keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Arkea kolmen lapsen kanssa

Vauva lähestyy jo kovaa vauhtia kahden kuukauden ikää ja ollaankin vietetty lasten kanssa nelisin arkipäivät jo kuukauden verran. Tähän kuukauteen on mahtunut päivää jos jonkinlaista, mutta enimmäkseen olen kyllä tosi positiivisilla fiiliksillä. Vauva on sujahtanut meidän arkeen tosi kivasti ja ollaan vältytty aikalailla kaikelta ikävältä. Ainakin toistaiseksi.

Mun ajatukset kolmilapsisesta arjesta ei onneksi olleet alunperinkään kovin ruusuiset. Tiedostin kyllä, että tekemistä varmasti riittäisi ja mun olisi pakko laskea rimaa, mitä tulee siivoamiseen ja blogin kirjoittamiseen. Myös oma aika tulisi olemaan se, joka olisi ainakin aluksi aika kortilla.


Meille taisi siunaantua jälleen aika helppo vauva. Pitänee koputtaa puuta, kun sen nyt näin ääneen sanoin, mutta sitä tämä meidän pikkumies on ainakin vielä ollut. Alun rikkinäisten öiden jälkeen, on päästy aikalailla helpolla kaikesta. Vauva tekee jo pikkuhiljaa itselleen rytmiä, ja vaikka olenkin tämän tapauksen kanssa mennyt niin lapsentahtisesti imetyksessä ja nukkumisessa kuin mennä voi, niin vauva tuntuu silti omaksuneen tämän meidän päivärytmin.

Meidän vauva on oikea hurmuri. Jokeltaa ja nauraa jo kovasti, on niin kovin ilmeikäs, että kameran kortti on täynnä hänen kuviaan ja instaan tekisi mieli laittaa kuva jos toinenkin. Pikkuveli on vienyt myös isojen veljien sydämet ja kumpikin on kova poika hoitamaan vauvaa. Ja apua näistä pienistä isoista veljistä on valtavasti. Siis ihan oikeasti. He keikuttavat sitteriä, ilveilevät vauvalle ja nostavat tuttia. Haevat puklurättejä ja etsivät vauvan sukkia. Tärkein juttu iltaisin on antaa vauvalle hyvänyön pusu ja hali.

Jopa mustasukkaisuudelta ollaan toistaiseksi vältytty. Isot pojat ovat omaksuneet hienosti sen, ettei äiti aina ehdi. Ja itse olenkin yrittänyt huomioida heitä rutkasti enemmän, aina kun pystyn. 

Vauhtia ja meteliä meiltä ei toki puutu. Välillä kun riehuminen on ylimmillään ja kiellot kaikuvat kuuroille korville, mietin mihin taas olenkaan ryhtynyt. Pääsisin niin paljon helpommalla, jos isot pojat olisivat päiväkodissa. Mutta sitten on taas niitä hetkiä ja päiviä, kun on ihanaa että hekin ovat kotona. Saadaan ottaa tosi rennosti, tutustua vauvaan yhdessä ja rakentaa juuri sellainen päivä kuin itse halutaan. 

Paljon meidän arkea vietetään tällä hetkellä leikkihuoneen lattialla, olkkarin lattialla ja sohvalla. Joinain päivinä poden huonoa omaatuntoa, kun isot pojat ovat katselleet telkkaria neljä tuntia ja itse en ole montaa kertaa sohvalta noussut. On syöty lounaaksi jotain nopeaa, tai vaan leipää. Ehkä juuri ja juuri pesty hampaat, eikä tosiaankaan siivottu yhtiäkään jälkiä. Mutta onneksi on kompensoimassa niitäkin päiviä, kun ollaan siivottu koko koti, leikitty duploilla ja junilla, ulkoiltu kahdesti ja syöty hyvin ja terveellisesti. Vetäisty päiväunet ja katsottu telkkariakin vain aamupiirrettyjen verran.

Mä olen onnellinen. En ole joka hetki sellainen äiti kuin haluaisin, varsinkaan isoille pojille, mutta mä opettelen. Onhan tää uutta meille kaikille. Yritän oikoa kotitöissä, olla vähemmän somessa ja kasvattaa hermoja. Onhan mun tärkein duunini kuitenkin olla äiti. Ja aika kivasti oonkin pärjännyt, tosin siitä lienee kiittäminen miestäni. Ei tästä mitään tulisi, ellei hän olisi niin kannustava ja mukana kotitöissä heti töiden jälkeen. Mun ei ole kertaakaan tarvinnut pyytää, että osallistuisitko vähän. Sanomattakin on selvää, että illat hoidetaan yhdessä. 

Vauva-arki on ollut helpompaa kuin ajattelin. Ehkä se on päivänselvää, sillä onhan aiempi kokemus kahdesta vauvasta, joten nyt yhden kanssa kaikki on sujuvampaa. Ehkä se on myös se oma kokemus ja varmuus, joka kuluneen neljän vuoden äitiyden aikana on syntynyt. Tai ehkä se on vaan noi kolme ihanaa poikaa, joiden kanssa joka päivä on vaan niin mielettömän ihana. Ei joka hetki, mutta ihan joka päivä.

Nyt heittäisin pallon teille. Mistä haluatte lukea? Millainen postaus kiinnostaisi? Lupaan, että kevään ja kesän aikana toteutan jokaisen! (hups, mitähän tuli luvattua! 😜 )

Jos meidän arki kiinnostaa enemmän, kannattaa sitä seurata Instagramin kautta @nellienoor . Oon päässyt viimein kiinni siihen mystoryyn, joten lupaan enemmän videoita kuin tähän saakka! Blogi on enemmän isoja linjoja, ja ne pienet arkiset hetket löytyy instan puolelta! 😊

23 kommenttia:

  1. Mitä teet ammatiksesi? Ja mitä miehesi tekee? Tiedän, että olet töissä asiakaspalvelussa mutta se voi olla vaaaaikka ja mitä..joten kiinostaa tietää tarkemmin!:) Ja mitä kouluja olet käynyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen eräällä teleoperaattorilla kuluttaja-asiakaspalvelun palveluasiantuntijana. Nyt tietysti äitiyslomalla sieltä. Sen enempää en oikeastaan työstäni halua blogissa kertoa. :) Mieheni taas toimii yritysmyynnin asiakaspäällikkönä eräässä paikallisessa yrityksessä.

      Tällä hetkellä oon gradua vaille yhteiskuntatieteiden maisteri. Sen kun vielä saisi tehtyä, mutta siihen saakka korkein tutkinto mulla on yhteiskuntatieteiden kandi. :) Ja lukio tietty sitä ennen käytynä.

      Poista
    2. Aijaa, mä olen jotenkin kuvitellut että olet sosiaalialalla 😀

      Poista
    3. Mä olen kanssa jonkun postauksen perusteella luullut sinun työskentelevän sosiaalialalla 😃

      Poista
    4. Joo, mä olinkin Joensuussa. Tein siellä palveluneuvojan ja sosiaaliohjaajan sijaisuuksia aikuissosiaalityössä! Oisko tuo oletus siltä ajalta sitten? Silloin kuitenkin jo huomasin, ettei sosiaalityö ole mua varten, joten hoitovapaan jälkeen hakeuduin ihan muihin tehtäviin :) Lisäksi kun toi mun koulutus ei anna pätevyyttä sosiaalityöntekijäksi, olisi mulla ollut sillä alalla edessä uudelleen kouluttautuminen tai jatkuvat sijaisuudet :) vakipaikka tuo kuitenkin varmuutta ja huolettomuutta! :)

      Poista
  2. En voi ymmärtää miten sä selviät! Mulla on tämän yhden 8-viikkoisen kanssa kädet niin täynnä hommia, etten ehdi juuri mitään muuta. Meille ei suotu kyllä sitä helpointa vauvaa, joka olisi ollut ensikertalaisella aika ihana juttu. On ollut niin paljon vatsavaivoja, että päivät menee 90 % sylissä ja huuto on kova. Mutta kyllä se tästä! Mutta totisesti en ymmärrä miten kukaan selviää edes kahden lapsen kanssa, mulla on hankaluuksia jo koirassa ja yhdessä vauvassa (ja mies on isosti koko ajan apuna).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en kyllä aina selviäkään :D Noista isoista on jo niin monen vuoden kokemus, että se varmaan helpottaa tän pienenkin kanssa. Ja isot onneksi on niin omatoimisia, että selviän heistä usein yhdellä kädellä :D

      Kyllä se siitä! Vatsavaivat pienellä on kyllä niin ikäviä! :/

      Poista
    2. Pakko kommentoida, molempiin yllä..

      Että tokihan se vauvan tyytyväisyys/tyytymättömyys vaikuttaa miten selviää ja jaksaa. Jos on helppo vauva ja lapset, niin mikäs siinä. Kokemusta itsellä molemmista, myös tuplista. Esikoinen oli tosi itkuinen ja temperamenttinen edelleen. Yritin vaikka mitkä konstit ekat kuukaudet, pienen puolesta ois vaikka päällään seissyt..taisi olla koliikkia.

      Toki useassa lapsessa on aina oma hommansa, ihan rutiineissa jo. Mutta toki toisistaan myös seuraa..

      Poista
    3. Joo tuo on ihan totta! Ja vaikeamman vauvan kanssa olisi varmasti meno toinen. Nythän meillä menee niin päin, että kaikki kuormitus ja vaiva aiheutuu noista isommista :D

      Poista
  3. Heippa,

    Kuulostaa ehkä tylsältä postausehdotukselta, mutta aikanaan oli kiva lukea "meidän päivä" postauksiasi. Nyt olisi kiva nähdä miltä teidän päivä näyttää kun perheenne on kasvanut yhdellä. Ihania kevät/kesä päiviä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä oo yhtään tylsä! Mulla on tähän oikeastaan kuvatkin otettu jo yhdeltä päivältä, vielä kun ehtisi tekstin laittaa kasaan! :) Eli tulossa ehkä jo tässä kuussa!

      Ihania kevätpäiviä sinnekin! <3

      Poista
  4. Olen seurannut blogiasi juurikin isompien poikien takia. Raskaana ollessa löysin blogisi, kun kolmen tytön jälkeen aloin odottamaan poikaa niin kaikki poika jutut piti imeä. Tykkään kun bloggaat poikien vaatteista ja monta vaatetta meille onkin päätynyt juuri sinun suosittelemana :) Leluista myös tykkään lukea, koska jotenkin tyttöjen jälkeen kaikki nämä poikien kiinnostuksen kohteet on niin erilaisia sanokoon sukupuolettomuuden kannattajat ihan mitä tahansa:) Katson aina kuvista millä teidän pojat leikkivät ja olisi kiva kuulla suosikeista. Vauva ajat meillä on totaalisen passee, joten luen kyllä nekin ja kiva teidän vauvasta on lukea, mutta tässä siis toivomuksia kun kerran niitä nyt sai esittää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva kuulla, että isompienkin lasten jutut kiinnostaa! Joku leikkimispostaus voisikin olla taas pitkästä aikaa paikallaan! :) Kiitos vinkistä!

      Poista
  5. My day tyyppinen postaus teidän päivästä :) Ruokapostaukset on aina mielenkiintoisia, joten joku sellainen viikon ruokalista tyyppinen postaus olis kiva.

    VastaaPoista
  6. Olisi mukava lukea, mitä teette silloin, kun ei ole oikein mitään järkevää tekemistä ja on vaikka kotona koko päivän. Näitä ideoita soveltaisin ilolla arkeen :) olen kyllä kovasti tykästynyt blogiisi ja tapaasi kirjoittaa! Ja ruokajutuista olisi myös kiva lukea, nirsoillaanko teillä esimerkiksi ja mitkä ruoat ovat lasten herkkuja? Miksei aikuistenkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo kiitos vinkistä! Tää voisikin olla kiva ja huomenna onkin tuloss apostausta, jossa vähän niistä asioista joita tehdään tylsinä hetkinä!

      Ja ruokapostaus myös korvan taakse! :)

      Poista
  7. Arjen puuhailut ovat mukavaa luettavaa,mutta ns.omasta ajasta ja parisuhteen hoitamisesta lapsiarjen keskellä ei juuri taida olla postauksia ainakaan nyt viime ajoilta. Olisi mielenkiintoista lukea siitä miten pidät huolta omasta jaksamisestasi ja kuinka järjestät aikaa siihen ja miten olette tähän asti huolehtineet parisuhteestanne ja kuinka uusi tulokas vaikuttanut siihen ym.Nämä asiat luultavasti kaikkia meitä perheellisiä aina mietityttää ja muiden jakamat vinkit/keinot olisi mukavaa luettavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, parisuhdepostaus onkin ollut mielessä, mutta jäänyt aina toteuttamatta. Kesän aikana ehdottomasti tuokin!

      Omasta jaksamisesta voisinkin kirjoittaa ihan tässä piakkoin. Kiitos vinkistä! :)

      Poista
  8. Teidän elämä vaikuttaa niin helpolta. Toki ymmärrän, että teilläkin on samat vaikeudet kuin muillakin. Tottelevatko pojat kun heitä kieltää koskemasta johonkin tai menemästä esim. Vessaan kun sielä on suihkun jälkeen liukasta? Jos ei tottele niin miten toimit? Kuinka pojat käyttäytyvät kaupassa? Tunnetko oloasi koskaan yksinäiseksi kun olet yksin poikien kanssa? Mitä teette iltaisin jos mies ei ole kotona? Onko pojilla usein joku leikki vai riehuvatko paljon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh :D toki vain pieni osa siitä elämästä pääsee blogin saakka, joten usko pois aikamoisia myrskyjä täälläkin välillä on!

      Pojat tottelevat aika hyvin, mutta koska ovat niin vilkkaita ja uteliaita, ehtivät he joka paikkaan ja saavat kyllä vaikka mitä aikaan sillä välin kun syötän vaikka vauvaa. Kurittomia he eivät oikeastaan ole, vain valtavan vilkkaita. Eli uskovat kiellot kun vaan muistaa ja jaksaa tarpeeksi kieltää..

      Tottelematomuuteen meillä on oikeastaan käytössä sellainen varoituskuvia. Sanon ensin paristi nätisti, sitten kovemmin 1. varoitus vähän kovemmin 2. varoitus jonka yhteydessä kerron tämän olleen viimeinen varoitus. Jos vieläkään ei uskota lopetan itse toiminnan ja lapsi tulee viereeni jäähylle. Sitten jutellaan mitä tehtiin ja miksi, jonka jälkeen lapsi saa lähteä jäähyltä pois jos osaa olla kiltisti. Ja usein sitten osaavatkin. Hetken.

      Kaupassa ollaan yleensä nätisti, monesti vaan villejä ja siihen joudun usein puuttua. Kärryt lähtee pois toisella varoituksella jos niillä ei ajeta nätisti ja sitten kävellään vaan mun kärryistä kiinni pitämällä.

      Eli meillä on aika tiukka kuri, mutta se tuntuu meidän lasten kanssa toimivan.

      Poista
    2. Nii, ja yksinäinen en oikeastaan poikien kanssa ehdi olla, ollaan aika paljon liikenteessä, joten kotipäivätkin on kivoja. Sikoni kanss atreffaillaan ainakin kerran viikkoon, jolloin aikuiskontaktia tulee väkisinkin. Lisäksi muut treffikaverit takaa sen, että aikuisseuraakin on.

      Mun mies on tosi harvoin iltaisin pois, silloin kun on mennään ihan normikaavalla. Ulkoillaan ja syödään, iltatoimet ja nukkumaan. Monesti mun mies lähtee omille menoille vasta lasten käytyä nukkumaan, jolloin mä usein olen koneella tai kattelen telkkarista hömppää.

      Pojilla on yleensä aina joku leikki käynnissä, se vaan monesti myös yltyy riehumiseksi. Eli joo ja joo :D

      Poista
  9. Moikka! Olisi tosi kiva kuulla teidän automatkustamisesta. Eli millaiset istuimet ja kaukalo teillä on ja kuinka kolme lasta mahtuu autoon? ��

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!