tiistai 8. marraskuuta 2016

Yksösraskaus vs Kaksosraskaus





Tätäkin raskautta on ihan kohta takana puolet. Vastahan tein sen plussatestin ja nyt ollaan jo melkein puolessa välissä. En voi uskoa miten äkkiä aika menee. Niin paljon nopeammin kuin ensimmäisessä raskaudessa. Siitäpä tämä ajatuskin postaukseen lähti. Millaisia ovat nämä kaksi raskautta verrattuna toisiinsa. Toki yksi iso asia niitä erottaa, vauvojen lukumäärä.

Oma vointi

Tässä yksösraskaudessa voin alkuun todella hyvin. Ekassa neuvolass akerroin kuinka en aina ole varma olenko edes raskaana. Kaikki oireet rajoittuivat vain vatsan nippailuun ja arkoihin tisseihin. Pojista taas aloin voida pahoin oikeastaan heti plussaa seuraavina päivinä. Kahvi, hajut ja maut ällötti.Ja ensimmäiset oksennuksetkin lenki reilusti ennen rv 7:ää. Yhteistä kummallekin raskaudelle on, että pahoinvointi ja oksentelu kesti viikolle 13 ja molemmissa on pitänyt olla tosi tarkka ateriarytmien kanssa. Mun on syötävä parin tunnin välein, muuten olo on tosi huono. Tää yksösraskaus oli pahoinvoinnissa ehdottomasti paljonpaljon pahempi kuin eka kaksosraskaus. Vaikka kaksosista jouduinkin kertaalleen nesteytykseen oksentelun vuoksi, ei se ollut mitään verrattuna tähän yksösraskauteen. Olin noi 9-12 viikot aivan totaalisen kuollut.

Himot ja inhokit

Molemmissa raskauksissa olen himoinnut terveellisiä ja raikkaita ruokia. Kurkku, satsumat, meloni, minitomaatit, salaatit, vihreä omena, marjat ja smoothiet on maistuneet, lämmin ruoka ei niinkään. Rasvainen ruoka ei houkuta ollenkaan, ellei muutamia oksentelupäivien ranskalaisia lasketa. Mitään erityisiä himoja ei kummassakaan ole ollut paitsi nyt tässä yksösraskaudessa pari viikkoa kytenyt jäätävä joulukinkku ja -laatikkohimo. En vaan millään pääse eroon siitä ajatuksesta, että mun olisi saatava joulukinkkua ihannythetisamantien!


Inhokin onkin sitten olleet ihan erilaiset. Pizzeria pizza ällöttää mua nyt, tai oikeastaan se rasvainen juusto siinä. Kaikki proteiinirahkat, maitopohjaiset smoothiet ja hampurilaiset on aika yökyök, kun taas poikien odotusaikana ällösin raakaa jauhelihaa sekä kahvia. Kummassakin raskaudess akaikista eniten vihaan arominvahventeita ja valmisruokia. Hajuaisti niihin on herkistynyt ihan hirveästi ja voisin vannoa että haistan arominvahventeen kilometrien päähän! 

Seuranta

Kaksosraskauden myötä olin aika tiiviissä seurannassa varsinkin 20 viikolta eteenpäin. Sitäkin ennen neuvolakäyntejä ja perhevalmennuksia oli melkein joka toinen viikko. Nyt olen käynyt kolmesti ultrassa ja kahdesti neuvolassa. En varsinaisesti kaipaa sitä seurantaa, mutta on vaan outoa, että vauva ja minä kasetaan täällä itekseen, eikä oikein kukaan kiinnitä meihin huomiota. Tää on tietysti normaalia, mutta tuntuu vaan tuohon totuttuun tosi oudolta!

Asenteet

Siinä missä kaksosraskaus sai aikaan voihkaisuja, kauhisteluja, pelottelua ja voivottelua on tämä yksösraskaus kerännyt vain positiivista palautetta. Voi miten ihanaa, vauva! Voi että! Pojat on varmaan niin innoissaan! En välillä osaa itsekään suhtautua tähän huomioon, kun poikien raskausaikana opin siihen puolusteluun, ettei kaikki välttämättä mene huonosti tai ole vaikeaa. Nyt kukaan ei ole edes pelotellut tulevalla kolmilapsisella arjella, mikä toisaalta voisi olla ihan hyväkin. Pelkään, että mulla on siitä vähän liian ruusuiset kuvitelmat!


Kivut, säryt, kolotukset

Mistä mä aloitan. Nivuset. Liitoskivut. Viiltämiset ja pistot. Luulin, että ne viimeksi oli kovia koska kaksosraskaus. Ja ehkä olikin. Mutta niin ne on nytkin. Ja neuvolatädin mukaan jälleen, koska kaksosraskaus. Tosin nyt mennyt, edellinen kaksosraskaus. Se löysytti mun lantiota niin, että nyt kun toinen raskaus taas muokkaa sitä, se sattuu ja tuntuu. Ja kun otetaan mukaan vielä tää hektisempi arki, kaksi kolmevuotiasta, joita saa vielä välillä kanniskella, musta tuntuu että olen kävelevä voivoiauau. Yritän liikkua, jotta liitoskivut ei olisi kauheimmat mahdolliset, mutta taas liikaa liikkumalla ne on karmivat. Mä niksun ja naksun ja välillä sängystä nouseminen vaatii suunnitelman. Tää tosin on johtanut siihen, että Henkka hoitaa öisin pojat, sillä mun olisi vaan liian vaikea ravata sängystä pois ja takaisin. Jotain iloa sentäs.

Harjoitussupistukset kaksosraskaudessa olivat taas selvästi kovemmat ja häiritsevämmät kuin nyt. Nyt supistelee vaan välillä nopeammin kävellessä ja usein paikalla ollessa supparin tullessa, en edes huomaa sitä kunnolla. Pojista harjoitussupistuksia sateli ihan jatkuvasti liikkeellä ollessa ja paikallaan. Ne ei olleet kipeitä mutta silti tosi epämukavia.

Arvot ja luvut

Raskaudet on olleet lähes identtiset mitä tulee arvoihin. Kumpikin alkoi tosi alhaisella verenpaineella ja vauhdilla laskevalla hemoglobiinilla. Sokereissa ei kummassakaan ole ollut mitään häikkää ja painonnousukin ollut tosi maltillista. Tässä yksösraskaudessa painoa on tullut lähtöpainoon vain kilo kun taas kaksosraskaudessa mentiin tässä vaiheessa reilusti yli viidessä kilossa jo. Tosin silloin aloituspainokin oli viisi kiloa matalampi kuin nyt. 

Maha tuntuu kasvavan melkein samaa tahtia, vaikka veikkaan ettei totuus ole se lähellekään. Omasta mielestä olen superiso, kun muiden mielestä mulla on söpö pieni maha. Hauska verrata sitten sf-mittoja, miten eri sfääreissä niissä sitten mennään!


Vauva(t)

Vauvan liikkeet tuntuivat nyt pari viikkoa aiemminkin kuin poikien. Nyt nautin siitä, että tiedän liikkeiden takana olevan tämä yksi ja tietty vauva. Poikien raskaudessa koin huonoa omaatuntua siitä, että harvoin tiesin kumpi milloinkin potki. Tuntuu myöskin helpottavalta tietää olevansa vastuussa vain yhdestä vauvasta. Kantavansa vain yhtä vauvaa, synnyttävänsä vain yhden vauva ja imettävänsä vain yhden vauvan. Saan luoda mielikuvia ja kuvitella yhden vauvan kun kaksosraskaudessa sai suunnitella ja miettiä kaiken tuplasti ja kahteen kertaan.

Summasummarum

Kaikenlkaikkiaan tämä yksösraskaus tuntuu vaikeammalta ja työläämmältä. Tuntuu että kipuja ja vaivoja on enemmän, tiedän liikaa ja mietin asioita aivan liian vaikeasti. Poikien odotuksen aikaan olin jossain ihme kuplassa, en lukenut Fbn vauvaryhmien äititaisteluita, enkä kuullut keskenmenoista ja kohtukuolemista. Nyt pelkojakin on ihan toisissa määrin kuin poikien aikaan. Niitä ehkä pahentaa vielä se, että tiedän millainen ihanuus ja oma pieni ihminen vatsassa kasvaa. Eihän sellaista voi menettää?! Tiedän mitä on vielä tulossa, kunhan vauva syntyy ja häneen pääsee tutustumaan. Miten upeaa on seurata pienen vauvan kasvua taaperoksi ja lapseksi. Ei se vaan pääty siihen matkaan munasolusta vastasyntyneeksi.


Miten erilaisia teidän raskauet on olleet? Ja löytyykö sieltä ehkä kokemuksia kaksos-, kolmos- tai yksösraskauksien välillä?

Loppuun vielä muistuttaisin blogissa voimassa olevasta kisasta, jossa voi voittaa ihanan Libero tuotesetin. Joko olette käyneet jättämässä kommentin, ja kertoneet mitä itse olette tykänneet liberon Touch -vaipoista, tai onko niitä ehditty testata vielä lainkaan? Kisaan pääset sivupanelin kuvan kautta tai ylläolevasta linkistä!

16 kommenttia:

  1. Nyt kun olen raskaana kolmatta kertaa on tämä selvästi hankalin. Mulla oli myös 9-13 jäätävää pahoinvointia ja liitokset natisee kovasti. Onneksi pahoinvointi on takana päin ja olo helpottanut. Vielä kun saisi flunssan vaivaamasta niin voisi elää tätä kukoistavaa keskiraskautta ;)

    Esikoisen kohdalla ei oireita ja vaivoja ollut nimeksikään. Elin raskauskuplassa ja kaikki oli ihanaa. Kaksosista kuulin voivottelua kolmen pikkulapsen arjesta ja itse raskaus on erilainen, kuten kahdesta aina.
    Nyt kolmannessa raskaudessa toiset kauhistelee vain eivätkä onnittele. Eräs tokaisikin, että emmekö osaa ehkäistä. Sanomattakin selvää, että pahoitin mieleni. Onneksi joukkoon mahtuu myös näitä, jotka vilpittömästi onnittelevat ja joista vauva on ihana asia.

    Tsempit keskiraskauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts noi liitoskivut! Melkein pahempaa kuin pahoinvointi! :D
      Hurjasti tsemppiä sinne flunssan keskelle, täällä ollaankin oltu ihmeen terveitä muuten!

      Apua mitä kommentteja ootkaan saanut?!? Uskomatonta miten hölmöjä monet ihmiset on. Vauva on kyllä vaan ihana asia <3

      Hurjasti tsemppiä sinnekin!

      Poista
  2. Huh, olen usein lukenut sitä, että monille tulee tosiaan ne kaikki "pelot" vasta toisessa raskaudessa, kun se tuotos on jo maailmassa, mutta täytyy sanoa, että mie olin kyllä ihan todella ahdistunut jo esikoisen aikaan, kun pelkäsin KAIKKEA. Ei uskallettu kertoa edes oikein kenellekään raskaudesta juuri kun pelkäsin niin kovasti keskenmenoa ja kaikkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Mä olin niin poissa somestakin vielä poikien aikaan, että elin jossain ihme kuplassa kun en kuullut niitä ikäviä juttuja niin paljon. Maailma on kyllä vähän pelottava, että eihän tuo ihme jos vähän pelottaa <3

      Poista
  3. Meillä esikoinen on poikia pari kuukautta vanhempi ja kuopus täyttää kohta vuoden eli kaksi yksöisraskautta takana ja joko aika kultaa muistot mutta mun mielestä kuopuksen kohdalla neuvolakäyntejä oli paljon vähemmän ja harvemmin kuin esikoisen vaikka oli kaksi normaaliraskautta. Esikoinen oli meillä syntyessään 2,5 kg ja sairaalassa mitattiin sokereita ja syöttöpainoa ja herätettiin syömään ja tungettiin lisämaitoa kun oli kerran alta 3 kg. Kuopus oli 3,2 kg ja koko sairaalassa olon ajan ei ketään kiinnostanut kuinka paljon ja kuinka usein vauva maitoa söi. Mietin silloin kans että täällä me keskenään hengaillaan :)

    Liitoskipuihin kannattaa käydä fysioterapeutilla joka hallitsee lantion alueen, saat täsmä harjoitteet jolla aktivoida tukilihaksia ja kannattaa kokeilla kinesioteippausta, moni on saanut siitä apua lantiorenkaan löystymisen kiputiloihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelen lukeneeni, että neuvolakäyntejä vähennettiin pari vuotta sitten? Siis ihan niiltä ensiodottajiltakin ja vielä enempi uudelleensynnyttäjiltä. Oisko tuo sitten syynä tuohon?

      Pitää kyllä käydä, alkaa nimittäin tuntua etten kyllä kestä tätä neljää kuukautta vielä! Kiitos vinkistä!

      Poista
  4. Esikoisen odotus meni just siinä kuplassa ja "kun kaikki on niin uutta ja ihmeellistä" tunteissa. Pajoinvointeja ei liiemmin ollut 10-12 viikoilla ehkä satunnaista. Hirvenjauheliha haisi ihan järkyttävälle!

    Toisen kohdalla ei ns. joutanut olemaan raskaana. Kun aloin odottaa, esikoinen oli 4kk ikäinen (kamalaaa!! :D), joten nostelua ja kaikkea muuta oli niin paljon, että raskaus ja se maha hetkittäin tuntu jopa kamalalta. Mut samalla kaavalla meni kumpikin raskaus noin muuten, vointien suhteen.

    Painoo mulle tuli kummassakin reippaat 20kg+ .. Normisti painan tälläset 65kg ja 174cm pituutta. Neuvolassa ensimmäisen aikaab seurasivat tarkemmin sitä kun nousi ns. liikaa, mutta toisen kohdalla tiesivät jo et hormonitoiminta on sellanen mun kohdalla, et painoa tulee raskauden aikana mutta synnytyksen jälkeen se lähtee laskemaan itekseen, ilman että sen laskun eteen tarviis tehdä mitään.

    Arki on aika hulinaa näiden 1v 7,5kk ja 7,5kk ikästen kanssa, mut en vaihtais <3

    Tsemppiä teille sinne, ja koita nauttia masusta ja kaikesta.....niitä tulee ikävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, siinä ei ihan varmasti kyllä ehtinyt olla raskaana, kun noin pikkunen ollut kotona viemässä huomion!
      Eihän siinä painonnousussa just mitään jos se on tasaista ja lähtee sitte itsekseen pois. Pojista mulla tuli enempi ihan itseaiheutettuja kiloja, ja niiden saanti pois oli kyllä sitten vaikeaa! Toivoisin että nyt välttyisi niiltä!

      Varmasti, ihanaa arkea teille sinne! <3

      Poista
  5. Minäkin odotin kovasti, että pääsen vertaamaan kaksos/yksösraskauksia, mutta kas kummaa mahassa olikin toiset kaksoset. Pelkoja oli toisella kertaa kyllä enemmän, mutta niin vain sain yhtä helpolla raskaudella ja synnytyksellä vielä toisen kerran kaksi ihanaa ja tervettä lasta! Onnea odotukseen. Muista nauttia raskaudesta ja vauvasta. Se aika menee niin nopeasti ohi. Varsinkin toisella kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Kävipäs teillä tuuri! Aika pieni todennäköisyys taitaa olla sille, että perheeseen syntyy heti perään toiset tuplat! :)
      Pitää yrittää keskittyä välillä nauttimaankin! <3

      Poista
  6. Hei, minullakin kaksoset, pienet tyttö ja poika jotka nyt yli 4 v. Kolmas raskaus päättyi vkolla 20, kun liukastuin pahasti jalkakäytävällä ja vauva menehtyi kohtuun...itkettää vieläkin päivittäin...olkaa onnellisia jokaisesta lapsesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei :/ Oon tosi pahoillani meneteyksestänne <3 Hurjasti jaksamista sinne!

      Poista
  7. Hei! Useampi asia kuullosti niin samalta kuin itselläkin. Odotamme perheeseen kolmatta lasta ja esikoiset on myös kaksoset, 5-vuotiaat pojat. :)
    Tämä toinen raskaus on ollut henkisesti raskaampi, kun tietää raskaudesta paljon enemmän ja synnytyksestä, mitä kaikkea voi tapahtua. Kaksosraskauden aikana en osannut vielä murehtia juuri mistään, mutta nyt olen murehtinut paljon enemmän. Raskausoireet ovat olleet kovemmat, varsinkin alun pahoinvointi ja heikotus, jotka ovat tulleet nyt lopussa uudelleen. Ruokahalu on kadonnut lähes kokonaan, odotan kovasti, että saisin sen takaisin. Mutta samoin kuin sinulla, monet raikkaat ruoat maistuvat, jos jotain tekee mieli. Silti nautin tästä odotuksesta todella paljon enkä vielä halua luopua ihanasta masustani. LA kuukauden kuluttua.
    Arki kolmen lapsen kanssa sujuu varmasti hyvin niin teillä kuin meilläkin, toivottavasti. Mulla on myös todella ruusuiset kuvat tulevaisuudestamme kolmen lapsen kanssa! :)
    Nauti raskaudesta! Kaikkea hyvään odotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kuulostaa kyllä niin tutulta!
      Maha on kyllä ihana, ja jos se olisi vaan maha ilman ikävämpiä liitoskipuja, voisin pitää tän vaikka aina! :D

      Kyllä me varmasti selvitään molemmat! Onhan takana jo yksi tuplien vauvavuosi joka sekin hoidettu kunnialla loppuun! Ihanaa odotusta sinnekin! <3

      Poista
  8. Eka raskaus oli HELPPO. Nautin ihan täysillä!♡ pahoinvointia tosin oli alussa vähän toisen kolmanneksen puolelle.
    Toista aloin odottamaan yllärinä kun esikoinen oli 6kk. Mutta pahoinvointia oli paljon vähemmän ja raskaus oli muutenkin helppo.
    Kolmas raskaus alkoi kun lapset oli aika tasan 3v ja toinen 1v9kk. Pahoinvointia ei ollut juuri lainkaan! Kerran oksensin. Mutta kun tämä oli kolmas raskaus lyhyessä ajassa niin tuntui, että keho oli kovilla. Vaikkei sillein kipuja ollutkaan, mutta tuntui vain, että hajoan atomeiksi.

    Ihanaa silti, että nämä on pienellä ikäerolla!♡♡ toisen vauvavuosi oli rehellisesti helpompi vaikka siinä oli taaperokin hoidettavana.:) eli ei kannata pelätä etukäteen kun ei voi tietää mitä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau! Sä olet selvinnyt ihanan helpolla mitä noihin pahoinvointeihin tulee! Mä viihtyisin muuten oikein hyvin raskaana, mutta noi pahoinvoinnit on kyllä kummallakin kerralla olleet ihan kaameita!

      Takuulla on kroppa ollut kovilla, mutta saittehan kuitenkin ihanat lapset! <3
      Ei kannatakaan, siinä olet ihan oikeassa! Se paljon määrittelee, että millainen vauva sieltä oikein tulee! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!