tiistai 3. helmikuuta 2015

P*ska äiti vie lapsensa päiväkotiin.

Väittäisimpä, että tämän hetken kuuma peruna perheblogipiireissä on vanhempien lasten vienti päiväkotiin, äidin ollessa kuopuksen kanssa kotona. Lukijan toiveesta, avaan itsekin sanaisan arkkuni.

Ihmisillä, ja ihan erityisesti äideillä, tuntuu olevan kova tarve päteä, tuomita ja paheksua. Kovaan ääneen huudetaan, kuinka en minä mitenkään itse voisi tehdä noin tai näin! Olipa kyse sitten sektion toivomisesta, imetyksen lopettamisesti, kaupansoseiden antamisesta, einesruuista tai päiväkodista. Toitotetaan kovaan ääneen, tai annetaan vähintään rivien välistä ymmärtää, että kyllä se hyvä äiti vaan hyppii niiden aitojen yli ja tekee IHAN KAIKEN ITSE. 
 
Hyvä äiti ei oio, se taistelee kuusikiloisen vauvan alakautta ulos, vaikka kuka sanoisi ettei se mahdu. Alatiesynnytys kun nyt vaan on sektiota parempi. Hyvä äiti imettää, vaikka sitten hampaat irvessä ja nännit verillä vauvaansa yksivuotiaaksi, koska se nyt vaan on se suositus. Hyvä äiti ei kuitenkaan missään nimessä pelkästään imetä puolivuotiastaan, vaan kyllä silloin jokaisen hyvän äidin pitää jo antaa muutakin ravintoa. Ja hyvä äiti ehdottomasti lopettaa imettämisen siihen yhteen vuoteen, koska imetys sen jälkeen nyt vaan on ällöä ja outoa. Hyvä äiti kasvattaa porkkanat ja perunat itse ja höyryttää niistä lapselleen soseet. Vuoden ikäisestä piltille annetaan oman maan vihanneksista tehtyjä ruokia ja jos suuhun joskus päätyy einespinaattiletut, alennetaan äiti heti huonoksi. Syillä ei ole väliä. Einesruoka tekee huonon äidin. Ja auta armias, jos äiti laittaa alle kaksivuotiaansa päiväkotiin, se se vasta kauhea äiti on kun ei halua hoitaa lastaan kotona. Tai jos se äiti saa uuden vauvan ja laittaa kolmivuotiaan esikoisensa osa-aikaisesti päiväkotiin. P*ska äiti, joka hylkää esikoisensa muiden hoitoon, päästäkseen kotona helpommalla. 

Voi luoja sanon mä. Annettaisiinko vähän armoa? Paitsi toisille, myös itselle? Mikä ihmeen tarve äideillä on koko ajan arvottaa itseään ja toisia sen kautta, millaisia valintoja he tekevät? Jos Pekan vanhemmat (ja nimenomaan vanhemmat, harvoin äiti sitä päätöstä yksin tekee!) kokevat, että Pekan päivät ovat mukavampia osa-aikaisessa hoidossa, kuin kotona äidin ja vastasyntyneen kanssa, eikö se nyt ole niiden vanhempien päätettävissä? Eikai siihen nyt enää tarvita yhtäkään naapuria, blogin lukijaa tai kumminkaimanmummoa taivastelemaan, että kyllä tämä ratkaisu nyt vaan on niin väärin! Ihan vain siksi että itse on sitä mieltä. Eikä tietenkään kannata kysyä mitä se Pekka itse ajattelee. Pekka kun saattaisi kertoa nauttivansa päiväkodista. Siellä kun on ne leikkikaverit, ne kivat hoitajat ja niitä kivoja retkiä. Käydään metsässä ihmettelemässä käpyjä, askarrellaan ja taiteillaan sormiväreillä. Leikitään pitkä tovi ulkona. Saa touhuta rauhassa, ilman että vauva kokoajan sotkee ja huutaa, tai äiti ei voi auttaa, kun imettää vauvaa sohvalla.



Puhun nyt tietoisesti osa-aika hoidosta. Siitä, että lapsi käy hoidossa esimerkiksi kolmenatoista päivänä kuukaudessa. Ihan hyvin voitaisiin kuitenkin puhua myös kokoaika hoidosta, siitä että lapsi on hoidossa 5 päivänä viikossa kahdeksan tunnin ajan. Hoidon tarpeet ja määrät menevät kuitenkin yksilöllisesti jokaisella perheellä, ja nimenomaan tarpeen pitäisi määritellä se aika. Mä itse ajattelen, että osa-aika hoito on se, mitä voitaisiin tarjota kaikille perheille. Siihen jokaisella olisi ainakin se oikeus. Se on se minimi, jonka kukin halutessaan saa. Sitten on niitä poikkeuksia, joissa toimitaan tilannekohtaisesti. Kotona on vaikka koliikkivauva, jonka hoitoon äidillä menee kaikki voimavarat. Ei ole enää mahdollisuutta hoitaa perheen muita lapsia kotona, kun kaikki aika kuluu vauvan kanssa. Silloin astuu kuvaan kaupungin tukitoimi perheelle, kokoaika hoito osa-aikaisuuden sijaan.

Optimitilannehan toki on se, että kotona oleva vanhempi pystyisi hoitamaan kaikki perheen lapset kotona, eikä täyteen ahdettua päivähoitoa tarvitsisi enää kuormittaa. Säästyisi ne paikat sellaisille, joilla ei ole mahdollisuutta ollenkaan jäädä kotiin kotihoidontuelle. Tämä on se optimi. Sitten on ne tilanteet, kun kaikki ei mene niinkuin on suunniteltu. Tilanteet muuttuvat. Lapset kasvavat, kehittyvät ja kaipaavat virikkeitä. Äidin/isän helmoissa kotona ei aina ole se paras ratkaisu kaikenikäisille ja -luonteisille lapsille. Leikki-ikäinen lapsi tarvitsee virikkeitä ja toimintaa päästäkseen purkamaan energiaansa. Ei se lapsi ymmärrä, että ei me nyt voida muuta tehdä kuin katsoa piirrettyjä, koska äiti imettää vauvaa. Tai ei me voida lähteä ulos, kun äiti on niin väsynyt. On vaan tilanteita, joissa lapsen on parempi päiväkodissa.

Olen siis ehdottomasti sen kannalla, että subjektiivinen päivähoito-oikeus on vaan hyvä asia. Väitän, että harva sitä käyttää väärin, ja nämä "latteäidit" ovat vain urbaania legendaa. Tai jos joku äiti/isä oikeasti laittaa lapsen hoitoon saadakseen olla rauhassa, eikö se hoito erityisesti silloin  ole sille lapselle parempi? Kaikkia ei ole luotu kotiäideiksi, ja toiset vaan tarvitsevat arkeensa muutakin kuin sitä päiväkotivirikkeiden antamista kotona. Turha silloin on tulla avautumaan, että mitäs menit tekemään lapset, nyt sitten hoidat ne. Kaikki kun nyt vaan ovat oikeutettuja lastentekoon, ja vanhemmuuteen olennaisesti liittyy se, että päätöksiä tehdään lapsen parhaan nimissä. Jos se lapsen paras on hoitoon laitto, niin se on.

Tilanteet on erilaisia. Ihmiset ovat erilaisia ja asiat koetaan erilailla. Jos sinusta arki kahden kanssa kotona on helppoa, etkä voisi kuvitella toisen lapsen laittoa hoitoon, ei se tarkoita ettei toisen tilanne ja arki voisi olla toisenlaista. Ja vaikka arki ja kuormittavuus olisi tismalleen samaa, kokemusmaailmat ovat erilaisia. Toinen voi kokea sen sinun helpon arkesi raskaana, ja kaivata siihen helpotusta. 



En itsekään voisi kuvitella tällä hetkellä lähteväni töihin ja laittavani vajaa kaksivuotiaitani hoitoon. Mutta se on vaan mun kokemus ja meidän tilanne. En usko, että yksikään lapsi kärsii hoidosta, vaan päiväkotihoidossa, kuten kotihoidossa, on ne omat hyvät ja huonot puolet. Jokainen perhe luo itselleen sen oikean vaihtoehdon. En myöskään voisi kuvitella, että tässä tilanteessa laittaisimme toisen pojista hoitoon ja itse olisin toisen kanssa kotona. Vaikka en itse sitä osaisikaan kuvitella, eipä tule mieleenkään paheksua tai tuomita sitä äitiä joka niin tekee! Jälleen, tilanteet, ihmiset ja lapset ovat erilaisia. Meillä on itsenäiset, omatoimiset ja hyvin samanikäiset lapset, joten kahden kanssa voi toisinaan sujua jopa helpommin kuin yhden kanssa. Kuitenkin heti, jos jokin noista piirteistä poistettaisiin, lapset olisivat kovin eri-ikäisiä, kaipaisivat leikittäjää koko ajan, roikkuisivat vaan äidissä, estäen myös toiselta ne virikkeet, pitäisi tilanne miettiä uusiksi ja laittaa toinen tai molemmat hoitoon. Erityisesti tilanne, jossa meille nyt tähän palettiin tulisi vielä vauva, sekoittaisi pakkaa lisää. Uskon, koen ja luulen, todellisesta tilanteesta toki mitään tietämättä, että helpon ja tyytyväisen vauvan kanssa arki saataisiin rullaamaan ihan hyvin. Kuitenkin, jos uusi vauva toisi mukanaa valvomista, jatkuvaa tissillä oloa, itkua, hyssyttelyä ja sylissä kantamista, väitän että pojille olisi jopa parempi päästä muutamana päivänä ikäistensä kanssa touhuamaan. Leikkimään rauhassa ulos, piirtämään ja askartelemaan. Touhuamaan ja hakemaan virikkeitä, joita en itse heille täällä kotona ollessa pysty antamaan.



Jo nyt huomaan, että vajaa kaksivuotiaamme alkavat kaivata päiviin muutakin ohjelmaa kuin kotona hengailua. Piirtäminen, leikkipuistot, Perheentalo, lukeminen ja palapelit rytmittävät kivasti taaperoiden arkea, jolloin itsenäisesti leikkiminenkin sujuu paremmin. Kun nuo aktiviteetit otettaisiin pois, leviäisi tämäkin touhu aika äkkiä.

Eli, antakaa toisillenne armoa. Jos sinä olet supermutsi ja hallitset hyvin kotiäitiarjen, niin hyvä homma sinulle! Mutta anna nyt vähän ymmärrystä niillekin, jotka eivät siihen syystä tai toisesta pysty. Astu alas jalustalta, et ole silti yhtään sen parempi äiti kuin se toinenkaan. Ymmärretään kaikki jatkossa vähän enemmän toistemme ratkaisuja, niin ehkä ei itsekään saada sitten toisilta päänpudisteluja omissa valinnoissamme. Oli se valinta sitten mitä vaan lapsen syntymän ja täysi-ikäisyyden välillä.

Mitä mieltä sinä olet? Onko äidit toisilleen susia, vai onko vastuu aina mielensäpahoittajalla? Kannatatko sinä subjektiivistä päivähoito-oikeutta?

53 kommenttia:

  1. Tiedätkin jo mun kannan, kiitos tästä postauksesta! <3

    Olisipa ihanaa, kun moni muukin ajattelisi näin, eikä sanoisi, että se on vaan laiskuutta laittaa isompi lapsi päiväkotiin.
    En myöskään ymmärrä niitä kommentteja, että ''kannattaisi miettiä siinä vaiheessa kun lapsia alkaa tekemään jos ei jaksa niitä itse hoitaa'' huoh!

    Kiitos vielä ja AMEN!

    VastaaPoista
  2. Jälleen kerran loistava teksti. Paitsi asiasisällöltään myös sujuvuudelta. Kiitos!
    Toivoisin, että kirjoittaisit enemmän tällästä "raskaampaa", itse lukijana saan näistä enemmän, vaikka ne kevyetkin postaukset on toki ihan kivoja!

    Ja olet ihan oikeassa, me äidit ollaan itse toisillemme niitä pahimpia arvostelijoita ja tuomitsijoita.

    Mukavaa viikkoa sinulle Nelli!

    -Jenni

    VastaaPoista
  3. Muistan lukeneeni sinultakin postauksia herkkujen antamisesta ja telkkarin katselusta, joissa tuomitset toisin tekijät. Eli etkö itsekin tee tuota kuvaamaasi tuomitsemista?

    Ja viime aikoina on alkanut häiritä tää sun välttely. Ei juuri ikinä kuvia sinusta ja miehestäsi ja lastenkin kuvat nykyään selästä tai jaloista. Häiritsevää. Moni lukee blogiasi juuri kuvien takia.

    VastaaPoista
  4. Todella hyvin kirjoitettu ja olen kanssasi samaa mieltä. Meillä 1v.4kk. neiti ihan selkeästi jo kaipaa ikäistänsä seuraa ja siksi olemme aloittaneet muskarin. Päiväkodin aloittaminen ei vielä ole ajankohtaista, mutta olen varma että meidän neiti nauttisi jos pääsisi päivähoitoon. Kyllähän sitä aikuinenkin tarvitsee sosiaalisia virikkeitä.
    Sinänsä vakava asia, mutta mua kyllä nauratti tuo "hyvä äiti" osio. Jotenkin niin surkuhupaisaa, mutta niinhän se välillä on. :D

    VastaaPoista
  5. Tää on niin hyvä kirjoitus! Vasta luin päiväkodissa työskentelevän nuoren naisen blogikirjoituksen jolla ei ole omia lapsia. Kirjoitus oli tyyliin "mä ne lapset kasvatan täällä töissä, ei vanhemmat" "nämä äidit tuovat pienen lapsen hoitoon, kun itse istuvat kahvilla sen ajan" ja ynnä muuta kivaa. Ei siinä auttanut olla kuin monttu auki ja wtf?! Järkyttävää, kun arvostellaan muita tolleen!

    Mie ite en pystynyt imettää, kun kärsin 3kk kohtutulehduksesta ja söin antibioottia ja kävin leikkauksissa jne. En keitä ite perunoita tms. Poikani syö Muksua ja Pilttiä yms ja juo Tuttelia ja käyttää kertokäyttövaippoja. So what? Tää on meille hyvä. Toinen on mikä ärsyttää "hyvä äiti ostaa kaiken käytettynä eikä tuhlaa turhaan". Joo, mulla on välit melkein mennyt yhen kaverin kanssa tämän takia, kun hän ostaa käytettynä kaikki ja minä puolestaan uutena niin tämä aina jaksaa motkottaa, mököttää ja olla pitämättä yhteyttä kuukausia, kun olen ostanut jotain pojalleni. Aina piti yrittää piilotella uusia tavaroita tai vaatteita, ettei neiti suutu. Siis woooot? Hullua eikö!

    Miusta on aivan järkyttävää, kun kukaan ei saa nykyää tehdä niinkuin itse katsoo parhaakseen. Aina on joku jolla on jortikka keskellä otsaa.

    Terv. Joensuulainen mama

    VastaaPoista
  6. Voiskos niille isommille niitä virikkeitä hankkia vaikkas jostain kerhosta jossa kävisi muutaman tunnin... ettei ne päiväkodit ihan poksahtaisi. Ja päiväkodit ei ole vaan leikkiä, se on aika ikävä paikka monelle pienelle, isommat jo osaa vähän ehkä arvostaa, JOS on kavereita. Ja tämä ei ollut vastalause, pohdinta vaan. Älkää kukaan hermostuko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset on erilaisia. Joku kaipaa kavereita jo 2-vuotiaana joku vasta 5-vuotiaana.
      Toinen on se, että monella paikkakunnalla ei vält. ole kerhoa, ei ainakaan alle 3-vuotiaalle. Ja jos se alle 3v kaipaa jo jotain toimintaa eikä se mutsi pysty sitä järjestämään niin kyllä mä kannatan että sillä lapsella on oikeus päästä hoitoon edes osaksi viikkoa.

      Poista
  7. Saman tapaista postausta aion kirjoittaa itsekin, kunhan saan ajan riittämään! :)

    VastaaPoista
  8. Kirjoitinkin juuri samasta aiheesta omaan blogiini postauksen, jossa ihmettelin tämän subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoitussuunnitelmista kohonnutta metakkaa ja sitä, miksi äidit ylipäätään tappelevat keskenään? Sen sijaan pitäisi keskittyä toistemme tukemiseen vaikkei samaa mieltä asioista oltaisikaan. Rakentava keskustelu on asia erikseen, itsensä pönkittäminen muiden tapojen mollaamisella on sieltä ja syvältä.

    http://hulivilini.blogspot.fi/2015/02/aiti-vs-aiti-sanasota-subjektiivisesta.html

    Itse olen ilmeisesti joidenkin mielestä tällainen p*ska mutsi, kun vajaa kolmevuotias on pari päivää viikossa päiväkodissa kun minä olen vauvan kanssa kotona. Hyvä järjestely meidän perheelle, enkä häpeile tai puolustele valintaamme :) Joten kannatan subjektiivista päivähoito-oikeutta, kuten postauksestani käy ilmi :)

    VastaaPoista
  9. Harmillista ettei perheillä jotka vievät lapsen päiväkotiin kun toinen, kolmas tai neljäs vauva syntyy, ole tukiverkostoa tarpeeksi jotka voisivat välillä auttaa lasten kanssa. Meidän esikoisella on 4 mummulaa. Ja ihan parhaat kummit. Aina tulemme saamaan apua jos sitä tarvitsemme. Itselläni ei ole vielä kokemusta hoitopaikoista kun neiti on vasta 7vko ikäinen.
    Mutta paljon olen seuraillut näitä keskusteluita ja postauksia.
    Mustakin tulee varmpaan p*ska mutsi, kun laitan neitini hoitoon äitiysloman päätteeksi. Hatunnostot teille, joille raha riittää elämiseen ja laskuihin. Meillä ei tule riittämään vaikka isukki saa hyvää palkkaa. On omistusasunto, lainat, autot, ja remontteja joihin ei edes haluta, mutta yhtiö pakottaa.
    Kyllä voin sanoa nyt jo, että tiedän kuinka vittumaista se on syksyllä hakea hoitopaikkaa, ja jos emme saisikaan neidille paikkaa koska jonkun äiti on kotona toisen lapsen kanssa ja vanhempi lapsi on hoidossa. Siinä ei enää kirosanatkaan riitä. Me tulemme tarvitsemaan hoitopaikan kun taas joku ei halua ottaa lastaan kotia äidin ja sisaruksen seuraksi.. Nykypäivänä muutenkin on päiväkodin kiven alla ja milloin mistäkin lakkautetaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ole halusta kiinni. Yhtälailla ns pakon alla on sen toisenkin äidin lapsi siellä kuin sinunkin. Perheen ja äidin hyvinvointi on tärkeintä. Ja ne joilla on varaa, ne pystyy sen isomman laittamaan pari kertaa viikossa hoitoon. Näitä asioita ei voi laittaa tärkeysjärjestykseen. Entäpä,jos itse saisit kaksoset ja jaloissa pyörisi 2v,jolle ei riitäkään kädet ja aika ja syli niinkuin olit alunperin ajatellut (olettaen saavasi yhden vauvan)?

      Poista
  10. Mielestäni todella hyvin kirjoitettu!! Melkein aloin itkemään. Tää on just tätä, teit niin tai näin niin pieleen menee. Omalla kohdalla toinen lapsi vei tarpeen muiden miellyttämiseen. Jos mä pärjään ja saan arjen rullaamaan pienellä ikäerolla olevien lasteni kanssa, niin mä toimin sitten oman näkemykseni mukaan niin, että meillä kaikilla kolmella (isän ollessa töissä) on mahdollisimman hyvä. Oiotaan sieltä missä aita on matalin niissä tilanteissa kun se on mahdollista. Jos joku kokee pystyvänsä samassa tilanteessa parempaan, niin kiva juttu hänelle. Olen kanssasi samoilla linjoilla subjektiivisesta päivähoidosta. Tää on kyllä yksi mun suosikkiblogeista <3

    VastaaPoista
  11. Joskus äidit ovat toisilleen susia, mutta kyllä välillä ihan aiheesta.
    Esimerkiksi raskaudenaikainen tupakanpoltto on mielestäni sellainen asia, josta saa tätä tupakoivaa mahapystyssä olevaa tyyppiä moittia ihan surutta. Jos lapsen tahtoo hankkia, pitäisi silloin olla jo raskausaikana valmis tekemään kaikkensa lapsensa ja sen hyvinvoinnin eteen. Silloin vaan pitää olla niin epäitsekäs, ettei tietentahtoen myrkytä vatsassa kasvavaa ihmisenalkuaan, ja altista sitä vaaroille ja myrkyille.
    Semmonen ituhippimutsi, joka tekee AINA kaiken(perunojen kasvattamisesta ja lihan teurastamisesta ruokapöytään) itse alusta alkaen, on varmaan urbaanilegenda :D Mutta jos semmonen jostain löytyy. ei voi kuin hattua nostaa!

    Subjektiivinen päivähoito-oikeus onkin mutkikkaampi juttu. Mielestäni sallittavaa olisi esim.se 10pvää kuussa taikka puolipäiväisenä. Ja jos siihen päiväkotiin pitäisi päästä lapsi, joka asuu lähellä tätä päiväkotia ja vanhemmat ovat menossa töihin, pitäisi siinä tapauksessa tämä subjektiivista hoitoa nauttiva siirtää kauempaan päiväkotiin. Eikä siis niin, että töiden takia hoitoon menevän lapsen hoitopäivä venyy sitten pidemmäksi sen takia, että hoitomatka venyy vaikka vielä tuntiin päivässä yhteensä.
    Eli töissä käyvät lähialueen lapset ensisijalla, sitten vasta nämä joiden ei ole mikään pakko hoitoon päästä.
    Jos kukaan nyt ymmärsi mitä tarkoitin.

    Hyvä kirjoitus jälleen kerran Nelli!

    VastaaPoista
  12. Aamen! Sinä sen puit sanoiksi, kiitos mahtavasta tekstistä :)

    VastaaPoista
  13. Loistava kirjoitus, täynnä asiaa!! Oon ihan kauhulla seurannut, kun äidit mollaavat toisten äitien (vanhempien) valintoja ja tekemisiä. Tietämättä aina välttämättä, mikä/mitkä pointit näiden valintojen takana on. Olen sitä mieltä, että ketään ei pitäisi lähteä varsinkaan tietämättä tuomitsemaan. Itse olen varmaan tosi paska mutsi, olenhan laittanut oman lapseni päiväkotiin 9kk iässä ;) Paras ratkaisu meidän perheelle! Paljon olen sitäkin miettinyt, että jos meidän pojalle pikkusisarus siunaantuu, niin mites poitsun päiväkodin käy? Jatkaako osa-aikasena, vai jäisikö kokonaan kotiin? Nää on oikeesti hankalia asioita, eikä aina todellakaan niin yksiselitteisiä. Kun meidän lapselle päiväkoti merkitsee tosi paljon: sinne lähdetään iloisena, siellä ollaan tyytyväisenä ja kotona puhutaan päivän tapahtumista hymyssä suin. Pojan päiväkoti on pieni 12 paikkainen. Kannatan kyllä subjektiivista päivähoito-oikeutta.

    Aina saa kaikki kuitenkin mielipiteensä sanoa, mutta toisen valintoja ei kenenkään tarvitse tuomita. :)

    VastaaPoista
  14. Hieno kirjoitus ! Täysin samaa mieltä kanssasi ! Alkaa jo ärsyttämään kaikki huutelut tästä aiheesta, mutta sinä kyllä osasit kirjoittaa niin täydellisen hyvän tekstin asiasta ! :) Kiitos :)

    VastaaPoista
  15. Juurikin asia on tilannekohtainen. voi kunpa ite vaan pystyis olemaan vielä kotona lapsen kanssa, mutta ei sillä laskuja makseta. Ja kaikilla ei ole lähipiiriä, joka voisi tulla auttamaan isomman hoidossa, jos äiti on esim. väsynyt vauvan kanssa. Ja lapsiakin on erilaisia, joku varmasti viihtyy kotona ihan hyvin jod ei äiti koko ajan huomioikkaan, kun taas toinen saattaa kiipeillä pitkin seiniä, jos äiti keskittyy vauvaan eikä hän saa siksi tarpeeksi huomiota. Eli ehdottomasti subj. ph-oikeuden kannalla, kunhan sitä ei väörinkäytetä niin juuri, että mamma nyt istuskelee kahviloissa (jota tuskin kukaan tekee...)

    VastaaPoista
  16. Kannatan!
    Kun minun ipanat olivat pieniä, he eivät nukkuneet ollenkaan. Yöllä saatoin nousta 6 kertaa tunnin aikana, koska tyttäreni näki ilmeisesti painajaista ja kiljahteli. Yritä siinä sitten päivällä hoitaa kotia ja pyykätä ja laittaa ruokaa ja keksiä virikkeitä kaksosille kun itse olet silmät ristissä.

    Me saatiin lapset osa-aika hoitoon 3 päivänä viikossa 5 tuntia kerrallaan. Luoja lykky että se oli pelastus. Sai välillä istua sohvalla vaikka tekemättä yhtään mitään. 9 Kuukautta jaksoin sinnitellä, sitte oli pakko lähteä hetkeksi kotoa pois. Vanhemmat pakottivat minut "lomalle", jonne siis menin nukkumaan. Nukuin tuon viikon aikana joka yö13 tuntia ja päivisin vain nautin kävelemisestä. Ai että se teki hyvää.

    Hienosti kirjoitettu!

    VastaaPoista
  17. Hyvä kirjoitus! :) Itelläni tilanne, että kotona n. 2v 2kk vanha esikoinen ja odotan kaksosia. Ja kyllä, minä vien esikoiseni päivähoitoon 8 kertaa kuussa. Ennen tätä raskautta olin töissä ja esikoinen päivähoidossa, joten lapsi on tottunu olemaan päivähoidossa. Ja itseasiassa nyt kun muutimme viime maaliskuussa ja esikoinen alotti uudessa hoitopaikassa näen kuinka hän tykkää olla siellä, jos ottaisin hänet sieltä kokonaan pois voin vain kuvitella kuinka kamalaksi meidän arki muuttuisi. Päiväkodin hoitajat ja johtajatkin suosittelivat esikoisellemme hoidon jatkuvan lyhyemmillä päivillä ja juuri vaikka enemmän vapaita viikkoon.

    En voisi kuvitella, että esikoisemme olisi 5 päivää viikossa hoidossa ja minä olisin kaksosten kanssa kotona. Haluan, että esikoinen saa myös olla meidän kanssa kotona, mutta silti hoidossa muutaman päivän viikossa, missä saa leikkiä kavereiden kanssa.

    Minusta jokainen perhe päättäköön itse päivähoidon tarpeesta, vaikka en ymmärrä sitä, jos toinen vanhempi on kotona vauvan kanssa ja toinen lapsi käy joka päivä 8h hoidossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrätkö sitten jos toinen vanhempi on kotona vauvan kanssa jos vauva on hyvin vaativa (syntynyt sairaana ja tarvitsee erityishoitoa)?!
      Toi just suorastaan *ituttaa, kun oletetaan että se äiti tai isä siellä kotona vaan laiskottelee kun esikko on pistetty hoitoon. Oletko siis koskaan ajatellut että
      sille hoitoon laittamisella voi olla ihan oikea syy?!

      Poista
    2. Toki ymmärrän. Enkä tuossa puhunutkaan tuommosesta tilanteesta. Enkä tiedä itsekään mikä meidän tilanne on kun kaksoset syntyvät! Voi olla, että joudun lisäämään esikoisen hoitopäiviä, mutta minulle on tärkeä, että meidän perheessä esikoinen saa olla myös vauvojen kanssa.
      Tarkoitin kirjotuksessani perheitä kenellä ei ole erityishoitoa tarvistevaa vauvaa, koska se nyt on minulle ainankin itsestään selvyys, että tuollaisessa tilaneessa päivähoito esikoiselle voi olla ihan hyvä.
      Eiköhän kaikilla saa olla tässäkin asiassa omat mielipiteensä ja kuten kirjoitin, niin jokainen pättää itse hoidon tarpeesta ja sen määrästä.

      Poista
  18. Meillä tavallaan hassu tilanne.Olen kotona 9kk vauvan kanssa.4-ja lähes 6-vuotiaat lapset ovat myös kotihoidossa.He käyvät 2 kertaa viikossa leikkipuiston kerhossa 2,5 h kerrallaan.Kerhossa on heidän lisäkseen 1 4-vuotias lapsi ja loput ovat 2-vuotiaita.Muina päivinä mennään leikkipuistoon,jossa on 1- ja 2-vuotiaita lapsia,isommat ovat päiväkodissa.Lapset ovat monta kertaa sanoneet haluavansa myös päiväkotiin,että voivat olla ikäistensä lasten kanssa.Mitäs tällaisessa tilanteessa itse tekisit?Ja kohta 6v menee syksyllä eskariin ja silloin jo melkein 5v jatkaa kerhossa taas uusien 2-vuotiaiden kanssa.Aika tylsää lapsellekin,vai?

    VastaaPoista
  19. Hyvä kirjoitus! -katriina

    VastaaPoista
  20. Mun täytyy olla osittain eri mieltä päivähoitoasiasta. Työskentelen itse lastentarhanopettajana ja omaa lastani en pitäisi yhtään ylimääräistä päiväkodissa. Päivähoidon resurssit on viety minimiin henkilökunnan ja ryhmäkokojen osalta, mikä heikentää päivähoidon laatua. Isossa ryhmässä lapsi ei tule tarpeeksi nähdyksi ja kuulluksi. Monissa tutkimuksissa lasten stressitasot päivähoidossa on todettu suuriksi. Tämä ei ole lasten tai henkilökunnan vika, vaan vika on ympäröivässä yhteiskunnassa. En näe, että päivähoito pystyisi tarjoamaan tällä hetkellä lapselle mitään enemmän kuin kotihoito kodissa, missä asiat on kunnossa. Uuteen varhaiskasvatuslakiin toivoisin subjektiivisen päivähoidon rajoittamista vain sosiaalisten ongelmien kanssa painiskeleviin perheisiin.

    VastaaPoista
  21. Moikka! Oon seuraillit jo jonkin aikaa blogia, miulla ei oo omaa blogia niin ei oo tullut kommentoitua aiemmin:) Haluaisin kysyä vähän tuosta Perheentalon toiminnasta, millaisissa ryhmissä/kerhoissa olette käyneet? Ja millaisia sie oot ne kokenut? Meille syntyy nyt keväällä kaksoset tähän Joensuuhun jos kaikki menee loppuun asti hyvin, oon itse myös miettinyt että tuo Perheentalo vois olla mukava lisä päiviin jatkossa:))

    Kyselee: Haneli:)

    VastaaPoista
  22. Juuri näin! Meilläkin on 3v esikoinen 10pv/kk päiväkodissa ja nauttii siitä, odottaa aina että pääsee kavereiden kanssa leikkimään. Hän meni hoitoon 2,5-vuotiaana ihan vaan että mulla olis vähän helpompaa puolivuotiaan vauvan kanssa kotona, ja myös koska todella nautti ikäisestään seurasta (oltiin käyty avoimissa päiväkodeissa yms). Esikoisen hoitopaikka on yksityinen päiväkoti ihan meidän naapuritalossa, ja siellä taitaa olla isojen ryhmässä noin 17 lasta joista osa on noita osa-aikaisia. Pienten ryhmässä taitaa olla 8-10 lasta, että mukavan pieni ja kodinomainen paikka se kyllä on. Ja lapsi on aina niin iloinen :) Tämä oli meidän perheen kannalta hyvä ratkaisu. Jos en olisi ollu keväällä niin uupunut kuin olin, niin lapsen kerhopaikka olisi varmaankin riittänyt hänelle virikkeeksi ja minulle levoksi (vauvan kanssa). Varsinkin jos olis saanu kaks kerhopäivää/viikko, lapsi ehti vähän aikaa käydä kerhossa (kerran viikossa 2,5 tuntia) ennen päiväkotia.

    VastaaPoista
  23. TODELLA hyvä teksti!! Ei lisättävää!! :)

    VastaaPoista
  24. Loistava teksti Nelli! Peukku! :)

    VastaaPoista
  25. Hyvä kirjoitus!!
    Itseäni ei pätkääkään haittaa miten toiset toimii noissa hoitojutuissa yms.

    Meillä on 2,5v ja 2,5kk vanhat tytöt. Esikoinen on aloittanut pohoidossa päälle 1 vuotiaana ja jatkoi siellä edelleen kuopuksen synnyttyä. Tämä on meille paras ratkaisu. Enkä ymmärrä miksi se on jollekkin ongelma jos me viedään esikko hoitoon ja minä olen kuopuksen kanssa kotona. Mehän hänen hoidosta maksetaan. En myöskään muista päivää että olis kotona saanut laiskotella nytkään vaikka esikko on hoidossa. Kun vauva nukkuu koitan tehdä kotityöt, ruoan perheelle yms. Se on totta että mulla on edes jokseenkin aikaa tehdä noi hommat rauhassa, mutta koen sen vaan hyvänä juttuna. Niin jaksetaan koko perhe paremmin; Joku käy kaupassa, pesee pyykit, siivoaa ja tekee ruoan. Jaksan ehkä olla jopa vieläkin parempi äiti esikolle tällä tyylillä, jaksan tosiaan touhuta hänen kanssa iltapäivät ja illat ja tarpeen tullen hoitaa yönkin jos tarve vaatii.

    Esikko on energinen pakkaus joka kaipaa toimintaa päiviin. Koen etten tällä hetkellä vaativan vauvan kanssa hälle niitä virikkeitä pysty tarjoamaan tarpeeksi. Meidän päivät tosiaan kuluisi enempi sohvan nurkassa minun syöttäessä vauvaa yms.
    Nyt hän saa päivittäin kaveriseuraa, lämpimän ruoan ajoissa, rauhalliset päiväunet ja hänelle tärkeän ulkoilun. Ja itse voin olla hyvillä mielin kun tiedän hänellä olevan kaikki hyvin ja nauttivan päivän toimista. Itse jaksan myös näin paremmin enkä aja itseäni ihan väsymyksen äärirajoille koittaen sählätä päivät läpi vauvan ja energisen esikon kanssa, joka ei täysin vielä ymmärrä ettei voitaisikaan mennä aina ulos tai leikkiä yhdessä.

    Iltapäivällä ja illalla ulkoillaan yleensä koko perheen voimin yhdessä ja touhutaan sisällä mitä keretään. Esikon kanssa käydään myös kerran vkssa jumpassa ja muutenkin vuorotellen viikonloppuisin koitetaan jompi kumpi vanhemmista tehdä hänen kanssaan kahdestaan jotain; käydä uimassa tmv.

    Kannatan subjektiivista päivähoito-oikeutta!!

    VastaaPoista
  26. Ajatuksia herättävä kirjoitus. On aina ihan perhekohtaista, mikä on kellekin paras ratkaisu.

    Ps. Selasin sun viime vuoden vk-vaatepostauksia. Niistä oli apua.

    -tyttöankka

    VastaaPoista
  27. Hyvä kirjoitus. Osittain samaa mieltä. Itse sallisin osa-aikaisen "virike"hoidon max.10pv/kk tai osa-aikaisesti max. 5h/pv. Sosiaalisin perustein tietysti täydet päivät.
    Minusta vanhempien pitäisi enemmän miettiä ketä varten tuo virikehoito on; äitiä vai lasta. Ja mikä hoidon tarkoitus on, säilöä lasta, että äiti saa levätä, vai tarjota esikoiselle leikkihetki jota äiti ei kuopuksen hoidolta jaksa järjestää...

    Mielestäni hyvä kirjoitus päivähoidosta löytyy täältä: http://piiacollan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/185620-mita-paivakodeissa-oikeasti-tapahtuu
    Itselle tuli sellainen olo että kyllä se esikoisen elo kotona on ihan riittävän hyvää, ja isäkin on työpäivän jälkeen tarjoamassa virikkeitä, että vaikka äiti olisi vauvassa kiinni kokoajan, niin aika paljon pystyy kotonakin puuhastelemaan.
    Mielipiteeni on että jos äiti jaksaa niin kotihoito (+ kerhot)!

    VastaaPoista
  28. Täällä on yksi p***a mutsi joka vie 5v pojan 90h/kk hoitoon kun äiti hoitaa vauvaa kotona. Mutta miksi. Tämä 5v on ollut aiemmin vain perhepäivähoidossa, on hieman arka ja syrjään vetäytyvä isoissa ryhmissä. Ennen eskariin menoa haluaisin poikaan hieman enemmän rohkeutta, malttia odottaa omaa vuoroaan, "paineensietokykyä" ja työkaluja toimia isossa ryhmässä. Olisi aika shokki mennä kodikkaasta PPH:sta, kodin kauta suoraan hälyisään eskariin. Päiväkodissa on ihanat hoitajat ja pojalle samanikäsiä kavereita. Isoveljestä mallia ottaneena kyselee, milloin pääsee kaverin luokse. Toki meillä on lähellä srk:n ja kunnan päiväkerhot. Jälkimäiseen en suostu lastani viemään, siellä on ryhmäkoko valtava ja valtaosa nuorempia. Ja poika viihtyy erinomaisesti päiväkodissa! Haluaisi käydä useamminkin, mutta minusta 3krt/vk ja 6h/pv on riittävä.

    Subjetiivisesta päivähoito-oikeudesta sen verran, että minusta oli hyvä idea se, että päivähoito-oikeus olisi osapäiväinen niille perheille joilla on vauva kotona toisen vanhemman kanssa. Hoito voisi olla joko osapäiväinen eli n.5h/pv tai 3pv/vk, miten se kunin perheen menoihin sopisi. Lastensuojelullisin tukitoimin tai muusta erityistarpeesta toki hoito voi olla kokopäiväistä, En vain ymmärrä niitä äitejä, jotka ovat kotona hoitovapaalla tai työttömänä, jotka vievät lapset hoitoon aamusta 7.00 kun päiväkoti aukeaa ja haetaan pois 17.00 kun se sulkeutuu. Näitäkin on, tiedän sen sisäpiirin kertomana.

    VastaaPoista
  29. Juurikin näin! :)
    Itse täytän kyllä henk,koht kaikki paskan mutsin tittelit! :D
    Harmittaa ja surettaa hirmusesti kun olin kuvitellut olevani nyt nuorimman kohdalla kotona sen 3 vuotta ja nauttia täysillä kun suunnitelmissa (usean tekijän summa) ei ole enempää lapsia. Mutta joudunkin syksyllä töihin miehen yllättävän työ tilanteen vuoksi :( Ihan katastrofi kun miehellä meinaa työt loppua kuin seinään ja meillä kuitenkin asuntolainakin lyhennettävä, olemme käyttäneet jo lyhennysvapaatakin (maksetaan vain korot).

    VastaaPoista
  30. hei tää teksti oli loistava !:)vastapainoa viime viikolla lukemaani juttuun mikä koski samaa aihetta.

    VastaaPoista
  31. Tärkeästä aiheesta kirjoitat. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ns. sosiaalisista syistä joidenkin lastrn on parempi olla hoidossa kuin kotona. Nämä ovat niitä syitä, jotka johtuvat vanhemmista tai lapsen erityistarpeista. Siitä olen täysin eri mieltä, että lapset, varsinkaan alle 3-vuotiaat eivät tarvitse erityisiä virikkeitä, normaali arki riittää. Mistään ei löydy ketään ammattilaista, asiasta oikeasti tietävää, joka sanoisi muuta! Kyllähän isommasta lapsesta "vaivaa" on, se haluaa ulos, osallistua puuhiin ja sen kanssa pitäisi jutellakin... Tunnustetaan sitten suoraan, että äiti ei jaksa ja laitetaan lapsi hoitoon. Se on ihan puppua perustella sitä sillä, että lapsi haluaa sitä tai lapsella on hauskaa siellä. Kyllä lapsi sopeutuu ja menee minne käsketään mutta oikeasti hei, ei päiväkoti ole mikään ideaali paikka kasvaa. Meillä ei ole kaikilla mahdollisuutta hoitaa lapsia kotona, syystä tai toisesta. Puhutaan ja tunnustetaan kuitenkin oma rajallisuutemme, eikä syytetä siitä lasten tarpeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi jankutetaan aina päiväkodista, muitakin hoitovaihtoehtoja on!

      Meidän 2,5v on pphoitajalla missä on 3 muuta lasta hänen lisäkseen, kun minä olen vaativan vauvan kanssa kotona!

      En, minä en koe olevani paska tai laiska äiti. Päinvastoin, koe olevani vieläkin parempi äiti esikoiselle.

      Ja mitä tuohon tulee kun väität ettei alle 3v tarvitse virikkeitä, totta! Mutta lapset on erilaisia, meidän tyttö on aina ollut energinen, puhelias ja sosiaalinen. Koen että hänelle ei riitä se että hän on minun ja vauvan kanssa kotona. Tällä hetkellä hän ei pääse iän vuoksi kerhoon eikä meillä vauvan takia ole kauheasti mahd. käydä missään muuallakaan. Vaikka minä jaksaisinkin hänen kanssa puhua ja touhuta päivän aikana miten vauvan hoidolta pystyn, niin ei se riitä hänelle, uskon että tuolla tavoin hänestä tulisi arka, ei sosiaalinen yms.
      Sanotaan näin että on hänen edun mukaista että hän saa olla ympäristössä missä hänellä on ikäistään seuraa, virikkeitä, toimintaa yms. Hänen sosiaaliset sekä leikkitaidot on huimat verrattuna moniin kotona olleisiin saman ikäisiin. Koen sen olevan rikkaus, en pahe.

      Hän nauttii hoidossa olosta ja kavereista ja saan joka päivä iloisen tytön kotiin!

      Poista
    2. Todella hyvin sanottu! Näin se on.

      Poista
  32. Jee pitkästä aikaa mielipidepostausta siulta. nää on ihan lemppareita kun osaat kirjottaa niin hyvin :)! Asiaa!

    VastaaPoista
  33. Pidin itse esikoisen kotona koko vauvavuoden ja hoitovapaankin , menivät sitten yhdessä päikkyyn kun nuorimmainen oli valmis ;) Aihe on kyllä tapetilla, puhut siitä hienosti. Mulle on tärkein , että itse tietää tekevänsä oikeen ratkaisun , turhaa lähden vatvomaan <3

    VastaaPoista
  34. Pitikin tämän päivähoitokeskustelun nousta pinnalle juuri nyt, kun asia on itselle ajankohtainen ja hieman arka. Meillä on saman ikäiset pojat kuin teillä, jotka aloittivat vuoden vaihteessa päiväkodissa 15pv/kk minun palatessa töihin. Olen myös raskaana ja alunperin ajatus oli, että pojat jäävät kotihoitoon kesällä, kun vauva syntyy. No sitten saimmekin tietää, että odotamme jälleen kaksosia ja tämä muuttikin tulevaa hoitotilannetta merkittävästi. Yhden kaksosvauva-ajan läpikäyneenä tiedän, etten pystyisi hoitamaan samalla kahta kaksivuotiasta. Lisäksi miehen työmatka on vaatimattomat kaksi tuntia suuntaansa, joten hän on yleensä seitsemän maissa illalla kotona. Toki mies yrittää tehdä väh. yhden etäpäivän viikossa kotona töitä, mutta näiden etäpäivien varaan on hankala arkea suunnitella. Nyt kun näitä keskusteluita lukee raskaushormoonilasien läpi, niin mielensähän tässä välillä pahoittaa. Mutta sinun kirjoituksesi oli itselleni enemmänkin kannustava, joten kiitos siitä!

    T. Maikku

    VastaaPoista
  35. Meillä toinen lapsi syntyi kun esikoinen oli 1v3kk. Mun työkaveri oli ihmeissään, kun en laittanut silloin esikoista päiväkotiin. Hänen mielestään se oli jotenkin itsestäänselvyys :D

    Kunta tarjoaa ilmaista kerhoa 2h 1krt/vko 2-vuotiaille ja 3-vuotiaille 3krt/vko. Jos tämä ei ole jonkun mielestä tarpeeksi, niin ihmettelen :)

    Mielestäni subjektiivisen päivähoidon ongelma on se, että ne "virikehoidettavat" vie aina jonkun työssäkäyvän äidin lapsilta hoitopaikan. Kiva sitten kuskata lasta toiselle puolelle kaupunkia aamulla ennen töihinmenoa.

    Tunnen muuten kaksi työtöntä, joiden lapset ovat kokopäivähoidossa. Siis pienet lapset. Ymmärtäisin jonkun osittaisen hoidon vielä, mutta tätä en. Kun pitäähän sen äidin pystyä päivän aikana rauhassa ruokaa laittamaan, leipomaan, siivoamaan ja käymään kampaajalla. Mä tulisin hulluksi jos joutuisin notkumaan kaiket päivät kotona ilman lapsia!

    Ainiin, tunnen myös pari päiväkodin työntekijää. Nämä esikoiset, jotka "äidin mielestä tarvitsee päiväkotia" saattoi kuulemma hoitajille sitten itkien ihmetellä miksi pikkusisar saa olla kotona.

    Systeemi voisi toimia paremmin, jos nämä työttömät ja muut hoitovapaalaiset vaikka maksaisivat päivähoidosta sen todelliset kustannukset (alle 3-vuotiaasta n.1000€/kk). Opiskelijoiden ja työssäkäyvien lapset voisi myös olla etusijalla siihen lähipäiväkotiin...

    VastaaPoista
  36. Hieno kirjoitus ja olen aivan samoilla linjoilla sun mielipiteitten kanssa! :) Päivähoidossa ja kotihoidossa on molemmissa puolensa, hyvät ja huonommatkin. Jokaisen perheen tulee tehdä heille sopivat valinnat, turha näistä valinnoista on muiden käydä napisemaan saatikka arvostelemaan.

    VastaaPoista
  37. Voi teitä uusavuttomia, miettikää ennen kun hankitte lapsia. Ei päiväkoti ole säilytyspaikka lapselle, kun mami on kotona uuden tulokkaan kanssa. Kuinka sitten jaksetaan valittaa sitä, kun tuo meidän poika tai tyttö on niin vaikee ja kiukuttelee. Miltäs tuntuis sinusta mami jos sut vietäs pois himasta ja muut jää kotiin? Tänä päivänä kyllä löytyy kerhoja ym. virikettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä sä tiedät että joka paikkakunnalta löytyy kerhoja? Esim 2-vuotiaalle?
      Mä en ainakaan "säilytä" mun lasta hoitopaikassa eikä hän kiukuttele siitä että minä hoidan kuopusta kotona.
      Meillä toimii loistavasti noin eikä siitä jää traumoja kenellekkään! :)

      Poista
  38. Siis hei pakko kommentoida! Kyse ei monestikaan ole siitä että aatellaan sen äidin olevan laiska tai paska äiti! Mutta tämä äiti vei omia lapsiaan puoli vuotta n. 15klm suuntaansa perhepäivä hoitajalle. Minun ja mieheni työpaikat olivat molemmat vielä täysin eri suunnassa kuin tämä hoitopaikka. Siitä voitte laskea paljon ylimääräistä ajoa meille tuli jo pelkästään per päivä!!! Tämä siksi, että kunnalla ei ollut tarjota paikka perhepäivähoitajalta tai päiväkodilta lähempää, koska paikat olivat täynnä. Ja me itse asumme 500m ja kilometrin päässä kahesta päiväkodista, ja keskellä asutusaluetta jossa lähin perhepäivä hoitaja on naapurissa. Siinä samassa kun vein lapsia vapaapäivinäni kerhoon tai puistoon, ( meillä kolme eri kerho mahdollisuutta täällä ma-to ja täysin ilmaisia ) seassa ostui äitejä vauvojen kanssa jotka olivat vieneet omat lapsensä päiväkotiin, syystä tai toisesta!!! Niin anteeksi vain, mitä ihmettä!!! En lähde puimaan kenenkään syitä miksi vievät, saati tuomitsemaan. Mutta nämä äidit voivat sitten myös mennä itseensä siinä kohtaa kun vievät paikan sitä oikeasti tarvitseville!!! Ajatelkaa paljon esimerkiksi omille lapsilleni tuli hoitopäivän pituutta matkojen kanssa. Kun vanhemmat oli töissä 8-17. Koskaan en itse asiasta nurissut, koska ei ollut vaihtoehtoja. Mutta esim. tässä meidän alueelle, jossa tarjotaan kolme eri kerhoa ja läjä puistoja! :D Niin. No minun mielestäni ei ole oikein jakaa paikkoja edes muutamana päivänä viikossa kunnallisesta hoidosta, kun niistä on muutenkin pulaa! Asia erikseen paikkakunnilla joissa tyhjiä paikkoja on niin paljon, että on laskettu että niitä pystytään jakamaan myös niiden lapsille jotka ei käy töissä. :) Kun lapsia hankitaan, niin kyllähän sitä äitinä on parhaansa tehtävä. Eikö? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. " En lähde puimaan kenenkään syitä miksi vievät, saati tuomitsemaan. Mutta nämä äidit voivat sitten myös mennä itseensä siinä kohtaa kun vievät paikan sitä oikeasti tarvitseville!!! "

      Et lähde puimaan tai tuomitsemaan.. etkö kommentissasi juuri niin tee? :) Käsket mennä itseensä ja väität suoraan ettei joku toinen paikkaa oikeasti tarvitse. Mistä sinä sen tiedät? Ja miksi sinun/ teidän lapsenne tarvitsevat?

      Ja ihan vilpittömästi kysyn, koska syitä on niin monia. Ihan yhtälailla väärä syy se työkin on lasten hoitoon viemiselle. :) Toki ihmisten pitää käydä töissä, mutta ihan yhtälailla voi asioita miettiä puolin ja toisin.

      Että miksi sinne töihin pitää molempien vanhempien mennä? Miksi ne lapset on hankittu, jos kumpikaan ei voi jäädä lasten kanssa kotiin? Eikö oma tai puolison pää kestänyt? Miksi menot on tehty niin suuriksi, ettei pelkästään toisen palkalla selviä?

      Ja toki sitten voidaan pohtia ihan yhtälailla niitä subjektiivista päivähoito-oikeutta käyttäviä. Sinä et tosiaankaan tiedä toisen perheen tilanteesta ja heillä voi olla ja todennäköisesti onkin hyvä syy sille miksi toinen / toiset lapset ovat hoidossa. Perheet ja tilanteet ovat erilaisia. Sen olen ainakin viimeisen vajaan viiden vuoden aikana oppinut.

      Toisissa perheissä kaikkien lasten kotihoito voi olla paras ratkaisu, toisissa ei. On tilanteita ja tilanteita. Esimerkiksi jonkun perheen jäsenen - vanhemman tai lapsen - sairastuminen, joka vie valtavasti voimavaroja. Voi olla, että sairaalassa pitää viettää paljonkin aikaa eikä sinne voi ottaa esim. perheen (muita) lapsia. Tällöin on muille lapsille on parempi päästä esim. kunnalliseen päivähoitoon. (Käytetään siis subjektiivista päivähoito-oikeutta, vaikka äiti/isä papereiden mukaan olisikin äitiyslomalla/ hoitovapaalla.)

      Subjektiivisesta päivähoidosta on kyse myös silloin, kun esim. äiti/ isä opiskelee pienen vauvan kanssa ja toinen lapsi on hoidossa. Jos vauva on helppohoitoinen, voi opiskelu (esim. pakolliset läsnäolot) onnistua vauva-aikana hyvinkin. Vauvan kasvaessa ja vaatiessa enemmän huomiota tilanne onkin jo toinen ja tällöin varmaan on yksinkertaisempaa jäädä hoitamaan lapsia kotiin.

      Poista
    2. Sitten ne vähemmän yksinkertaiset tilanteet. Voi olla että äiti/isä sairastuu esim. synnytyksen jälkeiseen masennukseen, jolloin kotona olevan vanhemman voimavarat eivät yksinkertaisesti riitä kaikkien lasten hoitamiseen tai virikkeellisen toiminnan ja/tai sosiaalisten tilanteiden järjestämiseen. Tällainen tilanne tulee helposti myös kriisin (esim. lapsen pitkän/ vakavan sairastamisen/ oman sairastamisen/ vaikean raskauden/ perheenjäsenen kuolema/ keskenmenot jne) jälkeen. Muiden silmissä kaiken pitäisi jo olla hyvin, mutta näin ei monestikaan ole. Kriisin jälkeen alkaa vasta asioiden läpikäynti ja tällöinkin subjektiivinen päivähoitomahdollisuus voi olla erittäin hyvä vaihtoehto perheelle.

      On myös erityislapsia, jotka vaativat paljon huomiota ja hoitoa. Tällöinkin vanhempien voimat loppuvat helpommin. Voi siis olla, että äiti hoitaa kotona isompaa erityislasta/ vaativaa erityisvauvaa eikä muille lapsille riitä huomiota ja kotona olevan vanhemman aikaa ja voimavaroja samalla tavalla. Voi myös olla, että äiti/isä on välillä jonkun lapsen kanssa pitkiäkin aikoja osastohoidossa. Toisaalta monille erityislapsille suositellaan esim. fyysisten tai sosiaalisten taitojen (käveleminen, puhuminen, jne) takia osittaista päivähoitoa. Samaan aikaan voi olla, että äiti/ isä hoitaa kotona perheen muita lapsia/ vauvaa. Perheet eivät kaipaa sääliä, syyllistämistä tai jaksamiskehoituksia vaan konkreettista apua ja ymmärrystä.

      Kotona voivat väsyä myös sellaiset vanhemmat, joilla kaikki on niin sanotusti hyvin. Olivat he sitten hyvätuloisia tai talousvaikeuksissa, yksinhuoltajia tai kaksinhuoltajia, yhden, kahden tai kymmenen lapsen vanhempia, äitejä tai isejä. Aina ei tarvita sairauksia ja diagnooseja väsymiseen. Kodit tarvitsevat apua ja ymmärrystä. Sitä että heidät otetaan tosissaan. Jos he pyytävät kotiapua, heidän tulee sitä saada (näin keskosvanhempana törmään usein siihen, että sitä ei ole tarjolla edes kriisiperheille, tai vähätellään avun tarvetta, kun vuosi on oltu jo kotona ja "kaikki on hyvin"). Silti. Sitäkin pitäisi olla tarjolla, kun joku sitä sanoo tarvitsevansa. Senkin on tarkoitus olla ennaltaehkäisevää apua.

      En myöskään koe, että kotiapu ja subjektiivinen päivähoito olisivat toistensa vastakohtia. Päin vastoin. Minusta molemmat ovat tarpeellisia ja täydentävät sitä tukiverkostoa, joka perheillä pitäisi olla. Subjektiivistakin päivähoitoa pitää olla tarjolla, jos perhe sitä pyytää. Me emme voi tietää mikä on toiselle liikaa ja missä toisen voimavarat kulkevat. Jos perhe itse pyytää apua, avunpyyntö on otettava todesta.

      Lisättäköön vielä, että mikäli (subjektiivisen) päivähoidon saamiseksi jatkossa vaaditaan lisää lappujen täyttämistä ja selvittelyä, tämä todellakin heikentää ennestään niiden perheiden asemaa jotka apua tarvitsevat. Apua tarvitseva perhe on monesti aikamoisen paperisodan ja byrokratian myllerryksessä muutenkin. On väärin, että niitä vähäisiä voimavaroja pitäisi käyttää selvittelyihin.

      Poista
    3. Noh jokainen voi puida toisten hoitopaikkoja siellä omassa päässään ihan niin paljon kuin haluaa!

      Kaikilla kun on siihen oikeus kuitenkin. Sinähän ET tiedä onko siinä esim jonkun esikko erityistarpeinen, tällöin vält. kerho ei tule kuuloonkaan. TAI 5v kaipaa jo ehkä enemmän pkotia kun kerhoa. Kyllä se pkoti tai pphoito vaan on kuitenkin enemmän kehittävä paikka kun muutaman tunnin kerho kerran pari viikossa.

      Poista
  39. Voisihan noihinkin kommentoida vaikka mitä. :) Mutta tuohan olikin vain minun mielipiteeni. :) Kannattaa kuitenki vielä miettiä kun lähdette myös itse tuomitsemaan tuossa muita, kuten minua. Että ette tiedä minusta ihmisenä ( työkokemustani ) tai siitä minkä ikäiset lapseni ovat, tai heidän tarpeistaan. Pikku silaus vielä, että lapsille on myös kehitetty paljon harrastuksia. :) Jos me kaikki täällä työttöminä hilluttaisiin, niin mihin tämä yhteiskunta menisi? :D Miksikö maailman ihmiset käyvät töissä eivätkä jää kotia lasten kanssa? Miksi lapsia laitetaan edes kouluun siinä tapauksessa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, en minä tuominnut sinua tai kumppaniasi. Jokainen tehköön tavallaan eikä sillä ole minusta tekemistä taustojen kanssa. :) Minusta vain toisten syy ei ole sen oikeampi kuin toistenkaan. Ja kyllä aika hyvin maailma voisi pyöriä niinkin, että vanhemmat vuorotellen hoitaisivat lapsiaan kotona siihen asti, että nämä aloittavat koulun. Aika monta työtöntä tässäkin maassa on tällä hetkellä. Tai jos työpaikat olisivat enemmän osa-aikaisia, niin silloinkin töitä olisi useammalle, kun siihen nykyisin yhden ihmisen työhön saataisiinkiin palkata kaksi.

      Poista
    2. Itse en ainakaan tuominnut ketään! Minusta kun jokaisella perheellä on oikeus itse päättää mikä on sopiva vaihtoehto omalle perheelle.

      Minusta sinä itse tuomitset aika jyrkästi ne vanhemmat jotka laittavat vanhemmat lapset hoitoon vaikka itse ovat vauvan kanssa kotona. Tuomitset vaikka et tiedä toisten perheiden tarpeista ja voimavaroista mitään.

      Poista
  40. Iso kiitos kaikille upeista kommenteista! Kiva että saatiin tänne kommenttiboksiin näin kypsä ja monipuolinen keskustelu! :)
    Vastaan teidän kommentteihin ihan pian vähän paremmalla ajalla, nyt on aika sen verran kortilla, ettem oikein pysty panostaa vastauksiin!

    Kiitos kuitenkin kommenteista ihan jokaiselle! ♡

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!