sunnuntai 17. elokuuta 2014

Sota sokerista.



Sokerinsyönti on yksi niistä kuumista perunoista äitien keskuudessa,  perheblogeissa ja vähän muillakin areenoilla. Mäkin olen sokeria ja sen syömistä sivunnut paristi ja kertaalleen kirjoittanut ainakin yhden hyvin mustavalkoisen postauksenaiheesta. Sille toivottiin jatkoa, joten tässäpä tulee! Ovathan pojat kuitenkin jo pari kuukautta syöneet samaa ruokaa kuin mekin, joten näkökulmaa on ehkä enemmän kuin viimeksi.

Hei olen Nelli ja olen sokeriaddikti.  
Eli satun tietämään mistä puhun. Mulle oikeasti aiheuttaa vaikeuksia pysytellä tavoitepainossa jos sokerin mussuttaminen tulee tavaksi ja osaksi arkipäivää. Ja mä olen kuitenkin aikuinen ja tiedostan sokerin ja epäterveellisen ruuan ongelmat. Silti se karkkipussi ja suklaapatukka houkuttaa mua ihan vietävästi!! Siksi mä en olekään yhtään yllättynyt uutisesta, jonka bongasin tänään Iltalehden sivuilta. THL:n tekemän tutkimuksen mukaan, joka kymmenes suomalainen tyttö on ylipainoinen. Pojista luku on vielä karmaisevampi. Useampi kuin joka viides! Mun mielestä nuo luvut vaikuttaa aika hirveiltä. Aikuisilla se on vähän oma valinta ja ongelma, jos herkkuja tulee napsittua niin paljon, että se alkaa kehittyä ylipainoksi. Lapsi on kuitenkin vähän toinen juttu. Vanhemmilla pitäisi olla vastuu ja tieto siitä, mitä lapsi syö ja milloin.

Mun mielestä sokeri ja siihen addiktoituminen on ihan täysin rinnastettavissa muidenkin nautintoaineiden riippuvuuteen. Ehkä sokeria voi pitää parempana vaihtoehtona riippuvuudelle kuin huumeita tai alkoholia, mutta riippuvuudenaiheuttaja se on siinä missä nuo muutkin. En tiedä ihan tarkkaan mistä mun riippuvuus johtuu, meillä nimittäin oli pienenä karkkipäivät. Meillä kuitenkin myös syötiin paljon muroja ja juotiin mehuja, joten luulen että ne osaltaan ovat vaikuttaneet addiktion kehittymiseen. Oma addiktioni pysyy hanskassa tiedostamalla, ja tiukoilla karkki/herkkupäivillä. Kun on hetken ilman makeaa, ei sitä enää kaipaa jokapäiväiseen elämään. Homma kuitenkin tosi helposti lähtee hanskasta, jos kalenterissa on samalla viikolla useampi herkkuhetki tai kaupassa erehtyy kävelemään karkkihyllyn läpi. Suklaa on ihan ehdottomasti mulle se karkkia suurempi himonaiheuttaja.

Muroja, mehuja ja valmisjogurtteja ilman olen jo ollut niin pitkään, ettei niiden käyttämättömyys aiheuta mitään ongelmaa. Voin ihan rehellisesti sanoa, että mehu maistuu todella harvoin ja muroihin en ole koskenut vuosiin.

vähän alkaa ehkä tehdä mieli karkkia...
Itse käytän jonkin verran makeutusaineita sokerin sijasta. Limsoissa ostan AINA sen laittiversion ja makurahkoja (profeel ja skyr) meillä on jääkaapissa. Lapsille mun mielestä kuitenkin puhdas sokeri on parempi kuin keinotekoiset makeutusaineet. Stevia on vähän niillä rajoilla. Onhan se kuitenkin luonnonmukainen makeuttaja. Toisinaan tuleekin hankittua pojille stevialla makeutettuja mehuja tai jogurtteja. Enemmän suosin kuitenkin hedelmäsokerilla makeutettuja tuotteita, tai makeutan rahkat ja jugut marjoilla tai soseilla.

Mä olen ehkä sokerinatsi ja tiukkapipo, mutta mua ihan oikeasti järkyttää keskustelut, joissa vanhempien mielestä on ihan ok antaa kaksivuotiaalle aamupalaksi muroja, janojuomaksi mehua, lounaaksi einesruokaa, välipalaksi vanukkaita ja iltapalaksi kaakaota. Siis mitä ihmettä! Eikö oikeasti tajuta mikä määrä sokeria tuollaisessa ruokavaliossa tulee pienelle! Se kun vielä suhteutetaan lapsen painoon niin huhheijaa! Monesti puolustellaan, että ei se nyt niin paha ole, ei kukaan sokeriin ole kuollut ja itsekin syön näin. Joo ei nyt ehkä kuollut, mutta oletteko kuulleet 2. tyypin diabeteksestä? Empä itse ainakaan haluaisi sitä vaivoikseni jos sen jotenkin ruokavaliolla voi välttää. Puhumattakaan mistää muista sokerin syönnin haittatekijöistä, kuten siitä jo mainitusta liikalihavuudesta.  

Sokeri on täysin tyhjää energiaa. Se ei aiheuta kylläisyyden tunnetta vaan sotkee aivojen nälkäreseptoreita aiheuttaen vain lisää sokerinhimoa. Kuulostaapa hyvälle! Sokeri koukuttaa nopeasti, kun sokeriin tottuu sitä kaipaa jatkuvasti lisäravinnoksi. Syntyy helposti sokerikierre. Sokerista kertyy ylimääräisiä kaloreita kroppaan, jotka sitten taas keräävät rasvaa. Rasva kertyy erityisesti sisäelinten ympärille, viskeraalinen rasva you know.. Sisäelinten ympärille kertynyt rasva taas on sitä kaikista vaarallisinta. Se ei edes aina näy ulospäin, ja myös hoikka ihminen voi helposti kärsiä rasvoittuneista sisäelimistä.

Mun mielestä se sokerivero alkaa kuulostaa jo aika hemmetin hyvälle!

Mä en vaan millään käsitä, että MIKSI? Miksi vanhemmat antaa sitä sokeria niin paljon, jos yllämainitut asiat on kuitenkin tiedossa? Onhan tästä sokerista nyt kuitenkin jankattu jo ikuisuus! Joo toki on helpompi antaa se karkki karkkihyllyllä ja mehu janojuomaksi jos se lapsi vinkuu sitä. Mutta miksi se alunperinkään pitää opettaa siihen, että kaikki maistuu makealle? Joo himo makeaan on luontaista, mutta vähemmälläkin pärjää! Ei se lapsi tule ikinä juomaan janoonsa vettä, jos se on jo pienestä tottunut siihen, että janoon juodaan vain ja ainoastaan makeaa mehua. Silläkin perustellaan sokerin syöttämistä, että pitäähän lapsenkin saada nauttia elämästä. Ihanko oikeasti se kaikki elämästä nauttiminen tulee vaan syömisen ja nimenomaan sokerin syömisen kautta?!



Joo onhan se ihana nähdä kun lapsi tykkää jostain ruuasta. Maiskuttaa suutaan, herkuttelee ja hokee namnam. Mutta meillä ainakin tuo sama reaktio tulee sekä banaaniin että jäätelöön. Eli eikö se sitten ole sama antaa välillä ihan vaan banaania jälkkäriksi?

En mä sano että sokeri pitää kieltää, mutta mun mielestä sitä pitää rajoittaa todella paljon! Ja vanhempi on se joka sen tekee. Tottakai se lapsi testaa vanhempaa kaikessa ja koko ajan. Mutta kun on tietyt rajat, jotka lapsikin tuntee uskon että lapsellakin on parempi olla.
Murot , mehut ja valmisjogurtit on mun mielestä ihan ok herkkuhetkissä. Mutta nimenomaan vain niissä. Mä itse rinnastan ne karkkiin, joten mun mielestä ne kuuluu niihin spesiaalitilanteisiin eikä jokapäiväiseen arkikäyttöön.  Maustamattoman jogurtin voi hyvin maustaa hedelmäsoseilla tai marjoilla ja sokerimurot voi korvata puurolla, talkmuruilla tai täysjyvämyslillä. Ja ne mehut. Mun päähän ei vaan uppoa miksi niitä pitää pitää janojuomana? Eikai kukaan juo janoonsa punaviiniäkään?!

Kyllä meilläkin syödään sokeria mutta ei ylenpalttisesti tai koko ajan. Meillä aikuisilla on herkkupäivä kerran viikossa, joten miksei myös lapsilla? Tällä hetkellä pojille vaan herkuksi on hyvin kelvannut myös itsetehty kiisseli, vesimeloni, pullanpala ja jogurttijäätelö. Mun mielestä vaan karkit eivät kuulu pikkulapsen ruokavalioon. Ne ei osaa niitä kaivata eikä pyytää, joten miksi antaa? Mä luulen, että karkkiakin ehtii syödä tulevaisuudessa ihan mielinmäärin!

Viimeksi mulle kommentoitiin, että sokerin kieltämisellä aiheutan lapsilleni juuri sen, että sokerista tulee kielletty hedelmä ja he haluavat sitä kahta kauheammin. Itse en usko tähän pätkääkään, enhän kiellä sokeria vaan nimenomaan opetan siihen kohtuukäyttöön ja myös muihin makuihin. Moni muukin asia voi olla lapsesta herkkua kuin vaan karkit ja sokeria pursuilevat jälkkärit.

 Hedelmäsalaatti vaniljakastikkeella tai omenakaurapaistos on lapsesta myös herkkua. Mä uskon siihen, että se on vaan mihin sen lapsen totuttaa. Jos ei ole tottunut siihen, että kaikki ruoka maistuu makealle, ei sitä myöskään kaipaa jatkossa.


Toinen millä perusteltiin viimeksi sitä, että tämä vähäsokerisuus ei tule onnistumaan oli se, etten voi vaikuttaa lapseni sokerin syöntiin tilanteissa joissa hän on jonkun toisen kanssa. Kummin tai isovanhemman, tai ihan täysin ulkopuolisella hoidossa kuten päiväkodissa. No en täysin voikaan. MUTTA meillä isovanhemmat ja kummit tietää mitä me sokerista ajatellaan. Aika takuuvarmasti pojat tulevat saamaan enemmän herkkuja mummoloissa kuin saisivat kotona. Mutta mitäs sitten? Mä luotan meidän mummoloiden arvostelukykyyn siinä, että lapselle ei lyödä eteen kilon karkkipussia vaan se määrä on kohtuullinen, oli se sitten pullaa tai kakkua. Ja mummolassa tai kummilassa olo ei ole arkipäivää. Lapsellekin voi opettaa sen, että mummolassa mummon säännöt kotona äidin ja isin. Jos mummo antaa viikolla pannukakkua niin se antaa. Mutta se on mummola. Se ei tarkoita että kotona syötäisiin viikolla pannukakkua iltapalaksi. Päiväkodista taas.. No, meidän lapset eivät ole pariin vuoteen menossa kodin ulkopuolelle hoitoon, joten se ei ole meille tämän hetken murhe. Päiväkodissakin voi kuitenkin halutessaan vaatia lapselle sokerittoman ruokavalion, jolloin välipalat eivät ole niitä pullapaloja tai kiisseleitä.


No, mä olen taas puhunut. Saatan olla aika fanaattinen tästä aiheesta, eikä mun tarkoitus tosiaan ole loukata ketään, tai saada aikaan mitään paska mutsi tai faija -oloa. Ennen kaikkea, jokainen kasvattaa ja syöttää lapsensa ihan just niin kuin tykkää ja se on heidän perheelle juuri oikea tapa. Ihan varmasti, jos vanhempien aamupalaan kuuluvat murot, ja karkit ovat arkipäivää, on niitä vaikea kieltää myöskään lapselta. Ehkä mä vaan haluan vähän aukoa silmiä. Tiedostetaanko oikeasti sokerin vaarat? Jos sokeri on paljon edustettuna ruokavaliossa olisiko sitten paikallaan kunnostautuminen koko perheelle? Ennen kuin sairastutaan siihen diabetekseen? Ylenpalttinen sokeri kun ei nyt vaan millään tavalla ole terveellistä. Mutta niin tai näin, varmasti monen mielestä tämä meidänkin tapa on ihan järjetöntä holhoamista. 

Mitä ajatuksia teksti sinussa herätti? Onko mielipidepostauksia kiva lukea? 
Tuleeko sokerikeskustelu jo korvista ulos vai asuuko teilläkin pieni sokerinatsi?

82 kommenttia:

  1. Oon samaa miletä sun kans, että on iha hirveää jos joku antaa 2-vuotiaalle joka aterialla sokeria. :S Ja vielä tosiaan eineksiä kaupanpäälle. Meilläki syödään just maustamatonta jogurttii, maustettuna marjoilla. talk muruja, täysjyvätuotteita jne.
    Ja muutenkaa janojuomana ei oo mehua. Vaan se kuuluu tosiaan herkutteluhetkiin. Ja jos päivälle sattuu herkkuhetki, nii se on ns. erillään siitä ruoasta. Ruoka on sitä laadukasta, kuin välipalatkin. Mutta herkku on sitte eriksee joko ruoan jälkeen tai muualla. Ja se herkku on tosiaa joku pieni maistiainen. Ja karkkia ei tosiaa olla vielä annettu. :)

    Että ehkä me sillain ollaan samaa mieltä, kun munki mielestä herkut kuuluu herkkuhetkiin.. Meillä ei vaa tartteta karkkipäivää, ku me vanhemmat ei olla sokeriaddikteja. :D Nii en usko että Mimistäkään tulee. Eli se saa mummolla joka kerran tai kaks viikossa jotain hyvää tai kerran kuussa. Ymmärräkkö pointin? :) Eli ei mitenkää säännöllisesti.
    Eli puhutaa periaatteesa samasta asiasta, mutta eri kannalta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Mun mielestä maustamaton on just hyvä vaihtoehto, jos se kerran kelpaa ilman mitään makeuttajaakin! Turha totuttaa siihen, että kaikki maistuu makealle! :)

      Kyllä mä luulen että perusajatus meillä on ihan sama! Toteutus vaan vähän toisenlainen :D Meillään ei karkkipäivää ole, vaan se on sellainen herkkuhetki. Voi se olla että niitä joinain viikkoina on useampi kuin toisina, mutta ainakin yritetään rajata se vain yhteen päivään ja muuten sitten syödä vähän terveellisemmin! :)

      Poista
  2. Nii joo ja lisään vielä, että määki oon sitä mieltä että välipalan ei pitäis olla pullapala tai muu laaduto homma! :) Vaan tosiaan sitä laadukasta RUOKAA. niin sitten ei oo haittaa jos joskus saa maistaa herkkua. :)

    VastaaPoista
  3. Moi!
    Täälläkin mietitään sokerin käyttöä jo ihan mun tasolla kun karppaan (välillä kyllä pulla maistuu!). Jotenkin juurtunut tuonne aivoihin sokerien/hiilarien kyttääminen joten kauhistun aina kun tarkistan paljon "lasten"jugurteissa näitä onkaan. Ehkä siksi myös vierastan niiden käyttöä..Puurot syödään mehukeitolla (sillä vähäsokerisella versiolla) ja ruoat tehdään itse. Mutta tämä ei tarkoita ettei poikamme olisi herkkuja saanut. Tänään viimeeksi kalamarkkinoilla söi jäätelöä ja synttärijuhlilla saa kakkua.
    Kohtuus kaikessa ja nuo herkutkin voisi sijoittaa esim. välipala-aikaan jotta jotain eroa aterioiden tarkoitukselle tulisi. Anopin kanssa sai yhdessä vaiheessa nimittäin vääntää ettei lounaalla ja päivällisellä tarvitse sitä hedelmäsosetta lopuksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Mä en käsitä miksi niissä pitää olla sitä lisättyä sokeria niin hirveästi! Vähemmälläkin varmaan selviäisi!
      Oon ihan samaa mieltä sun kanssa! Herkut on ihan ok pienillä, mutta määrien kanssa saisi olla tarkkana! :)

      Poista
  4. Hyvä Nelli! Loistava teksti ja oon täysin samaa mieltä :). Meilläkin nautitaan marjoista ja hedelmistä enkä koe mitään tarvetta antaa karkia/mehua/makujoguja koska en syö niitä itsekään. Paitsi karkkia viikonloppuisin. Elialle kuitenkin riittää hyvin vaikka muutama rusina ja hän on enemmän kuin tyytyväinen. Ei ne ymmärrä niin miksi antaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krista!
      Mun pitäisi petrata kyllä omassakin sokerin käytössä.. Liian helposyti sortuu kauppareissuilla karkkiin.. :D

      Niimpä! Ei ne ymmärrä, niin miksi pitäisi väkisin tuputtaa!?

      Poista
  5. Olen samoilla linjoilla sun kanssa vaikkei lapsia itelläni vielä olekkaan! Olen ajatellut, että sitten joskus kun toivottavasti lapsia saan, niin lapsi ei tarvitse mitään sokeripommi herkkuja ennen kuin osaa itse pyytää. Harmittaa seurata sivusta esimerkiksi kummilapsen kasvua, kun mitään mun mittapuulla oikeaa ruokaa ei oikeastaan edes tarjota kun se lapsi nyt vaan tykkää niistä muroista ja nakeista niin annetaan sitten niitä niin päästään helpolla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, toi kummilapsesi tilanne on tosi harmi :/ Mun mielestä just kasvavalle lapselle olisi ihan mielettömän tärkeää taata hyvä ja ravinteikas ruoka! :/

      Poista
  6. Huippu kirjoitus!! Ihan samaa mieltä!!:)

    VastaaPoista
  7. Ah ihanaa kun joku on samaa mieltä! Eli toinen sokerinatsimutsi täällä. Mutta miks ne isovanhemmat haluaa tyrkyttää lapselle sitä pullaa tai jätskiä.. hemmotella voi ja pitää muilla tavoilla. Hyvä kirjoitus!
    Ansku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tajua! Onko siinä just joku, et koetaan että se makea on ainoa millä voi hemmotella? :D

      Poista
  8. Oon miettinyt tätä asiaa kovasti. Meillä kotona lapsena oli karkkipäivät ja tosi harvoin sai herkkuja. Toisaalta juotiin mehuja ja syötiin jugurtteja. Mulla oli jo lapsena ihan selvästi tosi kova sokeriaddiktio tästä huolimatta, vai juuri siitä syystä? Sitten taas miehen perheessä herkkuja sai pyytämällä ihan koska vain ja silti niin lapsena kuin nykyäänkin mies syö tosi säästellen herkkuja ja syö pari kolme päivää yhtä karkkipussia ja minä vedän sellaisen puolessa tunnissa... Tää hämmentää mua. Siis toki oon samaa mieltä sun kanssa sokerin syömisestä ylipäänsä, mutta mietityttää tuo, että haluaako lapsi sitten kahta kauheammin sitä kiellettyä. Minä halusin lapsena. Ja se ei ollut mitään pientä haluamista, vaan addiktion esiaste jo.

    Kommentoin nimettömänä tällä kertaa, vaikka vakkarilukija olenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oikein osaa vastata tuohon.. Mutta mä haluisin painottaa nyt sitä, että just näillä sokerisilla väli- ja aamupaloilla altistetaan lapsi siihen sokerinhimoon ja siihen, että kaikki mikä kelpaa maistuu makealle. Eli eikö silloin myös tarve sille karkille ja herkulle tule juuri siitä?

      Kun sitten jos vertailukohta on lapsi, joka oppii että makea ja herkku on niissä herkkuhetkissä eikä joka aterialla, en usko hänen edes kaipaavan sokeria joka hetki, joten sitä addiktoitumista ei ehkä tule.. Vaikea sanoa. :)

      Poista
    2. Tulee vaan mieleen, että tiedän paljon niitäkin joilla lapsena se makea on kuulunut vain niihin herkkuhetkiin, niin koska se on koettu lapsena jotenkin niin kamalan rajoittavaksi, kauhotaan taas aikuisena karkkia ja muuta makeaa napaan senkin eestä, vähän sillä ajatuksella että "kun vihdoin saa, eikä kukaan ole kieltämässä ja rajoittamassa", ja kehittää näin itselleen varhaisella aikuisiällä sen sokeriaddiktion. Vähän luonnekysymys varmaan siis myöskin, se tietty uhmakkuus kun voi kestää yllättävän pitkälle aikuisuuteen.

      Meillä kotona oli just noita jugurtteja ja muroja, karkkipäivät pidettiin mutta muuten ei oltu íhan kamalan tarkkoja siitä sokerin määrästä, aika löysällä kädellä sai herkkuja muutenkin vaikkei kotona koko ajan karkkeja ja keksejä pidettykään. Ja mulla säilyy kyllä suklaalevy kaapissa puolikin vuotta ilman että edes kosken siihen, vaan yritäppä säilyttää pähkinöitä, sipsejä tai juustosarvia, niin katoaa hyvin äkkiä ääntä kohti! Rasva-addiktio ehkä? :D meillä noi suolaset, nimenomaan sipsit ja vastaavat oli niitä joita sai vain poikkeuksena herkkuhetkissä tai juhlissa, ja niitä mä himoitsen edelleen ihan kamalasti! Ehkä avain olisikin siinä että siinä tilanteessä ei korostaisi ja huomioisi millään tavalla sitä että tämä on nyt tämä makea/suolainen ja tämä kuuluu vain näihin herkkuhetkiin, jos siitä herkusta ei silloin muodostuisi lapselle niin rajoitettua kuvaa? Paha sanoa.

      Näistä omista kokemuksista huolimatta aika samanlaisella linjalla olisin kyllä sun kanssa minäkin jos lapsia olisi, ei se pieni lapsi tarvitse sitä jäätelöä, karkkia tai muffinssia, eikä se herkku (oli millainen vaan) saisi toimia ainoana palkintona tai nautiskelutapana.

      Poista
    3. Nii, ihan totta tuokin. Vaikea näistä on sanoa mikä tapa olisi sitten se parhain.. Luulen että herkkujen kohdalla kuitenkin kohtuus ja jonkinlainen rajoittaminen lapselle toimisi.. Mutta voidaanhan tässä mennä metsäänkin ja lujaa! :D

      Poista
    4. Minä myös sain lapsena paljon sokerisia herkkuja, karkkia ja jätskiä joka päivä, se oli osa normaaliruokavaliota. Ei minulla mitään addiktiota ollut, mutta niitä annettiin minulle, joten söin niitä. Muistan, että joskus ala-asteella minusta tuntui oudolta, kun muut intoilivat vaikka suklaasta, kun minä sain suklaata ihan koska vain, se oli ihan normaali osa elämääni. Jopa niin normaali, etten tuolloin enää edes syönyt tavallista suklaata, olin kyllästynyt. Nyt aikuisena en erityisesti pidä makeasta, en syö koskaan karkkia, enkä himoitse sokeria.

      Mutta suolaiset herkut!! Voisin oikeasti syödä kaksikin isoa perunalastupussia päivän aikana, himoitsen pizzaa ja yleensäkin suolaista ja rasvaista. Juuri niitä herkkuja, joita en lapsena syönyt!

      En tiedä, onko se sattumaa vai onko tässä jokin yhteys... En minäkään kyllä antaisi lapselleni sokerisia ruokia ja herkkuja, mutta jotain logiikkaa tässä saattaa olla... Minulla on myös kaveri, joka ei saanut ollenkaan karkkia tai vastaavaa kotona(siis ei koskaan, hän ei kuulemma ennen koulua edes tiennyt, mitä karkki oli!) ja hän syö useamman karkkipussin päivässä, hänelle se on nyt suuri ongelma.

      Mietin, että voisiko se olla niin, että jos jokin yhdistyy aivoissa herkuksi, niin sitten siitä tulee jotain himoittavaa... Mutta toisaalta, en lapsena kyllä edes tiennyt, että on olemassa jotain perunalastuja ja pizzaakin söin ekan kerran vasta ylä-asteella.

      No, joka tapauksessa, ethän sinä voi alkaa syöttää lapselle sokeria vain sillä ajatuksella, ettei hän jonain päivänä kehittäisi siihen addiktiota. Mutta minusta ehkä oleellisempi ongelma on se, että sokeria on todella yllättävissä paikoissa, keitoissa, ketcuppissa, suolaisessa ruoassa. Jokainen kuitenkin tietää, että jos syö vaikka karkkia, niin siinä on paljon sokeria, mutta esimerkiksi ketchupin sokerimäärää ei tule ajateltua.

      En muuten edes tiedä, luetko näitä vanhoja kommentteja, mutta tulipa vastattua... :)

      Poista
    5. Niin piti vielä lisätä, että jos nyt jostain syystä maistankin karkkia tai suklaata, niin se ei minusta maistu oikein miltään. Joten mietin, että olisiko se lapsuuden suuri altistuminen jotenkin turruttanut makean himon?

      Poista
  9. Toinen sokerinatsi täällä hei! Ihan mun näppiksiltä kirjotit. Tosin oon huomannut toisen lapsen kanssa ongelman: ei oo kiva kun vuosikas huutaa ja karjuu vieressä, kun 4v saa jotain mitä hänelle ei välttämättä anneta. En mä 1-vuotiaalle muuten antaisi, mutta musta ei oo kuuntelemaan sitä karjuntaa. Eli meillä esikoinen sai pidemmän sokerittoman elämän kuin tää toinen, mutta lohduttaudun sillä, ettei meilläkään oikeasti ole pillimehut, jäätelöt ja pullat arkipäivää (paitsi jätski ihan liikaa tänä kesänä....).
    Mutta tässä asiassa mun mielestä pitääkin olla vähän natsiäiti, koska sitä sokeria on oikeasti ihan kamalan monessa asiassa - just muroissa vaikka. Herkkuja on harvoin, mutta muutenkin kannattaa se ruokavalio tarkastaa piilosokerin takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipä hei! :D Joo, toi tilanne on varmasti tosi vaikea! Miten toiselta voisikaan kieltää, jos toinenkin saa! Mutta en usko, että se sokerin saanti nyt sitten niin kauheaa on, jos kerran teilläkin muu ruoka on vähäsokerista! Välillä pitää vaan mennä siitä missä aita on matalin!

      Oot oikeassa! Kyllä se on vanhempi joka ne rajat laittaa! Monesti näissä keskusteluissa huomaa juuri sen, ettei ihmiset miellä sitä piilosokeria sokeriksi ollenkaan. Näissäkin monessa kommenteissa puhutaan koko ajan karkista ja herkuista, vaikka postauksessa iso painoarvo on juuri piilosokeria sisältävillä välipaloilla ;)

      Poista
  10. Hyvä postaus, jälleen :) Ja lapsi todellakin tottuu mitä hänelle annetaan. Meillä eivät edes syöneet jos tarjottiin juhlissa kakkua/pullaa alle 2v. Eivät osanneet syödä aikuisten herkkuja, kun eivät ole niihin tottuneet :D Karkki ja limu on meillä ehdoton ei vielä pitkään. Murot kerran viikkoon, viikonloppuisin :) Saamaa mieltä siis tästäkin kuin sie :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Teidän jätkät on mun mielestä just malliesimerkki tähän ! :D
      Hihii, tiesin ;)

      Poista
  11. Ei kun just näin! Nykyään ollaan niin avuttomia lasten ruokavalion suhteen,että heti leimataan fanaatikoksi,jos haluaa syöttää lapselle terveellistä ruokaa. On tosi surullista,jos joku tähän vielä jaksaa kommentoida sokerin puolesta jotain. Sokeri on sokeria,sitä ei perustelemalla hyväksyttäväksi saa. T. Toinen sokerinatsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Toinen sokerinatsi! Olipa tyhjentävä kommentti! Peukku! :D

      Poista
  12. Aamen tekstillesi <3 Meillä sokeri on vaihdettu 99,9% intiaanisokeriin ja hunajaan. Niitäkin silti kohtuudella. Eineksiä vihaanvihaanvihaan, en ikinä syöttäisi sellaisia lapsilleni enkä pistäisi suusta itse alas. Meillä 2/5 on herkkiä lisäaineille, sekin varmasti vaikuttaa asiaan. Ja kyllä, mä olen pahimman luokan sokerinatsi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei joo, pitäisikin tarkemmin tutustua tuohon intiaanisokeriin! Mä olen käyttänyt hedelmäsokeria, mut toi taitaisi olla sitäkin parempi vaintoehto!
      Einekset.. Joo.. Siitä saisikin seuraavan avautumisen! :D

      Ihana kuulla että on muitakin! :D <3

      Poista
  13. Täyttä asiaa koko teksti.
    Itse olen myös sokeriaddikti ja lapsuudessani sain aivan liikaa herkkuja, luulen, että itselläni tämä sokerimässytys tulee ainakin osittain sieltä. Olen oppinut liian isoihin sokerimääriin. Aikuisiällä sama meno on jatkunut aikaa pitkäänkin, mutta vihdoinkin olen ottanut itseäni nikasta kiinni ja rajannut herkuttelun lauantaihin ja silloinkin vain kohtuulliseen määrään. Sokeri on ihan kuin huumeet, vie mukanaan ja addiktiosta on vaikea päästä eroon. Kyllä on vieroitusoireet olleet tosi isot välillä. Ja nyt osaa niitä herkkuja arvostaa ihan eri tavalla. Kun veti kaikkea herkkuja lähes joka päivä, niin siitä tuli vaan ahmimista ja mistään herkuista ei enää edes nauttinut. Oli vaan pakonoomainen tarve saada sokeriherkkuja alas.

    Lapsia ei ole, mutta jos joskus on, niin aion tehdä kaikkeni, ettei lapsesta tule sokeririippuvaista. Teidän linja lasten ja sokerin suhteen kuulostaa juuri sopivalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kuulostaa tutulta! On ihan uskomatonta, miten sokeriin tulee himo! Sitten taas jos on pari viikkoa ihan kokonaan ilman, ei enää osaakaan kaivata lainkaan!

      Joo, mun mielestä tämä linja sopii juuri hyvin meidän perheelle! :)

      Poista
  14. me olemme painottaneet ettemme halua lapsellemme 10kk antaa vielä pitkään aikaan karkkia, pullaa, limua yms..
    ihan jo hampaittenkaan takia. kyllä niitä kerkeää sitten myöhemminkin syömään ja pyritään myös silloin kohtuuteen. itse olen myös sokeri addikti. samaistun monelta osin tähän postaukseen. myös olemme kokeneet ihmettelyä vanhemmilta ihmisiltä. itse olen koko elämäni kärsinyt reikäisistä hampaista ja haluan välttää sitä pojan kohdalla niin kauan kuin mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hampaita kannattaisi myös miettiä vähän, kun sokeria antaa lapsille.. :)
      Kiitti Nasu kommentista! <3

      Poista
  15. Mun suhtautumiseni sokeriin on tosi epämääräinen. Sairastin teini-iässä pahan anoreksian ja silloin kaikki sokerinen oli täydessä pannassa, olin yli kaksi vuotta syömättä mitään lisätyllä sokerilla.

    Nyt perheessämme on 1,5v tyttö ja olen melkoisen hukassa. En haluaisi syöttää lapselleni jatkuvasti makeita välipaloja ja jälkkäreitä, mutta vielä enemmän pelkään sitä, että siirrän oman syömishäiriöni tyttärelleni. Puolisostani eli lapsen isästä ei oikein tässä asiassa ole apua, sillä hän itse ei syö mitään makeaa kuin pakotettuna, koska ei vaan tykkää - jo Piltin hedelmäsoseet ovat hänelle ihan liian makeita.

    Olen yrittänyt kysyä mm. neuvolasta apua, mutta aina puhutaan vain kultaisesta keskitiestä. :D Jotenkin tuntuu, etten minä ole oikea ihminen sitä opettamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun tilanteesi on varmasti todella haastava! Hurjasti tsemppiä! Ompa harmi, ettei neuvola mitenkään neuvo tuossa.. MÄ en oikein tiedä mitä itekään voisin sanoa auttaakseni, mutta ehkä painottaisin juuri sitä kohtuutta? Sitä, ettei jokaista sokerihippua tarvitse syynätä, mutta että ne pahimmat sokeripommin jätettäisiin vain herkkuhetkiin!

      Tsempit kultaisen keskitien metsästykseen! <3

      Poista
  16. Meillä kyllä 2v tyttö saa välillä (ehkä 1-2krtaa viikossa) riisimuroja maidon kera, enkä näe siinä mtn pahaa. Välipalaksi saa myös (n. 1-2krtaa vkssa) jogurttia niitä lasten gefilus tmv.
    Synttäreillä mm. tänään viimeksi naapurintytön 5v juhlissa samoja tarjottavia kun muutkin, toki vanhemmat rajoittaa. Sai muutaman keksin sekä karkin. Juomaksi mehua jota oli tarjolla. Ne riitti hänelle ja hän jaksoi niitä mutustaa pitkään ja hartaasti :) kesällä on mennyt useita pillimehuja, mutta niissä olen koittanut tarjota aina niitä lastenruokaosastolta ostettuja mehuja(semper yms.) ja sitä hammashoitajakin meille sanoi, ettei ihan natsiksi kannata, katsoo vaan mitä mehua antaa jos antaa :)

    Mä ite syön harvase päivä karkkia tai jonkun patukan (kai joku addiktio siihen sokeriin itelläkin).

    En mä jaksa natseilla tosta, ja en mä lapselle tyrkytä sokeria. Koen noi murot ja jogurtit ihan hyviksi. Meillä on 2vuotta pian syöty puuroa aamuin illoin joten uskon että on lapsestakin ihan jees saada välillä ne riisimurot maidolla tai jogurtti ruisleivän kaverina. Ei meillä oo havaittavissa kyllä kellään meidän perheessä ylipainoa tmv. ja en kyllä usko että niin energisellä lapsella kun meillä sitä ikinä tuleekaan syö hän sitten riisimuroja vaikka joka aamu :) joskus se puuro ei vaan uppoa, joten koen että lapsen on hyvä saada sinne mahaan sitten edes jotain, vaikka ne murot.

    Karkkipäivää meillä ei ole eikä tule niin pitkään kun sitä ei kaivata/osata kaivata. Nyt vielä rusinat tai porkkanatikut menee herkuista.
    Silloin tällöin sitten se keksi esim. jälkkäriksi.

    Tsemppiä teille, kannattaa ehkä relata ton sokeriasian kanssa. Kohtuus kaikessa ;) ei niistä lapsista nyt lihavia ja diabetestä sairastavia tule siitä jos ne joskus saa muroja, keksiä, mehua tmv. Toki on niitäkin perheitä missä noita mutustetaan joka päivä ja monta kertaa, se on sitten asia erikseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luitko postauksen?:D Nellihän nimenomaan sanoi, että heilläkin herkutellaan välillä, mutta haluaa karsia turhan sokerin pois muksujen ruokavaliosta. Mielestäni ei ole mitäään relattavaa jos haluaa sen verran käyttää järkeään, että tarjoaa lapsilleen pääasiassa ravinteikasta ja terveellistä ruokaa säästäen sokeripommit ja tyhjää energiaa täynnä olevat murot, keksit ym spesiaali hetkiin.

      Poista
    2. Ano1: Joo, en sanokaan että esim teillä olisi mitenkään huono tilanne, sillä sokeria tulee selkeästi kohtuudella ja silloin tällöin. Mä en vaan millään tavalla koe itse tarpeelliseksi muroja tai valmisjogurtteja, ja ne on mun mielestä niin helppo korvata muulla ettei sen kanssa tule haastetta.

      Kaikenkaikkiaan, teillä meno vaikuttaa aika samalta kuin meilläkin. JOs ollaan kylässä tai synttäreillä, niin lapset saavat halutessaan maistaa herkkuja. TUputtamaan niitä ei mun mielestä kuitenkaan tarvi lähteä, eikä lautaselle tarvitse latoa joka sorttia. :)

      Ja mitä tuohon viimeiseen kappaleen tulee, niin mun mielestä tässä ei ole mitään relattavaa, sillä näin meillä nyt vaan mennään ja tämä toimii meillä. En koe millään tavalla ongelmaksi antaa sitä luonnon jogurttia ja tarjota murojen sijasta leipää jos puuro ei maistu. Ei niistä lapsista lihavia tai diabetestä sairastavia hetkessä tule, mutta liiallinen sokeri ruokavaliossa altistaa näille riskeille. Ja ainakin itse haluan lasteni kanssa välttää sitä :)

      Ano2: Kiitti kommentista! Juurikin noin! :D

      Poista
    3. Luin todellakin postauksen ja heti tuli kuva että kaikki ruoka syynätään tarkkaan :) kyllä meidänkin lapsi saa ihan minun mielestäni ravinteikasta ruokaa vaikka saakin muroja ja jogurttia muutaman kerran viikossa.
      Meillä tämmöistä asiaa ei vaan oikein mietitä, ehkä ajatellaan että tässä maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita kun tuijottaa jokaista ruokapurkkia yms.

      Mitä tuohon pkotiin tulee, niin ltona päiväkodissa työskennellessä ei ole kyllä minun urallani vielä tullut vastaan vanhempia jotka ovat kieltäneet lapseltaan sokerin ruokavaliosta. Mutta ehkä Hkissä tämä voi olla yleisempää? Osaako joku vastata?
      Itselle ei tulisi mieleen (vaikka ei se pkoti ruoka aina niin ihanaa ole ) niin en haluaisi kyllä lapsestani mitään silmätikkua muiden lasten silmissä.

      Poista
    4. En voi sanoa syynääväni ruokaa kauhean tarkkaan, sillä itselle on aika kirkkaana mielessä kaikki missä mun mielestä sitä sokeria on liikaa. Eli se tulee aika luonnostaan. Oon kuitenkin itse syönyt näin jo lähes kymmenen vuotta. Ymmärrän kuitenkin että se voi tuntua siltä, jos asia on uusi :)

      Nii se voi olla että on yleisempää pääkaupunkiseudulla.. Mä en kans tiedä, sillä ei hirveästi kokemusta ole päiväkodeista. Edelliseen postaukseen vaan tuli useampi kommentti, jossa kerrottiin mahdollisuudesta kieltää sokeri lapsen välipaloista :)

      En mäkään silmätikkua halua, mutta silti koen puhtaan ja terveellisen ruuan hyvänä. JOten varmaan se kultainen keskitie tässäkin olisi hyvä :)

      Poista
  17. Meillä Aku ei ole saanut karkkia kertaakaan ja mehua on saanut yhden kerran, kun kaveripariskunnan lapsi tarjosi toisen pillimehunsa Akulle. Itsekään en voi ymmärtää mehujen juontia, itse en mehua juo oikeastaan koskaan. Janoon juon vettä tai maitoa, yleensä vettä. Ja niin juo Akukin, niin ja piimää. Minulle ainakin limsasta ja mehuista tulee vain enemmän jano kuin vertaa siihen, että joisi vain vettä. Mummolassa on usein kysytty, että milloin Akulle saa antaa mehua, nyt onneksi isäni on alkanut sisäistämään näkemykseni asiasta ja sanoo jo äidilleni vastauksen. :D

    Toki Aku on saanut jäätelöä ja keksejä maistaa, mutta tosiaan vain maistaa ja vain joskus. Kovasti on kyllä jo niitä oppinut pummimaan. Karkkia syön harvoin, mutta jos syön, niin silloin kun Aku on nukkumassa. Viilit ja jogurtit maustan itse pojalle ja aamulla syödään puuroa. Muroja ei pikkuherra ole koskaan saanut, kun ei niitä itsekään syödä. Ymmärrän hyvin näkemyksesi aiheesta ja olen aivan samalla linjalla! En ollut edes miettinyt tuota päiväkotia, että siellä tosiaan annetaan sitten jo vaikka ja mitä.... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Mehua mekin on annettu nyt helteillä, mutta niissäkin mun mielestä voi valita sen missä ei ole lisättyä sokeria, niin on edes vähän parempi vaihtoehto! :D

      Nii ja tottakai saakin lapset maistaa! Mutta just se, että koko ruokavalio on pelkkää sokeria, on mun mielestä ihan väärin! :/

      Poista
  18. Hyvin samankaltaisia ajatuksia löytyy myös täältä. En vaan voi käsittää sitä, että pienen lapsen ruokavalioon tungetaan sokeria joka paikkaan. Toki lapsi tykkää herkuista, mutta ei pieni lapsi ymmärrä niitä haittoja mitä sellaisesta ruoasta aiheutuu. Niin kuin kirjoitit, niin lapsi voi samalla lailla maiskutella hedelmille kuin herkuille. Meillä maiskutellaan mansikoille ja mansikkamaalle ollaan monta kertaa päivässä menossa :). Lapsi ottaa esimerkkiä vanhemmista, joten kyllä minusta vanhempien pitää näyttää omilla ruokatottumuksillaan mallia. Juuri niin että herkkupäivä on kerran viikossa ja käyttämällä sokeria kohtuudella.
    Mielipidekirjoituksia lisää :).
    t. Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Mansikat on täälläkin iso herkku! Ja viinimarjat! :D
      En mäkään tajua. TOttakai kaikille maistuu makea, mutta eikai se sitä tarkoita että sitä pitää olla aina ja kaikessa? :D

      Kiitti Heidi! Pitääkin alka amiettimään aiheita! ;)

      Poista
  19. Hyvä postaus! Mää en oo näihin sokeriväittelyihin törmännyt?:) Oli vaan ihanaa lukea, että joku muukin on tismalleen samaa mieltä kun me mieheni kanssa. Ollaan tuttavapiirissä ainoat jotka vetää näin tiukkaa linjaa ja välillä ärsyttää, kun pitää perustella kavereille, että no miksi ette saa antaa pullaa/keksiä/mehua meidän 1-vuotiaalle. :/ Itselle se on itsestäänselvää..
    - P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo muutamissa blogeissa on ainakin viimeaikoina paljon ollut! :) Kiva kuulla P! No on joo aika hurjaa, jos joku ei ymmärrä miksi sitä pullaa ei pienelle halua antaa! :D

      Poista
  20. Näin juuri! Sokerinatsi ilmottautuu!! Meillä 1.5v ei ole vielä KOSKAAN maistanut sokeria missään muodossa. Hedelmät ja marjat ovat pojan mielestä suurinta herkkua. Olen ajatellut asian niin että hän ei tosiaan edes kaipaa mitään sokerista kun ei ole koskaan maistanut ja sitten saa kohtuudella kun sitä osaa pyytää/haluta. Tällä hetkellä esim jos itse syön pullaa, ei edes pyydä maistaa jos omalla lautasella on vadelmia. Sokeri ei todellakaan ole mikään välttämättömyys ja mahdollisimman kauan yritetään olla ilman. Hieno kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tohon kannattaisi just kiinnittää vanhempien huomiota, että ei se lapsi opi vanukkaan tai karkin olevan herkkua ennen kuin vanhempi opettaa sen sille. Ja just marjat on verrattavissa herkkuun yös, ja niin paljon parempi vaihtoehto kuin joku sokerimättö! :)

      Poista
  21. Kiitos Nelli paljon puhutusta aiheesta! Täälä ilmoittautuu toinen natsiäiti, joka kammoksuu herkkuja lapselle annettavaksi ! Jokainen tietenkin taplaa tyylillään, mutta itse ajattelen, että mitä pidemmälle pääsee ilman herkkuihin opettamista sen parempi. Järkyttyneenä kuuntelen kun jotkut kertoo, että alle 1v on saanut kauheita raivareita kun ei oo saada isommalta sisarukselta jäätelöä... Meidän neiti tyytyy vielä siihen että tutkiskelee jätskipaperia ja rapistelee sitä, hän ei ees osaa vaatia itselleen jätskiä. Ja kyseessä on 1v ja 2kk ikäinen typy.

    tuntuu että isovanhemmille on kovempi paikka kun ollaan tiukasti kielletty karkit yms pois. Lapsi kun on niin onnellinen saadessaan maissinaksuja, riisikakkuja tai talkmuruja... Menee siis meillä noi vielä täysin herkuista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon ihan samaa mieltä sun kanssa!
      Meillä on annettu pojille jäätelöä mummolassa käydessä, mutta en vaan ole huomannut eroa sen tai vaikka just banaanin välillä. Kumpikin aiheuttaa yhtä isoa maiskuttelua. Eli jos se lapsi tyytyy siihen banaaniin niin miksi ihmeessä antaa sitä jäätelöä?!

      Joo samat herkut täällä! :D Plus korput maistuu meidän jätkille kans! :D

      Poista
  22. Haluan kysyä selventävänä kysymyksenä että tuleeko diabetes tosiaan syödystä sokerista? Minun käsitykseni mukaan ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskimpa, enkä mielestäni missään vaiheessa niin sanokaan. Liiallinen sokerin käyttö altistaa lihavuudelle joka taas diabetekselle. :)

      Poista
  23. Samaa mieltä! En ymmärrä myöskään sitä, miten monelle lapselle ostetaan melkein aina kiitokseksi hyvästä käytöksestä jotain herkkua. Tai se, että joka kauppareissu ostetaan jotain makeaa ja kaupassa käydään useammin kuin kerran viikossa!

    Mie oon antanu Eetun maistaa murusen tai pari esim. pullaa, antanu lipasta jätskii jne, mutta nimenomaan maistaa -ei syöttää. Mitään mehuja,makujogurtteja tai muuta piilosokeri paskaa meille ei kotiin osteta. Ei syödä niitä itsekään joten miksi tyrkyttää niitä muksulle :).Kunhan Eetu menee joskus päiväkotiin, niin en halua että sielläkään annetaan mitään sokeripommi muroja tai muuta. Mieki teen tästä kyllä joskus postauksen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JOOO! Mä en kans yhtään tajua palkitsemista ruualla tai varsinkaan sokerilla! :D Öö miksi? Palkitaan jos palkitaan mutta miksi ruualla??? :DD

      Oikein opetetaan lapsi siihen, että okei joka kauppareissu saat kouraasi sen suklaapatukan. Ihankuin sille lapselle sitten kymmenvuotiaana riittäisi joku pikku pätkis.. Se haluaa sen 300g karkkipussin, ja vetää hirveet raivarit karkkihyllyllä kunnes saa.. :D

      Nimenomaan toi maistaa on mun mielestä se juju tässä! Ei sen lapsen tarvi maistaessaan vedellä montaa pullaa ja jäätelöä mahaansa! :D

      Tee joo!!

      Poista
  24. Entinen sokerinatsi (myös lisäaine ja suola :)) ja nykyään pikkuisen pipoaan löysännyt 2,5 vuotiaan äiti. Eli meillä lapsi ei ekaan vuoteen saanut teollisia ruokia (korviketta sai mutta siinäpä se about oli), ei sokeria, ei suolaa, ei lisäaineita. Eli omatekoista ruokaa, mausteila pelaten ja kasviksia ja marjoja ja hedelmiä nauttien. Vuoden iästä eteenpäin periaatteella "lapsi saa mitä aikuisetkin", mutta aika lailla samaa linjaa, kun meidän perheen valinta on omatekoiset ruuat (mutta mukaan tuli erilaiset juustot, joskus sai maistaa kinkkua ja nitriititöntä nakkia jne). Tiesimme että lapsi menee 1,5 vuotiaana päiväkotiin ja siellä meno on eri, joten kesänä ennen päiväkotia tutustutimme lapsen näkkäriin (että olisi jotain tuttua syötävää) ja alkushokin jälkeen päiväkodin ruuat ovat maistuneet hyvin (lapsi syö siellä lounaan ja välipalan, aamupuuro syödään kotona).

    Mutta siis siihen sokerinatsiuteen. Meillä lapsi saa (silloin tällöin, joskus useammin, joskus harvemmin) esim. jälkiruuaksi "tuttaata", eli pienen palan väh. 70% suklaata (paljon useamman jälkiruokana on pakastemarjoa tai kauden hedelmiä). Kesällä lapsi sai joskus jäätelön (eskimon), paljon useammin marjoja ja äidin tekemää "jäätelöä" (jogurttia ja marjoja mehujäämuottiin). Jos tarjolla on jostain syystä kakkua tai pullaa, saa lapsikin. Synttärijuhliin ostettiin lapsen toivomia angry birds-keksejä. Sokerijogurtit ovat erikoisherkkua (esim. retkelle tai junamatkalle), arjessa syödään maustamatonta kera marjojen tai hedelmien. Niin ja suolaisista paheista, lapsi rakastaa nakkeja ja makkaraa, yli kaiken. Näitä on tarjolla joskus (mutta enemmän tyyliin nakkikeittoa kuin nakkeja ja ranskalaisia), niin ja rakastaa se ranskalaisiakin, niitä saa joskus ravintolassa (kotona vain omatekoisia veneperunoita). Ja kun mennään periaatteella, että jos aikuiset saa, niin lapsikin saa, niin on lapsi maistanut mun suklaapatukkaakin (ja ko. periaatteesta johtuen ostan itselleni hyvin hyvin harvoin niitä :)). Niin ja murojakin lapsi on saanut, hotelliaamiaisena "herkkuna" (samassa syssyssä rusinoiden ja auringonkukan siementen kanssa), näitäkään ei ruokana meillä syödä.

    Ne asiat missä mun tiukkapipoisuus ei ole joustanut, on sokerikarkit ja mehut ja makeutusaineet. Suklaan pystyn hyvin ymmärtämään, tumma versio kun ei oikeasti ole erityisen epäterveellistä, mutta sokerikarkeissa ei ole mitään hyvää. Sama pätee mehuihin (muut kuin täysmehut), meillä ei juoda trippiä tms. vaan janojuomana on vesi ja jos tarvitaan jotain energiapitoista juomaa, niin se on (vauva)smoothie tai 100% omenamehu (eikä nämäkään siis arkijuomia). Makeutusaineita välttelen itsekin ja loogisesti lapsikaan ei niitä saa. Ilokseni voin todeta vuoden päiväkodissa olemisen jälkeen, että vaikka päiväkodin ruoka ei mun stardardeja vastaakaan, niin silti lapsi on tyytyväinen ja vaikka päiväkodissa saa erilailla "sokerihöttöä", niin silti lapsen lemppariruokiin kuuluu vieläkin parsakaali ja tyrnimarjat...että eiköhän tämä ihan hyvin mene :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä teidän tapa kuulostaa tosi hyvältä! Monestihan sitä pipoa pitää just löysätä kasvatuksessa, eikä kaikki mene vaan koskaan niinkuin on suunnitellut. Mutta on kuitenkin jotain asioita, mistä mun mielestä pitää pitää kiinni, oli se sitten kivaa ja helppoa tai ei. Ja tää sokerihomma on mun mielestä just sellanen. En vaan halua, että lapseni altistuvat jatkuvasti piilosokerille. Spesiaalitilanteet ja juhlat on sitte just asia erikseen. :)

      Kiitos sulle todella hyvästä kommentista! :) <3

      Poista
  25. Meillä 1v 4 kk lapsi ja totta kai pyrin välttämään sokeria ja suolaa sekä rasvaa lapsella. Kesähelteillä tyttö joi semperin pillimehua koska itsekin kaipasin vedelle vaihtoehtoja jatkuva juomisen takia samoin välipalalle saattaa juoda lapsille tarkoitettuja smoothieta. Välillä rouskuttaa muutaman popparin tai keksin, ruuan päälle jälkkärinä kourallisen riisimuroja. Tytöllä ruoka aine allergioita joten tuoteselosteiden lukeminen on uuvuttavaa ja monesta tavallisestakin ruuasta pitää tytölle sanoa että et saa sitä syödä. Allergioiden takia ei aina voi valita, jugurttia ei aina ole saatavilla ilman sokeria kun maito ja soija allerginen on. Riisijäätelötuuttia on kesällä herkutellut niin että isä tai äiti on syönyt tytön kanssa tuutin. Liian natsiksi ei meno saa mennä, musta oli ilkeä lukea Karita tykän haastattelu jossa 5 vuotias poika menee kaverisynttäreille kuivattujen gojimarjojen kanssa. Herkut kuuluu juhlaan niin lapsella kuin aikuisella, arkiruoka se on joka merkitsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oot oikeassa. Rajansa kuitenkin kaikella.. Ehkä noissa gojimarjoissa mennään vähän yli, mutta toisaalta onhan sekin ollut Karitan ja miehensä päätös.. :)

      Poista
  26. Mä mietin tätä asiaa siltä kantilta, että wi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjää lähti kesken. :D Enkä muista enää mitä piti sanoo :DD

      Poista
    2. Hahah :D No ei se oo niin justiisa! :D

      Poista
  27. Miekään en ymmärrä
    Että sitä sokeria tarjotan ihan kauheita määriä joka päivä. :/ meillä on toiminut karkkipäivä kerran viikossa, Adele ei tule saamaan karkkia vielä vuosiin!

    Itse en sokeriiippuvuudesta osaa sanoa kun meillä herkkuja ei ollut pienenä tarjolla kuin sillon lauantaina. Oon huomannut pojassa Sen ettei karkkipäivää edes huomaa vaikka se unohtuisi välistä! Ihan hyvä niin :)
    Välillä tuntuu että jääkö meidän lapset jostain paitsi kun meillä ei juoda mehuja ja limppareita??

    Itse oon innostunut intiaanisokerista leivonnaisissa :) hyvä vaihtoehto!

    Ja hyvä postaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin mun mielestä menee just oikein, jos lapsi ei osaa edes kaivata karkkia. Voihan sitä hyvää ja herkkuja saada, mutta eikai tarvi kuitenkaan tyrkyttää! :)

      Ei varmasti jää! :D Mun mielestä vissy uppoaa varmasti lapsiin kuin väärä raha :D

      Joo, tohon intiaanisokeriin pitää ehdottomasti tutustua paremmin!

      Kiitti Emmi <3

      Poista
  28. Olen täysin samaa mieltä! Meillä leivotaan paljon ja itse olen täysi sokeri-addikti (varsinkin synnytyksen jälkeen huh huh!), mutta pojalle ei tulisi mieleenkään antaa mitään meidän herkuista! Pieni lapsi ei osaa kaivata sitä, mitä ei ole koskaan saanut. Ainut mikä huolettaa itseäni on se, että lapsen mummolat eivät kumpikaan noudata meidän linjaa eivätkä kunnioita tätä päätöstä. :/ poitsu on ollut nyt 6kk täysimetyksellä ja jo sinä aikana äitini on meinannut syöttää hänelle vaikka mitä pullasta lähtien. Tulevaisuudessa saattaakin tulla muutama yhteenotto asian tiimoilta, on nimittäin aika eri asia antaa alle 1 vuotiaalle karkkia ja pullaa kuin kouluikäisille sisaruksille. Pistää välillä niin vihaksi! :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Ihan totta!
      Onhan se tietysti helpompi antaa vaan herkkuja, kuin miettiä tarkemmin..

      Poista
  29. Hyvä kirjoitus, olen täysin samaa mieltä kanssasi! Vanhempi on vastuussa lapsen syömisistä ja luo täten pohjan myöhemmille ruokatottumuksille. Et maininnut tekstissäsi mitä tuhoa sokeri aiheuttaa hampaille, mutta se on myös valitettava tosiasia.. Postausideaa muuten eineksistä ja nitriittipitoisissa ruoissa..? Lapsen VIIKON nitriittimäärä täyttyy 2 nakista ja leikkelesiivusta! Hurjaa ja huolestuttavaa. Ja mitä tulee suolaan ja lapsen munuaisten käsittelykykyyn... Hyi helv... Vanhempia, jotka syöttää pelkkää valmisruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jäti tietoisesti kaiken hampaisiin liittyvän pois, sillä postaus olisi paisunut niin pitkäksi.. Siitä tulossa myöhemmin! Ja kiitti postausvinkistä! Ihan ehdottomasti pitää kirjoittaa eineksistä lähiviikkoina! :)

      Poista
  30. kiellättekö lapseltanne herkut päiväkodissa jos hoitokaverilla on synttärit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En. Tosin lapseni eivät ole päiväkodissa. Enkä muutenkaan tajua tuota että kouluun tai hoitoon viedään herkkuja synttäreinä tai nimipäivinä. Helposti viikottain jotain tarjolla..

      Poista
  31. Hieno kirjoitus!

    Mä ymmärrän täysin sokerinatsiäitejä ja munkaan mielestä pulla ei ole välipala. Kenellekään. Meillä tytöt kuitenkin tulee saamaan sokeria, en koe sitä helvetillisenä pahana. Haluan opettaa sen kohtuuskäytön tytöillekin. Meillä on aina mummilassa lauantaisin jälkkäriksi jotain hyvää. Kun tytöt syö nokuruokaa, tulevat hekin sitä saamaan :)

    Meillä varmasti tullaan syömään jogurtteja yms. mehuakin löytyy kaapista. Ei nyt tietenkään janojuomana, mutta kyllä sitä juoda saa.

    Mun mielipiteet on aika vahvasti mun omasta lapsuudesta. Meillä syötiin herkkuja, juotiin mehua ja ei ollut karkkipäivää. Makea ei ole ikinä ollut mulle ongelma. (paitsi raskausaikana, mieliteot heh) Mun mielestä pienet herkkuhetket kuuluu elämään ja juurikin sellaisina. HETKINÄ. Ei syödä ruoaksi karkkia eikä läträrä mehulla. Mutta muuten ok :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä teidän tapa vaikuttaa tosi hyvältä ja fiksulta!
      Jälkkäriä mummolassa saa myös meidän pojat, mutta määriin pitää mun mielestä kiinnittää huomiota :)

      Todellakin herkkuhetket kuuluu elämään! :)

      Poista
  32. Hyvä postaus, 10 pistettä sulle :) Olen hyvin pitkälti samoilla linjoilla kanssasi, ihan kauhistuttaa joidenkin vanhempien välinpitämättömyys lasten sokerin syönnissä!

    VastaaPoista
  33. Toisaalta lapsen ensimmäinen ravinto (äidinmaito/korvike.) Maistuu tosi makealle, että kyllä ne siihen makeaan on tottuneet. Meillä on tää kesä mennyt vähän huonosti herkkujen suhteen. Tää postaus herätti. Kiitos siis! :) t

    VastaaPoista
  34. mä en ollu nähny tätä postausta ollenkaan ja bongasin sen just tuolta vauvapalstalta, kmmentoinkin sinne jo, että täyttä asiaa joka sana :D!

    mä oon hyvin pitkälti samoilla linjoilla sun kanssa. Nyt oon innostunu noista kaikista raakaruoista ja terveellisistä herkuista, niin yritän opettaa Kodalle niiden olevan niit herkkuja, just jotian pähkinöitä, marjoja yms terveellisiä juttuja ja jättää ainaki alkuun noi kaikki pullat pois. Varmasti me tullaan kodanki kanssa leipomaan parin vuoden päästä, mutta senkin voi tehä just vaikka täysjyväjauhoihin ja aitoon voihin. Tottakai siinä on sillonki niitä kaloreita (onhan pähkinöissäki ihan himona), mutta ainaki ne on puhtaampia vaihtoehtoja eikä niin prosessoituja :) Eli ei se tarkota, että jos välttää lapselta sokeria/lisäaineita, niin lapsi eläis kauheen lapsuuden ja lasta pitäis jotenki käydä sääliks (niinkun tuola av:lla sanotttiin) PYH, ihan yhtä onnellinen- jos ei onnellisempikin, koska se on keholle parempi vaihtoehto- se lapsi on, vaikka se ei saa pienenä sipsiä ja karkkia, voi sitä muillakin herkutella kun niillä lisäaineilla kyllästytetyillä ruoilla :)!

    tosi hyvä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih, ihana kuu <3

      Mä oon keräilly sun blogista monet vinkit kaikista uusista herkuista! akko pian päästä testaamaan niitä. Toivottavasti niitä tulee jatkossakin! <3

      Mä oon aika varma et onnellisempi! :)

      Kiitti Kuu! <3

      Poista
  35. Onhan se sokerikin luonnollista, toiset karttaa e-koodeja, toiset suolaa ja toiset sokeria. Hedelmäsokeri ei ole sen terveellisempää kuin tavallinenkaan sokeri, se on vaan eri lähteestä peräisin. Periaatteessa sokeriton ruokavalio on hieno asia, mutta nyt kuulostaa siltä että sinun oman kontrollinpuutteen vuoksi kiellät lapsilta sokerin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sokeri on joo luonnollista, muttei se että sitä on kaikessa ja ihan liikaa. Liikaa mitä vaan on mun mielestä huono.

      Enkä jaksa tästä enää jankata. Lue teksti ihan ajatuksella niin ehkä huomaat, etten kiellä lapsilta sokeria.

      Poista
  36. Olen samaa mieltä kanssasi. Lapsena vanhemmat rajoittivat sokerinsyöntiäni, herkkuja oli tarjolla rajallisesti vain tiettyinä päivinä. Mehut, murot ja jogurtit ym. eivät kuuluneet arkeen. Herkkupäivänä ei vedetty mitään sokeriövereitä vaan silloinkin maltillisesti jotain pientä sai syödä. Teini-iässä kun vanhemmat eivät enää jokaista suupalaa voineet tarkkailla, tuli karkkia syötyä liialtikin. Mikä johtui varmasti osittain siitä ettei herkkuja ollut tarjolla kotona lapsena.
    Mutta aikuisena olen kiitollinen vanhemmilleni ruokailutottumuksistani lapsena, sillä ne ovat kantaneet aikuisikään saakka.
    Nykyisin ei kaapista löydy jogurtteja, muroja tai mehuja, eikä minun tee niitä edes mieli.

    VastaaPoista
  37. Voi että miten rehellistä tekstiä ja miten ihanasti toitja suoraa sunmielipiteen esille :) oon sun kanssasamaa mieltä. Ja en ymmärrä miten jotkut jaksaa vaahdota tästä jossaa mammapalstalla. Kai sitä nyt saa rehellisesti kertoa miten itse haluaa ja aikoo tehdä omien lasten kanssa. Oot rohkee! Hyvä kirjoitus, pisteet sulle siitä ;)

    ite oon paljon ajatellu aadan turnerin oireyhtymänkin myötä tätä asiaa,kun pituus kasvu alkaa hidastumaan ja leveys suuntaan kasvaa enemmän kuin pituussuuntaan niin itse pitää äitinä olla todella vahva siinä ruokavaliossa ja varsinkin sokerin suhteen. En tahdo itselleni omien valintojeni perusteella tehdä sitö,että lapseni on minun vuoksi ylipainoinen koska äiti tarjosi sokeria ja rasvaa ja eineksiö. Kotiruoka on parasta ja välipalaksi leipää,vihanneksia ja hedelmiö kuin vaunukasta.

    Oon iloinen et kirjiitit tän tekstin. Tää in aihe mikö kyllä puhuttelee! :) <3

    VastaaPoista
  38. Mä silti mielummin tulen antamaan lapselleni sen sokeria sisältävän vaihtoehdon, kun makeutusainetta sisältävän, mahdollisesti karsinogeenisen ja epäaidon aineen. Mutta muuten siis tosi hyvä kirjoitus, piilosokerit tulee tiedostaa ja pienet lapset eivät mitään karkkeja osaa edes kaivata.

    VastaaPoista
  39. Heips, ajattelin ilmoittautua täältä matkan varrelta. Eli siis luen sun bogia alusta alkaen ja nyt oon täällä. Tää onkin mua kauheesti kiinnostava aihe. Itse olen lapseton parikymppinen nainen ja oon lukenu kaikenlaisia lapsi- ja perheblogeja muutaman vuoden ja niin monesti oon tästä aiheestakin lukenut. Meillä kotona ei lapsuudessa kukaan juonu limsoja tai syöny karkkia tms ihan hirveesti. Juhlilla aina otettiin esim. täytekakkua, mut aina se meni siihen et äiti sen söi kun ei oltu makean perään. Tietty meilläkin oli muistaakseni kerran viikossa karkkipäivä. Nykyään oon niin sokeriaddikti kun vaan voi olla.. Ootko ite päässy jo koukusta pois? Mä en tiiä miten siinä voi onnistua. :( Oon aika samoilla linjoilla sun kanssa, en halua syöttää sokeria lapselle niin kauan kun lapsi ei osaa sitä pyytää ja senkin jälkeen kohtuudella.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!