tiistai 28. marraskuuta 2017

Lempeä unikoulu

Muistatteko meidän arkipäiväpostauksen? Sen yhteydessä kerroinkin, että meidän ekan puolivuotta niin hyvin nukkunut vauva, on alkanut heräillä moneen kertaan yössä. Nukkuahan hän on aina osannut tosi hyvin ja päiväunien suhteen mitään ongelmaa ei ole ollut. Puolen vuoden kieppeillä, juuri siinä liikkumaan oppimisen ja hampaiden puhkeamisen aikaan, alkoi yöheräilyjä tulla koko ajan vaan enemmän. Tosi tyypillinen yö oli sellainen, jonka aikana Justus söi tissiä käydessään nukkumaan kahdeksalta, heräsi syömään puolilta öin, puoli kahdelta, kolmelta, puoli viideltä ja kuudelta. Käytännössä siis puolentoista tunnin välein. 

Oli oikeastaan aika selvää, ettei Justus herännyt nälkään, sillä tissistä hörpättiin muutama huikka, jonka jälkeen vauva käänsi kylkeä ja jatkoi uniaan. Heräämisen syyksi epäiltiin itse liikkumista,  hampaita, läheisyyden kaipuuta tai sitten ihan vaan äiti-ikävää. Tai sitten herääminen oli ihan vaan tapa ja tissi helppo tapa saada uudelleen unen päästä kiinni. Juttelin näistä meidän heräilyistä 7kk-neuvolassakin ja sieltä tuli aika tiukka käsky yösyömisten lopettamiseen. Pelkkä neuvolan "käsky" ei tietysti olisi meillä riittänyt syyksi, ollaan kaikessa oltu aikalailla oman tiemme kulkijoita. Neuvolan suositukset on toki otettu aina huomioon, mutta lopulliset päätökset on tehty kuitenkin itse. Niin tässäkin. Halusin kuitenkin ennen unikoulun aloitusta kuulla neuvolan kannan syömisiin, tarkistaa vauvan korvat ja jutella unikoulusta ihan muuten vaan.

Unikoulu sanana on mun mielestä jo itsessään aika negatiivinen. Jotenkin siihen liittää aina ajatuksen vauvan surusta, läheisyyden kaipuusta ja itkusta, siitä ettei vauvan tarpeita täytetä ja hänen kiintymyssuhteensa jotenkin kärsii. Siitä ei missään nimessä ole ollut meillä kyse, vaan vaikka unikoulu meidän vanhempien tarpeesta nousikin esiin, oli selvää että se toteutettaisiin Justuksen ehdoilla. Jos vauva huutaisi tissiä, sitä luonnollisesti hänelle annettaisiin. Huudattamaan tai huudatusunikouluun ei oltu missään vaiheessa valmiita ryhtymään, mä en usko, että yksikään lapsi oppii itkemisen kautta mitään. Toki tässäkin pitää tunnistaa vauvan itkut. Mikä on mielipahaa siitä ettei homma nyt mennyt niinkuin itse halusi ja mikä sitten lohdutonta läheisyyden ja tissin ikävää. Pähkinänkuoressa, jos ekana unikouluyönä olisikin huomatta, ettei Justus vaan ole valmis nukkumaan koko yötä, olisi homma jäänyt siihen. Sitten olisi helpotettu mun univelkaa jotenkin muuten. Myöskään imetystä "vaarantamaan" en olisi korvikkeilla suostunut. Ajattelen, että pakollista imetystä on jäljellä kuitenkin enää pari kuukautta, joten jaksaisin kyllä katkonaisia unia sen aikaa. Tästä voi ehkä päätellä, ettei mun univelka kuitenkaan ollut niin radikaalia. Meillä kuitenkin isi hoito pääasiass aviikonloppu yöt, joten mä sain siellä nukuttua paremmin.

Me pidettiin tuplillekin aikanaa unikoulu ja muistelen sen ajoittuneen juuri tähän 8-10 kk tietämille. Tuplat olivat korvikevauvoja, joten heille unikoulu oli jotenkin helpompi. Maito kun oli aina tullut pullosta, läheisyys äidiltä ja isiltä. Ne oli helppo erottaa toisistaan ja saada se maidon tuoksu pois. Justuksen kohdalla tässä oli heti isompi haaste, kun syliin ottaessa ne tissit ja maitokin oli siinä lähellä. Ratkaisu olisi tietysti ollut se, että isi olisi pitänyt unikoulun. Meidän tapauksessa tuntui kuitenkin paremmalta, että unikoulun pitäjä olisi äiti, sillä Justuksella muutenkin on välillä niitä hetkiä, jolloin vain ja ainoastaan äiti kelpaa. Koettiin, että näin "menetys" olisi pienempi. Lisäksi isi meillä kuitenkin käy arkisin töissä, joten mun oli jaksamisenkin suhteen helpompi valvoa öitä. Olihan tuota pätkänukkumista tullut harrastettua muutenkin.

Tuplien aikaan luin unikoulusta paljon ja silloin päädyttiin toteuttamaan tassuttelu-unikoulua vähän meille sopivammaksi soveltaen. Se todettiin silloin hyväksi, joten myös Justuksen kohdalla lähdettiin toteuttamaan sitä. Unikoulusta haluttiin mahdollisimman lempeä. Kuten jo mainittua, ei haluttu huudattaa vauvaa, vaan haluttiin että vauvan tarpeisiin vastataan koko ajan ja hänen kanssaa ollaan. Tassuttelu-unikoulussa idea on silitellä selkää ja taputella peppua. Mutta kaikkien meidän lasten kohdalla kasvojen ja pään silittely on toiminut paremmin.



Meidän lähtötilanne oli sinänsä jo helppo, että illat ja nukahtamistilanteet olivat hyvinkin samanlaisia ja rauhoitettuja, olleet jo pitkään. Iltatoimille rauhoitutaan seitsemän jälkeen, valoja vähennetään, leikkejä rauhoitetaan ja omaa ääntä hiljennetään. Syödään iltapuuro, laitetaan yöpuku ja tehdään pesut. Mä yleensä imetän Justuksen vielä kahdeksan aikaan, jonka jälkeen hänet laitetaan sänkyyn, annetaan tutti suuhun, rätti kainaloon ja peitto päälle. Hänelle toivotetaan hyvät yöt ja poistutaan huoneesta. Välillä tuttia käydään nostamassa ja peittelemässä vauvaa uudelleen. Toisinaan imetän hänet vielä uudelleen. Ollaan kuitenkin aina pidetty kiinni siitä, että vaikka Justus nukahtaisikin tissille, hän heräytyisi ainakin vähän ennen sänkyynsä laittoa. Yleensä tämä tapahtuu automaattisesti tissin lupsahtaessa pois suusta ja nostaessa hänet sänkyynsä. Jos vauva on tottunut nukahtamaan syliin, kannattaa mun mielestä opettaa hänet ensin nukahtamaan itse, ennenkuin lähtee unikouluun.

Öisin meillä ei ole oikeastaan koskaan vaihdettu vaippaa, sytytetty valoja tai juteltu vauvalle. Vältetään myös katsekontakteja ja hymyjä. Tämän uskon tekevän selvän rajan myös vauvalle, mikä on yön ja päivän ero. Aiemmin Justus monestikin öisin nukahti tissille ja jatkoi unia mun vieressä. Olin nukahtanut jossain vaiheessa aina itsekin, joten en ollut siirtämässä häntä heti ruokailun jälkeen sänkyyn. Mä itse uskon, että tästä syystä öistäkin tuli rikkonaisia. Justus oppi siihen, että herättyään tuli tissi, joka tainnutti hänet takaisin uneen.

Aloitettiin unikoulu sillä ajatuksella, että kokeillaan. Justus on vielä pieni, kuitenkin vasta reilu 7kk, eli jos hän vielä tarvitsee yömaitoa, hän saisi sitä. Käytännössä siis niin, että jos hän vetäisi kamalat raivarit rauhoitteluista, sylittelystä ja tutinnostoista huolimatta, annettaisiin hänelle maitoa ja siirrettäisiin vielä unikoulua. Päätettiin, että Justuksen yö on 00-06 eikä sinä aikana anneta maitoa. Herätessään tutti nostetaan ja häntä rauhoitellaan kasvoista ja päästä silitellen, sekä antamalla rätti lähemmäs kasvoja. Itkuun kokeiltaisiin ensin silittelyä, mutta jos silitys ei toimisi, otetaan hänet syliin rauhoittumaan. Rauhoituttuaan hänet laitetaan takaisin sänkyyn. Jos itku alkaisi uudelleen, otetaan hänet syliin. Tätä samaa toistetaan kunnes vauva nukahtaa. Me myös haluttiin olla tarkkoina sen kanssa, ettei vauvaa nukuteta silittelyyn, vaan silittely olisi vaan se rauhoittelukeino. Haluttiin, että vauva nukahtaa kuitenkin itse, eikä silittelyn avulla.



------

ENSIMMÄINEN YÖ

Justus kävi nukkumaan normaalisti kahdeksalta iltatissin jälkeen. Hän heräsi puoli kaksitoista, jolloin imetin hänet sängyn reunalla istuen. Nostin sängyynsä, kun lopetti syömisen. Justus kävi heti nukkumaan tutti suussa. 

Heräsi itkien vaille kolme. Nostin tutin, rauhoittui. Alkoi itkeä hetken päästä uudelleen, nostin tutin uudestaan. Ravasin sänkynsä luona useaan otteeseen, mutta silittelyt ja tutinnostot riitti. Luulin jo moneen kertaan, että Justus olisi nukahtamassa, mutta aina hän havahtui itkeskelemään. Vauva oli selvästi ihan väsynyt ja silmät lupsuivat, mutta millään hän ei osannut rauhoittua. Kello oli jo yli neljä ja mua alkoi jo tuskastuttaa. Päätin kuitenkin, etten luovuta, kun selvästi vauva ei ole nälkäinen. Puoli viiden aikaan alkoi lohduton itku, jonka seurauksena otin Justuksen syliin. Hän hamuili tissiä, mutta tarjosin tuttia. Hän melkein nukahti syliin, josta nostin hänet sänkyynsä. Vilkaisin kelloa vielä hivuttautuessani omaan sänkyyn. Mietin, että olisi pitänyt vaihtaa lakanat sellaisiin, jotka ei kahise. Kello oli 04.45. Justus heräsi seuraavan kerran puoli seitsemän, jolloin annoin hänelle maitoa. Jatkoi uniaan kahdeksaan.

TOINEN YÖ

Justus käy nukkumaan normaalisti kahdeksalta. Iltamaidon jälkeen jää sänkyynsä juttelemaan ja nukahtaa sinne. Herää vaille kaksitoista taas itkemään, eikä rauhoitu ekalla tutinnostolla. Annan maitoa, jota vaan hörppää ja kääntyy sitten pois. Laitan sänkyynsä ja nukahtaa sinne. 

Herää puoli neljä. Nostan tutin, mutta Justus on aika räkäinen ja häntä selvästi ärsyttää tukkoisuus. Hän yrittää nukahtaa, mutta ei saa hyvää asentoa. Mietin, että pitää laittaa korotuspalat sänkyyn heti aamulla. Hän nukahtelee ja heräilee 5-10 min välein tukkoisuuteensa ja mietin jo antaisinko maitoa. Kuitenkin, kun heräämisen syy selvästi on räkäisyys eikä nälkä, nostelen vaan tuttia. Otan syliinkin, josko pystympi asento auttaisi. Puoli viisi luulen jo hänen nukahtaneen, mutta 04.50 Justus itkee taas. Totean Henkalle, etten enää millään jaksa, joten hän nousee ja antaa Justukselle tutin. Itku yltyy, joten Henkka ottaa Justuksen syliin. Rauhoittuu siihen ja jää sänkyyn laskettua nukkumaan. Herää seuraavan kerran puoli kahdeksalta.

KOLMAS YÖ

Justus käy nukkumaan normaalisti. On nuhainen, joten yhden korotuspalan sijaan laitetaan kolme. Iltamaidon jälkeen on aika rauhaton ja tutti nostellaankin useaan otteeseen. Puolen ysin aikaan on unessa. 

Herää kahdelta, tutin nosto riittää. Herää kolmelta, tutin nosto riittää. 

Herää puoli seitsemän, imetän, jatkaa unia puoli kahdeksaan.

NELJÄS YÖ

Isi on pikkujouluissa, joten mä olen yön yksin. Päätän jo illalla, että jos ihan mahdottomaksi menee niin mä annan vaan tissin suuhun ja otan viereen. En nyt yhtään jaksa tutinnosteluita.

Justus käy kahdeksalta nukkumaan. Ei oikein osaa rauhoittua, joten imetän vielä kerran. Nukahtaa itsekseen sänkyyn.

Herää puoli neljä, nostan tutin. Herää varttiavaille kuusi. Päätän, että annan jo maitoa, koska söi viimeksi kahdeksalta. Syö pitkään ja antaumuksella, kunnes kääntää pään pois. Annan tutin suuhun ja Justus jatkaa uniaan vielä puoli kahdeksaan.

VIIDES YÖ

Isi hoitaa tämän yön. Mä varaan jo illalla korvatulpat valmiiksi jos Justus heräilee usein. Normaalisti kahdeksan aikaan nukkumaan.

Herää kerran jossain vaiheessa, isi ei katsonut kelloa. Jatkaa unia saatuaan tutin. Herää puoli kuusi ja jatkaa unia seitsemään saatuaan tutin. Seitsemältä annan aamumaidon, jatkaa unia vielä kasiin.

SEURAAVAT KAKSI YÖTÄ

Käy nukkumaan normaalisti iltatissin jälkeen. Välillä vaatii tutinnostoja välillä jää itsekseen heti nukkumaan.

Herää kerran tai kaksi aamuyöllä, mutta tutinnosto riittää.

Herää uudelleen aina kuuden kieppeillä, ennen tai jälkeen, jolloin haluaa maitoa ja saakin. Jatkaa usein unia vielä lähelle kasia. 

-----

Siinä meidän unikoulu. Tai mä kovasti uskon ja luotan, että tämä oli tässä. Suunta on ainakin tosi lupaava! Justuskin tuntuu hörppivän maitoa nyt päivisin paljon enemmän kerralla, kuin mitä teki ennen unikoulua. Kenties kiinteätkin kelpaavat nyt paremmin? 

Millaisia unikoulukokemuksia teillä on?




6 kommenttia:

  1. Meillä neidin 10kk kanssa menossa unokoulu nro 2. Ensimmäinen tuotti jo tulosta, mutta sairastelut laittoivat unet taas sekaisin. Myös lempeällä menetelmällä mennään. Meillä tyttö tosin nousee seisomaan asti. Sillä erolla, että syliin ei oteta tms., vaan lasketaan rauhallisin ja varmoin ottein takaisin makuulle, tutti suuhun ja pupu kainaloon. Meillä myös vauva tottunut nukahtamaan itsekseen pienestä asti, toisin kuin isoveljensä.

    Sellaisen ohjeen saimme, että nyt ku yömaitoa ei tosiaan enää tarvita ollenkaan, kannataa se lopettaa täysin, sillä vauva ei tiedä herätessään onko kello puoli kuusi aamulla vai kaksi yöllä, ja siksi heräilyt saattavat alkaa uudelleen. Eli ensimmäinen imetys vasta kun oikeasti on aamu ja sitten noustaan ylös ja aloitetaan muutkin aamutoimet, jotta vauva ymmärtää päivän ja yön eron tässäkin. Tämä oli varmaan meillä se syy (imetin aina aamuyöllä), miksi esikoisen unikouluT aina alkoivat uudelleen ja uudelleen 🙈

    VastaaPoista
  2. Neuvola on painostanut jo 3-4kk neuvolasta asti, että pitää opettaa nukahtamaan itse eikä tissille. Sanoin aina että juu katsotaan ja kokeilöaa. Muutaman kerran oon sitä yrittänyt mut joka kerta mennyt sieltä, mistä aita on matalin. En oo jaksanut. Nyt ipanalla ikää 1v3kk ja yöt edelleen todella katkonaisia ja siitä syystä hän nukkuu ekan 4-6h pätkän pinnasängyssä ja lopun yötä mun vieressä. Tiedän et se heräily johtuu siitä tottumuksesta nukahtaa tissille, vaikka hyvin usein iltaisin nukahtaa vasta itse sänkyyn ja yölläkin kääntää sit vaan kylkeä huikan jälkeen. Ei oo koskaan syönyt tuttia "täyspäiväisesti" joten sitä ei oo tarjota lohdutukseksi(harmi sinänsä koska tutti on helppo heittää roskiin kun taas tissit on ja pysyy kiinni). Tästä postauksesta sai kyllä intoa yrittää taas jälleen kerran. Ja itsestähän se on kiinni, et miten siinä päätöksessä pysyy. Oon niin kuutamolla yöllä ku herään, etten välttämättä ees muista montako kertaa oon herännyt ja monelta. Olis mun puolesta jo aika lopettaa yösyöminen ja vaikka koko imetys(oma tavoite jo saavutettu). Ja ajattelin myös tota lempeää unikoulua toteuttaa, kun vaan joku kertois kädestä pitäen et mitä oikeesti teen sitten yöllä😂 nyt pää kylmänä ja ehkä huomenna kokeillaan, tän ikäinen jo ymmärtää puhetta niin pitäis kai jutella jo illalla ettei yöllä saa maitoa. Teillä mennyt suht kivuttomasti unikoulu, toivottavasti jatkuu yhtä hyvin! 🙂

    VastaaPoista
  3. Tuntuu hurjalta olla syöttämättä lasta noin pitkiä aikoja! Alle yksi vuotiaalla kokonainen yö on vain 5h ja sitä enempää ei saisi äidintahdistaa, pienellä vauvalla kokonainen yö vain 3-4h, ja alle 6kk ikäistä ei edes saa äidintahdistaa.
    Tekstissäkin ilmeni, että "lapsi söi ahnaasti ja pitkään", eikö se kerro jo lapsella olleen ison nälän?

    Hurjaa jakaa tällaisia blogi-tekstejä, kun oikeasti joukossa on äitejä ja isejä jotka eivät osaa kyseenalaistaa ja epätoivoisena imevät netistä kaiken. Tai isejä, jotka käyttävät tätä tekstiä aseena, jotta äidin PITÄÄ lopettaa yöimetykset ja lasta voi piettää syömättä ja nälässä hyvinkin pitkiä aikoja :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa sanoa miten tarkasti luit postauksen, mutta meillähän vauvan syöttämättömyysaika on kuusi tuntia. Ja se on lähtöisin ihan lapsesta ja siitä kokemuksesta, ettei hän herää nälkäänsä, vaan maito ja tissi on apua nukahtamiseen.

      Aika raakaa mun mielestä sanoa ettei vauvaa saa äidintahdistaa, silläkään perusteella ettei äiti vaan jaksa vauvan jatkuvia heräilyjä. Mä ajattelen, ettei vauva ole tässä perheessä ainoa ja ihan kaikkien unet on täällä yhtä tärkeitä. Jos vauva itkisi nälkää, hän toki saisi tissiä. Mutta koska hän itkee läheisyyttä ja apua nukahtamisiin, ei tissi ole siinä se ratkaisu.

      Eiköhän vika ole silloin siinä isissä joka tätä aseenaan pitää, kuin tekstissä, joka on vain kertomus yhden perheen kokemuksesta. Vastuu on kuitenkin aina loppupelissä lukijalla :)

      Poista
  4. Tiesittekö alle 1-vuotiaan yön olevan alle 5h? Pienen vauvan 3-4h? Vasta pari vuotiaalla kokonainen yö oon 7h!
    Äidintahdistaa ei saa ollenkaan alle 6kk ja ylipäänsä 6kk-24kk äidintahdistaminen saisi olla max sen 5h!

    Hurjaa jakaa täällä tuollaista tekstiä missä ruokailuvälit on venytetty noin pitkiksi! Imetyksen onnistumisen kannalta myös! Netti on pullollaan äitejä ja isejä, jotka eivät osaa kyseenalaistaa lukemaansa tai jopa isejä, jotka käyttävät tekstiä aseena yöimetysten LOPETTAMISEKSI koska teilläkin pietetty noin pitkät välit! Tekstissä maininta "söi ahnaasti ja pitkään", eikö se kerro lapsella olleen sillon kovan nälän? Aikusetkaan eivät ymmärtääksenk nuku 10-12h unia ja vielä toistuvasti syömättä ja juomatta :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokailuvälejähän ei ole venytetty pitkiksi, vauva vaan ei pyydä maitoa. Imetyksen onnistumisen kannalta yöimetykset ovat toki tärkeitä, mutten näkisi tätä nyt kymmenkuisen kohdalla enää riskiksi, vaikka tissiä ei yöllä tulekaan.

      Kuten mainittua, kyseenalaistaminen on lukijan vastuulla, siitä en oikein kirjoittajana tai varsinkaan meidän kokemuksesta kertoessani voi ottaa vastuuta.

      Poista

Kiitos kommentistasi!