perjantai 6. heinäkuuta 2018

New Fit Me - kolmas kuukausi

Mun kuntokuurini, kehoprojektini tai elämäntapamuutokseni, miksi sitä nyt haluaakaan kutsua, kolmas kuukausi on nyt takana. Pakko on nostaa itselle hattua, että pidin pääni ja tekemistä on takana nyt näinkin paljon. Mä nimittäin kuulun, tai kuuluin ennen niihin, jotka aloitti uuden elämän aina maanantaina ja se kesti ehkä juuri ja juuri torstaille, joskus vaan tiistaille. 

Tämä kolmas kuukausi on ollut selvästi koko projektin haastavin henkisesti, vaikka siihen on mahtunut myös eniten onnistumisia. Se on nimittäin kuukausi, kun mun vanhat vaatteeni on alkaneet mennä hyvin päälle, saavutin Justuksen raskauden aloituspainon ja huomasin tähän saakka käyttämieni vaatteiden olevan auttamatta isoja. Näistä syistä ehkä mtivaatio meinaa aina välillä karata ja huomaan tekeväni itselleni ihan liikaa myönnytyksiä. 


Kaksi ensimmäistä kuukautta oli täysin herkutonta, tässä kuussa herkkuhetkiä on ollut useampia. Oli omat synttärit, sitten lasten synttärit, juhannus, ihan tavallinen viikonloppu ja kirsikkana kakun päälle ihan tavallinen keskiviikko, jolloin mieli oli niin maassa että soin itselle herkkuhetken. On ehkä sanomattakin selvää, ettei näin voi jatkaa, jos ajatuksiss aoli pudottaa vielä kymmenen kiloa. Varsinkin, kun nyt tuo kymmenen kiloa ei ole enää varsinaisesti ylimääräistä, vaan tavoittelen matalampia kilolukuja normaalipainossa. 

Mä tiedostan, että tällainen itselle myönnytysten teko johtuu ihan vaan siitä, että tiedän olevani nyt jo ihan ok kunnossa. En missään nimessä siinä kropassa mistä haaveilen, mutta siinä jossa mulla on jo kotoisa olo. Siinä missä takit menee kiinni eikä farkut purista. Siinä missä ei tule mahamakkaraa kaikkien legginsien päälle tai selkälaskejä rintsikoiden sivuihin. Vaikka kaikella järjellä nyt pitäisi kiristää juuri siksi, että kilot ovat paljon tiukemmassa kuin nuo edelliset lähes kymmenen. Jotain itsekuria mä nyt kaipaankin, eikä siihen kyllä kauheasti auta se, että koko kesä tuntuu olevan täynnä kaikenmaailman kissanristiäisiä, joissa jokaisessa on tarjolla toinen toistaan ihanampia herkkuja.

Paino on onneksi tullut koko ajan alaspäin, vaikka vauhti onkin selvästi hidastunut, varsinkin juhannuksen jälkeen. Nyt päätinkin, että ryhtiliike alkaa heti, ei huomenna tai ensiviikolla. Haastetta tähän tuo viikonloppuinen tyttöjen viikonloppu Kuopiossa, sillä tiedoss aon aika varmasti viiniä ja juustoja.. 


Vaikka herkkujen suhteen olenkin mennyt vähän persedelläpuuhun, on muuten syömiset pysyneet aikalailla aisoissa. Vaikka ohisyömistä on, ollaan kuitenkin vielä aika hyvissä kantimissa ja kokonaiskuva näyttää ihan hyvltä. Mä pyrin syömään viisi ateriaa päivässä, joista jokaisella saan sopivass asuhteessa proteiinia, rasvaa ja hiilaria. Rasva on aina ollut mulle se haaste, mutta tässä kuukaudessa olen saanut senkin hyviin määriin kiitos pähkinöiden, kananmunan ja avokadon, joita tuleekin syötyä nyt päivittäin. Kaloreita en juurikaan laske, mutta syön niin että kokonaimäärät pyörivät 1800-2000 kcal:ssa. Tämä määrä on sellainen, että nälkä pysyy kyllä poissa vaikka päivässä olisikin rankempikin treeni. Tuo kaksituhattakaloria tulee täyteen treenipäivinä, muuten menen parisataa pienemmillä kaloreilla. Mä en ole ehdoton oikeastaan minkään muun kuin herkkujen ja epäterveellisen ruuan kanssa. Syön leipää, juustoja, kermoja ja pastaa. Enemmän kiinnitän huomiota määriin, joilla oikeasti on merkitystä. En voisi kuvitella syöväni salaattia ilman fetaa, joten aina siellä se muutama pala on. Salaatti fetalla on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin ei salaattia lainkaan. 

Mutta sitten ne mitat, jotka varmasti kaikkia (ainakin minua) kiinnostaa.

12 viikko (suluissa 8 ja 4 viikon tulokset)

Painonpudotus (g) - 2000g 
(- 2200g (- 3200g))
Senttejä lantiolta (cm) - 5cm 
(- 3cm (- 4cm))
Senttejä navan kohdalta (cm) - 6cm 
(- 4cm (- 5cm))
Senttejä vyötäröltä (cm) - 0 
(- 3cm (- 3cm))
Senttejä käsivarresta (cm) -0
(- 1cm(- 2cm))
Senttejä reidestä (cm) -1
(- 1cm (- 5cm))

Kolmen kuukauden kokonaispudotus
kiloja -7,4 kg
lantiolta -12cm
navan kohdalta -15cm
vyötäröltä -6cm
käsivarresta - 3cm
reidestä -7cm

Onhan se sanomattakin selvää, että superylpeä tässä pitää itsestään olla. Vaikka lipsumisia on ollut, olen silti saanut pidettyä hyvän tekemisen päällä ja tuloksia on tuon neljän viikon aikana tullut. Tahti on hiipunut, mutta niinhän se tietysti hiipuukin mitä lähemmäs tavoitepainoa mennään. 

Urheiluista joku kyselikin viime postauksen perään ja mun tavallinen urheiluviikko, jos sellaista nyt on, pitää sisällään 2-3 jumppaa, 1-2 juoksulenkkiä ja muutaman kävelylenkin lasten kanssa. Tosi tavallinen viikko on kaksi jumppaa, yleensä lihaskuntoa, yksi juoksulenkki ja kolme kävelylenkkiä. Kävelylenkit ovat 3-5 kilometriä ja juoksulenkit 5-7 kilometriä. Tämä määrä on tuntunut mulle ihan sopivalta ja välillä olen lisännyt viikkoon vielä venyttelytunnin tai joogan. 

Nyt sitten hyvällä sykkeellä neljänteen kuukauteen, jolta toivon oikein kunnon buustausta ja sitä että kuukauden päästä pudotettuja kiloja olisi ainakin kaksi, toiveissa vähän reilu. Mutta palataan!

Kuinka teidän projektit ovat edistyneet? Onko kesätauko menossa, vai mennäänkö siellä yhtä kovaa kuin tähänkin saakka, kesästä huolimatta?

4 kommenttia:

  1. Täytyy nyt kysyä, että miksi tyystin herkuttomalla? (tai no alkuun voi auttaa irroittautumaan pahimmasta sokerikoukusta) Mutta eikö se, että jos kaipaa jotain pientä makeaa silloin tällöin ja sen itseltään hampaat irvessä kieltää, nosta stressiä -> hidastaa painon pudotusta siinä missä se vaikkapa yksi 300kcal jäätelökin? Se ylimääräinen energia pitää vaan sitoutua kuluttamaan.

    Mä tiputin toissa vuonna 10kg neljässä kuukaudessa (ennen tätä olin saanut kolme lasta 3,5 vuodessa). Ja pidin kiinni siitä, että joku inhimillisyys on oltava ja soin itselleni silloin tällöin herkkuja, mutta opetin itselleni sen ettei niillä mässätä, vaan on opittava itsekuria. Ja se meni loistavasti! Oma mielikään ei ollut kireä kun en nipottanut itselleni liikaa.

    Sittenhän edessä on herkuton elämä, jos lähtee sille linjalle. :/ ei se tehty muutos pysy, jos on x ajan syömättä hyvää ja sitten tavoitteen saavutettuaan palaa syömään sitä mitä ennenkin. Niin siksi vois olla parempi sopeuttaa syömisiä jo matkan varrella ja karsia määrästä eikä pelkästään sisällöstä. Jostain aikanaan luin tai kuulin sanotun, että kuukauden aikana syödyistä aterioista 6-8 voi olla sellaisia, että lipsuu linjastaan ja syö vaikka epäterveellistäkin ruokaa eikä sillä ole vaikutusta painon putoamiseen kunhan se muu ruokailu ja liikunta pysyy tasapainossa. Totesin ainakin omalla kohdallani tämän todeksi!

    Ns holistinen painonpudotus olis ihanteellista. :) (kannattaa googlettaa, jos on vieras termi) siinä vaikutetaan ensin asenteisiin pään sisällä, jotta kaikki muutos lähtisi terveeltä pohjalta ja olisi pysyvää. Ilman itsensä soimaamista paino putoaa helpommin. Tuosta sun tekstistä tuli vähän sellanen maku, että soimaat itseäsi? Ei kannata. :)

    VastaaPoista
  2. Hei tuli mieleen että mikä sun pituus on? Ja paino tällä hetkellä sekä ennen entä paino indeksi? Itse yritän saada kans painoa pois mutta tavoite on normaali painossa... Ylimääräistä n 10kg. Hiukan enempi kävin jumpissa niin molempiin jalkoihin tuli heti penikkatauti... Onko sinulla ollut?/ Onko antaa vinkkejä siihen... Olen nyt juotunut jätetään liikunnan kokonaan pois hetkeksi...

    VastaaPoista
  3. Hienoa!! :) kumpa itsekin pystyisin samaan. Tulee vaan joka päivä syötyä jotain herkkua..
    terveelliset ruokavinkki olisi kiva postaus idea?! :) ja mitä tuossa smoothie lautasessa on?

    VastaaPoista
  4. Mä jotenkin en oo ikinä ymmärtänyt tota laihduttamisen vaikeutta. Raskauden jälkeen 30 kiloa pudottaneena voi sanoa että se ei ole edes vaikeaa. Vuosi meni aikaa. Sehän on vaan siitä kiinni mitä syö ja miten paljon kuluttaa.
    Olin odotusaikana koko 9kk tarkalleen rv 41 vuodelevossa ja Totaali liikuntakiellossa. Voi sanoa että latu maistui sen jälkeen kun pääsi luvan kanssa liikkumaan!
    Tsemppiä projektiin, kyllä se onnistuu.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!