keskiviikko 2. elokuuta 2017

Epäsuositut mielipiteeni

Muistatte ehkä lukeneenne näitä postauksia muista blogeista viime syksyn ja talven aikana. Itsekin silloin luonnostelin, mutten sitten koskaan julkaissutkaan, sillä niin monesta aiheesta olisi saanut ihan kokonaisen postauksen. Niitä kokonaisia postauksia ei sitten koskaan tullutkaan, ja muutenkin blogini on ollut viime aikoina hyvin mielipidevapaata aluetta. Nyt tuli kuitenkin fiilis, että haluan jakaa muutamia mielipiteitäni!

Haluan muistuttaa vielä, että nämä on taas vain MINUN mielipiteitä. Kaikesta ei voi eikä luonnollisesti tarvitsekaan olla samaa mieltä. Ketään en halua tällä postauksella loukata tai kenenkään mieltä pahoittaa. Muistattehan sen myös kommenttiboksiin kirjoittaessa!




Marttyyriäidit

En voi ymmärtää näitä "marttyyri"äitejä, joiden koko elämä ja arki on niiinniiin vaikeaa. Mihinkään ei pääse, koska vauva on tissillä koko ajan. Mitään ei ehdi tehdä koska lapset vain tappelee. Ei ehdi syödä, ei liikkua, ei nukkua. Ei saa omaa aikaa, koska isi ei osaa hoitaa vauvaa. Eikä isoja. Eikä osaa kukaan muukaan. On pakko syödä vaan karkkia ja suklaata, koska ruuan valmistukseen ei ole aikaa eikä vapaita käsiä, koska se vauva. Koti on sekaisin, koska ei koskaan ehdi siivota, ja jälleen, koska vauva.

Vauva ja lapset on USEIMMITEN ihan vaan tekosyy sille, ettei viitsi tai huvita. Arjen sujuvuus ja toimivuus on usein vaan järjestelykysymys ja omasta asenteesta kiinni. Ennakointi takaa usein sen, että kyllä siinä arjen keskelläkin ehtii syödä ja valmistaa ihan kunnon ruokaa. Ja jos ei ehdi, kannattaa järjestellä arkeaan niin, että ehtii. 

Jos omakin asenne on, ettei isi osaa hoitaa vauvaa, niin ei se varmasti osaakaan. Usein äidit omivat vauvat, eivätkä isit pääse edes osallistumaan. Se, että vauvalla on kaksi yhtä tärkeää vanhempaa on paitsi vauvan, myös ihan koko perheen etu. Äidin on ihan turha tehdä itsestään korvaamatonta, tai jos tekee, ei kannata valittaa ettei koskaan ikinä pääse minnekään. Ja nyt voin ihan omastakin kokemuksesta sanoa, ettei myöskään imetys ole este sille, ettei omasta ajasta pääsisi nauttimaan jos sen kokee tarpeelliseksi. Oma elämä ja arki pitää vaan järjestellä niin, että vauvalla on ruokaa jos tissit ei olekaan paikalla. 

Valmisruuat ei ole ruokaa

Onhan ne mahan täytettä ja pelastavat kiireisinä ja huonoina päivinä, mutta ravintoarvoiltaan ne harvoin ovat ruokaan verrattavissa. Niissä on paljon suolaa, huonoja rasvoja ja ravintoarvojen suhteet ihan päin seiniä. Ja kyllä, meilläkin syödään välillä pinaattilettuja ja saarioisten äitien sapuskoja. Mutta ei ne kotiruokaan verrattavissa olevaa ruokaa ole, eikä näin olleen mielestäni missään nimessä hyvää ravintoa kasvaville lapsille, aikuisille tai yhtään kenellekään.

Päiväkoti ei ole sen laadukkaampaa varhaiskasvatusta kuin kotihoitokaan

Tästä löytyy ihan postauskin, kun etsii blogin hakutoiminnolla. Mun mielestä päivähoidosta lapsi ei saa yhtään sen enempää kuin kotihoidostakaan. Itseasiassa jopa vähemmän. ONhan se kiva, että siellä askarrellaan ja piirretään luultavasti enemmän kuin kotona ja kaikki lapset nukkuu ne päiväunet. Mutta säilössä ne lapset siellä silti on. Päiväkoti on huippujuttu, kun lasta ei voi hoitaa kotona, olipa syyt mitkä vaan. Työt, opiskelut tai sairaus. Lapsen paikka on kotona, arjen oravanpyörään ehtii kyllä myöhemminkin.


Pariskunnat eroavat ihan liian helposti

Välillä tulee näitä erosumia, kun vähän jokatoinen ilmoittaa erostaan. Tuntuu, että nyt on vähän muotijuttu ensin leikkiä parivuotta kotia ja sitten erota, koska "kasvetaan erilleen". Ei kukaan kasva erilleen, jos parisuhteen eteen tekee sen vaatiman määrän töitä. Parisuhde vaatii nimittäin sitäkin. Mikää suhde ei kukoista hoitamatta tai vaan itseään ajattelemalla. Parisuhteessa pitää asettaa toisenkin tarpeita omien edelle, olla epäitsekäs ja osata keskustella. Toki jos näihin pelisääntöihin ei molemmat pysty, on parasta erota, Mutta ei se suhde kyllä sitten alunperinkään ole hyvä ollut.

Teinivanhemmuutta en ikinä toivoisi itselleni tai lapselleni

On totta, että teiniäitiydestä ja -isyydestäkin voi kasvaa hyväksi vanhemmaksi ja elämä voi olla sellaista kuin on aina halunnutkin. Mutta harmittavan usein, liian ajoiss avanhemmaksi tulo vaan vaatii tarpettoman määrän stressiä ihan vaan arjessa selviytymiseen ja raha-asioiden hoitoon. Oon ehdottomasti sitä mieltä, että ensin oma elämä kuntoon, ja sitten vasta lapsia. ei ole oikeaa ikää vanhemmuuteen, mutta on olemassa oikea elämäntilanne siihen. Tiedän monia mahtavia teinivanhempia, joita ihailen suuresti. Itsestäni ei ikinä olisi ollut siihen. On hienoa, että he ovat selviytyneet teinivanhemmuudesta. Se on kuitenkin asia, jota en toivoisi koskaan kenellekään.

Merkkilastenvaatteet ovat itsensä huijaamista

Siis ihan oikeasti. Lastenvaatehype menee ihan TOTAALISESTI YLI. Ymmärrän kyllä kauniit lastenvaatteet ja niiden ostamisen, mutta se jatkuva jankutus kuinka lastenvaate on sijoitus on ihan puuta heinää. Joskus, jos tuuri käy on se oma tietty vaate juuri jotain mallistoa, josta seuraava käyttäjä on valmis maksamaan uutta vastaavan summan. Mutta useimmiten ei. Vaate on käyttötavara, ei sijoitus. Sen arvo laskee sillä sekunnilla kun sen klikkaa ostoskoriin tai kantaa kaupasta kotiin. Sillä voi toki ilostuttaa omaa silmää tai saada itselle fiiliksen, että joku ihailee lastesi vaatetusta. Mutta sijoitus se missään nimessä ei ole. 

Äidin kuuluu olla symbioosissa pikkulapsen kanssa

Mun jakeluun ei vaan mene, miksi äideillä on niin kova tarve päästä pois vauvojen ja lasten luota pitkiksi ajoiksi. Kasvatusalan ammattilaiset suosittelee ihan syystä 1h/ikäkuukausi ja 1vrk/ikävuosi systeemiä ja sitä mun mielestä kaikkien tulisi noudattaa. Tietyissä rajoissa tietysti, omaa jaksamista pitää toki kuunnella. Jos univelka on ylitsepääsemätön, voi olla tarpeen että joku muu hoitaa vauvaa/lasta yhden yön, jotta vanhemmat saavat nukkua. 

Isot pojat oli erossa molemmista vanhemmistaan ekan kerran reilu 1-vuotiaina ja silloinkin vaan koska sattui olemaan ystävän häät. Pojat pärjäsi, itse en osannut nauttia. Ekan kerran he olivat yökylässä muualla vajaa kaksi vuotiaina. Se ikä tuntui vasta sopivalta. Justuksen kanssa mennään varmaan aika samalla kaavalla.


Lapsia ei kasvateta maalaisjärjellä

Vaan kirjoilla. Toki maalaisjärjen käyttö monessa tilanteessa on vaan hyvä, mutta silti mun mielestä vanhemmuuden tulisi nojata tutkimustietoon ja -kirjallisuuteen. Se ettei koskaan ole lukenut yhtään kasvatusopasta tai ohjekirjaa, on ihan täyttä hulluutta. Niinkin varmasti selviää, mutta monessa tilanteessa kirjallisuudesta on vain hyötyä. Herkkyyskausien huomiointi auttaa jo valtavasti ja se että ymmärtää minkä ikäiseltä voi vaatia mitäkin. 

Lasten kanssa pitää olla tiukka

Lasten kanssa pitää olla tiukka ja johdonmukainen. Haluisitsä/voisitsä/etsäviittis ei johda yhtään minnekään. Pikkulapsiaika on jatkuvaa toistoa, tunteiden sanoittamista ja hokemista miksi näin eikä noin. Mutta se palkitsee lopulta kun lapsi vähän kasvaa. Lapsi tarvitsee rajat ja säännöt, silloin kasvaminen on turvallista ja kiukkujenkin keskellä lapsi tietää että raivoaminen ei haittaa ja hän voi ihan kaikessa rauhassa tuntea tunteensa.

Tupakointi on oksettavaa

Kauheinta se on raskausaikana ja pienten lasten vanhemmilla, mutta ei mulla riitä sympatioita sille missään muussakaan vaiheessa. Oksettavinta se on silloin, kun muutkin joutuvat osalliseksi savusta passiivisen tupakoinnin kautta. Ei muuten ole yksi tai kaksi kertaa kun olen ollut "valittava ämmä" kun olen komentanut teinejä kauppakeskusten ovien edestä muualle tupakoimaan. On kamalaa kävellä sen pilven läpi kauppaan lasten kanssa, kun vierestä löytyisi ihan tupakointipaikkakin, jonka sitten itse voisin ainakin kiertää kaukaa.

Mä pyrin kasvatuksessakin siihen, ettei tupakoinnissa ole mitään hienoa, päinvastoin. Se on vaan noloa ja itselle hallan tekemistä. Meidän nelivuotiaatkin tietää, että tupakka haisee pahalta ja siitä tulee kipeeksi.

Julki-imetys tulisi turvata lailla

Tän en jaksa uskoa olevan mitenkään epäsuosittu mielipide, mutta koska parin viikon takainen kohu, on tää vaan nostettava tänne. Se, että tissi vilahtaa tai näkyy imettäessä, ei ole millään tavalla verrattavissa muuhun vilautteluun. Se ei ole oksettavaa tai ällötävää, tai muutenkaan mitenkään tarpeellista peittää edes toisten syödessä, juodessa, istuessa tai muutenvaan ollessa. Jos jotakuta se häiritsee, se on sen henkilön ongelma ja sitä kannattaa HÄNEN työstää omassa päässään tai ammattiavun kanssa. 

Muakin ällöttää vilkkuva peppuvako, superlihavat ihmiset, epäsiisti parransänki, likaiset hiukset ja huolittelematon ulkonäkö. Mutta se on vaan mun fiilis ja ihan jokatyypillä on sama oikeus olla julkisella paikalla kuin mullakin. Toiset voi ottaa käytöksellään huomioon, mutta jos ei sitä tee niin ei sille mitään voi.


Älylaitteet on tätä päivää

En näe tarpeelliseksi kieltää tabletteja, pelikonsoleita ja älypuhelimia lapsilta. Meidänkin pojilla on oma tabletti ja mun mielestä se on vaan hyvä juttu. Tietysti vanhempi päättää milloin ja minkä verran sitä käytetään, mutta mitään mörköä laitteesta on ihan turha tehdä. Meidän lapset on kasvaneet ja tulee kasvamaan tekniikan kanssa ja se vaan on tätä päivää, kuten internet on ollut meidän lapsuutta ja nuoruutta. 

Fiksumpaa on opettaa lapset järkeviksi netin ja älylaitteiden käyttäjiksi ja vanhempana tiedostaa vaarat ja riskit, kuin kieltää laitetta kokonaan. 

Lapset syö liikaa sokeria

Tästäkin löytyy blogista monta postausta. Mun mielestä tähän kiinnitetään edelleen ihan liian vähän huomiota päiväkodeissa ja kotona. Pikkulapset saa hirveästi piilosokeria, ja monen vanhemman mielestä se on ihan ok, koska kyllä silloin meidänkin lapsuudessa. No, mä olen mielummin nipo kuin tarjoan sokerista höttöä joka ruualla. Sokerin terveysvaikutukset tulisi vaan jokaisen ymmärtää ja ottaa huomioon. On aika pikkuasia korvata vaikka murot ja jogurtit vaihtoehdoilla joissa ei ole tolkuttomasti sokeria.

Ja okei, sokeri on mun mielestä silti parempi vaihtoehto kuin makeutusaineet. 

Lapset ei ole tekosyy sotkulle ja epäjärjestykselle

Usein kuulee näitä, meillä on sotkua koska lapset. Se ei vaan ole tekosyy. Toki lapset lisää sotkua, mutta kyllä heidät voi opettaa myös siivoamaan leikkiensä jäljet. Siivouspäivinä meillä osallistuu kaikki ja lasten tehtävä on ainakin siivota lelut pois yhteisiltä alueilta. Leikkihuone siivotaan yleensä yhdessä ja lapsetkin tietävät mikä lelu kuuluu minnekin. 

Jos lapset eivät osaa siivota, on se usein peiliinkatsomisen paikka. 



No siinä. Löytyisi multa kyllä vielä aikaliuta enemmänkin näitä padottuja mielipiteitä. Mutta josko sitten joskus kakkososaa!

Mitä mieltä itse olette? Jaatteko jonkin ajatuksen, tai haluaisitteko ehkä johonkin kuulla enemmän perusteluja tai pohdintaa?

Oletko ehkä jostakin kohdasta ihan täysin erimieltä?

58 kommenttia:

  1. Ainakin sulla on aika vahvat mielipiteet :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se taisikin olla tämän postauksen tarkoitus? ;) Tylsäksihän se muuten kävisi.

      Poista
  2. Muuten olen melkoisen yhtä pitävästi samaa mieltä, mutta kirjoista tuli sen verran mieleen, että kirjatkin vanhenee ja uutta tietoa ja tutkimuksia tulee lisää. :) siksi tarvitaan myös maalaisjärkeä. Neuvolaa ei kyllä kannata pitää suurena auktoriteettina, tulee seinähulluksi, jos joka säännön ottaa kirjaimellisesti. :'D mut toki lasten kehityspsykologiasta kannattaa ottaa selvää, auttaa kummasti.
    Tuota teiniäitiyttä pohdin juuri eilen. Respect niille, jotka siihen on ryhtyneet. En minäkään ketään siihen kannustaisi, mutta toivon siihen ruvenneiden suhtautuvan sopivalla vakavuudella asiaan, eiköhän silloin kaikki mee hyvin. :) jos kippais asian toisin päin niin onhan sekin hassua, että lasten saantia pitkitetään 30+ ikään, jolloin riskit kasvaa, ja äiti ei ole enää niin virkeä itsekään. Yövalvomiset on rankempi juttu, ja äiti on jo "ikäloppu" kun lapsi täyttää 18v. Onneksi tänne pallolle mahtuu monenlaista äitiä ja tarinaa, kunhan hoitaa osansa vastuullisesti ja sitoumuksella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Ja lähdekritiikkiä kannattaakin ihan aina käyttää, olipa kyseessä sitten millainen kirjallisuus tai teksti vaan!
      Muotoilitkin tuon teinivanhemmuuden tosi hyvin! Ja toisaalta myös ton vanhemmaniänvanhemmuuden! En kyllä näe siinäkään järkeä, tosin se vaan taitaa olla trendi nykyisin, että lapsia mietitään yhä myöhemmällä iällä..

      Poista
  3. Kiitos tästä, autoit mua juuri sellaisena päivänä kun heräsin "marttyyri-äitinä" ;) Oikeesti, ihan kuin olisin lukenut ajatukseni. Sotku, ruoka, liikunta, mitään en saa tehtyä kun on tämä vauva ja nuo kaksoset. Mutta asenteesta se on kiinni olen samaa mieltä. Tosin väsyneenä ei jaksa mitään, mutta hyvänä päivänä arjen saa pyörimään onnellisesti kun on johdonmukainen ja ennakoi. Olen seurannut blogiasi pidempään, mutten ole kommentoinut aiemmin. Ensin seurasin kaksosten vuoksi, meillä on 2,5-v kaksostytöt (myös epäidenttiset) ja nyt myöhemmin vauvan vuoksi. Meillä 8 kk vauva, tyttö eli samanlainen porukka kuin teitäkin mutta kaikki tyttöjä. Pidän sinun positiivisesta asenteesta ja olen hyödyntänyt vinkkejäsi omaan arkeeni. Jaan myös paljon samoja ajatuksia kuten tuon äidin ja pienen lapsen symbioosin. Hyvää loppukesää ja alkavaa syksyä tuplaäiti-kollegalle!
    Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, joo tiedän ton fiiliksen! Välillä kyllä herätessäänkin jo tietää, ettei tää päivä voi mennä kovin hyvin! :D Ja apua, pisteet sulle! Laskenko oikein, että teidän "isot" on olleet alle kaksi vauvan syntyessä? Kolme alle kaksi vuotiasta on jo melkoista! Ihailen kyllä sun asennetta myöskin, sillä mä en tiedä olisiko itsestäni kolmen niin pienen äidiksi, välillä tuntuu etten selviä näistäkään kolmesta!

      Mutta ihanaa, jos oot saanut blogistani noin paljon irti! Ihana kuulla! <3

      Ihanaa loppukesää ja alkavaa syksyä myös sulle, sekä tietysti tyttötriolle! <3

      Poista
  4. Mielenkiintoisia! Ja hyvin perusteltujakin! Monessa asiassa olen täysin samaa mieltä. Ihan kaikkea en allekirjoita ;)
    Hahaa, mä oon just se, joka syyttää lapsia epäjärjestyksestä :D Oon itsekin niin laiska siivoaja, että on hankala vaatia sitä lapseltakin. Siinä mulla on kyllä ryhtiliikkeen paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, niin se vähän taitaa mennä, että osa on kuin omasta kynästä ja osasta ei voisi olla erimieltä!
      Muistan kyllä paristi itsekin hermostuneeni, että ainako te vaan sotkette! :D

      Poista
  5. Miksi kodin pitäisi olla aina kuin sisustuslehdessä? :) aika ankeaa, jos elämä ei saa näkyä kotona. Puhtaus on toki hygieniaa, mutta elämisen jälkeä saa olla. Lapsetkin oppii, että vanhemmat on vain ihmisiä ja on inhimillistä, että joskus kotityöt ei vaan kiinnosta - silloin levätään ja nautitaan elämästä, ja tehdään ne kotityöt kun on kerätty voimia. Tätä kutsutaan joustavuudeksi. ☺️ tiettykään silloin ei saa syyttää lapsia sotkusta, eihän epäjärjestykselle ole tarpeen hakea syyllistä.
    Omasta mielestäni on pinnallista laittaa liikaa painoa tavaroiden järjestykselle. Enkä ikinä arvostelisi toisen kotia sen perusteella onko tavaroita lattialla vai ei, tärkeintä on tasapaino. Ja 10v päästä kukaan ei muista oliko pölyt pyyhitty ja lelut lattialla - tärkeintä on muistaa mitä on tehty lasten kanssa. <3
    "Idiootit pitävät yllä järjestystä, nerot hallitsevat kaaoksen." ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siisteys eikai kulje käsikädessä sen kanssa, ettei kotona voisi koskaan olla sekoista tai toisaalta senkään kanssa, että koti olisi sisustuslehden sivulta? Vielä vähemmän että se olisi jotenkin ankea vaan koska rojut ei ole levällään?

      Mä ajattelen tästä kyllä tosi erilailla, sillä mun mielestä sotku ei taas ole elämisen jälkeä. Enkä mä itse osaa nauttia elämästä jos ympärillä on kaaos. Meillä perussiivous ei ainakaan montaa kymmentä minuuttia ota, joten sen jälkeen voidaan kyllä taas nauttia :D ja joo, ei tosiaan aina kotityöt kiinnosta. Eikä niitä silloin tule tehtyäkään, se on totta.

      Mä vaan omaan sen ideologian, että joku ne sotkut vaan aina on tehnyt. Ja yhteisessä kodissa lienee selvää, että yhdessä ne myös siivotaan. En tiedä luitko mun tekstiä lainkaan, fiilis jäi ettet ainakaan ajatuksella, sillä missään vaiheessahan en sanonut että aina ja koko ajan pitäisi olla siistiä. Tai kivahan se olisi, muttei taida lapsiperheessä toteutua.

      Miksi se on pinnallista? Mulle itselleni se on tärkeää. Nautin siitä, että tavaroilla on oma paikka ja ne on järjestyksessä. Ja ilmeisesti meillä asuu äidin poikia, sillä nuo nelivuotiaatkin haluavat siivotessa laittaa lelut oikeille paikoilleen. Pinnallista on se, että arvottaa kodikkuutta sen perusteella kuinka sotkuista tai sekaista on. Ihan kuin sotku olisi tae onnellisesta kodista :D

      Eikä kannatakaan arvostella, vaikka taisitkin kyllä juuri arvostella meidän kotia, jos nyt yhtään rivien välistä osasin lukea. Vai kuinka tämä idiootit vastaan nerot vastakkainasettelu tulisi ymmärtää?

      Ja siinä olen kyllä samaa mieltä, että lapsi muistaa hänen kanssaan vietetyn ajan, ei sitä mitä on tehty. Meillä siivouksesta on tehty yhteistä kivaa tekemistä, ei se liene huonompaa kuin sotkun keskelläkään yhdessä hengailu? ;)

      Poista
    2. Itse asiassa tuo "idiootit" - kommentti oli vain lainattu ajatelma,ei tarkoitettu piikiksi. Lainausmerkit ei kai välittäneet ajatusta toivotulla tavalla.

      Tykkään pitää tavarat järjestyksessä ja olo on rennompi kun on siistiä, mutta en ota sitä vakavasti. Joskus pysyy fiilis sit kuitenkin rennompana kun ei suorita liikaa. :) samat sotkut on edessä huomenna, siivosi ne välissä tai ei. Niin siksi ei joka päivä jaksa olla perin tarkka joka tavarasta. 8)

      Poista
    3. En ole tuo anonyymi jolle kommentoit, mutta olet välillä vähän kärkäs vastaamaan kommentteihin :)

      Sanoin tuon saman "Idiootit pitävät yllä järjestystä, nerot hallitsevat kaaoksen" juuri työkaverilleni. Hänen työpöytänsä kun on aina tyhjä ja ihan järjestuksessä, omani taas hallitussa kaaoksessa :D

      Mutta olin tulossa kommentoimaan hyvällä sitä, että sinulla on ainakin mielipiteitä. Mikä on siis todella hyvä. Muutaman tällaisen postauksen lukeneena kyllästyin puolivälissä, kun mielipiteet olivat kovin latteita.

      Olen monesta asiasta samaa mieltä, erityisesti äiti-marttyyreistä, niitä kun on jostain syystä omassa kaveripiirissäni liian monta.

      Toisaalta taas siitä en, että äidin pitäisi elää symbioosissa vauvan kanssa ensimmäisen vuoden. Toisaalta tämä asia vaatisi pidemmän keskustelun, jotta oikeasti tietäisi mitä toinen tällä tarkoittaa, ajatukset kun ovat varmasti erit ja ne vaativat pidemmän keskustelun. En siis edes aloita :D

      Tykkään blogistasi! Hyvää kesän jatkoa! :)

      Poista
    4. Ano1: Lainausmerkit bongattu, mutta kuulosti kuittaukselta siitä huolimatta :)
      Mutta kaikkihan me ollaan erilaisia, mikä on vaan hienoa. Joten eikai voi odottaakaan että siivouskäsityksetkään olisi täysin identtisiä!
      Tuossa suorittamisessa olet ihan oikeassa, ja itse voisin ainakin välillä katsoa peiliin sen suhteen! :D Keittiö on meillä se paikka mikä on helpompi jättää sotkuun, sekun ei näy olkkariin. Olkkarin sotkut kyllä tulee oikeastaan päivittäin siivottua, muuten hankala rauhoittua telkkarin ääreen! :)

      Poista
    5. Joo myönnän, että välillä tulee vastattua negatiivissävytteisiin kommentteihin vähän kitkerästi. Tai tarkoitus harvemmin näin on, mutta monesti se voi kirjoitettuna siltä vaikuttaa. Ylemmässätarkoitus oli ihan vaan perustella tuota omaa kantaa ja sitä ettei siisteyskään aina tarkoita sitä, että se olisi kiskottu jonkun selkänahasta, vaan se on ihan vaan tapa elää ja olla. Me kun ollaan kaikki erilaisia. :)

      Se on kyllä ihan totta, että mielipiteet kuuluu tällaiseen postaukseen! Mulle ei olekaan silmiin sattunut tuollaisia, vaan ne mitä itse olen lukenut on olleet tosi kiinnostavia! Helposti näihin tosiaan tarvitsisi vähän laajemmin infoa, ja tarkemmat perustelut jotta saisi tarkemmin selville syyt mielipiteeseen!

      Voihan se olla, että kirjoitan tuosta symbioosista vielä, niin sitten pääset ainakin kommentoimaan laajemmin! ;)

      Mutta kiitos rakentavasta kritiikistä! Kivaa kesää sinnekin! :)

      Poista
  6. Heippa Nelli,
    mielenkiintoinen postaus. :) Suurimmasta osasta olen samaa mieltä!
    Lto:na tosin tulen yhä aina vähän surulliseksi, kun joku kokee päiväkodin vielä 2010-luvullakin olevan vaan "säilytyspaikka". :(
    Toisekseen, tähän samaan asiaan liittyen, tällä kertaa äidin roolissa. Mun 4,5-vuotias käy puolipäiväisesti päiväkodissa mutta on nyt ollut toukokuun lopusta saakka kesälomalla ja palaa vasta syyskuussa. Hän kaipaa leikkikavereita ihan hirveästi! Päiväkoti pystyy tarjoamaan vertaisia, leikkikavereita, seuraa, sosiaalisia suhteita. Meidän poika ei saa vielä sisaruksista seuraa (vauva) ja äitikään pelkästään ei aina ihan riitä joten siinä saa kyllä olla tosissaan tekemistä että saan välillä täytettyä pikkuherran kaverikaipuun. Se on asia, jota kaikki perheet eivät tosiaan pysty lapsilleen tarjoamaan ja mikä tekee päiväkodista ajoittain ihan loistopaikan. Kaikilla kun ei ole sitä samanikäistä leikkikaveria koko ajan vieressä. ;)

    Samaa mieltä tupakoinnista, imetyksestä, symbioosista,eroamisista, ja just tuosta "maalaisjärjestä" jolla mun mielestä nykyään perustellaan ihan liikaa. :( Just joku no hei voi kai vauvalle antaa kuuskuisena vähän kaakaota, maalaisjärki hei, ei se siihen kuole... (Mun yks kaveri oikeesti kerran sanoi näin!!)

    Hyvää kesänjatkoa teille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa!

      Joo, myönnettäköön, että säilytyspaikka on tosi karrikoitu nimitys. Ja ei tarkoitus ole missäännimessä arvostella lastentarhanopettajien työtä, meidän kohdalle on ainakin sattunut ihania ihmisiä, jotka ovat ihan oikeassa paikassa. Tällä hetkellä vaan tuntuu, että koska päiväkodit on niin täysiä ei varhaiskasvatukselle ole juurikaan edes aikaa. Tääkin varmaan paljolti riippuu ryhmästä ja lapsista, mutta kuuntelin juuri juhannuksena kuinka tuttu lto kertoi päivien menevän enimmäkseen pukemiseen, nukuttamiseen ja nenän pyyhkimisiin. Eikä sen mun mielestä niin kuuluisi olla. Ton kaikenhan voi hoitaa myös kotona.

      Ja tässä oon kyllä ihan samaa mieltä, että leikki-ikäinen kaipaa aktiviteetteja jo, muutakin kuin äidin ja vauvan, meillä tosiaan on ihanteellinen tilanne kun leikkikaveri löytyy kotoa. Ja jos näin ei olisi, oltaisiin mekin varmaan haettu päikkypaikkaa. Toisaalta meidän lähellä on myös hyvä kerho, joka on kolmena päivänä, joten sekin saattaisi riittää.

      Korjaan siis ehkä sen verran, että päiväkoti tuntuu tässä meidän tilanteessa säilytyspaikalta, sillä samat toiminnot voidaan toteuttaa kotona ja kerhossa :)


      Apua! :D Maalaisjärjestä ollaan siis ihan samaa mieltä! :D

      Poista
  7. Hei, onko sulla suositella jotain kirjallisuutta esikoista odottavalle?😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Mä oon tykännyt Sinkkosen teoksista kaikista ja monia hänen periaatteita toteutetaan meilläkin joko suoraan tai soveltaen. Eli jos ihan kasvatuskirjoja haluaa lukea, niin niitä ehdottomasti!
      Kaksosten raskausaikana luin oikeastaan vaan omia vanhoja yliopiston ja lukion kehityspsykan kirjoja, niissä oli aika kattavasti ihan puhdasta teoriaa sen kummemmin soveltamatta ja niiden pohjalta noi sinkkosen kirjat oli sitten aika helposti ymmärrettävissä! Eli ihan joku lukion psykan kirjakin voisi olla hyvä, jos sen saat käsisiisi!

      Toinen mitä oon lukenut paljon, kirjoittaja tosin on seksi- ja pariterapeutti, on Katerina Janouchin Raskaan!, Synnytys ja Ensimmäinen vuosi -kirjoja. Ostin ne joskus Suomalaisen alesta ja ne on aika kivoja on ovat semmosia pieniä ja pehmeä kantisia. Ne on kirjoitettu enempi Katerinan omien kokemusten kautta, mutta tosi oivaltavia nekin! Ja vähän semmosta kevyempää.

      Tän http://www.suomalainen.com/webapp/wcs/stores/servlet/fi/skk/b2c-tietokirjat/terveys-ja-kasvatus/kiintymysvanhemmuuden-kirja-p9789525459104--77 meinasin seuraavaksi hakea, kirjoittaja on lastenlääkäri ja kuvauksen perusteella vaikuttaa hyvältä! :)

      Toivottavasti näistä oli sulle apua! :)

      Poista
    2. Oi ihanaa kiitos! Just tällästä vastausta kaipasin😍

      Poista
  8. Monessa täysin samaa mieltä, mutta jotkut ei vaan mahdu mun kaaleen. Esimerkiksi tuo että kun jotkut syyttävät kodin epäjärjestyksestä lapsia, ei ole mielestäni lainkaan kyseenalaistettava väite. Varmasti monet nuoret vanhemmat joilla on pari lasta ja yleensäkin arvostusta siisteyttä kohtaan ei voi ymmärtää toisten sotkua. Mutta mitäpä jos lapsia on kuusi, vanhin jo 10 vuotias, vanhemmilla raskas työ, elämäntilanne tai muuten vain hektinen arki. Tällöin siisteyttä ei niin paljon arvostava voi ihan hyvin "syyttää" sotkusta lapsia/perhettä, mutta se sotku voi aivan hyvin johtua siitä että vanhempi kokee tärkeimmäksi kuluttaa aikaa lasten kanssa ja jakaa arjen vähäksi jääneet yhteiset hetket perheen parissa. Ja ehkä vuosia vanhempina olleet ovat huomanneet sen, että siisti koti voisi todellakin tarkoittaa hukattua elämää.
    Vielä haluaisin lisätä, että ymmärrän myös sinua. Itsekin nautin siivoamisesta ja siisteydestä, enkä viihdy likaisuudessa. Haluan tulevaisuudessa opettaa omille lapsilleni siivoamisen taidon, mutta sen verran olen seurannut lapsiperheiden arkea sivusta ja huomannut, että voimia tai aikaa ei yksinkertaisesti aina ole "turhanpäiväiseen" puunamiseen.kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ja onhan ihmisten siisteyskäsityskin varmasti hyvin erilainen verrattuna toisiinsa. Ja toisaalta perhetilanteetkin. On eri juttu pitää koti siistinä ollessaan päivät lasten kanssa kotona, kuin se että työpäivän jälkeen lakaisi vielä isosti siivoamaan.

      Tuokin on totta, että siivoamiseenkin liittyy paljon valintoja ja priorisointia. Tosin osa siivouksestakin menee usein siinä sivussa ja sitäkin on mun mielestä tärkeä opettaa lapsille.

      Ja totta, välillä on valittava se sotansa, eikä ihan joka paikkaan ehdi millään! :)

      Poista
  9. Ei hitto sä oot läppä koko muija :D Varmaan vastaat tähänkin vaan, että "Ei, anonyymi ei, MINÄ en ole läppä. MINÄ olen oikeassa aina." Kuuntele itseäsi. Onko sulla oikeesti kavereita? Mä en kestäis tollasta matamia hetkeäkään, huhhuh. Ei sillä, että jotenkin saisit näkökulmaa, vaikka saatkin palautetta, mutta pitipähän nyt sanoa. Jos vaikka edes alitajuisesti jaksaisit miettiä tota sun persoonaa. Huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Että sillä lailla. Sun tavoitteesi tämän kommentin suhteen oli mitkä? Ihan vaan halu tulla kertomaan mulle, että oon paska? Oon pahoillani, mutta rakastan itseäni edelleen ja tää sun kommenttisi kertoo paljon enemmän sinusta kuin minusta.

      Suosittelen, että opettelet kirjoittamaan rakantavaa kritiikkiä ennen kuin seuraavan kerran eksyt tänne blogiini. Täähän on katsos valintakysymys. Jos mun tekstit kiukuttaa sua noin, voit valita myös niin että jätät ne lukematta.

      Ja vielä se, että ei sun tarvitsekanaan kestää. Meidän ei tarvitse jatkossa olla tekemisissä lainkaan ;)

      Poista
    2. Ei hyvää päivää! Aina vaan jaksaa järkyttää nämä anonyymit jotka kiertää blogista toiseen kiusaamassa kirjoittajia! Tää on syy, miksi niin moni blogi lopettaa. Kenenkään ei tarvitsisi kuunnella tuollaista kiusaamista.

      Häpeä anonyymi! Sä olet nettikiusaaja.

      Ja Nelli älä välitä. Niinkuin sanoit tuo kommentti kertoo enemmän kirjoittajastaan. On viisautta osata kirjoittaa kritiikkiä rakentavista ja selvästi jollekin aivopierulle se on mahdottomuus. Usein näistä paistaa kirjoittajan oma epävarmuus ja kateus vaan läpi.

      Jatka samaan malliin, blogisi on mun suosikkini! Mukavaa kesää koko teidän perheelle!

      Riikka

      Poista
    3. Kiitos Riikka! Ihanaa kesää myöskin sinne! :)

      Poista
  10. Hyvä ja mielipiteitä herättävä kirjoitus! Valitettavasti kaikkien perheiden isit eivät tule joka viikko edes kotiin työnsä takia eikä kaikilla ole hyviä tukiverkkoja lähellä. Ei tarvitse olla yh, jotta elämä välillä siltä tuntuu! Ja välillä tekisi todella mieli ottaa marttyyrin kortti esille! Mutta arkea on monenlaista, kuuntelen vain välillä kateellisina näitä äitien 3krt jumppaan viikossa keskusteluja kun itselle tämä olisi sula mahdottomuus. Toisaalta, jokaisen olisi hyvä joskus kokea pyörittää pikkulapsiarkea yksin viikkoja putkeen. Siinä jos missä itsenäisyys ja omatoimisuus kasvaa kun on pakko selvitä tuli mikä tahansa tilanne eteen. Puolison kotona oloa osaisi sen jälkeen arvostaa ihan eri mittakaavassa ja yhteisen ajan käyttää ihan muuhun kuin riitelemiseen pikkuasioista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, elämä "yh:na" monen pienen lapsen kanssa ei välttämättä ole aina sitä mitä haluaisi sen olevan. Kun mukaan lisätään vielä synnytyksen jälkeinen masennus + tukiverkot kaukana, ei vaan rahkeet riitä aina kaikkeen mihin haluaisi :/ Ja meillä ainakin oli vähemmän siivottavaa ennen lapsia ;) Kyllä minäkin tykkäisin että koti olisi aina tip top ja jaksaisin liikkua ja harrastaa ja pääsisin yksin menemään, mutta ei vaan tällä hetkellä ole mahdollista. Ajattelin vaan kirjoittaa että hoksaisit ettei kaikilla ole asiat yhtä hyvin kuin sinulla, vaikka haluaisikin. Hyvää loppukesää teidän perheelle!:)

      Poista
    2. Totta puhut! Muistan itsekin elävästi vielä sen syksyn, kun itse olin viikot yksin lasten kanssa isin tehdessä töitä toisessa kaupungissa. Ei ole herkkua ei, varsinkaan autottomana. Mutta erityisesti silloin asenteella on väliä. Ei se asenne kaikkeen auta, eikä se kanna niitä kauppakasseja kaupasta kotiin, mutta on siitäkin apua. Ei se nurkassa itkeminenkään asiaa auta :)

      Mutta oon täysin samaa mieltä, että jokaisen tulisi kokeilla arjen pyörittämistä yksin! Kummasti toisen osallistumista silloin arvostaa! :)

      Ja tottakai, ymmärrän että meillä asiat on tosi hyvin kun isi osallistuu ja itsellä on mahdolllisuus lähteä yksin asioille jos siltä tuntuu :) Tarkoitus ei ollut antaa ymmärtää että se aina on omasta halusta kiinni. Siksi tekstissäkin tuo useimmiten-korostus.

      Ihanaa loppukesää myös sinne ja kovasti tsemppiä arjen tohinaan! :)

      Poista
    3. Maalla asuessa kun yksin täytyy hoitaa myös kodin lämmitys uunilla plus polttopuiden kannot, pihan kolaukset, huonossa tilanteessa tienkin auraus. Lemmikit jne. Että kyllä tässä melko monitaituriksi on kasvanut ja haba kasvaa ilman saliakin ;) - se ensimmäinen "yh"

      Poista
    4. Ymmärräthän myös sen ettei masennusta paranneta asenteella.

      Poista
    5. Se ensimmöinen "yh": joo, huh tossa varmasti on tekemistä! Mä olin jo meodän takankin kanssa paristi viime talvena helisemässä! 😅

      Ano2: siksi lausetta on pehmitetty "useimmiten" fraasilla..

      Poista
    6. Se ensimmöinen "yh": joo, huh tossa varmasti on tekemistä! Mä olin jo meodän takankin kanssa paristi viime talvena helisemässä! 😅

      Ano2: siksi lausetta on pehmitetty "useimmiten" fraasilla..

      Poista
  11. Vautsi tämä varmasti sytyttää kommenttiboksin tuleen :D. Itekin just luonnostelin epäsuositut mielipiteeni postausta :).
    Osan noista allekirjoita, esim. tuo sokerijuttu (varmaan arvasitkin haha:D), marttyyriäitiys (pieruverkkarit, itsestään huolimattomuus -lapset on täysin kattamaton peruste sille. kellä tahansa on 5-minsaa aikaa laittaa pieni ehostus niin halutessaan) ja pariskunnat eroaa liian helposti (meilläkin ollut todella vaikeaa, mutta ei silti olla heitetty lusikoita jakoon)

    Mitä en allekirjoita niin tuo ainakin tuo vauvan kanssa symbioosissa, Eetun kohdalla menin käyttämään koiran pihalla yksin tosi nopeasti ja salilla kävin ekan kerran kun eetu oli 2-viikkoa.Lapsi nukkui koko poissaoloajan ja söi myös tarvittaessa pullosta. Saa nähdä miten käy Myyn kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti, vaikka kovasti yritinkin muistuttaa että nää on nyt vaan yhden pienen ihmisen ajatuksia oman elämän takaa peilattuna :D En ilmeisesti ihan onnistunut..

      Joo, yksikään vauva ei ole niin haastava ettei banaania saa kuorittua tai vessassa käytyä :)

      Mä en myös allekirjoita sitä ihan totaalisymbioosina, miten musta tuntuu että moni sen käsitti. Enemmän meinasin sitä, että poissaolon pituus tulisi sovittaa vauvan ikään. Kaksikuinen on liian pieni olemaan äidistä erossa kymmentä tuntia tms. Itekin olin ripsihuollossa 2h kun Justus oli vasta kolme viikkoinen. Et toisaalta myös pienet määrät eroa tekee vaan hyvää. Symbioosiäidillekin. Siis mun mielestä :D

      Poista
  12. Hyviä pointteja - ja huonojakin.
    Ensinnäkin opettajana täytyy puolustaa päiväkodin merkitystä lapselle: se on täynnä virikkeitä, oman ikäistä seuraa, "jotain muuta kuin digiä" ja siellä oppiminen on huimaa, koska mallioppimista tapahtuu niiiiiin paljon. Oma lapseni kehittyy silmissä. Myös pitkän kesälomatauon aikana hän kaipaa ystäviään. Siinä missä joku toki voi tarjota suuren ystäväverkoston ja omien voimavarojensa myötä lapselle paljon erilaisia virikkeitä ja seuraa myös kotona (en siis tuomitse kotiäitiyttä!!), niin uskallan silti väittää että päiväkodissa lapsi vain yksinkertaisesti saa enemmän. Siellä täytyy elää koko ajan muut huomioon ottaen. Ja kymmenisen eri päiväkotihoitajaa nähneenä ei heitä voi kuin kehua. Ja sen kyllä näkee viimeistään koulumaailmassa kuka on tullut ns. päiväkodin kautta - heidän valmiutensa ovat ihan eri luokkaa.

    Toisekseen, lapsia ei kyllä kasvateta oppailla. Niistä voi poimia ideoita, punaisia lankoja ja hyviä suuntauksia, mutta kyllä se on se maalaisjärki mikä sanoo miten toimitaan loppupeleissä. Eräs ystäväni kasvattaa lastaan periaatteella "älä koskaan sano ei, vaan keksi uusi vaihtoehto" koska luki siitä hyvän kirjan... nyt lapsi sitten vetelee kilareita, koska maailma on kuitenkin kieltoja täynnä ja niitäkin pitäisi oppia sietämään (sitten vaikka muilta kuin äidiltä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, päiväkodissa ilman muuta myös hyvät puolensa! :) Ja kaverit on kyllä isoin juttu mitä meidänkin lapset päikystä ikävöi! Toivotaan että kerhosta saavat uusia.

      Mutta tosta koulumaailman valmiuksista pakko olla erimieltä. eskarissa tietty eron voikin vielä huomata, mutten jaksa uskoa että sen jälkeen erot olisi mitenkään kovin suuria.

      Hihii, nää on varmaan ne ääripäät just. Oppailla kasvatetaan vs. ei kasvateta. Mutta oon myöskin sitä mieltä, ettei suoraan kirjasta kasvateta ketään, tekstissäkin kirjoitan kuinka kasvatuksen tulisi nojata tutkittuun tietoon. Oon kans kuullut tuosta ei-sanan käytön kieltämisestä ja oon ihan samaa mieltä ettei se sellaisenaan toimi. Toisaalta en usko sen viljelynkään olevan kovin tuottoisaa. Että ehkä se välimuoto?

      Poista
  13. Ihan hyviä kohtia kyllä, mutta tuo kirjallisuus särähti korvaan. Mulla tuli ekana mieleen että ei oo todellista, ajatteeko tai tekeekö joku oikeasti noin. Se oli siis automaattinen ensireaktio, ei pahalla. Mun korvaani jotenkin vaan hullua, että kirjoista pitäisi lastenkasvatusta oppia. Itse olen elänyt suuressa perheessä, jossa vanhemmat kasvattaneet ilman kirjoja monen monta lasta. Ja itse nyt äitinä, ei ole koskaan tullut mieleenkään lukea kirjasta mitä tehdä. Kyllä ne on ihan siellä sisäisessä maalaisjärjessä ja äidinvaistosta kaikki löytyy. Mutta jos jollekkin kirjoista hyötyä on, niin miksipäs ei. Tämä mun mielipide, hullutusta mulle tuollaset kirjat;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oon kyllä samaa mieltä ettei kasvatuksesta luultavasti tulisi mitään jos mentäisiin vaan oppikirjan mukaan! Enenmmän niin, että jotain sovelletaan, jotain ei. Toisaalta lapsissakin on eroja ja jopa meillä kahta samanikäistä kasvatetaan hieman eritavoin, koska luonne-erot :)

      Maalaisjärki ja äidinvaisto on hyvä, varsinkin jos sen höystää tutkituilla faktoilla! :)

      Poista
  14. Mua vähän harmittaa... mun käsitys susta muuttui tämän kirjoituksen myötä, valitettavasti negatiivisempaan suuntaan.
    En arvostele mitenkään sun tai kenenkään muun mielipiteitä koska niitä ne vaan on, mielipiteitä. Osasta olen samaa mieltä sun kanssa mutta suurin osa nosti kyllä mun karvat pystyyn...
    Oon ehkä kuvitellut sut jotenkin "rennommaksi" ihmiseksi.
    Eipä siinä, aion silti seurata sua jatkossakin koska meillä on saman ikäiset lapset. Mulla tosin 1 vähemmän mutta esikoinen on 4v ja vauva 4 kk :)

    Hyvät kesän jatkot! :)

    Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi :/ Oon tosi pahoillani, että näin kävi. Tietysti, en voi kun muistuttaa että näähän on vaan mielipiteitä, niinkuin sanoit itsekin.
      Hehe, pakko kyllä myöntää, että oon vähän tiukkis vaikka joissain asioissa oi'onkin ja menen sieltä missä aita on kaadettu. Sitten osassa oon aika jyrkkä. Ainakin niin pitkään ennenkuin mieli muuttuu :)

      Seuraavaksi voisinkin kirjoittaa, mitkä jutut ei mun mielestä oo niin justiinsa :D

      Toivottavasti seuraat myös jatkossa, vaikkei ajatukset aina kohtaakaan! Mukavaa kesää myöskin sinne sulle ja lapsille!

      Poista
  15. Olipa ihana lukea, teksti joka olisi voinut olla täysin minun kirjoittama. Paitsi etsin vielä omaa suhtautumistani lapset-älylaitteet kategoriaan, mutta tätä ehtii miettiä kun oma lapsi kasvaa.
    On tosi surullista, että on ihmisiä joita ei kiinnosta etsiä tietoa. Uskotaan vaan omia vanhempia tai muualta tulevia neuvoja, jotka voivat olla hyvinkin vanhentunutta tietoa. Minusta jokaisella äidillä tulisi olla velvollisuus perehtyä uusiin tutkimuksiin ja suosituksiin.
    Ihanaa, että olit rohkea kirjoittamaan tämän tekstin! Jos joku tekstistäsi provosoituu, kannattaa hänen miettiä, että miksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Ja toi on kyllä joo vaikea aihe ja omakin mieli muuttuu sitä mukaan kun lapset kasvaa! Ja ainakin itse oon sallivampi tabletille kun sitten ihan konsolipeleille ja telkan tuijottelulle.

      Hei joo, oon samaa mieltä tosta tiedonhausta! Se voisi olla jopa yksi neuvolakerta, kunhan muistutettaisiin myös siihen lähdekritiikkiin :) Tietoa kun on niin monenlaista!

      Poista
  16. Miksi et näe järkeä "vanhemmaniänvanhemmuudessa"? (Tämä poimittu tuolta kommentistasi). Koska sinä olet saanut omasi "sopivassa" ja "oikeassa" iässä vai? Itse taidan olla sun kategoriassa täysin järkyttävän järjetön, koska lähestyn neljääkymppiä ja olen kahden pienen lapsen äiti. Kaikilla ei ole mahdollisuutta saada lapsia juuri silloin kun haluavat. Ja toki, sinulla on mielipiteesi, selväksi tuli, mutta itse koin tuon arvosteluksi ja iskuksi vyön alle. Mielestäni en ole ikäni vuoksi yhtään sen huonompi tai parempi äiti kuin sinä tai kukaan mukaan. Olen lukenut blogiasi tähän saakka innolla, vauvamme ovat ihan samanikäisiä. Nyt meni vähän maku, harmi! -Minttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olla näkemättä järkeä, on ehkä vähän jyrkästi sanottu. Ennemmin sanoisin ettei se ole mun juttu. Toki, kuten sanot se ei aina ole valintakysymys. Enkä mitään pahaa tällä tarkoittanut. Itse oon aina halunnut saada lapset nuorena ja 25 on tuntunut sille sopivalta iältä. Sattumalta elämäkin meni niin, että se olikin juuri se ikä jolloin äidiksi tulin. Olisi toki voinut mennä toisinkin.

      Ja ei, et ole mielestäni järkyttävän järjetön, mutta uskon että jokainen kokee oikean iän vähän erilailla. Mulle oikea ikä olisi 25-35, mutten silti sano että mikään sen ulkopuolella olisi väärin tai varsinkaan että olisi jotenkin huonompi äiti. Olen pahoillani, että sain sut tuntemaan näin. Se ei missään nimessä ollut tarkoitus :)

      Mukavaa kesänjatkoa sinne kaikesta huolimatta, Minttu! :)

      Poista
  17. No jo on nyt taas! Ompas täällä mielensä pahoittajia liikkeellä! Osasta olin hyvinkin eri mieltä, mutta lienee täysin normaalia eikä tulisi mieleenkään alkaa kiukutella kommenttiboksissa. Virkistävää, että blogeissa on mielipiteitä eikä vaan yhteistöitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöisissä lyhyissä mielipide pätkissä näyttää olevan aika vahva mahdollisuus väärinymmärryksiin puolin ja toisin! :)

      On vähän hankala palloilla bloggaajana värittömyyden ja mustavalkoisuuden välimaastossa varsinkin kun on kyse mielipiteistä :)

      Poista
  18. Hmmm, mietin mahtaisiko mielipiteet olla vähemmän jyrkkiä, jos elämä olis antanut toisenlaiset kortit? Esim. Suht tasaluonteisten lasten kanssa elämä on helpompaa. Jos lapsi on luonteeltaan räväkkä/voimakastahtoinen/erityistarpeinen/hyvin herkkä/hyvin arka ja ujo/vilkas/jääräpäinen niin se tuo erilaista haastetta arkeen ja kuluttaa vanhemma voimia, jolloin esim kodin siisteys on toissijainen asia. Puhumattakaan adhd, erityisherkkyys, aistiyliherkkyys, autismi jne.
    Ja jos vanhempi on omasta lapsuudenkodistaan saanut kolhitun itsetunnon ja tunnelukkoja niin lastenkasvatus on kovempaa painia.
    Omat voimakkaat mielipiteeni on tasoittuneet ymmärryksen myötä, toivottavasti tämän tekstin rivien välistä ei pilkistä arvostamattomuus tai ymmärtämättömyys toisenlaisia elämäntilanteita kohtaan... Jyrkän mielipiteen lukeminen jostain, missä itse ei ole onnistunut kovista yrityksistään huolimatta niin hyvin kuin olisi toivonut, tuntuu pistona sisällä. Sisintä kylmää tuo sana marttyyriäitiys. Sen äärivastakohta voisi olla ymmärtämättömyys. Aidon ymmärryksen puute toisia ihmisiä kohtaan. Et tarkoittanut tekstiä niin, tiedän. Joskus vaan kannattaa koittaa avartaa omia näkökulmiaan jyrkkien mielipiteiden sijaan. :) koittaa katsoa ihmistä siellä marttyyriäitiyden takana. Siellä on tasa-arvoinen ihminen, yhtä hyvä kuin sinä. Äiti, joka kaipaa enemmän tukea ja ymmärrystä, ei teräviä sanoja.
    Kiitos ja anteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti! Oma arki ja elämä ilman muuta peilaa ihan kaikkeen. Tiedän, että meillä on kolme helpohkoa lasta joten moni asia sujuu helpommin kuin jos asia olisi toisin.

      Muistuttaisin silti, että tän postauksen on tarkoituskin olla jokseenkin karrikoitu, kerrotaanhan mielipiteet tosi lyhyesti ja pienillä perusteluilla. Tuntuu, etten kaikkia ole osannut kirjoittaa ihan niin kuin niistä ajattelen. Vaatisivat varmastikin vähän laajemman näkökulman ja lähestymistavan. :)

      Ja marttyyriäitiys tarkoittaa itselleni sitäm että se nimenomaan on löhtöisin ihan siitä negatiivisuudesta ja viitsimättömyydestä. Siitä kun valitellaan keskustelupalstoilla, kuinka ei ehdi syödä tai käydä vessassa koska vauva. Kummasti sinne palstalle on ehditty kuitenkin. On eri juttu sanoa ettei kotona pysty tehdä kuin pakolliset koska arki on vaan niin työlästä. Toinen on puhdasta liioittelua kun taas toinen hyvinkin tuttua varmasti aika monelle. :)

      Kiitos itsellesi hyvästä kommentista!

      Poista
  19. Monessa asiassa olen samaa mieltä. Mutta näitä voisi kutsua hyväosaisen mielipiteiksi. On helppo olla jotain mieltä, kun itsellä kaikki mennyt päällisin puolin hyvin, eikä elämä ole pitänyt sisällään suuria yllätyksiä tai menetyksiä. Siksi ehkä pieni nöyryys voisi olla paikallaan. Ja kiitollisuus siitä, että olen ollut onnekas. Sain hyvän ja tasapainoisen arjen. Kaikki ei aina ole valintakysymyksiä tai kiinni omasta halusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot oikeassa. Vaikka muistutankin, ettei blogikaan anna kaiken kattavaa ja täydellistä kuvaa omasta elämästäni. Mutta silti, kyllä se vaan niin on, että sujuvan arjen keskellä on helppo sanoa, että jaksaminen on asennekysymys. eihän se aina niin ole, ei ole aina ollut meilläkään. Mutta silti, positiivisuudella mennään kuitenkin pitkälle! :)

      Poista
    2. ERITTÄIN hyvin sanottu...kaikilla ei mene nallekarkit tasan. Esim. omat valmiudet vanhemmuuteen voi olla lähtökohtaisesti aivan erit sinulla kuin joillakin toisella. Ehkä elämä opettaa sen, ettei asiat todellakaan ole mustavalkoisia mutta toki varmasti positiivisella asenteella pärjää paremmin.

      Poista
  20. Mielipiteitä saa olla ja näin, mutta ihmettelen, mikä pointti tällä postauksella oli? Ehkä halusit kommentteja ja kävijöitä; keskustelua et ainakaan noin mustavalkoisilla mielipiteillä ja hyökkäävillä vastauksilla saa aikaan. Vaikutat tuomitsevalta. Se ei ehkä haittaa sinua, mutta karkottaa kyllä lukijoita..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bloggaajana olo on välillä tosi vaikeaa. Lukijat toivovat mielipiteitä, muutakin kuin arjen hattaraa ja vaahtokarkkia. Samalla et saa olla liian tuomitseva tai mustavalkoinen. Pitää kuitenkin olla rehellinen, ei liian päällekäyvä, eikä herkkänahkainen.

      Sanon aina tätä samaa, että anonyymiyden takaa on helppo kertoa mitä pitäisi ja mitä ei pitäisi. Mutta yritäpä itse, omalla naamalla ja nimellä. Kun yhteen suuntaan kumartaa, toisaalle pyllistää. Niin se vaan on. Muistan taas ainakin itse, miksi näitä mielipidejuttuja ei pahemmin omassa blogiss aolekaan näkynyt :)

      Poista
  21. Piti lukea ihan pariin kertaan postaus kun tää oli niin mielenkiintoinen ja kun eksyin välillä lukemaan muiden kommentteja. Huh..

    Onhan se päivä työntäyteinen kun on tehty ruuat ja hoidettu lapset ja samalla hoidettu kodinaskareita. Mutta eihän tässä lomalla olla, työtä se on äitinäkin olo. Siitäkin huolimatta ehdin juoda kahvikupillisen yleensä lämpöisenä :) omaa aikaa tulee kun isi ottaa vastuuta lapsista ja paljon tehdään kotitöitä yhdessä joihin 3vee esikoinenkin osallistuu omalla tavallaan.

    Hah, tää päivähoito on kyllä aiheena niin tunteisiin menevä. Olen lto ja ikävä kyllä, vaikka omassa työssäni lasten suhteen parhaani yritän, niin työnkuva ja resurssit ei vaan ole minun päätettävissä. Päiväkodit on minunkin silmissäni säilöpaikkoja vailla pätevää henkilökuntaa. Mielestäni tällä hetkellä on haastavaa toteuttaa laadukasta varhaiskasvatusta. 3vuotiaani on kotihoidossa ja kerhossa niin kauan kunnes minun on välttämätöntä palata oravanpyörään. Toki perheillä on omat taustansa ja tilanteensa jolloin päivähoito on must-juttu. Ei se nyt sentään mikään vankila ole :)

    Meidän perhe toivoi lapsia pitkään ja lopulta lapsettomuushoitojen avulla saimme perheen. Vaalin aikaa olla heidän kanssaan, he ovat vain hetken pieniä. :)

    Sinkkosen kirjat on parhaat :)

    Kivaa kesän loppua ja alkavaa syksyä Nellin perhe, tää oli mainio postaus, vaikka monilla menee tunteisiin.. no äidit on äitejä �� en minäkään ihan kaikkea allekirjoittanut, mutta ei minun tarvitsekaan.

    Nyyti (lapset 4kk ja 3 vuotta)

    VastaaPoista
  22. Olin samaa mieltä monessa tapauksessa kanssasi, vaikkapa kotihoidosta ja siitä että vauva on tekosyy että koti sekaisin eikä ehdi tekemään oikein mitään. Tupakoinnista olen taas sitä mieltä, ettei se ole niin vaarallista, itse kasvoin ja samoin 6 sisarustani pienessä pirtti ja huone maalaistalossa jossa isä poltti tupakkaa pirtissä talvella, olemme kaikki terveitä ja vanhin meistä täyttää 60 vuotta tänään, nuorin on 46 vuotias ja kukaan meistä ei tupakoi..nooh, ehkä on pahan näköistä savu ja hajukin mutta ei se nyt niin paha asia ole.

    mummo66

    VastaaPoista
  23. Aikalailla pelkkää soopaa koko postaus.Huomaa,että kirjoittajalla ei juurikaan elämänkokemusta ole vielä kertynyt.

    VastaaPoista
  24. Kiitos ajatuksia herättävästä tekstistä! Harmittaa sinun puolesta ettei ihmiset osaa keskustella hyvässä ja rakentavassa hengessä :( niinkun sanoit nämä ovat sinun mielipiteitä eikä ihmisten pidä eikä tarvi olla samaa mieltä, miksi siis hermostua :) itse olen suurimmasta osasta hyvinkin samaa mieltä kanssasi.

    Tuosta äiti ei pääse mihinkään tai voi tehdä mitään vauvan vuoksi niin voisin tuoda erilaisen näkökulman. Joskus näin tosiaan on kun vauva ei vain suostu juomaan maitoa muualta kuin tissistä tai äiti ei heru pumpulle ja vauva kieltäytyy korvikkeesta tai on allerginen kaikille korvikkeille.

    Ja varhaiskasvatuksesta. On olemassa ihania päiväkoteja jotka ovan kaukana "säilytyspaikoista" :) Lisäksi monella se tilanne että vauva ja isompi sisarus kotona joten leikkikaveria tarvitaan. Teillä ihana tilanne kun kaksoset niin leikkikaveri aina kotona. :) varhaiskasvatusta parhaimmillaan on osaviikkoinen päivähoito jolloin myös kotipäiviä on. Näin tulee molemmista hyvät puolet.


    Ihanaa loppukesää teille! Älä välitä kurjista kommenteista :) :)

    VastaaPoista
  25. Ei mua kyllä ällötä ihmisten ulkonäkö. Ei mua ällötä julki-imetystään. Ehkä tähän ällötykseenkin voisi kehittää sitä kuuluisaa asennetta?

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!