n vaatteita. Tyhmiä kuoseja ja kauhean kalliita.
Empä. Edelleen olen osittain sitä mieltä, että kuosit ei ole mun makuun, mutta on sieltä köytynyt muutama ihan kivakin. Molemmilla on kaksi vaatekertaa me&I:ta. Uutena ja täydellähinnalla silti vielä hirveän hintaisia.

15. Pyydetään anteeksi ja kiitetään, eikä oteta toisen kädestä.
Harjoitteluasteella :D

16. Poikia ei vertailla toisiinsa, eikä heitä kutsuta kaksosiksi.
Vertailematta jättäminen on vaikeaa. Usein huomaa itsekin ajattelevansa, että ai Rasmus ryömii paremmin kuin Kasper ja oho Kasper seisoo paljon tukevammin kuin Rasmus. Itse pyrin siihen, etten koskaan ääneen vertaile heitä toisiinsa. Ja muille yritän aina todeta, että he ovat yksilöitä, heillä ei kuulukaan olla samanlaiset hiukset tai heidän ei kuulukaan jokeltaa samallalailla. Molemmat ovat ihania omia persooniaan, vaikka Rasmuksella onkin paljon temperamenttia. Tiedän etteivät muut osaa sitä ajatella, eivätkä tee sitä tietoisesti tai tarkoita mitään pahaa. Haluaisin vaan juurruttaa poikiin ajatuksen siitä, että vaikka he ovatkin syntyneet kaksosina, he ovat silti omia yksilöitään, saavat ajatella, harrastaa ja oppia mitä ja miten haluavat. Ei aina tarvitse tehdä niinkuin toinen. Kaksosiksi en heitä koskaan ole sanonut, pojat, poitsut, ukkelit, muruset, pöppiäiset ja hölmöläiset kyllä, muttei kaksoset. Monesti ulkona liikkuessakin särähtää korvaan ihmisten kommentit "kato kaksoset", "hei huomasitsä noi kaksoset". Joo, meidän sirkuseläimet. Tähän yhteyteen voisi paasata ikuisuuden myös siitä, kuinka oon lopenkylläsynyt aina vastaamaan joka paikkaan mennessä, että "kyllä, he ovat kaksoset.". JOskus vielä vastaan, että "Ei, nappasin toisen mukaani tosta kadulta." Muttei siitä sen enempää.

17. Joka päivä halaillaan, pussaillaan ja sanotaan ääneen että rakastetaan.
JOka päivä halaillaan pussaillaan ja sanotaan ääneen että rakastetaan. Muussa voin joustaa tilanteen mukaan, ja muita periaatteita haudata ja unohtaa, mutta tässä olen ehdoton. Haluan poikien joka päivä tietävän kuinka äärettömän rakkaita ja tärkeitä he ovat meille.


47 kommenttia:

  1. Sä sanoit niin mitä mä ajattelen :) ! Paitsi että ei mitään perhepetiä vaikka on 1 lapsi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hehee, en mäkään kovin helpolla ottaisi käyttöön :D

      Poista
  2. Ihana teksti :) ja täälläkin puhutaan pojista,tyypeistä,veljeksistä..ei kaksosista. :)

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus :) Monta noista periaatteista myös itse päätin ennen Miion syntyää. Osa on heitetty visusti romukoppaan, osa sinnettelee mukana ja osaa on helppoakin noudattaa :) Ihan nauratti, miten sitä itsekkin oli niin varma monesta jutusta, mutta niin se arki vaan vie mennessään ja ei voi aina olla niin superihminen :D Kaikki ei mee niin kun suunnitellaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sitä vaan kuvitteli tietävänsä mitä se arki on :D Ja samallalailla nyt luulee tietävänsä mitä se vuoden päästä on. Vaikka eihän siitä voi olla hajuakaan :D

      Ei tosiaan, mutta pitää vaan muovata niitä periaatteita vähän arkeen sopivammiksi :D

      Poista
  4. Keksisit joskus jotain omaa...aika törkeesti kopioitu täältä Johannan blogista: http://talonpuolikas.blogspot.fi/2013/11/periaatteet-nurin.html, eikä ole muuten eka kerta. Sinänsä muuten ihan hyviä pointteja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just. Jos olisit pitempään lukenut mun blogia, olisit varmaan huomannut, ettei nää periaatteet ole tuulesta temmattuja tai kopioituja. Moni näistä on näkynyt muissa postauksissa.

      Ja vaikkei se sinulle kuulukaan, on jo aiemmin JOhannan kanssa naurettu, kuinka meillä on niin samat mielipiteet ja samanlainen maailmankatsomus. Postaukset meillä on monesti samansuuntaisia, siinä olet oikeassa. Mutta kumpikaan tuskin kopioi toiselta.

      Poista
    2. Huh huh...älä näistä Nelli välitä. Eiköhän se oo tullu jo selväksi, että kaksosäideillä on aikalailla yhtenevät mielipiteet. :) Samanlaisia juttuja on blogit täynnä, eikä se ole milläänlailla kopioimista. Arki vain on aika pitkälti samanlaista monilla kotiäideillä, joten samoista asioista jauhetaan :D

      Meilläkin sormiruokailu oli lähinnä sitä, että ruoka otettiin kyllä joo sormin, mutta se heitettiin lattialla. Ja nyt kun on kovin opettelussa oman lusikan käyttö, niin sotkua tulee ihan törkeesti! En varmaan muuten edes pitäisi mitään kiirettä itse syömään opettelun kanssa, mutta kun syksyllä on edessä päiväkoti, niin on vähän pakko oppia syömään itse. Voi oisitpa nähnyt meidän ruokapöydän ja maton tämän aamuisen puuron jäljiltä... :D

      Poista
    3. Totta :D
      Ei tää kotiäitiys tosiaan niin monipuolista ole, et jokainen mammablogi ois täysin yksilöllinen..

      Ei ihan toi sormiruokailu oo meijän juttu.. Tai ehkä jollain siistillä ruualla.. onko sellasta? Kaikki aika menee siivoomiseen, paljon helpompi vaan syöttää itse :D

      Onneksi en nähnyt :D Yritän vielä sokeasti uskoa, että noi kohta jo syö siististi ;) Mut ilmeisesti valoa tunnelinpäässä ei oo näkyvissä :D

      Poista
    4. Oon pahoillani mut aika synkältä näyttää :D jos jäisin poikien kans kotiin pidemmäks aikaa ni varmaan syöttäisin niitä eskari-ikään asti ;) paljon siistimpää ja nopeempaa! Kohta hankin kyllä tohon keittiön maton päälle jonku muovisysteemin, ärsyttää ko saa sata kertaa päivässä jynssätä sen puhtaaks..ei ehkä esteettisin ratkasu mut eipä meillä ny muutenkaan mistään kuvastosta tää sisustus tällä hetkellä ole :D

      Poista
    5. Hihii. Saattaa olla hyvin mahsollista täälläkin ;)

      Meillä ei onneksi mattoa ole. Ihan vähän säästää hermoja. Mä hankin tohon lattian päälle jotku muovijutut.. Tänäänkin oon pessyt ton lattian jo kahdesti. ärmur..

      Höps, mä niin tykkään teidän sisustuksesta. Ainakin sen mitä oon nähnyt :D

      Poista
  5. Ihana bostaus! Vähän samanlaisia ajatuksia oon tässä itsekkin miettinyt. Osuvasti kolahti moni noista samoista ja juurikin se, että miten montaa on joutunut soveltamaan tai kokonaan hylkäämään :) kyllä sitä ennen lasta luuli tietävänsä nää jutut ja periaatteet oli tiukassa. Kun arki koitti niin eipä se mennytkään kaikilta osin niin :) Ihan nauratti moni noista, kun juurikin näin myös meillä käynyt :D

    VastaaPoista
  6. Kerta kiellon päälle vielä :D voihan minua.. Luulin ettei mun eka kommentti jostain syystä tullut perille, mutta kaipa se tulikin, vaatii vaan hyväksynnän :D no nyt täitä on sitten enempi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, joo laitoin sen jokin aika sitten. Mutta ainakin poistti nyt tuli selväksi ;) Kaikki tuli!

      Poista
  7. Sä puit hienosti monta mun ajatusta sanoiksi. :) Saanko udella, oliko teillä alussa pojat (siis syntymän jälkeen) pinniksissä teidän makuuhuoneissa, vai omassa huoneessa?

    Meilläkin esikoinen on alusta saakka nukkunut omassa sängyssään, 2 kk oli vanhempien huoneessa ja sitten siirrettiin omaan huoneeseen ja tuolloin vanhempien yöunet paranivat huimasti. Perhepeti ei ole myöskään meidän juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä pojat oli kans ensimmäisen kaks kuukautta meidän huoneessa yhteisessä pinniksessä. Olisivat ehkä olleet pitempään, varmaan kuitenkin max 4kk asti, mutta Kasper on niin liikkuvainen että häiritsi Rasmuksen unta. Molemmat piti siis laittaa omaan sänkyyn, eikä meidän makkariin mahtunut. Menivät siis omaan huoneeseen, mikä oli kyllä huippu homma omienkin unien kannalta! Ei enää herännyt joka inahdukseen! :)

      Poista
  8. Hyvät periaatteet sinulla! :) Itse olen samoilla linjoilla. Tuo televisio on kyllä todella vaikea. Itse olen tottunut pitämään telkkaria auki AINA. Jotenkin on niin hiljaista, jos telkkari ei ole päällä. Mutta ei poika ole ollut siitä kovinkaan kiinnostunut. Ainoastaan Rillit huurussa- tunnari on pakko tuijottaa.. :D Mutta tuohon pitäisi kyllä kiinnittää huomiota, ettei pojastakin tule samanlainen, että telkan on oltava päällä koko ajan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Meillä se on helppo, kun se ei aiemminkaan ollu päällä ku vaan silloin kun istu sohvalla ja katso sitä. Mä muutenkin haluan et kotona on hiljasta, niin oisit varmaan ihan stressaantunu kokoajan jos se ois päällä. Henkka taas haluaa aina et jos se vaikka siivoo että on musiikkia, mä taas en voi sietää.. Pitäs olla hiljasta :D Kai se on ku poikien kaa päivisin on aina niin hirvee meteli, niin sit ne hetket ku ne nukkuu on ihana olla vaan omien ajatusten kanss :D

      Poista
  9. Ihana ku oot niin määrätietoinen! Ite ku oon tämmönen tilanteen mukaan eläjä enkä kovin paljoo etukäteen suunnittele :) Mutta oon siun kanssa hyvin samoilla linjoilla asioissa, rutiinit ja selvät säännöt pitää olla! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Määrätietoinen kuulostaa niin paljon paremmalta kuin kontrollifriikki jokska Henkka mua sanoo ;)

      Rutiinit kyllä kummasti helpottaa arkea!

      Poista
  10. Voin niin kuvitella, miten paljon kuiskuttelua ympäriltä kuuluu. Mä toimin vuoden perhepäivähoitajana ja mulla oli kokoajan kaks yksvuotiasta (oma ja hoitolapsi). Näiden lisäksi oma isompi lapsi ja isompi hoitolapsi, he kuitenkin hiukan eri-ikäisiä ja kokoisia. Mihin tahansa mentiin, sai kyllä kuulla kuiskutusta siitä, että ohhoh, kaksoset tullu! Yksi tympääntyneen näkönen rouva kerran tuli suoraan sanomaan, että eipä tule kyllä sinua kateeksi. Silloin vähän naurahdellen sanoin, että no mulla kyllä kävis kun kahden näiden hoidosta saan rahaa :D

    Kaverini sai syksyllä kolmoset, voin vain kuvitella sitä supinan määrää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu.. Voi ihanaa et oot saanu sanottua takaisin! Mä aina jälkikäteen vasta keksin hyvät kommentit noihin heittoihin! :D

      Voi ei! Ei kyllä käy kateeksi, he varmasti herättää huomiota ihan joka paikassa!

      Poista
  11. Toi että kaksosia ei nimitetä kaksosiksi on ehkä ainoa periaate joka meillä on pitänyt. :) Tosin aika usein tulee sanottua "pienet", erotuksena esikoiseen, mutta jos puhun lapsille itselleen, niin aina nimeltä. Mun isä on kaksonen, ja tää oli ainoa neuvo, joka sillä oli, sitä korpesi aina lapsena, kun niputettiin samaan pakettiin kaksossiskon kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vaan kuvitella! OIs se itsestäkin aina hirveetä, et ikinä ei saisi olla yksilö!

      Poista
  12. Monta tuttua kohtaa, unohdin jo puolet mutta vastaan muutamiin :D

    1. perhepeti, no Niilo on ainut lapsi ja myöskin ainokainen joka mun vieressäni nukkuu, eli ensimmäiset 5kk meni siinä, kun opppi liikkumaan siirsin omaan sänkyyn nukkumaan, yksi yö meni itkussa loput kivuttomasti :) Nykyisin saatan silloin tällöin hakea Niilon ihan itse vierereni kun käyn unille, välillä tekee mieli halailla ja helliä vähän enemmän <3

    Einesruokakohta ja teen kaikki itse.. Tein ja teen edelleen, en syö itse eineksiä ja vältän parhaani mukaan, ettei Niilokaan söisi. Välillä on poikkeuksia kun ei saa otettua omia ruokia mukaan, ne unohtuu tai jos mennään syömään johonkin, missä ei ole vuoden ikäiselle sopivaa ruokaa. Niilo on saanut einesruokia tämän 1v ja 10 päivän aikana alle 10 kertaa.

    Täälläkin halaillaan suukotellaan ja kerrotaan että rakastan, usein ja paljon. Monta kertaa päivässä :)

    Kädestä ei viedä, sen Niilo tietääkin jo (uskomatonta!) kiitos = taputtaa käsiään yhteen, anteeksi pyytäminen vasta tulossa :)

    Sormiruokailu, no se piti aloittaa heti 6kk iässä vaan miten kävi, aloitettiin vasta muutamia kuukausia sitten :D

    Syödään yhdessä ja viidesti päivässä, mahdollisimman monipuolisesti.

    Puulelut, sama juttu ''ei tule muita'' ja no... niitä tuolla nyt on, mutta käytännöllisiä ja pitkäikäisiä, little peoplet sekä legot mm.

    En osta leluja, en ole ostanut kuin 2 muistaakseni, yhden retro legopuhelimen kirpparilta ja synytmäpäivälahjaksi autorampin :)

    Nyt en muista enää kohti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kyllä aika kateellinen sulle tosta lelujen ostamisesta! Mä muka niin päätin etten osta, ja nyt oon jo lipsunut puolen vuoden aikana niin monta kertaa!

      Teidän arki kuulostaa just siltä, mitä toivoisin meidänkin olevan kun pojat on Niilon ikäisiä! :)

      Poista
  13. Kirjoitit just mun ajatukset :D! Yksi vauva masussa myllää, mutta silti samoilla periaatteilla mennään. Perhepetiin en tule ikinä suostumaan, juurikin sen takia ettei jäbä opi nukkumaan meidän välissä. Oma sänky on oma sänky ja piste :). Joku oli mulle ihan kauhuissaan kun sanoin ettei perhepetiä meille tule. Mieskin menee samoilla linjoilla onneksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä!

      Hyvä että mieskin on samaa mieltä, ei tarvitse alkaa vääntämään :D

      Poista
  14. Oonko jotenkin hölmö kun en tajua tota, että et ostaisi leluja? Mikset?
    Kiva postaus ja hienosti ootte pitäny kiinni periaatteista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan sen takia, että niitä varmasti tulee muidenkin ostamana. Ite en haluaisi lisätä sitä lelumerta. Mutta, eipä siitä periaatteesta mitään tullut :D Muuten mulla ei ole mitään leluja vastaan :)

      Poista
    2. Niin niin! Mä ajattelin, että onko sillä joku "kasvatuksellinen" syy että lapsella ei olisi leluja tai pitäisi leikkiä jollain vispilöillä, haha!

      Poista
    3. Hehe :D Ei ainakaan mulla, vaikkakin käpylehmät kunniaan! :D

      Poista
  15. Hyviä periaatteita. Oon samoilla linjoilla kuin sinä. :) Me opetellaan nyt sitä, että kun joutuu jäähylle (opetellaan siis myös sitä..) niin sen jälkeen pyydetään anteeksi (eli halataan, kun eivät osaa sanoa anteeksi.. Tai noh äh äh voi tarkoittaa sitäkin :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, tosta jäähystä mun pitääkin kysellä sulta lisää! Äh äh on ihan selvä anteeksipyyntö! :D

      Poista
  16. Olen aina miettinyt tätä ja toivottavasti et pahoita mieltäsi sillä tarkoitukseni ei todellakaan ole olla negatiivinen, mutta kun kiinnostaa niin kiinnostaa :D olen kuullut tosi monien kaksosten vanhempien sanovan juuri kuten sinäkin, eli ei kutsuta kaksosiksi ja halutaan opettaa lapset yksilöiksi ei kaksosiksi, tämä on mielestäni ymmärrettävää ja loogistakin. Mutta miksi sitten kaksoset puetaan samanlaisiin vaatteisiin? Tämä voi olla tyhmä kysymys mutta kun halutaan pois kaksos-ajattelusta ja sitten kumminkin puetaan ihan samalla lailla? Onko syynä joku käytännöllisyys tai vast. (Itselläni ei ole lapsia joten en tiedä miten nämä hommat toimii:D) vai halutaanko sillä pukemisella kumminkin viestiä sitä kaksosjuttua? Eihän tuon ikäiset tietysti vaatteistaan mitään ymmärrä :) Tuli vain mieleen, opiskelen itse vaatetusalaa ja jo siksikin kiinnostaa kun tässä on viimeaikoina muutenkin käsitelty vauvojen ja lasten trendejä :) Ja korostan vielä, tarkoitus ei ole missään nimessä loukata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeestaan en osaa sanoa.. Nykyään pojilla on harvoin täysin samanlaiset vaatteet, isommissa koossa löytyy paljon paremmin kaksi samantyylistä vaihtoehtoa. Vauvana, oli vaan helpompi napata ne samanlaiset, enkä mä kokenut, että se olisi ollenkaan paha että pojilla on samanlaiset vaatteet.

      Ehkä ajattelin silloin niin, että halusin pojilla olevan yhtä nätit vaatteet. (hölmöä joo, mutta ne hormonit.. :D) Nyt kun pojat liikkuu enemmän, on kivempi miettiä erilaisia asukokonaisuuksia, ja mikäs sen kivempaa kuin tehdä kaksi erilaista mutta samantyylistä.

      Mä myös ajattelen niin, että koska pojat on niin erinäköisiä, ei vaatteilla tarvitse korostaa heidän erilaisuuttaan. Nyt taas kun pojista on kuoriutunut persoonaa, luonnetta ja omia piirteitä enemmän, huomaa että Kasperille sopii parhaiten vihreä ja punainen, kun taas Rasmukselle sininen ja oranssi.

      En oikeestaan osaa tän paremmin vastata, pukemisessa oon mennyt vähän tunteella, joten tästä vastauksestakin tuli vähän sekasotku.. Mutta jospa sait jotain irti!

      Ja en tosiaan loukkaantunut! Tykkään tällaisista kommenteista, jotka pistää vähän miettimään niitä omia valintoja! :)

      Ennen kaikkea haluan, että poikien vaatteet sopii yhteen, oli ne sitten samanlaisia tai samantyylisiä. Varmaan eri-ikäisillä sisaruksilla tekisin saman, niin en oo kauheesti tullut tota pukemista poikien kohdalla miettineeksi. :)

      Poista
  17. Tää oli hauska!! Voisin itsekkin toteuttaa tän.. Ja mitä tulee tohon anoon... hohhoijaa =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tee!!
      Olis kiva lukea muidenkin periaatteista!
      Jep, ano parhaasta päästä :D

      Poista
  18. Hei oliko teistä jo se juttu siinä jossain lehdessä? En kai oo missannu sitä.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heip! Ei vielä, et missannut! Se tulee tammi-helmikuun lehteen, eli ilmestyyköhän se tammikuun lopulla tai helmikuun alussa? Infoan kyllä, on se sen verran jännää! :D

      Poista
    2. Ok! Kiva juttu :)

      Poista
  19. Hyvä kirjoitus. Mä oon myös tietoisesti yrittänyt olla vertaamatta poikia toisiinsa. 2v. neuvolassa tuli sanottua, että B-poika puhuu hyvin ja A-poika ei niin hyvin eli huonommin kuin toinen. Neuvolantäti kiinnitti siihen heti huomion ja sanoi että ellei A-poika rupea puhumaan paremmin/ enemmän, ottakaa yhteyttä muutaman kk päästä. A-poika puhui kyllä, mutta kun vertasimme sitä toiseen, paremmin puhuvaan, niin puhuminen oli hänen mielestään liian huonoa.
    Molemmat puhuvat nykyään yhtä hyvin / huonosti :)
    Ja tuo 4. kohta on hyvä, näin meilläkin on tehty. Paitsi, että nyt nukkuvat meidän kanssa samassa huoneessa ja joudutaan nukuttamaan. Mutta se sopii meille erittäin hyvin. :) -Miia-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi tavallaan kaksosuudessa onkin haastavaa, yhdellä lapsella, jos se puhuisi niinkuin teidän A, ei tulisi sanottua että puhuu huonommin. Puhuu miten puhuu. Eihän sitä osaisi verrata mihinkään, kun muusta ei ole tietoa. Kaksosissa niin helposti vertaa :/

      Jokaisessa perheessä tavallaan! Ja niinhän se taitaa mennä, että nyt näin, ja ensi kuussa helposti toisella tavalla. :D

      Poista
  20. Hyvältä kuulostaa, mut jäin pohtimaan Tota "lelusääntöä".. Lähinnä että minkä ikäisenä ajattelit ottaa sen käyttöön. Kun meneehän siinä vielä hetki jos toinenkin, ennenkuin pojat ymmärtävät lukujen päälle. Ite en olis jaksanu pienenä hokea V:lle, että nyt on kolme lelua, ei enempää. Ja miten meinaat perustella sen? ;) Meillä on aina leikitty sekä olohuoneessa että omassa huoneessa. Tietty pyritty siihen, että sotkut myöskin siivotaan pois. Mutta, tämä oli taas tätä mun pohdintaa. Toivottavasti sait jotakin selkoa :D -Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä oikein tiedä.. Se voi olla niitä periaatteita, jotka kuulostaa hirveän kivalta paperilla, mutta käytännössä ei toimi lainkaan. Ehkä koitan opettaa sitä pojille jotenkin niin, että vaan se lelu jolla leikkii saa olla olohuoneessa, se viedään pois, ennen kuin uusi haetaan tilalle. En tiiä, voihan se olla että tosta ei tule mitään :D

      Ja perustelusta sen verran, että leikkiminen tapahtuu leikkihuoneessa ja siellä leut voi olla sekaisin, olohuone on kuitenkin muita asioita varten ja siellä jos leikitaan niin vain parilla lelulla. Oli se sitten yksi kaksi tai kolme :) Mutta ikä toki huomioon.

      Poista

Kiitos kommentistasi!