New me

Siltä nyt tosiaan tuntuu, että olen saanut jonkun ihme motivaatiobuustin, jolle toivottavasti ei näy loppua! Minä, ikuinen tunnesyöjä ja sokerihiiri, ei yllättäen kaipaakaan sokeria lainkaan, ja on saanut syömisetkin hienosti säännöllistettyä. Ihan rehellisesti voin sanoa, että olen aika ihmeissäni. Kovasti toivon, ettei tämä ole nyt hetken huumaa, sillä kuntoremonttini tulee takuulla olemaan helpompi ja onnistumaan huikean paljon paremmin näillä tuntemuksilla kuin niillä vanhoilla. 

Mä uskon, että ratkaisevaa tässä on juuri se oma motivaatio ja säännöllinen ateriarytmi. En anna nälän tulla, ettei nopeat ja helpot välipalat houkuttaisi. Toisaalta pyrin myös pitämään tavoitteen tarkasti kiikarissa, sillä en todellakaan aio olla yhtään tämän pullukampi koskaan enää. Suunnittelin alkuun kuukausitsekkauksia blogissa, mutta olikin pakko tulla kertaamaan fiilikset jo viikon jälkeen.

Mittanauha on kaivettu kaapista, ja lähtömitat on kirjattu ylös. Ensimmäisen mittaustsekkauksen ajattelin tosin tehdä vasta kuukauden kohdalla ja siihen aikaa olisi vielä pari viikkoa. Vaa'alla kuitenkin olen käynyt joka aamu, sillä päätin katsoa lukeman niin pitkään kun se alaspäin tulee. Tänään se näytti ekan kerran enemmän kuin aiempina päivinä, joten jatkossa pyörähdän vaa' alla vain kerran viikkoon.

Herkut ovat tosiaan ehdoton nounou, vaikka niidenkin kanssa joustetaan sen verran, etten ajatellut kyläpaikoissa olla ehdoton. Määrien kanssa kuitenkin tiukkana, sillä tunnen itseni riittävän hyvin tietääkseni, että homma lähtee lapasesta ihan liian helposti. Herkkuhampaan kolotusen olen taltuttanut tällä kertaa raakaherkuilla, proteiinijäätelöllä ja hedelmillä. Tuntuu hassulta, että parin viikon sokerittoman jälkeen nuo kaikki maistuvat tosiaan riittävän makealle, eikä kertaakaan ole tarvinnut vielä pyöriä himoissaan ja yrittää selvitä. Tai toki se ensimmäinen viikko oli haastava ja oli oltava tosi tarkkana. Mutta toinen viikko on ollut huomattavasti sujuvampi ja sokerikoukku on selvästi taltutettu!

Maanantaina aktivoinkin sali- ja jumppakorttini usean vuoden tauon jälkeen ja viime viikon saldo olikin kaksi pumppia ja yksi sali. Kun siihen lisää vielä kaksi lenkkiä, oli ekan viikon urheilusetti justeikämelkein tavoitteessa! Tälle viikolle meinasin lisätä vielä yhden vatsa-peppu -jumpan, ja kenties jättää sen yhden salitreenin välistä. Salilla en selvästi saa itsestäni irti niin paljon kuin vaikka pumpissa, joten mennään jatko tuolla tehokkaammalla. 

Ruuan suhteen en olekaan sitten niin ehdoton kuin herkkujen ja moni hyvä ruoka on ihan täysin sallittua. En halua kuitenkaan mitään kituutuskuuria, vaan ruuan on oltava hyvää ja herkullista edelleen. Ja kun tästä oli tarkoitus tehdä elämäntapa eikä hetkittäistä kuuria, on kaloreiden tiputtaminen tosi alas vähän turhaa. Onnekseni, mun suosikki lounaani onkin salaatti ja smoothie maistuu välipalaksi ihan aina. Kaikkein eniten haasteita tulee napostelun ja iltasyömisen rajoittamisesta. Se kun on taas yksi niistä mun pahoista tavoistani ja liittyy tosi vahvasti tuohon tunnesyömiseen ja itsensä palkitsemiseen ruualla. Uskon, että herkkujen poisjättäminen ja annoskokojen pienentäminen riittää tapauksessani tarpeeksi. Jos ei niin sitten pitää miettiä ruokavalioa uusiksi. Nyt ainakin näyttää hyvältä, sillä viikossa painoa oli hujahtanut pois -1.8kg ! Rohkenen väittää, että kaikki hävinnyt paino on ollut ylimääräistä, sillä enimmät nesteet ja pöhötykset lähtivät varmaan jo ekalla viikolla. Mutta tästä onkin nyt sitten hyvä jatkaa uuteen viikkoon. Tavoitteeksi olen asettanut, että paino näyttää ensi lauantaiaamun punnituksessa -1.5kg vähemmän kuin viime lauantaina, mutta myös kilon pudotukseen olen oikein tyytyväinen. Katsotaan kuinka käy! Ja tiedostan tottakai, ettei nämä alun isot lukemat tule jatkumaan kauaa, vaan pudotettavaa painoa pitää tottakai suhteuttaa olemassa olevaan painoon. Mutta näin alkuun, painoa tippuu rutkasti nopeasti ja helpohkosti. Tiedän, että se viimeinen viisi kiloa ennen tavoitepainoa on kaikkein vaikein ja siinä tullaan varmasti kysymään sisua ja tahtoa. Mutta mietitään sitä sitten ja mennään askel kerrallaan.

Kerroinkin viime postauksessa, että palkinto ja tavoite siintää vahvana mielessä, ja niiden voimalla aion ne vaikeammatkin hetket jaksaa. Paitsi että toiveissa on olla kesään mennessä Justuksen raskauden lähtöpainossa ja tuntea olo hyväksi kesävaatteissa ja rannalla, aion syksyn etelänreissulla näyttää paremmalta kuin koskaan! Palkinto on tosiaan mahtava, sillä paitsi että pääsen siihen omaan mukavuuskroppaan, pääsen nauttimaan siitä etelänlämpöön. Tahto on oltava siis kova, sillä mikään ei ehkä olisi niin ärsyttävää kun lähteä matkalle ja kiukkuilla sitä vyötäröllä pyörivää makkaraa edelleen. 

Ihanaa ja energistä päivää sulle! 💕