tiistai 13. joulukuuta 2016

Äiti kotona, missä lapset?



Tästä onkin useampi kysely blogiin jo tullut ja paristi oon luvannut aiheesta tarkemmin kirjoitella. Nyt viimein tuntui hyvältä ajankohdalta avata vähän ajatuksia tulevasta keväästä, kesästä ja syksystä. Kuinka käy lasten hoitopaikan, kun äiti jääkin töistä pitkälle vapaalle?


Subjektiivisestä päivähoidosta olen kirjoittanut paristikin ja se on aina kirvoittanut kiivasta keskustelua blogin kommenttiboksin puolella. Nytkin toivoisin toki ajatusten vaihtoa, mutta vielä enemmän muistuttelisin siitä, että pidetään keskustelu myös asiallisena. Ollaan täällä kaikki siitä ihanassa asemassa, että meillä jokaisella on oikeus valita, kuinka lapsi hoidetaan. Yhden tapa ei ole ainoa oikea, mutta myöskin mielipiteen vapaus on kaikilla. Eli asiallisesti ja toisia kunnioittaen, puolin ja toisin!

Jos multa vuosi sitten olisi kysytty, kuinka lasten hoidon käy uuden vauvan tullessa, olisin varmastikin sanonut, että isommat lapset jatkaa hoidossa. Tuoreena oli silloin vielä tilanne, josta kotoa palasin töihin ja tuntui että ei musta enää ole kotiäidiksi. Ajatus päiväkodistä avustavana kasvattajana on myös houkutteleva, sillä kotona ollessa ihan kaiken kasvatusvastuun hoitaa yksin. Myös se paljon puhuttu laadukas varhaiskasvatus, erinäiset aktiviteetit ja kaverit houkutti.


Nyt vuosi myöhemmin, lasten oltua päiväkodissa pääasiassa 8-9 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa reilun vuoden ajan, mun ajatukset on vähän toiset. Toivon heille enemmän kotona oloa. Sitä että aamulla saa nukkua pidempään, syödä aamupalan rauhassa, katsoa hetken piirrettyjä, leikkiä omassa rauhassa ja olla kotona. Mä en enää näe sitä päiväkotia mitenkään auvoisena paikkana, jossa superkasvattajat kasvattavat mun lapsestä huippuihanan lapsen, vaikka meillä vaan hyviä kokemuksia poikien kahdesta päikystä onkin. Päiväkoti näyttäytyy mulle nyt paljon enemmän hyvinkin rajoitettuna ympäristönä, jonka myötä lapsilla on tiukka aikataulu koko päivän, liian vähän hoitajia ja huomion anatjia, ihan liikaa lapsia ja melua ympärillä.. Kaiken lisäksi, he ovat ihan liikaa poissa kotoa ja vanhempien luota.

Mä toki näen päiväkodissa paljon hyvääkin. Opetellaanhan siellä toimimista ryhmässä, toisen huomioimista, käytöstapoja, ihan vaan niitä arjen perustaitoja. Mutta mitään sellaista siellä ei ole, mitä meillä ei voisi olla kotonakin. Lasten päiväohjelma päiväkodissa on hyvin samanlainen kuin mitä se on kotonakin. Leikkiä, aamupala, ulkoilua, ruoka, askartelua, päiväunet, välipala, leikkiä ulkoilua. 

Mulle lasten paikka on kotona, jos siellä heille joku hoitaja on. Sosiaalistua ja ryhmäytyä ehtii kyllä, mutta lapsi on vain pienen hetken pieni. Siihen oravanpyörään, jossa aamulla lähdetään kotoa ja illalla palataan, ehtii kyllä vielä monta vuotta tottua. Kun mahdollisuus on olla kotona, mä haluan tarjota sen lapsillekin. Tiedänhän mä itsekin, kuinka ihanalta tuntuu ajatus ainakin vuodesta kotona, poissa työympyröistä. Miksi tätä en tarjoiasi lapsillekin? Päiväkoti ei edes ole mikään ihan piece of cake pienelle. On oikeasti rankkaa olla tunteja, monesti valtaosa päivää poissa kotoa, toisten ihmisten ympärillä, monesti metelissä ja kaiken sen touhun ja kiireen keskellä. Kotiympäristö on kuitenkin paljon rauhallisempi.


Meidän tilanteeseen vaikuttaa vielä paljon se, että uuteen kotiin muuton myötä lasten päiväkoti vaihtui yksityiseen päiväkotiin, jotta saatiin heidät hoitoon lähemmäs kotia. Yksityinen hoito on taloudellisesti mahdollista kiitos kuntalisän, jolloin meidän päivähoitomaksu ei ole sen isompi kuin kunnallisenkaan maksimi. OIkeus tuohon kuntalisään kuitenkin päättyy, kun mä jään kotiin. Se tarkoittaisi lapsille siirtoa uuteen päiväkotiin, ties minnepäin kaupunkia. Nyt päädyttiin tekemään se valinta, että lapset aloittavat syksyllä seurakunnan kerhossa kilometrin päässä meiltä. Saadaan heidät takuuvarmasti ryhmiin muiden lasten kanssa ja tiedetään että kerho sijaitsee lähellä kotia, jolloin haut ja viennit ei aiheuta lisävaikeuksia tai -haasteita. Ja se mikä tässä mun mielestä on tärkeintä, me ei viedä paikkaa sellaiselta lapselta päiväkodista, joka sitä vanhempien töiden vuoksi tarvitsisi. Voin nimittäin sanoa omasta kokemuksesta, että hieman ketutti kun kaupungilta hoitopaikkaa kyselin ja liputettiin ei-oota. Tiedän, että subjektiivinen päivähoito takaa jokaiselle lapselle yhtälaisen oikeuden päivähoitoon, mutta ei se siinä vaiheessa lämmitä, kun omien lasten hoitopäivän pituus kasvaa tunnilla päivittäin, vain koska heitä pitää hakea ja kuskata toiselta puolelta kaupunkia.

Eli meidän valinta on ei päiväkodille. Voihan se olla, että mun mieleni muuttuu syksyyn mennessä. Mitäpä mä tiedän kolmilapsisen perheen arjesta ja kotiäitiydestä. Hoitoratkaisu voidaan kuitenkin ihan yhtälailla tehdä silloinkin kuin nytkin ja silloin se ainakin tehdään perheen edun ja jaksamisen vuoksi. Nyt tuntuisi siltä, kuin laittaisin lapset hoitoon vaan, koska vauva SAATTAA valvottaa tai VOI OLLA haastava. Yhtälaiset mahdollisuudethan tässä on, että meillä lähtee arki rullailemaan lasten kanssa kotona oikein mukavasti. Haluan ajatella tämänkin enemmän lasi puoliksi täynnä kuin tyhjänä, ei niitä ongelmia välttämättä tarvitse tulla, jos tulee niin mennään niiden mukaan ja tehdään ratkaisut sitten siinä valossa.


Mä en pidä itseäni supermutsina tai yritä nostaa itseäni millekään jalustalle. En ajattele, että mun on pärjättävä. Voin vannoa, että jos siltä alkaa tuntua, isommat pojat menee hoitoon, jos se mun jaksamisen kannalta on niin parempi. Mutta mä haluan kokeilla. Mä ihan oikeasti nautin lasten kanssa olosta kotona. Mä ihan oikeasti odotan sitä, että saan antaa heille mahdollisuuden olla mun kanssa, siinä missä vauvakin. Musta tuntuisi, että laittaisin heidät toisten hoidettavaksi, jotta voin keskittyä vauvaan. Vaikka eihän se niin mene. Vauva tulee meidän perheeseen, muttei kenenkään tarvitse poistua hänen tieltään. Mun ehkä ruusuisissakin kuvitelmissa vauva sopeutuu meidän arkeen ja elämään, ei toisinpäin.

Toki mun ja meidän pitää tässä vielä miettiä monta kuviota kuntoon, ennen kuin arki voi sujua. Kotona pitää olla tarpeeksi aktivitetteja ja tekemistä isommille lapsille ja mun on opeteltava laskemaan vähän sitä vaatimustasoani kotitöiden ja ruokien osalta. Mun on myös jotenkin sovitettava tämä blogin kirjoittaminen meidän arkeen, kun omaa aikaa ei enää juurikaan ole. Mutta luulen, että näitä työstetään sitten vauvan synnyttyä. Nyt tämä kaikki tuntuu hyvältä ratkaisulta juuri näin! 

Millaisia ratkaisuja teillä on tehty lasten hoitoa ajatellen?

64 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus. Meillä oli vastaava tilanne, viedäkö päiväkotiin vaikka jäin kuopuksen kanssa kotiin. Me teimme päätöksen että keskimmäinen meni seurakunnan kerhoon, jossa kävi kahtena aamupäivänä viikossa. Esikoinen aloitti samana kyseisenä syksynä koulun, joten hänkin sai olla enemmän kotona, ei iltistä.
    Kuopus on päiväkodissa vain 17 päivää kuukaudessa, mahdollista mieheni työvuorojen vuoksi. Ja, kaikki kesät lapsemme ovat olleet kotona tuon koulujen kesäloman. Järjestelyä toki vaatii ja viime vuonna olimme mieheni kanssa viikon samanaikaan lomalla. No, kerran lapset ovat pieniä, kyllä he tarvitsevat mielestäni myös lomaa ja niitä rauhallisia aamuja kun ei tarvi herätä aikaisin ja raahautua päikkyyn.
    Mutta, toki on muistettava että niin monta on ratkaisua kuin on perhettäkin ja yksi ratkaisu sopii toiselle ja toinen taas sitten toiselle.

    VastaaPoista
  2. Meillä poika oli kotihoidossa kun pikkusisko syntyi. Poika oli tällöin 2 v 10 kk. Me päätettiin pitää poika kotona vauvan kera, siitäkin huolimatta että olen paljon yksin lasten kanssa miehen työn vuoksi. Päätös oli meiidän perheessä toimiva ja hyvä. Isoveli on ollut aivan loistava veli ja kateutta ei ole ilmennyt. Pikkusisko ilahtuu aina isoveljen läsnäolosta. Ja arki kahden erikäisen lapsen kanssa on sujunut hienosti. Käymme kahdesti viikossa kerhossa, kerran viikossa on kaveripäivä. Valvotut yöt toki tuntuvat välillä raskailta mutta en ole katunut päätöstämme pitää esikoinen kotihoidossa. Mutta kuten sanoit, jokainen perhe tekee omat päätöksensä ja kunnioitan heidän valintojaan joidenka mielestä on parempi laittaa isommat lapset hoitoon jotta vauvalle jää enempi aikaa.

    VastaaPoista
  3. Meillä esikoinen oli melkein 4v kun meille syntyi kaksoset. Hän oli ollut ennen kaksosten syntymää päiväkodissa jo n. 2,5 vuotta. Me päädyimme siihen, että hän jatkoi päiväkodissa kaksosten synnyttyä 3pv/vko. Osittain leikkiseurankin vuoksi. Päiväkotimme on ihana paikka ja sijaitsee n. 500 metrin päässä kotoamme. Tähän ratkaisuun vaikutti osaltaan myös se, että näin meillä myös säilyi yhteys päiväkotiin, että saimme kaksosetkin aikanaan samaan päiväkotiin. Helsingissä päiväkotipaikat (ja kerhopaikat) on kiven alla, kuten varmaan muuallakin..

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Minä olen pohtinut myös tulevaa neljännlapsen arkea. Meillä esikoinen menee esikouluun muutaman sadan metrin päähän ja on siellä 4h/pvä. Ajatuksena on että pikkusiskot jatkavat 2pvä/vko hoidossa max 6h/pvä. Tarvittaessa sitten muokataan hoitoaikoja esim 3 päivää 4h. Mun ajatus on että saavat jatkaa turvallista arkea niin kotona kuin hoidossakin. Meillä hoitopaikka on lähellä eikä tarvitse kuljettaa ympäri kaupunkia. Uskon myös että hoidon jatkaminen osittaisena auttaa jaksamaan mua arjen keskellä ja saan aika yamk tehtäviin (aion siis jatkaa opintoja syksyllä suunnitelman mukaan)

    VastaaPoista
  5. Mä oon samoilla linjoilla tässä asiassa. Oon sitä mieltä että jos itse olen kotona niin on myös KAIKKI lapsetkin. Mun omatunto ei kestäis ajatusta että meidän 3,5v olisi päiväkodissa kun itse olisin kotona 1,5v kanssa. Isompi aloitti kerhossa syksyllä ja on ollut ihan tarpeeksi sille aktiviteettiä kodin ulkopuolelle. Ja jos kolmas tässä siunaantuisi niin samalla linjalla jatkuisi ja esikoinen menisi vasta eskariin kun on sen aika. Mä haluan itse hoitaa omat lapseni, koska tiedän miten huono fiilis mulle tulisi jos lapsi olisi hoidossa ja mä kotona.

    VastaaPoista
  6. Hyvä kirjoitus! Itse vaalin esikoisen kotona oloa päiväkodin sijaan jo ihan oman tietämyksen kautta, mitä lastentarhanopettajana tiedän päiväkodin arjesta. Toki valinta olla kotona vaatii,että itse kehittelee lapselle ne aktiviteetit ja toisten lasten kanssa leikkimiset. Itse olen ollut kohta kolme vuotta kotona ja päivääkään en vaihtaisi pois. Mikään super äiti en minäkään ole ja välillä kaikki kotiäitinä olossa ketuttaa. Lapseni paras paikka on olla kotona, päiväkotirumbaan ehditään kyllä. Seurakunnan kerho on meilläkin suunnitelmissa ensi syksynä ja toki jos vauva-arki heittäytyy liian voimaavieväksi pohditaan muuta jo aiemmin.
    Nyt me lähdemme uima-halliin viettämään tätä aamupäivää ☺
    -Nyyti

    VastaaPoista
  7. Ainoa, mikä mulla särähti korvaan tässä tekstissä on tuo: "Ja se mikä tässä mun mielestä on tärkeintä, me ei viedä paikkaa sellaiselta lapselta päiväkodista, joka sitä vanhempien töiden vuoksi tarvitsisi." Ymmärrän siis sinänsä itsekin tuon mahdollisen syyllisyyden tunteen siitä ajatuksesta, mutta toisaalta se ongelma ei kuulu yksittäisten perheiden ratkaistavaksi tuolla tavalla. Ongelma, joka liittyy hoitopaikkojen helppoon saatavuuteen, kuuluu valtion/kunnan/päättäjien ratkaistavaksi - ei perheiden. Eriarvoistumista tapahtuu jo nykyisellään liiaksi ja siksi minusta olisi liikaa, mikäli hoitopaikkoja aletaan määrätä sen mukaan, kenen vanhempi käy töissä.

    Jännä myös, miten moni tuntuu ajattelevan, että se päiväkoti on nimenomaan vaivalloista lapselle ja helpottavaa vanhemmalle. Meillä on siis nyt ollut päälle kolmevuotias osa-aikaisena, vaikka olen itse kotona nuoremman kanssa ja esikoinen jatkaa siellä, vaikka kolmas syntyy keväällä. En ole kokenut, että hoito on minulle helpottavaa, koska onhan siinä aamurumbat ja hakemiset, mutta se on ollut nimenomaan lapselle mielekästä. Lukemieni tutkimusten perusteella päädyttiin tähän ratkaisuun, että esikoinen aloitti hoidon kolmevuotiaana enkä ole kokenut mitenkään, että se on häntä rasittanut tai kuluttanut - mutta tosiaan osa-aikainen on ihan eri juttu kuin se täyspäiväinen. Eikä meillä tosiaan poika mene koskaan minnekään varahoitoon ja seuraavan kesän on kuitenkin kotona, ne koen huonoiksi kerta paikka ja ihmiset eivät ole samalla tavalla vakiintuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin allekirjoitan tämän sun tekstin. Meilläkin 4,5v tyttö osaviikkoisena eikä ole näkynyt mitään "rasituksen/kulutuksen" merkkejä, päinvastoin iloisena lähtee/palaa ja tahtoisi olla siellä enemmän mitä saa, koska niin paljon ihania kavereita ja hoitajia. Saanut myös kavereita joiden kanssa sitten leikkii vapaa aikanakin pihalla/kylässä.
      Ja ei, ei se tee kyllä mun päivistä helpompia yhtään kun isompi lapsi on hoidossa, päinvastoin silloin herätään just tiettyyn aikaan ja hoidetaan aamuhommat. Sitten kävellään hoitopaikkaan ja minä sieltä sitten takasin jatkamaan aamuhommia kotiin pienimmän kanssa.
      Ja meillä tyttö on päiväkodissa aina 5 pvää ja sitten on aina 5pvää vapaalla. Tyttö on myös kaikki loma ajat kotona eikä siirry esim mihinkään toiseen pkotiin kun ovat joskus loma aikoina supistetusti auki. Kesäisinkin on yleensä 2,5kk kotona.
      Jokainen tehkööt parhaalla mahdollisella tavalla oman perheen ratkaisun tuossa hoitojutussa. Itse en näe esim seurakunnankerhoa vaihtoehtona kun ei vaan ole se "meidän juttu". Ja joo on väärin ajatella että esim blogin kirjoittaja on sitä mieltä että heidän poikien paikat saa joku OIKEASTI niitä tarvitseva. Mikä on sitten oikeasti niitä tarvitseva? Yhtäläinen oikeus ja tarve kaikilla ja yhtähyvin blogikirjoittajan poikien paikat voi yhtälailla ja yhtäsuurella todennäköisyydellä saada 4kpl lapsia jotka ovat osaviikkoisia/osapäiväisiä :)

      Poista
    2. joo, ymmärrän että se särähtää korvaan, se tunne mulla vaan hoitoon viemisestä tulisi. Tiedän, ettei hoitopaikkojen täytenä olo ole perheiden ongelma tai edes heidän ratkaistavissaan. Itse haluun kuitenkin omalla toiminnalla vähentää sitä paikkojen täyttämistä entisestään. Niinkuin tekstissä kerroin, oltiin itse puoli vuotta sitten ikävässä tilanteessa, kun meidän lapsille ei vapaita paikkoja lähipäikystä ollut. Veikkaan, että sieltä olisi kyllä löytynyt "virikelapsia", joilla olisi ollut mahdollisuus luovuttaa paikka. Mutta koska homma ei vaan näin toimi, ei sille voi mitään.

      Mun mielestä se ei ole oikein, että työssäkäyvän lapsen hoitopäivät pitenee, koska hänet joudutaan viemään kauemmas päiväkotiin. Vaikka läheltäkin löytyisi hoitopaikka.

      Ja toiselle anolle sanoisin sen, että mun mielestä on vähän ikävää, että tulet sanomaan kuinka mun ajatusmaailmani on väärä. Näin mä sen asian vaan näen, eikä siinä mun mielestä mitään väärää ole. Jokainen tekee ratkaisunsa niinkuin parhaaksi näkee, mutta ei silti mun mielestä ole oikein, että meidän lapset olisi päiväkodissa, kun voivat yhtälailla olla kotihoidossa käyden avoimissa kerhoissa keskenään ja mun kanssa. Ja tietysti meidän paikat saa joku muu jos meidän lapset ei niitä käytä. Mutta ainakin mä voin sitten olla ihan rauhassa miettimättä sitä, että ehkä viedään jonkun enemmän tarvitsevan paikka.

      En usko, että osa-aikaisuus lapselle niin kuormittavaa onkaan, kuin kokoaikaisuus. Mutta en myöskään oikein näe eroa, miksei hoitoa voisi toteuttaa kotona ja ryhmätilanteet hakea avoimista kerhoista.

      Mutta, niinkuin todettua, nää on mielipiteitä, eikä varmaan koskaan tullakaan ymmärtämään toisiamme erilaisten näkemysten vuoksi. :)

      Poista
    3. Kommentti jota en julkaissut oli aika ikävänsävyinen ja henkilökohtaisuuksiin menevä muita kirjoittajia kohtaan, jos kirjoitat neutraalimman ja yleisellä tasolla olevan kommentin aiheesta, julkaisen sen ilman muuta! :)

      Poista
    4. No onhan se väärin ajatella että osapäiväiset tai viikkoiset vie joidenkin toisten paikat, näin kun ei todellisuudessa ole, faktahan se on ihan näin lton näkökulmastakin ;)

      Tunne mikä sulla on, voi sitten olla just se, että niin susta tuntuu ja haluat jollain tapaa "helpottaa" ns paikkatilannetta vaikka todellisuudessa se mitään helpota.

      Ja tuo kun kerrot avoimista kerhoista ym. niin miksi jotenkin "oletat" että joka paikkakunnalla olisi kerhoja kyllä pullollaan tai varsinkaan mieleisiä sellaisia?
      Itse en vaan koe esim mielekkäänä seurakunnan kerhoja koska en pidä ns uskonto jutuista mihin siellä toiminta osakseen perustuu. Avoimia päiväkoteja ei todellakaan ole joka kunnassa ja perhekerhoissakin käy ainakin täällä lähinnä vain ihan vauva kansaa, joten mitä seuraa siellä olisi 3-5-vuotiaalle!?
      Joten miksi ei voisi valita ihanaa päiväkotia osapäiväisenä/viikkoisena jossa lapsella paaaaaljon oman ikäisiä kavereita ja toimintaa ?! (Toimintaa toki keksitään tottakai kotonakin kotipäivinä;leipominen,pelaaminen,ulkoilu,harrastukset yms.) mutta lapsiryhmäksi en minäkään pysty kotona muuttumaan ja koen että lapsi kaipaa myös osaksi viikkoa ikäistään seuraa ja toimintaa ryhmässä.

      En vaan pysty ymmärtämään mikä tuossa hiertää, se että joku valitsee mielummin lapsensa paikaksi päiväkodin kun kerhon.

      Todellisuudessa kun aina on ollut myös, niin ettei lähipäiväkotiin mahdu kaikki asuinalueen lapset, ja osa jää ruikuttamaan kun siellä joku muka vie nyt meidän lapsen paikat vaikka voisi olla kerhossakin. Siis miksi?! Näin on aina ollut ja tulee olemaan. Päiväkoteja on liian vähän ja jollain asuinalueella on lapsiperheitä niin paljon että ei vaan mitenkään päin mahdu kaikki lapset just siihen lähimpään. Ja sitten kun on näitä jotka haluu muista syistä valita tietyn päiväkodin...
      Onhan se kiva jos päiväkoti on vieressä tai että ei tarvis ensin autolla ajaa 5km väärään suuntaan, mutta kun näin ei aina vaan ole ja itselle se on aina ollut itsestään selvyys. Olen aina asennoitunut niin että lähimpiin päiväkoteihin haetaan mutta paikkoja ei niistä just välttämättä saa ja joudutaan ajamaan ennen töihin lähtöä lenkki ihan jostain muualta. Nyt kun meidän lapsikatraassa on myös erityislapsi (joka ehkä tarvii erityisryhmää) voi todellisuus ola jossain vaiheessa se että lapset on eri päiväkodeissa. En tuotakaan näe mitenkään hirveen suurena ongelmana ja varmasti siitäkin selvitään.
      Joillekkin vaan tuntuu olevan ongelma se mitä joku toinen perhe on päättänyt tai se jos autolla pitääkin pari kilsaa mennä vika suuntaan. Huoh!! Jokainen oikeasti tehkööt itse päätöksen käykö lapsi 2 kerhossa vai päiväkodissa vaiko ei missään, ei pitäis olla keltään muulta pois. Amen! T:lto ja kesäkuussa 3lapsen äippä

      Poista
    5. Jos haluaisin lapseni hoitoon vauvan syntyessä, tarkoittaa se, että meidän on haettava heille hoitopaikkoja kunnalta. Paikat saataisiin viimeistään 4kk päästä, jolloin päiväkotiin tulisi kaksi uutta lasta. Rasmus ja Kasper. Silloin päiväkodissa on kaksi paikkaa vähemmän muille lapsille. Nyt versus tilanne, kun ovat kotona eikä paikkoja haeta. He eivät hoitoon mene, joten paikat ovat käytettävissä muille. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? :D

      Nyt kannattaa muistaa, että tää on meidän tilanne. En mitenkään oleta, että joka notkossa ja mäen pohjalla niitä kerhoja on, mutten sellaista väitäkään, joten vähän turha se tähän on vetäistä.

      Jos tiedustelet multa, mikä siinä hiertää, niin ei mikään. Mulle on yksi lysti kuka pitää lastaan hoidossa, mistä syystä ja minkä aikaa. Omiani en koe tarpeelliseksi laittaa, perushoito ja laadukas varhaiskasvatus voidaan tarjota muutenkin.

      Poista
    6. No tottakai on 2 paikkaa vapaana tai sitten vastavuoroisesti 4 paikkaa osapäivöisille/osaviikkoisille. Teidän lapsethan veisi osaviikkoisina/osapäiväisinä vain yhden paikan.
      Oletat että automaattisesti paikat saa työssäkäyvien vanhemmat jotka niitä mielestäsi tarvii enemmän. Näin vaan ei välttämättä ole, joten tuo suhtautuminen tuohon on väärä. Ne paikat voi saada vaikka kuka ja missä perhetilanteessa oleva esim vaikka molemmat vanhemmat olisi kotona :D

      Kyllä tuossa joku nyt vaan tuntuu hiertävän kun suhtautuminen on tuo. Itse taas en se arvostele tässä asiassa ketään kun en ole kenenkään toisen perheen asiantuntija. Jokaisella perheellä oikeis valita kerhoista ja päiväkodeista.

      Poista
    7. En oleta, nyt ei taas kannata väännellä mun sanomisia. Oletan että paikat saa joku joka niitä enemmän tarvitsee.
      Ja tiedätkö, en mäkään sano sulle että sun suhtautumisesi tähän on väärä, vaikka se on erilainen kun mun. Jospa kumpikin nyt kunnioitetaan toisen ajatuksia ja mielipiteitä..

      hiertäisikö sulla itseläsi nyt, kun otat tän asian näin raskaasti? :D edelleen toistan ties monettako kertaa, tehkööt muut miten haluaa, itse en meidän kohdalla näe päiväkotia tarpeellisena.

      Poista
    8. Hiertää todellakin se että väitetään että osaviikkoiset/päiväiset vie toisten paikat ja että valitetaan jos ei saa paikkaa lähipäiväkodista tai että sanotaan vääriä asioita mm että teidän lapset veis 2 pakkaa osaviikkoisina vaikka todellisuudessa veisivät vaan yhden. Eli joo jos jonkun ajatusmaailma on noin väärä tässä asiassa eikä ota ensin asioista selvää niin kun ne oikeasti on niin HIERTÄÄ ja syvältä :D enkä sano näitä millään pahalla mutta ketuttaa edes nämä päiväkoti vs kotona postaukset koska perheitä on niin erilaisia että miksi jotenkin tehdään jommasta kummasta ns parempi vaihtoehto, mun mielestä semmosta kun ei ole.

      Poista
    9. Ei ole tehty kummastakaan parempaa. Koko postaus kertoo siitä, miksi ME ratkaisimme hoidon näin.

      Peace ja love.
      Eikös tää aihe ole jo puitu? :D

      Poista
  8. Hyvää pohdintaa. Meillä 2v2kk on ollut helmikuusta tarhassa 3pv/vko (miehen vuorotyö mahdollistaa tämän). Nyt kun pikkukakkonen syntyy heinäkuussa, olemme miettineet että kaksvee jatkaisi hoidossa samalla rytmillä. Meillä on ihana yksityinen (pieni!) päiväkoti, jonne haluamme että pikkusisaruskin pääsee sitten, ovat siinä samassa kaikki lapset, vaikka toki siellä on eri toiminnallisia ryhmiä.
    Meillä myös päätökseen vaikuttaa se, että aion (ainakin yrittää) tehdä vähän töitä ollessani kotona vauvan kanssa. Mielenkiinnolla odotan onnistuuko se :D

    VastaaPoista
  9. Pakko tähän kommentoida, että itsellänikin ajatus OLI että hoidan kaikki lapseni kotona esikoisen eskari-ikään saakka. Minulla siis lapset 5,5v, 2,5v ja 7kk. Ja tähän syksyyn saakka se on hienosti onnistunutkin, itse tykkään olla kotona lasten kanssa. Mutta kun esikoinen alkoi ihan selkeästi nyt 5,5-vuotiaana kaivata päivisin oman ikäistään seuraa, pelkkä kerho pari tuntia kahtena aamuna ei enää riittänyt ja hän kullä purki kyllästymistään kotona pienempiin sisaruksiinsa. Hänelle siis haettiin päiväkotipaikkaa, jonne aika nopeasti pääsikin ja on nyt siellä 2,5 päivää viikossa. On todella tyytyväinen päiväkodissa ja selkeästi nauttii kotipäivistäkin. Tämän jorinan tarkoitus oli siis sanoa, että omia periaatteitaan kannattaa siis muokata myös lapsen edun kannalta. Ei ole järkevää pitää jo lähes eskari-ikäistä kotona ihan vaan siksi että niin on ajatellut, vaan kuunnella mitä lapsikin tarvitsee. Tuota meidän keskimmäistä en esimerkiksi missään nimessä laittaisi päiväkotiin, ihan hyvin riittää kotona olo ja ensi syksynä juurikin kerho parina aamuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, reilu viisivuotias varmast ikaipaakin enemmän touhuja! Meillä ollaan vasta vajaa neljä, kun vauva syntyy, joten luulen että pojille riittää se parin aamun kerho, sekä perhekerho koko porukalla. Katsellaan sitä seuraavaa vuotta sitten uusin silmin siinä vaiheessa, kun pojatkin ovat jo viisivuotiaita :) ja meillä nuo kaksi ovat toistensa parhaat leikkikaverit, eli leikkikaverista ei ainakaan ole pulaa! :)

      Poista
  10. Meillä esikko oli 3,5v kun kuopus syntyi ja jatkoi hoidossa. Nyt minä olen edelleen kotona kuopuksen 2v kanssa (toimin hänen omaishoitajanaan) ja esikko 4,5v käy päiväkotia osaviikkoisena.
    Kesäkuussa meille syntyy kolmas lapsi ja samaa rataa aijotaan jatkaa, syksyllä myös kuopus (erityislapsi) aloittaa päiväkotitaipaleen osaviikkoisena.
    Ollaan oltu enemmän kun tyytyväisiä tähän ratkaisuun eikä oltais voitu valita yhtään paremmin! Olen sitä mieltä että jokainen perhe tekee heille sopivimman ratkaisun eikä se ratkaisu tee kenestäkään sen parempaa tai huonompaa.

    VastaaPoista
  11. Tein itse ihan saman ratkaisun kun sinä ja esikoinen 3v palasi kotihoitoon siskon synnyttyä. Tiedän että niitä oravanpyörävuosia kerkeää vielä elää ja halusin tarjota tämän vuoden kotona. Vaikka vaikeuksia on ollut ja veli on ollut todella raju pienempää kohtaan niin olen myös nauttinut tietynlaisesta kiireettömyydestä ja aikatauluttomuudesta. Ja etenkin siitä ettei enää olla kipeänä koko ajan! Arvostan sitä. Pojat muuten aloittaa varmaan samassa srk kerhossa missä poikani nyt tammikuussa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi sairastelu on kyllä yksi tekijä, jonka vuoksi kotihoito tuntuu paljon paremmalta ratkaisulta! Isoissa ryhmissä niitä tautejakin on ihan kamalasti!

      Aijaa! Se voi ollakin! Asutteko jossain näillä suunnilla? :)

      Poista
  12. Hyviä pointteja, ja kaikki tilanteet ja lähtökohdat ovat tosiaan aina niin erilaisia ja omanlaisia, ettei kannata ikinä suorilta "tuomita" tms. :)
    Meillä on isoveli 3,5 vee päiväkodissa 3,5h kerrallaan, 3-4 pvä/viikossa. Iskä vie kasiksi ja mä haen ruoan jälkeen 11.30. Hänen päikyssä on muutama muukin lapsi tällä tyylillä. Toiminut tosi hyvin. Meillä ei oo kauheesti leikkikavereita päivisin lähistöllä, ja meidän esikoinen on tosi sosiaalinen ja kaipaa hirveästi leikkiseuraa ja ohjattua toimintaa.
    Itselle ei 1,5-vuotiaan kuopuksen kanssa jää omaa aikaa silti sen enempää; kuopus menee päikkäreille pian sen jälkeen kun esikoinen (joka ei enää nuku) tulee kotiin, mutta saan molempien kanssa laatuaikaa ja tärkeintä on tietysti lapset; mun esikoinen oikeasti nauttii ja hyötyy tosi paljon kun saa sosiaalisia kontakteja vähän enemmän kuin äiti ja pikkusisko ja oma takapiha. ;)
    Teillä on siitäkin kiva ja erilainen tilanne, että pojilla on aina leikkikaveri kotona!

    Täällä päin on myös toki srk:n kerhot, mutta niiden vetäjät on ihan kamalan ankaria, ei yhtään lapsilähtöisiä, hirveesti outoja sääntöjä yms. Lisäksi en tykkää siitä uskonnollisesta puolesta mitä siellä tarjotaan. Matka sinne on myös pitkä kävellen kahden lapsen kanssa, joten se ei ole meille vaihtoehto.

    VastaaPoista
  13. Meidän tuplat, 5v pojat, jäi kotia kun jäin äitiyslomalle. En olisi voinut viedä niitä päiväkotiin, niin kauan odotin et saan pojat taas kotihoitoon. Lapset on pieniä vain vähän aikaa, olen siis kanssasi samaa mieltä useammassakin asiassa, mistä kirjoitit.
    Mulla oli tosi ruusuiset kuvat vauva-arjesta raskausaikana, vauva on nyt 2 vkon ikäinen ja on tää aika ruusuista välillä ollutkin (mies on kylläkin kotona vielä). Vauva on kiltti, toki vauva vie paljon mun aikaa, mutta jää sitä aikaa myös isoveljillekin. Meidän arki kolmen lapsen kanssa on aivan ihanaa, nautin!!

    VastaaPoista
  14. Hyvä kirjoitus. Vielä, kun ottaa huomioon sisarussuhteen muodostumisen. Ainakin itse koin tärkeäksi, että sisarukset saivat viettää yhdessä aikaa kotona. Tämä mielestäni näkyy tiiviinä suhteena sisarusten välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö tiivis suhde voi syntyä vaikka isompi/isommat kävisikin osapäiväisenä pkodissa tmv.?! Aika hullu ajatus ja ihan täyttä puppua. Onhan koululaiset koulussa ja isät töissä tai vastavuoroisesti isä kotona ja äiti töissä. Kyllä tiivis ja normaali sisarussuhde voi syntyä vaikka eivät olisikaan 24/7 yhdessä.

      Poista
    2. Voihan se varmasti syntyä ja syntyykin, mutta kyllä mäkin vaan olen sitä mieltä, että syvempää se on mitä enemmän aikaa yhdessä viettää :)

      Tiiviit ja normaalit suhteet syntyy varmasti, mutta syvempiä ne ovat mitä enemmän aikaa yhdessä viettää. Mun mielestä.

      Poista
    3. Heh, pakko kommentoida. JOskus ne sisarukset tarvitsee myös erossaoloa toisistaan. Meiän vajaa 1,5 vee on siinä täystuho-iässä, jossa jokainen isoveljen leikki sotketaan ja saa toimia koko ajan "erotuomarina". Mä tiedän, että esikoinen joutuu tsemppaamaan ihan hirveästi siskon kanssa, kun toinen on vähän pieni, hömelö ja hankala välillä. Kun ei tajua ja haluaisi osallistua jokaiseen juttuun mihin isompikin.
      Joten mun mielestä on myös niiiiin oikein ja reilua isompaa kohtaan, ettei sisarukset oo 24/7 yhdessä, koska raskastahan sekin olisi. :) Ja päikkäriaikaa ei voi hyödyntää meillä, kun pienempi nukkuu vaan reilu tunnin ja isomman kanssa silloin annan hänelle huomiota pelaillen, lukien yms.
      Meillä siis isompi käy 3,5h pvässä 3-4 pvä/viikossa osapäivähoidossa päiväkodissa, kirjottelin tuonne ylemmäs jo. :)

      Poista
    4. Samaa mieltä siitä että on mielestäni myös tärkeä tukea sitä että ei olla yhdessä ihan 24/7 ja molemmilla olisi myös omia juttuja. Mun mielestä siis myös kaksosiin pätevä vaikka kuinka ovatkin parhaat kaverukset ja kotona olossa etu tietenkin että kaveri löytyy aina mikä todella ihanaa toki on, mutta ehkä myös jossain vaiheessa niitä muitakin kavereita ja toimintaa erikseenkin että ei aina olla ja tehdä kaikkea yhdessä!? Lapsetkin yleensä osaa arvostaa tuota asiaa.

      Poista
    5. Tarvii joo, mutta eikö sitä voi tarjota sitten muilla keinoin kuin laittamalla isompi 3pvä viikossa hoitoon? Meillä nimittäin vaikka ei tilanne siitä paljoa muuttuisi eikä lapsille tulisi sen enempää erossa oloa veljestä, vaikkei he kotihoitoon siirtyisikään. He olisivat sitten vaan päiväkodissa sen veljen kanssa, kun nyt ovat kotona. Harrastukset toki kumpaisellakin on omansa.

      Toki näissäkin tilanne varmaan riippuu kovasti lapsesta. Meillä vaikka lapset toki viihtyvät itsekseen, mutta kaipaavat kokoajan sitä veljeäkin siihen, onhan koko elämä vietetty yhdessä. Kaksosuutta ja sen sidettä voi olla vaikea ymmärtää, ellei sitä päivittäin seuraa. Eri-ikäiset on varmasti ihan eri asia tässä. :)

      Poista
    6. Kyllä ihan samanikäisille, eri ikäisille ja kaksosillekkin pätee ihan sama juttu :) tottakai kaksoset ovat ns kasvaneet kokoajan yhdessä, mutta ei kai se sitä tarkoita että olisi oltava 24/7 yhdessä vielä vuosia, yhtälailla he ovat ihmisiä/lapsia siinä missä samanikäiset muut tai eri ikäiset. Eli turhaa vetää mitään kaksoskorttia tähän :)

      Poista
    7. Puhun nyt taas vaan meidän tilanteesta ja omista lapsistani, mutta niinkuin jo todettua, ei meillä pojat saisi sen enempää yksin aikaa oli he päiväkodiss atai kotihoidossa. Että siinä mielessä tuo oman ajan takaaminen on vähän hölmö nostaa tähän. Etäisyyttä vauvaan toki saavat jos päiväkodissa ovat, mutta sitä en sitten taas koe tarpeelliseksi..

      Väitän kyllä edelleen, että tuo yksin olo ja oma tila riippuu niin lapsesta, ja edelleenkään kaksosten välistä sidettä voi olla vaikea ymmärtää jos on kaksi eri ikäistä. Se ei ole mikään kaksoskortti, se on heidän luonne ja tarve. Turha sitä on kitkeä poiskaan vaan koska yksi anonyymi ei näe sitä tarpeelliseksi.

      Poista
    8. Siis ovatko he päiväkodissakin vaan kokoajan yhdessä? Eivät kenenkään toisten kanssa/erikseen? No siinä tapauksessa tukisin sitä erilläänkin tekemistä/toimimista. Ainakin in lton näkökulmasta olisi kyllä suotavaa jos esim päivökodin pienryhmissä tmv. toiminnassa saavat välillä toimia ihan omana yksilönään tai parina jonkun toisenkin kanssa. Ei millään pahalla, mutta tuolla tavalla niitä taitoja opitaan ja ainakin mitä itse tiedän niin juuri siellä pkodissa erotellaan esim. eri pienryhmiin niitä ns parhaita kaveruksia jne. :)

      Poista
    9. Paljon leikkivät sielläkin samassa porukassa, mutta toki pienryhmissä ovat erikseen. POinttini vaan oli se, ettei siitä veljestä sen enempää oltaisiin erossa päiväkodissa kuin kotonakaan, vaan etäisyys olisi vain siihen vauvaan, joka ei hoidossa luonnollisestikaan olisi. Ja tämäkin vain vastauksena siihen kun sanottiin että lapsi haluaa ja tarvitsee etäisyyttä sisarukseen.

      Poista
  15. Olipas kiva lukea tällaisesta ratkaisusta! Monesti törmää siihen että isompi lapsi aloittaa tai jatkaa päiväkodissa vauvan tullessa. Eikä siinäkään mitään väärää, jokainen perhe tekee ratkaisut niinkuin parhaaksi näkee, mutta itse en vaan voisi kuvitella että lähtisin vauvan kanssa viemään vanhempaa lasta aamuisin päiväkotiin kun hän varmasti haluaisi jäädä meidän kanssa kotiin. Meillä esikoinen tulee olemaan 1v 8kk kun vauva syntyy ja käydään kerhoissa 2-3 krt viikossa ja tämän lisäksi esikoisen kanssa jumpassa sekä uimassa, ja mahdollisimman paljon tavataan ystäviä lapsineen. Uskon että pystytään kotona tarjoamaan vielä pitkään esikoiselle tarpeeksi aktiviteettia ja toivon mukaan molemmat lapset joskus tulevaisuudessa aloittaa samassa päiväkodissa samaan aikaan :)

    VastaaPoista
  16. Itse en myös hyväksy sitä, että lapset ovat päiväkodissa toisen/molempien vanhempien ollessa kotona. Mielestäni päiväkodit on tarkoitettu niille lapsille, jotka oikeasti tarvitsevat hoitoa vanhempien töiden takia. Ainakin meidän kunnassa on tarjolla kotona oleville lapsille mahtavia avoimen päiväkodin kerhoja, jotka kokoontuvat 2-3 kertaa viikossa 3h kerralla. Kerhot ovat vielä ilmaisia ja ammattilaisten vetämiä.

    Kun olin vauvan kanssa kotona, 3-vuotias kävi kerhossa 2 kertaa viikossa. Lisäksi kävin 3-vuotiaan ja vauvan kanssa perhekerhossa 2 kertaa viikossa. Siinä on mielestäni 3-vuotiaalle ihan tarpeeksi virikkeitä ja mahdollisuus kehittää sosiaalisia taitoja. Lisäksi nuoremman siirtyminen avoimesta päiväkodista siirtyminen tavalliseen päiväkotiin sujui todella hyvin, koska oli tottunut ryhmässä toimimiseen ja erilaisiin kasvattajiin vauvasta lähtien.

    Itse koen, että varhaiskasvatuksen tärkein tehtävä on kehittää/opettaa lapselle vuorovaikutus ja sosiaalisia taitoja, joita tarvitaan koulu- ja työelämässä. Yhtä lailla lapsi pystyy kehittämään sosiaalisia taitoja kerhoissa. Lasta ei todellakaan tarvitse laittaa päiväkotiin kehittämään sosiaalisia taitoja. Poikkeuksena tietenkin erityislapset. Kotona pystyy helposti harjaannuttamaan lapsen kädentaitoja, liikkumisen taitoja jne. Aktiivinen ja virikkeellinen kotielemä on mielestäni aina parempi vaihtoehto kuin täydet päiväkotiryhmät, jossa on henkilökunnasta ajoittain pulaa. Itse olisin mielelläni lasten kanssa kotona, mutta kun on tuo talolaina ja pitää sitä rahaa jäädä muuhunkin peruselämiseen. Meillä lapset ovat tällä hetkellä 12 päivää/kuukausi päiväkodissa. Ehtivät vähän enemmän nauttia rauhallisesta lapsuudesta.

    Ainoastaan yhden miinuksen löysin avoimesta varhaiskasvatuksesta. Ihmisten erilaisuuteen tutustuminen jäi pois avoimesta päiväkodista. Ei täällä maalla ole esim. maahanmuuttajia kerhoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaisi varmaan opetella itse se että perheitä, haluja ja tarpeita on erilaista ja opettaa se myös lapsillesi ;) Eihän sinun tarvitse laittaa lapsiasi pkotiin jos et halua mutta muut voi haluta valita ennemmin sen vaihtoehdon kun esim seurakunnan kerhon. Kaikissa kunnissa ei myöskään ole avoimia päiväkoteja ja esim srk kerho saattaa olla ainoa vaihtoehto.

      Poista
  17. Hyvä kirjoitus! Ja ajatuksia herättävä. Meillä on lapsien ikäero reilu 1,5 vuotta. Esikoinen ei ollut ehtinyt päiväkotia aloittaa kuopuksen syntyessä. Hän jatkoi siis kotihoidassa vauvan synnyttyä. Olihan se paikoittain aika raskasta, mutta silti koin että esikoisen paikka oli kotona jo ihan iän puolesta. Enkä itse henkilökohtaisesti näe mikä olisi ollut syy viedä esikoinen päiväkotiin, kun itse olin kotona vauvan kanssa. Esikoinen aloitti 2,5 vuotiaana päiväkerhon kolme kertaa viikossa, mikä on ollut ihan loistava juttu. Lapsi saa avoimen varhaiskasvatuksen hyödyt, mutta kerho kestää vain 3h/pvä.

    Suosittelen muuten kantoliinaa/reppua, niin jää kädet vapaiksi poikia/muita hommia varten :)

    VastaaPoista
  18. Eikös tuo ole itsestäänselvyys , että vanhemmat lapset kotona jos äiti äitiyslomalla? Voi tuntua lapsista, että heidät hylätään tai sysätään pois tieltä että äiti saa olla vauvan kanssa kahden. Mutta jokainen tekee omat päätökset. Itselläni 5 ja 4 vuotiaat ja puolivuotias, ei tullut mieleenkään viedä isompia hoitoon kun vauva syntyi . Isommat käyvät pyhäkoulussa sunnuntaisin joka kestää 2 tuntia siinä kaikki. Eiköhön nuo kerkiä koulussa saamaan samanikäistä seuraa vielä riittämiin. Ei täällä maaseudulla kaikki ole valmiina niin kuin kaupungeissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hylätään?! No voi herranjumala sentään. Hylätäänkö ne koululaiset sinne kouluun ja isät töihin jne. Kyllä meillä ainakin 5-vuotias todella kaipaa jo muutakin kun kotona oloa äidin ja vauvan kanssa joten kyllä kuuntelen myös lastani tässä asiassa enkä mene vaan sen mukaan mitä itse halua. Kerho tai päiväkoti=ihan sama, yhtäläinen oikeus valita näistä kahdesta perheelle sopivin ratkaisu.

      Poista
    2. Mun mielestä se oli itsestään selvää ainakin silloin kun itse oon ollut lapsi. KAikki naapuruston lapset oli kotona jos äiti ja vauvakin oli. Mutta nykyisin tuntuu että se ennemmin on sääntö kuin poikkeus, että isompi jatkaa päikyssä.

      Hylkääminen on varmaan aika voimaksa sana, mutta toisaalta voi se lapsesta tuntua epäreilulta, että vauva jää äidin kanssa kotiin kun itse lähtee päiväksi pois. Sama se on tietysti kerhossakin, mutta ehkä tässäkin vaikuttaa se kuinka pitkästä ajasta on kyse ja kuinka mielekkäänä lapsi sen itse kokee.

      Poista
  19. Itse olen samalla linjalla. Jos ei ole poikkeusolot niin kaikki lapset on kotona jos toinen vanhemmistakin on.
    Just ku on kerhoja missä lapsi saa seuraa ja muita aktiviteetteja mitä kotona ehkä ei sais niin käytetään mielummin niitä kuin viedään toisen hoitopaikka. Tuntuu vaan jotenki niin oudolta et nykyään on niin yleistäkin viedä vanhempi lapsi hoitoon vaikka äiti on nuoremman kanssa kotona, pitäisi miettiä lasta hankkiessa sitä riittääkö energia hoitamaan useampaa lasta ja tosiaan toki erityistilanteet on asia erikseen jos vauvalla onkin paha koliikki tai ei muuten nuku tai vaikka joku on erityislapsi... Toki itsellä nyt vasta yksi 1,5kk ikäinen, en tiedä muuttuuko mieli jos useampia saadaan, mutta ainakin nyt näin 😁

    VastaaPoista
  20. Tuplat heinäkuussa 2v7kk kun kolmas syntyy. En oo ajatetellut laittaa päikkyyn vaan kerhoon pari kertaa viikossa. Se alkaa jo nyt tammikuussa, mutta jatketaan sitten kesän jälkeen jos näyttää siltä että lapset viihtyvät kerhossa. Miehellä reissutyö että paljon olen lasten kanssa yksin.

    VastaaPoista
  21. Amen, täysin samaa mieltä :) Näin itse perhepäivähoitajana ja myös päiväkodissa työskennellyt voin yhtyä täysin tuohon mitä kirjoitat. Vaikka hoitajat on kuinka ihania, niin se melun taso on pienelle lapselle suurta. Itse olen subjektiivista hoito-oikeutta vastaan, täällä meilläkin on päiväkodit aivan täynnä ja ryhmät kamalan isoja. Toki ymmärrän siinä tilanteessa, jos kyseessä kuntoutus/vanhemman masennus tms.

    Kun meillä nuorin oli vauva, kaksi isompaa oli 4v ja 2v ikäiset. 2v heräili vauvan lisäksi todella paljon ja kyllähän se väsymys oli kovaa. Koin silti sen perusarjen rutiineineen olevan se pelastus, väsymykseen ei jäänyt vellomaan. Nyt lapset meillä 7v,kohta 5v ja 2,5v. Kaksi nuorinta edelleen heräilee ja kyllä tämä kotiarki rutiineineen pitää ihanasti vieläkin "langat kasassa" :)

    VastaaPoista
  22. Nelli olen kanssasi täysin samaa mieltä :)

    Päiväkodissa pidetään hyvää huolta lapsista, mutta mikäli meille tulisi kolmas lapsi ottaisin taloudellisista syistä vanhemmat lapset kotihoitoon. Maksamme yksityisestä pk:sta 600e/kk.

    Olen siirtymässä nyt kokopäiväiseksi opiskelijaksi, mutta silti tulemme maksamaan täydet päivähoitomaksut.

    Kuljetamme lapsia 3km päähän päiväkotiin, sillä kunnalliset pk:t ovat täynnä.

    Ystäväni lapset ovat kotimme viereisessä kunnallisessa pk:ssa ja heidän päivähoitomaksut ovat nolla euroa. Äiti on kotona vauvan kanssa ja isä opiskelee iltaisin.

    Mielestäni subjektiivinen päivähoito-oikeus ei kannusta ihmisiä työntekoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvailit juurikin tilanteen, jossa mun mielestä on epäreilua että subjektiivinen päivähoito-oikeus on olemassa.. Mutta eihän näille voi mitään. :/

      Tsemppiä opintoihin!

      Poista
  23. Itse en näe juuri eroa siinä (jos ei siis ajatella aatteellista puolta), onko lapsi päiväkodissa esim. puolipäiväisenä pari päivää viikossa vai (seurakunnan) kerhossa. Kodin ulkopuolisessa varhaiskasvatuksessa hän on joka tapauksessa. Joten siis sen takia mielestäni kotihoito+kerho - kotihoito+päiväkoti -vastakkainasettelu on turha. Olisi vaan parasta puhua varhaiskasvatuksesta, johon jokaisella lapsella on oikeus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei munkaan mielestä siinä ole eroa, onko päiväkodissa 10h viikossa vai avoimissa kerhoissa. Ero on siinä, että miksi olla päiväkodissa jos kerhotkin olisi vaihtoehto. Saattaisi ratkaista päiväkotien ylikuormittumisongelmankin.

      Poista
    2. Ero ei todellakaan ole siinä(kään) se kun ei ole meidän tehtävä ratkaista päiväkotien ylikuormittumisesta ym. Siinä tapauksessa ei kaikki mahtuisi edes kerhoihin ja sitten ollaan taas ns samassa pisteessä.

      Poista
    3. Itse en ymmärrä miksi lapsi otetaan tutusta päiväkotiryhmästä pois ja viedään kerhoon,jossa on uudet hoitajat ja ympäristö. Tämä kaikki sen takia, että voidaan kehua muille äideille ettei meidän lapsi ole päiväkodissa?! Niinkuin Laura alla olevassa kommentissa sanoi,ei tuntimääräisesti ole paljoakaan eroa onko lapsi hoidossa päiväkodissa vai kerhossa.

      Poista
    4. Aika outo peruste ottaa lapsi hoidosta pois, jotta voi kehuskella sillä muille äideille.. Luulisi kaikilla olevan tarkoitusperät ja syyt muualla kuin kehuskelussa :D Mutta mitäpä mä muista tiedän :D

      Niinkuin jo ylläsanoin, mun mielestä ei ole eroa onko lapsi 10h viikossa kerhoissa vai päiväkodissa. Mutta siinä on eroa, onko lapsi 10h kerhossa vai 20h päiväkodissa.

      Poista
    5. Siis jos lapsi nyt on 4h pvä pkodissa toiminnassa mukana tai muutaman päivän per viikko ajallisesti enemmän niin se pahastako?! Vanhemmat toki pitävät päikyssä 20h jos siitä maksavatkin (satunnaisia vapaita lukuunottamatta). Ei kai kukaan ota päiväkotipaikkaan ja vie lasta sinne 2h 2x vko ja maksa 20h täysmaksuja.
      Voi apua, anna mun kaikki kestää. Lapsi luultavasti tuosta ylirasittuu/väsyy/kiukkuaa/luulee että hänet hylätään :D oikeasti onhan siinä eroa käykö lapsi vain 2h kerhossa 2x vko mutta kätännössä molemmista voi ihan vapaasti valita perheelle mieluisimman ja parhaiten sopivan vaihtoehdon.

      Poista
    6. Pahasta en mielestäni oo puhunut. Vaan että on eri olla 10h kuin 20h.

      Ja tämä vain vastakkainasetteluun kerhosta ja päiväkodista ja siitä että niissä ei ole mitään eroa. Mun mielestä jos aika toisessa on tuplasti enempi, on siinä silloin ero.

      Sitä ei myöskään kukaan kiellä, etteikö saisi valita ja niinhän kaikki tekee.

      Poista
    7. Pahasta en mielestäni oo puhunut. Vaan että on eri olla 10h kuin 20h.

      Ja tämä vain vastakkainasetteluun kerhosta ja päiväkodista ja siitä että niissä ei ole mitään eroa. Mun mielestä jos aika toisessa on tuplasti enempi, on siinä silloin ero.

      Sitä ei myöskään kukaan kiellä, etteikö saisi valita ja niinhän kaikki tekee.

      Poista
    8. Eri on siinä mielessä kyllä, että tuossa 20h lapsi ehtii jo aika hyvin "ryhmäytyä"; harjoitella ryhmätaitoja ja saada ystäviä ja harjoitella erilaisten ihmisten kanssa toimimista. Olla kaikessa toiminnassa mukana :askartelu, jumppa, aamupiiri,musiikki, metsäretket, ruokailu, lepo. (Riippuen nyt vähän toki onko osapäiväinen vai viikkoinen. Mutta silti kaikkea myös ehtiii tehdä äidin ja muiden kanssa kotona vapaapäivinä ja viikonloppuisin :)
      Kerhossahan ei läheskään saa/pysty toteuttamaan edes puolia noista. Joten eroa siinä mielessä kyllä, varsinkin kun lapset niin erilaisia ettei jollekkin lapselle tuo 2h kerhossa vält. ns "riittä".

      Mutta kuten monesti jo sanottu kaikilla vapaus valita eikä lytätä toisten valintoja. Joku tykkää pkodin toiminnasta joku seurakunnankerhon tai joku sitten taas avoimen päiväkodin. Niin myös kaupungeista kiinni mitä ja minkälaista toimintaa on tarjolla.

      Poista
    9. Mun mielestä (oon eri ano kuin ylläolevat) yksi suurin ero kerhon ja päiväkodin välillä on henkilökunta.
      Varhaiskasvatuksen ammattilaiset (lastentarhanopettaja, elto/kelto, lastenhoitajat yms) vs. srk:n kerhovetäjät. Meidän tapauksessa näiden ammatillinen taso on kuin yö ja päivä. Kerhon vetäjille en edes uskaltaisi jättää lastani. Toki se on paljon persoonakysymys, mutta on siinä lto:n ammatillisuuskin vähän väheksytty, jos kokee varhaiskasvatuksen laadun olevan sama kerhossa kuin päiväkodissa. :)

      Poista
    10. joo totta, tosin päivähoito on sitten myös maksullista, joten on ihan loogistakin että hoitajilla siellä on koulutus :) Koulutuskaan ei kyllä vaan sitä soveltuvuutta aina takaa, eikä se varhaiskasvatus valitettavasti aina ole laadukasta päiväkodissakaan. Mut, luulen että näitä on ihan turha vetää tähän keskusteluun :)

      Poista
    11. Ehtii tietysti ryhmäytyä enemmän, kuten 30 tunnissa ehtii 20 tuntia paremmin. Mutta kuten tekstissäkin mainitsen, riittää ne ryhmäytymiskokemuksen kolmevuotiaalle MUN mielestä myöskin sieltä kerhosta. Lisäksi on aina harrastukset yms.

      En vaan yksinkertaisesti näe päiväkotia omille lapsille tarpeellisena vielä tässä vaiheessa, kun pakottavaa tarvetta siihen ei ole. :)

      Poista
  24. Nämä keskustelut ja toisten "arvostelut" aiheesta on minusta siinä mielessä vähän hassuja, kun toisten tilanteita ei läpikotaisin tunneta. Jokainen vanhempi varmasti punnitsee tarkoin, mikä sopii heidän perheelleen ja toimii sen mukaan. Minusta sitä pitäisi kunnioittaa, eikä suorilta käsin sanoa tai vihjailla onko "oikein" vai "väärin" olla kotona tai päiväkodissa. Mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle ja päinvastoin.

    Teidän tilanteessanne, jossa lasten hoitopaikka olisi joka tapauksessa vaihtunut ja ollut kauempana kuin kerho, ja lisäksi samanikäinen veli kotona leikkikaverina, olisin itsekin ehdotomasti valinnut kerho/koti vaihtoehdon.

    Meillä pääsyttiin siihen, että 3v. jatkoi osa-aikaisena 2 päivää viikossa tutussa, ihanassa, pienessä päiväkodissa vauvan synnyttyä. En nähnyt järkevänä vaihtoehtona vaihtaa kauempana sijaitsevaan kerhoon, jossa uudet aikuiset ja uudet lapset. Itse pidin meidän ratkaisussa tärkeänä juurikin sitä jatkuvuutta hoitosuhteessa. Taas palatessani töihin x ajan kuluttua, olisi pitänyt miettiä mihin (mahdollisesti taas uuteen?) paikkaan lapsi menee. Lisäksi tuntimäärällisesti en pitänyt päivähoidossa jatkamista kovin paljon isompana kuin mitä se olisi kerhossa ollut, minustahan se riippuu milloin vien ja haen, ja todellakin päivät ovat lyhyet. Viikkotuntiaika on maksimissaan 15 tuntia, yleensä 12 tuntia. Viikosta lapsi siis viettää päiväkodissa 12-15 tuntia ja kotona 153 tuntia.

    Olisihan lapsi sitten voinut tietysti olla kotonakin? Mutta tässä kuuntelin ihan täysin meidän lapsen luonnetta, tahtoa ja tempperamenttia. Lapsemme on äärimmäisen sosiaalinen ja kiinnostunut toisista leikkikavereista, ja samanlaisia suhteita en olisi pystynyt itse kotona lapselle tarjoamaan. Hän viihtyy päiväkodissa ja leikki muiden kanssa on ihan ykkösjuttu, tätä en halunnut viedä häneltä pois. Lisäksi päiväkoti on pieni, ryhmä rauhallinen ja työntekijät ihania. En olisi jatkanut lapsemme hoitoa päiväkodissa, joka on suuri, henkilökunta vaihtuu ja sairastelee usein, tunnelma on levoton jne. Enkä ylipäätään veisikään sellaiseen päiväkotiin töissä ollessakaan.

    Tässä muutama näkökanta, miksi meillä jatkettiin päiväkodissa kerhon sijaan. Itse arvostan suuresti niitä, jotka hoitavat kaikki lapsensa kotona päivästä toiseen. Joillekin lapsille se sopii ja se on minusta aivan hyvä niin. Ihsn yhtä lailla arvostan niitä, jotka syystä tai toisesta päätyvät osa-aikaiseen päiväkotihoitoon. Meillä päiväkodissa käynti vain tekee lapsen tosi iloiseksi ja kotona hän saa taas aivan uutta potkua leikkeihin ja muuhun tekemiseen. Hurjan eron huomaa esim.lomaviikkoina kun energisellä lapsella "tekeminen" alkaa loppua, vaikka kuinka nähtäisiin kavereita ja ulkoiltaisiin jne.

    Tässä halusin tuoda esille sitä, että ei sillä kerholla ja päiväkodilla ole osa-aikasessa hoidossa juurikaan eroa tuntimäärällisesti (ellei sitä lasta sitten pidä siellä hoidossa aamusta iltaan, mitä harva varmasti tekee, toivoisin.) Ja ymmärtämään monia näkökantoja ja pohdintoja aiheeseen. Niinkuin meillä tärkeimpänä hoitosuhteen pysyvyys, lapsen oma aktiivinen ja energinen luonne ja halut leikkikavereihin jne. Kaikkien valinnoissa on varmasti taustalla jotain enemmänkin, joten arvostetaan niitä!

    Mukavaa joulunaikaa kaikille! :) t. lastentarhanopettaja ja kotiäiti

    VastaaPoista
  25. Hei, kirjoitin äsken kommentin mutta tulikohan se mieheni google profiililla. Ethän julkaise sitä jos näin on. Kirjoitan uuden tai jos sen voi julkaista nimettömästi. T.laura

    VastaaPoista
  26. Teillä ei isä pysty hoitamaan lapsia kotona, vaan se on 100% äidin homma jättäytyä täysipäiväisesti töistä ja uran rakentamisesta pois? Meillä on homma hoidettu 50/50, vaikka palkassa se n.30% sukupuoliero onkin, näin oli meille paras ja uskon, että olisi muillekin. Oma ura ainakin on siinä pisteessä, että töitä on taottava, jos parempiin, mielekkäisiin ja hyväpalkkaisiin hommiin tulevaisuudessakin mielii. Ei pysty antamaan tässä parhaassa työiässä miehille etulyöntiasemaa vain, koska on nainen, joiden on perinteisesti ajateltu alistuvan kotiäityteen. Tottakai ekat pari kuukautta on mahdollisesti fysiikankin vuosi oltava kotona, mutta siitä eteenpäin on mahdollista toteuttaa myös isän vanhemmuudessa arvostamaa tasa-arvoa, tässäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pystyy toki, meillähän isi oli neljä kuukautta lasten kanssa kotona kun tuplapojat olivat pieniä. Meillä se menee vaan niin, että mä olen se joka haluaa enemmän jäädä. Mä olen myös se, jolla palkka on pienempi ja työajat joustamattomampia. Ja se jolla on mahdollisuus tehdä töitä myös kotona. Tää on meille taloudellisestikin näin parempi ratkaisu.

      Luultavasti isi saattaakin jossian vaiheessa olla lasten kanss akotona, katsotaan sitten tilanteen mukaan. :)

      Mulle uran luonti lasten ollessa pieniä, ei ole koskaan oikein ollut tärkeää. Luulen, että ehdin tehdä sitä sitten myöhemminkin.

      Eli en koe että alistun kotiäitiyteen. Se on mun, ja vain mun valintani :)

      Poista
  27. Tästäkin löytyy mielipidettä ja toista. :) Mun mielipide asiasta on se, että jokainen tekee niinkun itselle ja omalle perheelle sopii parhaiten. Hattua nostan ja erittäin korkealle että kaksoset jää kotiin vauvan synnyttyä ja koet jaksavasi heidät hoitaa kotona myös! :)

    Meillä tilanne on sellainen, että lapsi 3v ja 2v molemmat käy päikyssä aivan täysipäiväisesti, vaikka olen nuorimmaisen (4kk) kanssa kotona. Tämä onkin nähty parhaaksi vaihtoehdoksi meille, tiedän vain että en pärjäisi yksin kotona. :) Ymmärrän, että se saattaa olla joltain muulta pois, mutta tämä on meille paras vaihtoehto.

    Vanhempi lapsi sairastaa autismia ja arki kotona on todellakin välillä yhtä sirkusta. Tämä on asia, jonka koen helpottaneen arkea TODELLA paljon. Tehdään ajatusleikki: olisin kaikkien 3 lapsen kanssa kotona joka päivä. Olisin varmasti todella todella uupunut ja poikki. Nyt päivät on kuitenkin minulle helpompia. Mutta ennen kaikkea ne on lapsille parhaaksi. Vanhimmainen lapsi on kehittynyt ihan huomattavasti päiväkodissa ja viikonloput ja illat kotona menee todella rauhallisissa merkeissä. Molemmat lapset kaipaavat päikkyyn ja odottavat aina kovasti sinne menoa.

    Tajuan tavallaan kärkkään rektion, että minun mielipiteeni on aina se ainut ja oikea. Mutta totuus on se, että kaikkea ei ole aina mahdollista tehdä samalla tavalla joka perheessä - ja se on hieno juttu :) Erilaisuus nimittäin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!